271213 PIISPAJÄRVEN RANTA-ASEMAKAAVAN LAAJENNUS Runtinjärven Matoniemi Luontoselvitys EKOTONI KY KIMMOKAAVA
2 SISÄLLYSLUETTELO 1. TAUSTA 2. TAVOITTEET JA TUTKIMUSMENETELMÄT 3. LUONTOSELVITYS 3.1 KALLIO- JA MAAPERÄ 3.2 VESISTÖT 3.3 KASVILLISUUS 3.4 MAISEMA 3.5 ELÄIMISTÖ 4. SUOJELUALUEET, SUOJELUOHJELMAT JA NATURA 2000-VERKOSTO 5. LUONNONSUOJELU-, VESI- JA METSÄLAIN MUKAISET KOHTEET 6. UHANALAISLAJISTO 7. LUOKITUS JA SUOSITUKSET Kansikuva: tyypillinen näkymä rantavyöhykkeen kasvillisuudesta Kaikki kuvat: jari hietaranta EKOTONI KY Jari Hietaranta Vitikkalantie 4 21570 SAUVO +358 400 479740 jari.hietaranta@pp.inet.fi
3 1. TAUSTA Suunnittelualue sijaitsee Runtinjärven rannalla ja kysymyksessä on Piispajärven ranta-asemakaavan Matoniemen laajennusalueesta. Luontoselvityksen tavoitteena on selvittää alueen luonnonympäristöä tulevan maankäytön suunnittelun tarpeisiin. Laajennusalueen luontoselvitys toteutettiin maastotöiden osalta kesäkuun 3. päivänä 2013. Alueen kasvillisuuden ja muun luonnon inventointiin käytettiin aikaa 4 h. Maastoinventoinnissa huomio kiinnitettiin alueen kasvillisuuteen, geomorfologiaan ja maisemakuvaan. Päähuomio maastossa kiinnitettiin ns. lakikohteiden esiintymiseen, ja myös muiden, huomioarvoisten luontotyyppien ja lajiston, esiintymiseen suunnittelualueella. Selvityksen perusteella on arvioitu hankkeen vaikutuksia ja annettu suosituksia rakentamisen sijoittamisesta ekologiselle kestävällä tavalla. 2. TAVOITTEET JA TUTKIMUSMENETELMÄT Luontoselvitys toteutettiin käytännössä siten, että ranta-alueet käveltiin etelästä pohjoiseen. Inventoinnissa käytettiin apuna sanelukonetta, muistikirjaa, kasviopasta, kiikaria ja karttaa. Inventoinnin tulokset on kerätty sanalliseksi raportiksi ja kartalliseksi esitykseksi. Kuviorajoja tarkennettiin maastotöiden yhteydessä ilmakuvilta. Inventoinnin perusteella on esitetty alueluokitus ja arvio vaikutuksista ja mahdollisia suosituksia rakentamiseen soveltuvista ja soveltumattomista alueista. Kartoitusalueesta on laadittu joitain kasvilajikuvauksia, jotta saatiin yksityiskohtaisempi käsitys ko. alueen lajistosta ja sen vaihtelusta. Kasvilajien yleisyyttä arvioitiin eräillä alueilla seuraavasti kuusiportaisella asteikolla, jossa: 1 = yksittäinen havainto kasvilajista 2 = kasvia kasvaa niukasti siellä täällä 3 = kasvia niukasti jokseenkin koko näytealalla 4 = kasvia on runsaasti koko alalla, mutta ei laajaa, yhtenäistä kasvustoa (peittävyys 10 50 %) 5 = kasvilaji esiintyy massalajina (peittävyys 50 75 %) 6 = kasvilaji esiintyy erittäin runsaana massalajina (peittävyys yli 75 %) Vesikasvien, heinien ja sarojen kohdalla saattaa esiintyä puutteita. Maastossa ei systemaattisesti havainnoitu nilviäis-, hyönteis-, sieni tai jäkälälajistoa. Myöskään alueen eläimistöä ei inventoitu systemaattisesti. 3. LUONTOINVENTOINTI 3.1 Topografia ja geomorfologia Suunnittelualueen topografia on suhteellisen tasaista kankare-tasankomaata, jolloin relatiiviset korkeuserot Runtinjärven pinnan tasosta jäävät alle 5 m. Maaperä on kauttaaltaan moreenia varsinaisia moreenimuodostumia ei esiinny lukuun ottamatta Matoniemen kärkeä, jossa voidaan havaita luode-kaakko tai lähes pohjois-eteläsuuntaista suuntautuneisuutta. Matoniemi lienee ollut saari verraten äskettäin, sillä Hirsisuo on muodostunut vanhaan järvenpohjaan. On todennäköistä, että Hirsisuon itäreunalla, jossa maasto kohoaa hieman jyrkemmin, olisi löydettävissä vanha tai vanhoja rantatörmiä ja täten fluviaalisia tai lakustrisia kerrostumia moreenin päällä. Matoniemen tasaisuus selittyy todennäköisesti sillä, että aaltotoiminta on tasoittanut sen pinnanmuotoja. Hirsisuolla on melko paksuja turvekerrostumia ja suo on vetinen.
4 Kuva 1. Suunnittelualueen topografia on tasainen. Kuvassa tyypillistä kuusivaltaista kangasta. Puusto on eri-ikäistä. 3.2 Vesistöt ja vesialueet Suunnittelualueella ei ole pysyviä vedenjuoksu-uomia. Hirsisuota voidaan pitää luonnontilaisena (ks. kuva 2). Alueen eteläpuolella on toteutettu suo-ojituksia. Lähteitä tai tihkupintoja ei esiinny. Kuva 2. Hirsisuo on luonnontilainen suo. Puusto on harvaa mäntyä. 3.3 Kasvillisuus Alueen kasvillisuusinventointi aloitettiin suunnittelualueen eteläosasta. Aivan suunnittelualueen etelärajalla ulottuu Hirsisuo lähelle rantaa. Suo on tyypillinen sarainen räme: puolukka, suopursu, tupasvilla, vaivaiskoivu, lakka, mustikka, karpalo jne. muodostavat suon tyyppilajiston. Puusto muodostuu pääosin yksittäisistä kitukasvuisista männyistä ja koivuista.
5 Vähitellen rämekasvillisuus muuntuu tuoreeksi kuusivaltaiseksi sekakankaaksi, jossa koivua on melko runsaasti sekapuuna. Mäntyä on niukemmin. Puusto, erityisesti kuuset, ovat eri-ikäisiä. vanhimmat kuuset lienevät yli satavuotiaita. Koivut ovat enemmän samanikäisiä. Kasvillisuus säilyy yllä kuvatun kaltaisena kun siirrytään rantaa pitkin pohjoiseen. Lahopuun, niin pystykelojen kuin maapuidenkin, määrä runsastuu vähitellen pienen lahdelman kohdalta pohjoiseen. Kuusi järeytyy entisestään. Kenttäkerroksen lajistokoostumus on tyypillinen; mustikka, puolukka, variksenmarja, vanamo, metsätähti jne. Kuva 3. Rantavyöhykkeen (30-40 m) kangasmetsä on ikäsuhteiltaan vaihteleva, monilatvuksinen ja melko runsaasti lahopuuta käsittävä. Kuva 4. Vaihtelevanikäistä kuusikkoa rantaviivan läheisyydessä eteläisimmän lahdelman kohdalla. Kasvillisuus säilyy samanlaisena myös lahdelman pohjoispuolisella niemellä. Mainittu niemi on puustonsa puolesta kaikkein monipuolisin: erityisesti pystykeloja on runsaasti, lehtipuuta erityisesti rantaviivan tuntumassa on myös runsaasti (ks. kuvat 5 ja 6 seur. sivu). Kuuset ovat eri-ikäisiä ja osa puuyksilöistä on järeitä. Niemen pohjoispuolen pienessä lahdelmaa kiertää kapea saraluhta. Noin 50-60m etäisyydellä rannassa mainittu tuore kuusikangas muuntuu ensin nuorehkoksi sekapuustoksi
6 ja edelleen rannasta etäännyttäessä mainituksi Hirsisuoksi. suunnittelualueen pohjoisosaan asti. Vyöhykkeisyys jatkuu aina Kuva 5. Suunnittelualueen keskiosan tuoretta kangasta. Kenttäkerros muodostuu lähes kokonaan mustikkaa. Kuva 6. Tyypillistä kasvillisuutta keskiosan niemen pohjoisreunalta. Kun kuljetaan edelleen kohti Matoniemeä, alkaa mainittu tuore kuusivaltainen kangas kaventua ja korvautua hieman kuivemmalla kuusi-mänty sekakankaalla. Puusto on myös entistä tasakokoisempaa ja nuorempaa lähellä niemen kärkialuetta arviolta noin 50-60 vuotiasta. Lehtipuuta ja lahopuuta on myös aikaisempaa niukemmin. Kun kierretään niemen kärkeä Hirsilahden puolelle, saavutaan varttuneen taimikon alueelle, joka puolestaan rajoittuu suoalueeseen. 3.4 Maisema Suunnittelualueen maisemakuva on pääosin luonnonmaisemaa. Suunnittelualueesta pohjoiseen on olemassa olevaa loma-asutusta, mutta suunniteltavalla alueella ei entuudestaan ole asutusta.
7 Maisemakuva on ranta-alueen läheisyydessä pääosin sulkeutunut tai puoliavoin. Taimikkoalue on myös puoliavointa tai sulkeutunutta ja suo-alue on avointa maisemaa. Erityisiä maisemallisia kiintopisteitä tai näkymäsuuntia ei ole. 3.5 Linnusto Linnusto oli suunnittelualueella rannoilla niukka. Vesilintuja oli ranta-alueella vähän sekä lokkilintuja niukalti. Maalinnustoa ei inventoitu, mutta alueen kasvillisuus antaa aiheen olettaa, että lajisto on kutakuinkin tavanomaista niin lajimäärältään että tiheydeltään. Maastossa havaittiin niittykirvinen Hirsisuolla, räkättirastaita, västäräkkejä, hömötiaisia ja leppälintuja eri puolilla aluetta sekä pikkukäpylintu Matoniemen eteläosassa. Lahopuustossa havaittiin tikkojen syönnösjälkiä ja jäljistä päätellen alueella vierailee palokärkiä. Vesilinnuista tyypillisiä ovat telkkä pienellä lahdelmalla alueen keskiosassa ja samassa paikassa rannalla rantasipi. Hirsilahden puolella kaarteli muutama kalalokki ja lapintiira (?), mutta ne eivät pesine suunnittelualueella. Tavi uiskenteli Hirsilahdella ja on mahdollista, että se pesii Hirsilahden etelärannalla. Liito-oravasta ei alueella löydetty merkkejä, vaikka elinympäristö sinällään olisi kohtuullisen otollinen liito-oravalle; järeitä kuusia ja lahopuuta sekä tikkojen kovertamia koloja. On mahdollista, että taimikkoalue ja erityisesti Hirsisuo toimivat tehokkaana leviämisesteenä. Hirsisuolta löydettiin useammastakin paikasta metson ja teeren jätöksiä. 4. SUOJELUALUEET, SUOJELUOHJELMAT JA NATURA 2000-VERKOSTO Suunnittelualueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei ole luonnonsuojelualueita, suojeluohjelmiin kuuluvia alueita tai Natura 2000 verkostoon kuuluvia alueita. 5. LUONNONSUOJELU-, VESI- JA METSÄLAIN MUKAISET KOHTEET, METSO- KOHTEET Luonnonsuojelulain 29 :ssä on lueteltu 9 luontotyyppiä, joiden luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia kohteita ei saa muuttaa niin, että niiden ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella vaarantuu. Suojeltuja luontotyyppejä ovat: Luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt Pähkinäpensaslehdot Tervaleppäkorvet Luonnontilaiset hiekkarannat Merenrantaniityt Puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset dyynit Katajakedot Lehdesniityt Avointa maisemaa hallitsevat suuret puut ja puuryhmät Suunnittelualueella ei maastokäynnin perusteella esiinny LSL 29 mukaisia luontotyyppejä, jotka edellyttäisivät luonnonsuojelualueen perustamista. Metsälain 10 velvoittaa säilyttämään arvokkaita elinympäristöjä, jos ne ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia sekä ympäristöstään selvästi erottuvia. Niitä koskevat hoito- ja käyttötoimenpiteet tulee tehdä elinympäristöjen ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Tällaiset
8 elinympäristöt ovat yleensä pienialaisia. Metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat: Lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt Ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet ja Lapin läänin eteläpuolella sijaitsevat letot Rehevät lehtolaikut Pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla Rotkot ja kurut Jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät Karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat Hirsisuota voidaan pitää metsälain mukaisena kohteena. Vesilain muutoksen mukaan (1105/1996, 15a ja 17a ) alle hehtaarin suuruiset fladat, kluuvijärvet ja lähteet muualla kuin Lapin läänissä enintään yhden hehtaarin suuruiset lammet, järvet ja vesistöä pienemmät uomat tulee säilyttää luonnontilaisena. Suunnittelualueella ei esiinny vesilain mukaisia kohteita. METSO -ohjelmaan otetaan mukaan erityisesti seuraavia elinympäristöjä: lehdot runsaslahopuustoiset kangasmetsät pienvesien lähimetsät puustoiset suot metsäluhdat ja tulvametsät harjujen paahdeympäristöt maankohoamisrannikon metsät puustoiset perinneympäristöt kalkkikallioiden metsät metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot Suunnittelualueella ei ole edellä mainittuja Metso kohteita. Muita metsäluonnon arvokkaita elinympäristöjä ovat esittäneet mm Meriluoto ja Soininen (1998): vanhat havu- ja sekametsiköt vanhat lehtimetsiköt paisterinteet supat ruohoiset suot metsäniityt hakamaat
9 Suunnittelualueelta voidaan mainita suunnittelualueen rantaa mukaileva, enimmillään noin 30-40 m eri-ikäistä puuta ja myös lahopuuta kasvava alue. Huomionarvoisimmat alueet on rajattu liitekartalle. 8. UHANALAISLAJISTO Maastokäynnillä pyrittiin kiinnittämään huomiota uhanalaisluokituksen (UHEX), direktiivilajiston (DIR) ja Suomen erityisvastuulajiston (EVA) esiintymiseen suunnittelualueella. Maastokäynnillä ei tavattu direktiivilajistoa. Uhanalaisten ja erityisesti suojeltavien kasvilajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät (EVA) Uhanalaisten- ja erityisesti suojeltavien eliölajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät (UHEX) Luontodirektiivin IV (a) tarkoittaminen eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikat (DIR) Yhteenvetona voidaan todeta että huomionarvoisia tai uhanalaisia kasvilajeja tai linnustoa ei alueilta löytynyt. Uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi luokitelluista lajeista on ilmaistu tekstissä myös vuoden 2000 uhanalaisluokituksen (UH) mukainen luokitus: CR = äärimmäisen uhanalaiset EN= erittäin uhanalaiset VU= vaarantuneet NT= silmälläpidettävät LC= runsaana esiintyvät 7. LUOKITUS JA MAANKÄYTTÖSUOSITUS Suunnittelualueiden ja -kohteiden luokittelussa olemme käyttäneet jakoa viiteen luokkaa luontoarvojen ja linnuston perusteella. Luokkajako on jossain määrin subjektiivinen, mutta pyrkimyksenä on ollut huomioida luonnontilaisuutta, puusto ikärakennetta ja lajivalikoimaa, geomorfologiaa ja maisemakuvaa, linnustoa ja näiden yhteisvaikutusta. Rajausten ulkopuoliset alueet ovat tavanomaista luonnonympäristöä (arvoluokka 1). Käytetyt luokat ovat: arvoluokka 0: ympäristövaurioalueet, kasvillisuus tuhoutunut ainakin osittain arvoluokka 1: tavanomainen maisema ja luonnonympäristö arvoluokka 2: huomioitavia tai jokseenkin merkittäviä luontoarvoja (paikallinen taso) arvoluokka 3: jokseenkin merkittäviä tai merkittäviä luonto- tai maisema-arvoja (paikallinen - seudullinen taso) arvoluokka 4: hyvin merkittäviä luontoarvoja (seudullinen valtakunnallinen taso) rajatut kohteet: 1. eri-ikäisen puuston alue arvoluokka 2 puusto (MUU) 2. Hirsisuo arvoluokka 2 monimuotoisuus (ML) 8. YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTI Lähtökohtana on, että kohtuullinen rantarakentaminen ei aiheuta merkittäviä muutoksia alueella havaittuihin luonto-arvoihin. Matoniemen alueella tämä tarkoittaa lähinnä sitä, että rakentamisella ei vaaranneta Hirsisuon (alue 2) luonnontilaisuutta. Ranta-alueelle johtava tie tulee sijoittaa ja rakentaa siten, että se mahdollisimman vähän aiheuttaa haittaa suon vesitaloudelle. Suunnittelualueen keskiosassa on moni - ikäistä ja runsaasti lahopuuta käsittävä metsäalue. rantarakentaminen tulisi pyrkiä sijoittamaan suunnittelualueen pohjois- tai/ja eteläosaan. Mikäli rakentamista joudutaan osoittamaan keskiosan niemelle, tulisi kaavamääräyksillä ohjeistaa tonttien puuston käsittelyä ja sijoittaa päärakennus mahdollisimman etäälle rannasta (40-50m) nuoremman puuston alueelle. saunarakennukset voidaan sijoittaa lähemmäksikin rantaa.
10 27. joulukuuta 2013 Jari Hietaranta EKOTONI KY liitekartta