Opetusteknologian tutkimusta Suomessa: trendejä, tekijöitä ja tulevaisuutta Liisa Ilomäki, Helsingin yliopisto Erno Lehtinen, Turun yliopisto Liisa.ilomaki@helsinki.fi 1
Esityksen tavoitteena Tämä tehtävähän oli oikein kiva: muistella menneitä, miettiä trendejä ja kokonaisuuksia, asettaa historiaa paikoilleen. Miten suomalainen tietotekniikan opetuskäytön tutkimus kehittyi? - rajaus: koulu, alakoulusta lukioon. Subjektiivinen. Tutkimusartikkeli seuraa, toivottavasti. Tieteelliseen tutkimukseen keskittyvä. Ensin lyhyt historiallinen katsaus. Sitten keskeisten teemojen tarkastelua Viimeiseksi tutkimuksesta tästä eteenpäin. Liisa.ilomaki@helsinki.fi 2
Tutkimuksen pedagogiset pioneerit 1980-luku Pioneerit käynnistivät tietotekniikan opetuksen 1980-luvulla ja pioneerit käynnistivät tietotekniikan opetuskäytön tutkimuksen tosin nämä tapahtuivat erillään. Tutkimus oli kansallista, usein yhden tutkijan omaa työtä. pedagogisesti suuntautunutta, kasvatustieteen alalta: Jyväskylän yon kasvatustieteen (myöhemmin koulutuksen) tutkimuslaitoksessa Raimo Konttinen (Konttinen & Renko, 1987) ja Ossi Ahvenainen erityisopetuksen alalta. Joensuun yossa, Savonlinnan OKL:ssa Jorma Enkenberg, joka väitteli 1989 Logo-ohjelmoinnin käytöstä oppilaiden ajattelun kehittämisessä (Esim. Enkenberg, 1994; jo C&E. Liisa.ilomaki@helsinki.fi 3
TOTYn perustaminen 1988: tieteellinen käännekohta 1980-90 -luvun vaihde TOTY:n perustaminen Joensuun yliopistoon, professuurin ensimmäiseksi alaksi "kasvatustiede, erityisesti tietotekniikan opetuskäytön ja oppimisteorian tutkimus", professoriksi Erno Lehtinen. Lisäksi perustettiin määräaikainen tutkimuslaitos Tietotekniikan opetuskäytön tutkimus- ja kehittämisyksikkö eli TOTY (Rautopuro & Rui, 2006). TOTYn merkitys: kansainvälistyminen käynnistyi; tutkimusyksikkö yksittäisten tutkijoiden sijaan; englannin kielisten artikkelien suosiminen suomenkielisten monografioiden sijaan tietotekniikan opetuskäytön tutkimus hypähti uudelle levelille ja tällä tavalla toimivia tutkijoita Joensuusta myöhemmin muihin yliopistoihin. Liisa.ilomaki@helsinki.fi 4
Vakiintuva tutkimus 1990-luku Tutkimusryhmiä 1990-luvun alussa Joensuun ohella, Turussa (jonne Erno Lehtinen siirtyi), Oulussa Sanna Järvelän johdolla, Jyväskylässä (jossa myös Koulutuksen tutkimuslaitoksen traditio ja lukemisen sekä kirjoittamisen tutkimus), Helsingissä OKLssa ja Psykologian laitoksella (Verkko-oppimisen ja tiedonrakentelun tutkimusryhmä), Tampereelle Hypermediaryhmä, Taideteolliseen korkeakouluun Medialab. Mikä unohtui? Liisa.ilomaki@helsinki.fi 5
Vakiintuvan tutkimuksen teemoja 1990-luku Tutkimusryhmiä 1990-luvun alussa Joensuun ohella, Turussa (jonne Erno Lehtinen siirtyi), Oulussa Sanna Järvelän johdolla, Jyväskylässä (jossa myös Koulutuksen tutkimuslaitoksen traditio ja lukemisen ja kirjoittamisen tutkimus), Helsingissä OKLssa ja Psykologian laitoksella (Verkko-oppimisen ja tiedonrakentelun tutkimusryhmä), Tampereelle Hypermediaryhmä, Taideteolliseen korkeakouluun Medialab, jossa oppimisympäristöjen tutkimusta. Liisa.ilomaki@helsinki.fi 6
Vakiintuvan tutkimuksen teemoja 1990-luku Tutkimusryhmiä 1990-luvun alussa Joensuun ohella, Turussa (jonne Erno Lehtinen siirtyi), Oulussa Sanna Järvelän johdolla, Jyväskylässä (jossa myös Koulutuksen tutkimuslaitoksen traditio ja lukemisen ja kirjoittamisen tutkimus), Helsingissä OKLssa ja Psykologian laitoksella (Verkko-oppimisen ja tiedonrakentelun tutkimusryhmä), Tampereelle Hypermediaryhmä, Taideteolliseen korkeakouluun Medialab. Oppimisympäristöt, yhteisölliset ympäristöt Vahva pedagoginen painotus; tutkijoiden usko siihen, että tietotekniikan avulla voi kehittää oppimista ja opetusta. Liisa.ilomaki@helsinki.fi 7
Kansallisen ohjelman aika 1990-luvulta eteenpäin Tutkijoilla ja kouluhallinnolla yhteistyötä: kansallinen ajatus tietoyhteiskunnan rakentamisesta ja osin yhteinen käsitys siitä, mihin pitäisi pyrkiä. Myös tutkimus osana tätä unelmaa. Ensimmäinen kansallinen tietoyhteiskuntastrategia 1995, 3. ja viimeinen, vuosiksi 2004-2006, näitä seurasivat kapeammat ohjelmat. Tutkijoiden näkemykset mukana, erityisesti viimeisimmässä. Sitran laaja, osin tutkimusperustainen teknologian arviointihanke 1998. Myös paikalliset strategiat ja tutkimushankkeet: mm. Vantaa, Helsinki, Espoo Liisa.ilomaki@helsinki.fi 8
Tutkimuksen hyviä käytäntöjä eroja perinteiseen kasvatustieteen tutkimukseen 1990-luvulta eteenpäin Kansainvälistyminen, erityisesti EARLIn kautta ja yhteydessä, tähän liittyi kansainvälinen julkaiseminen, kvkonferenssit ensimmäiseksi. Myös kansallinen keskinäinen verkostoituminen ja yhteistyö (esim. Järvelä, Häkkinen & Lehtinen, 2006). Tutkimusryhmät (jopa monitieteiset), ei vain yksittäiset tutkijat. Ensimmäiset hankerahoitukset: kansalliset rahoituskanavat mutta myös EU, joka edelleen kansainvälisti ja tuki aitoa verkostoitumista Autenttiset tutkimuskohteet, tutkijat kuitenkin yleensä luokassa toimijoina, myös kokeellista tutkimusta. Menetelminä perinteiset kvanti & kvali, mutta kehitystyötä: esim. verkostoanalyysi (Tuire Palonen) Liisa.ilomaki@helsinki.fi 9
Suomalaisten tutkimusten alkuvaiheen painopisteitä Tietotekniikan saatavuus ja käyttö 1990-luvulta alkaen, edelleen Helsingin kaupungin tietotekniikkahanke, Sitran hanke Tilastokeskuksen merkitys: tietoyhteiskunnnan tueksi runsaasti selvityksiä (mm. Nurmela, 2001). Kansainväliset EU:n ja OECDn vertailut hätkähdyttäneet, mutta kriittistä otetta niihin tarvitaan. Uudelleen ajankohtaista sähköisten ylioppilaskirjoitusten vuoksi (mm. Lakkala & Ilomäki, 2013; Hurme, Nummenmaa & Lehtinen, 2013; Kaarakainen & Kivinen, 2015) LIISA: Tietotekniikan käyttö ja saatavuus ei ole tasa-arvoista koulussa. Nykyisin koulu ei pysty tasoittamaan eroja, digitaalinen kuilu on kognitiivinen, ei (vain) taloudellinen. Liisa.ilomaki@helsinki.fi 10
Suomalaisten tutkimusten alkuvaiheen painopisteitä Tietokoneavusteinen yhteisöllinen oppiminen (computer-supported collaborative learning) Suomessa erityisen vahva CSCL-traditio vuosituhannen vaihteessa, Carl Bereiterin ja Marlene Scardamalian työn pohjalta (Hakkarainen et al. 1998). Heijastui keskeisesti muuhun tutkimukseen; laajeni mm. motivaatiotutkimukseen, oppimisympäristöjen kehittelyyn ja tutkimukseen, tietotekn. pedagogisen käytön tutkimukseen; tästä myös tutkivan oppimisen traditio (Hakkarainen, Lonka & Lipponen, 1999). Suomeen ei koskaan levinnyt mekaaniset tietotekniikan käytön tavat, eikä tutkimus? Vahva oppimisteoreettinen perusta. Liisa.ilomaki@helsinki.fi 11
Suomalaisten tutkimusten alkuvaiheen painopisteitä Oppimateriaalit, oppimisaihiot Pohjoismainen yhteistyö oppimateriaalien kehittämiseksi 1990-luvulla ei poikinut tutkimusta, mutta muuten oppimateriaalien tutkimusta on ollut jonkin verran kaiken aikaa, esim. EUn tukeman CELEBRATE-hankkeen kautta 2000-luvun alussa (esim. Tomi Jaakkolan ja Sami Nurmen työ). OPH rahoitti oppimateriaalien kehittämisen tueksi tutkimukseen perustuvia kirjoja (3!) (Ilomäki, 2006; 2008; 2012) LIISA: Pelien tutkimuksessa samantapaista vahvuutta. Kiinnostavia tutkimustuloksia. Liisa.ilomaki@helsinki.fi 12
Miten digiteknologian tutkimus saattaa suuntautua / kehittyä Digiteknologia ei välttämättä keskeinen tutkimuskohde vaan osa opetuksen ja oppimisen käytäntöjä, joita tutkitaan. Toisaalta uusi teknologia näyttää tuottavan aina uudelleen myös itse teknologiaan keskittyvää tutkimusta (meillä laskennallinen luovuus). Tutkimuksen monitieteisyyden vahvuus, tutkimus ulottuu kasvatustieteestä laajemmalle (hyvä!) ja yhä vahvempi kansainvälistyminen. (Mitä on kansainvälistyminen?) Rahoituksen vaikeutuminen ja rahoituksen etsiminen perinteisten kanavien ulkopuolelta. Tutkimuksen lyhytjänteisyyden lisääntyminen. Poliittista rahaa? 13
Miten digiteknologian tutkimus saattaa suuntautua / kehittyä Hyvän tutkimusyksikön merkitystä ei voi olla korostamatta sekä tutkijalle että tutkimuksen laadulle.yliopistopolitiikassa pyrkimys isoihin yksikoihin mahdollisuus ja uhka. Ammatillisten käytäntöjen kehittyminen, esim. tutkimusmenetelmien monipuolistuminen, tietotekniset apuvälineet, lähteiden saatavuus. Avoin julkaiseminen, datan avaaminen käynnistymässä, mutta kun impact factorilla keskeinen tulosmerkitys, julkaisupolitiikka on konservatiivista. 14
Tutkimuksen arvo on tieteellisissä käytännöissä Tutkimuksen perustehtävä: tuottaa yleisempää tietoa ja ymmärrystä, ei vain jonkin laitteen käytön kannalta. Siksi: teoreettisesti perusteltuja tutkimuskysymyksiä ja huolellisesti toteutettuja tutkimusasetelmia. Hyvien kansainvälisten tieteellisten lehtien kriteerit. Mistä opetusteknologiset innovaatiot tulevat? Vallalla vaihe, jossa innovatiiviset mallit tulevat pedagogiikan ulkopuolelta, teknologisesta kehityksestä ja uusista spontaanisti kehittyvistä sosiaalisista käytännöistä. On tärkeää, että meillä olisi myös ammatillisesti toteutettua, teoriavetoista sovellusten kehittämistä. Soveltavan tutkimuksen pitäisi tukea yhteistä hyvää ja tuottaa tietoa laaja-alaisesti koulun ja opetuksen / oppimisen hyväksi, ei vain uusimpien laitteiden tai sovellusten pioneerikäytöstä. Liisa.ilomaki@helsinki.fi 15
Lähteitä Enkenberg, J. (1994). Situated programming in a legologo environment. Computers & Education, 1(22), 119-128. Saatavilla https://www.researchgate.net/publication/223202225_situated_programming_in_a_legologo_environment Hakkarainen, K., Järvelä, S., Lipponen, L. & Lehtinen, E. (1998). Culture of collaboration in computersupported learning: Finnish perspectives. Journal of Interactive Learning Research, 9, 271-287. Hakkarainen, K., Lonka, K. & Lipponen, L. (1999). Tutkiva oppiminen. Helsinki: WSOY. Hurme, T., Nummenmaa, Lehtinen, E. (2013). Lukiolainen tieto- ja viestintätekniikan käyttäjänä. Opetushallitus. Raportit ja selvitykset. 2013:11. Saatavilla http://www.oph.fi/download/152369_lukiolainen_tieto_ja_viestintatekniikan_kayttajana.pdf Jaakkola, T. & Nurmi. S. (2007). Fostering elementary school students understanding of simple electricity by combining simulation and laboratory activities. Journal of Computer Assisted Learning, 24(4), 271-283. Järvelä, S., Häkkinen, P. & Lehtinen, E. (toim.), Oppimisen teoria ja teknologian opetuskäyttö. Porvoo: WSOY. Kaarakainen, M.-T. & Kivinen, O. 2015. Teknologia tulevaisuudessa tarvittavien ICT-taitojen ja muun osaamisen edistäjänä. Teoksessa: Marko Kuuskorpi (toim.) Digitaalinen oppiminen ja oppimisympäristöt (46-64). Julkaisu 2015:1, Kaarina: Kaarinan kaupunki. Konttinen, R. & Renko, T. (1987). Projektiopiskelu opettajien perehdyttämisessa tietokoneiden opetuskäyttöön Jyväskyla : Kasvatustieteiden tutkimuslaitos B, Teoriaa ja käytäntöa 11. Lakkala, M. & Ilomäki, L. (2013). Lukioiden valmiudet siirtyä sähköiseen ylioppilastutkintoon: kahden lukion tapaustutkimus. Vantaa: Vantaan kaupunki, Sivistystoimi. Saatavailla: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/39406/vantaan_lukioselvityksen_raportti_2013_03_18.pdf?se quence=2 Nurmela, J. (2001). Kolme vuotta tietoyhteiskunnassa. Pitkittäistutkimus uuden tieto- ja viestintätekniikan käytöstä. Tilastokeskus. Katsauksia 2001/2. Helsinki: Yliopistopaino. Rautopuro, Juhani & Rui, Timo (toim.). (2006). "Karjalainen kierosilmä katsoo näyttöpäätteeseen..." TOTY:sta totta alakoulusta Afrikkaan. Kasvatustieteiden tiedekunnan selosteita, no 98 Joensuun yliopisto, 2006. http://urn.fi/urn:isbn:952-458-878-1 16