ITÄ-SUOMEN ELINTARVIKEALAN PK-YRITYSTEN KOULUTUSTARVESELVITYS

HELSINGIN YLIOPISTO RURALIA-INSTITUUTTI ITÄ-SUOMEN ELINTARVIKEALAN PK-YRITYSTEN KOULUTUSTARVESELVITYS

ITÄ-SUOMEN ELINTARVIKEALAN PK-YRITYSTEN KOULUTUSTARVESELVITYS 2012

SISÄLLYS 1 JOHDANTO... 5 1.1 Tausta ja tutkimuskysymykset... 5 1.2 Aineistot ja menetelmät... 5 2. ITÄ-SUOMEN ELINTARVIKEYRITYSTEN TIETOTAITO- JA OSAAMISTARPEET KYSELYAINEISTON KUVAAMANA... 7 2.1 Taustatietoja... 7 2.2 Tietotaito- ja osaamistarpeet... 10 2.3 Oppisopimustyyppisen koulutuksen soveltuvuus...12 2.4 Lähiajan haasteet...15 2.5 Yhteenveto kyselystä...16 3. TIETOTAITO- JA OSAAMISTARPEIDEN TARKENTUMINEN TEEMAHAASTATTELUISSA...17 3.1 Tietotaidon ja osaamisen rooli yritystoiminnassa...17 3.2 Tietotaidon ja osaamisen hankinta...19 3.3 Kiinnostus korkeasti koulutettujen oppisopimustyyppiseen koulutukseen...21 3.4 Yritysten verkostot ja oppilaitosten rooli...22 3.5 Yhteenveto haastatteluista...23 4 YRITYSKÄYNNIT...24 5 ASIANTUNTIJAPANEELIT...25 6 YHTEENVETO JA PÄÄTELMÄT...26

5 1 JOHDANTO 1.1 TAUSTA JA TUTKIMUSKYSYMYKSET Suomessa on viime vuosina nähty tarpeelliseksi selvittää oppisopimuskoulutuksen käyttö- ja soveltamismahdollisuuksien laajentamista myös korkea-asteelle. Tämän selvitys itäsuomalaisten elintarvikealan pk-yritysten koulutustarpeista ja etenkin oppisopimustyyppisen koulutuksen soveltuvuudesta alan osaamistarpeisiin vastaamisessa kytkeytyy tähän laajempaan kehittämistehtävään vuosina 2010-2012 toteutetun monitoimijaisen kehittämishankkeen kautta. Korkeasti koulutettujen oppisopimustyyppisen koulutuksen kehittämishankkeen 2010-2012 Työssä ja työstä oppien (KOPSU) tavoitteena oli kehittää oppisopimustyyppistä täydennyskoulutusta korkeasti koulutettujen aikuiskoulutukseen. Osana Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin tehtävää tässä hankekokonaisuudessa oli kartoittaa elintarvikealan pk-yritysten koulutustarpeet ja oppisopimustyyppisen toimintamallin soveltuvuus alalle. Selvityksen toteuttamiseen osallistuivat tutkimusjohtaja Torsti Hyyryläinen sekä projektipäälliköt Sirkku Piispanen ja Riitta Kaipainen. Toimitukselliseen työhön osallistui myös projektipäällikkö Päivi Pylkkänen. Osahankkeen tehtävät voidaan esittää tutkimuskysymysten muodossa seuraavasti: 1. Millaisena Itä-Suomen elintarvikeyritykset näkevät tiedon ja osaamisen merkityksen ja roolin toiminnassaan? 2. Millaisia ovat toimialan korkea-asteen tietotaidon ja osaamisen tarpeet ja oppisopimustyyppisen koulutuksen potentiaali? 3. Millaisia viestejä selvityksestä saadaan alan korkea-asteen tietotaidon ja osaamisen kehittämiseen? Elintarviketeollisuus on työllistävyydeltään ja tuotannon arvoltaan merkittävä teollisuuden ala Suomessa. Vaikka peruselintarvikkeiden kysyntä on kansallisesti jokseenkin vakaata, on elintarvikealalla kokonaisuutena globalisaatioon, muuttuviin kulutustottumuksiin ja trendeihin liittyviä jatkuvia uudistumis- ja innovointitarpeita. Erilaiset tietotaidon ja osaamisen uudistamisen tavat mukaan lukien erimuotoinen korkea-asteen täydennyskoulutus, on lähtökohtaisesti merkittävä tekijä alan menestymisessä. Selvityksessä liikutaan korkeakoulutusinstituution ja yritystoiminnan rajapinnalla. Tietoa tuotetaan etenkin korkea- asteen koulutusinstituutioiden ja elintarvikealan yritystoiminnan vuorovaikutuskentästä. Tarkastelun taustalla tunnistetaan toisella suunnalla koulutus- tai elinkeinopolitiikkojen kentät ja toisella suunnalla oppimisen ja erityisesti aikuisoppimisen erityiskysymykset, joihin tarkastelussa ei kuitenkaan lähemmin paneuduta. Tehty selvitys on osa (käytäntöorientoitunutta) alueellista kehittämishanketta ja tämä tuloksia esittelevä raportti on tarkoituksellisesti aineistolähtöinen. Tämä tarkoittaa sitä, että tarkasteltavaa ilmiökenttää lähestytään melko suoraviivaisesti erilaisten aineistojen kuvailun kautta sen sijaan, että kirjoitusta ohjaisi jokin teoreettinen ennakko-oletus toimijoiden välisistä suhteista tai muutosdynamiikasta, jota aineistolla ikään kuin testattaisiin. Raportti koostuu tämän johdantoluvun jälkeen neljästä aineistoluvusta, josta kukin avaa yhden tarkastelukulman tutkittavaan aiheeseen. Yhteenvetoon ja johtopäätöksiin keskittyvässä viimeisessä luvussa 6 vastataan esitettyihin kysymyksiin ja pohditaan selvityksestä nousevia viestejä alan tietotaidon ja osaamisen kehittämiseen jatkossa. 1.2 AINEISTOT JA MENETELMÄT Selvitys nojaa neljään eri aineistoon: elintarvikeyrityksille suunnattu kyselyyn, teemahaastatteluihin, yrityskäynteihin ja asiantuntijapaneeleihin. Taustatietona käytettiin lisäksi tilastoaineistoa etenkin Itä-Suomen elintarvikealan yritystoiminnasta. Tilasto-aineistona hyödynnettiin sekä Tilastokeskuksen vapaasti saatavilla olevaa toimialakohtaista aineistoa että maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän piirissä toimivan valtakunnallisen Ruoka-Suomi -teemaryhmän kokoamaa elintarvikealan tietopankkia (www.ruokasuomi.fi). Tilastollisia taustatietoja käytettiin hyväksi niin kyselylomakkeen laadinnassa kuin toimialaa kuvailevassa taustoituksessa (luku 2.1). Toimijakyselyllä kerättiin tietoa yrittäjien ja yritysten edustajien näkemyksistä toiminnastaan, toimintaympäristöstään ja tulevaisuudestaan sekä oppisopimustyyppisen koulutuksen käyttökelpoisuudesta vastaajan edustamassa yrityksessä. Kyselyä täydennettiin kyselylomakkeella haastatteluun suostuvaisuutensa ilmoittaneiden toimijoiden puhelinhaastatteluilla. Haastatelluista toimijoista valittiin muutamia, joiden kanssa sovittiin tarkemmista käynneistä yrityksen toimipaikassa. Lisäksi järjestettiin kaksi asiantuntijapaneelia, jotka käsittelivät kyselyn tuloksia ja muodostivat niistä tulkintansa.

6 Tutkimustapaa, jossa yhdistetään monia eri aineistoja saman tutkimustehtävän valaisemiseksi kutsutaan menetelmäkirjallisuudessa triangulaatioksi. Triangulaatiota käytetään, jotta tutkimuskohteesta saataisiin monipuolisempi ymmärrys. Triangulaatiota on käytetty tässä selvityksessä siten, että jokaisella aineistolla pyrittiin asteittain syventämään ymmärrystä Itä- Suomen elintarvikealan rakenteesta ja toimintadynamiikasta. Kunkin aineistomuodon tarkempi hankinta- ja käyttötapa on esitelty alla. KYSELY Kyselyn kohdejoukoksi valittiin Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän Ruoka-Suomi -teemaryhmän yritystilastossa olevat elintarvikealan yritykset ja yrittäjät Etelä-Savon, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon alueelta. Ruoka-Suomi tuottaa tilastotietoja alan yrityksistä ja ylläpitää yhteystietoja, jotka päivitetään vuosittain kesäkuun loppuun mennessä. Tilastointiin otetaan mukaan kaikki elintarvikealan yritykset, joiden liikevaihto on vähintään 8 500 euroa ja joiden toiminta on säännöllistä. Tilastot käsittävät elintarvikkeiden ja juomien valmistajien lisäksi muiden toimialojen yrityksiä, mikäli ne valmistavat elintarvikkeita säännöllisesti myyntiin. Kysely toteutettiin huhtikuussa 2011. Ruoka-Suomi -tilastoinnin 6/2010 mukaan Suomessa toimii 2 888 elintarvikeyritystä, joista 430 yritystä Etelä-Savossa, Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa. Tämä on 14,9 % kaikista maamme elintarvikeyrityksistä. Kartoitusta varten pyydettiin Itä-Suomen alueen Ruoka-Suomen maakunnittaisilta yhteyshenkilöiltä elintarvikeyritysten senhetkisiä (4/2011) tilasto- ja/tai yhteystietoja tai toimimaan kyselyn välittäjänä. Niille yrityksille, joilla ei ollut toimivaa tai lainkaan sähköpostiosoitetta, lähetettiin paperilomake. Kyselyllä tavoitettiin 411 yritystä. Vastauksia saatiin 42 kappaletta, joista 30 sähköpostikyselyllä ja 12 postikyselyllä. Aineistosta poistettiin vastaukset, joissa toimialaksi oli ilmoitettu muu kuin elintarvikkeiden tai juomien valmistus. Lopullinen aineisto koostui 37 yrityksen vastauksista. Vastausprosentiksi muodostui 9. Suhteellisen alhaisen vastausmäärän syyt voivat olla moninaisia. Yksi tunnettu syy on se, että yritykset joutuvat vastaamaan moniin lakisääteisiinkin kyselyihin vuodessa, joten vastausmotivaatio vapaaehtoisiin kyselyihin on yleensä matala. Karhuhierrosta ei järjestetty, vaan alhaisen vastausprosenttia päätettiin paikata syvällisempää tulkintatietoa tuottavilla teema-haastatteluilla. Kyselyn tuloksia käsitellään raportin luvussa 2. TEEMAHAASTATTELUT Haastattelun tavoitteena oli tarkentaa kyselyssä saatuja tietoja Itä-Suomen elintarvikeyritysten tietotaito/osaamistarpeista ja kartoittaa tietotaidon/osaamisen roolia elintarvikealan yritystoiminnassa. Kun kyselyssä oli tiedusteltu suostumusta yhteydenottoon ja haastatteluun vastaajista 12 ilmoitti olevansa käytettävissä. Tarkoituksen oli haastatella kaikki suostumuksensa antaneet, mutta aikatauluhaasteista ja -syistä johtuen voitiin haastatella 9 henkilöä. Haastatteluun suostuneet ja haastatellut edustivat suurempia yrityksiä kuin kyselyyn vastanneet. Haastattelun kohteena olleet yritykset työllistivät keskimäärin 16 henkilöä/ yritys ja kyselyyn vastanneet 10 henkilöä/yritys. Haastateltujen edustamista yhdeksästä yrityksestä kolme (33,3 %) työllisti alle viisi henkilöä. Kyselyaineistossa vastaava osuus oli runsas kolmannes (37,8 %). Haastattelun kohteeksi ei tullut yhtään 5-9 työntekijän yritystä, kun niitä kyselyyn vastanneissa oli liki neljännes (24,3 %). Haastatelluista yhdeksästä yrityksestä kuusi (66,6 %) työllisti 10 henkilöä tai enemmän. Kyselyaineistossa näiden osuus oli liki kolmannes (32,4 %). Myös liikevaihdolla mitattuna haastatellut yritykset edustavat kyselyyn vastanneita suurempia yrityksiä. Muutoin haastateltujen yritysten voidaan katsoa kokonaisuutena edustavan melko hyvin kyselyyn vastanneiden yritysten joukkoa. Haastattelut suoritettiin puhelimitse lokakuussa 2011 ja ne kestivät yhtä lukuun ottamatta 15-30 minuuttia. Haastattelua voidaan pitää puolistrukturoituna. Haastateltaville esitettiin likipitäen samat kysymykset ja suunnilleen samassa järjestyksessä. Esitetyt kysymykset olivat avoimia. Muutamien kysymysten kohdalla viitattiin haastateltavan kyselyssä antamiin vastauksiin ja pyydettiin kertomaan asiasta lisää. Puhelinhaastattelut nauhoitettiin ja äänitiedostot kuunneltiin useaan kertaan sekä litteroitiin valikoiden. Työn kuluessa etsittiin samalla teemoittelua, jonka mukaisesti haastatteluaineistoa uudelleen järjestelemällä saataisiin sen keskeiset tulokset esiin. Aineiston käsittelyssä tulosten esittelyteemoiksi valittiin seuraavat: 1)tietotaidon/osaamisen rooli yritystoiminnassa, 2) tietotaidon/osaamisen hankinta, 3) kiinnostus korkea-asteen oppisopimustyyppiseen koulutukseen sekä 4) yritysten verkostot ja oppilaitosyhteistyön rooli. Anonymiteetin säilyttämiseksi aineiston raportoinnissa ei esitetä yksityiskohtia haastateltujen edustamien yritysten taustatiedoista. Haastattelujen tuloksia käsitellään lähemmin raportin luvussa 3. YRITYSKÄYNNIT Haastatteluaineistoa täydennettiin vielä yrityskäynneillä. Tavoitteena oli yritysesittelyn ja vapaamuotoisen keskustelun avulla kartoittaa tietotaidon/osaamisen roolia ja sen hankintaa elintarvikealan yrityksissä. Vierailukohteiden valintakriteeriksi asetettiin se, että yritykset olisivat eri elintarviketoimialoilta ja eri maakuntien alueelta. Tarkoituksena oli vierailla haastatelluista yhdeksästä yrityksestä kolmessa. Yritysvierailuja tehtiin lopulta kahteen elintarvikealan yritykseen. Ne toteutettiin tammikuussa 2012. Molemmat kestivät noin kaksi tuntia. Käyntien aikana kirjattiin ylös keskustelussa esille tulleita asioita ja myöhemmin tehdyt muistiinpanot kirjoitettiin puhtaaksi. Yrityskäynneistä tehtyjä muistiinpanoja verrattiin haastatteluaineistoon ja tarkoituksena oli löytää vahvistusta tai poikkeamia haastatteluissa saatuihin näkemyksiin. Yritysvierailujen tuloksia käsitellään raportin luvussa 4.

7 ASIANTUNTIJAPANEELIT Tiedonhankinnan neljäntenä osana järjestettiin asiantuntijapaneelit. Asiantuntijapaneelien tavoitteena oli tuottaa asiantuntijoiden tulkintoja kyselyn tuloksista (validointitehtävä) ja tarkentaa asiantuntijoiden näkemyksiä keinoista vahvistaa elintarvikeyritysten osaamista (kehittämistehtävä). Asiantuntijapaneeleita järjestettiin kaksi kappaletta. Toiseen paneeliin osallistui 9 henkilöä Mikkelissä ja toiseen 4 henkilöä Seinäjoella. Osanottajat olivat Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin henkilökuntaa ja heistä pääosa työskenteli elintarvikealan tutkimus-, kehittämis- ja koulutustehtävissä. Paneelien aluksi esiteltiin kyselyn tulokset, jonka jälkeen keskusteltiin niistä ja keinoista vahvistaa elintarvikeyritysten osaamista. Molemmat paneelit kestivät noin kaksi tuntia. Paneelikeskustelujen aikana tehtiin muistiinpanoja ja keskustelut myös nauhoitettiin. Muistiinpanoja täydennettiin kuuntelemalla äänitiedostot kahteen kertaan, minkä jälkeen keskusteluaineisto teemoiteltiin. Asiantuntijapaneelin tuloksia käsitellään lähemmin luvussa 5. 2. ITÄ-SUOMEN ELINTARVIKEYRITYSTEN TIETOTAITO- JA OSAAMISTARPEET KYSELYAINEISTON KUVAAMANA 2.1 TAUSTATIETOJA TOIMIPAIKAN SIJAINTIMAAKUNTA Kyselyyn saatiin vastauksia eniten 40,5 % Pohjois-Savossa toimipaikkaa pitäviltä yrityksiltä. Lähes saman verran 37,8 % joukossa oli Pohjois-Karjalassa toimivia yrityksiä. Etelä-Savon elintarvikeyritysten osuus oli noin viidennes 21,6 %. Perusjoukkoon nähden Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon alueelta vastattiin kyselyyn hieman keskimääräistä aktiivisemmin ja Etelä-Savon yritykset ovat vastaavasti hieman aliedustettuina. Taulukko 1: Toimipaikan sijaintimaakunta Ruoka-Suomi 6/2010 -tilasto N % Ruoka-Suomi*) kyselyllä tavoitetut Kyselyyn vastanneet Etelä-Savo 109 25,3 121 29,4 8 21, 6 Pohjois- Karjala Pohjois- Savo 142 33,0 135 32,8 14 37,8 179 41,6 155 37,7 15 0,5 Yht. 430 100 411 100 37 100 *) Ruoka-Suomi -tilasto kyselyhetken 4/2011 tilanteen mukaisesti

8 TOIMIALA Tilastokeskuksen toimialaluokituksen 2008 mukaisesti tarkasteltuna kyselyyn vastanneista noin kolmannes (32,4 %) oli leipomotuotteiden valmistajia (101 Leipomotuotteiden, makaronien yms. valmistus). Noin viidesosa (18,9 %) yrityksistä jalostaa hedelmiä ja kasviksia (103 Hedelmien ja kasvisten jalostus ja säilöntä). Seuraavaksi eniten (13,5 %) vastaajissa oli kalanjalostajia (102 Kalan, äyriäisten ja nilviäisten jalostus ja säilöntä). Kolmea edellä mainittua toimialaa edustaa kyselyyn vastanneista yrityksistä kaksi kolmannesta (64,8 %). Muiden elintarvikevalmistajien osuus jää aineistossa suhteellisen pieneksi. Ruoka-Suomi 6/2010 -tilaston mukaan elintarviketuotanto keskittyy niin ikään kolmelle toimialalle Itä-Suomen alueella (67,5 %) ja koko Suomessa (63,2 %). Yleisintä on leipomotuotteiden valmistus sekä vastaajien keskuudessa, Itä-Suomessa että koko Suomessa. Samoin toiseksi yleisintä on hedelmä-, marja- ja kasvisjalostus. Kolmanneksi eniten on valtakunnan tasolla teurastus- ja lihajalostusalan yrityksiä. Itä-Suomen alueella ja vastaajien joukossa ne yltävät vasta neljänneksi kalanjalostusyritysten ollessa yleisempiä. Kyselyn toimialajakauma voidaan katsoa edustavaksi, vaikkakin Ruoka-Suomi -tilastoinnissa ei ole ilmeisesti käytetty TOL 2008 -luokitusta sellaisenaan. Kyselyyn vastanneissa oli myös pieni joukko (10,8 %) monitoimialaisia yrityksiä, joka on ryhmitelty omaksi luokakseen. Ne valmistavat useampaan eri toimialaluokkaan kuuluvia elintarvikkeita tai elintarvikkeiden valmistus on vain yksi osa yritystoimintaa. Taulukko 2: Yritysten toimialat (TOL 2008) Koko Suomi* N % Itä-Suomi* (Etelä-Savo, Pohjois- Savo, Pohjois-Karjala) N % Kyselyyn vastanneet 101 Teurastus, lihan säilyvyyskäsittely ja lihatuotteiden valmistus 433 15,0 45 10,5 4 10,8 102 Kalan, äyriäisten ja nilviäisten jalostus ja säilöntä 336 11,6 54 12,6 5 13,5 103 Hedelmien ja kasvisten jalostus ja säilöntä 458 15,8 79 18,4 7 18,9 104 Kasvi- ja eläinöljyjen ja rasvojen valmistus 105 Maitotaloustuotteiden valmistus 105 3,6 18 4,2 1 2,7 106 Mylly- ja tärkkelystuotteiden valmistus 129 4,5 21 4,9 1 2,7 107 Leipomotuotteiden, makaronien yms. valmistus 937 32,4 157 36,5 12 32,4 108 Muiden elintarvikkeiden valmistus 363 12,6 37 8,6 3 8,1 109 Eläinten ruokien valmistus 11 Juomien valmistus 127 4,4 19 4,4 Monitoimialaiset 4 10,8 Yht. 2 888 100 430 100 37 100 *) Ruoka-Suomi 6/2010: Elintarvikeyritykset toimialoittain (luokituksessa ei ole käytetty TOL 2008 -luokitusta eikä se sisällä omia luokkia kasvi- ja eläinöljyjen valmistukselle eikä eläinruokien valmistukselle. Monialaiset yritykset on luokiteltu elintarvikevalmistuksen mukaan).

9 YRITYSMUOTO Enemmistö (62,2 %) yrityksistä oli henkilö- tai osakeyhtiöitä tai osuuskuntia. Runsas neljännes (27,0 %) harjoitti elintarvikealan yritystoimintaa yksityisenä elinkeinonharjoittajana. Lisäksi pienellä joukolla (10,8 %) elintarvikealan yritystoiminnan harjoittaminen oli organisoitunut muulla tavalla; ne toimivat esimerkiksi maatilan yhteydessä tai yhdistyksen puitteissa. Taulukko 3: Yritysmuoto yksityinen elinkeinonharjoittaja 10 27,0 avoin yhtiö, kommandiittiyhtiö, osakeyhtiö tai osuuskunta 23 62,2 muu (esim. maatilan yhteydessä) 4 10,8 Yht. 37 100 VIIMEISIN LIIKEVAIHTO Eniten yrityksiä kuului liikevaihdolla mitattuna kokoluokkiin 170 000-504 999 euroa (27 %) ja yli 840 000 euroa (21,6 %). Runsaalla puolella vastaajista (56,7 %) viimeisin liikevaihto ylitti 0,5 miljoonaa ( 505 000 euroa). Liikevaihdossa on suuria eroja saman toimialaluokankin sisällä, mutta kaikkiaan elintarvikealan yritykset ovat Suomessa hyvin pieniä. Vastaajista noin kolmanneksella (32,4 %) viimeisin liikevaihto oli ollut korkeintaan 85 000 euroa. Ruoka-Suomi ei tilastoi yrityksiä liikevaihdon mukaan, joten vertailutietoja ei ole käytettävissä. Elintarvikeosaamiskeskus Ekoneum ry sen sijaan on Elintarvikeosaamiskeskusklinikka -hankkeessa selvittänyt vuosina 2005 2006 elintarvikeketjun toimijoiden liikevaihtoa Etelä- Savossa. Myös sen mukaan elintarvikealan yritykset ovat kooltaan liikevaihdolla mitattuna hyvin pieniä. Taulukko 4: Viimeisin liikevaihto Kyselyyn vastanneet Etelä-Savo*) alle 8 500 euroa 1 2,7 9 8,0 8 500-46 749 euroa 5 13,5 40 35,7 46 750-84 999 euroa 6 16,2 85 000-169 999 euroa 4 10,8 11 9,8 170 000-504 999 euroa 10 27,0 39 34,8 505 000-839 999 euroa 3 8,1 yli 840 000 euroa 8 21,6 13 11,6 Yht. 37 100 112 100 *) Elintarvikeosaamiskeskus Ekoneum ry: Ekoneumin elintarvikeosaamiskeskusklinikka -hanke. Yrityshaastattelujen tulokset 2005 2006. Julkaisematon raportti. YRITYSTEN TYÖLLISTÄVYYS JA KOKO HENKILÖSTÖN MÄÄRÄN MUKAAN Kyselyyn vastanneissa elintarvikeyrityksissä työskenteli yhteensä 505 henkilöä, joista kokoaikaisia työntekijöitä oli 399 (79 %), osa-aikaisia 56 (11,1 %) ja kausityövoimaa 50 (9,9 %). Osaaikaisen henkilökunnan osuus ei ole suuri, mutta osa-aikainen työllistäminen on tavallista vastanneiden yritysten keskuudessa (51,4 %). Kausityövoimaa käyttää kolmannes (34,3 %). Yrityksissä oli vakituista henkilökuntaa (koko- ja osa-aikaiset) keskimäärin 10 henkilöä/yritys. Vastanneissa oli eniten (37,8 %) alle viisi henkilöä työllistäviä yrityksiä. Lähes kaksi kolmasosaa (62,1 %) työllistää korkeintaan 9 työntekijää. Kyselyyn vastasi henkilöstöltään keskimääräistä suuremmat yritykset: Ruoka-Suomi tilaston 6/2010 mukaan pääosa (70,9 %) maamme elintarvikealan yrityksistä on alle viiden työntekijän yrityksiä ja Itä-Suomessa elintarvikeala on vielä pienyritysvaltaisempaa (73,2 %). Taulukko 5: Yritysten työllistävyys ja koko henkilöstön määrän mukaan Koko Suomi* N % Itä-Suomi* (Etelä-Savo, Pohjois- Savo, Pohjois-Karjala) N % Kyselyyn vastanneet (ilman kausityövoimaa) < 5 2047 70,9 315 73,2 14 37,8 5-9 381 13,2 66 15,3 9 24,3 10-19 197 6,8 23 5,3 9 24,3 20-49 131 4,5 13 3,0 1 2,7 50 132 4,6 13 3,0 2 5,4 Ei vast. 2 5,4 Yht. 2 888 100 430 100 37 100 *) Ruoka-Suomi 6/2010: Elintarvikeyritykset kokoluokittain. Tilastointiperuste ei ilmene, joten ei ole tiedossa onko henkilöstöön laskettu sekä koko- ja osa-aikaiset että kausityövoima.

10 YHTEISTYÖ TOISTEN YRITYSTEN JA YRITYSVERKOSTOJEN KANSSA Kyselyyn vastanneista 37 yrityksistä 22 yritystä (59,5 %) tekee yhteistyötä toisten yritysten kanssa tai toimii yritysverkostoissa. Yhteistoimintaa ei ollut 13 yrityksellä (35,1 %) ja kaksi (5,4 %) ei vastannut kysymykseen. Yritykset tekevät yhteistyötä yleensä yhdellä tai kahdella osa-alueella. Yleisintä on yhteistyö raaka-aineiden tai tuotteiden hankinnassa. Sitä harjoittaa noin kolmasosa (31,4 %) kaikista yrityksistä ja puolet (50 %) yhteistyötä tekevistä. Viidennes (20 %) kaikista ja vajaa kolmannes (31,8 %) yhteistyötä tekevistä elintarvikeyrityksistä on alihankintasuhteessa toisiin yrityksiin. Taulukko 6: Yhteistyö toisten yritysten kanssa ja yritysverkostot Taulukko 7: Arvio yritystoiminnan tilanteesta kolmen viiden vuoden kuluttua Elintarvikeyritystoiminta jatkuu nykyisellään Elintarvikeyritystoiminta on laajentunut Elintarvikeyritystoiminta on supistunut On luovuttu elintarvikeyritystoiminnasta 16 43,2 15 40,5 3 8,1 3 8,1 Yht. 37 100 Maininnat % vastanneista n = 35 % yhteistyötä tekevistä n=22 2.2 TIETOTAITO- JA OSAAMISTARPEET raaka-aineiden/ tuotteiden hankinta 11 31,4 50,0 alihankinta 7 20,0 31,8 kuljetukset, logistiikka myynti, markkinointi muut yksittäiset maininnat yhteistyöstä 3 8,6 13,6 3 8,6 13,6 5 14,3 22,7 ARVIO YRITYSTOIMINNAN TILANTEESTA KOLMEN VIIDEN VUODEN KULUTTUA Yrityksistä pääosa (83,7 %) arvioi toimintaa harjoitettavan lähitulevaisuudessa nykyisellään tai sitä laajemmassa mitassa. Elintarvikeyritystoiminnan arvioitiin yleisimmin (43,2 %) jatkuvan entisellään kolmen viiden vuoden kuluttua. Lähes yhtä monella yrityksellä (40,5 %) oli suunnitelmissa laajentaminen. Pääosa (60,0 %) toiminnan laajentamiseen tähtäävistä on 10 henkilöä tai enemmän työllistäviä yrityksiä. Vastaavasti pääosa (87,5 %) nykyisellään jatkavista/supistavista/luopuvista on työntekijämäärältään edellä mainittua pienemmistä yrityksistä. Yritystoiminnasta luopujat ja toiminnan supistajat (16,2 %) edustavat eri toimialoja ja kokoluokkia. Aineiston pienuus ei anna mahdollisuuksia muuttujien välisten riippuvuuksien luotettavaan tilastolliseen tarkasteluun. TIETOTAIDON JA OSAAMISEN PÄÄASIALLISET HANKINTATAVAT Yleisimmät tavat hankkia tietotaitoa ja osaamista yritystoiminnan tarpeisiin oli osallistua koulutukseen tai kursseille (54,1 %), lukea ammattikirjallisuutta ja lehtiä (48,6 %) ja keskustella toisten alan ihmisten kanssa (48,6 %). Liki puolet yrityksistä (45,6 %) käyttää myös ulkopuolisia asiantuntijoita. Henkilöstön palkkaaminen ei sen sijaan näissä tilanteissa ole tavallista (16,2 %) ja tällä tavalla osaamista hankkivat vain suurimmat yritykset. Myös ulkopuolisten asiantuntijoiden käyttö yleistyy yrityskoon kasvaessa. Niitä käyttää liki puolet yrityksistä, mutta alle viiden henkilön yrityksistä noin viidennes (21,4 %). Taulukko 8: Tietotaidon- ja osaamisen pääasialliset hankintatavat Osallistumalla koulutukseen/kursseille Lukemalla ammattikirjallisuutta/lehtiä Keskustelemalla toisten alan ihmisten kanssa Palkkaamalla yritykseen tarvittavia henkilöitä Käyttämällä ulkopuolisia asiantuntijapalveluja Maininnat n % vastaajista n = 37 20 54,1 18 48,6 18 48,6 6 16,2 17 45,9 Muulla tavoin 3 8,1

11 TIETOTAITO- JA OSAAMISTARPEET LÄHITULEVAISUUDESSA Pääosa (72,9 %) vastanneista yrityksistä arvioi lähitulevaisuudessa tulevansa toimeen henkilöstön nykyisellä tietotaidolla/ osaamisella tai hankkimalla sitä aika ajoin lisää. Runsaalla neljänneksellä (27 %) yrityksistä tietotaidon/osaamisen päivittäminen on jatkuvaa. Toiminnan lähiajan tietotaidon tarpeet näyttävät olevan yhteydessä yrityskokoon ja toimialaan. Aineiston pieni koko rajoittaa tässäkin tilastollisesti luotettavien päätelmien tekemistä riippuvuuksista tai niiden suunnasta. Taulukko 9: Arvio yritystoiminnassa tarvittavasta tietotaidosta/ osaamisesta lähitulevaisuudessa Toiminta sujuu henkilöstön nykyisellä tietotaidolla/osaamisella Tietotaitoa/osaamista hankitaan lisää aika ajoin Tietotaitoa/osaamista päivitetään jatkuvasti 12 32,4 15 40,5 10 27,0 Yht. 37 100 Kyselyssä ei tiedusteltu erikseen, olivatko kyseessä yliopistovai ammattikorkeakoulututkinnot, mutta vastaukset viittaavat siihen, että kyseessä ovat pääasiassa ammattikorkeakoulututkinnot. Huomattavalla osalla kyseessä näytti olleen liiketalouden alan koulutus. Taulukko 10: Korkeakoulututkinnon suorittaneiden työntekijöiden lukumäärä 0 henk. 23 62,2 1 henk. 6 16,2 2 henk. 3 8,1 3 5 henk. 6 9 henk. 1 2,7 10 henk. 2 5,4 Ei vast. 2 5,4 Yht. 37 100 TARVITTAVAN TIETOTAIDON JA OSAAMISEN AIHEPIIRIT JA ALUEET Vastaajia pyydettiin kuvailemaan aihepiirejä ja asioita, joissa tarvitaan lisää tietotaitoa/osaamista, jos heidän mielestään henkilöstö sellaista tarvitsee. Vajaa puolet (43,2 %) vastasi kysymykseen. Vastaajat edustivat kooltaan suurimpia yrityksiä eikä niiden joukossa juuri ollut alle viisi henkilöä työllistäviä yrityksiä. Pääosa vastaajista (68,8 %) katsoi henkilöstön tarvitsevan osaamisen kehittämistä asioissa, jotka voidaan tulkita elintarvikevalmistukseen kuuluviksi kuten prosessit, teknologia, omavalvonta ja laatujärjestelmät. Nämä ovat pitkälle toimialakohtaisia kysymyksiä. Lisäksi runsas kolmannes (37,5 %) vastaajista mainitsi tuotekehityksen ja liki yhtä usea toi esille liiketoimintaosaamiseen (31,2 %) liittyvät kehittämistarpeet kuten esimerkiksi markkinoinnin ja kustannustehokkuuden. YLIOPISTO- TAI AMMATTIKORKEAKOULUTUTKIN- NON SUORITTANEEN HENKILÖSTÖN MÄÄRÄ Elintarvikeyritysten enemmistöllä (62,2 %) ei ole lainkaan korkeakoulutettua henkilökuntaa. Noin kolmanneksella (32,4 %) yrityksistä oli yliopisto- tai ammattikorkeakoulututkinnon suorittanutta henkilöstöä. Korkeakoulutettujen osuus työntekijöistä on kuitenkin pieni: yrityksissä työskenteli kaikkiaan 505 henkilöä, joista 38:lla (7,5 %) oli korkeakoulututkinto. Korkeakoulutettuja työllistävät yritykset jakautuvat eri toimialoille, mutta kuuluivat työntekijämäärältään suurimpiin kokoluokkiin: niistä kolme neljästä (75 %) työllistää 10 henkilöä tai enemmän. Tutkinnot edustavat eri koulutusaloja kuten elintarvike-, matkailu- ja ravitsemisalan, tekniikan ja liiketalouden aloja. ARVIO YLIOPISTO- TAI AMMATTIKORKEAKOULUTUT- KINNON SUORITTANEEN HENKILÖSTÖN MÄÄRÄN KEHITYKSESTÄ SEURAAVIEN KOLMEN VIIDEN VUODEN AIKANA Enemmistö (62,2 %) arvioi korkeakoulutetun työvoiman määrän säilyvän ennallaan seuraavien kolmen viiden vuoden aikana. Pääasiassa nämä olivat yrityksiä, joilla ei kyselyhetkelläkään ollut korkeakoulutettua henkilökuntaa. Yleisimpien perustelujen mukaan sitä ei tarvittu: työ ei edellytä korkeakoulututkintoa, henkilökuntaa ei lisätä tai se pysyy samana. Ei tarvetta korkeasti koulutettuun henkilökuntaan, tavan duunarit oppivat kyllä tarvittavat taidot! Henkilökuntaa ei lisätä, Henkilökunta pysyy samana Yleensä koulutus ei ratkaise, vaan työntekijöiden taidot/ oppimisen halukkuus Ei näköpiirissä sellaista hakijaa, jolla ammattikorkeakoulutus Yrityksistä runsas kymmenes (13,5 %) arvioi korkeakoulutetun henkilöstön määrän kasvavan lähivuosina. Nämä olivat toiminnan laajentamiseen tähtääviä yrityksiä, joilla (yhtä lukuun ottamatta) oli jo kyselyhetkellä yliopisto- tai ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneita työntekijöitä. Yritykset edustivat eri toimialoja ja ne olivat henkilöstömäärältään keskimääräistä suurempia. Näissä yrityksissä oli tarvetta saada koulutettuja henkilöjä lähinnä johtotehtäviin. On tarvetta henkilöistä organisaation johtotehtäviin

12 Taulukko 11: Arvio korkeakoulutetun henkilöstön määrän kehityksestä seuraavien kolmen viiden vuoden aikana Kasvaa 5 13,5 Pysyy ennallaan 23 62,2 Vähenee 3 8,1 Ei vast. 6 16,2 Yht. 37 100 2.3 OPPISOPIMUSTYYPPISEN KOULUTUKSEN SOVELTUVUUS Vastaajille esitettiin mahdollisia oppisopimustyyppisen koulutuksen ominaispiirteitä ja pyydettiin arvioimaan, kuinka hyvin ne sopisivat heidän edustamansa elintarvikeyritystoiminnan henkilöstökoulutukseen tai uusien työntekijöiden hankintaan. Vastaajien näkemykset oppisopimustyyppisen koulutuksen ominaispiirteistä hajaantuivat. Monia esitettyjä ominaispiirteitä pidettiin erittäin hyvin tai melko hyvin sopivina. Sopivimpana ominaisuutena pidettiin sitä, että pääosa koulutuksesta (noin 80 % ) tapahtuu työpaikalla tehtävänä ohjattuna työnä. Toisaalta joihinkin ominaisuuksiin suhtauduttiin selvästi varauksellisemmin. Tällaisia olivat mm. esitykset koskien työehtosopimuksen mukaista palkkausta ja yrittäjän ohjausta toisen yrittäjän toimesta. (Taulukko 12). Yleisesti ottaen vastaajien enemmistö piti oppisopimustyyppisen koulutuksen esitettyjä ominaispiirteitä kuitenkin edustamaansa yritystoimintaan soveltuvina. Enemmistön kannatusta sen sijaan eivät saaneet korkeakoulutetut kohderyhmänä, työehtosopimuksen mukainen palkkaus (yhdistettynä työnantajalle maksettavaan noin 200 euron koulutuskorvaukseen) eikä toinen yrittäjä opiskelevan yrittäjän ohjaajana. Vastaajien oli mahdollista myös omin sanoin kommentoida annettuja vastauksia. Perusteluja esitettiin suhteellisen vähän (16 37 % vastaajista/väittämä), joten annettujen arvioiden taustalla olevia seikat jäävät suuntaa-antaviksi. Parhaimpana (sopii erittäin hyvin tai melko hyvin 78,4 %) pidettiin koulutuksen toteuttamista pääasiassa (80 %) työpaikalla ohjattuna työnä. Oppimista käytännössä pidetään hyvänä järjestelynä. Huono soveltuvuus näyttää olevan yhteydessä yrityksen työvoiman tarpeeseen ja palkanmaksukykyyn. No siinä henkilö tutustuu yritykseen ja päinvastoin, jos kysymyksessä on uusi henkilö erittäin hyvin Työ tekijäänsä opettaa erittäin hyvin Taulukko 12: Oppisopimustyyppisen koulutuksen mahdollisten ominaispiirteinen soveltuvuus yrityksen tarpeisiin erittäin hyvin melko hyvin melko huonosti erittäin huonosti ei vast. yh. a. Pääosa koulutuksesta (noin 80 %) tapahtuu työpaikalla tehtävänä ohjattuna työnä b. Opiskelija käyttää koulutuksen tietopuoliseen osuuteen 20 % työajasta c. Koulutuksen kesto on kaikkiaan noin yksi vuosi d. Koulutus on tarkoitettu yliopisto- tai ammattikorkeakoulututkinnon jo suorittaneille e. Koulutus on tarkoitettu nykyisille työntekijöille f. Koulutus on tarkoitettu palkattaville uusille työntekijöille g. Koulutus on tarkoitettu yrittäjälle itselleen h. Työnantajan on maksettava opiskelijalle koulutusajalta työehtosopimuksen mukaista palkkaa, ja työnantaja saa noin 200 euron koulutuskorvauksen i. Yrityksen kokeneen työntekijän tai esimiehen tehtävänä on toimia opiskelijan työpaikkaohjaajana j. Opiskelevan yrittäjän ohjaajaksi on hankittava kokenut toinen yrittäjä 10 27,0 19 51,4 4 10,8 4 10,8 37 100 4 10,8 21 56,8 5 13,5 4 10,8 3 8,1 37 100 5 13,5 22 59,5 3 8,1 5 13,5 2 5,4 37 100 3 8,1 14 37,8 10 27,0 7 18,9 3 8,1 37 100 7 18,9 16 43,2 9 24,3 3 8,1 2 5,4 37 100 4 10,8 20 54,1 7 18,9 4 10,8 2 5,4 37 100 8 21,6 16 43,2 8 21,6 2 5,4 3 8,1 37 100 8 21,6 13 35,1 13 35,1 3 8,1 37 100 5 13,5 21 56,8 7 18,9 3 8,1 1 2,7 37 100 2 5,4 5 13,5 13 35,1 14 37,8 3 8,1 37 100

13 Perusasiat oltava opiskeltuna, muu hiotaan käytäntöön työpaikalla melko hyvin Olemme liian pieni yritys palkkaamaan uusia työntekijöitä, mutta opettamaan voisimme melko huonosti Henkilökuntaa ei lisätä erittäin huonosti Ei tarvetta erittäin huonosti Tietopuolisen koulutukseen osuus 20 % työajasta sen sijaan sai edellistä heikommat arviot (sopii erittäin hyvin tai melko hyvin 67,6 %). Tietopuolista osuutta on nähtävästi arvioitu lähtien siitä, sovitetaanko koulutuksen tietopuolinen osuus yritysten toimintaan ja aikatauluihin. No voi myöskin antaa oikeaa työpanosta yritykselle ja tuo aika käytettynä opiskeluun pitäisi olla soviteltavissa yrityksen toimintaan, niin ettei siitä ole paljon haittaa erittäin hyvin Jos on mahdollista itse valita teoriaosuuden ajankohta, niin silloin ok melko hyvin...prosessit ovat sellaisia, ettei niistä voi poistua pitää saada varamies tai opiskelija täytyy ohjata muuhun työhön, josta voi poistua tietopuoliseen osuuteen melko huonosti Toiseksi parhaiten (sopii erittäin hyvin tai melko hyvin 73,0 %) esitetyistä koulutuksen ominaispiirteistä yrityksille soveltui koulutuksen kesto, noin yksi vuosi. Yritysten näkemykset olivat pääosin positiivisia, vaikka vuoden mittainen koulutus nähtiin sekä liian lyhyenä että pitkäkestoisena. Ei kestä liian kauan, se hyvä! Vie kuitenkin jonkin verran ylimääräistä energiaa erittäin hyvin Vaikka prosessit ovat melko yksinkertaisia, työ kaikkine tekniikoineen on aikaa vievää... [alan] sesonkiajat ovat myös toisistaan poikkeavia jolloin koko vuosi tarvitaan melko hyvin 6 kk voisi riittää melko hyvin Kouluttautumisessa vuosi on liian lyhyt aika melko huonosti Koulutuksen suuntaaminen yliopisto- ja ammattikorkeakoulututkinnon jo suorittaneille ei saanut vastaajien enemmistön kannatusta (sopii erittäin hyvin tai melko hyvin 45,9 %). Perustelut kytkeytyvät siihen, minkälaisen koulutuksen omaavia työntekijöitä yrityksessä katsottiin tarvittavan. Pohjakoulutus takaa riittävän osaamispohjan erittäin hyvin Ammattikorkeakoulututkinto sopii erittäin hyvin No voiko uusi koulutus tarjota enää mitään uutta?? melko hyvin [mainitsee edustamansa toimialan] ala kaipaa osaavia vetäjiä, esimiehiä melko hyvin Emme tarvitse herroja vaan työntekijöitä melko huonosti En ole itsekään noin korkeasti koulutettu melko huonosti Oppisopimustyyppisen koulutuksen soveltuvuus yritysten nykyisten työntekijöiden kouluttamiseen sai vastaajien enemmistöltä positiiviset arviot (sopii erittäin hyvin tai melko hyvin 62,1 %). Myös tässä arviot kytkeytyvät siihen, missä määrin tietotaito/osaamistarpeita yrityksessä katsottiin olevan. Koulutusta tarvitaan erittäin hyvin Lisää tietotaitoa elintarvikealasta ja lainsäädännöstä melko hyvin Väki on iäkästä, ei kiinnostusta melko huonosti Yritykset arvioivat oppisopimustyyppisen koulutuksen sopivan hieman paremmin uusien (sopii erittäin hyvin tai melko hyvin 64,9 %) kuin nykyisten työntekijöiden kouluttamiseen. Perusteluista ei tule ilmi positiivisten näkemysten taustoja. Varaukselliset arviot näyttävät pohjautuvan siihen, ettei yrityksillä ole tarvetta tai palkanmaksukykyä lisätä henkilökuntaa. Jos siitä ei tule kohtuutonta lisäkustannusta erittäin hyvin Ei tarvetta melko huonosti Ei ole varaa tällä hetkellä palkata työntekijöitä erittäin huonosti Oppisopimustyyppisen koulutuksen katsottiin soveltuvan yrittäjälle itselle (sopii erittäin hyvin tai melko hyvin 64,8 %) yhtä hyvin kuin uusille työntekijöille. Annetut arviot kytkeytyvät lähes yksinomaan koulutustarpeen kokemiseen. Lisäksi on huomattava, että kysymys on relevantti vain omistaja- ja yrittäjävetoisille yrityksille. Olen ollut koulutuksessa ja siltä pohjalta arvioin että se sopii hyvin erittäin hyvin Työajan sovittelu joustavaa erittäin hyvin Kiirus melko hyvin

14 On käyty tarpeeksi tyhjiä kursseja, joita pidetään, että opettajilla olisi töitä erittäin huonosti Ei tarvetta erittäin huonosti Oppisopimustyyppisen koulutuksen perustuminen työsuhteeseen sekä työehtosopimuksen mukaiseen palkkaukseen ja työnantajalle maksettavaan noin 200 euron suuruiseen koulutuskorvaukseen sai vastaajilta toiseksi huonoimmat arviot (melko hyvin 21,6 %). Tämä oli myös ainoa väittämä, jota kukaan ei katsonut erittäin hyvin soveltuvaksi. Korvausta suhteessa henkilökuluihin ja ohjaustyön määrään pidettiin aivan liian pienenä eikä kaikilla yrityksillä ole oppisopimuskoulutuksen edellyttämää palkanmaksukykyä. Pitäisi huomioida kuitenkin työllistymiskoulutuksena jolloin osittainen päiväraha huomioitaisiin tuloissa melko hyvin Korvaus liian pieni melko huonosti Ei varaa palkata lisää melko huonosti Koulutuskorvaus pitäisi olla työnantajamaksujen suuruinen melko huonosti Opiskelija vaatii kouluttajan/ohjaajan ja se on jo kynnyskysymys laskettaessa kuluja erittäin huonosti Oppisopimuskoulutus on erittäin hyvä täydennyskoulutus. Työnantajan saama korvaus on lähinnä naurettava vert. laitettavaan panokseen erittäin huonosti Oppisopimustyyppiseen koulutukseen kuuluva työpaikkaohjauksen järjestäminen ei näytä olevan yrityksissä kynnyskysymys. Vastaajien mielestä se on enimmäkseen sopiva järjestely (sopii erittäin hyvin tai melko hyvin 70,3 %). Annetut positiivisten arvioiden perustelut pohjautuivat lähinnä aikaisempaan kokemukseen työpaikkaohjauksesta. Negatiivisten arvioiden antajista vain yksi kommentoi antamaansa arvioita työpaikkaohjauksen soveltuvuudesta. Meillä on tämä käytäntö koettu hyväksi melko hyvin Yrityksessämme on koulutettuja ohjaajia. Toiminta tuttua keskiasteen työssäoppimisjaksoilta melko hyvin Jos siitä saa kunnon korvauksen melko hyvin Ei ole olemassa muita työntekijöitä, pitäisi saada ohjaaja ulkopuolelta! erittäin huonosti Kaikkein huonoimpana (sopii erittäin hyvin tai melko hyvin 18,9 %) pidettiin sitä, että opiskelevaa yrittäjää ohjaisi toinen kokenut yrittäjä. Perusteluissa viitataan yhtäältä myönteisenä asiana vertaistuen tarpeeseen ja toisaalta järjestelyn huonona puolena yritysten keskinäiseen kilpailuun ja alan pienuuteen. Asia ok, tai riippuu tietenkin siitä, mitä sellainen sitten maksaa melko hyvin En halua ulkopuolista yritykseeni ja talon tavat oppii vain ne jotka ne osaa erittäin huonosti ala on suppea, kilpailu melko kovaa erittäin huonosti OPPISOPIMUSTYYPPISEN KOULUTUKSEN SOVELTUVUUS SUKUPOLVEN- JA YRITTÄJÄN- POLVEN VAIHDOKSIIN Enemmistö vastaajista (56,7 %) arvioi, että oppisopimustyyppinen koulutus soveltuu sukupolven- ja yrittäjäpolvenvaihdoksiin erittäin tai melko hyvin. Vain pieni osa (9 %) perusteli näkemystään: Tätä olisin tarvinnut 10 vuotta sitten, mutta eihän sellaista ollut! erittäin hyvin Ulkopuolisen vaikea kouluttaa, kun ei tiedä talon tapoja melko huonosti Vähäisestä kommentoinnista johtuen annettujen arvioiden perusteet jäävät avoimiksi. On kuitenkin nähtävissä, että soveltuvuutta arvioitiin sen perusteella, oliko yrityksessä tarvetta sukupolven- tai yrittäjäpolvenvaihdokseen: osalla sitä ei ollut näköpiirissä ja osalla jo tehtynä. Taulukko 13: Oppisopimustyyppisen koulutuksen soveltuvuus sukupolven- ja yrittäjänpolvenvaihdoksiin erittäin hyvin melko hyvin melko huonosti erittäin huonosti ei ast. Yht. Oppisopimustyyppisen koulutuksen soveltuvuus sukupolven- ja yrittäjänpolven vaihdoksiin 6 16,2 15 40,5 10 27,0 2 5,4 4 10,8 37 100

15 2.4 LÄHIAJAN HAASTEET NÄKEMYKSET PARHAASTA TAVASTA LISÄTÄ ELIN- TARVIKEALAN YRITYSTEN TIETOTAITOA/OSAAMIS- TA OMALLA KOHDALLA JA SITÄ KAUTTA PARANTAA ELINTARVIKEYRITYSTEN TOIMINTAEDELLYTYKSIÄ SUOMESSA Vastaajilta tiedusteltiin avoimella kysymyksellä, miten parhaiten voitaisiin lisätä elintarvikealan yritysten tietotaitoa/ osaamista heidän omalla kohdallaan ja sitä kautta parantaa elintarvikealan yritysten toimintaedellytyksiä Suomessa. Kysymykseen otti kantaa 62,2 % vastaajista. Vastaukset ryhmiteltiin sisältöjen mukaan isompiin luokkiin. Taulukko 14: Paras keino omalla kohdalla lisätä elintarvikeyritysten tietotaitoa/osaamista ja sitä kautta parantaa elintarvikealan yritysten toimintaedellytyksiä Suomessa Koulutus ja vastaavat tilaisuudet Maininnat % vastanneista n = 23 14 60,9 Muu 9 39,1 Ei osaa sanoa 2 8,7 Liki kaksi kolmasosaa (60,9 %) näki koulutuksen ja vastaavan luonteiset tilaisuudet parhaana keinona lisätä yritysten tietotaitoa/osaamista. Vastaajat kuitenkin nostivat esiin keskenään erilaisia koulutuksessa tärkeänä pitämiään asioita. Hajonnan ja aineiston pienuuden vuoksi näkemyksistä ei voi muodostaa yleistyksiä: joillekin tärkeintä tietotaidon/osaamisen lisäämisessä oli toteutusmalli/koulutusmuoto, osalle käsiteltävät asiasisällöt ja osa peräänkuulutti lyhytkestoisia kursseja, edullisia hintoja ja rahallista tukea kouluttautumiselle. Alan osaajien neuvottelupäivät, luennot, kansainväliset messut ym Kunnollinen oppisopimuskoulutus, jossa valtio tukee oikeasti koulutettavan henkilön työpaikkayritystä, eikä mitään kosmeettista apua Hankkimalla alan osaavalle henkilöstölle liikkeenjohdon, tuotekehityksen ja henkilöstöhallinnon koulutusta Tiiviit infot omaan tuotantosuuntaan liittyen varmasti parhaita. Kotona opiskelu!!! Vastaajista vajaa puolet (39,1 %) esitti muita tapoja tietotaidon/ osaamisen lisäämiseksi ja elintarvikeyritysten toimintaedellytysten parantamiseksi. Myös tässä esitettiin keskenään hyvin erilaisia toimenpiteitä. Useamman maininnan sai markkinoinnin, talouden ja tuotekehityksen vahvistaminen yrityksissä. Täsmäapua kirjallisiin paperitöihin, pienten yritysten yhteisostoilla (esim. pakkausmateriaalit) kustannuksia alas Kokenut ja alan koulutusta saanut tuotantopäällikkö, kokenut yrittäjä, kokenut maassa jalat oleva tuotekehittäjä Tuotekehittely ja tutkimus Terveystarkastusmääräysten vähentäminen Puhumalla ja tiedottamalla puhtaasta suomalaisesta elintarviketuotannosta ja osaavasta suomalaisesta työnteosta. SUURIMMAT HAASTEET VASTAAJAN EDUSTAMASSA YRITYSTOIMINNASSA SEURAAVIEN KOLMEN VIIDEN VUODEN AIKANA Vastaajilta tiedusteltiin heidän edustamansa yritystoiminnan suurimpia haasteita seuraavien kolmen viiden vuoden aikana. Avoimeen kysymykseen vastasi 78,4 % ja vastaukset luokiteltiin isommiksi kokonaisuuksiksi. Taulukko 15: Suurimmat haasteet vastaajan edustamassa yritystoiminnassa seuraavien kolmen viiden vuoden aikana Oman liiketoiminnan kehittämisen haasteet Yrityksen tuotannolliset haasteet Toimialan rakenne ja markkinat Yrityksen taloudelliset haasteet Lainsäädännölliset haasteet Maininnat % vastanneista n = 29 15 51,7 11 37,9 6 20,7 4 13,8 4 13,8 Muut haasteet 7 21,4 Vastaajista noin puolet (51,7 %) toi esille asioita, jotka voidaan luokitella liiketoiminnan kehittämishaasteiksi. Näistä enemmistö käsitteli kasvua, toiminnan laajentamisesta/kehittämistä /vakiinnuttamisista tai kilpailukykyä; loput kohdistuivat johonkin erityiseen liiketoiminnan osa-alueeseen kuten tuotekehitykseen tai markkinointiin. Tuotannollisia haasteita oli ratkaistavana runsaalla kolmanneksella (37,9 %). Näistä useamman maininnan saivat toimitilakysymykset, raaka-aineen ja työvoiman saanti. Noin joka viides (21,4 %) nimesi muita haasteita. Ne kaikki koskivat yrityksen toiminnan/yrittäjän uran jatkuvuutta: yrityksen sukupolvenvaihdosta/myymistä/jatkajan löytämistä, jaksamista ja terveyttä. Vastaajista viidennes (20,7 %) koki suurimmaksi ongelmaksi elintarviketoimialan rakenteeseen ja markkinoihin liittyvän kiristyneen kilpailun, kaupan ketjuliiketoiminnan vahvistumisen tai ostovoiman vähenemisen. Muutamilla isoimmat lähitulevaisuuden haasteet olivat taloudellisia (13,8 %) ja

16 lainsäädännöllisiä (13,8 %). Talouden osalta viitattiin toiminnan kannattavuuteen ja tuottavuuteen, lainsäädännön osalta sekä elintarvikelainsäädäntöön että muuhun yritystoimintaa koskevaan lainsäädäntöön (verotus, yt-laki). SUURIMMAT HAASTEET OMALLA TOIMIALALLA SUOMESSA SEURAAVIEN KOLMEN VIIDEN VUODEN AIKANA Vastaajilta tiedusteltiin avoimella kysymyksellä lähivuosien suurimpia haasteita omalla toimialalla Suomessa. Runsas kaksi kolmannesta (67,6 %) vastasi ja nimesi yhden tai useamman tekijän, jotka luokiteltiin isommiksi kokonaisuuksiksi. Taulukko 16: Suurimmat haasteet omalla toimialalla Suomessa seuraavien kolmen viiden vuoden aikana Toimialan rakenne ja markkinat Maininnat % vastanneista n = 25 15 60,0 Tuotannolliset haasteet 6 24,0 Taloudelliset haasteet 5 20,0 Lainsäädännölliset haasteet 3 12,0 Muut haasteet 1 4,0 Yleisimmin (60 %) haasteeksi nimettiin toimialan rakenteeseen ja markkinoihin liittyviä tekijöitä. Elintarvikeala on polarisoitunut harvoihin isoihin ja suureen pienyritysten joukkoon. Kilpailu on kovaa ja yritysten tulisi pystyä kilpailemaan myös ulkomaista tuontia vastaan. Lähivuosina tulisi pystyä vastaamaan kuluttajien tarpeisiin ja toisaalta myös vaikuttamaan kulutustottumuksiin siten, että ne vastaisivat yrityksen edustamia tuotantovalintoja (kuten kotimaisuutta tai lisäaineettomuutta). Noin neljännes vastaajista ( 24 %) koki tuotantoon liittyvät haasteet omalla toimialalla suurimmiksi. Näitä olivat omalla toimialalla raaka-aineiden ja työvoiman saatavuus, joista ensiksi mainittu oli huomattavasti yleisempi. Taloudellisia haasteita, joissa oli kyse kustannuksista ja kannattavuudesta, nimesi viidennes (20 %). Muutamat vastanneet (12 %) toivat esille myös lainsäädännön, jossa viitattiin tiukkaan elintarvikelainsäädäntöön ja verotukseen. Yksi vastaaja katsoi, ettei osannut sanoa, mitkä ovat oman toimialan suurimmat haasteet lähitulevaisuudessa. Koko toimialan ja vastaajien edustamien elintarvikeyritysten haasteiden jakauma on yllättävän samankaltainen tarkastelutason erosta huolimatta. 2.5 YHTEENVETO KYSELYSTÄ Elintarviketeollisuus on merkittävä teollisuudenala ja työllistäjä Suomessa. Korkeakoulutetun henkilöstön osuus elintarvikealan yrityksissä on kyselyn mukaan pieni (7,5 %). Määrä ei myöskään näytä juuri lisääntyvän tulevaisuudessa. Vaikka pääosa elintarvikealan yrityksistä aikoo harjoittaa jatkossa toimintaa joko nykyisessä tai laajemmassa mitassa, vain harvat yritykset (13,5 %) arvioivat korkeasti koulutetun henkilökunnan määrän lisääntyvän lähivuosien aikana. Oppisopimustyyppisen koulutukseen kohdentaminen yliopisto- ja ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneille ei saanut vahvaa kannatusta: kyselyyn vastanneista alle puolet (45,9 %) piti sitä omalle yritykselleen erittäin hyvin tai melko hyvin sopivana. Korkea-asteen oppisopimustyyppisen koulutuksen opiskelijapotentiaali näyttää kaiken kaikkiaan ainakin Itä-Suomessa verrattain pieneltä. Eri elintarvikkeiden valmistus edellyttää erilaista prosessiosaamista. Elintarvikeyritysten korkeakoulutetut ovat koulutustaustoiltaan heterogeenista joukkoa edustaen elintarvike-, matkailu- ja ravitsemisalan, tekniikan ja liiketalouden aloja. Vastaukset viittaavat siihen, että suurin osa on ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneita henkilöitä. Elintarvikealan oppisopimustyyppisen koulutuksen järjestämisessä haasteeksi voi muodostua myös riittävän kokoisten homogeenisten koulutettavaryhmien muodostaminen. Elintarvikealan yritykset ovat Itä-Suomessa ja Suomessakin keskimäärin hyvin pieniä ja valtaosa niistä työllistää alle 5 henkilöä. Korkeakoulutettuja työllistävät yritykset kuuluvat kyselyaineiston mukaan työntekijämäärältään suurempiin kokoluokkiin ja niistä kolme neljästä työllistää 10 henkilöä tai enemmän. Kyselyn mukaan elintarvikeyrityksissä korkeakoulutetun henkilökunnan tarve liittyy johto- ja esimiestehtävien hoitamiseen ja kytkeytyy sitä kautta yrityskokoon. Kyselyaineistossa alle viisi henkilöä työllistävien yritysten osuus oli vain runsas kolmannes, joten se kuvaa muutoinkin keskimääräistä suurempia elintarvikeyrityksiä. Toimialan lähivuosien keskeisissä haasteissa osaaminen ei erityisesti tullut esiin vaan elintarvikeyritysten haasteet nähdään esimerkiksi toimialan rakenteeseen ja markkinoihin liittyvissä kysymyksissä. Elintarvikeyrityksissä monenlaisia tietotaidon/osaamisen hankinnan tapoja, joista koulutus on vain yksi. Yleisin tapa kyselyn mukaan kartuttaa tietotaitoa/osaamista elintarvikealan yrityksissä on osallistua koulutukseen/kursseille (54,1 %). Melkein yhtä yleistä on lukea ammattikirjallisuutta ja -lehtiä (48,6 %) ja keskustella toisten alan ihmisten kanssa (48,6 %). Ulkopuolisten asiantuntijoiden käyttö on myös tavallista (45,9 %). Yrityksillä ei ole yhtä yhtenevää näkemystä parhaasta tavasta lisätä tietotaitoa/osaamista. Yleisesti ottaen yritykset pitivät oppisopimuskoulutuksen ominaispiirteitä omaan yritystoimintaansa sopivina. Parhaimpana pidettiin koulutuksen toteuttamista työpaikalla ohjattuna työnä, mitä pääosa (78,4 %) kyselyyn vastanneista piti erittäin tai melko hyvin sopivana. Vaikka työssä oppiminen soveltuu hyvin yritysten tarpeisiin, näyttää oppisopimusjärjestelmän mukaista ja koulutusta yleensäkin olevan hankalaa sovittaa yritysten arkeen. Yritysten näkökulmasta kyse on työvoiman tarpeesta ja/tai (palkan)maksukyvystä tai koetusta tietotaidon/osaamisen tarpeesta ei niinkään koulutuksesta sinänsä.

17 3. TIETOTAITO- JA OSAAMISTARPEIDEN TARKENTUMINEN TEEMAHAASTATTELUISSA 3.1 TIETOTAIDON JA OSAAMISEN ROOLI YRITYSTOIMINNASSA Haastateltavia pyydettiin kertomaan näkemyksiään tiedon roolista tuotannontekijänä heidän edustamassaan yritystoiminnassa. Haastateltavien vaikutti olevan hankalaa konkreettisesti pukea sanoiksi ja eritellä tiedon roolia liiketoiminnassa. Haastatellut luonnehtivat hyvin eri tavoin sen merkitystä. Kuvaukset eivät paljastaneet tuotteiden tai tuotantoprosessien tietointensiivisyyttä, mutta niistä tulee ilmi, että tieto nähtiin joko hyvin konkreettisena yrityksen toimintoihin liittyvinä kysymyksinä tai laajempana tulevaisuuden ennakointina ja kehittämisorientaationa. --- tunnistaa raaka-aineet, tekotavat, oikeet menetelmät ja tuoteselosteet ynnä muut... kyllä se aika iso on... merkittävä... sitä varte on ammatti-ihmisiä, jotka osaa näitä hommia ---... on sillä iso merkitys Kyllähän sitä jonkin verran sitä totta kai tarvihtoo... ei nyt ihan...tuota...kai sitä aina kokkeiloo ja silleen ehtii jos mitä uutta löytyy --- No jatkuvasihan tarvitaan uutta tietoa niin käytännön asioissa kuin näissä talousasioissa elikkä tietoa pitää saaha koska maailmahan kehittyy koko ajan Tiedon rooli? Mitenkä minä nyt tuon pullauttaisin ulos... tiedon rooli?... kyllähän se niin ku tieto tällä hetkellä ohjaa minun työntekoa aika tavalla... niin ku... pari kuukautta edellä toteutuneita tapahtumia mitenkä minä nyt sanosin niin ku... nähdä... sillä tavalla arvioida tilannetta... tavallaan nyt jo tehdään ens vuotta ja meidän pitäs saada tieto tänä vuonna että miten se on... kyllä se tavallaan ohjaa tuotantoa sillä tavalla että tuota myö niin ku rakennettaan... investoidaanko lisää vai jarrutetaanko myö ja --- pitääkö meidän lisätä pökköä vai pitääkö meidän vielä joku kivi kääntää matkan varrella... kyllä se silleen ohjaa--- Haastattelun muissa yhteyksissä tuli esille kuvauksia, joiden perusteella yritystoiminta näyttäytyy ikään kuin ongelmanratkaisuprosessina, jossa tieto toimii välineenä. Varsinkin tulevaisuuden ennakointia ja kehittämisorientaatiota osoittaneiden yritysten keskuudessa tiedonhankinta näyttää olevan jatkuva prosessi, johon liittyy jonkinlaista orientoivan tiedon rakentelua tulevaisuudesta. --- ei yksinomaan työssä oppimista vaan täytyy olla taitoa kerätä tietoa koko ajan --- kilpailijoista tai yleensä ruoka-alan tarjonnasta ja niihin tutustumalla ja maista- malla ja ihan toisilta aloilta löytyy uudet ajatukset --- jos matkustat ulkomailla sulla pitää olla silmät auki ja pitää olla kiinnostunut ---. --- se on muuttuva kilpailutilanne koko ajan on olemassa sen takia sitä [markkinointistrategioita] täytyy aina pystyä arvioimaan uudelleen --- nää tulee niin ku tälleen pienessä yrityksessä tulee sillä tavalla että siinä rinnalla että käydään [mainitsee yrityksessä johtoasemassa työskentelevän henkilön] kanssa keskustelu että mitenhän tämä [tuotteen tuotantoprosessi ] vetästään, hankitaanko koneita siihen vai --- Tää on tietysti silleen varmaan hyvin niin ku henkilökohtainen asia minä oon itse niin ku ollu nuoresta lähtien erittäin tiedonhalunen ihminen ja jos ongelma tulee eteen, mie hankin tiedon vaikka mistä, että saan ratkaistua en lopeta tiedon etsimisestä ennen kun se ongelma on ratkaistu... tavallaan se oikeastaan lähtee siitä, että on joku ongelma ja jossakin on joku tieto, joka on todennäkösesti ratkaisu tai läheltä sitä liippaa --- että kyllä ongelmasta se tiedonhaku nyt jos rupee analysoimaan tällä tavalla eli on joku ongelma ja sit pitää hankkia tietoa ja siitä tulee sellanen rutiini että jos ei välttämättä akuuttia ongelmaakaa olekaan niin siitä huolimatta ennakoi jo sitä --- on se... ydin... tuleva ongelma jompikumpi Kyselyyn vastanneista yrityksistä pääosa (72,9 %) arvioi lähitulevaisuudessa tulevansa toimeen henkilöstön nykyisellä tietotaidolla/osaamisella tai hankkimalla sitä aika ajoin lisää. Runsaalla neljänneksellä (27 %) yrityksistä tietotaidon/osaamisen päivittäminen on jatkuvaa. Haastattelussa palautettiin mieleen kyselyssä annettu vastaus ja pyydettiin kertomaan, mistä tämä johtuu ja mitkä seikat ovat taustalla. Haastateltujen perustelut toivat esiin tietotaidon/osaamisen hankintaa virittäviä tekijöitä. Ne liittyvät muutoksiin yritystoiminnassa kuten esimerkiksi uusien tuotteiden lanseeraukseen tai tuotantomenetelmien käyttöönottoon tai ulkoisiin muutostekijöihin kuten lainsäädännnön muuttumiseen. Toiseksi tietotaidon/osaamisen hankintaa näyttää synnyttävän tulevaisuuden ennakointi ja kehittämisorientaatio. No lainsäädäntö kun muuttuu niin tarvitaan... uusia tietoja verotuksesta, alvista, työnantajamaksuista muutoksia tulee mitä siellä vaaditaan ja --- sitten raaka-aineista esim. kirjoittelen tarjousta [nimeää tahon] niin suolapitoisuus --- mitä siellä vaaditaan terveysväittämät --- miten vastata niihin --- muuttaa reseptiikkaa tai muuta--- No esimerkiksi työnvaihto --- tai liiketoiminnassa laajennus tai tulee uusia tuotteita, uusia työskentelytapoja varastoon, keräilyyn ---

18 No ei silleen varsinaisesti jatkuvoo mutta tuota... kuitennii kun ehtii uutta ideoo... jotta niin ku kestäs ajan hermolla --- Ni ensinnäkin lähivuosina tulee ruokatottumukset ja ravinnonkäyttö tulee muuttumaan ja sen sisältö tulee kiinnostamaan yhä enemmän kuluttajia ja silloin tulee myös tuottajien olla asioissa ajan tasalla --- ja tuotanto täytyy suunnitella sillä tavalla, että se palvelee kestävää kehitystä ja --- Haastattelujen perusteella osaamisen päivittämisen tarve on yhteydessä yrityksen tulevaisuuskuvaan: esimerkiksi toiminnan jatkuessa ennallaan arvioitiin tultavan toimeen henkilöstön nykyisellä osaamisella. Aika ajoin tapahtuva tietotaidon/ osaamisen lisääminen näyttäisi taas liittyvän yritystoiminnassa tehtäviin muutoksiin ja ulkoisiin muutostekijöihin kuten esimerkiksi muutoksiin lainsäädännössä tai muissa yrityksen yhteiskunnallisissa velvoitteissa. Jatkuva tietotaidon/osaamisen hankinta, tulevaisuuden ennakointi ja kehittämisorientaatio sekä yrityksen kasvupyrkimykset näyttävät kytkeytyvän vahvasti yhteen. Haastateltuja pyydettiin myös kertomaan, mikä on tärkeintä tietotaitoa/osaamista yrityksen menestyksen kannalta. Haastatellut toivat esiin tuotannollisia ja liiketoiminnallisia aihealueita tai molempia. Sama toistui myös tuotekehitysosaamisesta puhuttaessa. Tuotekehitysosaamisesta puhuttaessa aivan pienimpien yritysten edustajien puheissa ei tullut esille niinkään toiminnan tiedollinen ulottuvuus vaan toiminta, jossa lähtökohdiksi voi luonnehtia omia ideoita ja niiden kokeilemista. Keskeistä tietotaitoa/osaamista käsiteltiin sekä yksilöiden että yleisellä tasolla. Jälkimmäinen viittasi taas tulevaisuuden ennakointiin ja kehittämisorientaatioon. Tietotaito? --- sanotaanko raaka-aineen tuntemus, oikeat käsittelytavat ja raaka-aineen käyttö, että esimerkiksi saatavuus on kohdallaan ja raaka-aineitta käsitellään oikein ja on oikeissa lämpötiloissa joka hetki ja pakkaamisesta, mitä laitetaan mihinkin pakettiin ja hygienia, siinä ne tärkeimmät varmasti No tuotteitten osalta mitä maailmalla menee elikkä näitten trendien mukaisia tuotteita... ja mitä kannattaa käyttää... raaka-aineiden käyttö ja sitten maailman seurantaa muuten ja hinnoittelu... tavarantoimittajilta ja lainsäädännöstä... on vakuutusyhtiöiltä ja muilta mitä tarvii yrittämiseen Kyllä se raaka-aineen sellaiseen muotoon, että yritys siitä mahdollisimman hyvän tuoton eli sen muuttaminen siihen muotoon, että olemme siinä parhaita... tai ainakin edelläkävijöitä Kyllä se on se, että osataan olla viis askelta edellä eli tulevaisuuden ennustaminen on ihan tärkeintä Tärkeintä?...kyllä mie... nyt mie... niin nään niin ku tuota että vaikka minkälainen tuote ja minä niin kun nään että se talouden hallitseminen on kaiken a ja o... se on ihan ykkönen sen takia kun vaikka --- oon [viittaa liiketalouden alan tutkintoon] en ymmärränyt silleen miten ymmärrän nytten... sen mie asettasin kaiken yläpuolelle... siis sinä mielessä että sinun pitää osata hinnoitella oikein mitä sitten teetkin ja kattoo se tehokkkuus toiminnassa ja muussa sitten oikeastaan tuote tai tuotanto tullee ja kolmas on markkinointi... siinä ne on ne kolme tärkeintä No ensinnä mitä asiakas tarvitsee oikein... asiakaspalautteet ja tietotaitoo siitä että mitä raaka-aineita voidaan yhdistää että siitä saahaan maistuva ja näyttävä--- tai myytävälle tuotteelle koostumus mitä haetaan... tänä päivänä on tämä suuntaus vähähiilihydraattiseen niin siihen tuota oikeet ravintoaineet ja --- Noo, minä keksin vuan... aina välillä tulloo tuotteita lissee sattumalta vois sannoo (nauraa) KORKEINTA OSAAMISTA VAATIVAT TYÖTEHTÄVÄT Haastateltuja pyydettiin myös kertomaan, missä tehtävissä tai asioissa yrityksessä tarvitaan korkeinta osaamista ja arvioimaan oliko se heidän mielestään korkea-asteen osaamista. Korkeinta/syvällisintä osaamista vaativat tehtävät ja aihepiirit osattiin yleensä nimetä, joskus pienen pohtimisen jälkeen. Ne viittaavat yrityksen johtamis- ja kehitystehtäviin kuten tuotekehitykseen, suunnitteluun ja yrityksen johtamiseen ja painottuen liiketoimintaosaamisvaatimuksiin. Sen sijaan osaamisen muodollisen tason arviointi oli haastatelluille hankalaa. Se, onko kyseessä korkea-asteen osaaminen, kiinnittyy koulutusjärjestelmään ja edellyttäisi opintojen tuntemista. Kaikkein pienimpien yritysten edustajat olivat varovaisimpia arvioissaan. Haastateltavat olisivat mahdollisesti helpommin tunnistaneet osaamisen, jollaista eivät pitäneet sellaisena. Kyl se on tuotekehittelypuolella ihan selkeästi se osaaminen... missä pitää olla korkeeta... se ei ole vaan suolan laittamista... se on jotain jota ei ole aiemmin tehty--- (Korkea-asteen osaamista?) No tuota se on vähintään hyvää osaamista --- sitä on vähän vaikea asettaa... ja omalla tavallaan edellä käypää No varmaan yrityksen johtamisessa ja myynnissä, välttämättä tuolla [mainitsee tuotantotilat] puolella ei tarvita sellasta huippukoulutusta [mainitsee valmistusprosessin] ei oo ydinfysiikkaa. (Korkea-asteen osaamista?) Kyllä yrityksen johtamisessa aika hyvää tietoo niin kilpailijoista kuin lainsäädännöstä ja muista että saa firman pyörimään ---. Siivouksessa (nauraa)... eiköhän tuossa, se on hyvin tasasta --- kyllä se ehkä [mainitsee tuotteen] reseptien teossa ---