28 Rapalanvuori KANGASNIEMI

28 Rapalanvuori KANGASNIEMI KAO060159 Karttalehti: 3213 04 Alueen pinta-ala: 13 ha Korkeus: 152 mpy Suhteellinen korkeus: 52 m Kallioalueen sijainti: Kangasniemeltä 18 km lounaaseen, Istrualassa. Maankäytön suunnittelutilanne: Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Rapalanvuori muodostuu jyrkkäpiirteisestä selänteestä ja sen länsipuolella olevasta pienestä kukkulasta. Rapalanvuoren jyrkänteisen selänteen pohjoisosassa sijaitsee kaksi poikkeuksellisen näyttävää halkeamaa, jotka tunnetaan maakunnallisena nähtävyytenä nimellä Rapalan luolat. Kallioalue rajautuu pääosin metsämaastoon, luoteisosastaan suohon. Länsipuolella sijaitsee muutamia maatiloja. Rapalanvuoren harjannemaisen selänteen länsijyrkänne erottuu lähimaisemassa selkeästi, mutta hieman kauemmas ympäristöön se ei näy metsäisyyden takia. Selänteen korkeampi metsäinen profiili erottuu ainoastaan länsipuolelta Rapalan tilan peltojen kohdalta maisemassa. Rapalanvuoren pohjoisosasta, jyrkänteen päältä avautuu lounaasta luoteeseen avoin metsämaisema kauas usean kilometrin etäisyydelle. Näköaloihin tuo hieman vaihtelua läheiset peltolaikut, jotka monipuolistavat muuten tasaista metsämaisemaa. Kallioselänteen lakiosa on melko monotoninen, ja laen puustoa on osin harvennettu; sen sijaan jyrkännepinnat ja varsinkin länsiosan jyrkänne elävöittävät alueen maisemaa. Rapalan luolille johtaa maastoon merkitty kulunut polku. Rapalan luoliin liittyy tarina, jonka mukaan läheisten kylien asukkaat ovat asuneet luolissa suojautuakseen viholliselta Ison Vihan aikana (Kejonen ja muut 2006). Rapalanvuoren korkein lakialue on moreenipeitteistä vedenkoskematonta maastoa, jossa pintalohkareiden koko on 2 3 metriä. Korkeimman rannan asema näkyy Rapalanvuoren ylärinteillä huuhtoutumisrajana. Kallioselänteen länsisivulla oleva 20 25 metriä korkea jyrkänne on porrasmainen. Eteläpäässä sen kahta lähes pystyseinämäistä, 10 15 metriä korkeaa jyrkänneosaa erottaa porrasmainen terassi. Seinämässä esiintyy paikoin jäätikön hiomia painumamuotoja sekä pieniä rakoilun kontrolloimia onkaloita ja kielekepintoja. Selänteen länsipuolella olevan matalan silokalliopintaisen kukkulan länsi-, viistojyrkänne on noin kuuden metrin korkuinen. Rapalanvuoren selänteen pohjoispäässä olevat kalliohalkeamat ovat pystyrakoilun kontrolloimia ja niiden itäkoillisesta länsilounaaseen kulkeva suuntaus noudattelee kivilajin toista päärakoilusuuntaa. Toinen halkeama sijaitsee kiintokallion ja massiivisen irtoblokin välissä. Sitä reunustavat komeat kuutiorakoilun kontrolloimat kielekepinnat, jotka muodostavat kalliokatoksen. Vieressä sijaitseva toinen halkeama on puolestaan kahden massiivisen irtoblokin välissä. Sen pituus on 20 metriä, korkeus noin 10 metriä ja pohjan leveys on metristä puoleentoista metriin. Rapalanvuoren kivilaji on porfyyrista granodioriittia, jossa vaaleiden maasälpähajarakeiden koko on 1,5-2,5 cm. Paikoin kuitenkin porfyyrinen kivi vaihettuu miltei tasarakeiseksi muunnokseksi. Alueen kivi sisältää paikoitellen teräväsärmäisiä pieniä liuskesulkeumia. Kallioalueen länsijyrkänteillä on jonkin verran mesotrofista lajistoa kuten tummauurnasammalta, kivikutrisammalta, rauniopaasisammalta, kalliotöppösammalta ja onkaloissa härmäsammalta ja riippusammalia. Tavanomaista lajistoa edustavat mm. hiirenhäntäsammal, karvahiirensammal, karvakarhunsammal, kivitierasammal ja nuokkuvarstasammal. Lakialueen männiköt vaihtelevat kuivahkoista kankaista poronjäkäläisiin karukkokankaisiin. Puustoa on jonkin verran harvennettu. Lakialueen lohkareilla kasvaa poronjäkälien ja seinäsammalen lisäksi harmosammalta, isokorallisammalta, kiventieraa ja keltajäkälää. Alarinteellä ja kallion tyvellä on varttunutta kuusivaltaista tuoreen kankaan sekametsää, jonka joukossa on kookkaita haapoja. Paikoin on myös korven piirteitä. Alarinteessä, kookkaan haavan juurelta löytyi liito-oravan (VU) papanoita. Tärkeimpien tekijöiden arviointi: Muut arvot: GEOLOGINEN ARVO: 2 Historialliset arvot 2 BIOLOGINEN ARVO: 3 Monikäyttöarvot: 2 MAISEMA-ARVO: 3 Muuttuneisuus: 3 Lähiympäristön arvot: 3 KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 3 72

28 Rapalanvuori, KANGASNIEMI Kallioalueen raja Suojelu- tai suojeluohjelman alue Natura 2000 -verkosto 73 1:15000 P

29 Kontiomäki KANGASNIEMI KAO060114 Karttalehti: 3213 07 Alueen pinta-ala: 5 ha Korkeus: 140 mpy Suhteellinen korkeus: 45 m Kallioalueen sijainti: Kangasniemeltä 16 km etelään, Tähtiniemessä. Maankäytön suunnittelutilanne: Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Kontiomäki on Puulan rannalla sijaitseva jyrkänteinen kalliomäki. Kontiomäen yläjyrkänteet erottuvat hyvin läheiselle selälle. Kontiomäen laelta, tyvipuiden latvuston välistä aukeaa Puulan saaristomaisema. Puulan selät pilkottavat vielä Ollisaaren takaa ja erityisen hyvin näkyvät lounaan ja etelän väliset saarten juovittamat järvenselät. Kaukomaisema on loivasti kumpuilevaa metsämaata ja rannat ovat puuston peittämät. Kontiomäen länsirinteen harvamännikköinen kalliomaisema louhikkoisine jyrkänteineen ja luolineen on erikoinen paikallinen nähtävyys, jonne johtaa polku. Luola on eräs 1880-1890-luvuilla vaikuttaneen Puikkosten veljesparin johtaman rosvoporukan piilopaikoista (Kejonen ja muut 2006). Kalliomäen korkein lakiosa on moreenin peittämää männikkömaastoa. Korkein ranta on ollut alueella noin 130 metriä mpy ja se on nähtävissä kalliorinteiden alueella huuhtoutumisrajana. Luoteisrinteessä on 15 metriä korkea jyrkänteinen osa, joka on runsaan rakoilun lohkoma. Kalliorinne rajautuu osittain veteen ja rannalla on noin 2 metriä korkea viistojyrkänteinen silokallio. Luoteisrinteen jyrkänteessä olevat 3 8 metrin läpimittaiset irralliset kalliolohkot muodostavat kiinteän kallion kanssa halkeama- ja onkaloverkoston. Jyrkänteen alaosassa oleva ns. Rosvopuikkosen rakoluola on parhaimmillaan lähes 13 metriä pitkä. Ympäröivät lohkareet ovat noin 7 metrin korkuisia. Luolaan kuuluu kaksi rinnakkaista halkeamatunnelia ja niitä vastaan kohtisuoran lohkaretunneli. Luolan katon muodostavat lohkareet ja luolaan on neljä suuaukkoa. Lattiat on kalliota ja louhikkoa, joita peittää osittain karikkeesta muodostunut turve (Kejonen ja muut 2006). Alueen kivilaji on vaaleanharmaata porfyyrista granodioriittia, jossa keskirakeisen aineksen seassa esiintyy kookkaampia, muutaman senttimetrin läpimittaisia maasalpähajarakeita. Porfyyrinen graniitti on kallioalueella melko säännöllisesti kuutiorakoilutta, homogeenista kiveä. Luoteisjyrkänteen alueella näkyy kivessä silmiinpistävän voimakas vaakarakoilu. Porfyyrinen graniitti kuuluu svekofennialaisiin postorogeenisiin granitoideihin, jotka ovat kiteytyneet 1880 1870 miljoonaa sitten. Kontiomäen länsijyrkänne on kasvillisuudeltaan karua ja tavanomaista. Jäkäläpinnat ovat vallitsevia ja luolan seinämät ovat lähes kasvittomat. Tyven lohkareiden päällä kasvaa runsaasti kallioimarretta. Jyrkänteellä on myös runsaasti karvakiviyrttiä ja otsalla on edustavia palleroporonjäkäläkasvustoja. Tavanomaisten kanervapainanteiden lisäksi on joitakin variksenmarjalaikkuja. Rinnepuusto on varttunutta männikköä (MT, VT). Sekapuuna kasvaa koivuja ja varsinkin rannan tuntumassa on järeähköjä haapoja, nuorempia haapoja, yksittäisiä raitoja ja joitakin kuolleita pystypuita. Tärkeimpien tekijöiden arviointi: Muut arvot: GEOLOGINEN ARVO: 3 Historialliset arvot 4 BIOLOGINEN ARVO: 4 Monikäyttöarvot: 3 MAISEMA-ARVO: 3 Muuttuneisuus: 2 Lähiympäristön arvot: 2 KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 4 74

29 Kontiomäki, KANGASNIEMI Kallioalueen raja Suojelu- tai suojeluohjelman alue Natura 2000 -verkosto 75 1:15000 P

30 Vuorisenmäki KANGASNIEMI KAO060163 Karttalehti: 3214 01 Alueen pinta-ala: 102 ha Korkeus: 225 mpy Suhteellinen korkeus: 84 m Kallioalueen sijainti: Kangasniemeltä 24 km luoteeseen, Vuorinen -järven rannalla. Maankäytön suunnittelutilanne: Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Vuorinen -järven etelä- ja itärantaa reunustava Vuorisenmäen kallioalue muodostuu useasta jyrkänteisestä metsäisestä kalliomäestä. Alueen korkeimman kohdan Vuorisenmäen ja sen pohjoispuolella oleva Nokanvuoren metsäiset ja melko massiiviset profiilit erottuvat selkeästi Vuorisen vastarannalle. Mäkien ja matalampien kallioharjanteiden avokallioiset pinnat sen sijaan eivät juuri näy ympäristöön, ainoastaan järven etelärannalla olevan Ronavuoren kalliopinnat pilkottavat heikosti puuston lomitse. Korkeuserot alueella vaihtelevat voimakkaasti ja suurimmillaan ne ovat yli 50 metriä Vuorisenmäen ja Vehkovuoren välisessä notkelmassa. Ympäristöön avautuvat maisemat ovat monin kohdin puuston sulkemat; Vehkovuorelta avautuu kuitenkin puuston rajoittama maisema luoteeseen Vuoriselle sekä taustan metsäisille kukkuloille. Alueen sisäosien maisemat ovat tukkoisia tiheän puuston vuoksi, lukuun ottamatta hakkuiden avartamia näköaloja. Lähimaisemat, varsinkin Vehkovuoren jyrkänteiden pienmaisemat, ovat näyttävät. Kallioalue on kokonaisuudessaan vedenkoskematonta maastoa. Vehkovuoren harjannemaisen selänteen länsisivulla on 20 metriä korkea porrasjyrkänne, jossa on yksittäisiä viistoseinäisiä ja pystyseinäisiä osuuksia. Luoteissivulla pystyseinämien korkeus on parhaimmillaan 10 metriä ja siinä on kielekemäisiä muotoja. Vehkovuoren itäsivulla, viistopintaisen ja kasvipeitteisen seinämän korkeus on 7 8 metriä. Nokanvuoren eteläjyrkänne on vaatimaton, ja se mudostuu matalista 2 5 metriä korkeista viistoseinämäpinnoista. Nokanvuoren länsirinteen alaosassa on Likolahden rantaan rajautuva, selkeästi järvelle erottuva 60 x 30 metrin laajuinen taluslouhikko. Alueen kivilaji on keskirakeista ja usein suuntautunutta granodioriittia. Kivessä esiintyy paikoitellen selvää koostumusvaihtelua sekä graniittiseen että dioriittiseen suuntaan. Paikoin näkyy kivessä pieniä emäksisiä sulkeumia. Nokanvuori on tavanomaista tuoreen kankaan kuusikkoa. Pienialaisesti on joitakin karumpia mm. poronjäkäliä kasvavia kohtia. Eteläjyrkänteen lajistoon kuuluvat mm. mesotrofiaa ilmentävä tummauurnasammal ja tavanomaiset nuokkuvarstasammal, kallio-omenasammal, kiviturkkisammal, kivikynsisammal, kallioimarre ja karvakiviyrtti. Eteläisen alarinteen hakkuualueella on lehtomaisia piirteitä, millä kasvaa mm. joitakin lehmusvesoja ja yksittäisiä metsänätkelmiä. Lohkareilla kasvaa hieman haisukurjepolvea. Lännempänä laaksossa kasvaa myös kevätlinnunhernettä. Vehkovuoren ja Ronavuoren lakialueilla on männikkövaltaista kuivahkoa ja kuivaa kangasta, paikoin on myös karumpaa poronjäkäläistä männikköä, jonka joukossa on kilpikaarnaisia yksilöitä, keloja, palokoroja ja maapuita. Vehkovuoren jyrkänteellä kasvaa mm. siloriippusammalta, rotanhäntäsammalta, hiirenhäntäsammalta, kallioomenasammalta, luoteisseinämän valuvetisellä tyvellä kilpilehväsammalta ja kimpputierasammalta. Vehkovuoren itäpuolella on lehtomaista hakkuuaukeata, jossa kasvaa mm. isoalvejuurta, hiirenporrasta ja mustakonnanmarjaa. Vuorisen -järven rantamännikössä on kookkaita kilpikaarnaisia mäntyjä ja rantaviivalla on myös tervaleppiä. Tärkeimpien tekijöiden arviointi: Muut arvot: GEOLOGINEN ARVO: 3 Historialliset arvot 4 BIOLOGINEN ARVO: 3 Monikäyttöarvot: 4 MAISEMA-ARVO: 3 Muuttuneisuus: 4 Lähiympäristön arvot: 2 KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 4 76

30 Vuorisenmäki, KANGASNIEMI Kallioalueen raja Suojelu- tai suojeluohjelman alue Natura 2000 -verkosto 77 1:15000 P

31 Kuikanvuori - Kiiasvuori KERIMÄKI, SAVONRANTA KAO060207 Karttalehti: 4211 12 Alueen pinta-ala: 54 ha Korkeus: 172 mpy Suhteellinen korkeus: 93 m Kallioalueen sijainti: Savonrannasta 8 km lounaaseen ja Kerimäeltä 21 km pohjoisluoteeseen, Ala-Luotojärven pohjoispuolella. Maankäytön suunnittelutilanne: Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Metsämaastossa sijaitseva, hieman hajanainen, länsiluode-itäkaakkosuuntainen kallioselännejakso rajautuu jyrkänteisin rintein Huosiinen -järveen ja Vuorijärveen. Suuren suhteellisen korkeuden takia, kumpuilevassa metsäympäristössä sijaitsevat kallioselänteet erottuvat maisemassa paikoin selvästi. Alueen länsiosassa kohoaa Kolisevanmäen läntinen laki peräti 93 metriä Huosiinen pintaa korkeammalle ja sen metsäiset rinteet erottuvat massiivisina muotoina lähimaisemassa, paikoin erottuu rinnepuuston lomitse myös kalliopintoja. Alueen itäpäässä Kuikanvuoren eteläseinämä hallitsee jyhkeänä, lähes avokalliona Vuorijärven maisemaa. Kiiasvuoren eteläjyrkänne puolestaan erottuu selvästi taimikon yli läheiselle metsäautotielle. Kuikanvuorelta ja Kolisevanmäen länsireunalta Huosiinen -järven koillisrannan keskivaiheilta kohoavalta mäenharjanteelta on parhaat näkymät ympäristöön. Kuikanvuoren eteläjyrkänteeltä avautuu osittain avoin maisema Vuorijärvelle ja sen yli metsämaastoon. Kolisevanmäen länsireunan ylärinteiltä on puolestaan näköala etelään Huosiinen -järvelle ja sen yli kaukaiseen metsäiseen horisonttiin rinnepuiden latvojen lomitse. Korkeat massiiviset jyrkänteet ja jyrkänteiset kalliorinteet ovat lähimaisemassa myös näyttäviä. Kiiasvuoren lounaiseteläinen pitkä jyrkänneseinämä kohoaa paikoin porrasmaisena ja paikoin viistojyrkänteisenä. Sen maksimikorkeus on noin 35 metriä jyrkänteen kaakkoisosassa, jossa kaakkoispään alla on louhikkoa. Kiiasvuorelta luoteeseen, metsäautotien pohjoispuolella kohoaa Kolisevanmäen lounaisin jyrkänne, joka on jyrkkä, lohkareikkoinen rinne, jonka ylä- ja alaosassa on 9 12 metriä korkeita osittain heikosti porrasmaisia ja lähes pystyseinäisiä kalliopintoja. Seinämästä pohjoiseen päin oleva jyrkänne on puolestaan eteläpäästä noin kymmenmetrinen ja heikosti porrasmainen seinämä, joka länsisivulla pohjoiseen päin mentäessä kasvaa 20 25 metriä korkeaksi, porrasmaiseksi viistoseinämäksi. Pohjoispäässä, luoteeseen kääntyvällä sivun tyvellä on pystyseinämä, jonka edustalla on louhikkoa. Kolisevanmäen luoteispäässä, Huosiinen -järven rantaan rajautuvan, viistojyrkänteisen ja silokalliopintaisen lounaisseinämän korkeus on parhaimmillaan 20 metriä ja sen tyvellä on kohdittain heikkoa porrasmaisuutta. Kuikanvuoren eteläseinämä on itäosassa noin 20 metriä korkea ja sen yläosassa on noin 10 metriä korkea pystyseinämä. Järvelle parhaiten erottuvan jyrkänteen keskiosa muodostaa viereisen korkeimman lakijyrkänteen kanssa yhtenäiseksi miellettävän kallioseinämän, jonka kokonaiskorkeus on 30 40 metriä. Jyrkänne jakautuu porrasmaiseksi, 15-20 metriä korkeaksi viistoksi alajyrkänteeksi ja pystyksi yläseinämäksi, joita erottaa toisistaan kallioterassi. Alueen kivilaji on keskirakeista graniittia, joka on paikoin hieman porfyyrista rakenteeltaan. Satunnaisesti esiintyy kivessä emäksisempiä kivilajeja sulkeumana. Alueen kalliokasvillisuus on valtaosaltaan karuille paikoille tyypillistä ja verrattain niukkaa. Lievästä ravinteisuudesta kertovat ainoastaan haurasloikko ja siloriippusammal. Kuikanvuorella on lisäksi kalliosirkunjyvää (NT/RT) (Hertta). Muu lajisto on tavanomaista, ja jyrkänteiltä löytää mm. kallioimarretta, karvakiviyrttiä, harmosammalta, kalliokarstasammalta, kallio-omenasammalta, kalliopalmikkosammalta, kalliotorasammalta, kiviturkkisammalta, kiventieraa ja karvejäkäliä. Ylärinteissä kasvaa paikoin lampaannataa. Lakialueet ovat keskenään saman tyyppisiä, puustoltaan mäntyvaltaisia kuivia kankaita ja karukkokankaita. Poronjäkäliä on runsaimpina ja yhtenäisimpinä kasvustoina lähimpänä Huosiinen -järveä olevalla kukkulalla. Jyrkänteiden alla olevien louhikoiden kivillä on myös poronjäkälä- ja seinäsammalkasvustoja. Alarinteillä ja kallioiden tyvillä on mäntyvaltaista kuivahkoa kangasta. Hakkuut ovat muuttaneet paikoin kasvillisuutta. Tärkeimpien tekijöiden arviointi: Muut arvot: GEOLOGINEN ARVO: 3 Historialliset arvot 4 BIOLOGINEN ARVO: 3 Monikäyttöarvot: 3 MAISEMA-ARVO: 2 Muuttuneisuus: 3 Lähiympäristön arvot: 2 KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 4 78

31 Kuikanvuori - Kiiasvuori, KERIMÄKI, SAVONRANTA 6889 000 6890 000 6891 000 6892 000 3611 000 3612 000 3613 000 3614 000 1:20 000 Kallioalue Suojelu- tai suojeluohjelman alue Natura 2000 -verkosto 79