Yhteiskuntahistorian johdantokurssi, sl 2010 Pauli Kettunen, Helsingin yliopisto, Politiikan ja talouden tutkimuksen laitos pauli.kettunen(at)helsinki.fi Luento 3, 13.9.2010. POLIITTISEN HISTORIAN TUTKIMUSPROSESSI 1. MITEN TUNNISTAA TUTKIMUKSEN? 2. TUTKIMUSPROSESSIN RATKAISUT 2.1. Aiheenvalinta, lähestymistapa, näkökulma, kysymyksenasettelu 2.2. Lähteet, lähdekritiikki ja metodi(t) 3. TUTKIMUSKOHDE JA YLEISÖ 3.1. Rekonstruktio ja argumentaatio 3.2. Menneiden tapahtumien edellytykset ja seuraukset 4. MUUTTUVA HISTORIA 4.1. Ajanjaksojen muuttuvuus ja vaihtelu 4.2. History is an argument without end HUOM. Tutkimusprosessin tuntemus ei ole vain tutkijan ammattitaidon osa, vaan se on tarpeen myös tutkimusten lukemisessa ja hyväksikäyttämisessä. 1. MITEN TUNNISTAA TUTKIMUKSEN? - kokeellisten luonnontieteellisten tutkimusten ideaali: joku toinen voisi toistaa saman tutkimusprosessin ja päätyisi samoihin tuloksiin: teoria->hypoteesit->aineisto->testaus- >tulokset; esitystapana tutkimusprosessin mukainen raportti
- yhteiskuntatieteissä tällainen positivismi vanhastaan kiistanalainen ja 1970-luvun jälkeen menettänyt asemiaan; tutkimusraporteissa kuitenkin usein tämäntyyppinen rakenne, jossa tutkimustulokset lopussa - historiantutkimuksen esitystapana harvoin tutkimusprosessin askeleiden mukainen raportti - tyypillisesti (ei välttämättä aina) tulosten esitys yhtä kuin menneitä tapahtumia kuvaava ja selittävä kertomus kokonaisuudessaan - tutkimusprosessista yleensä johdannossa tutkimustehtävän perustelun yhteydessä, lopussa yhteenveto - kuitenkin tieteellisyyden kriteeri: perustuttava hyväksyttävään ja arvioitavaan päättelyyn, jonka avulla luotu johdonmukainen tulkinta menneen jäljille (lähteille) - tutkimusprosessin vaiheet osin toisiaan seuraavia, osin toisiinsa limittyviä ja joka tapauksessa toisistaan riippuvaisia 2. TUTKIMUSPROSESSIN RATKAISUT 2.1. Aiheenvalinta, lähestymistapa, näkökulma, kysymyksenasettelu - historiantutkimus olemassa olevan historiallisen tiedon kriittistä arvioimista - olemassa oleva historiallinen tieto ei pelkästään aikaisemman tutkimuksen tuottamaa, historiantutkimus vain osa historianesityksistä - tutkimuskysymys suhteessa olemassa olevan tiedon puutteellisuuteen - tutkija tekee koko ajan valintoja, jotka hänen pyrittävä tekemään selviksi ja perustelemaan Tutkimusaiheen valinta: - väärä kuvitelma historiasta valmiina odottavien tutkimuskohteiden varastona ja tutkijan työstä tutkimattomien aukkojen täyttämisenä - oma kiinnostus, kokemus merkityksellisyydestä, tyytymättömyys olemassa oleviin käsityksiin
Lähestymistapa: - tutkija sijoittaa itsensä ja tutkimustyönsä tutkimustraditioiden ja -keskustelujen kentälle - tutkija osallistuu työllään johonkin keskusteluun Näkökulma: - tutkija sijoittaa tutkimansa ilmiöt yleisempään asiayhteyteen (kontekstiin) - esimerkki 1: suomalainen kommunismi: erilaiset kuvat, jos näkökulmana työväenliikkeen historia tai Neuvostoliiton kansainvälispoliittiset tavoitteet - esimerkki 2: henkilöhistoriallinen tutkimus: otetaanko henkilö tarkasteluun mahdollisimman laajasti vai keskitytäänkö johonkin elämänalueeseen (esim. poliittiseen toimintaan)? käytetäänkö henkilöhistoriaa keinona käsitellä jotain laajempaan ilmiötä vai korostetaanko kyseisen henkilön ainutkertaisuuden tavoittamista? - näkökulmia voidaan arvioida niiden hedelmällisyyden perusteella - esimerkki: Suomen valtion kehittyminen ns. autonomian aikana: onko näkökulmana suomalaiskansallisten pyrkimysten ja kansallisen tietoisuuden laajeneminen (kuten perinteisesti suomalais-kansallisessa historiantutkimuksessa) vai Suomi yhtenä Venäjän imperiumin reuna-alueena? (kuten Osmo Jussilan ja Kristiina Kalleisen tutkimuksissa) - anakronismin vaara tehtäessä näkökulmaa koskevia ratkaisuja - kyseessä kuitenkin nimenomaan tutkijan näkökulma, josta hän selvittelee menneiden toimijoiden näkökulmia (esim. mitkä vaihtoehdot heille avoimina, mitkä asiat annettuja selviöitä) Kysymyksenasettelu: - tutkittavien ilmiöiden ja laajemman kontekstin suhde: tätä koskevat kysymykset ja hypoteesit - tutkimus ei etene aukkoja täyttämällä, vaan esittämällä uusia kysymyksiä myös jo tutkituista kohteista - uusimman tutkimuksen kumoamat myytit ja virhetulkinnat voivat olla kiinnostavia: mihin perustuneet, miten vaikuttaneet? (D. C. Watt); esimerkki: Suomen vuoden 1918 sodan valkoinen ja punainen totuus
- kysymyksenasettelu osa tutkimusprosessia, sen alkuvaiheen tehtävänä, ohjaa tutkimustyötä, elää, täsmentyy ja muovautuu sen myötä - uudet kysymykset osa hyvän tutkimuksen tuloksia 2.2. Lähteet, lähdekritiikki ja metodi(t) Miten lähteet syntyvät? - "arkistot avautuvat : uudet lähdelöydöt ja julkisuus - lähteistä tulee lähteitä vasta tutkijan ajattelutyön tuloksena - uuden aineiston löytyminen tai avautuminen voi antaa virikkeen tutkimukselle, mutta silloinkaan tutkimuskysymys ei nouse suoraan tuosta aineistosta - mikä tahansa aistein havaittava voidaan tehdä lähteeksi, mutta vasta tutkijan ajattelutyön tuloksena - lähteeksi tekeminen: jotakin (esim. kirjettä) tarkastellaan a) menneen toiminnan jälkenä ja b) suhteessa johonkin tutkimuskysymykseen - valtaosa materiaalista syntynyt muihin tarkoituksiin kuin historiantutkimuksen aineistoksi (esim. valtionhallinnon ja järjestöjen jokapäiväisen toiminnan tarpeisiin) - oletettu myöhempi käyttö historiallisena lähteenä kylläkin vaikuttanut usein (esim. valtiomiesten ja poliitikkojen päiväkirjat; mitä kirjattu paperille ja säilytetty) - lähteinä käytettävän materiaalin syntymisen ja säilymisen satunnaisuudet; useimmista teoista ja tapahtumista ei tunnistettavia jälkiä - muutokset siinä, missä määrin ja millaisia jälkiä jää (esim. kirjeenvaihto - puhelinkeskustelut - sähköposti) Aineiston käytön rajoitukset: - historiantutkimuksen, arkistolaitoksen ja julkisuusperiaatteen kytkökset - julkisen ja yksityisen aineiston ero - ulkopoliittisen aineiston erityisasema: luvanvaraisuuden ja salassapidon määräajat Lähdekritiikki:
-lähdekritiikin keskeisyys akateemisen historiantutkimuksen synnyssä ja itseymmärryksessä - pyrkimys alkuperäislähteille - mikä on alkuperäislähde? riippuu tutkimuskysymyksestä! - lähteenä käytettävä dokumentti (tai muu menneen jälki) sisältää informaatiota a) sen aikaansaaneesta teosta ja tekijästä (lähde jäänteenä) ja b) mahdollisesti myös muista tapahtumista (lähde kertomuksena) - ulkoinen lähdekritiikki: mitä tehtävää varten lähde on laadittu? - sisäinen lähdekritiikki: miten lähteen tehtävä on vaikuttanut sen sisältämään informaatioon? - ahtaasti ymmärretyn lähdekritiikin ongelmat: rajoittuminen vain lähteen luotettavuuden punnintaan; olennaista kysyä, minkä toiminnan jälki jokin lähde on - muutos siinä, millaiset kysymykset merkityksellisiä -> muutos siinä, mitä tutkijoiden pitäisi ottaa tai tehdä lähteikseen - esim. suullinen muistitieto ei enää vain erityisen epäluotettava lähdetyyppi, vaan keskeinen lähde esim. tutkittaessa ajan jäsentämisen tapoja ja niiden muutoksia - uusien tutkimuskysymysten ja lähdetyyppien myötä entistä monitahoisemmaksi kysymys siitä, minkä jälki jokin lähde on Metodi: - kysymyksenasettelun ja lähdeaineiston suhde - metodi yleisesti = tutkimustyötä ohjaava monitasoinen ja tahoinen päättelyprosessi, tien tarkkailemista (meta-hodos) - erilaiset erityiset metodit luovasti apuvälineiksi kysymyksenasettelun ja aineiston antamien mahdollisuuksien ja asettamien vaatimusten mukaan - usein apuvälineinä erilaiset kvalitatiiviset menetelmät (esim. diskurssianalyysi, retoriikan tutkimus), mutta poliittisessa historiassakin myös kvantitatiivisia (tilastollisia) menetelmiä (esim. Pilvi Torstin tutkimuksissa historiatietoisuudesta laajoja haastattelu- ja kyselyaineistoja ja niiden kvantitatiivisia analyyseja),
3. TUTKIMUSKOHDE JA YLEISÖ 3.1. Rekonstruktio ja argumentaatio - kaksi puolta yhdessä ja samassa tutkimusprosessissa ja esityksessä (Jorma Kalela: Historiantutkimus ja historia, 2000) - rekonstruktio: miten tutkija selittää ja tulkitsee inhimillisen toiminnan jälkiä - argumentaatio: suhde yleisöön ja olemassaolevaan tietoon, vakuutettava tulosten merkitys suhteessa näihin - historiantutkijan pyrittävä suhtautumaan tutkimuskohteeseensa vieraana kulttuurina - varottava olettamasta, että tutkijalla ja tutkittavilla samat kulttuuriset koodit ja mallit - myös "oman kulttuurin tarkasteleminen "vieraana"; "tarkastele Suomea tuttuna ulkomaana" (Kari Palonen) - historiantutkimusten niin kuin muunkin kirjallisuuden vastaanotto: erilaiset mahdolliset yleisöt (nykyiset ja tulevat lukijat), media; tutkijan tarkoitusperistä pitkälti riippumatonta merkitysten antamista 3.1. Menneiden tapahtumien ja tekojen edellytykset ja seuraukset - historiallinen rekonstruktio ei rajoitu vain menneen tapahtuman tai teon edellytyksiin, vaikuttimiin tai tarkoituksiin - tutkija ei voi vapautua menneen tapahtuman tai teon seurausten tietämisestä tai kysymisestä - tutkijan ulottuvilla tekojen ja tapahtumien seurauksista tietoa, jota ei kyseisillä toimijoilla heidän ryhtyessään toimintaan; esim. Britannian pääministeri Neville Chamberlain Münchenin kokouksen jälkeen 1938: "Peace for our time" - historiallinen näkökulma: toiminnan tarkasteleminen sen tarkoitusten ja tarkoittamattomien seurausten jännitteen kannalta (Frank Ankersmit)
4. MUUTTUVA HISTORIA 4.1. Ajanjaksojen muuttuvuus ja vaihtelu - usein itsestäänselvyyksinä esim. kansallisen historian ajanjaksot (Ruotsin-vallan aika, autonomian aika, itsenäisyyden aika, sodanjälkeinen aika jne) - kuitenkaan ajanjaksot eivät annettuja lähtökohtia - eivät myöskään vain esitysteknisiä ratkaisuja - periodisoinnitkin tutkimustuloksia ja riippuvat tutkimusaiheesta - vältettävä yleisen poliittishistoriallisen periodisoinnin tunkeminen mitä erilaisimpien elämänalueiden tarkasteluun - ns. korkeaan politiikkaan ja kansallisvaltioihin keskittyvän tutkimusotteen kyseenalaistuminen avannut tässä(kin) uusia näkökulmia - ennen kaikkea: periodisoinnit riippuvaisia kulloisestakin nykyisyydestä, esim. "kylmän sodan aika" 4.2. History is an argument without end - lainaus hollantilaiselta historioitsijalta Pieter Geyliltä 1950-luvulta - pyrkimys totuuteen ja lopullisen totuuden saavuttamattomuus - tieteensisäisten muutosten lisäksi ja niitä pohjustavina muita tekijöitä, jotka muuttavat historiaa - suhde menneisyyteen on nykyisyyttä, kuten myös suhde tulevaisuuteen - kirkkoisä Augustinus noin vuonna 400: on kolme aikaa: menneen nykyisyys, nykyisen nykyisyys ja tulevan nykyisyys. Menneen nykyisyys on muisti, nykyisen nykyisyys on havainto ja tulevan nykyisyys on odotus. - menneen nykyisyys laajemmin: menneen jäljet (lähteet) ja niitä koskevat tulkinnat; vain näiden kautta mahdollista tutkia menneisyyttä - menneen jälkien manipuloinnin mahdollisuus: Menneisyyden muuttuvuus on Ingsocin opissa keskeinen piirre. Menneet tapahtumat, niin väitetään, eivät ole ehdottomasti olevaisia, ne pysyvät vain kirjoitetuissa asiakirjoissa ja ihmisten muistissa. Menneisyys on
sitä, mitä asiakirjat ja muistitieto sanovat. Ja koska Puolue täysin hallitsee kaikki historialliset asiakirjat ja myös jäsentensä muistin, menneisyys on tietysti sellainen kuin Puolue tahtoo. (George Orwell: Vuonna 1984. Porvoo 1971 [alkuteos 1949], s. 236). - HISTORIAN muuttuvuuden syyt kuitenkin myös syvemmällä: - kulloinkin merkitykselliset kysymykset muuttuvat - samoin muuttuu se, mikä kulloisessakin nykyisyydessä on itsestäänselvää, mihin taas pystytään ottamaan tutkimuksellista etäisyyttä - esimerkiksi nationalismin tutkimuksen kasvu kansallisvaltion kyseenalaistuessa, tästä viimeisessä luennossa