Sisällysluettelo 1. Joh 3 2. Kasvillisuus- 3 2.1 Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvityksen menetelmät 3 2.2 3 2.3 Kuvio 4 2.4 Kuvio 3... 4 2.5 Kuvio 4... 4 3. 6 3.1 Luontotyyppien uh 6 3.2 Uhanalaiset putkilokasvit... 6 4. 7 4.1 7 4.2 Alueella pesivät uhanalaiset ja lintudirektiivin I-liitteen lajit sekä Suomen vastuulajit..8 5. Liito-oravaselvitys... 8 5.1 Yleistä liito-oravasta... 8 5.2 Liito-oravaselvityksen menetelmät... 9 5.3 Liito-oravaselvityksen tulokset... 9 6. Lepakkoselvitys...9 6.1 Yleistä lepakoista... 9 6.2 Selvitysalueen lepakot... 10 7. Yleistä viitasammakosta... 11 7.1 Viitasammakkoselvityksen tulokset... 11 8. Päät 11 Lähtee 13

1 Johdanto Selvitysalue sijaitsee Salon kaupungissa noin 12 kilometriä keskustasta lounaaseen. Alue on noin viiden hehtaarin suuruinen ja se rajautuu Lehmijärveen, Lontoontorpalle menevään tiehen, metsään sekä kahteen mökkitonttiin. Alueella on kaksi mökkirakennusta ja kolme pienempää varastorakennusta. Luontoselvitys on tehty ranta-asemakaavan suunnitelmien pohjaksi Nosto Consulting Oy:n toimeksiannosta. Alueelta on laadittu kevään ja kesän 2015 aikana linnusto-, liito-orava-, viitasammakko-, putkilokasvi- ja luontotyyppiselvitykset sekä lepakkokartoitus. Selvitykset on laatinut luontokartoittaja Marika Vahekoski Luontopalvelu Kraakusta. 2 Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys 2.1 Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvityksen menetelmät Kasvillisuus- ja luontotyyppikartoitus tehtiin 13.6.2015 kiertämällä alue kattavasti jalkaisin läpi. Kasvillisuutta katseltiin myös linnustoselvitysten aikana. Alue on kuvioitu luontotyyppien mukaan. 2.2 Kuvio 1 Kuvio 1 on 50-70 -vuotiasta talousmetsä kuusikkoa. Kuusten seassa kasvaa myös mäntyjä ja rauduskoivuja sekä muutama haapa. Kenttäkerroksessa kasvaa mustikkaa, metsätähteä, metsäalvejuurta, metsäkastikkaa, sormisaraa, oravanmarjaa, metsälauhaa, käenkaalia, puolukkaa, vanamoa, lillukkaa, valkovuokkoa, kieloa, metsämaitikkaa, riidenliekoa, nuokkutalvikkia ja kultapiiskua. Pohjakerroksessa kasvaa seinä- ja kerrossammalta. Kuvio on mustikkatyypin tuoretta kangasta (MT). Kuva 1: Mustikkatyypin tuore kangas

2.3 Kuvio 2 Mustikkatyypin tuore kangas ulottuu lähes vesirajaan. Aivan rannassa kasvaa nuoria tervaleppiä ja korpipaatsamaa. Niiden juurella kasvaa metsäkortetta, jouhisaraa ja kurjenjalkaa sekä pienellä alueella myös raatetta. Pohjakerroksessa kasvaa korpikarhunsammalta ja korpirahkasammalta. Rantavedessä kasvaa vähän jouhisaraa ja järviruokoa. Tämä rantavyöhyke on noin 1-3 metrin levyinen. Kovalla aallokolla tai tulvan aikana tälle vyöhykkeelle nousee vettä. 2.4 Kuvio 3 Mustikkatyypin tuore kangas jatkuu mänty- ja lehtikuusitaimikkona kuvion 1 itäpuolella. Mäntyjen ja lehtikuusten seassa kasvaa myös koivujen taimia. Kuva 2: Nuori mäntytaimikko 2.5 Kuvio 4 Kuvio 4 on mustikkatyypin tuoreen kankaan kuusikkoa, jossa virtaa luonnontilainen noro. Noron reunoilla kasvaa hiirenporrasta, korpi-imarretta ja metsäalvejuurta. Kuusikko on hoidettua talousmetsää. Kivinen ja kirkasvetinen noro virtaa Lehmijärvestä Pajajärveen. Noro on metsälain tarkoittama erityisen tärkeä elinympäristö. Tämän noron rantaan tulee jättää puustoinen suojavyöhyke, joka säilyttää noron ympäristön ominaisen pienilmaston. Vesilain mukaan vesistönä tai sen osana ei pidetä: ojaa, noroa ja sellaista vesiuomaa, jossa ei jatkuvasti virtaa vettä eikä runsasvetisimpänäkään aikana ole riittävästi vettä veneellä kulkua tai uiton toimittamista varten ja jota kalakaan ei voi sanottavassa määrässä kulkea. Jos edellä tarkoitettu, muualla kuin Lapin läänissä sijaitseva uoma on luonnontilainen, ei sitä saa muuttaa niin, että uoman säilyminen luonnontilaisena vaarantuu.

Kuva 3: Luonnontilainen noro

Kartta 1: Selvitysalueen luontotyypit Numero 1 on mustikkatyypin tuoreen kankaan keski-ikäistä kuusikkoa, numero 2 on kapea leppävaltainen rantavyöhyke, numero 3 on mustikkatyypin tuoreella kankaalla olevaa mänty- ja lehtikuusitaimikkoa, numero 4 on mustikkatyypin tuoreen kankaan keski-ikäistä kuusikkoa, jossa virtaava luonnontilainen noro on rajattu mustalla viivalla, numero 5 on pihapiiriä. 3 Arvokkaat elinympäristöt ja uhanalaiset lajit 3.1 Luontotyyppien uhanalaisuus Suomen ympäristökeskus on selvittänyt viisivuotisessa hankkeessa Suomessa esiintyvien luontotyyppien luokittelua ja tyyppien uhanalaisuutta. Ensimmäinen uhanalaisuusarviointi valmistui 2008 ja sen lopputuloksena esitettiin jokaiselle luontotyypille uhanalaisuusluokat erikseen Pohjois- Suomen, Etelä-Suomen ja koko maan osalta. Uhanalaisuusluokkien määräytyminen perustuu havaittuihin ja ennustettuihin muutoksiin kyseisen luontotyypin esiintymien määrässä ja laadussa sekä tyypin yleisyyteen nykyhetkellä. Havumetsävyöhykkeen norojen tila on puutteellisesti tunnettu, joten niiden uhanalaisuutta ei ole Etelä-Suomessa ja koko maassa arvioitu. Muut luontotyypit ovat talousmetsää. 3.2 Arvokkaan luontotyypit ja uhanalaiset putkilokasvit Alueen luoteisrajalla olevaa luonnontilaista noroa ei saa muuttaa niin, että sen luonnontilaisuus vaarantuu. Noro on metsälain tarkoittama erityisen tärkeä elinympäristö.

Alueelta ei löydetty uhanalaisia, alueellisesti uhanalaisia, Suomen vastuulajeja tai luonnonsuojeluasetuksella rauhoitettuja kasvilajeja. 4 Linnusto Linnustoselvitystä tehtäessä alue kierrettiin jalkaisin kartoituslaskentamenetelmää käyttäen 2.5., 24.5. ja 13.6.2015 klo 4:00 9:00 välisenä aikana. Apuna laskennassa käytettiin kiikareita ja GPSpaikanninta. Laskennat suoritettiin poutaisella ja tyynellä tai heikko tuulisella säällä. Linnuista merkittiin kartalle näkö- ja kuulohavainnot. Myös aluerajauksen läheisyydessä ääntelevät linnut merkittiin karttaan (noin 50 m etäisyydellä alueen rajalta). Korkealla ylilentäviä lintuja ei merkitty ylös. 4.1 Linnustoselvityksen tulokset Selvitysalueella havaittiin 17 lintulajia ja yhteensä 30 pesivää paria. Selvitysalueen rannan edustalla havaittiin laulujoutsenpari pesällä. Rannalla kuviolla 2 havaittiin sinisorsapari. Kuvioilla 1 ja 2 oleva järeämpi puusto tarjoaa linnuille enemmän sopivia pesäpaikkoja kuin kuvion 3 taimikko. Tämä näkyy pesivien lintujen parimäärissä kuvioilla. Pihapiirissä on runsaasti linnunpönttöjä, joissa kolopesijät kuten tiaiset ja kirjosieppo voivat pesiä. Selvitysalueella pesivät lintulajit ovat yleisiä havu- ja sekametsissä pesiviä lintuja Etelä-Suomessa. Selvitysalueen läheisyydessä havaittiin lisäksi tiltaltti, kuusitiainen, sepelkyyhky, peukaloinen, käpytikka, talitiainen, mustapääkerttu, peippoja, pajulintuja ja laulurastas. Taulukko 1: Alueella pesivät lintulajit ja niiden parimäärät Lintulaji Kuvio 1 Kuvio 2 Kuvio 3 Vesialue Pihapiiri Laulujoutsen 1 Sinisorsa 1 Metsäkirvinen 1 1 Västäräkki 1 Rautiainen 1 Punarinta 2 1 Laulurastas 1 Punakylkirastas 1 Lehtokerttu 1 Pajulintu 1 2 1 Hippiäinen 1 Kirjosieppo 1 1 Sinitiainen 1 Talitiainen 1 1 1 Peippo 3 1 1 Vihervarpunen 1 Keltasirkku 1 Yhteensä: 11 9 4 1 5

4.2 Alueella pesivät uhanalaiset ja lintudirektiivin I-liitteen lajit sekä Suomen vastuulajit Laji on vaarantunut, kun siihen kohdistuu keskipitkällä aikavälillä suuri uhka kadota luonnosta. Uhanalaisuusluokan 2010 mukaan laji arvioidaan vaarantuneeksi (VU), kun se parhaan saatavilla olevan tiedon perusteella täyttää jonkun vaarantuneiden luokan kriteereistä A-E, ja siihen arvioidaan täten kohdistuvan luonnossa korkea häviämisriski. Laji arvioidaan silmälläpidettäväksi (NT), kun se ei täytä uhanalaisten kriteerejä, mutta jonkun kriteerin täyttyminen on kuitenkin lähellä tai on todennäköistä, että ehdot täyttyvät lähitulevaisuudessa. Alueellisessa uhanalaisuusarvioinnissa tarkastellaan valtakunnallisesti silmälläpidettävien ja elinvoimaisten lajien uhanalaisuutta vuoden 2010 uhanalaisuusarvioinnin mukaan. Lintudirektiivin I-liitteessä on lueteltu yhteisön tärkeinä pitämät lajit, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityissuojelualueita (Natura 2000 -verkosto.). Suomen erityisvastuulajit ovat lajeja, joiden levinneisyys on keskittynyt Eurooppaan tai, jotka ovat maanosan laajuisesti uhanalaisia, voimakkaasti taantuneita tai harvalukuisia, ja erityisesti karujen vesien, soiden ja boreaalisten havumetsien lajit, joiden Suomen kannan osuus on yli 15 % Euroopan kannasta, lukuun ottamatta punakylkirastasta, järripeippoa ja vihervarpusta. (Suomen ympäristökeskus: Vastuulaji, linnut. 2005. Ympäristöministeriön wwwsivut. ) Selvitysalueella ei havaittu uhanalaisia tai alueellisesti uhanalaisia lintulajeja. Laulujoutsen on Suomen vastuulaji sekä EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji. Kartta 2: Laulujoutsenen pesäpaikka Laulujoutsenen pesäpaikka on merkitty mustalla pallolla 5 Liito-oravaselvitys 5.1Yleistä liito-oravasta Liito-orava elää kuusivaltaisissa metsissä, joissa tulee kasvaa myös riittävästi sopivia ravintopuita kuten haapoja, leppiä ja koivuja. Liito-orava käyttää elinpiirillään useita pesäpaikkoja.

Pesäpaikoiksi kelpaavat puun kolot, oravan vanhat risupesät sekä linnunpöntöt. Aikuisen naaraan elinpiiri on noin 8 ha ja uroksen noin 60 ha. Urosten elinpiirit voivat sijaita osittain päällekkäin ja yhden uroksen elinpiirin sisällä voi olla useita naaraiden elinpiirejä. Naaraiden elinpiirit sijaitsevat yleensä erillään toisistaan. Liito-orava voi käyttää siemenpuuasentoon hakattuja aukkoja, varttuneita taimikoita ja nuoria metsiä ruokailuun ja siirtymiseen kuusimetsiköstä toiseen. Puuttomia hakkuuaukkoja ja nuoria taimikoita liito-orava ei pysty ylittämään liitäen puusta toiseen, jolloin nämä alueet eivät sovellu liito-oravalle. Liito-orava pystyy liitämään jopa 60 metriä. Suomen eliölajiston uhanalaisuusluokituksessa liito-orava on merkitty vaarantuneeksi lajiksi. Suomen luonnonsuojelulain 49 :n mukaan, luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainittujen eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. 5.2 Liito-oravaselvityksen menetelmät Alueelta etsitään mahdollisia liito-oravan pesimä- ja ruokailupuita tarkastamalla haapojen, koivujen, leppien ja isojen kuusien tyvet. Puiden alta etsitään liito-oravan papanoita. Papanat ovat parhaiten nähtävissä lumien sulettua huhtikuun alusta kesäkuun loppuun, jolloin ne eivät vielä ole jääneet kasvillisuuden peittoon. Vakurin alueen liito-oravaselvitys tehtiin 2.5.2015. 5.3 Liito-oravaselvityksen tulokset Selvitysalueelta ei löydetty merkkejä liito-oravasta. Liito-oravan ravintopuiksi sopivia lehtipuita kasvaa alueella vähän. Alueella ei myöskään ole kolopuita, joissa liito-orava voisi pesiä. 6 Lepakot 6.1 Yleistä lepakoista Saalistaessaan lepakot kaikuluotaavat ultraääniensä avulla hyönteisiä. Kaikuluotauksen avulla lepakot myös suunnistavat. Puu- ja pensasrivit helpottavat lepakon suunnistamista ruokailu- ja lepopaikoille. Suomessa esiintyy 11 lepakkolajia. Pohjanlepakko, vesi-, lampi-, ripsi-, viiksi- ja isoviiksisiippa sekä korvayökkö talvehtivat Suomessa. Iso-, kimo-, pikku- ja vaivaislepakko ovat Suomessa harvinaisia ja muuttavat talveksi Keski-Eurooppaan. Lepakot vaipuvat talveksi horrokseen ja tarvitsevat horrostuspaikaksi 0-8 o C lämpöisen, vedottoman ja kosteahkon paikan. Maakellarit, kallion syvät halkeamat ja louhikot ovat tällaisia paikkoja. Kesällä lepakoiden päiväpiilopaikoiksi kelpaavat puiden kolot, kaarnanaluset, linnunpöntöt ja rakennusten vintit sekä kattojen rakenteet. Pohjanlepakko on lepakkolajeista yleisin ja sen kaikuluotausääni kantaa 50 80 metriä. Koska pohjanlepakon ääni on voimakas, eivät leveät tie- tai sähkölinjat haittaa sen suunnistamista.

Isoviiksisiippa ja viiksisiippa ovat myös yleisiä lepakoita Suomessa. Viiksisiippojen kaikuluotausääni kantaa noin 15 20 metriä. Viiksisiipat asustavat metsissä ja karttavat valaistuja alueita. Ne saalistavat pienillä aukeilla, metsäteiden varsilla ja metsänreunoissa. Korvayökön kaikuluotausääni on kaikkein heikoin ja kantaa vain noin 5 metriä. Korvayökkö käyttää saalistaessaan isoja korviaan. Koska korvayökön kaikuluotausääni on heikko, on sen havaitseminen detektorinkin avulla vaikeaa ja onnenkauppaa. Korvayökkö asustaa pihoissa, puutarhoissa ja puistoissa esimerkiksi hautausmailla. Vesisiippa saalistaa nimensä mukaisesti vesistöjen yllä. Vesisiipat lentävät lähellä veden pintaa, pyörähdellen ympäri pienillä alueilla. Välillä ne poikkeavat rannalta veden päälle kaartuvien puiden alle. Lampisiippa, ripsisiippa, pikkulepakko, vaivaislepakko, isolepakko ja kimolepakko ovat Suomessa harvinaisia ja eteläisiä lajeja. Kaikki lepakot ovat Suomessa luonnonsuojelulailla rauhoitettuja ja kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) listaan. Lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty luonnonsuojelulain 49 :n mukaan. Suomi on liittynyt Euroopan lepakoidensuojelusopimukseen (EUROBATS) vuonna 1999. Sopimuksen mukaan lepakoiden tärkeitä ruokailualueita sekä siirtymä- ja muuttoreittejä tulee pyrkiä säästämään. Tämän mukaan lepakkoalueet luokitellaan luokkiin I III. Luokka I tarkoittaa lisääntymis- tai levähdyspaikkaa, joka on ehdottomasti säilytettävä ja sen hävittäminen tai heikentäminen on luonnonsuojelulaissa kielletty. Luokka II on tärkeä ruokailualue tai siirtymäreitti ja tämä alue tulee huomioida maankäytössä. Luokka III tarkoittaa muuta lepakoiden käyttämää aluetta. Tällainen alue on mahdollisuuksien mukaan huomioitava maankäytössä. 6.2 Selvitysalueen lepakot Selvitysalueella tehtiin lepakkokartoitukset 23.5, 20.7. ja 12.8. Kartoitukset aloitettiin tunti auringon laskun jälkeen. Sää kartoituskerroilla oli poutainen ja tuuli tyyntä tai heikkoa. Koko alue kuljettiin läpi rauhallisesti kävellen. Lepakoita havainnoitiin detektorin avulla (Pettersson ultrasound detector D 230). Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitystä tehtäessä katseltiin löytyykö alueelta lepakoille sopivia päiväpiilopaikkoja tai mahdollisia talvehtimispaikkoja. Viiksisiippaa ja isoviiksisiippaa on vaikea erottaa toisistaan detektorin avulla, joten tässä selvityksessä niitä nimitetään yhdessä viiksisiipoiksi. Jokaisella kartoituskerralla alueen pihapiirissä ja pihaan johtavan tien yläpuolella havaittiin pohjanlepakko saalistamassa. Toisella kartoituskerralla havaittiin kaksi pohjanlepakkoa ja kolmannella kerralla pohjanlepakoita oli 2-3. Kuvion 1 metsässä lepakoita ei havaittu. Alueella ei ole kolopuita mutta on runsaasti linnunpönttöjä, joissa lepakot voivat olla päivisin. Selvitysalueen läheisyydessä on myös muita mökkitontteja, joiden pihapiirissä tai rakennusten kattorakenteissa voi olla lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Selvitysalueen rakennuksissa ei ole havaittu lepakoita. Selvitysalueen pohjanlepakoiden käyttämä saalistusalue kuuluu luokkaan II ja tulee huomioida maankäytössä.

Kartta 3: Pohjanlepakoiden saalistusalue Pohjanlepakoiden saalistusalue on merkitty karttaan punaisella 7 Yleistä viitasammakosta Viitasammakkoa tavataan Suomessa Metsä-Lappiin asti. Viitasammakko on paikkauskollinen ja elää kutuvetensä läheisyydessä. Viitasammakko ei kude helposti kuivuviin ojiin ja lammikoihin kuten sammakko. Viitasammakot elävät merenlahdissa, järvien rantamilla sekä räme- ja aapasoilla. Viitasammakko on Euroopan Unionin luontodirektiivin liitteen IV laji ja luonnonsuojelulain 714/2009 mukaan rauhoitettu. Uhanalaisuusluokan mukaan viitasammakko on elinvoimainen (LC). Viitasammakoiden esiintyminen alueella on helpointa selvittää niiden kerääntyessä kutupaikoille lisääntymisaikana. Viitasammakon ääni kuulostaa pulputukselta, kun taas sammakko kurnuttaa. Viitasammakoiden soidin on aktiivisimmillaan hämärän aikaan. 7.1 Viitasammakkoselvityksen tulokset Viitasammakkoselvitys tehtiin 2.5.2015 illan hämärtyessä. Sää oli pilvinen ja tuuli oli heikkoa. Lämpötila oli +6 astetta. Lehmijärven rannalla kuljettiin äänettömästi viitasammakoiden mahdollista kutua häiritsemättä. Viitasammakoita ei havaittu kirkkaassa rantavedessä. 8 Päätelmät Selvitysalueen luoteisosassa kuviolla 4 on luonnontilainen noro, joka on metsälain tarkoittama erityisen tärkeä elinympäristö. Vesilain mukaan noroa ei saa muuttaa niin, että sen luonnontilaisuus vaarantuu. Noro virtaa keski-ikäisessä talousmetsäkuusikossa. Noron reunalle tulee jättää suojavyöhyke, joka säilyttää noron ympäristön ominaisen pienilmaston. Alueella ei ole muita

metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä tai luonnonsuojelulain mukaan suojeltuja luontotyyppejä. Viitasammakoita ja merkkejä liito-oravista ei alueella havaittu. Alueella ei myöskään pesinyt uhanalaisia tai alueellisesti uhanalaisia lintulajeja. Kuvion 2 edustalla pesi laulujoutsenpari. Laulujoutsen on EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji ja Suomen vastuulaji. Pohjanlepakot saalistavat piha-alueella sekä pihaan johtavan tien yläpuolella. Saalistusalue kuuluu Euroopan lepakoidensuojelusopimuksen mukaan luokkaan II ja tulee huomioida maankäytössä.

Lähteet Hotakainen, J-P., Nousiainen, H., Mäkipää, R., Reinikainen, A. & Tonteri, T. 2008: Metsätyypit opas kasvupaikkojen luokitteluun. Metsäkustannus. Hämeenlinna. Laine, L.J. 1996: Suomalainen lintuopas. Lappalainen, M. 2002: Lepakot, salaperäiset nahkasiivet. Kustannusosakeyhtiö Tammi. Jyväskylä. Meriluoto, M. & Soininen, T. 1998: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehtikustannus. Tapio. Hämeenlinna. Mossberg, B. & Stenberg, L. 2005: Suuri pohjolan kasvio. Tammi. Helsinki. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. ja Mannerkoski, I (toim.) 2010. Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö ja Suomen Ympäristökeskus. Helsinki. Raunio, A. Schuman, A. Kontula, T. 2008. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 1. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Raunio, A. Schuman, A. Kontula, T. 2008. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Sisältödokumentti 17.9.2007 / Suomen ympäristökeskus. Suomessa esiintyvät luontodirektiivin II, IV ja V- liitteen lajit. http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=248356&lan=fi Sisältödokumentti/ Suomen ympäristökeskus. Alueellisesti uhanalaisten ja silmälläpidettävien lajien esiintyminen Suomessa. www.ymparisto.fi/fi.fi/luonto/lajit/uhanalaiset_lajit/suomen_lajien_punainen_lista_2010/alueellisesti_uh analaisista_lajeista Sisältödokumentti 1.2.2012 / Ympäristöministeriö. Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit. www.ymparisto.fi/print.asp?contentid=404980&clan=fi www.luomus.fi/elaintiede/selkarankaiset/tietoa/lepakot/lajit.htm Suomessa tavatut lepakkolajit. Tulostettu 5.7.2013 Suomen ympäristökeskus: Viitasammakko. [www-sivut]. Saatavissa: www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=119748&lan=fi

Kielteinen kannanotto koskien ranta-alueen Vakuri 734-623-7-25 osallistumis- ja arviointisuunnitelmaa Viittaamme Vakurin 734-623-7-25 osallistumis-arviointisuunnitelman tavoitteena esitettyyn rantaasemakaavaan: Suunnittelutyön tavoitteena on laatia suunnittelualueelle ranta-asema-kaava, mikä mahdollistaa kahden yhteisrantaisen loma-asunnon sekä näihin liittyvien sauna- ja talousrakennusten rakentamisen. Toteutuessaan ranta-asemakaava mahdollistaa rakennuslupien myöntämisen suunnittelualueelle. Esitämme kielteisen kantamme siinä esitettyyn kahden loma-asunnon sekä niihin liittyvien kiinteistöjen rakentamiseen. Lehmijärven eteläranta on vesilintujen, kuten kuikan ja eri sorsalintujen pesimäaluetta. Myös rauhoitetut harmaahaikara ja laulujoutsen ovat viihtyneet järvellä. Kahden uuden loma-asunnon myötä lintujen pesiminen vaarantuu ja samalla kasvaa riski, että järven lintukanta supistuu ratkaisevasti. Viittaamme valtakunnallisiin maankäyttötavoitteisiin ja siinä erityisesti Lehmijärven tätä osaa koskevaan kohdan 4.4 erityistavoitteeseen loma-asutuksen suunnittelusta, jonka mukaan alueidenkäytön suunnittelussa rantaa tukeutuva loma-asutus on suunniteltava siten, että turvataan luontoarvoiltaan arvokkaiden ranta-alueiden säilyminen sekä loma-asumisen viihtyisyys. Olemme myös huolestuneina seuranneet jatkuvaa veden laadun heikkenemistä. Viime aikoina on järvessä alkanut esiintyä sinilevää, mikä johtuu fosforikuormituksesta. Vaikka tämä kesä ei ollut erityisen lämmin, näimme sinilevää rantamme läheisyydessä. Suojelukokouksessa muutkin kertoivat samaa. Lehmijärven rannat ovat jo lähes täyteen rakennettuja. Ranta-aluetta ei ole syytä kuormittaa lisärakentamisella. Me ja naapurimme olemme vakaasti sitä mieltä, että Lehmijärven ranta-alueelle ei tule myöntää lupaa lisärakentamiselle.

Nikkanen Leena Lähettäjä: A.Vuorela Oy <kalustemyynti.avuorela@ebaana.net> Lähetetty: 1. lokakuuta 2015 12:30 Vastaanottaja: Kaupunkisuunnittelu Aihe: Vakuri 734-623-7-25 Vakurin 734-623-7-25 osallistumis-arviointisuunnitelma. Hämmästelemme aietta kaavoittaa lisää tontteja kesämökeille, koska järvi on jo nyt ylikuormitettu. Asia joka on kaikkien mökkiläisten tiedossa. Myös kaupungin uimarannan käyttö on lisääntynyt huomattavasti. Veden laatu on heikentynyt(sinilevää). Järven eteläosa on vielä toistaiseksi säilynyt rauhallisena,harvemman mökkiasutuksen takia ja tämä on taannut vesilinnuille esim. kuikalle pesimisrauhan. Myös muu eläimistö ja vesikasvusto on rikkaampaa. Mainittakoon vaikka Vaskitsa,joka on siellä vielä usein nähty vierailija. Ostaessamme kesämökkimme meille kerrottiin,että järvi on jo täyteen rakennettu ja lupia ei enää myönnetä. jos luvat nyt myönnetään jatkossa varmaan ilmaantuu muitakin hakijoita. Sitä ei järvi kestä. Olemme sitä mieltä,että Lehmijärven ranta-alueelle ei tule myöntää lupia uusille rakennuksille. Järvi kuuluu myös kuikalle. Antero Vuorela Sirkku Söderholm Lehmirannantie Salo [Sivu #]

Asianumero: 1367/10.02.04/2015 Ranta-asemakaava Vakuri 14.01.2016 Rakennusvalvonnan ja ympäristönsuojelun lausunto kaupunkisuunnitteluosastolle Vakurin ranta-asemakaavasta luonnosvaiheen kuulemisen yhteydessä Valmistelijat: ympäristönsuojelutarkastaja Pirjo Uusitalo lupa-arkkitehti Annika Laine Rakennusalat Naapureiden rakentaminen huomioiden, rakennusalan rajat tulisi sijoittaa vähintään 4 metrin etäisyydelle kiinteistön rajoista. Jätevesien käsittely Kaavamääräysten jätevesiä koskeva lauseke tulee korjata muotoon: Jätevesien käsittely on toteutettava jätevesiä koskevan lainsäädännön ja ympäristönsuojeluviranomaisen määräysten ja ohjeiden mukaisesti. Ranta-asemakaavassa on esitetty yksi loma-asuntojen korttelialue. Asumiskäytössä olevien rakennusten talousjätevedet on käsiteltävä yhdessä, mikäli se on teknisesti, taloudellisesti ja ympäristönsuojelullisesti mahdollista. Luontoinventointi ei ollut käytettävissä lausuntoa annettaessa.