1(5) LAUSUNTO 23.6.2010 Ympäristöministeriö PL 35 00023 VALTIONEUVOSTO Lausuntopyyntö 17.5.2010 (YM7/500/2010) MAANKÄYTTÖ- JA RAKENNUSLAIN MUUTTAMISESTA LAUSUNNONANTAJASTA YLEISTÄ on kauppa- ja ostoskeskusten järjestö, jonka toiminnassa omistajat, kauppa, palvelut, alan asiantuntijat ja kauppakeskusjohto kohtaavat. Järjestön jäseninä ovat maan merkittävimmät kauppakeskukset ja kauppakeskusomistajat. on kauppakeskustoimialan vaikuttaja, kehittäjä, ammattilaisten verkottaja sekä tiedon tuottaja. Kiitämme mahdollisuudesta lausua ehdotuksesta maankäyttö- ja rakennuslain muuttamiseksi. Lainmuutoksen taustalla olevat tavoitteet ovat mielestämme kannatettavia ja tärkeitä: Kestävän yhdyskuntakehityksen ja palvelujen saatavuuden turvaaminen Ilmastonmuutoksen hillintä yhdyskuntarakennetta tiivistäen Väestön ikääntymiseen varautuminen Toimivan kilpailun edellytysten luominen Näkemyksemme mukaan lakiehdotuksessa esitetyt keinot eivät ole tehokkaita edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi, vaan toimivat osin niitä vastaan Kauppaa koskevalla liiallisella sääntelyllä on myös haittavaikutuksia kaupan ja palveluiden sekä yhdyskuntien kehittymiseen, palvelujen saavutettavuuteen, työllisyyteen, kilpailun toimivuuteen sekä uusien toimijoiden markkinoille tuloon. Nykyisen maankäyttö- ja rakennuslain soveltaminen tarjoaa riittävät välineet ohjata keskustojen ulkopuolisten suuryksiköiden sijaintia ja kehitystä, jos maakuntaliitot ja kunnat niitä haluavat käyttää. Asiakaskäyttäytymisen luonnolliset muutokset tulisi hyväksyä sekä mahdollistaa erilaisilla konsepteilla yhä monipuolisempiin palvelu- ja asiointitarpeisiin vastaaminen
On tunnistettava ja tunnustettava että asiakkailla on erilaisia tarpeita ja niihin on kyettävä vastaamaan erilaisilla konsepteilla, jotka taas vaativat erilaisia sijaintipaikkoja. Monet ihmisten arkeen liittyvät tekijät (ml. asuminen, työ, harrastukset ja julkiset palvelut) aiheuttavat päivittäisiä liikkumistarpeita vähittäiskauppaa enemmän. Tarvittavat kestävät ratkaisut on nähtävä uudella tavalla kokonaisuuksina, jolloin huomioidaan asiakkaiden palvelutarve nykyistä laajemmin. Monipuolisesti asiakkaiden tarpeisiin vastaavat keskukset, kuten kauppakeskukset, hakeutuvat luonnostaan sinne missä niillä on suurin palvelukyky. Väestön ikääntyminen edellyttää että yhä suurempi määrä palveluita tulee koota yhteen saman katon alle kuten kauppakeskuksissa. Liikkumistarve vähenee, kun riittävän suuri määrä palveluita pystytään kokoamaan yhteen asiakastarpeiden mukaan elävään konseptiin Kaupungistumiskehitys ja samalla haja-asutuksen väheneminen on Suomessa jo pitkään johtanut palvelujen keskittymiseen yhä suurempiin yksiköihin ja pienten lähikauppojen poistumiseen vähäisemmän kysynnän alueilla. Tämä ei ole johtunut vähittäiskauppojen yksikkökoon kasvusta, vaan pitkällä aikavälillä tapahtuneista demografisista muutoksista. Päivittäistavarakaupan kannattava liiketoimintayksikkö edellyttää noin 2500-3000 asukasta alueelleen. Tuotevalikoimat ja palvelut ovat lisääntyneet ja maailmalta tutut tuotemerkit ovat nykyisin yhä useamman saavutettavissa. Näiden lisäksi ajansäästämiseksi ja liikkumisen vähentämiseksi asiakkaat haluavat yhdistää asiointejaan. Tämä luonnollinen asiakaskäyttäytymisen muutos on johtanut tarvelähtöisesti kehittyen yksikkökokojen kasvuun. Lainmuutoksen taustalla oleva Ympäristöministeriön selvitys uusista kauppakeskushankkeista vuodelta 2008 on ylimitoitettu siinä esitettyjen hankkeiden lukumäärän osalta keskipitkällä aikavälillä. Vaikka kaavalliset edellytykset näiden kaikkien osalta olisivatkin olemassa, hankkeista voisi siitä huolimatta markkinaehtoisesti toteutua vain ne joilla on kestävän asiakaskysynnän puolesta siihen edellytykset. Tiukempaa vähittäiskaupan suuryksikköjen ohjausta perustellaan myös yksityisautoilulla tehtävistä asiointimatkoista aiheutuvilla hiilidioksidipäästöillä. Yksityisauton käyttö asiointiin johtuu usein perheiden suurten ostosmäärien kuljettamisesta sekä arjen ajankäytön sovittamisesta (koti-päiväkoti-työ-päiväkotikoti-asiointi-harrastukset). VTT:n tutkimuksen mukaan ostos- ja asiointimatkat ovat 1,4 % kaikista kasvihuonepäästöistä Suomessa. Tulevaisuuden uusiutuvilla ja päästöttömillä polttoaineilla päästään tätäkin pienempään osuuteen. Henkilökohtaisissa liikkumisvälineissä tapahtuvat teknologiaratkaisut mahdollistavat niiden päästöttömyyden lähitulevaisuudessa, keskeisempää on palvelujen sujuvan saavutettavuuden varmistaminen. Vähittäiskaupan suuryksiköihin kohdistuvan kaavaohjauksen tiukentaminen ei näkemyksemme mukaan edistä palvelujen saatavuuden parantamista, toimivan kilpailun lisäämistä tai ilmastonmuutoksen hillintää. Siellä minne palveluintensiivinen
kauppa luonnollisesti hakeutuu, kannattaa sijoittaa myös julkiset palvelut ja asumisen täydennysrakentaminen. Näin yleinen liikkumistarve vähenee ja yhdyskuntarakenne tiivistyy. Huomio tulisikin kiinnittää olemassa olevien keskustojen kehittämisen pullonkauloihin, esimerkiksi saavutettavuutta ja investointiedellytyksiä parantamalla, jotta konseptien kehittäminen keskustoissa olisi nykyistä paremmin mahdollista. Suomen Kauppakeskusyhdistys esittää, että lakiehdotuksesta luovutaan esitetyssä muodossa. YKSITYISKOHTAISET KOMMENTIT LAIN MUUTOKSEN TAVOITTEISTA JA EHDOTUKSISTA Suomen kauppakeskusyhdistys pitää hyvänä, että vähittäiskauppaa koskevat säännökset kootaan yhteen ja samaan lukuun maankäyttö- ja rakennuslaissa, mutta on eri mieltä muutosten perusteluista, sisällöstä ja vaikutuksista. 1. Keskusten ensisijaisuus vähittäiskaupan suuryksiköiden sijaintipaikkana Kauppa pyrkii aina sijoittumaan ensisijaisesti keskustoihin lukuun ottamatta auto-, rauta-, rakennustarvike-, maatalous- ja huonekalukauppaa, jotka myytävien tuotteittensa vuoksi sijoittuvat keskustojen reuna-alueille. Mikäli muulle vähittäiskaupalle ei ole keskustassa rakentamattomia tai rakentamiskelpoisia tontteja, silloin tulisi kauppakeskustenkin sijoittua keskustatoimintojen alueen ulkopuolelle kuitenkin keskustan tuntumaan ja yhdyskuntarakenteen sisälle. Erityisesti tulisi kiinnittää huomioita, että kasvavilla kaupunkiseuduilla on kaupungin ydinkeskustan lisäksi riittävän laajat keskustatoimintojen alueet myös alue- ja paikalliskeskustoissa. Tällöin on mahdollista kehittää niihin monipuoliset lähipalvelukeskukset, jotka palvelevat parhaimmalla tavalla lähiseudun asukkaita. Suomen kauppakeskusyhdistys esittää, että keskustatoimintojen alueet yleiskaavoissa laajennetaan niin, että niistä löytyy riittävästi kehittämiskelpoisia kiinteistöjä kauppakeskusinvestoinneille tulevaisuudessakin. 2. Kaupan mitoituksen osoittaminen maakuntakaavassa Maakuntakaavassa merkitykseltään seudullisen vähittäiskaupan suuryksikön kokorajaa ei voida määritellä tietämättä, mistä kaupan toimialasta on kyse ja sitähän ei tiedetä maakuntakaavan laadintavaiheessa. Sama koskee maakuntakaavassa vähittäiskaupan suuryksikön/kauppakeskuksen mahdollistavan kohde- tai aluemerkinnän osalta kaupan mitoitusta. Kaavoittajalla eikä edes kaupallakaan ole asiantuntemusta mitoittaa kauppakeskuksen kerrosalamäärää maakuntakaavan laadintavaiheessa 10-20 vuodeksi eteenpäin kaupan toimintaympäristön nopeiden muutosten takia. Kaupan mitoitus keskuksissa on mahdoton senkin takia, että Suomessa ei ole sellaista tilastointijärjestelmää, joka tuottaisi tiedon siitä, kuinka paljon missäkin on kaupan
kerrosalaa. Kun tätä ei tiedetä, kuinka voidaan määrittää kaupan kerrosalatarve tulevaisuutta varten? Koska maakuntakaava ohjaisi ehdotuksen mukaan yhä merkittävämmin kaupan sijoittumista, niin palvelutarpeiden yhä kasvaessa nousee esiin kysymys kuinka usein ja missä laajuudessa tehtäisiin mahdolliset maakuntakaavojen tarkistukset? Suomen kauppakeskusyhdistys esittää, että maakuntakaava osoittaa kauppakeskuksen sijainnin sen mahdollistavalla kohde- tai aluemerkinnällä, mutta maakuntakaava ei ota kantaa keskuksen mitoitukseen. 3. Vähittäiskaupan suuryksikön kokoraja Vähittäiskaupan suuryksikön nykyinen koko 2 000 ka-m2 on päivittäistavarakaupalle ja tilaa vaativalle erikoistavaran kaupalle aivan liian pieni. Tämä koko merkitsee päivittäistavarakaupassa 1 400 1 500 m2:n myyntipinta-alan suuruista myymälää eikä se ole kaupan suuryksikkö muutoin kuin lain esittämällä tavalla. Kauppakeskus on luonteeltaan monipuolinen palvelukeskus, joka muodostuu lukuisista pienistä liiketiloista, joista yksikään ei välttämättä ylitä 2000 ka-m2. Kauppakeskus on tyypillisesti pienten vähittäiskaupan yksiköiden ja palveluiden keskus lähellä luonnollista asiakasvirtaa. Kauppakeskuksia vähittäiskaupan suuryksikön kokorajan ei pitäisi koskea lainkaan. Suomen Kauppakeskusyhdistys esittää että vähittäiskaupan suuryksikön kokoraja ei koskisi keskuksissa olevia kauppakeskuksia. Vähittäiskaupan suuryksikön kokoraja tulisi nostaa 5000 ka-m2:iin. 4. Paljon tilaa vaativan erikoistavaran kaupan ohjaus Paljon tilaa vaativan erikoistavaran kaupan ohjaus voidaan hoitaa nykyisen lainsäädännön mukaan. Kaupan tietyt toimialat (esim. auto-, rauta- ja rakennustarvike-, maatalous- ja huonekalukauppa) eivät luonteensa eivätkä toimintansa vuoksi voi sijoittua luontevasti keskustaan. Niiden sijoittumista voidaan ohjata riittävästi kuntakohtaisella kaavoituksella. 5. Palveluverkkoselvitykset ja YVA Suomen kauppakeskusyhdistys pitää hyvänä kaavoituksen pohjaksi tehtäviä palveluverkkosuunnitelmia, mikäli niiden laadinnassa huomioidaan elinkeinoelämän eri osapuolet riittävän kattavasti. Suomen Kauppakeskusyhdistys ei pidä tarpeellisena erillisten YVA-selvitysten tekemistä kauppakeskuksista, vaan niiden ympäristövaikutusten arviointi tulisi olla kaavoituksen yhteydessä kuten nykyään.
6. Siirtymäsäännökset LOPUKSI Suomen kauppakeskusyhdistys esittää, että vähittäiskaupan suuryksikön määritelmän 2 mom kumoaminen 71 b yleis- ja asemakaavojen oikeusvaikutuksen osalta siirtymäaika olisi viisi vuotta ja maakuntakaavojen oikeusvaikutusten osalta kymmenen vuotta, koska mm. maakuntakaavan laatiminen tai tarkistaminen kestää yleensä 8-12 vuotta. Nykyiset kaavoitukselliset keinot ovat mielestämme riittäviä kaupan sijainnin ohjaukseen. Hienosäätöä tarvitaan, mutta ei lisää kilpailua rajoittavaa sääntelyä. Kaavoituksessa kehitettävää on mm. prosessin nopeus, avoimuus ja vuorovaikutteisuus sekä uudenlainen käyttötarkoitusten tarkastelu monipuolisempina kokonaisuuksina. Suomen kauppakeskusyhdistys esittää myös, että sen kauppakeskuksista keräämiä vuosittaisia tietoja käytettäisiin hyväksi lainsäädännön muutoksissa, maankäytön suunnittelussa ja yhdyskuntien kehittämisessä sekä yleisesti valtionhallinnossa. Mistään muualta vastaavia tietoja ei ole saatavissa. Kaavoitus ei saisi olla liiaksi rajoittavaa, vaan sen tulisi olla mahdollistavaa, pitkäjänteistä, kokonaisuudet huomioivaa ja ennakoitavaa toimintaa. Kauppakeskustoimijoilla ei ole mahdollisuutta investoida muualle kuin sinne, missä on riittävä asiakaskysyntä. Monelta taholta on tullut esiin tarve tarkastella yhdyskuntarakenteen kehittämistä uudella tavalla kokonaisuus huomioiden. Viimeksi muun muassa RAKLI on esittänyt vaatimuksen yhdyskuntapoliittisen ohjelman laatimisesta. Ohjelman avulla voitaisiin luoda selkeä ja yhtenäinen linja siitä, miten yhdyskuntia kehitetään ja tiivistetään koko valtakunnan tasolla. Ohjelman tulisi kattaa niin kiinteistöt, liikenneratkaisut kuin palvelutkin kokonaisuutena, jotta yhdyskuntarakennetta saataisiin kehitettyä toimivammaksi. Suomen Kauppakeskusyhdistys esittää, että lakiehdotuksesta luovutaan esitetyssä muodossa eikä ohjauksen osalta tehtäisi keskeisiä ratkaisuja ennen kuin laajempi, koko yhdyskuntarakenteen kehittämisen huomioiva yhdyskuntapoliittinen ohjelma tarkasteluineen on toteutettu. Helsingissä 23.6.2010 Jari Alanen puheenjohtaja Juha Tiuraniemi toiminnanjohtaja