POHJOIS-POHJANMAAN SAIRAANHOITOPIIRI 3/2011 Magneettikuvaus on kuvantamisen tarkka työkalu Yliopistollinen sairaala kouluttaa terveydenhuollon ammattilaisia Terveydenhuoltolaki laittaa palvelut uuteen kuosiin
Kastellin Apteekki Niska/hartiasärkyä? Kärsitkö selkäkivuista? Vaivaako hiirikäsi? Jalat kesäkuntoon tarjous 49,- Varaa aika: 08 5546 252 Tervetuloa hyvään hoitoon Myös Hoitolahjakorttina Kiviharjunlenkki 7, 90220 Oulu 08 5546 Kiviharjunlenkki 252 www.fysiopalvelu.com 7, 90220 Oulu www.fysiopalvelu.com Apteekki lähelläsi Kastellin Apteekki sijaitsee kätevästi OYS:n läheisyydessä, Ranta-Kastellin ostoskeskuksen vieressä. Meille on helppo tulla Apteekkimme edessä on ilmaisia parkkipaikkoja. Myös liikuntaesteisillä on vaivaton pääsy apteekkiin. Joustavaa palvelua Käytössämme on reseptilääkkeiden suoratoimitus. Sama farmaseutti hoitaa asiasi alusta loppuun, eikä turhaa odottelua synny. Kajaanintie 79, 90230 OULU Puh. 040 353 0033 (08) 330 033 kastellin.apteekki@apteekit.net Palvelemme: ma-pe 9-18 la 9-15 TERVETULOA! www.kastellinapteekki.fi Raksila Tehtaankatu 1, 90130 Oulu Raksila S-market Palvelemme: ma-pe klo 9 20, la 9 17 Puh: 08-330 331 Fax: 08-330 332 Huom! Esteetön kulku! Kaukovainion sivuapteekki Kaukovainion ostoskeskus Palvelemme: ma-pe klo 9.30 17.30 Puh: 08-331 382 Fax: 08-338 860 Tervetuloa nopean palvelun apteekkeihin! www.joutsenapteekkioulu.net Tervetuloa asumaan Oulun Medikiinteistöt Oy:n vuokra-asuntoihin! Katso netistä vapaana olevat asunnot! www.medikiinteistot.fi Oulun Medikiinteistöt Oy Sairaalanrinne 4 G A 1 90220 OULU info@medikiinteistot.fi TOIMISTOMME PALVELEE: MA PE klo 8.00 12.00, 14.00 15.45
Pääkirjoitus Uudistusten vuosi Kesään ehtineeseen vuoteen 2011 on sisältynyt niin valtakunnallisesti kuin myös Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin osalta monia erittäin merkittäviä uudistuksia ja toiminnallisia muutoksia. Terveydenhuoltolaki ja asetus tulivat voimaan 1.5.2011. Lain toteuttamiseen liittyviä toimenpiteitä on käynnistetty myös meidän sairaanhoitopiirissämme kuluneen kevään aikana liittyen mm. hoitotakuun toteuttamiseen, ensihoidon järjestämiseen ja terveydenhuollon palvelujen järjestämissuunnitelman ja järjestämissopimuksen laatimiseen. Hoidon Kuva: Antti Suistola järjestämiseen ja hoitotakuun toteuttamiseen liittyy myös vuosikymmeniin merkittävin investointimme, uusi avohoitotalo, jonka toiminta käynnistyi 1.3.2011. Väestön tarpeet, yksilön oma vastuu terveydestään, potilaslähtöisyys, sekä henkilöstöön, osaamiseen ja johtamiseen panostaminen ja palvelurakenteen kehittäminen kumppanuuksia, työnjakoa ja uutta teknologiaa hyödyntämällä taloudelliset realiteetit huomioon ottaen sisältyvät nyt myös OYS:n erityisvastuualuetta koskevaan strategiaan, joka hyväksyttiin toukokuun aikana kaikissa viidessä pohjoisessa sairaanhoitopiirissä. Tavoitteemme on, että OYS -erityisvastuualueella on maan toimivin ja tehokkain erikoissairaanhoidon palveluverkosto. Terveydenhuoltolakiin sisältyvä potilaan valinnanvapaus tulee jatkossa vaikuttamaan potilasvirtoihin eri toimintayksiköihin. Asiakkaat hakeutuvat mahdollisuuksien mukaan aikaisempaa enemmän maineeltaan korkeatasoisiin yksiköihin, joihin myös hoitoon pääsy on nopeaa. Haasteeseen vastaaminen edellyttää korkean ammattitaidon ylläpitämistä ja toimivia, korkeatasoisia ja tehokkaita toimitiloja, hoitolaitteita ja menetelmiä. Julkiseen terveydenhuoltoon on kohdistunut viime aikoina voimakkaita paineita niin järjestelmän sisältä kuin ulkopuoleltakin. Järjestelmän perusta on kuitenkin vahva. Ei ole syytä epäillä järjestelmän romahdusta tai heikentymistä. Tavoitteenamme on edelleen terveyspalvelujen turvaaminen oikeudenmukaisesti ja tasa-arvoisesti kaikille kansalaisille. Tässä onnistuminen edellyttää ammattitaitoista, motivoitunutta ja työssä jaksavaa henkilökuntaa. Meille suomalaisille keskikesä on lomanvieton aikaa. Myös Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin yksiköt vähentävät toimintaa kesän ajaksi. Hoidon tarve ei kuitenkaan noudata lomaaikoja, ja ihmiset tarvitsevat palveluja myös kesällä. Tämän vuoksi päivystyspoliklinikkamme ja sairaalamme toimivat kaikkina vuoden- ja vuorokauden aikoina. Terveydenhuollossa työskenteleville työssä jaksamisen merkitystä ei voi liiaksi korostaa. Kaikkien työntekijöiden on suoriudut- tava tehtävistään joka tilanteessa, riippumatta siitä mihin kohtaan potilaan hoitopolulla oma työpanos kohdistuu. Vuosiloman tarkoitus on lepo ja virkistys. Kiireisen ja usein raskaankin työjakson jälkeen on annettava ja varattava aikaa itselle, perheelle ja lähimmäisille. On aika ladata omat voimavarat, jotta jaksamme täyttää meihin kohdistetut odotukset myös loman jälkeen. Meitä tarvitaan. Haluan toivottaa kaikille sairaanhoitopiirimme työntekijöille virkistävää, aurinkoista ja tervettä kesää sekä erityisesti mukavaa juhannusta Tove Janssonin sanoin Pään painan ruohikolle ja oion jalkojain. En jaksa pohdiskella, mä tahdon olla vain. Sen viisaammat voi tehdä, mä päivän kultaan jään. Mä tunnen kaikki tuoksut ja luonnon loiston nään. Voi leikitellä mielikseen, voi ottaa jättää paikoilleen tai olla niin kuin luonnostaan ja maata vaan. Mä peikko siihen uskoon jään, on maailmaa tää minkä nyt mä nään. Hannu Leskinen Sairaanhoitopiirin johtaja Pohjanpiiri 3/2011 3
Kuva: Juha Sarkkinen Sisältö Kuva: Pirjo Pyhäluoto Kuva: Antti Suistola Kannen kuva: Juha Sarkkinen 4 Pohjanpiiri 3/2011 3 5 8 9 10 11 11 12 13 14 16 17 17 18 20 24 25 26 28 29 30 31 32 32 33 33 34 35 Pääkirjoitus Opetus rikastaa yliopistosairaalan arkea Tuleva lääkäri uskoo suomalaisen terveydenhuollon tulevaisuuteen Ihmisläheinen työ houkutti sairaanhoitajan ammattiin Simulaatioympäristössä hoitotaitoja voi turvallisesti harjoitella Uudet tohtorit ja dosentit kahvitettiin Terveydenhuollon moniottelija jäi eläkkeelle Opiskelijan ohjaus on etupainotteista rekrytointia Remonttiseinät saivat värikkään ja jännittävän pintasilauksen ESKO menestyi potilaskertomusten välisessä vertailussa Sydämen asialla Sydänterveyden edistämisen kunniamaininta Tapani Ebelingille Rahoitusta harvinaistaudin tutkimukseen polkupyöräilemällä Magneettilaite on radiologisen tutkimuksen tärkeimpiä työkalujaj Vanhuspsykiatria kaipaa lisäresursseja Matkakertomus: Afrikan taivaan alla Tuula Ervelius eläkkeelle selviytymispakkauksen kera Palvelut uuteen kuosiin Työryhmän esitys: Kuntapohjaisuus palveluiden järjestämisessä säilyy Sähköinen hyvinvointikertomus esiteltiin TerveSostapahtumassa Lahjoituksia Valtakunnallinen Vuoden lastenhoitaja -tunnustus OYS:n lastenhoitajalle AY-asiat: Muutoksen tuulet Symposium kasvatuksesta ja sen haasteista Selvityshenkilö: Synnytyssairaaloiden ja neuvoloiden yhteistyötä tiivistettävä Hoitokulujen ennustettavuus tukee suurta väestöpohjaa Hannu Kallunki: Jos minulta kysytään Tasavallan presidentti myönsi ansiomerkin kolmelle
Koulutus Opetus rikastaa yliopistosairaalan arkea Terveydenhuollon ammattilaisten opetus on yksi yliopistollisten sairaaloiden perustehtävistä. Pohjois- Pohjanmaan sairaanhoitopiiri ei koe sitä lain säätämänä pakkona vaan rikkautena. Myös potilaat kokevat arvokkaaksi sen, että saavat olla auttamassa nuoria valmistumaan yhteiskunnalle tärkeään ammattiin. Kuva: Tiina Tervaskanto-Mäentausta Teksti: Martti Ahlstén Käytännön harjoittelua tapahtuu oikeassa ympäristössä, kuten Oulun yliopistollisen sairaalan yksiköissä (alakuva) ja todellista tilannetta simuloivassa ympäristössä kuten Oulun seudun ammattikorkeakoulun simulaatiokeskuksessa (yläkuva). Kuva: Pirjo Pyhäluoto Pohjanpiiri 3/2011 5
Koulutus Terveydenhuollon ammattihenkilöiden koulutuksessa kouluttava laitos vastaa opetuksen teoreettisesta puolesta. Käytännön harjoittelu tapahtuu terveydenhuollon laitoksissa, erityisesti yliopistollisissa sairaaloissa. Opiskelijoiden valvonnasta ja opastuksesta harjoittelutilanteissa vastaavat opettajat ja harjoittelupaikan tarjonneen laitoksen henkilökunta. Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Aino- Liisa Oukka kertoo, että lääkäreiden koulutuksesta valtio maksaa sairaalalle eritysvaltionosuutta, joka suurin piirtein kattaa koulutuksesta syntyvät kulut. Opetus on järjestetty siten, että yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan opettajilla on sivuvirka yliopistollisessa sairaalassa. Järjestely takaa sen, että opettajien tuntuma käytännön potilastyöhön säilyy ja että opiskelijoiden opastus ja valvonta voidaan järjestää luontevasti, Oukka sanoo. Sairaanhoitopiirin hallintoylijohtaja Pirjo Kejonen selvittää hoitotyön järjestelyjä: Teoreettinen ja laboratorioopetus annetaan ammattikorkeakouluissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa. Opettajilla ei ole sivuvirkaa sairaanhoitopiirissä, vaan me teemme sopimuksen, jonka perusteella kouluttava oppilaitos maksaa korvauksen opiskelijoiden harjoittelusta sairaalassa. Lääketieteen opiskelijat tulevat pääasiassa Oulun yliopis- ton lääketieteellisestä tiedekunnasta. Hoitohenkilökunnan harjoittelusopimuksia sairaanhoitopiirillä on eniten pohjoisen Suomen oppilaitosten kanssa. Mutta opiskelijoita tulee myös muualta Suomesta. Opetus on investointi tulevaisuuteen Opiskelijat ovat tuttu näky Oulun yliopistollisen sairaalan käytävillä. Hoitotyöhön heitä osallistuu vuosittain satoja, eri aikoina ja erilaisissa jaksoissa. Terveysalan opiskelijat ovat mukana käytännön hoitotilanteissa jo aika pian opintojen alkamisen jälkeen. Kaikkiaan Todellista tilannetta jäljittelevässä simulaatiossa käsitellään myös potilasdokumentteja samalla tavalla kuin oikeassa tilanteessa. Kuva: Tiina Tervaskanto-Mäentausta heidän opintonsa kestävät tutkinnosta riippuen 3,5 4,5 vuotta. Lääketieteen puolella on aluksi kaksi vuotta kestävä prekliininen vaihe, joka sisältää lääketieteen perusopintoja, muun muassa anatomiassa ja biokemiassa sekä yleisopintoja. Sen jälkeen alkaa käytännön harjoittelua sisältävä, nelivuotinen kliininen jakso. Aino-Liisa Oukka painottaa, että sairaanhoitopiiri ei suhtaudu opetukseen velvollisuutena. Se on meille ennen kaikkea investointi tulevaisuuteen. Emme missään tapauksessa haluaisi luopua siitä. Investoinnilla hän tarkoittaa sitä, että hyvin toteutettu koulutus tuottaa hyviä tulevaisuuden ammattilaisia. Lisäksi kouluttava organisaatio pysyy ajan hermolla uuden tiedon ja uusien hoitokäytäntöjen suhteen. Opetuksen rinnalla kun kulkee aina myös tutkimus, jonka tuottamaa tietoa sovelletaan opetukseen ja harjoitteluun. Potilaat arvostavat opetusta Opetuksessa kiinnitetään erityistä huomiota potilasturvallisuuteen harjoittelutilanteissa. Opiskelijat eivät saa tehdä mitään ilman valvontaa eivätkä mitään valmiuksiinsa nähden liian vaikeaa. Potilailla on mahdollisuus kieltäytyä opetustilanteesta. Harva kieltäytyy. Yleensä potilaat suhtautuvat opetustilanteisiin erittäin myönteisesti. Moni jopa sanoo pitävänsä arvokkaana sitä, että saa olla osallisena uusien ammattilaisten koulutuksessa. Moni myös kokee, että opetustilanteen takia heidän asiansa käydään läpi tavallista perusteellisemmin, Pirjo Kejonen kertoo. Myös henkilökunta suhtautuu opiskelijoihin myönteisesti. Heidän mukana olonsa työyhteisössä tuo vaihtelua ja uusia tuulahduksia. Vakituinen henkilökunta kokee olevansa paremmin ajan hermolla saadessaan opastaa tulevia kollegoitaan. Käytännön oppiminen edelleen tärkeää Nykyaikaisessa opetuksessa hyödynnetään moderneja opetusvälineitä. On tietokoneet, tietoverkot, videot, äänestyslaitteet ja simuloidut tilanteet. Oulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan dekaani Kari Majamaa sanoo, Kuva: Kati Leinonen 6 Pohjanpiiri 3/2011
Koulutus Nuket ovat hyödyllinen väline terveydenhuollon ammattilaisten opetuksessa. Olipa sitten kyse esimerkiksi hampaiden poraamisen tai synnytystilanteen harjoittelusta. Kuva: Tiina Tervaskanto-Mäentausta että ytimeltään opetus ei kuitenkaan ole muuttunut. Se perustuu edelleen mestari-kisälli -perinteeseen, jolla on vuosituhantinen historia. Suomen ainoa lääketieteellinen tiedekunta oli 1940-luvulle saakka Helsingissä. Siellä opiskelleet harjoittelivat eri puolilla Suomea, ja yhtenä harjoittelupaikkana oli Oulun lääninsairaala, Majamaa kertoo. Kisälliperinne, jossa vanhempi ammattilainen opastaa kokemattomampaa, näkyy edelleen sairaalassa toteutettavassa kliinisessä opetuksessa. Valmistuvat lääkärit tarvitsevat edelleen harjoittelua aivan samalla tavalla kuin ennenkin. Lääketiede ja hammaslääketiede ovat suosittuja opintoaloja ja Oulu on vetovoimainen yliopisto, joten tiedekunta saa opiskelijoita hyvin. Suurin osa opiskelemaan hakevista nuorista on pohjoissuomalaisia. Opiskelemaan voidaan ottaa yksi hakija viidestä tai kuudesta. Opettajiakin tiedekuntaan on saatu hyvin, mutta siinä on tiettyjä haasteita. Oulu on joidenkin mielestä kaukana. Henkilökunnastamme vain noin 25 prosenttia on valmistunut muissa yliopistoissa. Toinen haaste on palkkataso. Sairaala- ja terveyskeskustyö on paremmin palkattua, ja erityisesti nuorempaa ikäluokkaa on vaikea houkutella opetuksen ja tutkimuksen tehtäviin, Kari Majamaa selvittää. Hoitotyön arvostus noussut Osastonjohtaja Kaijaleena Serlo Oulun seudun ammattikorkeakoulusta kertoo, että hoitotyön ammateissa on tapahtunut sotien jälkeen merkittävä muutos. Entisestä avustavasta hoitohenkilökunnasta on tullut itsenäisiä ammattilaisia. Tämä on heijastunut myös koulutuksen kehitykseen. Sosiaali- ja terveysalan yksikkö kouluttaa sosiaali- ja terveysalan asiantuntijoita koko pohjoisen Suomen perus- ja erikoissairaanhoidon työvoimatarpeeseen. Tämä tarkoittaa koulutukselle myös haasteita sisällöllisesti varsinkin, kun seuraa viime vuosien keskustelua lääkäreiden ja hoitajien välisen työnjaon kehittämisestä. Serlon mukaan se on tarpeellinen vaan ei kuitenkaan koulutuksen kaikkein suurin haaste Suurempi haaste on oppia tuntemaan paremmin toinen toistemme osaamiset. Sen jälkeen työnjaostakin on helpompi keskustella, ja silloin siinä voidaan ottaa huomioon myös paikalliset olosuhteet. Pitää pyrkiä siihen, että emme hoida potilasta jokainen erikseen, vaan kaikki yhdessä, Serlo pohtii. Yhteistyöhön oppiminen on hyvä tapahtua jo koulutuksen aikana. Myös Oulun seudun ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan koulutukseen pyrkii huomattavasti enemmän opiskelijoita kuin sisään pystytään ottamaan. Joissakin tutkinnoista jokaista opiskelupaikkaa kohti on 8 9 hakijaa. Mainostaa ei juuri ole tarvinnut, toisin kuin joissakin muissa osissa maata. Opettajiakin on tarjolla hyvin, mutta lähivuosina opetustyössä alkaa samanlainen nopea eläköityminen kuin hoitotyössä. Yhteistyö sujuu hyvin Kari Majamaan mukaan yksi opetuksen suuria haasteita on tiedon määrän nopea kasvu. Kaikkea ei mitenkään pysty omaksumaan saatikka opettamaan. Siksi opiskelijoille pitää opettaa lääketieteellisten taitojen lisäksi tietojen hankkimisen ja niiden luotettavuuden arvioinnin taitoja. Myös opetuksen sisältöjä pitää arvioida säännöllisesti. Oulun lääketieteellinen tiedekunta ja Oulun seudun ammattikorkeakoulu ovat molemmat uusineet tänä vuonna opetussuunnitelmansa ja alkavat toteuttaa niitä ensi syksystä alkaen. Majamaa ja Kaijaleena Serlo kiittävät sairaanhoitopiiriä erinomaisesta yhteistyöstä. Meillä on hyvin suorat ja mutkattomat välit. Tapaamisia on usein ja niiden välillä soitellaan ja lähetellään sähköposteja tämän tästä, Serlo sanoo. Teksti: Martti Ahlsten Pohjanpiiri 3/2011 7
Koulutus Tuleva lääkäri uskoo suomalaisen terveydenhuollon tulevaisuuteen Anna Kärki opiskelee unelmiensa ammattiin. Työn haasteet ovat tiedossa, mutta ne eivät pelota. Anna Kärki on aina halunnut lääkäriksi. Vanhempien kertoman mukaan hän ilmoitti asiasta ensimmäisen kerran kaksivuotiaana. Itse hän muistaa tehneensä päätöksen pyrkiä lääketieteelliseen tiedekuntaan joskus kolmannentoista ikävuoden tienoilla. Sen jälkeen asiasta ei ole ollut epäilystä. Olen aina ollut kiinnostunut biologiasta ja luonnontieteistä. Lisäksi haluan toimia ihmisläheisessä ammatissa ja auttaa ihmisiä, hän perustelee valintaansa. Sisään tiedekuntaan hän pääsi suoraan ensimmäisellä yrittämällä. Nyt takana on kaksivuotinen prekliininen vaihe, edessä kesä au-pairina Espanjassa. Syksyllä alkaa opintojen kliininen vaihe, joka kestää neljä vuotta ja pitää sisällään paljon käytännön harjoittelua. Töihin julkiselle sektorille Anna Kärki ei ole vielä päättänyt, mihin tulee erikoistumaan. Yleislääketiede kiinnostaa, mutta lopullisen päätöksen hän tekee vasta sitten, kun harjoittelun kautta on tullut parempi tuntuma lääkärin työhön. Meillä on ollut opinnoissa muutama jakso, joissa olemme tutustuneet työhön terveyskeskuksessa. Niiden sisältö on ollut seurata hoitotilanteen vuorovaikutusta ja statuksen eli potilaan tilanteen määrittelyä. Ensi syksynä aletaan kuitenkin vasta ope- tella kunnolla käytännön työtä, hän kertoo. Lääkäriksi valmistututtuaan hän haluaa olla työssä Pohjoistai Itä-Suomessa. Hän on kotoisin Kainuusta ja oma sielunmaisema sieltä peräisin. Hyvä lapsuus Kainuussa velvoittaa antamaan jotakin takaisin, ja ruuhka- Suomen ulkopuolella tarvitaan lääkäreitä. Toinen selvä, ammattiin liittyvä tulevaisuuden valinta, on päätös hakeutua töihin julkiselle sektorille. Julkinen sektori on Suomelle ylpeyden asia. Sen toimintakyvystä pitää huolehtia, hän painottaa. Kollegiaalisuus vahva tuki Prekliinisen vaiheen juuri päättänyt, 20-vuotias Anna Kärki on kotoisin Kajaanista. Oulu oli kaupunkina ennestään aika outo, mutta hän kertoo viihtyneensä hyvin. Kuva: Antti Suistola Opiskelijat ovat hyvin selvillä siitä, millaiset haasteet maamme terveydenhuollolla on edessään. Anna Kärki katsoo kuitenkin luottavaisesti tulevaisuuteen. Lääketieteellisten tiedekuntien opiskelijapaikkoja on lisätty, ja hän toivoo, että opetuksen resurssit lisääntyvät samassa tahdissa. Hän uskoo, että selviämme haasteita. Myöskään työelämään siirtyminen opiskelujen jälkeen ei tunnu pelottavalta, vaikka edessä on haastava ja vastuullinen ammatti. Yksi suurimpia myönteisiä yllätyksiä ensimmäisissä työhön tutustumisen tilanteissa on ollut lääkäreiden kollegiaalisuus. Ammattikunta toimii yhdessä. Nuoret voivat kysyä neuvoa kokeneemmilta lääkäreiltä ja nämä myös mielellään opastavat. Omaa osaamista ei varjella vaan sitä jaetaan, Anna Kärki kertoo. Kieliä ja humanitääristä työtä Ensimmäinen opiskeluvuosi ei ollut Anna Kärjelle niin rankka kuin hän oli odottanut, mutta sitten tahti on tiukentunut. Harrastuksillekin silti jää aikaa. Niitä ovat liikunta, kokkaaminen, kaunokirjallisuus ja kielten opiskelu. Työn alla on parhaillaan yhtä aikaa saksa, ranska ja juuri nyt ajankohtainen espanja. Sillä kun olisi tarkoitus jo jotenkin pärjätä kesätöissä au-parina. Opiskeluun liittyvä harrastus on toiminta FIMSICin (Finnish Medical Students International Committee) Oulun virkailijana. FIMSIC on Suomen Medisiinariliiton ulkoasiainvaliokunta, joka suunnittelee ja toteuttaa kansanterveyteen liittyviä humanitäärisiä projekteja. Teksti: Martti Ahlstén 8 Pohjanpiiri 3/2011
Koulutus Ihmisläheinen työ houkutti sairaanhoitajan ammattiin Työharjoittelu on oleellinen osa sairaanhoitajakoulutusta. Hoitotyössä tarvittavat kädentaidot oppii vain harjoittelemalla ja usean kerran toistolla. Ammatti-identiteetti muotoutuu pikkuhiljaa hoitotyötä tekemällä. Sairaanhoitajaopiskelija Monica Vartiainen on kolmannen vuoden opiskelija, valmistuminen on edessä jo ensi vuoden vaihteessa. Suuntaaviin opintoihin hänellä kuuluu sisätautikirurginen hoitotyö ja työharjoittelun hän suorittaa toukokuun aikana OYS:n sisätautiosastolla, jossa hoidetaan mm. sydän-, keuhko ja munuaispotilaita. Viimeinen, niin ikään suuntaavan vaiheen työharjoittelu on syksyllä, todennäköisesti ihotautiosastolla. Valmistuttuaan hän on sisätautikirurginen sairaanhoitaja. En ole niitä, jotka jo pikkutyttönä haaveilevat tulevansa isona sairaanhoitajaksi, mutta ihmisläheinen auttamistyö on sitä, mitä haluan tehdä. Kiinnostus luonnontieteisiin ja ihmisen anatomiaan sai valitsemaan tämän alan, Monica sanoo. Sairaanhoitajan työ on paljon monipuolisempaa, kuin olin osannut ajatella. Opintoja aloittaessani en vielä ymmärtänyt miten iso rooli sairaanhoitajalla on potilaan kokonaisvaltaisen hoidon toteuttajana. Sairaanhoitajan rooliin kasvaa vähitellen opintojen aikana ja oppii ymmärtämään esimerkiksi sen, että elämässä on kipua ja kärsimystä, jota ei voi ottaa pois, Monica pohtii. Harjoittelu yliopistosairaalassa on etuoikeus Yliopistosairaala on työpaikkana nuorelle sairaanhoitajalle moni- puolisuudessaan haasteellinen, tavoittelemisen arvoinen työpaikka. Opiskeluajan harjoittelun raameissa ehtii käydä läpi kaikki hoitotyön pääsuuntautumisvaihtoehdot, mutta paljon jää myös näkemättä. Hyvä harjoittelupaikka ja toimiva harjoittelun ohjaus saattaa saada opiskelijan kiinnostumaan suuntautumisvaihtoehdosta, jota itse ei olisi osannut ajatella. Tietysti opiskelijan on Monican mukaan osattava kuunnella myös itseään. Jos esimerkiksi tehohoidon tai leikkausosaston hektistä työilmapiiriä ei koe omakseen, kannattaa miettiä osastotyön vaihtoehtoja. Monica Vartiainen piti omaan persoonaansa paremmin osastotyötä sopivana. Sisätauti-kirurgiaan suuntautuminen antaa hänelle monipuoliset mahdollisuudet työskennellä terveydenhuollon kentällä hyvin erilaisissa paikoissa niin erikoissairaanhoidossa kuin perusterveydenhuollossa. Opiskelijakoordinaattorit opiskelijan tukena Opiskelijakoordinaattorien infotilaisuudet työharjoittelua aloitettaessa ovat Monica Vartiaisen mielestä hyvä tietopaketti kyseessä olevan klinikan osastoista ja pelisäännöistä. Se on mukavan pehmeä lasku käytännön työhön. Opetuskoordinaattorit osaavat perehdyttää ja kertoa mitä harjoittelujaksolla on odotettavissa. Työharjoittelua hän pitää ammatillisen kehittymisen kannalta erittäin merkittävänä osana, kattaahan se kolmasosan koko opiskeluajasta. Lähiohjaajalla, osastolla työskentelevällä sairaanhoitajalla, on suuri rooli sairaanhoitajaopiskelijan käytännön taitojen opastajana. Hän on myös se, joka parhaiten näkee, miten opiskelija edistyy ja missä on vielä korjaamisen varaa. Opetussisällöissä olisi hänen mielestään tarkistamisen varaa. Nykyisellään ne eivät parhaalla mahdollisella tavalla anna konkreettisia valmiuksia hoitotyöhön. Ilman käytännön työharjoittelua käden taidot, esimerkiksi monien haasteellisena kokema kanylointi, jäisi hyvin vähälle harjoittelulle. Työharjoittelussa on samanaikaisesti iso määrä opiskelijoita. Harjoittelupaikan ja lähiohjaajan saaminen on monesti aikamoista arpapeliä. Monica on tyytyväinen, kun hän on sattunut saamaan ohjaajikseen mm. työyksikön sisäisiä vastuuhoitajia, elvytysvastaavan ja hygieniavastaavan. Heidän ohjauksessaan hän on saanut kyseisiltä osa-alueilta syvällistä kokemuksellista tietoa. Teksti: Liisa Ahlstén Sairaanhoitajaopiskelija saa jo opiskeluaikana harjoitusta tarkkuutta vaativiin lääkehoidollisiin tehtäviin. Toukokuussa Monica Vartiaisella oli meneillään toiseksi viimeinen työharjoittelujakso. Kuva: Pirjo Pyhäluoto Pohjanpiiri 3/2011 9
Koulutus Simulaatioympäristössä hoitotaitoja voi turvallisesti harjoitella Simulaatio-opetus on ehkä eniten mullistanut lääketieteen ja terveysalan opiskelua. Tietokoneohjatun potilassimulaattorin avulla tiimityön ja kliinisten taitojen harjoittelu sujuu ja virheistä on mahdollista oppia. Terveysalan osaamisvaatimukset ovat kasvaneet tieteen ja teknologian innovaatioiden myötä. Samanaikaisesti palvelujen tarve on lisääntynyt ja väestön terveysongelmat ovat entistä haasteellisempia. Potilasturvallisuuden ja palvelun laadun varmistamisessa moniammatilliset yhteistyötaidot nousevat entistä merkittävämmäksi asiaksi, sanoo lehtori Tiina Tervaskanto- Mäentausta Oulun seudun ammattikorkeakoulusta. Aiemmin lääketieteen ja terveysalan eri koulutusohjelmien opiskelijat opiskelivat omissa opintoputkissaan ja harjoittelivat omassa ammatissaan tarvittavia käytännön taitoja omien opintotavoitteidensa mukaisesti. Tänä päivänä koulutusorganisaatioiden haasteena on kehittää virtuaali- ja simulaatioympäristöjä tiimityötai- tojen harjoitteluun vaativissa kliinisissä hoitotilanteissa. ERS-rahoitteisessa INNOPIhankkeessa kehitetään innovatiivisia oppimisympäristöjä eri-ikäisten asiakkaiden ja potilaiden terveyden edistämiseksi. Yhteistyöhankkeessa ovat mukana Oulun seudun ammattikorkeakoulun Sosiaali- ja terveysalan yksikkö ja Oulun yliopiston lääketieteellinen tiedekunta sekä alueen keskeiset työelämän kumppanit, Oulun yliopistollinen sairaala ja Oulun kaupungin terveyskeskus, Tiina Tervaskanto-Mäentausta kertoo. Simulaatiokeskuksessa harjoitellaan tosielämän hoitotilanteita Uusien innovatiivisten oppimisympäristöjen käyttöönotto lisää myös tarvetta kehittää opetus- ja ohjausmenetelmiä, ohjaajien ja opettajien yhteistyötä ja muun muassa koulutusteknologian tehokkaampaa hyödyntämistä Ammattikorkeakoulun tiloihin perustettiin simulaatiokeskus ja projektirahoituksin avulla hankittiin simulaationukkeperhe, kaksi aikuista, synnyttävä äiti ja vauva, sekä junior ikäinen lapsi. Simulaatioympäristössä harjoittelevat sekä opiskelijat, että työelämän tiimit. Syksystä 2010 lähtien OYS:n lastenklinikan moniammatilliset tiimit ja vuoden alusta myös päivystysalueen tiimit ovat hioneet taitojaan kriittisissä potilastilanteissa. Potilassimulaattorilla on kaikki ihmisen peruselintoiminnot, niitä voidaan tutkia ja potilasta hoitaa. Potilasta voidaan myös haastatella. Pilotissa lääketieteen opiskelija ja sairaanhoitajaopiskelija työskentelevät työparina Training ward -moniammatillinen osastoharjoittelupilotti on osa INNOPI hanketta. Sen yhtenä tavoitteena on eri ammattiryhmien välisen yhteistoiminnan selkeyttäminen jo opiskeluvaiheessa. Osastoharjoittelussa sairaanhoitajaopiskelija ja lääketieteenopiskelija työskentelevät työparina keuhkosairauksien vuodeosastolla ja hoitavat yhdessä ohjattuna keuhkosairautta sairastavaa potilasta. Osastoharjoittelussa luodaan uutta oppimisen ja yhteistoiminnan mallia moniammatillisen harjoittelun avulla. Harjoittelussa opiskelijat tutustuvat yhdessä oman potilaansa hoitotietoihin ja suunnittelevat kokonaisvaltaisesti potilaan hoidon. Hoito toteutetaan perinteisiä ammattiroolin rajoja rikkoen niin, että opiskelijat tekevät yhdessä kaiken hoitoon liittyvän. Osastoharjoittelun suunnitellusta ja toteutuksesta vastaa moniammatillinen tiimi, johon kuuluu sairaanhoitaja, erikoislääkäri, opetuskoordinaattori, INNOPI:n projektityöntekijä, kaksi lehtoria ja opintoasiansuunnittelija. Tiina Tervaskanto-Mäentaustan mukaan Kontionkankaan sairaalaan saneerattava oppimisterveyskeskus täydentää moniammatillisen harjoittelun mahdollisuuksia. Hankkeessa toimintaa on pilotoitu Kaijonharjun terveyskeskuksessa. TEO:n mukaan suurin yksittäinen vakavien potilasvahinkojen syy on henkilöstön tiimityön ja kommunikoinnin puute. Tiimityötaitojen hiomisen lisäksi simulaatioympäristö on turvallinen ja eettisesti ja laadullisesti oikea paikka harjoitella haastavia hoitotilanteita. Jotta yhteistyötä osattaisiin työelämässä tehdä, pitää tiimityön harjoittelu hänen mielestään sisältyä jo koulutukseen. Oulussa lääkäri- ja hoitajaopiskelijoiden yhteinen opiskelu on jo integroitu opetussuunnitelmiin. Teksti: Liisa Ahlstén Yhteispelillä se sujuu. Tiimitaitoja harjoittelemassa sairaanhoitajat Marko Tervo ja Juha-Matti Kippola sekä anestesialääkäri Jaana Karhu ja ortopedi Pekka Hyvönen. 10 Pohjanpiiri 3/2011
Uudet tohtorit ja dosentit kahvitettiin Pohjois-Suomen terveydenhuollon tukisäätiö on myöntänyt 99.000 euroa apurahoja terveystieteelliseen tutkimukseen kolmelle tutkimusryhmälle. Apurahat jaettiin tilaisuudessa, jossa kukitettiin ja kahvitettiin sairaanhoitopiirin uudet tohtorit ja dosentit. Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiriin saatiin viime vuonna 12 uutta dosenttia ja 19 tohtoria. Perinteisten tohtorikahvien yhteydessä julkistettiin myös tukisäätiön apurahojen saajat. Tukisäätiölle tuli 15 hankeapurahahakemusta, joista arvioinnin perusteella kolmelle myönnettiin rahoitusta. Riitta Kaarteenahon tutkimusryhmälle myönnettiin 50.000 euroa myofi broblastien ja soluvälitilan tutkimukseen pahanlaatuisissa ja fi broottisissa keuhkosairauksissa. Laure Morin-Papusen tutkimusryhmä sai 35.000 euroa tutkimukseen, jossa selvitetään monirakkulaisen munasarjaoireyhtymän oireiden ja mieshormoniylijäämän yhteyttä metabolisiin riskitekijöihin ja lisääntymisterveyteen. Jaro Karppisen tutkimusryhmälle myönnettiin 14.000 euroa tutkimukseen tuki- ja liikuntaelinsairauksien yhteydestä toiminta- ja työkykyyn. Tukisäätiön on perustanut Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri vuonna 1997. Säätiö tukee terveystieteellistä tutkimusta, kehittää terveydenhuollon palveluita sekä tukee ja järjestää alan koulutusta. Teksti: Martti Ahlstén Kuvat: Pirjo Pyhäluoto Apurahan saajat vasemmalta: Riitta Kaarteenaho, Jaakko Niinimäki Jaro Karppisen tutkimusryhmästä, Laure Morin-Papunen sekä Marika Vähäsarja ja Pekka Pinola hänen tutkimusryhmästään. Sairaanhoitopiirin palveluksessa olevat uudet tohtorit ja dosentit, Lauri Ahvenjärvi, Antti Alaräisänen, Tuula Arkkola, Johanna Krüger, Erkki Liimatta, Terhi Tapiainen, Merja Koivuranta, Jarkko Magga, Anne Saari, Jaakko Niinimäki ja Paula Oja. Tohtorin tutkinnon ovat lisäksi suorittaneet Juha-Pekka Auvinen, Pekka Jartti, Minna Jääskeläinen, Jarkko Korpi, Heli Kyllönen, Esa Liukkonen, Satu Länsman, Terhi Nevala, Kati Ojala, Ville Saarela, Heli Tanskanen ja Merja Hurskainen. Uusia dosentteja ovat myös Tapio Finkkilä, Minna-Liisa Hannuksela, Sakari Kakko, Saila Kauppila, Outi Kuittinen, Risto Ojala, Tytti Raudaskoski ja Simo Saarakkala. Terveydenhuollon moniottelija jäi eläkkeelle Toukokuun toisella viikolla sairaanhoitopiirin yhtymähallinnossa saatettiin Maija-Leena Pönkkö eläkkeelle kakkukahvien kera. Pönkkö teki uran terveydenhuollon moniottelijana. Työura alkoi 16 vuoden iässä sairaala-apulaisena Kalajoella. Sen jälkeen hän on kiertänyt pohjoisen Suomen erityisvastuualuetta erilaissa hoitotyön tehtävissä, muun muassa Raahessa, Rovaniemellä ja Päivärinteellä. Sairaanhoitopiirin hallinnossa Maija-Leena Pönkkö toimi tarkastustoimistossa, eettisen toimikunnan sihteerinä ja uudessa tutkimuspalveluyksikössä, jonka hän käynnisti sen johtajana. Kaiken tämän ohessa Pönkkö ehti väitellä terveystieteen tohtoriksi vuonna 2005. Tutkimuspalvelupäällikön virkaan on hänen jälkeensä valittu Minna Mäkiniemi. Kuva: Sylvi Savolainen Pohjanpiiri 3/2011 11
Koulutus Opiskelijan ohjaus on etupainotteista rekrytointia OYS:ssa harjoittelee vuosittain noin 2000 sosiaalija terveydenhuollon opiskelijaa. Opetuskoordinaattorit toimivat linkkinä oppilaitoksen ja sairaalan välisessä yhteistyössä. Tavoitteena on onnistunut oppilaan ohjaus, joka valmentaa käytännön työhön. Päätoimisia opetuskoordinaattoreita on Oulun yliopistollisessa sairaalassa ollut vuoden 2011 alusta alkaen kolme, operatiivisella tulosalueella Pirkko Sivonen, lasten ja naisten tulosalueella Anne Vehkaperä ja medisiinisellä tulosalueella Annukka Tuomikoski. Opiskelijoiden ohjaukseen tulee heidän mielestään panostaa, koska ohjatulla harjoittelulla on suuri merkitys opiskelijan ammatillisessa kasvussa. Harjoittelupaikkasijoituksia tehtäessä lähtökohtana on opiskelijoiden lähtötaso, opintojakson tavoitteet ja koulutusvaihe. Opetuskoordinaattoreiden työn tavoitteena on opiskelijan onnistunut ja tavoitteita tukeva harjoittelu. Opiskelijaohjaus on tietyllä tavalla etupainotteista rekrytointia. Onnistuneen harjoittelun seurauksena opiskelijat usein palaavat samaan yksikköön keikkalaiseksi tai valmistuttuaan vakinaiseksi. den toimintaan ja oppimaan itse hoitotyötä. Työyksiköissä ei tarvitse käyttää aikaa yleisten asioiden läpikäymiseen, vaan perehdytyksessä voidaan lähteä liikkeelle heti työyksikön toimintaan perehtyen. Kokonaiskäsitys hoitotyöstä muodostuu opiskelijoille vasta harjoittelussa saatujen kokemusten kautta. Hoitotyön opintopisteestä kolmasosa saadaan työharjoittelun kautta. Mutta on selvää, että opiskelijaa ei aivan ensimmäiseksi pidä sijoittaa harjoitteluun kaikista vaativimpiin yksiköihin esimerkiksi kriittisesti sairaan hoitoon. Opiskelijoiden antamia CLES-palautteita hyödynnetään ohjauksen laadun arvioimisessa ja kehittämisessä yhteistyössä harjoitteluyksiköiden kanssa. Harjoittelun aikaista oppimista edistetään myös oppimisympäristöjä kehittämällä. Uusia innovatiivisia oppimisympäristöjä kehitetään yhdessä muiden toimijoiden kanssa. Näin luodaan uudenlaisia ohjausmalleja, joissa voidaan tukea opiskelijoiden harjoittelun aikaista moniammatillista oppimista, opiskelijakoordinattorit kertovat. Opinnäytetyöt osaksi kehittämistyötä Opiskelijan ohjaajille ei Suomessa ole vielä olemassa mitään yhtenäistä koulusta, on vain sosiaali- ja terveysministeriön suositus. Opiskelijakoordinaattoreiden tehtävänä on opiskelijaohjaajien ohjaustietojen ja -taitojen vahvistaminen yhteisten tapaamisten ja koulutusten avulla. Opiskelijakoordinaattoreiden mielestä opiskelijaohjaajien verkostoituminen auttaa ohjaajia jakamaan ja hyödyntämään yksiköi- den hyviä harjoittelun ohjauskokemuksia ja käytäntöjä. Opetuskoordinaattorit ovat tiiviisti mukana opinnäytetyöaiheiden koordinoinnissa ja opinnäytetöiden ohjauksessa. Heidän tehtävänään on opinnäytetöiden nivominen osaksi käytännön hoitotyön kehittämistä. Työelämälähtöisten opinnäytetöiden avulla opiskelijat pääsevät tutustumaan työyksiköiden toiminnan kehittämiseen. Röntgenhoitajan tutkinnon päivitystä suorittanut Leila Ukkola tutki opinnäytetyössään opiskelijakoordinaattorin työtä. Opinnäytetyössään hän tuli siihen tulokseen, että opiskelijaohjauksen ilmapiiri on hyvä, opiskelijoita kannustetaan ja harjoittelupaikan esittelyyn ja opiskelijoiden vastaanottoon kiinnitetään huomiota. Harjoittelun käytänteet ovat hänen selvityksensä mukaan selkeät ja opiskelijakoordinaattori vahvistaa opiskelijavastaavien itsenäistä työtä. Teksti: Liisa Ahlstén Kuvat: Antti Suistola Opiskelijaohjauksen ilmapiiri kannustava Opiskelijoiden vastaanottaminen on tärkeä osa harjoittelun onnistumista. Opetuskoordinaattorit järjestävät OYS:iin harjoitteluun tuleville opiskelijoille säännöllisesti yleisinfon. Kun opiskelijat otetaan hyvin vastaan ja heille tarjotaan yleinen perehdytys harjoittelun käytänteistä ja työelämän pelisäännöistä, he pääsevät nopeammin sisälle työyksiköi- Opetuskoordinaattoreiden Pirkko Sivosen, Anne Vehkaperän ja Annukka Tuomikoski lisäksi opiskelija-asioita OYS:ssa koordinoivat erikoissuunnittelijat Pia Liljamo ja Matti Laukkanen, apulaisosastonhoitajat Arja Laitinen ja Paula Koivumäki, fysioterapeutti Jaana Virtanen, sekä kuvasta puuttuvat suunnittelija Virpi Ylinärä ja osastonhoitaja Ritva Kesti. 12 Pohjanpiiri 3/2011
Kyllä - vastasivat koululaiset sairaalan kutsuun Remonttiseinät saivat värikkään ja jännittävän pintasilauksen Kymmenet nuoret kävivät oppituntien aikana tai ihan vapaaehtoisesti maalaamassa lastenklinikan remonttiseiniä ilostuttaakseen sairaalaan tulevia lapsia. Idea koululaisten kutsumisesta maalareiksi syntyi, kun lastenklinikan remontin ajaksi käytävien ikkunat jouduttiin peittämään ankeilla vanerilevyillä. Ne tekivät käytävistä tylsät ja hiukan pimeätkin. Seinille piti saada jotain yllättävää, joka voisi poistaa sairaalaan tullevien lasten jännitystä ja jopa pelkoja, kertoo osastonhoitaja Mailis Mäkelä. Lastentarhanopettaja Ninni Barck kertoi maalareiden löytyneen kouluille lähetetyn sähköpostijakelun avulla. Oulun normaalikoulun kuvaamataidonopettaja Laura Lampisen mukaan oppilaat ottivat innokkaina vastaan kurssisuunnitelman muutoksen. Ympäristöön, taiteeseen ja tilaan keskittyvän kurssin yksi työ vaihdettiin lastenklinikan seinä- maalaukseksi. Jokainen oppilas suunnitteli oman seinämaalauksensa, joista äänestyksen jälkeen valittiin kolme lastenklinikan henkilökunnan arvioitavaksi. Sairaalaan tulevien lasten iloksi päätyi lopulta kaksi viidakkoaiheista maalausta, muita oppilaiden töitä mm. Disney-hahmoja ja Nalle Puh jäi tällä kertaa toteuttamatta. Oppilaiden mielestä viidakkoteema sopii hyvin sairaalaan. Kummankaan potilasryhmän, ei tyttöjen eikä poikien, tarvitse kokea tulleensa aiheen perusteella syrjityksi. Normaalikoulun oppilaiden lisäksi maalauksia ovat tehneet Kastellin, Rajakylän, Laanilan, Patelan, Takkurannan ja Stainerkoulun oppilaat sekä Oulun nuorisotoimen nuoret. Teksti: Liisa Ahlstén Jännittävä ja värikäs viidakko on valmis. Kuva: Pirjo Pyhäluoto Yksityiskohtien maalaaminen on isollakin pinnalla tarkkuutta vaativaa hommaa. Kuva: Antti Suistola Kuva: Antti Suistola Kuva: Antti Suistola Kuva: Antti Suistola Kun maalausurakka oli valmis oli kiitoskahvien aika. Pohjanpiiri 3/2011 13
ESKO menestyi potilaskertomusten välisessä vertailussa Lääkärit antavat tutkimuksessa potilastietojärjestelmille arvosanaksi keskimäärin alle 7 kouluarvosanojen asteikolla. Lääkäreiden mukaan tieto on saatavilla omassa organisaatiossa, mutta tiedon vaihto organisaatioiden välillä takkuaa. Myös järjestelmien käytettävyydessä olisi runsaasti parantamisen varaa. Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin ESKO-potilastietojärjestelmä menestyi sähköisten järjestelmien vertailussa parhaiten. ESKOn kehittäminen Oulussa jatkuu. Potilastietojärjestelmät lääkärien työvälineenä 2010 tutkimuksen toteuttivat yhteistyössä Suomen Lääkäriliitto, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Aalto-yliopisto ja Oulun yliopiston FinnTelemedicum-yksikkö. Tutkimukseen vastasi lähes 4 000 potilastyötä tekevää lääkäriä. Heistä 11 prosenttia käytti ESKO-järjestelmää. Tutkimuksessa vertailtiin sekä terveyskeskusten että sairaaloiden järjestelmiä. Sairaaloiden järjestelmissä koettiin olevan enemmän ongelmia kuin terveyskeskusten järjestelmissä. Sairaalalääkäreistä lähes joka kymmenes antoi käyttämälleen järjestelmälle heikoimman mahdollisen kouluarvosanan. Kriittisimpiä olivat vuodeosastoilla ja päivystyksessä toimivat lääkärit. Pahimpia ongelmia olivat järjestelmien hitaus, käyttökatkot, kaatuminen ja tietojen katoaminen. Tulosten mukaan terveydenhuollon tietojärjestelmät eivät tue lääkärin eivätkä moniammatillisen tiimin päivittäistä potilastyötä. Potilastietojen haku, kirjaaminen, tarkistaminen tai muokkaaminen ei ole sujuvaa. Tiedonkulku organisaatioiden välillä ontuu. Potilastietojärjestelmät eivät tue lääkäriä, kun hän muodos- taa kokonaiskuvaa potilaan tilasta. Joka toinen lääkäri oli myös sitä mieltä, ettei järjestelmä auta potilaan lääkitykseen liittyvien virheiden ehkäisyssä. ESKOa kehitetty käyttäjälähtöisesti Sairaaloiden tietojärjestelmistä parhaan keskiarvon sai Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin ESKO-potilastietojärjestelmä. Se oli myös ainoa, joka sai enemmän kiitettäviä kuin heikkoja arvosanoja. Eskon käyttäjät toivat esiin selvästi eniten positiivisia puolia järjestelmästään. Vastaajien enemmistö piti sitä vakaana, helppona oppia ja sen koettiin reagoivan nopeasti käskyihin. Sairaanhoitopiirin tietohallintojohtaja Kari Säkkinen on ollut mukana ESKOn kehittämisessä alusta saakka. Hänen mukaansa syy ESKOn saamiin, muita parempiin arviointeihin on se, että järjestelmää on koko ajan kehitetty tiiviissä yhteistyössä henkilökunnan kanssa. Jokaisella klinikalla on oma nimetty ESKO-vastuuhenkilö, joka toimii linkkinä kehittäjiin. Myös suoraa palautetta voi antaa ja sitä kysytään. Kun järjestelmää on kehitetty omana työnä, käyttäjien palaute on saatu nopeasti ja siihen ESKOn vahvuus on, että sitä on kehitetty tiiviissä yhteistyössä käyttäjien kanssa, sanoo Kari Säkkinen. Kuvaaja Pirjo Pyhäluoto on voitu reagoida nopeasti. Talon johto on tukenut työtä aktiivisesti ja määritellyt resurssit, joilla järjestelmää on voitu kehittää. Ilman johdon sitoutumista tämä ei olisi ollut mahdollista, Säkkinen kertoo. Alkuvaiheessa ESKOn kehittämisessä voitiin keskittyä lähes yksinomaan siihen, mitä palautetta käyttäjiltä saatiin. 2000-luvulla tietojärjestelmien kehittämiseen on tullut valtakunnan tason ohjausta. Se on johtanut tilanteeseen, jossa on pitänyt keskittyä yhä enemmän valtakunnallisiin määrityksiin, eikä käyttäjien tarpeisiin ei ole voitu reagoida yhtä nopeasti kuin aikaisemmin. Samanaikaisesti on puhuttu tietojärjestelmien yhtenäistämisestä ja jopa tehty selvityksiä, voitaisiinko Suomessa ottaa käyttöön yksi, kaikille yhteinen tietojärjestelmä. Sairaanhoitopiirissä on kuultu työntekijöiden pohdintoja, että ESKOsta oltaisiin luopumassa. Näin ei kuitenkaan ole, Kari Säkkinen vakuuttaa. ESKOn kehittämistä jatketaan. Järjestelmiin toivotaan älyä Lastentautien erikoislääkäri Hannu Paajanen ja lastentautien osastonylilääkäri Matti Nuutinen edustavat lääkärikuntaa ES- KO-järjestelmän koordinaatioryhmässä ja he ovat olleet mukana järjestelmän kehittämisessä pitkään. Paajanen ei ole yllättynyt tutkimuksen tuloksista. Hänellä on kokemuksia myös muiden kuin ESKOn käytöstä. ESKO on nopea, se on helpoin käyttää ja helppo oppia. Uusi lääkäri oppii sen nopeasti ilman pitkiä kurssituksia. Se on selainpohjainen ja siihen voidaan 14 Pohjanpiiri 3/2011
ESKO on helppo oppia ja helppo käyttää, sanoo Hannu Paajanen. tuoda tietoja erilaisista tietokannoista ilman kirjautumista muihin järjestelmiin, Paajanen kertoo. Nuutinen painottaa ESKOn käyttövarmuutta. En muista, että järjestelmä olisi kaatunut minun käytössäni koskaan. Etelästä tulleet kollegat ovat ihmetelleet tätä. Heidän kokemuksensa on, Kuvaaja Pirjo Pyhäluoto että potilastietojärjestelmä kaatuu ja se pitää käynnistää uudelleen pahimmillaan monta kertaa päivässä. Lääkärit toivoivat tutkimuksessa lisäarvopalveluita tietojärjestelmiin. Niillä tarkoitetaan sitä, että järjestelmät voisivat analysoida ja yhdistellä tietoja ja tehdä järjestelmän käyttäjälle potilaan hoitoon liittyviä ehdotuksia ja muistutuksia. Tällaisia ominaisuuksia on jo saatavissa, mutta ne ovat vasta koekäytössä. Hannu Paajanen ja Matti Nuutinen muistuttavat, että ollaan tekemisissä monimutkaisten järjestelmien kanssa. Kaikkea ei voi tehdä kerralla. Nyt on päästy siihen, että paperinen potilaskertomus on muutettu sähköiseksi. Tässä asiassa Suomi on johtava maa maailmassa. Tämän jälkeen evoluutio jatkuu siten, että järjestelmiin tulee mukaan älykkyyttä ja automaattista tietojen käsittelyä. Ohjelmiin alkaa tulla ominaisuuksia, joiden avulla ne voivat poimia oleellisia tietoja, esimerkiksi laboratoriotuloksista ja antaa lääkärille huomautuksia, he selvittävät. Ensimmäisenä äly tulee lääkitystietoihin, kun kehitteillä oleva sähköinen resepti saadaan toimimaan valtakunnallisesti. Sen jälkeen potilaan lääkitys saadaan paremmin hallintaan, kun pystytään näkemään kokonaisuus siitä riippumatta, onko jokin yksittäinen lääke määrätty sairaalassa, terveyskeskuksessa tai yksityisen lääkärin vastaanotolla. Tiedon siirto järjestelmien välillä kehittyy Lääkäreiden mukaan yksi suurimpia sähköisten järjestelmien puutteita on se, että potilastietojärjestelmiä on paljon ja tieto kulkee huonosti tai ei lainkaan niiden välillä. Pohjois-Suomessa on välitetty tietoa perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä sähköisen lähete-palautejärjestelmän avulla jo kymmenkunta vuotta. Lisäksi kunnissa on voitu katsella erikoissairaanhoidon tietoja silloin, kun ne koskevat potilasta, joka on tullut sairaalaan hoitoon terveyskeskuksen lähetteellä. Näin terveyskeskuksen hoitava lääkäri pääse näkemään, mitä potilaalle on tehty sairaalassa. Erikoissairaanhoito ei vielä pysty katsomaan terveyskeskuksen tietoja, vaikka nekin olisivat tarpeellisia, kun potilas tulee terveyskeskuksen lähetteellä. Kyse on teknisestä ongelmasta. Asia on työn alla ja tämä puute pitäisi Pohjois-Suomessa saada ratkaistuksi parin vuoden sisällä. Teksti: Martti Ahlstén ESKO on käyttövarmuus on poikkeuksellisen hyvä. Se ei kaadu juuri koskaan, sanoo Matti Nuutinen. Pohjanpiiri 3/2011 15
Sydämen asialla Sairaanhoitopiirin työhyvinvointipalvelut, terveyden edistämisen yksikkö ja Pohjois-Pohjanmaan Sydänpiiri järjestivät sydänterveyttä edistävän tapahtuman OYS:n henkilökunnalle. Se, että on töissä sairaalassa, ei välttämättä takaa, että elintavat ovat kaikkien terveellisimmät. Osa sairaalan työntekijöistä on tavallisessa toimistotyössä, eikä askartele terveystiedon kanssa lainkaan. Hoitotyön tekijöillä on periaatteessa riittävä tieto elää oikein, mutta arki vie mukanaan. Tiedetään kyllä, miten pitäisi liikkua ja syödä, mutta tieto ei siirry käytännöksi. Elämänrytmi on kiireinen ja aterioiden välit venähtävät liian pitkiksi. Syödään pikaruokaa ja korvataan välipaloilla ateriat. Arkiliikunta jää vähäiseksi, eikä lenkille oikein jaksa lähteä, kertoo terveysliikunnan suunnittelija Minna Rehula sairaanhoitopiirin työhyvinvointipalveluista. Tätä kaikkea pohdittiin Oulun yliopistollisen sairaalan galleria-käytävässä järjestetyssä henkilökunnan sydänpäivässä. Oli meneillään valtakunnallinen, jokavuotinen sydänviikko, ja sairaanhoitopiiri oli päättänyt järjestää ensimmäistä kertaa henkilökunnalle oman sydänterveyden tapahtuman. Yhteistyökumppanina oli Pohjois-Pohjanmaan sydänpiiri. Paljon tuli hyvää palautetta. Tapahtuma koettiin tarpeelliseksi, ja moni koki saaneensa sysäyksen ja tukea elämäntapamuutokselle, Minna Rehula sanoo. Sydänmerkki kertoo terveellisemmin valmistetusta ruuasta Sydänpäivässä esiteltiin muun muassa valtimosairauksien riskitekijöitä ja terveysliikuntaa sekä jaettiin tietoa ravintoaineista Terveydenhuollon opiskelija Susanna Slunga sisätautien tarkkailuosastolta Kirsti Ikäheimon mitattavana. mistä tulee liikaa suolaa tai sokeria, millaisista ravintoaineista saa kuitua. Sydänpiirin toiminnanjohtaja Pirjo Nikula kertoi sydänmerkistä, jonka perusteella pystyy arvioimaan elintarvikkeiden terveellisyyttä. Sydänmerkin voi saada tuote, joka täyttää sille asetetut kriteerit. Ne puolestaan on määritelty tuoteryhmittäin. Me emme halua kieltää ihmisiä syömästä esimerkiksi makkaraa tai valmisaterioita, mutta toivomme, että he syövät mahdollisimman sydänystävällisesti valmistettuja aterioita. Siksi makkara ja valmisaterioillakin on omat sydänmerkkikriteerinsä, hän kertoo. Sydänliitto on jakanut sydänmerkin tähän mennessä noin 800 tuotteelle. Yliopistollisen sairaalaan ravintohuolto oli noteerannut sydänviikon tarjoamalla koko viikon ajan sydänystävällisiä aterioita. Hyödyllisiä mittauksia Ohjelmassa oli myös verenpaineen ja vyötärön ympäryksen ja mittausta. Eläkkeellä jo oleva sairaanhoitaja Kirsti Ikäheimo oli tullut Oulun Sydänyhdistyksen kautta vapaaehtoisena mittaamaan verenpaineita. Hyvä, että tultiin, sillä mittauksissa löytyi muutamia yllättä- vän korkeita arvoja. Näissä tapauksissa ohjaamme asiakkaan aina eteenpäin. Tulos on ensinnäkin syytä varmistaa tarkistusmittauksella, sen jälkeen täytyisi hakeutua työterveyshuoltoon, Ikäheimo kertoo. Sydänviikko on jokavuotinen valtakunnallinen tapahtuma, ja henkilökunnan puolelta tuli paljon toiveita, että sen yhteydessä voitaisiin järjestää oma sydänpäivä tulevinakin vuosina. Teksti ja kuvat: Martti Ahlstén Terveyden edistämisen koordinaattori Leea Järvi mittaamassa Pirjo Nikulan vyötärönympärystä. Minna Rehula odottaa vuoroaan. 16 Pohjanpiiri 3/2011
Sydänterveyden edistämisen kunniamaininta Tapani Ebelingille Dosentti Tapani Ebelingille on myönnetty Sydänterveyden edistämisen alueellinen kunniamaininta Pohjois- Pohjanmaalla. Palkinnon luovuttivat Pohjois-Pohjanmaan Sydänpiirin toiminnanjohtaja Pirjo Nikula ja puheenjohtaja Kari Kervinen. Kunniamaininnan perusteluissa sanotaan, että Ebeling otti julkisuudessa rohkeasti kantaa tutkittujen hoitokäytäntöjen puolesta, kun mediassa käytiin keskustelua kolesterolin hoidon merkityksestä, ja suomalaiset, tutkimusnäyttöön perustuvat korkean kolesterolin hoitokäytännöt kyseenalaistettiin. Tämä aiheutti runsaasti huolta ja hämmennystä varsinkin ko- lesterolilääkitystä tarvitsevien ja valtimotautia sairastavien suomalaisten keskuudessa. Ebelingin osallistuminen keskusteluun edisti erityisesti Pohjois-Pohjanmaan väestön sydänterveyttä. Ebeling on toiminut useissa diabeteksen hoitoa käsittelevissä projekteissa. Hänen väitöskirjatyönsä käsitteli koholla olevan kolesterolin suvuttaista esiintymistä ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Hänen tutkimustyönsä kohteina ovat olleet endokrinologiset sairaudet, viime aikoina erityisesti periytyvät hormonaaliset kasvainsairaudet. Ebeling on tehnyt merkittävän työuran OYS:n sisätautien ja endokrinologian erikoislääkärinä. Kuva Martti Ahlstén Rahoitusta harvinaistaudin tutkimukseen polkupyöräilemällä Neljä hollantilaista eläkeläistä istuu lastensairaalan Lokki-ravintolassa lounastamassa. Heillä on päällään oranssit pyöräilyasut. On tankattava kunnolla, sillä alkamassa on 2.700 kilometrin pituinen pyöräilymatka Oulusta Etelä-Suomen kautta Ruotsiin, sieltä Tanskaan ja sitten kotiin Hollantiin. Liikkeellä ei olla matkailumielessä vaan hakemassa julkisuutta ja rahoitusta lääkkeen kehittämiseksi harvinaisiin mitokondriotauteihin. Kyseessä on jo kolmas pyöräretki näissä merkeissä. Ensimmäisen he tekivät Keski-Euroopassa Milanosta Prahan ja Düsseldorfi n kautta Hollantiin. Seuraavana vuonna oli vuorossa eteläinen Eurooppa Barcelonasta Pariisin kautta Hollantiin. Yhteensä nelikko on kerännyt rahoitusta lääkekehitykseen ennen Pohjois-Euroopan kiertuetta noin 53.000 euroa. Kuva: Seija Leskelä Viileähkö kevätsää ei arveluttanut lainkaan, kun Frans Schlüter (vas.), Ria Schlüter Olbers, Dieuwertje Lambarts Veerman ja Jaap van Leeuwen aloittivat pitkän matkansa Oulusta kohti Hollantia. Seurueen puhemies, insinöörinä työuransa tehnyt, 69-vuotias Frans Schlüter kertoo, että lääkekehitys on hidasta ja kallista, koska mitokondriotauteja sairastavia ei ole kovin paljon. Kehitystyö ei houkuttele lääkealan yrityksiä kaupallisesti. Minulle itselleni tämä on tärkeä hanke siksi, että viisivuotias lapsenlapseni on sairastanut tautia syntymästään saakka. Rahoituksen keräämisen lisäksi haluamme kertoa maailmalle, millaisesta taudista on kyse, hän kertoo. Pyörämatkojen reitit on suunniteltu siten, että seurue voi vierailla yliopistoissa ja sairaaloissa, joissa tutkitaan ja hoidetaan mitokondriotauteja. Siksi he ovat Oulussa ja tutustuminen yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan on tehnyt vaikutuksen. Vierailijoiden aamupäivä kului OYS:n kliinisen tutkimuksen keskuksen neurologian yksikössä ja iltapäivän ohjelmassa oli vierailu lastensairaalassa. Emme osanneet kuvitella löytävämme täältä pohjoisesta näin modernin yliopiston, Frans Schlüter sanoo. Mitokondriotaudeissa solujen ja kudosten energia-aineenvaihdunta on heikentynyt. Useimmat näistä sairauksista johtuvat mitokondrioiden hengitysketjun poikkeavasta toiminnasta. Runsaasti energiaa kuluttavat kudokset kuten hermokudos ja lihaskudos häiriintyvät herkimmin ja useimmiten kyseessä on aivojen ja lihasten tautitila. Soluhengitys voi häiriintyä mitokondrioiden rakenteellisen tai biokemiallisen virheen seurauksena. Teksti: Martti Ahlstén Pohjanpiiri 3/2011 17
Magneettilaite on radiologisen tutkimuksen tärkeimpiä työkaluj Avohoitotalon kolmen teslan kenttävoimakkuuden magneettilaite on tekniikaltaan alansa huippua ja laatuaan ensimmäinen Suomessa. Laite mahdollistaa entistä monipuolisemmat ja tarkemmat kuvaukset. OYS:n uuden magneettilaitteen ikaisempaa korkeampi kenttävoimakkuus parantaa kuvien laatua. Magneettikuvaus on menetelmänä sellainen, ettei se aiheuta potilaalle säteilyrasitusta. Pehmytkudoksista saadaan magneettikuvauksella erinomainen käsitys ja sillä pystytään kuvaamaan myös esimerkiksi pieniä niveliä selvästi aikaisempaa tarkemmin. Hyvänä esimerkkinä tarkemman kuvauksen hyödyistä on paikallisalkuisen epilepsian tutkiminen. Kolmen teslan laitteella on mahdollista paikallistaa aivomuutos, joka epilepsiakohtauksessa aivosähkökäyrän muutoksen aiheuttaa. Kun syy löytyy, pystytään myös tekemään korjaavia toimenpiteitä. Isoaukkoisena tämä uusi laite helpottaa sellaisten potilaiden tutkimustilannetta, jotka kärsivät ahtaan paikan kammosta, avohoitotalon röntgenin osastonylilääkäri Jaakko Niinimäki kertoo. Magneettikuvauksessa saadaan monipuolista informaatiota. Se ei ole vain perinteistä anatomian kuvausta, vaan sillä kuvataan myös kehon fysiologista ja kemiallista toimintaa. Sillä voidaan tutkia esimerkiksi liikkuvaa sydäntä, veren virtausta suonissa, tuumoreiden kemiallisia ominaisuuksia ja aivojen toimintaa. Magneettilaite myös tutkijoiden käytössä Magneettilaitteet ovat viimeisen parinkymmenen vuoden aikana Kuva: Sylvi Savolainen kehittyneet huimaa vauhtia. Uusista korkeakenttälaitteista saaduissa kuvissa on informaatiota niin paljon, että suurempi ongelma on ymmärtäminen kuin näkeminen. Lääketieteellisen tutkimuksen tehtävänä onkin lisätä ymmärrystä, selvittää, mitä kaikki asiat, mitä kuvista nähdään, merkitsevät, Niinimäki sanoo. Tutkimustyö kuuluu oleellisena osana yliopistosairaalan arkeen. Vaikka avohoitotalon magneettilaiteella on tarkoitus syksyllä aloittaa potilaskuvaukset myös ilta-aikaan, on avohoitotalon magneettikapasiteettia jatkossakin tarkoitus varata myös tutkijoiden käyttöön. Magneettitutkimuksiin, niin kuin muihinkin kuvantamistutkimuksiin, on omat lähettämissuosituksensa. Magneettikuvausten määrä on pikkuhiljaa noussut viimeisen kymmenen vuoden aikana, mutta mitään ryntäystä näihin tutkimuksiin Jaakko Niinimäen mukaan ei silti ole odotettavissa. Oulun kaupungin röntgen siirtyi sairaanhoitopiirin toiminnaksi vuoden alusta alkaen ja se osaltaan on lisännyt magneettitutkimusten tarvetta. Magneettitutkimus ei sovi aivan kaikille Magneettitutkimus kestää yleensä noin puoli tuntia, jonka aikana potilaan pitäisi pystyä olemaan Aikaisempaa korkeampi kenttävoimakkuus parantaa kuvien laatua. Pehmytkudoksista saadaan magneettikuvauksella erinomainen käsitys ja sillä pystytään kuvaamaan myös pieniä niveliä selvästi aikaisempaa tarkemmin, Jaakko Niinimäki kertoo. liikkumatta. Pienet lapset kuvataan anestesiassa. Kolmen teslan laitteella saadaan samassa ajassa enemmän informaatiota kuin puolentoista teslan laitteilla, joita OYS:n muut magneettilaitteet ovat. Magneettikuvauslaitteet ovat kovaäänisiä ja kuulon suojaaminen on tarpeen. Kuvauksen aikana syntyy myös lämpöä, jonka osa potilaista kokee kuitenkin vain miellyttävänä. Monikäyttöisyydestään huolimatta magneettitutkimus ei sovi kaikille potilaille. Esimerkiksi sisäkorvaimplantti tai sydämentahdistin voivat estää kuvauksen. 18 Pohjanpiiri 3/2011
a Kuva: Juha Sarkkinen Röntgenhoitajat Tarja Pääkkö ja Lahja Pirttikoski asettelevat kuvauskeloja magneettikuvauslaitteeseen menevälle potilaalle Kuva: Juha Sarkkinen Uudenlaiset sydämentahdistimet kuitenkin yleensä ovat sellaisia, että tarvittaessa ne voidaan säätää kuvauksen ajaksi, niin että tutkimus voidaan tehdä. Myös esimerkiksi tatuoinnit saattavat aiheuttaa tutkimuksen aikana jopa palovammoja, jos väriaineessa on metallipartikkeleita. Se on haitta, mutta ei kuitenkaan välttämättä este tutkimukselle. Teksti: Liisa Ahlstén Röntgenhoitaja Anneli Perälä, apulaisosastonhoitaja Marjatta Kristo ja fyysikko Eveliina Lammentausta suunnittelevat potilaskuvausta 3T- MRI:n ohjauskonsolilla. Pohjanpiiri 3/2011 19
Vanhuspsykiatria kaipaa lisäresursseja Päiväpotilastoiminta on osa vanhuspsykiatrian avohoitoa. Osastolta kotiutuneet saavat ryhmissä vertaistukea ja ammattiapua. Aiemmin psykogeriatrisena osastona tunnetusta osastosta 75 tuli vuoden 2011 alusta alkaen vanhuspsykiatrian yksikkö. Jo vuonna 2010 aloitettiin päiväpotilastoiminta ja hoitotyön konsultaatiot yhdessä yleissairaalapsykiatrian poliklinikan kanssa OYS:n muille osastoille. Samassa yhteydessä osastosta tuli säästöpaineiden alla viikko-osasto. Pian huomattiin, että potilaiden hoitoajat pitenivät ja sen seurauksena saatiin syksyllä lupa pitää osastoa auki joka toinen viikonloppu. Näin vältyt- tiin vanhuspotilaiden edestakaiselta kuljettamisrallilta eikä hoitoa tarvinnut aloittaa joka maanantai ikään kuin alusta, kertoo osastonhoitaja Ilpo Palokangas. Yhdeksänpaikkainen tutkimus- ja hoito-osasto on Pohjois-Pohjanmaan alueen väestöpohjalle ehdottomasti liian pieni. Akuutissa hoitotarpeessa vanhus joudutaan usein ottamaan aikuisten vastaanotto-osastolle, joka ei vanhusten kannalta ole hyvä tilanne, hän jatkaa. Hoitoon tulevilla vanhuksilla on osaston erikoislääkäri Riitta Leskisen mukaan yleisimpänä diagnoosina masennus, mutta he ovat myös monisairaita. Käsittelemättömät tunteet ja traumat siirtyvät monesti kehon kannettavaksi. Usein vasta täällä vanhuspsykiatrian yksikössä tutkitaan, mitä psykosomaattisten vaivojen takana oikein on. Erotusdiagnostiikkaa masennuksen ja muistisairauksien kesken Osastolle tullessaan potilaat ovat usein ensimmäistä kertaa psykiatrisessa hoidossa. Osastolla tehdään paljon erotusdiagnostiikkaa masennuksen ja muistihäiriön välillä, ne kun usein kulkevat käsi kädessä. Potilaalla voi olla myös harhaluuloisuutta, jonka taustalta voi paljastua muistisairaus. Tavallisimpia ovat harhat varastamisesta tai myrkyttämisestä. Diagnoosin tekemisen ja toimintakyvyn arvioinnin apuna on käytettävissä vanhuspsykiatrisesti suuntautuneiden erityistyöntekijöiden, toimintaterapeutin ja psykologin tutkimukset. Vanhusten turvattomuus, yksinäisyys ja avuttomuus lisäävät itsemurhariskiä. Yritykset tehdään tositarkoituksella, koska ei haluta olla läheisille vaivaksi tai koetaan, että kukaan ei enää minua tarvitse. Mittavankin elämänuran tehnyt vanhus saattaa tuntea arvottomuutta, kun ei enää kykene siihen mihin aiemmin, Riitta Leskinen kertoo. Lähetepalaverissa geriatri Riitta Leskinen (vas.), apulaisosastonhoitaja Kati Taavitta, osastonhoitaja Ilpo Palokangas. 20 Pohjanpiiri 3/2011