3 Energiatehokkuuden minimivaatimukset korjaus rakentamisessa Taloyhtiö saa itse valita, kuinka se osoittaa energiatehokkuusmääräysten toteutumisen paikalliselle rakennusvalvontaviranomaiselle. Vaihtoehtoja on kolme (ks. kuva 3): taloyhtiö voi ryhtyä parantamaan yksittäisten rakennusosien tai teknisten järjestelmien energiatehokkuutta (vaihtoehto 1) tai sitten koko rakennuksen energiatehokkuutta pidemmällä aikavälillä (vaihtoehdot 2 tai 3). Luvussa 3.1 käsitellään yksittäisiä vaatimuksia ja luvussa 3.2 koko rakennuk- Rakennuksen omistaja valitsee vaihtoehdon Vaihtoehto 1: Rakennusosat tai tekniset järjestelmät täyttävät yksittäiset vaatimukset. Vaihtoehto 2*: Rakennuksen laskennallinen energiankulutus on säädettyjen vaatimusten mukainen. Vaihtoehto 3*: Rakennuksen laskennallinen kokonaisenergiankulutus on säädettyjen vaatimusten mukainen. *) Teknisten järjestelmien peruskorjauksessa, uudistamisessa ja uusimisessa on lähtökohtaisesti noudatettava vaihtoehdon 1 mukaisia minimivaatimuksia. Kuva 3. Vaihtoehtoiset tavat energiatehokkuuden parantamisen osoittamiseen. Energiatehokkuuden minimivaatimukset korjaus RAKENTAMISESSA 25
Luvussa 3.1 käsitellään yksittäisiä vaatimuksia ja luvussa 3.2 koko rakennuksen tarkastelua kokonaisuutena. Luvuissa 3.1.2 3.1.9 ja 3.2.2 3.2.3 esitetään konkreettiset vaatimukset ja se, minkälaisiin ratkaisuihin niiden täyttäminen taloyhtiöitä käytännössä ohjaa. Tämän lisäksi luvussa 3.4 käydään läpi yleiset energiatehokkuuteen liittyvät vaatimukset, joita on noudatettava korjaushankkeissa. 3.1 Vaihtoehto 1: Rakennusosa- ja järjestelmäkohtaiset vaatimukset 3.1.1 Yleistä Jos taloyhtiö ryhtyy vastaamaan energiatehokkuusvaatimuksiin rakennusosa- tai järjestelmäkohtaisesti (vaihtoehto 1, ks. kuva 3), tarkoittaa se kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä, että taloyhtiön luvanvaraisten korjausten kohteena olevien rakennusosien tai teknisten järjestelmien on täytettävä niille asetetut energiatehokkuuden yksittäiset minimivaatimukset (ks. 3.1.2 3.1.9). Rakennusosakohtaiset minimivaatimukset koskevat lämmöneristävyyden parantamista ulkoseinissä yläpohjassa tai ikkunoissa ja ulko-ovissa. Alapohjan lämmöneristävyyden parantamiselle ei ole vaatimuksia, mutta lämmöneristystä ei saa kuitenkaan heikentää. Teknisten järjestelmien peruskorjausta, uudistamista tai uusimista koskevia vaatimuksia on taas annettu ilmanvaihto- ja ilmastointijärjestelmille lämmitysjärjestelmille vesi- ja viemärijärjestelmille. 26 UUDET ENERGIATEHOKKUUSMÄÄRÄYKSET KORJAUSRAKENTAMISESSA
Taloyhtiön tulee osoittaa rakennusosa- tai järjestelmäkohtaisen vaatimustason täyttyminen rakennusvalvontaviranomaiselle jo luvanhakuvaiheessa. Esimerkiksi ulkoseinän tai uuden ikkunan lämmöneristyskyvyn tai teknisten järjestelmän hyötysuhteen on vastattava määrättyä tasoa, jotta taloyhtiö voi saada luvan korjaushankkeen toteuttamiseen. Mainitut tiedot saadaan helposti suunnitelmista ja niihin liittyvistä dokumenteista ja laskelmista. Koko rakennuksen energiatehokkuuteen liittyviä laskelmia ei tarvitse teettää luvanhakuvaihetta varten, mikäli taloyhtiö on valinnut osa- tai järjestelmäkohtaisen tarkastelutavan. Osa- tai järjestelmäkohtaisia vaatimuksia noudatettaessa ei tarvitse pohtia tulevaisuudessa tehtäviä korjaushankkeita määräysten näkökulmasta, vaan taloyhtiö voi keskittyä vain ja ainoastaan tarkastelemaan tekeillä olevaan, luvanvaraiseen hankkeeseen liittyviä korjauksia. Jos saman korjaushankkeen, esimerkiksi julkisivuremontin, aikana korjataan useampia rakennusosia, voidaan esimerkiksi ulkoseinien ja ikkunoiden lämmöneristävyyden parantamista tarkastella kokonaisuutena. Taloyhtiö voi esimerkiksi hankkia minimivaatimustasoa paremmin lämpöä eristävät ikkunat, jolloin sen tarvitsee parantaa ulkoseinien lämmöneristystä minimivaatimustasoa vähemmän. Tätä niin sanottua kompensaatiomahdollisuutta on käsitelty jäljempänä luvussa 3.1.9. Mikäli on valittu osa- tai järjestelmäkohtainen tarkasteluvaihtoehto, taloyhtiön ei tarvitse laatia energiatehokkuuslaskelmia koko rakennukselle. 3.1.2 Ulkoseinät Minimivaatimukset ulkoseinien U-arvolle Kun toteutetaan luvanvarainen ulkoseinäremontti, jossa on mahdollista parantaa energiatehokkuutta, on ulkoseinän lämmöneristävyyttä parannettava lähtökohtaisesti seuraavasti: Energiatehokkuuden minimivaatimukset korjaus RAKENTAMISESSA 27
Ulkoseinän U-arvo on parannettava 0,5-kertaiseksi alkuperäisestä, kuitenkin enintään arvoon 0,17 W/m 2 K. Jos rakennuksen käyttötarkoitusta muutetaan, U-arvo on parannettava alkuperäisestä 0,5-kertaiseksi, kuitenkin vähintään arvoon 0,60 W/m 2 K. Tiedonjyvänen U-arvolla eli lämmönläpäisykertoimella kuvataan rakenteen (ulkoseinä, ikkunat ja ovet ja ylä- ja alapohja) lämmöneristävyyttä. Mitä alhaisempi U-arvo on, sitä paremmin rakenne eristää lämpöä. U-arvon yksikkö on W/m 2 K. Se kuvaa, kuinka monta wattia (W) lämpöä karkaa yhden neliömetrin kokoisen rakennusosan läpi, kun ulko- ja sisäilman lämpötilaero on yksi celsiusaste ( C) tai kelvin (K). Määräykset siis edellyttävät ulkoseinän alkuperäisen U-arvon puolittamista. Alarajaksi on annettu 0,17 W/m 2 K, jota paremmaksi ei seinän lämmöneristävyyttä tarvitse parantaa. Kuinka alkuperäisen U-arvon saa selville? Olemassa olevien rakennusten ulkoseinien U-arvot vaihtelevat rakennusten valmistumisajankohtien mukaan. Ulkoseinien lämmöneristävyys parani merkittävästi vuonna 1976, kun ensimmäiset lämmöneristysmääräykset suunnitteluasiakirjoista. Alkuperäinen U-arvo selviää monesti rakennusten annettiin (ks. kuva 4). Tätä ennen tukeuduttiin erilaisiin suosituksiin, ohjeisiin ja tyyppiratkaisuihin. Alkuperäinen U-arvo voidaan monesti selvittää suunnitteluasiakirjojen avulla; asiakirjoista voi löytyä jopa suoraan alkuperäisen rakenteen lämmönläpäisykerroin. Jos asiakirjoista ei löydy U-arvoa, mutta on olemassa tieto 28 UUDET ENERGIATEHOKKUUSMÄÄRÄYKSET KORJAUSRAKENTAMISESSA
4,2 19 U-arvo ( W/m 2 K) 0,85 0,75 0,65 0,55 0,45 0,35 Suositellut U-arvojen enimmäisarvot 0,25 Ensimmäiset lämmöneristysmääräykset 0,15 julkaisiin vuonna 1976 0,05 1960 1970 1980 1990 2000 2010 rakenteesta ja sen eri rakennekerroksista, lasketaan U-arvo Suomen rakentamismääräyskokoelman C4 (2012) mukaisesti. Puuttuvia asiakirjoja ja tai niiden puutteellisia tietoja voidaan täydentää ja tarkentaa tarpeen mukaan esimerkiksi ulkoseinärakenteen kunnon selvittämisen yhteydessä. Yhtä lailla voidaan hyödyntää tietoja rakennusluvan myöntämisen aikaan voimassa olleista rakentamismääräyksistä tai rakennushankkeessa noudatetuista muista ohjeista. Jos alkuperäistä U-arvoa ei pystytä mitenkään muuten arvioimaan, käytetään ympäristöministeriön asetuksen laskentaliitettä. Laskentaliitteessä on annettu oletus-u-arvot eri aikakausien rakennusten ulkoseinille rakennusluvan vireilletulovuoden mukaan. Paljonko lämmöneristettä on lisättävä? Ulkoseinä Ulkoseinä kevytrakenteinen Kuva 4. Ulkoseinien U-arvo eri vuosikymmeninä rakennetuissa taloissa. Eristyksen paksuutta arvioitaessa lämmöneristeen lämmönjohtavuutena on käytetty arvoa 0,045 W/mK. Lähde: Virta, J. & Pylsy, P. Taloyhtiön energiakirja (2012, Kiinteistöalan Kustannus Oy). 50 60 70 90 120 170 290 Laskennallinen lämmöneristyspaksuus (mm) Seuraavassa taulukossa on esimerkkejä siitä, kuinka paljon eri-ikäisten talojen ulkoseinärakenteeseen on lisättävä lämmöneristettä, jotta saavutettaisiin energiatehokkuusmääräysten minimitaso (usein tarkoittaa alkuperäisen U-arvon puolittamista; ks. taulukko 1). Energiatehokkuuden minimivaatimukset korjaus RAKENTAMISESSA 29
Taulukko 1. Esimerkkejä ulkoseinän lisälämmöneristyksen tarpeesta. * Lämpimät tilat Rakennusluvan vireilletulovuosi 1969 1969 1975 1976 1977 30 UUDET ENERGIATEHOKKUUSMÄÄRÄYKSET KORJAUSRAKENTAMISESSA 1978 1984 1985 9/2003 Alkuperäinen U-arvo (W/m 2 K) 0,81 0,81 0,40 0,35 0,28 Määräysten mukainen U-arvo (W/m 2 K) 0,41 0,41 0,20 0,18 0,17 Tarvittava lisälämmöneristys** (mm) 50 50 100 120 100 Puolilämpimät tilat Alkuperäinen U-arvo (W/m 2 K) 0,81 0,81 0,70 0,60 0,45 Määräysten mukainen U-arvo (W/m 2 K) 0,41 0,41 0,35 0,30 0,23 Tarvittava lisälämmöneristys** (mm) 50 50 70 70 80 *) Alkuperäisen rakenteen U-arvoina on käytetty ympäristöministeriön asetuksen laskentaliitteen arvoja. **) Laskelmissa käytetyn lisälämmöneristeen lämmönjohtavuus on 0,035 W/mK. Tyypillinen minimitason ratkaisu on lisätä lämmöneristettä seiniin 50 120 millimetrin paksuudelta. Paksuus voi kuitenkin vaihdella tapauskohtaisesti lähtötilanteen, käytetyn lämmöneristeen lämmönjohtavuuden ja ulkoseinään tulevien kiinnikkeiden lämmöneristävyyttä heikentävän vaikutuksen mukaan. Määräysten täyttyminen osoitetaan rakennusvalvontaviranomaiselle esittämällä valitun korjaustavan mukaisen Useimmiten määräysten ulkoseinäratkaisun uusi U-arvo. U-arvo lasketaan Suomen rakentamismääräyskokoelman minimitason saavuttaminen edellyttää noin C4 (2012) mukaisesti ottamalla huomioon 50 120 millimetrin rakenteesta poistettujen ja siihen lisättyjen materiaalikerrosten ominaisuudet. lisälämmöneristämistä.