11.1.2002 Mat-2.198 Luovan ongelmanratkaisun seminaari 2001 2002 Reflektioessee Mitä luovuus on ja mistä se syntyy Tommi Gustafsson 45434F
Sisällys 1 JOHDANTO...3 2 MITÄ LUOVUUS ON...3 3 MIKSI LUOVUUS ON TÄRKEÄÄ...4 4 JA MISTÄ SE SYNTYY...5 4.1 OSAAMINEN JA ASIANTUNTEMUS...6 4.2 ENERGIA, INNOSTUS JA MOTIVAATIO...7 4.3 LUOVUUSTAIDOT...7 4.4 VAPAUS JA SELKEÄ PÄÄMÄÄRÄ...8 4.5 AIKA, JOKA ON KÄYTETTÄVISSÄ AJATTELUUN...9 4.6 KESKUSTELU JA AJATUSTENVAIHTO...9 5 LOPPUSANAT...9
1 Johdanto Mielenkiintoni luovuuden miettimiseen heräsi viime syksyllä. Ansionsa oli varmasti Esa Saarisen Luovan ongelman ratkaisun seminaarilla 1 mutta kiittäminen käy myös monta muuta asiaa ja opintojaksoa, kuten Tiimitoiminnan dynamiikkaa 2 ja Palkitsemisjärjestelmiä 3. Luovuudesta puhutaan paljon ja sitä arvostetaan, mutta harvoin kuitenkaan on esitetty, mitä se oikein on ja mistä se syntyy. Tämä seminaari ei tehnyt poikkeusta, sillä asiaa sivuttiin ja käsiteltiin, mutta se, mitä luovuus on, jäi kuitenkin lopulta arvoitukseksi. Olin myös herätellyt ajatuksia luovuuden käyttämisestä tutkimuksessa. Mielessäni siihen sisältyi vapautta, tavoitteellisuutta ja ajatustenvaihtoa ryhmässä. Minun oli kuitenkin myönnettävä, ettei tällaiseen lyhyeen esseeseen voinut sisällyttää tämäntyyppistä asiaa, josta enemmän aikaa käyttämällä voisi kirjoittaa kirjan. Rajoitunkin tässä esseessä tarkastelemaan, mitä luovuus on ja mistä se syntyy. Käytössäni ei ole laajaa empiiristä tutkimusaineistoa, kuten Jim Collinsilla hänen artikkelissaan Level 5 Leadership (Collins, 2001), ja siksi tukeudun olemassa oleviin tutkimuksiin sekä omiin havaintoihini. 2 Mitä luovuus on Luovuus on kykyä luoda uutta (Robbins, 2001, s. 133). Tämä tarkoittaa kaikkea uusien ajatusketjujen keksimisestä konkreettisten teosten rakentamiseen. Luovuus on usein kykyä ajatella asioita yllättävältä ja osuvalta näkökannalta. Se, mikä koetaan uudeksi, riippuu usein tilanteesta. Siksi luovuutta ei voikaan määritellä kattavasti tai edes sanoa täsmällisesti, mikä on enemmän luovaa kuin jokin toinen. Kokemukseni mukaan luovien ideoiden ei tarvitse olla sinällään parempia tai hyödyllisempiä kuin olemassa olevien, vaikkakin toisenlaisia näkemyksiä esiintyy kirjallisuudessa (ks. Robbins, 2001). Luovuus on siis kykyä luoda uutta. Uutuus on kuitenkin subjektiivista. Se, mikä toiselle on tuttua, voi toiselle olla ennenkokematonta. Oletetaan esimerkiksi, että kuulet radiosta erittäin hyvän kappaleen, joka on tyylilajissaan ainutlaatuinen. Melkein väistämättä sitä ajattelee, että tekijöiden on pakko ollut olla poikkeuksellisen luovia. Kuitenkin myöhemmin se voi osoittautua keskinkertaiseksi versioksi musiikkilajista, jota et ole tuntenut ennestään. Nerokkuus, innovatiivisuus ja kekseliäisyys ovat läheistä sukua luovuudelle. Nerokkuus on hieman laajempi käsite, joka käsittää kaiken poikkeuksellisen älykkyyden. Neroja onkin monenlaisia, esimerkiksi matemaattisia neroja (mm. Newton), musiikillisia neroja (mm. Mozart) ja taiteellisia neroja (mm. Picasso). Luovuus on yksi älyn laji, jota vaaditaan useissa 1 Teknillinen korkeakoulu: Mat-2.198 Luovan ongelman ratkaisun seminaari. 2 Teknillinen korkeakoulu: Tu-53.135 Tiimitoiminnan dynamiikka. 3 Teknillinen korkeakoulu: Tu-53.167 Organisaatioiden palkitsemisjärjestelmät. 3 (10)
vaativissa tehtävissä, ja siksi sitä esiintyy monilla neroilla. Innovatiivisuus ja kekseliäisyys ovat lähes synonyymejä luovuuden kanssa. Kekseliäisyys ei kuitenkaan korosta uuden luomista samalla tavalla kuin luovuus. Innovatiivisuutta taasen vaatii, että uusista ideoista tulisi olla hyötyä ja niiden tulisi levitä laajaan käyttöön. Huumori esimerkki luovuudesta Hyvä huumori on esimerkki luovuudesta. Hauskassa vitsissä on aina jotain uutta, jotta se naurattaa. Mielestäni alla oleva, luovuutta käsittelevä Dilbert-sarjakuva on tällainen. Kuva 1. Vitsi, joka naurattaa useimpia insinöörejä. Uutuudenviehätys katoaa Vanhan kertaaminen ei selvästikään ole luovaa. Asioita voi esittää uusina kuitenkin vain kerran, ja siksi luovat asiat vanhenevat. Esimerkiksi kun on kuunnellut hyvän kappaleen tarpeeksi useasti, se alkaa tuntua kuluneelta riippumatta siitä, kuinka paljon luovuutta sen tekemiseen oli käytetty. Samasta syystä myös elokuvien jatko-osat ovat usein epäonnistuneita. Käsikirjoittajat eivät ole keksineet tarpeeksi uutta, ja on turvauduttu vanhojen ideoiden uudelleen lämmitykseen. Hyvänä esimerkkinä toimivat Alien-sagan kolmas ja neljäs osa (Alien 3 ja Alien Resurrection), joissa nähtiin lähinnä ykkös- ja kakkososan kohtausten toisintoja sekä pari lainausta Bladerunnerista. Ei mitään uutta, ei siis mitään mielenkiintoistakaan. 3 Miksi luovuus on tärkeää Innovaatiot Ilman luovuutta ei synny uusia innovaatioita. Erityisesti tietopääomaan perustuvilla uusilla markkinoilla ne, joilla ei ole kykyä vastata nopean kehityksen tuomiin haasteisiin, häviävät kilpailussa. Nykyisin yritykset ja julkishallinto panostavatkin merkittäviä summia innovatiivisuuden luontiin ja ylläpitoon. Jo ainoastaan Suomen valtio panostaa vuosittain 390 4 (10)
miljoonaa euroa Tekesin 4 kautta innovatiivisiin teknologian kehityshankkeisiin, joiden tuloksena maamme kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin toivotaan nousevan. Mikäli kehitys jatkuu nykyisellään, on oletettavaa, että tulevaisuudessa se, joka hallitsee luovuutta ja innovaatioita, hallitsee maailmaa. Kun maailmanhistoriassa tärkeimpiä ministeriöitä ovat olleet valtiovarainministeriö, puolustusministeriö ja uskontoministeriö, tulevaisuudessa se tulee todennäköisesti olemaan innovaatioministeriö tai miksi sitä sitten kutsutaankaan. Innostava vaikutus Kun tuntee toteuttaneensa jotain ainutlaatuista, sitä innostuu. Pekka Himanen vertaisi Hakkerietiikka-kirjassaan (Himanen, 2000) tunnetta osuvasti Jumalan luomistyöhön. Jumala teki työtänsä kuin kuka tahansa muukin. Hän aloitti perusteista: Jumala sanoi:»tulkoon valo!» Ja valo tuli. Jumala näki, että valo oli hyvä. (1. Moos: 3 4) Nähtyään, että oli luonut jotain hienoa ja ainutlaatuista, Jumala innostui luomaan erilaisia asioita kuusi päivää perätysten (1. Moos: 3 31) aivan kuten taitelija, kirjailija tai ohjelmoija saatuaan hyvän inspiraation. Luova työ ei tunnu raskaalta ja sitä tekee mielellään. Sen tuloksia ihailee. Luovuus onkin voimavara, joka johtaa erinomaiseen tulokseen ja siksi sitä kannattaa hyödyntää. Se ei kuitenkaan synny itsestään. 4 Ja mistä se syntyy Luovuuden syntymisestä on monia teorioita. Stenberg ja Lubart (1995) kuvaavat kirjassaan, kuinka eräs ongelmallisen esimiehen saanut johtaja ratkaisi tilanteen tarkastelemalla sitä uudesta ja yllättävästä näkökulmasta. Hän hankki esimiehelleen ei itselleen uuden ja mielenkiintoisemman työn toisesta yrityksestä. Luovuutta havainnollistettiin myös kappaleessa 2 esitetyssä Dilbert-sarjakuvassa. Siinä käy ilmi, että kaksi muuta ryhmät ovat kyenneet huomattavan luovaan työhön mutta samaa ei voida sanoa Dilbertin ryhmästä. Kuitenkaan kummassakaan yllä olleista esimerkeistä ei käy ilmi, miten ja miksi luovat ratkaisut syntyvät tai ovat syntymättä. Usein voi ihmetellä, miten jotkut kykenevät päivästä toiseen luomaan toinen toistaan hauskempia ideoita (kuten Juba Viivi ja Wagner sarjakuvassaan), kun toiset eivät saa aikaan edes keskinkertaista tekelettä. 4 Teknolgian kehittämiskeskus (http://www.tekes.fi/) 5 (10)
Mitä luovuus vaatii? Luovien ideoiden keksimiseen ei voi antaa selkeitä ohjenuoria, joita noudattamalla niitä syntyy kenellä tahansa. Kuitenkin on mahdollista tunnistaa reunaehtoja, joita luovat ideat useimmiten vaativat syntyäkseen. Eri lähteistä saamani ymmärryksen perusteella luovuuden syntymiseen vaikuttavat ainakin seuraavat tekijät (ks. esim. Amabile, 1997): 1. osaaminen ja asiantuntemus, 2. innostus asiaan, 3. energia, joka on käytettävissä luovan työn tekoon, 4. henkilökohtaiset taidot luovuuteen, 5. vapaus, jolla voi päättää itse omasta tekemisistään, 6. selkeä päämäärä, 7. aika, joka on käytettävissä ajatteluun, ja 8. keskustelu ja ajatustenvaihto. Kirjallisuudessa on esitetty kuvan 2 mukainen luonnehdinta luovuudesta, jota pidän onnistuneena ja havainnollisena. Sen mukaan luovuus koostuu asiantuntemuksesta, motivaatiosta ja luovuustaidoista. Tämä malli on tärkein yksittäinen lähde, jota olen käyttänyt oman jaotteluni pohjana. Kuva 2. Luovuuden komponentit (lähteet: Robbins, 2001, s. 134; Amabile, 1997, s. 43). 4.1 Osaaminen ja asiantuntemus Osaaminen ja asiantuntemus ovat luovuuden, nerokkuuden ja innovatiivisuuden tärkein yksittäinen elementti. Jotta kykenisi innovatiiviseen työskentelyyn on hallittava oman osaalueensa käsitteet ja sisältö. Tuskin Jubakaan pystyisi piirtämään Viiviä ja Wagneria ilman 6 (10)
tuntemusta suomalaisesta kulttuurista eikä Einsteinkaan olisi pystynyt kehittämään suhteellisuusteoriaa ilman ymmärrystä fysiikasta. Yleensä on hyvä tuntea mitä on olemassa, jotta pystyy tuottamaan uutta jo olemassa olevan sijasta. Tämä pätee erityisesti tieteessä. Toisaalta tietämys vakiintuneista tavoista tehdä asioita voi sitoa ajattelua. Kun on oppinut ajattelemaan tietyllä tavalla, eli luonut itselleen ajatusmallit (vrt. Senge, 1990), on asioita vaikea nähdä eri kantilta. Opittuja totuuksia ei ole helppoa kyseenalaistaa. Siksi tietämättömyys voi vapauttaa. Esimerkiksi Harjunpää-sarjan luoja, poliisi Matti Yrjänä Joensuu tuli amatöörikirjailijana rikkoneeksi useimpia dekkareille tyypillisiä tyyliseikkoja ja siten luoneeksi ainutlaatuisia ja omaperäisiä teoksia. Luovuus oli hänelle mahdollista siksi, että hän oli asiantuntija substanssissa eli rikosasioissa. 4.2 Energia, innostus ja motivaatio Luovuus vaatii hyvin intensiivistä ajattelua. Aivotoiminta vaatii paljon energiaa siinä missä fyysinenkin työ. Moni on huomannut, että väsyneenä luova työ ei onnistu. Luovat ihmiset tarvitsevat myös paljon lepoa, koska he käyttävät paljon energiaa. Muun muassa filosofi Descartesin (1596 1650) kerrotaan nukkuneen puolipäivään asti, aivan kuten monet nykyajan ohjelmoijat tekevät. Innostuminen on motivaation 5 myönteinen muoto. Steersin ja kollegoiden (1996) mukaan motivaatio 1) antaa energiaa ihmisten käyttäytymiseen, 2) ohjaa ja kanavoi käyttäytymistä ja 3) ylläpitää halutunlaista käyttäytymistä. Korkea motivaatiotaso on erityisen tärkeä luovuuden syntymiseksi siksi, että se on ihmisen perimmäinen mekanismi, joka kanavoi energian käyttöä. Ilman energiaa ei voi ajatella eikä tehdä työtä, ja siksi ei todella luovia ja syvällisiä ideoitakaan voi syntyä. Jaksamisen kannalta onkin perin tärkeää, että ihminen on motivoitunut työhönsä. Motivaatio syntyy monista eri asioista, kuten tarpeista (Maslow, 1954; Alderfer, 1972) ja toiminnasta odotetusta hyödystä (Vroom, 1964). Luonnollisesti jokaisella on myös omat mielenkiinnon kohteensa. Juuri motivaation ansiosta kiinnostaviin harrastuksiin löytyy lähes aina energiaa, eivätkä ne tunnu rasittavalta työltä. 4.3 Luovuustaidot Kyky ajatella luovasti ja yhdistellä asioita nerokkaalla tavalla voi tuntua mystiseltä henkilökohtaiselta ominaisuudelta, joka toisilla on ja toisilla ei. Näin varmastikin on jossain määrin, mutta luova ajattelu ja työskentely on myös opittu taito, jota voi harjoitella. Miksipä muuten 5 Motivaatio jaetaan usein sisäiseen ja ulkoiseen motivaatioon. Sisäisessä motivaatiossa ihminen on aidosti kiinnostunut työstään, kun taas ulkoisessa motivaatiossa innostus syntyy palkintojen tavoittelusta ja rankaisujen pelosta. Sisäinen motivaatio on sinänsä parempaa, että mielenkiintoinen työ on siinä itse päämäärä, ei väline päämäärän saavuttamiseen. Ulkoisessa motivaatiossa työ voi alkaa tuntua mielenkiinnottomalta (vrt. Lepper et al., 1973). 7 (10)
järjestettäisiin luovan ongelman ratkaisun seminaareja, jos ihmisten luovuuteen ei voitaisi todetusti vaikuttaa? Kyky ajatella avoimesti ja kyseenalaistaa omat ajatusmallinsa (vrt. Senge, 1990) on yksi tärkeä luovuuden taito. Ymmärtämällä oman ajattelunsa rajat ja oletukset voi päästä niiden yläpuolelle ja nähdä asioita eri näkökulmista. Esimerkiksi kulttuurierot johtuvat erilaisista opituista käyttäytymismalleista ja oletuksista. Kuinka moni suomalainen ymmärtää, miksi arabivaltiot suhtautuvat vihamielisesti Yhdysvaltoihin? Kuitenkin melkein jokainen suomalainen tietää, että Venäjästä ei ole pidetty Suomessa, koska toisen maailmansodan hyökkäys on jättänyt pelon ihmisten mieliin. Myös Espanjassa muistetaan yhä Napoleonin ajan veriset sotaretket kahdenkin vuosisadan jälkeen. Samoin Yhdysvallat ovat arabimaille uhka, joka voi millä hetkellä tahansa hyökätä maahan. Terrorismin vastainen taistelu vertautuu Mainilan laukauksiin, siinä missä Osama bin Ladenin vihaama sotilastukikohta Saudi-Arabiassa on paikallinen Porkkalan niemi. Keskeinen syy on siis Yhdysvaltojen harjoittama arabimaita uhkaava suurvaltapolitiikka. Luovuutta voi harjoitella myös tekemällä analogioita ja katsomalla asioita yllättävistä näkökulmista (vrt. tarina johtajan ongelman luovasta ratkaisusta). Tutusta voi tehdä omituista ja omituisesta tuttua. Esimerkiksi useimmat meistä ajattelevat, että kanat munivat lisääntyäkseen. Mutta kuinka moni on ajatellut, että ehkäpä kana onkin munan keino tuottaa toinen muna? (Robbins, 2001, s. 134) 4.4 Vapaus ja selkeä päämäärä Melkein kansanviisaus on, että jos kertoo työntekijälle kerrotaan, miten asiat pitää tehdä, niin tulos ei voi olla kovinkaan luova. Ensinnäkin uutta ei voi syntyä, jos työntekijä noudattaa vanhojen kaavojen mukaisia ohjeita. Toiseksi, kun työntekijä on vapaa päättämään, miten hän tekee työnsä, pystyy hän kanavoimaan energiansa niihin asioihin, jotka osaa parhaiten. Näin hän hyödyntää voimavarojaan maksimaalisesti. Esimerkki vapauden merkityksestä on Marimekon tarina. Kirsti Paakkasen tultua Marimekon johtoon hän ensi töikseen purki byrokraattisen rakenteen, joka lokeroi työntekijät ahtaasti. Kun he saivat hakeutua itselleen parhaiten sopiviin tehtäviin, alkoivat luovat ideat alkoivat jälleen virrata ja lähes konkurssin partaalla olleen yrityksen tila rupesi kohentumaan. Vaikkakin vapaus ei ollut muutoksen ainoa vaikuttava tekijä, se oli varmasti yksi olennaisimmista. Vaikka vapaudesta voi syntyä luovuutta, se ei takaa, että tulos olisi kaikkien hyvien periaatteiden mukainen. Onkin tärkeää, että luovan työn tekijä pyrkii myös käyttämään hyväkseen hänen alallaan hyväksi koettuja käytäntöjä. Myöskään liian suuri vapaus ei ole hyväksi luovalle työlle. Työllä pitää aina olla päämäärä, jotta sitä voi tehdä luovasti tai ei. Ilman selkeää kohdetta, työntekijä voi turhautua. Siksi luovalla työlle tuleekin antaa sopivan laajat mutta myös sopivan kapeat raamit. Asetetut tavoitteet eivät kuitenkaan saa olla lopullisia, 8 (10)
vaan työntekijän pitää saada halutessaan muuttaa niitä, sillä muutoin työntekijä voi jäädä olemassa olevan vangiksi. Tämän totesi muun muassa yksi syksyllä 2001 järjestetyn Tiimitoiminnan dynamiikka kurssin vetäjistä, joka huomasi, että todellista luovuutta oli kyky kyseenalaistaa annetut tavoitteet ja muuttaa niitä parhaiten omaan ryhmään sopiviksi. 4.5 Aika, joka on käytettävissä ajatteluun Hyvät ideat eivät synny helposti. Luovien ideoiden keksiminen vaatii syvällistä ajatustyötä ja vain harvoin niitä syntyy itsestään. Luova työ vaatiikin yleensä paljon aikaa ajatteluun. Valitettavasti kulttuurissamme ajattelua ei yleensä pidetä työnä (päinvastoin kuin Japanissa), ja siksi ehkä kaikkein yleisin este luovuudelle on ajatteluun varatun ajan puute. Ajatteluun laitettu työ kuitenkin tavallisesti maksaa itsensä takaisin, kuten kansansanontakin osaa kertoa: Hyvin valmisteltu on puoliksi tehty. Samanlainen logiikka välittyy myös kirjasta Zen in the Art of Archery: Jos vältämme tähtäämistä ja kehitämme ensiksi itsellemme perusteellisen ymmärryksen, niin meillä on paremmat mahdollisuudet osua napakymppiin, kun lopulta tähtäämme ja ammumme nuolen (Sutton ja Staw, 1995, s. 378 379). 4.6 Keskustelu ja ajatustenvaihto Ihmiset ovat aina enemmän tai vähemmän oman ajattelunsa vankeja. He ovat muokkautuneet kokemuksiensa ja yhteisöstä omaksumiensa ajattelumallien perusteella. Eri ihmisten välillä näissä ajatusmalleissa on eroja, ja siksi avoin vuoropuhelu muiden ihmisten kanssa voi avartaa näkökantoja ja johtaa itsestäänselvyyksien kyseenalaistamiseen. Ryhmässä voi myös tukeutua koko joukon asiantuntemukseen, jolloin luovia ideoita on mahdollista syntyä laajalta osaamisalueelta. Muiden läsnäollessa ihminen virittyy aktiiviseen suoritustilaan, mitä kutsutaan sosiaaliseksi helpontumiseksi (Helkama et al., 1999, s. 161). Esimerkiksi urheilijat yltävät parempiin suorituksiin kilpailuissa kuin yksin harjoitellessaan. Oman ajattelun myös huomaa usein virkistyvän, kun joku toinen on kuuntelemassa. Ilmiö rajoittuu kuitenkin yksinkertaisiin tapauksiin, sillä ihminen hoitaa monimutkaiset ja vaikeasti osittuvat tehtävät paremmin yksinään. Vanha kansansanonta toteaakin: Mitä useampi kokki, sitä sekavampi soppa. Tyypillistä onkin, että ryhmäkeskustelussa saa ainoastaan ideanpoikasen, jota sitten yksin kehittelee eteenpäin. 5 Loppusanat Luovuuden merkitystä ei voi vähätellä, sillä todellista kehitystä ei voi tapahtua ilman luovuutta paitsi ehkä sattumalta. Siksi onkin tärkeää, että luovuuden kehittämiseen ja ylläpitämiseen panostetaan. Esa Saarisen Luovan ongelmanratkaisun seminaari on hyvä lähtökohta luovuuden 9 (10)
stimuloimiseen Teknillisessä korkeakoulussa. Avoimella ilmapiirillään ja antamalla osallistujille tarpeeksi vapautta se kannusti luovaan vuoropuheluun ja kriittiseen ajatteluun. Lähteet Alderfer, C. P. (1972). Existence, relatedness, and growth, New York: Free Press, 1972. Amabile, T. M. (1997). Motivating creativity in organizations, California Management Review, Fall 1997. Collins, J. (2001). Level 5 leadership The triumph of humility and fierce resolve, Harvard Business Review, January 2001, pp. 67 76. Helkama, K., Myllyniemi, R. ja Liebkind, K. (1999). Johdatus sosiaalipsykologiaan, Helsinki: Edita. Himanen, P. (2000). Hakkerietiikka ja informaatioajan henki, Pekka Himanen ja WSOY. Lepper, M. R., Greene, D., Nisbett, R. E. (1973). Understanding children s intrinsic interest with extrinsic rewards a test of the overjustification hypothesis, Journal of Personality and Social Psychology, 28: 129 137. Maslow (1954). Motivation and personality, New York: Harper. Robbins, S. P. (2001). Organizational behavior, Prentice-Hall: New Jersey. Senge, P. M. (1990). The fifth discipline The art & practice of the learning organization, Doubleday: New York. Steers, R. M., Porter, L. W. ja Bigley, G. A. (1996). Models of work motivation. Teoksessa: Steers, R. M. ym. (toim.) Motivation and leadership at work, Singapore: McGraw-Hill, 8 33. Sternberg, R. J ja Lubart, T. I. (1995). Defying the crowd Cultivating creativity in a culture of conformity, The Free Press. Sutton, R. I. ja Staw, B. M. (1995). What Theory Is Not, Administrative Science Quarterly, 40, 371 384. Vroom, V. H. (1964). Work and motivation, New York: John Wiley. 10 (10)