Työhyvinvointi ja työnantajamaine kunta-alalla vuonna 2008

Työhyvinvointi ja työnantajamaine kunta-alalla vuonna 2008 Kuntien eläkevakuutuksen raportteja 5/2008 Toni Pekka, Pauli Forma, Arttu Saarinen

Toni Pekka, Pauli Forma, Arttu Saarinen Työhyvinvointi ja työnantajamaine kunta-alalla vuonna 2008 KUNTIEN ELÄKEVAKUUTUS HELSINKI 2008

ISBN 978-952-5317-78-7 (nid.) ISBN 978-952-5317-79-4 (PDF) ISSN 1456-6265 Kuntien eläkevakuutus Helsinki 2008 Kuntien eläkevakuutus PL 425 Unioninkatu 43 00101 Helsinki puhelin 020 614 21 faksi 020 614 2011 www.keva.fi Y-tunnus 0119343-0

Tiivistelmä Kuntatyön vahvuuksia kokonaisuudessaan ovat hyvä työkyky ja työsuhteiden vakaus, haasteina kiire, työn raskaus ja työhyvinvoinnin huomioiminen Tutkimuksessa tarkasteltiin kuntatyöntekijöiden työhyvinvointia kymmenellä eri osa-alueella. Vahvuusalueiksi paikantuivat hyvä fyysinen ja henkinen työkyky sekä työsuhteiden vakaus. Työntekijät arvioivat myös oman osaamisensa suhteessa työtehtäviinsä varsin sopivaksi. Suurimpia kuntatyön haasteita ovat aikapaine, työn henkinen ja fyysinen raskaus sekä työhyvinvoinnin huomioiminen. Omaa työpaikkaa suositellaan tuttaville, eläkkeelle aiotaan keskimäärin 63 vuoden iässä Myönteistä oli se, että kolme neljästä kuntatyöntekijästä suosittelisi omaa työpaikkaansa tuttavalleen. Omaa työpaikkaa suositellaan eniten terveysalalla sekä nuorten ja naisten keskuudessa. Työpaikkaansa keskimääräistä vähemmän suosittelevat teknisen alan työntekijät, keski-ikäiset sekä pohjoissuomalaiset. Kuntatyöntekijät aikovat eläkkeelle keskimäärin 63 vuoden iässä, joka indikoi eläkkeelle siirtymisiän nousua tulevaisuudessa. Eniten työssä jatkamista suunnittelevat miehet, sivistysalalla, teknisellä alalla sekä yleisellä alalla työskentelevät. Myös pienten kuntien työntekijät suunnittelevat työssä jatkamista enemmän. Vähemmän jatkamisaikeita esiintyy sosiaalialalla, teknisellä alalla sekä terveysalalla. Työhyvinvoinnin vahvuudet ja haasteet eroavat eri taustatekijöiden mukaan Työhyvinvointi ei jakaudu kuntatyöntekijöiden keskuudessa tasaisesti. Fyysisen työkyvyn osalta tilanne on parhain sivistysalalla, yleisellä alalla sekä nuorten kuntatyöntekijöiden keskuudessa. Haasteellisin tilanne on teknisellä alalla, ikääntyneiden työntekijöiden keskuudessa sekä Pohjois- Suomessa. Henkisen työkyvyn osalta tilanne on varsin hyvä monella toimialalla, ongelmat tuntuvat keskittyvän lähinnä yleiselle alalle. Henkisen työkyvyn ongelmat liittyvät myös määräaikaisiin työsuhteisiin. Työpaikan ilmapiiri koetaan parhaimmaksi yhtäältä nuorten ja toisaalta ikääntyneiden työntekijöiden keskuudessa. Ilmapiiri koetaan yleisesti hyväksi myös sosiaalialalla sekä pienissä kunnissa. Ilmapiirin suhteen eniten parannettavaa olisi terveysalalla, yleisellä alalla sekä keskiikäisten työntekijöiden keskuudessa. Aikapaineen osalta tilanne on myönteisin sosiaalialalla, kiireisintä on terveysalalla Aikapaineen osalta tilanne on myönteisin sosiaalialalla, yleisellä alalla sekä teknisellä alalla. Kiirettä koetaan eniten terveysalalla, naisten, keski-ikäisten työntekijöiden sekä ei-peruskunnissa työskentelevien keskuudessa. Työsuhteen jatkuvuus koetaan turvatuksi sivistysalalla, sosiaalialalla, terveysalalla sekä vanhimpien työntekijöiden keskuudessa. Epävarmuutta työsuhteen jatkuvuudesta on määräaikaisten työntekijöiden, pienten kuntien työntekijöiden sekä nuorten työntekijöiden keskuudessa. Työn henkisen raskauden osalta tilanne on myönteisin teknisen alan, yleisen alan sekä yli 54 -vuotiaiden keskuudessa. Eniten työn henkistä kuormittavuutta koetaan sivistys-, sosiaali-, ja terveysalalla. Työt koetaan henkisesti vähemmän kuormittaviksi yleisellä ja teknisellä sekä miesten keskuudessa. Työn fyysistä kuormittavuutta koetaan vähiten sivistys- ja yleisellä alalla. Työ fyysisen kuormittavuuden kannalta tilanne koetaan haasteellisemmaksi teknisellä ja terveysalalla.

Työhyvinvointiin kaivattaisiin eniten panostuksia sosiaalialalla, esimiestyön haasteita eniten terveysalalla ja yleisellä alalla Kokonaisuudessaan työnantajan haluttaisiin tukevan työhyvinvointia enemmän. Työnantajan koetaan tukevan työhyvinvointia eniten teknisellä alalla, yleisellä alalla, Pohjois-Suomessa sekä nuorten työntekijöiden keskuudessa. Enemmän parantamisen varaa työnantajalla työhyvinvoinnin tukemisessa koetaan olevan sosiaalialalla, 30 44-vuotiaiden keskuudessa sekä suurissa kunnissa. Esimiestyölle parhaan arvosanan antavat määräaikaisessa työsuhteessa toimivat ja miehet. Esimiestyön haasteita esiintyy eniten terveysalalla, naisten ja toistaiseksi voimassa olevissa työtehtävissä työskentelevien keskuudessa. Osaamisen suhteen tilanne koetaan parhaaksi sivistysalalla ja keskikokoisissa kunnissa. Itse arvioidussa osaamisessa eniten parannettavaa on eniten yleisellä alalla, miesten, muissa kuin kunnissa työskentelevien sekä nuorten kuntatyöntekijöiden keskuudessa.

Sisällysluettelo 1 JOHDANTO... 1 2 ASETELMA JA AINEISTON KUVAILU... 3 3 TULOKSET... 7 3.1 TYÖHYVINVOINNIN KOKONAISTASO JA ONGELMARYHMÄT KUNTA-ALALLA... 7 3.2 TYÖHYVINVOINNIN OSA-ALUEET... 11 3.2.1. Henkinen ja fyysinen työkyky... 12 3.2.2. Työyhteisön ilmapiiri... 14 3.2.3. Aikapaine kuntatyössä... 15 3.2.4. Työn jatkuvuus... 16 3.2.5. Työn henkinen ja fyysinen raskaus... 17 3.2.6. Työhyvinvoinnin huomioiminen... 19 3.2.7. Tyytyväisyys esimiehen toimintaan... 20 3.2.8. Osaaminen suhteessa työn vaativuuteen... 21 3.2.9. Taustekijäryhmät ja työhyvinvoinnin osa-alueet... 22 3.3 TYÖPAIKAN SUOSITTELU JA TYÖSSÄ JATKAMINEN... 25 4 YHTEENVETO... 30 LIITTEET... 32 PUHELINHAASTATTELULOMAKE... 32 KUVAILU RISTIINTAULUKOINTIEN TEKNISISTÄ VALINNOISTA... 33 LIITETAULUKOT... 34 LÄHTEET... 49

1 Johdanto Kuntatyö on työelämää koskevan tutkimuksen keskiössä. Tämä johtuu monesta eri syystä. Useat pitkät perinteet omaavat suomalaiset työelämätutkimukset koskevat nimenomaan kuntatyötä ja kunta-alaa. Kuntatyön tärkeyttä korostaa myös sen yhteiskunnallinen merkittävyys. Peruspalvelujen järjestäminen on kuntien vastuulla ja kunta-alan työskentelyolosuhteet heijastuvat myös näiden palvelujen laatuun ja riittävyyteen. Tutkimustarvetta lisää myös ajankohtainen kunta-alan rakenteiden murros. Kunta- ja palvelujärjestelmän muuttuessa tarvitaan tietoa siitä, miten muutokset heijastuvat työntekijöiden hyvinvointiin. Kuntatyön tutkimusta voidaan perustella myös lähitulevaisuuden haasteilla. Kilpailu työvoimasta on kiristymässä ja työvoimakilpailussa työnantajamaineen ja sen osana työhyvinvoinnin merkitys saattaa korostua. Työhyvinvointi on monisyinen kokonaisuus, mutta sitä koskevassa tutkimuskirjallisuudessa ja malleissa on erotettavissa tiettyjä peruselementtejä. Työhyvinvointi koostuu siitä, kuinka työntekijän työhönsä koskevat odotukset, hänen asettamansa tavoitteet sekä työn laadulliset piirteet ovat suhteessa toisiinsa. Lisäksi myös työn ulkopuoliset tekijät heijastuvat työhyvinvointiin. (Kasvio & Huuhtanen 2007, 26.) Keskeistä on, että työhyvinvoinnissa on aina kyse työntekijän subjektiivisesta arviosta omaa tilannettaan koskien. Aiemmassa työkykyyn liittyvässä tutkimuksessa on tehty systematisointeja, joissa esiin nostettuja osa-alueita on mukana myös myöhemmissä työhyvinvointia käsittelevissä malleissa. Työterveyslaitoksen tetraedrimalli kehitettiin alkujaan työkykyä ylläpitävän toiminnan kokonaisuuden kuvaamiseen. Siinä työkyvyn ylläpitäminen kohdistuu 1) työhön ja työympäristöön (ergonomia, työhygienia ja työturvallisuus), 2) työyhteisöön ja työorganisaatioon (johtaminen, toimintatavat ja vuorovaikutus), 3) työntekijän voimavaroihin ja terveyteen sekä 4) ammatilliseen osaamiseen. (Peltomäki ym. 1999, 10.) Käsitys työhyvinvoinnista on koko ajan laajentunut. Aluksi lähtökohtana olivat työntekijä ja hänen fyysiset ja henkiset resurssinsa. Myöhemmin mukaan tulivat osaaminen, yhteiskunnalliset verkostot, työn ja perheen yhteensovittaminen sekä arvostukset (ks. Järvisalo ym. 2001; Gould ym. 2006). On myös korostettu kuinka työ ja sen luonne on muuttunut. Samalla itse työhyvinvoinnin ylläpitoon ja parantamiseen on alettu kiinnittää uusin tavoin huomiota. Suomalaiseen työelämään työyhteisöjen kehittämistoiminta tuli voimallisesti 1990-luvulla. Kun vielä 1970-luvulla tutkimus painottui työn määrällisiin sekä laadullisiin vaatimuksiin, niin 1980-luvulta lähtien painottuivat organisatoriset ja sosiaaliset tekijät. Sen myötä myös työelämän muutokset ja johtaminen työyhteisötasolla nousivat keskeiseen rooliin työhyvinvoinnin selittäjinä. (Lindström 2002, 27.) Nykyisellään työhyvinvoinnin edistäminen on kunnissa noussut tärkeämmäksi ja sitä pidetään melko laajasti kunnan työnantajapolitiikan strategisena välineenä. Viime vuosina työhyvinvoinnin edistämistoiminta on myös jatkuvasti yleistynyt. Tosin eroja työhyvinvoinnin edistämisessä kuntien kesken on voimakkaasti, koska pienissä kunnissa työhyvinvoinnin edistäminen on vähäisempää kuin suuremmissa kunnissa (Kauppinen 2004). Vaikka työhyvinvoinnin edistämisellä on monia muitakin positiivisia vaikutuksia, eläkejärjestelmän näkökulmasta työhyvinvoinnin edistäminen on tärkeää erityisesti siksi, että se tukee tavoitetta työssä jatkamisesta. Tulokset suomalaisten työhyvinvoinnista ovat osin ristiriitaisia keskenään (ks. esim. Hakanen 2004, 21 22). Yhtenäistä näkemystä siitä, kuinka työhyvinvointi Suomessa on kehittynyt kahden viimeisen vuosikymmenen aikana, ei ole. Kuntatyöntekijöiden työhyvinvointia on seurattu säännöllisesti vuodesta 1993 lähtien muun muassa Työturvallisuuskeskuksen Kunta-alan työolobarometrin avulla, joka on lisäotoksella laajennettu tutkimus Työministeriön Työolobarometrista (ks. Ylöstalo 2008).

Työturvallisuuskeskuksen tutkimuksen mukaan viime vuosina työn fyysinen rasittavuus on lisääntynyt sosiaali- ja terveystoimessa. Verrattaessa muihin työmarkkinasektoreihin positiivinen tulos oli se, että kunta-alalla on yksityissektoria paremmat mahdollisuudet osallistua oman työpaikan kehittämiseen ja tässä on tapahtunut positiivista kehitystä 1990-luvulta lähtien. Sen sijaan sukupuolten tasa-arvoa mitattaessa kunta-ala jää jälkeen muista työmarkkinasektoreista. Työelämän laadulle annettu yleisarvosana on kuntatyöntekijöillä hyvä (7,8 asteikolla 4 10), mutta luku on hieman alempi kuin muilla työmarkkinasektoreilla keskimäärin. Työpaikan varmuus (9,0) on kunta-alalla paremmalla tasolla kuin muilla työmarkkinasektoreilla. Sen sijaan työnsä henkisesti ja fyysisesti raskaaksi kokevia on kunta-alalla valtiosektoria ja yksityistä sektoria enemmän. (Työturvallisuuskeskus 2008.) Työhyvinvoinnin eroja voidaan tietyiltä osin selittää työmarkkinasektoreiden välisillä eroilla. Rakenteellisesti kunta-ala poikkeaa monin osin valtio- ja yksityissektorista. Merkittävä osa kuntaalasta muodostuu erilaisesta hyvinvointityöstä eli sosiaali-, terveys- ja koulutusalasta. Valtiolla taas asiantuntijatyön osuus on huomattava ja yksityissektorilla on raskasta teollisuustyötä. Monet työhyvinvointiin liittyvät seikat juontuvat näistä rakenteellisista eroista ja sektorien välisestä työnjaosta. Tilastokeskuksen Työolotutkimus mahdollistaa tarkemman vertailun eri työmarkkinasektorien välillä. Aineisto kerättiin ensimmäisen kerran vuonna 1977 ja viimeisin aineisto on vuodelta 2008 (ks. Lehto & Sutela 1998; Lehto & Sutela 2004). Työolotutkimuksen aineistoon perustuvassa Mainettaan parempi kuntatyö? -tutkimuksessa puolestaan havaittiin, että kuntatyöntekijät kokevat työnsä pääosin monipuoliseksi, työtyytyväisyys on hyvällä tasolla sekä oma työ koetaan merkittäväksi erityisesti sosiaali-, terveys- ja sivistystoimessa työskentelevien keskuudessa. Kuntatyön vahvuutena on myös työsuhteiden varmuus huolimatta siitä, että määräaikaisia työsuhteita on runsaasti erityisesti nuorimmissa ikäluokissa. Kunta-alan töissä suurimmat haasteet kohdistuvat työn henkiseen ja fyysiseen rasittavuuteen sekä siihen, riittääkö työaika työtehtävistä suoriutumiseen. Lisäksi työympäristö on usein rauhaton ja työntekijät joutuvat useammin häirinnän sekä väkivallan kohteeksi. Työhön liittyviä riskejä ovat myös erilaiset rasitusvammat ja sairauksien tarttuminen. (Forma ym. 2008.) Suomessa on monia tutkimushankkeita, joista saadaan kunta-alan työelämää ja työhyvinvointia koskevaa tietoa. KuntaSuomi 2004 -tutkimuksessa on seurattu työhyvinvointiin läheisesti liittyviä ilmiöitä kuten sitä, kuinka työelämän laatu on kunta-alalla kehittynyt (ks. Nakari 2004). Kuntien eläkevakuutuksen Kuntatyö 2010 -tutkimuksessa seurataan työntekijöiden työhyvinvointia seurantaasetelmalla (ks. esim. Saari, Harkonmäki & Väänänen 2006). Työterveyslaitoksen Työ ja terveys - tutkimus mahdollistaa työhyvinvointiin ja työterveyteen liittyvän seurannan sekä sektorien välisen vertailun. Muita mittavia kunta-alan työelämää koskevia hankkeita ovat myös Työterveyslaitoksen Kunta 10 -tutkimus, Sairaalahenkilöstön hyvinvointi sekä Helsingin kaupungin terveystutkimus. Runsas kunta-alaa koskeva tutkimustoiminta saattaa aiheuttaa myös haasteita. Eri tutkimuksissa käytetyt kysymykset ja tutkimusasetelmat eroavat toisistaan. Siksi kokonaiskuvan saaminen kuntaalan työhyvinvoinnista ja sen muutoksesta saattaa muodostua haasteelliseksi. Metsää ei välttämättä nähdä puilta. Täydentääkseen kunta-alan työhyvinvointitutkimusta Kuntien eläkevakuutuksessa päätettiin kehittää uusi, yksinkertainen ja vuosittain toistettava tutkimus, joka tulee jatkossa mittaamaan vuosittain kunta-alan työhyvinvoinnin tilaa ja muutosta. Tässä raportissa tarkastellaan toistotutkimuksen ensimmäisen mittauskerran tuloksia. 2

2 Asetelma ja aineiston kuvailu Raportin aineistona käytetään keväällä 2008 kerättyä Kuntien eläkevakuutuksen Kunta-alan työsyke -kyselyä. Vastaava vertailukelpoinen aineisto kerätään jatkossa vuosittain ja sen avulla seurataan kuntatyöntekijöiden työhyvinvointia ja sen muutosta. Kyselyn otos poimittiin Kuntien eläkevakuutuksen palvelussuhderekisteristä niin, että mukaan otettiin otos myös niistä opettajista, jotka ovat edelleen VaEL-järjestelmässä vakuutettuina. Näin otos edustaa hyvin kuntatyötä tekeviä työntekijöitä. Aineisto kerättiin puhelinhaastatteluna ulkopuolisen yrityksen toimesta. Selkeyden ja korkean vastausaktiivisuuden varmistamiseksi kysely suunniteltiin mahdollisimman lyhyeksi siten, että se kattaa työhyvinvoinnin kannalta vain kaikkein keskeisimmät osa-alueet. Kyselyn teemat ovat siten seuraavat: - fyysinen työkyky - henkinen työkyky - ilmapiiri työyhteisössä - aikapaine - työn jatkuvuus - työn henkinen raskaus - työn fyysinen raskaus - työnantajan tuki työhyvinvoinnille - tyytyväisyys esimiehen johtamistapaan - osaamisen ja työn vaatimusten suhde Lisäksi kyselyssä tiedusteltiin kahta työhyvinvointiin läheisesti liittyvää asiaa: - suositteleeko vastaaja työpaikkaansa omille tuttavilleen - missä iässä vastaaja aikoo siirtyä kokoaikaiselle eläkkeelle Taulukossa 1 esitetään muuttujien yhteisvaihtelun voimakkuus ja suunta. Korrelaatiokertoimien perusteella voidaan tehdä tulkinta, että muuttujien väliset yhteydet ovat yleisesti ottaen heikkoja. Voimakkaimmat yhteydet ovat fyysisen ja henkisen työkyvyn välillä. Lisäksi henkisesti työnsä raskaaksi kokeminen on yhteydessä aikapaineen kokemiseen. Kahden muuttujan välinen heikko yhteisvaihtelu ei kuitenkaan merkitse muuttujien kyvyttömyyttä mitata työhyvinvointia. Pikemmin heikko yhteisvaihtelu voidaan tulkita siten, että muuttujat mittaavat työhyvinvoinnin eri osa-alueita, johon mittarin muodostamisessa myös pyrittiin. (ks. myös Nummenmaa 2004, 264 294.) Sen sijaan tehdyllä monimuuttujatarkastelulla pyrittiin löytämään mielekkäitä kokonaisuuksia työhyvinvointia mittaavien muuttujien joukossa. Käytetyistä muuttujista pääkomponenttianalyysissa muodostui selkeästi neljä erillistä työhyvinvoinnin ulottuvuutta, jotka jäsentyivät taulukon 2 kuvaamalla tavalla. Ulottuvuudet ovat järkeviä ja olisivat sinällään hyödynnettäviä työhyvinvoinnin tarkastelussa, mutta tämän raportin analyyseissa käytetään ainoastaan yksittäisiä muuttujia työhyvinvoinnin selittäjinä. 3

Taulukko 1. Työhyvinvoinnin osa-alueiden keskinäiset korrelaatiot. Spearmanin järjestyskorrelaatiokertoimet. Tilastolliset merkitsevät korrelaatiot lihavoitu (p < 0,01). (1) (2) (3) (4) (5) (6) (7) (8) (9) (10) (1) Fyysinen työkyky (2) Henkinen työkyky 0,478 (3) Ilmapiiri 0,157 0,236 (4) Aikapaine 0,189 0,201 0,068 (5) Työn jatkuvuus 0,1 0,122 0,119 0,012 (6) Työn henkinen raskaus 0,062 0,156 0,082 0,262-0,06 (7) Työn fyysinen raskaus 0,199 0,059 0,017 0,13 0,011 0,17 (8) Työhyvinvoinnin huomioiminen 0,117 0,171 0,312 0,191 0,13 0,093 0,021 (9) Esimiestyö 0,131 0,211 0,369 0,149 0,042 0,099 0,027 0,43 (10) Oma osaaminen 0,049 0,085-0,012 0,085 0,042 0,158-0,021-0,023-0,049 (11) Oman työpaikan suosittelu 0,133 0,194 0,221 0,204 0,082 0,178 0,073 0,26 0,212 0,018 Taulukko 2. Työhyvinvoinnin ulottuvuudet. Pääkomponenttilataukset, varimax-rotaatio. (1) Työyhteisön toimivuus (2) Työhyvinvoinnin edellytykset (3) Psyykkiset haasteet (4) Fyysiset haasteet ja osaaminen Esimiestyö 0,799 Työhyvinvoinnin huomioiminen 0,755 Työyhteisön ilmapiiri 0,675 Fyysinen työkyky 0,838 Henkinen työkyky 0,674 Työn jatkuvuus 0,525 Työn henkinen raskaus 0,798 Aikapaine 0,598 Oma osaaminen 0,719 Työn fyysinen raskaus -0,658 Tutkimuksen yhtenä tavoitteena oli muodostaa yksinkertainen mittari kuntatyöntekijöiden työhyvinvoinnin kokonaistasosta, joka vaihtelee arvopisteiden 0-100 välillä. Käytännössä mittari muodostettiin skaalaamalla työhyvinvointia mittaavat yksittäiset muuttujat asteikolle 0-10 ja laskemalla muuttujien arvot yhteen. Tähän työhyvinvoinnin kokonaistason mittariin valittiin ainoastaan suoranaisesti työhyvinvointia mittaavat muuttujat eli taulukon 1 kymmenen ensimmäistä muuttujaa. Mittariin ei sisällytetty oman työpaikan suosittelua ja eläkkeelle siirtymisen aikomusta mittaavia muuttujia, vaikka niiden tiedetäänkin liittyvän läheisesti työhyvinvointiin. Tehty rajaus tehtiin siitä syystä, että muodostettu mittari säilyi mahdollisimman yksinkertaisena ja helposti tulkittavana. Tutkimuksessa käytettiin seitsemää taustamuuttujaa, jotka olivat sukupuoli, ikä, toimiala, jäsenyhteisötyyppi, alue, henkilökohtainen vanhuuseläkeikä ja työsuhteen tyyppi. Osiin muuttujista tehtiin uudelleenluokitteluja. Toimialan osalta luokitus muodostettiin Kuntien eläkevakuutuksen Astraluokituksen perusteella ja sen luokituksia yhdistelemällä. Suurimmat ja keskisuuret kunnat yhdistettiin luokkaan suuret kunnat, keskikokoiset kunnat sijoitettiin luokkaan keskikokoiset kunnat sekä pienet kunnat kuuluvat luokkaan pienet kunnat. Kuntayhtymät ja osakeyhtiöt ovat tässä tutkimuksessa yhdistetty luokkaan muut. Alueluokitus oli alun perin maakuntapohjainen, mutta se muutettiin niin, että edustettuna ovat ainoastaan Manner-Suomen kuntatyöntekijät. Taulukossa 3 esitetään aineiston edustavuus. Aineisto edustaa suhteellisen hyvin vakuutuslajin, iän, toimialan ja sukupuolen osalta. Vertailutietona käytetään vuodenvaihdetta 2006/2007. Nuoria ja vanhoja on aineistossa hieman vähemmän kuin kunta-alalla. Keski-ikäiset ovat puolestaan hieman yliedustettuina aineistossa suhteessa perusjoukkoon. Toimialoittain erot erittäin pieniä, vaikka sivistystoimi onkin hieman aliedustettu ja yleinen sektori (esim. hallinto) yliedustettu. Tärkeintä aineis- 4

ton edustavuuden tarkastelussa on havaita, että suurimmat toimialat eli sosiaali- ja terveystoimen työntekijäryhmät ovat hyvin edustettuina aineistossa. Sukupuolen osalta voidaan todeta, että miehet ovat hieman aliedustettuja aineistossa suhteessa perusjoukkoon. Miesten aliedustavuus on havaittu myös aiemmissa kuntatyöntekijöille tehdyissä kyselyissä (esim. Nakari 2004). 1 Taulukko 3. Aineiston rakenne ja edustavuus. Otos Perusjoukko 2 Vastanneet (N=4000) (N=494795) (N=1020) Vakuutetut KuEL 92,9 92,3 91,2 VaEL 7,1 7,7 8,8 Ikä alle 30 8,7 8,0 6,1 30-44 33,4 32,5 32,2 45-54 33,1 32,3 38,2 55-24,9 27,2 23,5 Toimiala Yleinen 12,5 11,6 13,4 Tekninen 20,5 20,0 19,9 Terveys 29,7 30,3 29,7 Sosiaali 18,6 18,7 18,4 Sivistys 18,8 19,5 18,5 Sukupuoli Miehet 22,5 22,7 20,3 Naiset 77,5 77,3 79,7 Alue Etelä-Suomi 47,1 46,9 42,4 Länsi-Suomi 26,7 26,5 28,7 Itä-Suomi 13,0 13,4 14,3 Pohjois-Suomi 13,1 13,2 14,6 Organisaation tyyppi Suuret kunnat 44,2 42,0 44,1 Keskikokoiset kunnat 21,1 21,6 22,3 Pienet kunnat 6,2 6,4 6,2 Muut 28,6 30,0 27,5 Työsuhteen laatu Toistaiseksi voimassa - - 84,8 Määräaikainen - - 15,2 Rekisteritiedoista ei ollut mahdollista saada ajantasaista tietoa määräaikaisten osuudesta kuntaalalla. Lisäksi otoksen muodostamisen ja kyselyn tekemisen välisen ajan (noin puoli vuotta) voidaan olettaa vaikuttaneen määräaikaisten osuuteen otoksessa. Siksi työsuhteen määräaikaisuutta kysyttiin erikseen haastattelussa. Määräaikaisten osuudeksi saatiin näin ollen 15,2 %, joka on melko lähellä sitä, mitä määräaikaisten osuudeksi on saatu muissa tutkimuksessa. Esimerkiksi Työturvallisuuskeskuksen Kunta-alan työolobarometrin (2008) mukaan vuoden 2007 loppupuolella 18,5 % kunta-alan työntekijöistä oli määräaikaisia. 1 Kunta-alan sisällä, eri toimialojen välillä on merkittäviä eroavaisuuksia taustamuuttujittain. Naisvaltaisia aloja ovat perinteisesti sosiaali- ja terveyssektori sekä yleinen toimiala. Vanhimmat työntekijät ovat teknisellä ja yleisellä toimialalla. (Forma ym. 2008, 7.) 2 Tilanne 31.12.2006. 5

Raportissa käytetään pääosin kuvailevia menetelmiä (jakaumat ja ristiintaulukointi). Ristiintaulukoinneissa tilastollista riippuvuutta on testattu khi²-testillä. Muuttujien välisiä yhteyksiä tarkastellaan korrelaatiokertoimin ja faktorianalyysin perusteella (esitetty edellä). Lisäksi ristiintaulukoiden tulosten täydentämiseen käytetään moniluokitteluanalyysia (MCA). Tulokset esitetään pääasiassa taulukkoina ja taustamuuttujatarkasteluissa käytetään tulosten havainnollistamiseen myös ns. faktalaatikoita. Liitetaulukoissa 1 20 esitetään tärkeimmät tulokset osaryhmien ristiintaulukoinneista. Ristiintaulukoinnit suoritettiin niille muuttujille, jotka olivat tilastollisesti merkitseviä. Osin ongelmana olivat pienet havaintomäärät. 6

3 Tulokset Tutkimuksen tulokset esitetään tässä luvussa, jonka raportointi etenee seuraavasti. Luvussa 3.1 tarkastellaan työhyvinvoinnin kokonaistasoa kunta-alalla. Lisäksi tarkastellaan työhyvinvoinnin jakautumista kunta-alan työntekijäryhmien välillä. Tarkastelussa pyritään paikantamaan erityisesti niitä työntekijäryhmiä, joiden työhyvinvoinnissa on eniten kehittämistarpeita. Luvussa 3.2 tarkennetaan työhyvivoinnin tarkastelua, sillä työhyvinvoinnin tilaa kunta-alalla tarkastellaan kymmenen erillisen osa-alueen näkökulmasta. Näissäkin tarkasteluissa huomiota kiinnitetään erityisesti työntekijäryhmien välisiin eroihin. Luvussa 3.3 tarkastellaan puolestaan kunta-alan työnantajamainetta ja työssä jatkamista, jotka liittyvät läheisesti työhyvinvointiin. Myös näissä kysymyksissä paikannetaan eroja kunta-alan työntekijäryhmien välillä. 3.1 Työhyvinvoinnin kokonaistaso ja ongelmaryhmät kunta-alalla Kunta-alan työhyvinvoinnin kokonaistasoksi muodostui 67 indeksipistettä, joka asteikolla 0-100 on kohtalainen tulos. Aiempi tutkimus on käyttänyt hieman erityyppisiä asteikkoja. Esimerkiksi Työllisten työkyky 2004 -tutkimuksessa (Peltoniemi 2005, 20 21) käytettiin ns. työkykyindeksiä, jonka vaihteluväli oli 7 49 pistettä. Kyseisessä tutkimuksessa huono tulos oli 7 27 pistettä, kohtalainen 28 36 pistettä, hyvä 37 43 pistettä ja erinomainen tulos oli 44 49 pistettä. Työllisten työkyky 2004 -tutkimuksessa huonoimman työkyvyn luokkaan kuului 15 % vastaajista ja parhaimman luokkaan 15 % vastaajista. Kohtalaisen ja hyvän katkaisukohtana toimi mediaani eli jakauman puolittava pistearvo. Jos tässä tutkimuksessa olisi käytetty Työllisten työkyky 2004 -tutkimuksen indeksipisteiden jakotekniikkaa, olisi huono tulos ollut 55 pistettä tai vähemmän, kohtalainen 56 74 pistettä, hyvä 76 88 pistettä ja erinomainen 89 100 pistettä. (Vrt. Peltoniemi 2005, 20 21). Henkilöä 100 67,5 80 57,5 77,5 60 40 20 1 luokka 2 luokka 3 luokka 4 luokka 0 0 20 40 60 80 100 Työhyvinvoinnin kokonaistaso Kuvio 1. Työhyvinvoinnin kokonaistaso ja kokonaistason luokat tässä tutkimuksessa. 7

Tässä tutkimuksessa työhyvinvoinnin kokonaistason indeksipistemäärä 0 100 jaettiin kvartiiliväleittäin neljään luokkaan (ks. kuvio 1). Tehty luokittelu on puhtaasti tilastollinen eikä perustu aikaisempiin tutkimuksiin ja niissä käytettyihin työhyvinvoinnin luokitteluihin. Sen sijaan tiettyihin työhyvinvoinnin kokonaistason luokkiin sijoittuminen kertoo työntekijäryhmien suhteellisesta työhyvinvoinnin tilasta suhteessa muihin työntekijäryhmiin kunta-alalla. Faktalaatikko 1. Työhyvinvoinnin kokonaistason luokkiin sijoittuminen. Hyvä tilanne Haasteellinen tilanne Yleisellä alalla työskentelevät Naiset Toistaiseksi voimassa olevassa Terveysala työsuhteessa olevat Pienet kunnat Huonoin tilanne työhyvinvoinnin kokonaistasossa on niillä henkilöillä, joiden indeksipistemäärä jää alle 57,5 indeksipistemäärän. Näitä henkilöitä on aineistossa 25 % kaikista vastaajista. Toisen luokan muodostavat ne henkilöt, joiden työhyvinvointi sijoittuu 57,5 67,5 indeksipistemäärien väliin. Näitä henkilöitä on niin ikään 25 prosenttia. Paras tilanne työhyvinvoinnin kokonaistasossa on niillä henkilöillä, joiden työhyvivointi on yli 77,5 indeksipistettä. Näitäkin henkilöitä on aineistossa 25 prosenttia. Taulukko 4. Työhyvinvoinnin kokonaistason luokat, % (1) Huono (2) Melko huono (3) Melko hyvä (4) Hyvä Yhteensä Työsuhteen laatu (.523) Toistaiseksi voimassa oleva 28 25 28 19 100 Määräaikainen 28 29 28 15 100 Sukupuoli (.080) Miehet 25 22 35 18 100 Naiset 29 26 26 18 100 Toimiala (.001) Sivistys 19 22 39 21 100 Sosiaali 29 27 28 16 100 Tekninen 28 26 27 19 100 Terveys 34 26 25 14 100 Yleinen 26 26 21 28 100 Ikä (.419) alle 30 21 37 31 11 100 30 44 27 26 30 18 100 45 54 29 25 27 20 100 yli 54 31 23 27 19 100 Organisaation tyyppi (.052) Suuret kunnat 27 23 30 20 100 Keskikokoiset kunnat 23 29 30 18 100 Pienet kunnat 35 14 30 21 100 Muut 32 29 23 16 100 Alue (.128) Etelä-Suomi 28 27 24 21 100 Länsi-Suomi 28 23 31 18 100 Itä-Suomi 26 29 33 12 100 Pohjois-Suomi 32 20 29 19 100 (1) indeksipistemäärä 0 57,5 = huono tilanne suhteessa muihin kuntatyöntekijöihin (2) indeksipistemäärä 58 67,5 = melko huono tilanne suhteessa muihin kuntatyöntekijöihin (3) indeksipistemäärä 68 77,5 = melko hyvä tilanne suhteessa muihin kuntatyöntekijöihin (4) indeksipistemäärä 78 100 = hyvä tilanne suhteessa muihin kuntatyöntekijöihin 8

Taulukossa 4 esitetään työhyvinvoinnin kokonaistaso kunta-alalla taustamuuttujien luokissa. Tulokset esitetään suhteellisina osuuksina siten, että ne ilmaisevat kuinka monta prosenttia tietyn taustamuuttujan luokista (esim. määräaikaiset työntekijät) sijoittuu tiettyyn kokonaistyöhyvinvoinnin luokkaan. Selkeimmät erot löytyvät toimialojen väliltä. Heikoin työhyvinvoinnin kokonaistaso on terveysalalla ja toiseksi heikoin sosiaalisektorilla. Osin tätä selittää se, että näillä sektoreilla on myös heikoin työn jatkuvuus. Muina huomioina voidaan esittää se, että vanhimman ikäluokan sekä kuntaorganisaation osalta hajonta on voimakasta. Toisin sanoen vanhimmassa ikäluokassa ja pienissä kunnissa suuri osa vastaajista sijoittuu ääripäihin (ks. myös liitetaulukko 1). Työhyvinvoinnin kokonaistason osalta sosiaalisektorilla ja teknisessä toimessa määräaikaisesti työskentelevien työhyvinvointi on selvästi heikompi kuin vakituisten työntekijöiden (ks. liitetaulukko 1). Sosiaalisektorilla nuoret voivat työssään parhaiten kun taas vanhin ikäluokka heikoiten. Sivistystoimessa tilanne on päinvastainen eli nuoret voivat huonointen ja vanhimmat työntekijät parhainten. Myös terveystoimessa nuorten, alle 30 ja 30 44-vuotiaiden työhyvinvointi on poikkeuksellisen alhainen. Taulukko 5. Erittäin huono tilanne työhyvinvoinnin osa-alueilla. Vastausten lukumäärä, absoluuttiset ja suhteelliset (%) osuudet Huonoin vastaus, lukumäärä Henkilöä % 0 495 48,5 1 284 27,8 2 149 14,6 3 55 5,4 4 22 2,2 5-8 15 1,5 1020 100 Taulukossa 5 esitetään vastaajien lukumäärät ja suhteelliset osuudet sen perusteella, kuinka monta kertaa vastaaja on ilmoittanut tilanteensa huonoimmaksi mahdolliseksi 10 työhyvinvoinnin osaalueella. Lukumäärä 0 on paras mahdollinen ja lukumäärä 10 huonoin mahdollinen tilanne. Esimerkiksi rivin 0 lukumäärä ilmoittaa niiden vastaajien lukumäärän, joilla ei ole ainuttakaan huonointa vastausta työhyvinvoinnin 10 osa-alueella. Taulukon tärkein tulos on se, että suhteellisen pieni osa kuntatyöntekijöistä (n.10 %) ilmoittaa kolmeen tai useampaan kysymykseen kaikkein huonoimman vastausvaihtoehdon. Tulosta voidaan tarkastella myös käänteisesti. Kunta-alalla noin joka kymmenes vastaaja ilmoittaa huomattavista ongelmista vähintään kolmella työhyvinvoinnin osa-alueella. Sitä, mihin työhyvinvoinnin osa-alueisiin kasautuvat työhyvinvointipuutteet pääsääntöisesti kohdistuivat, ei tässä tutkimuksessa tarkasteltu. 9

Taulukossa 6 esitetään puutteellisen työhyvinvoinnin kasautuminen taustamuuttujien luokissa. Esimerkiksi sarakkeen 0 arvo ilmoittaa niiden vastaajien suhteelliset osuudet taustamuuttujien luokissa, joilla ei ole ainuttakaan kaikkein huonointa tilannetta 10 työhyvinvoinnin osa-alueella. Taulukosta 6 käy ilmi, että terveyssektorilla, nuorissa ja muissa kunnallisissa organisaatioissa on eniten kaikkein huonoimpia vastauksia (vähintään 3 työhyvinvointipuutetta). Toisin sanoen juuri kaikkein huonoosaisimmat kunta-alan työntekijät ovat näissä työntekijäryhmissä (ks. myös liitetaulukko 2). Taulukko 6. Erittäin huono tilanne, vastausten lukumäärä taustamuuttujien luokissa, %. Erittäin huono tilanne, vastausten lukumäärä 0 1 2 3 4 5-8 Yhteensä Työsuhteen laatu (.183) toistaiseksi voimassa oleva 50 27 15 5 2 1 100 määräaikainen 41 33 12 8 4 2 100 Sukupuoli (.939) Miehet 50 27 15 5 1 1 100 Naiset 48 28 15 6 2 2 100 Toimiala (.028) Sivistys 54 33 10 2 2 1 100 Sosiaali 43 34 12 7 2 3 100 Tekninen 50 24 18 4 1 2 100 Terveys 44 26 17 8 3 1 100 Yleinen 58 21 15 4 2 0 100 Ikä (.056) alle 30 44 31 13 13 0 0 100 30-44 49 30 13 4 3 1 100 45-54 49 25 14 6 3 2 100 yli 54 48 28 18 4 0 1 100 Organisaation tyyppi (.507) Suuret kunnat 52 26 13 6 1 2 100 Keskikokoiset kunnat 50 27 15 3 3 1 100 Pienet kunnat 48 29 13 5 5 2 100 Muut 42 31 18 7 2 0 100 Alue (.784) Etelä-Suomi 49 27 14 6 2 2 100 Länsi-Suomi 49 29 13 5 2 1 100 Itä-Suomi 50 27 12 5 4 1 100 Pohjois-Suomi 45 28 21 3 1 1 100 0 = paras tilanne, ei yhtään erittäin huonoa vastausta 10 työhyvinvoinnin osa-alueella 1= yksi erittäin huono vastaus 10 työhyvinvoinnin osa-alueella 2 = kaksi erittäin huonoa vastausta 10 työhyvinvoinnin osa-alueella 3 = kolme erittäin huonoa vastausta 10 työhyvinvoinnin osa-alueella 4 = neljä erittäin huonoa vastausta 10 työhyvinvoinnin osa-alueella 5-8 = viidestä kahdeksaan huonoa vastausta 10 työhyvinvoinnin osa-alueella 10

3.2 Työhyvinvoinnin osa-alueet Kuviossa 2 esitetään työhyvinvoinnin osa-alueiden tulokset asteikolla 0 10. Luku 10 on paras mahdollinen tilanne ja puolestaan luku 0 huonoin mahdollinen. Toisin sanoen tilanne tietyllä työhyvinvoinnin osa-alueella on sitä parempi, mitä suurempi luku on. Fyysinen työkyky Henkinen työkyky Työyhteisön ilmapiiri Aikapaine Työn jatkuvuus Työn henkinen raskaus Työn fyysinen raskaus Työhyvinvoinnin huomioiminen Esimiestyö Oma osaaminen 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Kuvio 2. Työhyvinvoinnin osa-alueet asteikolla 0 10, indeksipistämäärät. Taulukossa 7 esitetään kunkin vastauksen suhteelliset osuudet työhyvinvoinnnin eri osa-alueiden ja oma osaamista mittaavan kysymyksen osalta. Taulukon 7 tulosten perusteella työhyvinvoinnin vahvuuksia kunta-alalla ovat henkinen ja fyysinen työkyky, työsuhteiden varmuus sekä oma osaaminen. Kunta-alan suurimmat haasteet kohdistuvat työn henkiseen rasittavuuteen. Lisäksi mitattujen osa-alueiden osalta kunta-alalla on eniten haasteita siinä, riittääkö aika työtehtävistä selviytymiseen sekä työhyvinvoinnin huomioimiseen ja työn fyysisesti raskaaksi kokemiseen liittyvissä asioissa. Taulukko 7. Työhyvinvoinnin osa-alueiden vastausten suhteelliset osuudet, %. eri eri En enkä eri Fyysinen työkykyni on hyvä tai erinomainen 3 7 6 32 53 100 Henkinen työkykyni on hyvä tai erinomainen 1 5 5 33 56 100 Työyhteisössäni on hyvä tai erinomainen ilmapiiri 3 12 12 40 33 100 Minulla on riittävästi aikaa saada työni tehdyksi 12 26 13 26 24 100 Työn jatkuvuus on turvattu 5 10 6 24 56 100 Työni on henkisesti raskasta 7 16 11 36 30 100 Työni on fyysisesti raskasta 23 26 10 23 18 100 Työnantajani pyrkii parantamaan ja ylläpitämään työhyvinvointia työpaikallani 10 21 18 34 17 100 Olen tyytyväinen lähimmän esimieheni johtamistapaan 6 18 12 34 29 100 Liian helppoja Melko helppoja Sopivia Melko vaikeita Liian vaikeita Yht. Työtehtävät oman osaamisen näkökulmasta 2 9 75 14-100 Yht. 11

3.2.1. Henkinen ja fyysinen työkyky Faktalaatikko 2. Fyysinen työkyky. Hyvä tilanne Määräaikaiset työntekijät Sivistysala Alle 30-vuotiaat Haasteellinen tilanne Tekninen ala Yli 54-vuotiaat Työntekijät Pohjois-Suomessa Fyysisen työkyvyn suhteen havaitaan, että määräaikaisissa työsuhteissa työskentelevät kokevat fyysisen työkykynsä hieman paremmaksi (taulukko 8). Tämä johtunee siitä, että määräaikaiset työntekijät ovat nuorempia kuin vakinaisessa työsuhteessa työskentelevät työntekijät. Työsuhteen laadun erot fyysisessä työkyvyssä säilyvät naisten kohdalla, mutta kunta-alalla työskentelevien miesten keskuudessa ei ole tilastollisesti merkitsevää eroa siinä, työskenteleekö määräaikaisissa tai toistaiseksi voimassa olevissa työsuhteissa. Ainoastaan sivistystoimessa työsuhteen laadulla on merkitystä siinä, miten työntekijät kokevat fyysisen työkykynsä. (ks. liitetaulukko 3). Taulukko 8. Fyysinen työkykyni on hyvä tai erinomainen. En enkä eri eri eri Yhteensä Työsuhteen laatu (.013) toistaiseksi voimassa oleva 51 33 7 7 3 100 määräaikainen 64 27 1 6 3 100 Sukupuoli (.979) Miehet 53 33 6 6 3 100 Naiset 53 31 6 7 3 100 Toimiala (.007) Sivistys 63 27 3 6 1 100 Sosiaali 53 31 9 4 3 100 Tekninen 41 36 7 10 5 100 Terveys 52 32 7 5 4 100 Yleinen 55 31 4 9 2 100 Ikä (.000) alle 30 55 39 2 5 0 100 30 44 64 27 4 4 1 100 45 54 53 31 7 6 3 100 yli 54 36 37 9 11 7 100 Organisaation tyyppi (.419) Suuret kunnat 54 31 6 6 2 100 Keskikokoiset kunnat 48 32 7 9 4 100 Pienet kunnat 56 30 0 8 6 100 Muut 54 32 6 5 4 100 Alue (.153) Etelä-Suomi 55 29 7 6 3 100 Länsi-Suomi 54 32 6 5 3 100 Itä-Suomi 50 37 5 6 3 100 Pohjois-Suomi 45 34 5 12 5 100 Fyysinen työkyky arvioidaan parhaaksi sivistystoimen ja yleisen alan työntekijöiden keskuudessa. Eniten haasteita fyysisen työkyvyn osalta on puolestaan teknisellä toimialalla. Toimialojen sisällä sukupuolten välillä on kiintoisia eroja fyysisessä työkyvyssä. Kunta-alalla ei miesten keskuudessa toimialalla ole merkitystä siinä, miten fyysinen työkyky koetaan. Sen sijaan naisten kohdalla havaitaan eroja toimialojen välillä siinä, millainen fyysinen työkyky työntekijällä on. Tässä tarkastelussa näyttäisi erottuvan naiset teknisellä toimialalla, joista joka viides ilmoittaa fyysisen työkykynsä huonoksi. (liitetaulukko 4). Kaiken kaikkiaan sosiaalialalla ja teknisellä alalla työskentelevät miehet kokevat fyysisen työkykynsä paremmaksi kuin alalla työskentelevät naiset. Erot johtunevat siitä, 12

että miehet ja naiset työskentelevät näillä toimialoilla eri ammateissa. Kunta-alan erityispiirre on se, että naiset työskentelevät monissa fyysisesti kuormittavissa ammateissa. (ks. taulukko 8.) Ikäryhmän perusteella ja siirryttäessä nuoremmista ikäryhmistä vanhempiin, arvio fyysisestä työkyvystä heikkenee loogisesti. Kuitenkin yli 54-vuotiaista työntekijöistä 73 % arvioi fyysisen työkykynsä hyväksi tai erinomaiseksi. Pohjois-Suomessa työskentelevät kuntatyöntekijät arvioivat fyysisen työkykynsä hivenen huonommaksi kuin muualla työskentelevät. (ks. taulukko 8.) Faktalaatikko 3. Henkinen työkyky. Hyvä tilanne Määräaikaiset työntekijät Haasteellinen tilanne Yleinen ala Henkisen työkyvyn osalta havaitaan vain pieniä eroja (taulukko 9). Määräaikaiset työntekijät arvioivat henkisen työkykynsä hieman paremmaksi kuin vakituisessa työsuhteessa toimivat. Sukupuolten välillä ei ole eroja. Toimialoittain tarkastellen yleinen ala erottuu muista siten, että yleisen toimialan tehtävissä työskentelevät kokevat henkisen työkykynsä vain hieman heikommaksi kuin muilla aloilla työskentelevät. Kaiken kaikkiaan taustatekijöiden osalta voidaankin todeta, että tilastollisesti merkitseviä eroja ei arvioidun henkisen työkyvyn osalta esiinny kunta-alalla. Tämä henkisen työkyvyn suhteellisen yhtenäinen lähtökohta on sinällään mielenkiintoinen tulos siinä tilanteessa, kun myöhemmin tässä tutkimuksessa tarkastellaan työn henkistä kuormittavuutta eri työntekijäryhmien välillä. Taulukko 9. Henkinen työkykyni on hyvä tai erinomainen. En enkä eri eri eri Yhteensä Työsuhteen laatu (.510) toistaiseksi voimassa oleva 54 34 5 5 1 100 määräaikainen 62 29 4 4 1 100 Sukupuoli (.790) Miehet 53 34 5 7 1 100 Naiset 56 33 5 5 1 100 Toimiala (.559) Sivistys 56 34 4 5 1 100 Sosiaali 56 34 5 3 2 100 Tekninen 55 31 5 7 1 100 Terveys 59 32 5 4 1 100 Yleinen 48 40 4 7 0 100 Ikä (.594) alle 30 52 40 3 5 0 100 30 44 56 35 3 5 1 100 45 54 57 31 6 4 2 100 yli 54 54 33 5 6 1 100 Organisaation tyyppi (.812) Suuret kunnat 54 36 4 5 1 100 Keskikokoiset kunnat 58 30 4 6 1 100 Pienet kunnat 52 33 6 5 3 100 Muut 56 33 6 5 1 100 Alue (.396) Etelä-Suomi 52 35 6 6 1 100 Länsi-Suomi 61 29 5 4 1 100 Itä-Suomi 56 36 3 3 2 100 Pohjois-Suomi 54 34 3 7 1 100 13

3.2.2. Työyhteisön ilmapiiri Faktalaatikko 4. Ilmapiiri. Hyvä tilanne Määräaikaiset työntekijät alle 30-vuotiaat työntekijät yli 54-vuotiaat työntekijät Pienten kuntien työntekijät Haasteellinen tilanne Terveysala Yleinen ala 30 54-vuotiaat työntekijät Muut kunnalliset organisaatiot kuin kunnat Ilmapiiriä koskevia arvioita tarkastellaan taulukossa 10. Määräaikaisessa työsuhteessa työskentelevät arvioivat ilmapiirin hieman paremmaksi kuin toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa. Miesten ja naisten välillä ei ole eroa siinä, minkälaiseksi ilmapiiri työpaikalla arvioidaan. Toimialoista ilmapiiriltään myönteisimpinä erottuvat sosiaaliala ja tekninen ala. Eniten ilmapiiriongelmia näyttää olevan terveys- ja yleisellä alalla. Iän suhteen havaitaan kiintoisa U-käyrä, sillä ilmapiiri työpaikalla arvioidaan parhaimmaksi yhtäältä nuorimmassa ja toisaalta vanhimmassa ikäryhmässä. Pienten kuntien työntekijät antavat työpaikkansa ilmapiirille hivenen myönteisemmän arvion kuin isommissa kunnissa ja muissa kuntaorganisaatiotyypeissä. Liitetaulukon 5 mukaan erityisesti nuoret ja vanhimmat miehet arvioivat työyhteisönsä ilmapiirin myönteisesti. Naisten keskuudessa ikä ei erottele yhtä selvästi arvioita työyhteisön ilmapiiristä. Huomion arvoista on kuitenkin se, että tietyissä ikäryhmissä naiset arvioivat työyhteisön ilmapiirin huonommaksi kuin miehet. (liitetaulukko 6.) Taulukko 10. Työyhteisössäni on hyvä tai erinomainen ilmapiiri. En enkä eri eri eri Yhteensä Työsuhteen laatu (.070) toistaiseksi voimassa oleva 32 41 11 13 3 100 määräaikainen 38 35 15 8 5 100 Sukupuoli (.273) Miehet 31 40 15 10 4 100 Naiset 33 40 11 13 3 100 Toimiala (.300) Sivistys 33 39 13 12 4 100 Sosiaali 38 39 10 12 2 100 Tekninen 35 34 11 15 5 100 Terveys 29 47 10 11 2 100 Yleinen 29 39 15 13 4 100 Ikä (.018) alle 30 39 39 8 8 6 100 30 44 26 42 14 16 2 100 45 54 33 42 11 10 4 100 yli 54 39 35 10 13 3 100 Organisaation tyyppi (.016) Suuret kunnat 33 39 12 12 4 100 Keskikokoiset kunnat 38 38 11 10 3 100 Pienet kunnat 44 32 18 6 0 100 Muut 25 45 10 17 3 100 Alue (.500) Etelä-Suomi 33 38 13 12 4 100 Länsi-Suomi 31 43 11 13 2 100 Itä-Suomi 30 45 13 10 2 100 Pohjois-Suomi 37 37 7 15 3 100 14

3.2.3. Aikapaine kuntatyössä Faktalaatikko 5. Aikapaine. Hyvä tilanne Määräaikaiset työntekijät Miehet Keskikokoiset kunnat Haasteellinen tilanne Naiset Terveysala yli 54-vuotiaat työntekijät Muut kunnalliset organisaatiot kuin kunnat Työntekijät Itä-Suomessa Määräaikaiset työntekijät kokevat kiirettä hieman enemmän kuin vakituisessa työssä olevat työntekijät (taulukko 11). Kiire työssä on tyypillisempää naisille kuin miehille, joka johtuu naisvaltaisesta terveysalasta, jolla kiireen kokeminen on yleisempää kuin muilla aloilla. Tämä näkyy myös siinä, että organisaatiotyypeittäin tarkasteltuna ryhmässä muut, johon sairaanhoitopiirit luokittuvat, kiirettä koetaan kaikkein eniten. Liitetaulukoissa 7-10 havaitaan, että tarkasteltaessa miesten ja naisten eroja iän tai toimialan mukaan, naiset kokevat poikkeuksetta työssään enemmän kiirettä kuin miehet. Toimialoittain tarkasteltuna on jopa niin, että määräaikaisilla on useammin riittävästi aikaa saada työnsä tehdyksi. Kuitenkin terveydenhuollossa tilanne on päinvastainen eli määräaikaiset työntekijät kokevat useammin kiirettä. Selvä ero on juuri siinä, että terveydenhuollon sisällä naiset kokevat selvästi useammin kiirettä. Kokonaisuudessaan kiire painottuu selvästi nuoriin naisiin. Taulukko 11. Minulla on riittävästi aikaa saada työni tehdyksi. En enkä eri eri eri Yhteensä Työsuhteen laatu (.391) toistaiseksi voimassa oleva 23 25 13 26 12 100 määräaikainen 28 27 10 22 13 100 Sukupuoli (.004) Miehet 27 33 14 19 7 100 Naiset 23 24 12 27 13 100 Toimiala (.001) Sivistys 26 27 15 23 9 100 Sosiaali 30 27 11 21 10 100 Tekninen 28 27 11 24 10 100 Terveys 13 25 13 32 17 100 Yleinen 29 22 13 23 13 100 Ikä (.008) alle 30 26 26 18 19 11 100 30 44 22 29 16 25 9 100 45 54 22 28 11 24 14 100 yli 54 29 17 10 30 14 100 Organisaation tyyppi (.039) Suuret kunnat 27 26 14 22 11 100 Keskikokoiset kunnat 26 27 10 29 9 100 Pienet kunnat 25 19 19 29 8 100 Muut 18 26 12 28 17 100 Alue (.073) Etelä-Suomi 25 27 13 22 13 100 Länsi-Suomi 23 26 14 27 10 100 Itä-Suomi 19 19 14 37 10 100 Pohjois-Suomi 28 28 9 21 14 100 15

3.2.4. Työn jatkuvuus Faktalaatikko 6. Työn jatkuvuus. Hyvä tilanne Toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa olevat Terveysala Yli 54-vuotiaat Suurten kuntien työntekijät Haasteellinen tilanne Määräaikaisessa työsuhteessa olevat Yleinen ala Tekninen ala alle 30-vuotiaat työntekijät Pienten kuntien työntekijät Määräaikaisessa työsuhteessa työskentelevät kokevat luonnollisesti työnsä jatkuvuuden turvattomammaksi kuin vakituisessa työsuhteessa toimivat (taulukko 12). Miesten ja naisten välillä ei ole eroja työsuhteen jatkuvuuden kokemisessa. Toimialoja tarkasteltaessa tekninen ala ja yleinen ala erottuvat niin, että näillä aloilla työskentelevät arvioivat työsuhteen jatkuvuutta negatiivisemmin. Teknisellä alalla tulos johtunee töiden ulkoistamisesta ja yleisellä alalla hallintoon kohdistuvista muutospaineista. Kuntaliitoksia tehtäessä uhkaksi saatetaan kokea juuri se, että hallinnon työpaikkoja kohtaan kohdistuu vähentämistarpeita. Taulukko 12. Työni jatkuvuus on turvattu. En enkä eri eri eri Yhteensä Työsuhteen laatu (.000) toistaiseksi voimassa oleva 62 23 5 8 2 100 määräaikainen 19 24 8 25 24 100 Sukupuoli (.387) Miehet 53 25 6 13 3 100 Naiset 56 23 6 9 5 100 Toimiala (.031) Sivistys 58 21 6 11 5 100 Sosiaali 58 20 4 8 9 100 Tekninen 50 26 8 13 4 100 Terveys 61 25 4 8 2 100 Yleinen 47 25 7 13 7 100 Ikä (.107) alle 30 56 18 2 18 6 100 30 44 54 22 8 11 5 100 45 54 55 26 6 8 6 100 yli 54 60 23 3 10 3 100 Organisaation tyyppi (.063) Suuret kunnat 60 20 5 10 6 100 Keskikokoiset kunnat 54 23 6 10 7 100 Pienet kunnat 47 29 8 10 5 100 Muut 52 29 6 11 2 100 Alue (.255) Etelä-Suomi 57 23 7 9 4 100 Länsi-Suomi 56 22 3 13 6 100 Itä-Suomi 51 28 8 7 6 100 Pohjois-Suomi 55 24 4 12 5 100 Sosiaali- ja terveysalalla on eniten määräaikaisia työsuhteita. Kuitenkaan työntekijät eivät ole erityisen huolissaan työnsä jatkuvuudesta. Syynä lienee, että sosiaali- ja terveydenhuollossa on erityisesti lähivuosina odotettavissa suurta tarvetta työntekijöistä tai jopa työvoimapulaa. Niinpä liitetaulukoista 11 ja 12 nähdään, että sosiaali-, terveys- sekä teknisellä alalla määräaikaisessa työssä työskente- 16

levät kokevat työnsä jatkuvuuden huomattavasti myönteisemmin kuin yleisellä alalla ja sivistysalalla työskentelevät. Pienissä kunnissa, joita kuntaliitokset useammin koskevat, työn jatkuvuuteen suhtaudutaan hieman varauksellisemmin. 3.2.5. Työn henkinen ja fyysinen raskaus Faktalaatikko 7. Työn henkinen raskaus. Hyvä tilanne Miehet Tekninen ala Yleinen ala Yli 54-vuotiaat työntekijät Haasteellinen tilanne Sivistysala Sosiaaliala Terveysala Työn henkistä kuormittavuutta tarkastellaan taulukossa 13. Terveys-, sivistys- ja sosiaalialalla työskentelevät arvioivat useimmin työnsä henkisesti raskaaksi. Sen sijaan teknisen ja yleisen toimen työt koetaan henkisesti vähemmän kuormittaviksi. Erot työn henkisessä kuormittavuudessa säilyvät myös silloin, kun toimialojen välisiä eroja tarkastellaan erikseen ikäryhmien sisällä (ks. liitetaulukko 13). Ikäryhmien osalta havaitaan, että työn kokeminen henkisesti raskaaksi vähenee kun siirrytään nuoremmista ikäryhmistä vanhempiin. Jatkotarkasteluissa miesten kohdalla iän vaikutus häviää, mutta naisten kohdalla ikäryhmien välinen ero säilyy. Naisista kaikkein vanhimmat kokevat työnsä henkisesti vähiten kuormittaviksi. (ks. liitetaulukko 14.). Taulukko 13. Työni on henkisesti raskasta 3. eri eri En enkä eri Yhteensä Työsuhteen laatu (.383) toistaiseksi voimassa oleva 7 17 11 35 30 100 määräaikainen 8 11 12 40 30 100 Sukupuoli (.398) Miehet 8 20 12 34 26 100 Naiset 7 15 11 36 31 100 Toimiala (.000) Sivistys 5 11 13 37 35 100 Sosiaali 3 16 10 36 36 100 Tekninen 16 25 14 30 15 100 Terveys 2 11 7 39 41 100 Yleinen 12 22 15 35 16 100 Ikä (.002) alle 30 0 13 16 35 35 100 30 44 5 15 13 35 33 100 45 54 9 13 12 36 31 100 yli 54 9 23 7 36 25 100 Organisaation tyyppi (.171) Suuret kunnat 7 16 12 38 27 100 Keskikokoiset kunnat 9 19 8 35 29 100 Pienet kunnat 8 16 6 32 38 100 Muut 5 14 12 34 35 100 Alue (.960) Etelä-Suomi 8 16 12 35 29 100 Länsi-Suomi 6 16 12 36 30 100 Itä-Suomi 7 17 10 35 32 100 Pohjois-Suomi 5 17 8 38 33 100 17

Faktalaatikko 8. Työn fyysinen raskaus. Hyvä tilanne Sivistysala Yleinen ala Haasteellinen tilanne Tekninen ala Terveysala Samat taustatekijät kuin työn henkisen kuormittavuuden kohdalla korostuvat myös työn fyysisen kuormittavuutta tarkasteltaessa (taulukko 14). Naiset arvioivat työnsä fyysisesti raskaammaksi kuin miehet. Fyysisesti raskasta työtä tehdään sosiaali-, terveys- ja teknisessä toimessa. Määräaikaiset kunta-alan työntekijät kokevat työnsä fyysisesti kevyemmiksi kuin toistaiseksi voimassa olevissa työtehtävissä työskentelevät. Selityksenä tähän voidaan esittää se, että määräaikaiset ovat useammin nuoria kuin toistaiseksi voimassa olevissa työskentelevät. Jatkotarkasteluissa myös havaitaan, että määräaikaisten keskuudessa ei sukupuolten välillä ole eroja työn fyysisen kuormittavuuden kokemuksessa. (ks. liitetaulukko 15). Sukupuolen perusteella naiset kokevat työnsä fyysisesti raskaammaksi (taulukko 14). Tulosta selittänee fyysisesti raskaat työskentelyolosuhteet, jotka korostuvat eri tavoin sukupuolten arvioissa. Sukupuolten väliset erot säilyvät myös jatkotarkasteluissa. Kun tilannetta tarkastellaan erikseen eri organisaatiotyypeissä, jää sukupuolten välille eroa ainoastaan niissä työntekijäryhmissä, jotka työskentelevät muissa kuin peruskunnissa. Näitä kunnallisia organisaatioita ovat muun muassa kuntayhtymät ja kunnalliset osakeyhtiöt. (ks. liitetaulukko 15). Taulukko 14. Työni on fyysisesti raskasta 3. eri eri En enkä eri Yhteensä Työsuhteen laatu (.213) toistaiseksi voimassa oleva 23 25 10 24 18 100 määräaikainen 21 34 7 21 17 100 Sukupuoli (.008) Miehet 31 22 12 21 14 100 Naiset 21 28 9 24 18 100 Toimiala (.000) Sivistys 37 37 9 15 3 100 Sosiaali 12 29 12 28 18 100 Tekninen 16 15 12 28 29 100 Terveys 12 26 8 28 25 100 Yleinen 52 25 9 11 4 100 Ikä (.274) alle 30 23 27 10 13 27 100 30 44 23 27 12 21 17 100 45 54 22 27 10 25 16 100 yli 54 24 25 6 26 18 100 Organisaation tyyppi (.500) Suuret kunnat 23 29 10 22 16 100 Keskikokoiset kunnat 24 24 10 25 18 100 Pienet kunnat 17 32 10 30 11 100 Muut 23 23 9 24 22 100 Alue (.245) Etelä-Suomi 22 29 9 23 16 100 Länsi-Suomi 22 24 14 23 16 100 Itä-Suomi 24 23 9 24 21 100 Pohjois-Suomi 25 26 5 25 20 100 3 Työn henkisen ja fyysisen raskauden tuloksia tarkasteltaessa on syytä huomioida, että taulukkojen 13 ja 14 asteikko on muista työhyvinvoinnin osaalueista poiketen käänteisessä järjestyksessä. 18

3.2.6. Työhyvinvoinnin huomioiminen Faktalaatikko 9. Työnantajan tuki työhyvinvoinnille. Hyvä tilanne Haasteellinen tilanne Tekninen ala Sosiaaliala Yleinen ala 30 44-vuotiaat Pohjois-Suomen työntekijät Suurten kuntien työntekijät alle 30-vuotiaat Työnantajan toimintaa työhyvinvoinnin edistämisessä saa kaikkein myönteisimmän arvion teknisen toimen työntekijöiltä (taulukko 15). Eniten kehitettävää työnantajan työhyvinvointia tukevassa toiminnassa on sosiaalitoimessa. Jatkotarkasteluissa havaittu ero säilyy niiden kuntatyöntekijöiden joukossa, jotka työskentelevät toistaiseksi voimassa olevissa työsuhteissa (ks. liitetaulukko 17). Ikäryhmistä erottuu 30 44-vuotiaiden ryhmä, joiden arvio työnantajan toiminnasta työhyvinvoinnin tukemisessa on hivenen muita ikäryhmiä negatiivisempi. Saattaa olla, että tulos heijastelee perheen ja työn yhteensovittamisen haasteiden osumista juuri tähän ikäryhmään. Jatkotarkasteluissa 30 44- vuotiaiden ikäryhmä havaitaan myös ainoaksi ikäryhmäksi, jonka sisällä sukupuolten välillä on tilastollisesti merkitsevää eroa (ks. liitetaulukko 16). Organisaatiotyyppejä tarkasteltaessa puolestaan havaitaan, että pienissä kunnissa työnantajan katsotaan tukevan enemmän työntekijöiden työhyvinvointia kuin muissa organisaatiotyypeissä, mutta tulos ei ole tilastollisesti merkitsevä. Taulukko 15. Työnantajani pyrkii parantamaan ja ylläpitämään työhyvinvointiani työpaikallani. En enkä eri eri eri Yhteensä Työsuhteen laatu (.927) toistaiseksi voimassa oleva 17 34 18 22 10 100 määräaikainen 19 34 19 19 10 100 Sukupuoli (.029) Miehet 14 38 19 15 14 100 Naiset 18 33 18 23 9 100 Toimiala (.019) Sivistys 13 38 24 19 6 100 Sosiaali 17 29 18 23 13 100 Tekninen 20 35 12 19 14 100 Terveys 17 33 20 24 7 100 Yleinen 18 36 15 18 12 100 Ikä (.040) alle 30 10 45 17 25 3 100 30-44 12 34 22 23 9 100 45-54 19 34 16 20 12 100 yli 54 21 31 17 21 10 100 Organisaation tyyppi (.500) Suuret kunnat 15 34 19 21 11 100 Keskikokoiset kunnat 19 33 18 21 9 100 Pienet kunnat 27 26 19 15 13 100 Muut 16 36 17 23 8 100 Alue (.284) Etelä-Suomi 15 33 17 24 11 100 Länsi-Suomi 20 34 17 18 11 100 Itä-Suomi 14 31 24 23 8 100 Pohjois-Suomi 18 39 18 20 6 100 19