Jäidenlähtöseminaari Kunnes terveys meidät erottaa! 12.5.2015 Joensuu Vähäisen liikkumisen mielekkyys ja mielettömyys LitT Erikoissuunnittelija Kati Kauravaara Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö - LIKES-tutkimuskeskus
Vähäisen liikkumisen mielettömyys
Liikunnan terveyttä edistävä vaikutus Elimistö mukautuu kuormitukseen, jolloin harjoitusvaikutus parantaa kuntoa (valmiutta johonkin): toimintakykyä eli ns. toimintakuntoa työkykyä eli työkuntoa terveyskuntoa eli sydän-, verenkierto- ja hengityselimistön kuntoa tuki- ja liikuntaelimistön kuntoa motorista kuntoa sopivaa painoa, kehon koostumusta ja vyötärönympärystä fyysistä kuntoa eli kestävyyttä lihasvoimaa, -kestävyyttä ja -joustavuutta, luiden vahvuutta ja nivelten liikkuvuutta kehon ja liikkeiden hallintaa, tasapainoa, ketteryyttä, liikkumisvarmuutta, silmä-käsi-koordinaatiota Psyykkiset, henkiset ja sosiaaliset vaikutukset Ehkäisee sairauksia, pidentää eliniän odotetta ja parantaa elämänlaatua! Lähde: Fogelholm ym. 2011; Liikunta: Käypä hoito -suositus 2010; Vuori 2015
Terveysliikunnan suositus Lähde: UKK-instituutti
Väestöryhmien välisiä eroja liikkumisessa Pienituloiset, työntekijäasemassa olevat ja vähän koulutusta saaneet liikkuvat vähiten. Edellisestä poikkeus työntekijänaiset, jotka liikkuvat työmatkansa muissa ammattiasemassa olevia useammin. Ammatillisessa koulutuksessa opiskelevat liikkuvat vähemmän kuin lukiolaiset. Kestävyysliikuntasuosituksen mukaan liikkuu ammatillisen koulutuksen opiskelijoista 42 % ja lukiolaisista 55 %. Kerran viikossa tai harvemmin liikkuvia on ammatillisissa oppilaitoksissa 29 % ja lukioissa 17 % opiskelijoista. Ammattiin opiskelevista 15 % ja lukiolaisista 8 % ei harrasta lainkaan hengästymistä ja hikoilemista aiheuttavaa vapaa-ajan liikuntaa. Lähde: Borodulin ym. 2010; Mäkinen 2010; 2011; Kouluterveyskysely
Vähäisen liikkumisen mielekkyys
Kauravaara, Kati (2013). Mitä sitten, jos ei liikuta? Etnografinen tutkimus nuorista miehistä. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 276. LIKES-tutkimuskeskus. Jyväskylä. > Tutkimuksen pääinformantti: 18 20-vuotias kone- ja metallialaa ammattikoulun kolmannella vuosikurssilla opiskeleva työväenluokkainen nuori mies Kohderyhmä: Erään pääkaupunkiseudulla sijaitsevan ammattikoulun kolmannen vuosikurssin opiskelijat (4 ryhmää, reilu 30 opiskelijaa) Yksi päätutkimusryhmä, jossa yhdeksän opiskelijaa Kuusi pääinformanttia Etnografinen tutkimusote noin vuoden kestävä kenttätyöjakso havainnointia ammattikoulussa ja kouluun liittyvissä ympäristöissä sekä informanttien vapaa-ajan ympäristöissä haastattelut (19 haastattelua) valokuvaus
Nuoren miehen elämän suolat (1) Hetkessä eläminen (2) Kiireettömyys (3) Vapaa-ajan runsaus (4) Mahdollisimman vähällä pääseminen (5) Kaverit
No me ollaan niin helvetin laiskoi ihmisiä, ettei me enää jakseta kävellä tuolla ulkona, niinku tyyliin et, ei me sillee, et jos me mennään jonnekin ulos niin me mennään autolla ja ajellaan jossain. Se on mun mielestä aika huvittavaa, kun joku kysyy, et mennäänkö ulos ja sit me mennään autoon. (Janne)
Kolme tarkastelukulmaa yhteiskunnallisiin asemiin kuulumiseen ja vähäiseen liikkumiseen (1)Taloudelliset ehdot Sosiaalisiin asemiin liittyy aineellisia oloja, esimerkiksi taloudellisia reunaehtoja, jotka määrittävät sitä, mitä on mahdollista valita ja mitä ei. (2)Kulttuurinen maku Sosiaalisiin asemiin liittyy erilaisia kulttuurisia yhteisesti jaettuja makutottumuksia. Makutottumukset ilmentävät sitä, mistä on hyväksyttävää pitää ja mistä ei. (3)Yhteiskuntaluokkasidonnaisten instituutioiden kulttuuri ja käytännöt Sosiaaliset asemat ovat yhteydessä erilaisten yhteiskuntaluokkasidonnaisten instituutioiden, kuten ammattikoulun ja työssäoppimispaikkojen kulttuuriin ja käytäntöihin.
Toisessa kerroksessa törmäsin ensimmäisenä Atteen ja Joonakseen. He olivat menossa mittailemaan jonkun laatikon mittoja. Aten puhelin soi. Janne soitti ja pyysi Attea painamaan hissin nappulaa. Opiskelijoilla ei ole mahdollisuutta käyttää hissiä, koska se toimii vain avaimella. Mutta hissiin pääsee kyllä sisälle ja silloin jos joku painaa toisessa kerroksessa nappulaa, hissi liikkuu. (Tutkimuspäiväkirja H38TI11.1.2011)
Kohderyhmälähtöistä liikunnanedistämistä?
Lähteet ja kirjallisuus Bourdieu, Pierre (1984). Distinction. A Social critique of the judgement of taste. Harvard Unversity Press. Cambridge, Massachusetts. Borodulin, Katja; Mäkinen, Tomi & Prättälä, Ritva (2010). Vapaa-ajan liikuntaa ennustavat ylioppilaslakki, valkokaulus ja paksu lompakko. Liikunta & Tiede 47 (4), 4 10. Fogelholm, Mikael; Vuori, Ilkka & Vasankari, Tommi (toim.) (2011) Terveysliikunta. 2. uudistettu painos. Duodecim. Helsinki. Kahma, Nina (2011). Yhteiskuntaluokka ja maku. Sosiaalitieteiden laitoksen julkaisuja 2011:8. Helsingin yliopisto. Helsinki. Kokko, Sami & Hämylä, Riikka (toim.) (2015). Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2014. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2015:2. Valtion liikuntaneuvosto. Helsinki. Kouluterveyskysely. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. (verkkojulkaisu). Helsinki. (viitattu: 12.7.2012 ja 17.7.2012). Saantitapa: http://info.stakes.fi/kouluterveyskysely/fi/tulokset/index.htm. Liikunta: Käypä hoito -suositus (2010). Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Käypä hoito -johtoryhmän asettama työryhmä. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Helsinki. Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi (viitattu 21.10.2011). Mäkinen, Tomi (2010). Trends and explanations for socioeconomic differences in physical activity. Research 41. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Helsinki. Mäkinen, Tomi (2011). Liikunnan sosioekonomisia eroja selittävät tekijät aikuisilla. Teoksessa Pauliina Husu; Olavi Paronen; Jaana Suni & Tommi Vasankari Suomalaisten fyysinen aktiivisuus ja kunto 2010. Terveyttä edistävän liikun-nan nykytila ja muutokset. Opetus-ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2011:15. OKM. Helsinki, 53 59. Vuori, Ilkka (2015). Liikuntaa lääkkeeksi. Liikuntaohjelmia sairauksien ehkäisyyn ja hoitoon. Readme. Helsinki.