Osallisuus, mutta missä? Lasten suojelua ennen lastensuojelua Johanna Hurtig HY 8.10.08
Lähtökohta: tutkimuksellisuudesta tunnustuksellisuuteen? Väsymys, ulkopuolisuus, epäily Turtumus, tottumus, hämäryys? Hyvien tarkoitusten sumu Onko osallisuus muotikäsite, ajalle sopivaa poliittista ja tutkimuksellista taustamusiikkia, jäsenkortti eri areenoilla?
Kysymys hyödystä? Keskusteluilla taipumus kiinnittyä samoihin lähtökohtiin, asemoitua tiettyihin koordinaatteihin sekä juuttua operoimaan samoilla käsitteillä ja näköaloilla. Diskurssit tiivistyvät, Asiat abstrahoituvat, teema on hieno ja jalo Mutta: mitä puheet rakenteista, käytännöistä ja kuulemisesta tuottavat? Missä osallisuuden paikat, tilanteet ja missio näkyy?
Esim. Lapsen läsnäolon tasot koulussa Fyysinen: lapset massatiloissa, luokissa, saleissa, auloissa, ruokalassa Aikuiset viihtyisissä ja intiimeissä tiloissa, joissa mahdollisuus rauhoittua ja istua mukavasti Faktinen: kuka tuottaa tietoa, joka lähtee koulusta kotiin, vanhempainiltoihin? Diskursiivinen: Miten lapsista puhutaan? Kenelle mitäkin? Kommunikatiivinen: Koulun keskustelukäytännöt? Sekä osallisuuden ymmärtämiseen että toteutumiseen on vielä pitkä matka.
Tunnustuksia Esityksen lähtökohta: Ei keskusteluja, ei muiden jäsennyksiä Ei lastensuojelukäytäntöjen tuttuja yhteyksiä Tavoitteena: tuoreus, oma näkemys, konkretia ja käsitteellinen tuuletus.
Kysymyksiä? Miten lapsi tietää, että hänen osallisuuttaan pohditaan ja kehitetään? Miten se välittyy erilaisille lapsille yhteiskunnassamme? Onko osallisuus edelleen aikuislähtöistä, pistemäistä aikuisten hallinnoima ja masinoima pyrkimys? Voiko projekti muodostua lapselle teennäiseksi, taakaksi, säännöksi sääntöjen joukossa?
Osallisuusmaisema Mikä: kokemukset ja näkemykset, mukaan ottaminen toimintaan ja suunnitteluun, valinnanmahdollisuuksien tarjoaminen, autonomia, itsemäärääminen, demokratia Miksi? paradigmamuutos lapsikäsityksissä ja lapsen yhteiskunnallisessa aseman hahmottamisessa, käytäntöjen kehittäminen, voimaannuttaminen, ymmärtäminen, oikeudet, auttaminen. Miten? Rakenteet, tavat, menetelmät, oikeutus, osaaminen, asenteet
Delaktighet Påverka Inverka
Osallisuus: MISSÄ? Lastensuojelussa: Problemaattisuus : perheenjäsenten ja hyvinvoinnin yhteenkietoutuneisuus Tihkuvan auttamisen logiikka, lapsen autonomian erityispiirteet Vaikutusmahdollisuuden ja osallisuuden tarjoaminen lastensuojelun tilanteissa vaativaa, jos lapsi ei ole voinut harjoittaa niitä muissa vähemmän latautuneissa yhteyksissä. Lasten suojelua ja lasten tunnistamista ja tilan raivaamista lapselle arkeen: kotiin, kouluun, päiväkotiin, arjen eri areenoille.
Keskustelujen ja käytäntöjen yhteydet Valinnanmahdollisuudet: Teennäiset sinistä vai punaista maitoa - valinnat Kuormittuneet, äiti vai isä, koti vai laitos, kertoako vai ei? Miten lapsi voi esim. valita kenelle kertoo? Rakenteet: kokouksia, oppilaskuntia, parlamentteja, aikuisten mahdollistamia, valvomia ja luomia. Käytännöt? Lomakkeet, kyselyt, aikuisten luomat tilanteet
Lapsen asema on vähiten problematisoitu alistussuhde yhteiskunnassa. (Auren) Osallisuus on tunnetta yhteenkuuluvuudesta, tavoitteellisesta toiminnasta ja mahdollisuuksista toimia omassa ympäristössä (Eriksson & Granlund, 2004) Avain toimivaan keskusteluun lapsen kanssa on siinä, että näemme suuruuden niissä jotka ovat vielä pieniä. (Auren)
Mitä se on ja missä se on? Lumiukon sytytyneste Osallisuus on lapsen näkemistä ja kuulemista silloin, kun lapsi puhuu, ei vain silloin, kun aikuinen kysyy. Osallisuus vielä pääosin alkeellista, kiltti aikuinen tässä kysyy - asteella. Tarvitaan herkkyyttä, asennetta, valtarakenteiden ja vallankäytön tunnistamista ja purkamista, Laaja-alaista yhteiskunnallista toisin näkemistä.