Aino-Maija Hiltunen Eeva Uusitalo Olli Hietanen Torsti Hyyryläinen Sari Kettunen Sari Söderlund Dynaaminen laatunäkemys Kolmen yliopistoverkoston kehittävä vertaisarviointi KORKEAKOULUJEN ARVIOINTINEUVOSTON JULKAISUJA :
978-952-206-120-1 (painettu) 978-952-206-121-8 (pdf) ISSN 1457-3121 Julkaisija: Korkeakoulujen arviointineuvosto Kansi: Juha Ilonen Layout: Pikseri Julkaisupalvelut Esa Print Oy Tampere 2009
Alkusanat Tämä raportti kertoo kolmen suomalaisen yliopisto- tai tieteenalaverkoston yhteisestä kaksivuotisesta hankkeesta, jonka tavoitteena on ollut yhtäältä verkostojen välinen vertaisarviointi ja toisaalta verkostojen laatuun ja laatujärjestelmiin liittyvän kehittämistyön tukeminen. Ajatusta verkostojen välisestä vertaisarvioinnista oli valtakunnallisella verkostokoordinaattorien sähköpostilistalla ideoinut Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemian koordinaattori Sari Söderlund, ja laatujärjestelmään ja toimintakäsikirjaan liittyvän työn käynnistäminen oli tullut ajankohtaiseksi naistutkimuksen Hilma-verkostossa. Hilman suunnittelija Aino-Maija Hiltusen aloitteesta haimme Korkeakoulujen arviointineuvoston tukirahaa tälle hankkeelle syksyllä 2006. Kolmanneksi kumppaniksi tuli vuonna 2007 kansallisten aineverkostojen yhteistyön koordinaattorina toiminut monitieteisen maaseuduntutkimuksen Rural Studies -verkosto, joka oli toimintansa alusta asti integroinut laatutyön osaksi toimintansa suunnittelua. Hanke käynnistettiin aikana, jolloin emme vielä täysin ymmärtäneet, kuinka suurista muutoksista yliopistoissa ja siten myös verkostoissa on kysymys. Raportti kirjoitetaan loppuun kahta vuotta myöhemmin, jolloin voi todeta paitsi yliopistollisen muutoksen jatkuvuuden, nopeuden ja laajuuden, myös edelleen epävarmuuden verkostojen toiminnasta ja niiden rahoituksesta. Verkostojen perustamisen voisi opetusministeriön näkökulmasta nähdä alkusoittona yliopistojen yhdistymiselle ja alliansseille. Verkostoissa yliopistoilta on ikään kuin edellytetty kilpailun ohella myös yhteistyötä. Mutta miten verkostojen rooli muuttuu, kun julkishallinnollinen ohjaus yliopistouudistuksen myötä vähenee? Miten varmistutaan, että kilpailu ja yhteistyö mahtuvat jatkossakin samaan lauseeseen, ja verkostoissa mukana olevat yliopistot ymmärtävät yhteisen hyödyn ja jaetun edun merkityksen myös uudessa, kasvavan autonomian tilanteessa? Samalla kun toivomme, että niin nämä kolme hankkeessa mukana ollutta kuin muutkin suomalaiset yliopistoverkostot voivat jatkaa ja uudistaa toimintaansa myös tulevaisuudessa, haluamme dokumentoida verkostojemme tämän hetkistä vaihetta, hyviä käytäntöjä ja ongelmakohtia. Yliopistomaailman historiallisesta tilanteesta johtuen jo pelkästään tällä dokumentaatiolla voi olla suuri merkitys, koska tulevaisuuden yliopistoverkostot ovat erilaisia. Kerromme myös, mitä olemme kahden vuoden aikana kollektiivisesti verkostojen arvioinnista ja laatujärjestelmistä oppineet. Uskomme tämän olevan hyödyllistä myös tulevaisuuden rakentamisen kannalta.
Hankkeessa ovat olleet sen aikana mukana Aino-Maija Hiltunen Hilmaverkostosta, Eeva Uusitalo ja Torsti Hyyryläinen monitieteisten maaseutuopintojen Rural Studies -yliopistoverkostosta (RS), Sari Söderlund, Sari Kettunen ja Olli Hietanen Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemiasta (TVA) sekä Kirsi Saarikangas Hilma-verkostosta. Tekstiä on työstetty yhdessä eri vaiheissa. Kiitämme yhteistyöstä ja kommentoinnista myös Tuulikki Petäjäniemeä (Peemicon), Johanna Ollilaa (TVA), Päivi Pylkkästä (RS), Anu Laukkasta (Hilma) ja Päivi Naskalia (Hilma). Samoin kiitämme kaikkia omien verkostojemme aktiivisia vastuunkantajia, joiden ääni kuuluu toivottavasti myös tekstissä koordinaattorien äänien lomassa. Kiitämme hyvästä yhteistyöstä muita suomalaisia yliopistoverkostoja. Taloudellisesta tuesta, mahdollisuudesta yhteiseen hankkeeseen ja raportin julkaisemisesta kiitämme Korkeakoulujen arviointineuvostoa. Helsingissä, Mikkelissä ja Turussa 23.06.2009 Tekijät
Sisällys Yliopistot ja yliopistoverkostot. Yliopistojen muutoksesta. Laatu ja laadunarviointi yliopistoissa. Hankkeen tausta ja tavoitteet. Kehittävän vertaisarvioinnin menetelmä. Dynaamisen laatunäkemyksen viitekehys Verkostojen kuvaukset. Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemia. Hilma naistutkimuksen yliopistoverkosto. Rural Studies monitieteiset maaseutuopinnot Kehittävän vertaisarvioinnin tuloksia. Verkostoja kuvaavia ominaisuuksia. Verkostojen tilannearvio. Kehittävästä vertaisarvioinnista opittua Johtopäätöksiä Kirjallisuus Liite: Työryhmän kokoontumiset ja työn prosessointi
Yliopistot ja yliopistoverkostot Valtakunnalliset tieteen- tai tiedonalakohtaiset, monitieteiset yliopistoverkostot koostuvat useissa yliopistoissa toimivista ihmisistä, laitoksista ja yliopistoyksiköistä. Ne toteuttavat eri tavoin yliopiston perustehtäviä, opetusta, tutkimusta ja yhteiskunnallista vuorovaikutusta. Verkostot ovat keskenään erilaisia, omanlaisiaan kokonaisuuksia ja niiden toimintatavat ja painotukset vaihtelevat. Verkostojen painopisteet vaihtelevat perustutkinto-opetuksen yhteistyöstä (mukaan lukien verkko-opetus), erikoistumiskoulutuksesta ja englanninkielisestä opetuksesta monitieteisiin tutkijakouluihin ja kansainväliseen tutkimusja opetusyhteistyöhön. Verkostoituminen on vahvistanut yliopistojen välistä vuorovaikutusta ja nostanut esiin yksiköiden erilaisia profiileja ja yhteistyön malleja. Näiden yhteistyömallien pitkäjänteiseen ja suunnitelmalliseen kehittämiseen on sijoitettu vuodesta 1998 lähtien niin opetusministeriön erillistä hankerahoitusta kuin koordinaatioyliopistojen ja jäsenyksiköiden voimavaroja sekä virkatyönä että infrastruktuurin (työtilat, laitteet, hallintotyö) ja taloudellisen tuen tarjoamisena. Hyvänä apuna vanhimpien yliopistoverkostojen luomisessa oli aikanaan opetusministeriö, jossa erityisen aktiivisena verkostojen tukijana ja näiden välisen yhteistyön käynnistäjänä opittiin tuntemaan ylitarkastaja Sirkka-Leena Hörkkö. Verkostomainen yhteistoiminta on ollut rakenteellista kehittämistä parhaimmillaan. Se on järkevä tapa laajentaa ja rikastuttaa opetustarjontaa ja nostaa opetuksen laatua keskittämällä voimavaroja ja panostamalla valtakunnalliseen työnjakoon. Monet verkostoista toimivat uusilla ja monitieteisillä tieteenaloilla. Ne tarjoavat jäsenyliopistoilleen opetusta, jota muuten ei olisi lainkaan tai se olisi vaikeaa ja kallista toteuttaa. Verkostot ovat kiinnittäneet huomiota opetuksen kehittämiseen, laatujärjestelmiin ja arviointiin ja niissä on paneuduttu myös yliopisto-opettamisen pedagogisiin kysymyksiin. Erityisesti verkko-opetuksen suunnittelu ja järjestäminen on toteutunut laajalla rintamalla laadukkaina, yhteisöllisinä verkko-oppimisen käytäntöinä. Yhteistyö on kantanut hedelmää yliopistojen välisen tutkimusyhteistyön tiivistymisenä ja uusien tutkimusympäristöjen luomisena myös käynnistyneillä kansainvälisillä yhteistyöhankkeilla. Niin tutkimuksessa kuin opetuksessakin verkostot ylittävät yliopistojen välisiä, usein näkymättömiä rajoja ja reviiriajattelua. Jäsenyliopistojen laitos-
ten ja -yksikköjen oma erityisosaaminen hyödyttää näin koko yliopistokenttää. Yksittäisten tieteenalojen kehittämisen rinnalla ne nostavat suomalaisen tieteen ja korkeakouluopetuksen tasoa. Verkostot huomioivat eri tavoin yliopistokoulutuksen työelämäkytköksiä ja toteuttavat korkeatasoista työelämätaitoja koulivaa opetusta. Monet suomalaisista yliopistoverkostoista ovat jo nyt keskeisiä toimijoita oman alansa kansainvälisissä verkostoissa ja muilla foorumeilla. Tulevaisuudessa tämä tulee olemaan yhä tärkeämpää. Verkoston voi myös olla helpompi luoda ja olla mukana koko tieteenalan kansainvälisessä opetusyhteistyössä kuin yksittäisten oppiaineiden. Verkostot ovat parantaneet alansa tiedonvälitystä ja tunnettuutta. Verkostot pystyvät reagoimaan nopeasti korkeakoulutuksen kentän muutoksiin ja voivat kokeilla sellaista, mihin yliopistot eivät heti ryhtyisi. Verkostomaisen toimintatavan on ennakoitu kasvavan tulevaisuudessa, ei vain koulutuksen ja tutkimuksen, vaan myös innovaatiotoiminnan alustana. Laajoilla kontakteillaan suomalaiset tieteenalaverkostot voivat tulevaisuudessa eri tavoin kiinnittyä myös sidosryhmätoimintaan ja kohdennettuun varainhankintaan. Verkostot ovat paitsi opetusministeriön erityisrahoituksella, myös pitkäjänteisellä työllä aikaansaatuja rakenteita, joihin on luotu sekä vakiintumista että jatkuvaa kehittämistä tukevia menettelytapoja. Verkostoissa panostetaan strategiseen suunnitelmallisuuteen, jatkuvaan laatutyöhön ja toiminnan arviointiin. Verkostojen keskinäinen yhteistyö on tarjonnut tilaisuuden vertaisarviointiin. Kansallisen tason yliopistoyhteistyötä tulee vahvistaa tilanteessa, jossa rakenteellinen kehittäminen suuntaa hakemaan partnereita alueellisesti lähempää, ja globalisoituivat koulutusmarkkinat saavat tähyämään maan rajojen ulkopuolelle. Nämä kehityssuunnat eivät sulje toisiaan pois tieteenalaverkosto on erinomainen toimija sekä paikallisissa että kansainvälisissä yhteyksissä.. Yliopistojen muutoksesta Yliopistot ovat kautta historiansa olleet kohtalaisen autonomisia toimijoita. Vähintään uskomusten ja ihanteiden tasolla ajatus individualistisesta akateemisen vapauden traditiosta ja opettajan autonomiaa korostavasta kulttuurista on edelleen vahva. Toisaalta yliopistot ovat aina olleet dialogisessa suhteessa ympäristöönsä ja sen muutoksiin: tutkimusta ja opetusta ei voi tehdä yhteiskunnasta irrallaan; kolmas tehtävä eli yhteiskunnallinen vaikuttaminen on aina ollut olemassa. Yliopistojen sidosryhmiä ja asiakkaita ovat aina olleet koko
suomalainen yhteiskunta, kansainvälinen tiedeyhteisö, opiskelijat, elinkeinoelämä ja julkishallinto. Näiden tarpeet ja toiveet ovat taustalla, kun yliopistojen toimintaa kehitetään. Yliopistot lakkaavat vuonna 2010 olemasta valtion tilivirastoja, yliopistolaki on edennyt odotetusti ja yliopistojen alueellisen yhteistyön projekti erilaisine alliansseineen on jo nyt todellisuutta ja käytäntöä. Parhaillaan tapahtuva muutos on iso, monien toistuvien pienten muutosten tahti entistä nopeampi, eikä kukaan voi kaiketi tarkkaan tietää, millaisessa yliopistossa työskennellään, opetetaan, opiskellaan, tutkitaan ja hallinnoidaan vaikkapa viiden vuoden kuluttua. Se tiedetään, että nykyisen kaltaista yliopistorakennetta ei vuoden 2009 jälkeen enää ole. Hallinnollisesti kaikki toiminnot lakkaavat ja ne perustetaan uudelleen uusiin rakenteisiin. Niin vapautta, vastuuta kuin valtaakin järjestetään uudelleen. Elämme aikaa, joka herättää kysymyksiä, mutta vastauksia ei voida vielä antaa, ne syntyvät ajallaan. Tiivistyykö eurooppalainen yhteistyö entisestään globaalien koulutusmarkkinoiden kovenevassa kilpailussa, jakautuvatko yliopistot yhä selvemmin huippuihin ja vähemmän laadukkaisiin? Mitä paikallinen tai valtakunnallinen yhteistyö voi tarkoittaa, kun yliopistojen määrä pienenee ja laitosten koko kasvaa? Onko tulevaisuudessa ylipäätään yliopistoa tiedekuntineen sellaisena instituutiona kuin sen nyt tunnemme vai järjestyykö korkeimman opetuksen ja tutkimuksen kenttä kokonaan uudella tavalla? Mikä osuus kiihtyvällä teknologian kehityksellä ja tietointensiivisen talouden vaatimuksilla on siihen, millaisia mahdollisuuksia eri oppiaineiden opetuksella ja tutkimuksella on tulevaisuudessa? Millainen tietointensiivisen talouden ja yhteiskunnan osa yliopistot ja niiden verkostot ovat? Miten lisääntyvän yliopistojen ulkopuolisen rahoituksen ja yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen ja vastuun vaatimus muuttaa toiminnan ehtoja? Millaisen paikan voi yliopistoverkosto tässä kaikessa saada tai ottaa? Millainen tarve valtakunnalliselle yhteistyölle on tilanteessa, jossa sekä paikallinen että kansainvälinen yhteistyö lisääntyvät? Millaisia uusia toiminnan ja toimijuuden paikkoja on aukeamassa? Keskiössä eivät ole verkostot sinänsä, vaan tiedonalojen tai oppiaineiden kehitys ja tulevaisuus kehyksissä, joita emme vielä osaa edes ajatella tai ennakoida. Monitieteisyyden merkitys niin opetuksessa kuin tutkimuksessakin tulee varmasti ainakin kasvamaan, samoin yhteistyö hyvin erilaisten kumppaneiden kanssa.
. Laatu ja laadunarviointi yliopistoissa Keskustelu laadusta, laadun varmistuksesta ja laadun järjestelmistä on ollut viime vuosina yksi paikka, jossa uudistuksiin, muutoksiin ja kehittämiseenkin väsyneet, usein ylityöllistetyt yliopistolaiset ovat purkaneet muutosvastarintaa ja epävarmuuttaan. Hallintohenkilökunta on pyrkinyt dekoodaamaan laatuun liittyvää, usein etäännyttävää kieltä yliopistonsa ja oppiaineensa toimintakulttuuriin paremmin sopivalle kielelle. Laadunvarmistusjärjestelmiin liittyvä eurooppalainen keskustelu voi tuntua kaukaiselta, vieraannuttavaltakin, ja tekemisen mieli olla kateissa. Tehdäänkö nyt jotakin aivan uutta ja uudenlaista, vai puhutaanko vain vanhoista asioista uusin termein? Onko kyse aidosta omasta toiminnan kehittämisestä vai pelkästään valmistautumisesta johonkin, vaikkapa ulkoiseen auditointiin? Muutos herättää aina myös vastarintaa ja yliopistojen hallinnolliset uudistukset herättävät tunnepohjaista kritiikkiä aivan erityisesti. Viime metreillä syntynyt yliopistolain vastustus on tästä hyvä esimerkki. Kriittinen ajattelu on yliopistoyhteisön arvojen ydintä. Kyse on siitäkin, että on saatava kritisoida ja arvostella, jotta voi toimia ja sitoutua tekemiseen. On todettu toimijoiden muuttavan reformeja enemmän kuin reformien muuttavan toimijoita. Tutkimusten mukaan keskusjohtoiset ja hierarkkiset reformit ja strategiat jäävät helposti kuolleiksi ja etäisiksi, myös laadunvarmistusjärjestelmien toimivuuden edellytys on jaettu yritys ja sitoutuminen. Toisaalta laatu ja sen varmistus on yliopistoissa vanhastaan tuttua ja itsestään selvää. Tiede ja tutkimus ovat itseään korjaavia järjestelmiä, tästä hyvinä esimerkkeinä ovat opinnäytteisiin ja julkaisemiseen liittyvät laadun varmistamisen käytännöt. Laadunvarmistusjärjestelmät ovat yhteisiä pelisääntöjä, niin yliopistojen sisällä, kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Lisääntyvä kilpailu rahoituksesta ja työtilaisuuksista, opiskelijoista ja yhteistyökumppaneista pitää huolen siitä, ettei laadunvarmistuksesta ole kenelläkään varaa olla piittaamatta. Useimmiten yliopistolaisilla on jaettu halu tehdä työtään hyvin ja vielä paremmin: niin tutkimiseen kuin opetukseenkin suhtaudutaan intohimoisesti. Laadunhallintajärjestelmissä on lopulta kyse hyvin käytännöllisistä asioista: tavoitteiden määrittelystä ja sen miettimisestä, tekevätkö oikeat ihmiset oikeita asioita oikeilla tavoilla näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Vastuiden ja työprosessien näkyväksi tekeminen helpottaa myös löytämään ongelmakohtia, mikäli tavoitteita ei saavuteta. Laatujärjestelmät pitävät myös jatkuvuutta yllä ja parantavat toiminnan ja sen tulosten vertailtavuutta.
. Hankkeen tausta ja tavoitteet Yhteisen hankkeemme yleiseksi taustaksi voi esittää viime vuosina lisääntyneen verkostojen välisen yhteistyön. Erityisesti verkostojen koordinaattorien välillä on pidetty yhteyttä, opittu tuntemaan toisia ja löydetty motiiveja ajatusten ja kokemusten vaihdolle. Yhdessä on myös tehty asioita, joilla verkostojen tulevaisuuteen yliopistojen muutoksessa on pyritty vaikuttamaan. On laadittu esimerkiksi yhteisiä kirjelmiä Suomen yliopistojen rehtorien neuvostolle ja opetusministerille. Nyt dokumentoitu prosessi on tietääksemme pitkäaikaisin ja laajin suomalaisten yliopistoverkostojen toteuttama yhteishanke. Emme itsekään voineet tarkasti tietää, mitä kaikkea hanke tuo tullessaan, mutta hankehakemuksessa syksyllä 2006 haastettamme kuvattiin seuraavasti: Aineverkostojen arvioinnin tarve Kehittävän arvioinnin ideana on, että arvioitava kohde on itse mukana vaikuttamassa arvioinnin tarkemmin määriteltyjen kohteiden valintaan ja rajaukseen ja valintakriteereiden ja indikaattoreiden kehittämiseen. Näin varmistetaan, että arvioinnissa mitataan oikeita asioita oikeilla mittareilla ja arvioinnista on hyötyä kohteen omassa kehittymisessä. Kehittävää arviointia ei tule kuitenkaan viedä niin pitkälle, että objektiivisuus täysin hämärtyy, vaan on etsittävä välimuotoa. Verkostojen toiminta poikkeaa siinä määrin perinteisestä yliopisto-toiminnasta, että objektiivisia kriteereitä on vaikea löytää. On myös vaikea nimetä täysin ulkopuolista tahoa arviointia suorittamaan. Niinpä vertaisarvioinnin merkitys objektiivisuudessa korostuu. Siksi nimenomaan toisten, vastaavien verkostojen edustajat ovat päteviä arvioimaan oman verkoston toimintaa. Lisäksi voidaan ainakin soveltaen hyödyntää perinteisempien yliopistoyksiköiden arviointikriteereitä. Osa kehittävän arvioinnin kriteereistä voi olla yhteisiä kaikille verkostoille. Näistä lähtökohdista voi rakentua aineverkostojen yhteinen arvioinnin viitekehys. Laadunvarmistushankkeen tavoite Hankkeen tavoitteena on toimia kolmen aineverkoston voimin pilottina verkostojen kehittävässä arvioinnissa ja laadunvarmistuksessa. Uutena toimijana korkeakoulutuksen kentällä verkostot ovat usein ristiriitaisessa tilanteessa: yhtäältä jokaista verkoston jäsentä koskettaa oman yliopistonsa laatuun liittyvä kehittämistyö, toisaalta verkosto synnyttää jotakin uutta ja omaa. Kuinka ja mistä verkoston laatua voi mitata ja arvioida, kenen vastuulla verkoston laatu on? Laatujärjestelmän laatiminen on verkoston toiminnan ja toimintajärjestel-
män näkyväksi tekemistä. Verkostojen on synkronoitava omaa laatuun liittyvää kehittämistyötään usean yliopiston laadunarviointiin ei ole mielekästä tehdä päällekkäistä tai moninkertaista työtä, mutta on löydettävä ne kriittiset tekijät, joiden varassa verkoston toiminnan laatua voi toisaalta dokumentoida ja arvioida, toisaalta aktiivisesti kehittää. Yhtä vähän kuin toiminnan laatua voi mitata pelkästä lopputuloksesta, olisi mieltä kehittää laadunvarmistusjärjestelmä, joka ei samalla olisi verkoston strategisen kehittämisen ja johtamisen väline. Verkostojen keskeisinä piirteinä pidetään vastavuoroisuutta, vuorovaikutusta, joustavuutta, yhteistyöhakuisuutta, sopimuksellisuutta, vapaaehtoisuutta, neuvottelusuhteita, nopealiikkeisyyttä, ei-hierarkkisuutta, sekä viestintään perustuvaa yhteisyyttä. Toisaalta niiden rooli akateemisilla kentillä on toistaiseksi epäselvä; ne eivät ole juridisia toimijoita eikä niillä ole oikeutta myöntää tutkintoja. Opetuksen laatutyön kulmakivenä usein pidettyjä opetussuunnitelmia laativat yleensä laitokset, eivät verkostot. Verkoston toiminnan edellytyksenä on luottamus, jonka sovittaminen laatuun ja sen mittaamiseen liittyviin keskusteluihin on toisinaan koettu ongelmallisena. Hankkeen päättyessä voidaan todeta, ettei kaikkeen yllä esitettyyn ole vastattu tai vastaus on vain osittainen ja aina hetkellinen. Tässä raportissa korostuu edelleen kolmen erillisen ja erilaisen verkoston suhde laatuun ja sen kehittämiseen. Yhteisiä linjoja oli lopulta vaikea löytää. Hankkeen pyrkimys samanaikaiseen vertaisarviointiin ja laatutyöhön johti siihen, että vertaaminen ja verkostojen väliset keskustelut helpottivat kunkin verkoston omaa laatuun liittyvää kehittämistyötä. Verkostojen yhteismitattomuus kääntyikin lopulta yhdeksi keskeisistä johtopäätöksistä: verkostot eroavat muista organisaatioista juuri siinä, ettei niitä voi tarkastella vain yhden kehyksen kautta. Tärkeänä yhteisenä oivalluksena voidaankin pitää prosessin myötä syntynyttä ajatusta dynaamisesta laatunäkemyksestä. Kyse on tulkinnasta, joka muotoutui yhteisissä keskusteluissa kiteytyen lopulta tässä julkaisussa esitettyyn muotoon. Hankkeen aikana aloimme puhua myös kehittävän vertaisarvioinnin menetelmästä. Ehkä ja toivottavasti menetelmä on myös kehittyvä: samalla kun arviointi kehittää toimintaa, myös sen menetelmät ja toteutuksen tavat kehittyvät.
. Kehittävän vertaisarvioinnin menetelmä Kehittävän arvioinnin ideana on, että arvioitava kohde on itse mukana vaikuttamassa arvioinnin tarkemmin määriteltyjen kohteiden valintaan ja rajaukseen sekä valintakriteereiden ja indikaattoreiden kehittämiseen. Näin varmistetaan, että arvioinnissa mitataan oikeita asioita oikeilla mittareilla ja arvioinnista on hyötyä kohteen kehittymisessä. Verkostojen työ ja toiminta on uudenlaista, eikä siten asetu ongelmitta yliopistojen yleiseen laatujärjestelmien malliin. Yliopistoverkostojen työtä hyvin ja sisältä päin tuntevia ihmisiä on toistaiseksi melko vähän niin työntekijöinä kuin luottamushenkilöinäkin. Pelkkä itsearviointi kuitenkin harvoin riittää tarvitaan myös ulkopuolinen näkökulma. Verkostojen toiminta poikkeaa siinä määrin perinteisestä yliopistotoiminnasta, että arvioinnin tai laadun kriteereitä on vaikea löytää tai nimetä täysin ulkopuolista tahoa arvioijaksi. Niinpä toisten, vastaavien verkostojen edustajat ovat päteviä arvioimaan oman verkoston toimintaa. Lähdimme tähän hankkeeseen siis benchmarkingin eli vertais-/vertailuarvioinnin idealla. Benchmarking (esikuva-analyysi/vertailuanalyysi) tarkoittaa oman toiminnan vertaamista toisten toimintaan, usein parhaaseen vastaavaan käytäntöön. Benchmarkingin perusidea on toisilta oppiminen ja oman toiminnan kehittäminen kyseenalaistamisen kautta. Se on systemaattista organisaation tuottavuuden, laadun, työprosessien ja työtapojen tehokkuuden vertaamista valioluokkaa edustavien yritysten ja organisaatioiden vastaaviin. Pyrimme tässä hankkeessa löytämään arviointiin partnereita, jotka ovat verkostoina eri-ikäisiä, hieman eri tavoin järjestyneitä, laatuun liittyvässä toiminnassaan eri vaiheissa, mutta joita kaikkia voi omalla alallaan pitää erinomaisina, innovatiivisina ja hyvin toimivina. Keskeinen tulos on ollut tutustua syvemmin ja perusteellisemmin toisen verkoston toimintaan. Opimme, miten toinen verkosto toimii, mitä laatu tässä verkostossa tarkoittaa, miten siihen pyritään, missä kontekstissa verkoston oma laatunäkemys on syntynyt ja kenties myös miksi. Pyrimme alusta asti rehellisyyteen ja luomaan luottamusta verkostojen välille: myös siitä, mikä on ongelmallista, keskeneräistä tai vaikeaa, tuli mahdolliseksi puhua. Yritimme olla esittämättä verkostokumppaneillemme enempää kuin olimme.
. Dynaamisen laatunäkemyksen viitekehys Olemme verkostojen välisessä vuorovaikutteisessa prosessissa pohtineet laatua monista eri näkökulmista. Olemme keskustelleet siitä sekä yleisesti että kunkin verkoston omissa konteksteissa. Yleisellä tasolla on helppoa omaksua ajatus, että hyvä laatu on tärkeää ja tavoittelemisen arvoista. Mutta mitä konkreettisemmaksi keskustelu laadusta käy, sitä selvempää on, että laatu on kysymys, joka realisoituu vasta tietyn käytännön, kuten esimerkiksi opintojaksojen toteuttamisen kautta. Näin ajatellen voidaankin todeta, että erinomainenkaan opintojakso ei ole hyvä, ennen kuin se on toteutettu! Opetusverkostojen koordinaattoreina arvostamme hyvää opetusta, mutta samalla tunnistamme, miten haasteellista sen toteuttaminen verkostoissa on. Verkoston toiminnan laatu on kokonaisvaltainen asia. Opetuksen ja opintojaksojen laadunarvioinnin lisäksi on tarkasteltava koko verkoston toiminnan laatua. Laadukas opetus toteutuu laadukkaassa opetusympäristössä mahdollistuvan henkilökohtaisen osaamisen kautta. Mitä tarkemmin olemme perehtyneet toistemme monimuotoisiin verkostoihin, sitä selvemmäksi on käynyt, ettei niitä voida suoraan verrata toisiinsa. Tämä on hyvin tärkeä lähtökohta ja sen ottamisesta vakavasti seuraa monenlaisia asioita koskien laatua. Laatu on nimittäin mielestämme hyvin kontekstuaalista. Se realisoituu arvojen ja arvostusten perusteella eri konteksteissa. Laatu kiinnittää puheen arvoihin ja arvostuksiin, kysymykseen siitä, mitä pidetään hyvänä. Käytännössä absoluuttista erinomaisuutta ei voi saavuttaa, eikä sitä mielestämme pidä myöskään tavoitella. Kussakin tilanteessa (kontekstissa) voi toteutua vain mahdollisimman hyvä. Mahdottoman hyvä on erinomaisen huono tavoite. Tässä tarkasteltavina olevat kolme verkostoa ovat kaikki eri-ikäisiä, niillä on oma syntytarinansa, perustelunsa ja taustansa. Niissä toimivat tieteenalasta kiinnostuneet ihmiset edustavat hyvin erilaisia aloja ja intressejä. Kullakin verkostolla on omat arvoperusteiset lähtökohtansa mahdollisimman hyvän tavoittelussa. Tulkintamme mukaan kullekin verkostolle voidaan nähdä historiallisesti kehittyneen oma, mutta myös jatkuvasti muuntuva laatunäkemys. Se ei ole julkilausuma tai kirjattu tavoite, vaan eräänlainen ajattelumalli, joka realisoituu ja monistuu lukemattomissa käytännön tilanteissa ja valinnoissa. Laatunäkemyksessä liikutaan oman tavoitetason, arvojen ja arvostusten sekä toimintaympäristön odotusten ja kysynnän välimaastossa. Toimintaympäristö vaikuttaa laatunäkemykseen. Esimerkiksi kansainvälinen toimintaympäristö vaikuttaa siihen vahvasti. Laatunäkemys kiteytetään laatuajattelun kautta verkoston strategiassa ja strategiana.
Mahdollisimman hyvän ajatukseen sisältyy idea jatkuvasta kehittämisestä ja parantamisesta. Laatunäkemys on vallitseva verkoston opettajien, opiskelijoiden, johtokunnan jäsenten, koordinaatiohenkilöiden ja vastaavien toimijoiden tulkinta mahdollisimman hyvästä. Laatunäkemys ei ole staattinen, vaan se muuttuu jatkuvasti. Laatunäkemys on ajassa kehittyvä, kerroksellinen kokonaisuus ja sen ydin muuttuu hitaasti. Esitetty ajatus dynaamisesta laatunäkemyksestä on hyvin läheinen laatuajattelun käsitteen kanssa. Laatuajattelu voidaan kuitenkin ymmärtää astetta jäsentyneemmäksi kuvaukseksi, joka ilmenee jo selvemmin julkilausuttuina periaatteina. Laatuajattelun kautta määritellään tarkemmin muun muassa mahdollisimman hyvän laadun kriteerejä. Laatuajatteluun liittyy omien voimavarojen tuntemus, jonka myötä jäsentyy käsitys riittävän hyvästä laadusta. Vasta riittävän hyvän laadun määrittelyn kautta voidaan luoda toimivat kriteerit ja edellytykset toimivalle laatujärjestelmälle. Riittävän hyvä laatu tarkoittaa tasoa, jossa verkosto arvioi toimintansa menestyvän. Edellä hahmotellun viitekehyksen voi purkaa seuraavanlaiseksi kuvaksi. Kuva. Dynaamisen laatunäkemyksen viitekehys
Tässä raportissa on ensin kunkin verkoston oma kuvaus laatuun ja laatujärjestelmiin liittyvästä toiminnastaan, sitten yhdessä toteutettujen työprosessien tuloksia, verkoston jäsenille tehdyn kyselyn analyysia ja hankkeen työryhmän SWOT-analyysin pohdintaa. Lopuksi kerromme, mitä olemme yhdessä ja erikseen verkostokohtaisesti vertaisarviointihankkeen kautta oppineet ja esitämme tämän kautta johtopäätöksiä.
Verkostojen kuvaukset Seuraavassa esittelemme verkostojen toimintaa laadun ja laatutyön näkökulmasta. Verkostojen kuvaukset on kirjoitettu vertaisarviointihankkeemme aikana, mutta jokainen verkosto on tuottanut ne omiin tarkoituksiinsa, verkostojen tilanteisiin ja tarpeisiin. Tästä syystä kuvaukset eivät ole suoraan yhteismitallisia. Yhteistä formaattia tai kehystä verkostojen kuvaamiseen emme löytäneet, emmekä itse asiassa pitäneet sitä tässä yhteydessä tarkoituksenmukaisenakaan. Kuvaukset ilmentävät tässä muodossa kunkin verkoston omaa näkemystä kehityksestään ja tilanteestaan. Verkostossa ääniä on aina monia, samanaikaisesti. Kuvauksissa kuuluvat vahvimmin koordinaatioyksikköjen tai -tiimien, suunnittelijoiden ja koordinaattorien äänet. Verkostojen jäsenet, eri yliopistot, opettajat, tutkijat, opiskelijat ja hallintoihmiset katsovat verkostoa kukin omasta suunnastaan. Olemme tietoisia siitä, että toiminnan ja sen laadun kuvaaminen on aina valintaa ja kontekstistaan riippuvaista. Kuvauksissa kaikuu eri tavoin myös akateemisen maailman yleinen tilanne ja suhde yliopistojen muutokseen kirjoittajat suhtautuvat siihen eri tavoin, katsovat sitä eri positioista. Se ei ole ollut tämän hankkeen teemana, mutta yleisellä muutostilanteella on luonnollisesti ollut vaikutuksensa siihen, mitä ja miten verkostojen kehitystä kuvataan ja millaisille yleisöille kirjoitetaan.. Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemia Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemia (TVA) on valtakunnallinen yliopistojen tulevaisuudentutkimuksen opetus- ja tutkimusverkosto. Vuonna 2009 verkostoon kuuluu 16 jäsenyliopistoa ja sitä koordinoi Turun kauppakorkeakoulun Tulevaisuuden tutkimuskeskus. TVA:n tavoitteena on olla edelläkävijä monitieteisen tiedonalan sisältöjen, opetuksen ja tutkimuksen kehittämisessä. TVA:n toiminnan keskeisiä periaatteita ja tavoitteita ovat: monitieteisyys tutkimuksen ja opetuksen vuorovaikutus monimuotoisen opiskelun edistäminen jatkuva arviointi ja kehittäminen kansainvälisyys.
Verkoston perustehtävänä on tuottaa korkeatasoista akateemista tulevaisuudentutkimuksen opetusta sekä edistää tulevaisuusajattelua kehittäviä toimintatapoja ja opetusmenetelmiä yliopistoissa ja laajemminkin yhteiskunnassa. Toiminnan käynnistyminen ja vakiinnuttaminen Tulevaisuudentutkimuksen perinteiset kivijalat Suomessa ovat olleet Tulevaisuudentutkimuksen seura (1980), Tulevaisuuden tutkimuskeskus (1992), Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta (1992) ja Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemia (1998). Tulevaisuudentutkimuksen seura kerää yhteen tulevaisuusajattelusta kiinnostuneita tahoja ja sen missiona on tulevaisuusorientoituneen julkisen keskustelun käynnistäminen ja ylläpitäminen. Tätä tavoitetta seura toteuttaa käytännössä muun muassa julkaisemalla Futura-lehteä sekä järjestämällä seminaareja. Seuran alaisuudessa toimii myös lukuisia paikallistoimintaryhmiä. Tulevaisuudentutkimuksen seura keräsi 1980-luvulla yhteen tulevaisuusajattelusta kiinnostuneita toimijoita ja oli tällä tavalla omalta osaltaan vaikuttamassa siihen, että Tulevaisuuden tutkimuskeskus ja Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta perustettiin 1990-luvun alussa. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta on poliittinen elin, jonka toimialaan kuuluvat muun muassa valtioneuvoston tulevaisuusselonteko sekä lausunnot pyynnöstä muille valiokunnille niiden toimialan asioista tulevaisuutta koskevin osin sekä valiokuntaan lähetettyjen muiden valtiopäiväasioiden valmistelu. Valiokunta käynnistää ja tekee erilaisia tulevaisuusselvityksiä kulloinkin ajankohtaisista aiheista. Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen missiona on alan akateeminen tutkimus ja koulutus. Keskus perustettiin vuonna 1992 Turun yliopiston, Åbo Akademin ja Turun kauppakorkeakoulun yhteiseksi tutkimusyksiköksi, mutta nykyisin keskus toimii Turun kauppakorkeakoulun erillislaitoksena. Turun yliopiston ja Turun kauppakorkeakoulun konsortion yhteydessä keskuksen on suunniteltu siirtyvän vuoden 2010 alusta Turun kauppakorkeakoulusta Turun uuden yliopiston erillislaitokseksi. Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemia perustettiin vuonna 1998 vahvistamaan ja toteuttamaan tulevaisuudentutkimuksen akateemista opetusta suomalaisissa yliopistoissa ja korkeakouluissa. TVA:n perustamisasiakirjan allekirjoitti 17 yliopistoa. TVA:n koordinaatiosta vastaa Tulevaisuuden tutkimuskeskus. 2000-luvulla näiden perinteisten toimijoiden rinnalle on noussut uusia toimijoita ja rakenteita, kuten Valtioneuvoston ennakointiverkosto, ministeriöiden, Suomen Akatemian, Tekesin ja Sitran ennakointifoorumit ja -verkostot sekä TE-keskusten ennakointipalvelut (luotain.fi). Myös EU-tasolla on
useita uusia verkostoja ja tietokantoja, jotka keräävät yhteen ja koordinoivat ennakointia EU-tasolla. Akateemisia tulevaisuudentutkimuksen yksiköitä löytyy Turun kauppakorkeakoulun Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen lisäksi Åbo Akademista ja Teknillisestä korkeakoulusta. Yliopistotoimijoiden lisäksi alalla toimii myös muita toimijoita kuten VTT (Valtion teknillinen tutkimuskeskus), useita ennakointiin profiloituneita konsulttitoimistoja ja ajatushautomoja sekä myös joitakin ammattikorkeakouluja. Muun muassa yllä mainittujen toimijoiden asiantuntemuksen ansiosta Suomessa on erittäin laaja-alainen ja monipuolinen ennakointijärjestelmä. TVA:n toiminnan ansiosta Suomessa on myös laaja-alainen (ehkä jopa maailman laaja-alaisin) tulevaisuudentutkimuksen ja ennakoinnin akateeminen koulutusjärjestelmä, joka omalta osaltaan turvaa ja kehittää kansallisen ennakointijärjestelmän laatua ja pitkäjänteisyyttä. Tästä toiminnasta hyötyvät kaikki kansallisen ennakointijärjestelmän toimijat ja sidosryhmät muun muassa tulevaisuudentutkimusta käytännön työssään hyödyntävät organisaatiot, tutkijat, kansallisesta, seudullisesta ja paikallisesta kehittämisestä vastaavat viranomaiset sekä yliopistoissa opiskelevat perus- ja jatko-opiskelijat. TVA:n toiminnan alkuvaiheessa ensimmäisiä perustamistehtäviä olivat yhteistyöneuvottelut eri yliopistojen kanssa ja verkoston perustan luominen. Tiedonalan paradigmoja ja koulukuntia, tieteellisiä menetelmiä ja sisältöjä koottiin ja muokattiin tutkimusraporttien pohjalta oppimateriaaliksi soveltuvaan muotoon. Tiedonalan vakiinnuttamisen myötä tulevaisuudentutkimus on saanut myös oman professorinsa. Ensimmäinen tulevaisuudentutkimuksen professuuri perustettiin Tulevaisuuden tutkimuskeskukseen vuonna 2004. Vuonna 2009 keskuksessa työskentelee koko- tai osa-aikaisena neljä professoria. Professuurin lisäksi TVA:n tavoitteena on ollut myös tutkijakoulun perustaminen tulevaisuudentutkimuksen tiedonalalle. Tämäkin tavoite on saavutettu TVA:n kymmenvuotisen alkutaipaleen aikana: Tulevaisuudentutkimuksen tutkijakoulu TULIO käynnistyi TVA:n ja Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen yhteistyönä vuonna 2006 Turun kauppakorkeakoulussa. Tutkijakoulun keskeinen tavoite on tuottaa tohtoreita akateemisiin tutkimuslaitoksiin, vaativiin liike-elämän asiantuntijatehtäviin sekä tehtäviin, joissa vaaditaan tulevaisuuden liiketoimintaosaamisen ja tuotteistamisen asiantuntemusta korkeimmalla akateemisella tasolla. TVA on ollut edelläkävijä myös monitieteisen asiantuntijuuden hyödyntämisessä ja soveltamisessa akateemisessa opetuksessa. TVA:n hallinto, toimintatavat, verkostoitumisen muoto, päätöksentekomallit, opetussisällöt ja oppimateriaalit on suunniteltu tukemaan monitieteisyyden toteutumista toiminnan eri tasoilla. Monitieteisyys näkyy käytännössä muun muassa siinä, että eri
verkostoyliopistoissa tulevaisuudentutkimusta opetetaan eri tiedekunnissa ja eri ainelaitoksissa. Mukana toiminnassa on muun muassa taidekorkeakouluja, teknisiä yliopistoja sekä kauppakorkeakouluja. Tulevaisuudentutkimuksen sisältöaiheet ovat innostaneet verkostopartnereita kehittämään aivan uudenlaisia verkostomaisen oppimisen muotoja, jotka ovat sittemmin toimineet esimerkkinä muille tieteenaloille ja verkostoille. TVA:n kymmenvuotinen toimintahistoria on edistänyt merkittävällä tavalla tulevaisuudentutkimuksen tiedonalan tieteenalaistumista ja tunnettuutta Suomessa ja myös kansainvälisesti. Opetuskokonaisuuksien rakentaminen on edesauttanut tulevaisuudentutkimuksen paradigmojen, teorioiden ja metodologioiden hahmottamista. Vastaavasti noin kolmetuhatta tulevaisuudentutkimukseen tutustunutta yliopisto-opiskelijaa (vuosina 1998 2008) ympäri Suomen eivät myöskään voi olla jättämättä jälkeä suomalaiseen yhteiskuntaan ja työelämään. Hyvät tulokset on saavutettu koko Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen henkilöstön voimin ja TVA:n jäsenyliopistojen toimijoiden sitoutumisella. TVA:n toimintaa on rahoittanut pääosin opetusministeriö. Jäsenyliopistot osallistuvat kustannusten kattamiseen maksamalla opetuspalkkiot ja järjestämällä opetukseen vaadittavat tilat ja välineet. Tulevaisuuden tutkimuskeskus tarjoaa verkostolle tiedonalan tutkimus- ja koulutussisältöjä sekä uutta teknologiaa hyödyntäviä opiskeluympäristöjä. Suomessa TVA on alan ainoa akateemista opetusta systemaattisesti järjestävä organisaatio. TVA:n tavoitteena on ollut vakiinnuttaa tulevaisuudentutkimuksen tiedonalan akateemista asemaa sekä lisätä kotimaisten ja ulkomaisten yliopistojen välistä yhteistyötä. Toiminnan tavoitteet Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemian keskeisenä tavoitteena on toimia jäsenyliopistoissa ja ulkomaisissa yhteistyöyliopistoissa tulevaisuudentutkimuksen opetuksen, tutkimuksen, toimintatapojen ja opetusmenetelmien kehittäjäverkostona. Verkosto pyrkii edistämään monitieteisen opetuksen kehittymistä yliopistoissa niiden opiskelijoista, opettajista ja hallintohenkilökunnasta lähtevistä tarpeista käsin. TVA:n toiminnan pitkän aikavälin päämääriä ovat: 1. tieteelliseen tulevaisuudentutkimukseen perustuva perusopetus jäsenyliopistoissa 2. tulevaisuudentutkimuksen toimijoiden tutkijoiden, asiantuntijoiden ja organisaatioiden aseman ja mahdollisuuksien vahvistuminen kansainvälisessä kilpailussa, tutkimusyhteistyössä ja muussa toiminnassa 3. kasvanut tulevaisuustietoisuus suomalaisessa yhteiskunnassa
4. kansainvälisen tulevaisuudentutkimuksen opetuksen edistäminen (World Futures Academyn perustaminen) ja kestävän kehityksen mukainen globaali yhteiskuntakehitys tulevaisuudentutkimuksen avulla. Näitä päämääriä edistetään: 1. tuottamalla teoreettisesti ja metodisesti korkeatasoisia tulevaisuudentutkimuksen sivuainekokonaisuuksia sekä maisteri- ja tohtoriohjelmia, joista valmistuu tulevaisuudentutkimuksen lähestymistavat ja menetelmät hallitsevia eri alojen asiantuntijoita; 2. lisäämällä eri tieteenalojen välistä vuorovaikutusta, jotta kehittyisi kansallisia ja kansainvälisiä moni- ja poikkitieteellisiä tutkimusyhteisöjä; 3. kehittämällä tulevaisuudentutkimuksen teoreettista ja metodologista perustaa; 4. tuottamalla korkeatasoisia tutkimuksia, selvityksiä ja yleistä tulevaisuusinformaatiota ja levittämällä näitä yhteiskunnallisten päättäjien ja muiden toimijoiden päätöksenteon tueksi; 5. toimimalla kansainvälisen Millennium-projektin Pohjoismaisena Noodina sekä 6. perustamalla Kansainvälinen tulevaisuudentutkimuksen opetus- ja tutkimusverkosto World Futures Academy. TVA:n johtamisjärjestelmä Verkoston organisaatiorakenne muodostuu johtokunnasta (16 jäsentä), johtokunnan työvaliokunnasta (5 jäsentä) ja koulutusyhteyshenkilöistä (16 jäsentä) sekä TVA:n koordinaatioyksiköstä (2 4 henkilöä). Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemian jäseniä vuonna 2009 ovat seuraavat yliopistot: Helsingin yliopisto Helsingin kauppakorkeakoulu Joensuun yliopisto Åbo Akademi Kuopion yliopisto Lapin yliopisto Turun yliopisto Oulun yliopisto Taideteollinen korkeakoulu Tampereen teknillinen yliopisto Tampereen yliopisto Teknillinen korkeakoulu Turun kauppakorkeakoulu Lappeenrannan teknillinen yliopisto Svenska handelshögskolan Vaasan yliopisto.
Perustamisasiakirjat sitouttavat jäsenyliopistot yhteiseen toimintaan ja antavat tarvittavan hallinnollisen tuen käytännön toiminnasta vastaaville. TVA:n toiminta perustuu jäsenyliopistojen allekirjoittamaan perustamissopimukseen (2.2.1998) sekä johtokunnan 18.5.1998 antamaan ja 17.9.2001 uusimaan hallintojohtosääntöön. TVA:n toiminnan sisällöstä, tasosta ja kehittämisestä vastaa johtokunta, johon kukin jäsenyliopisto on valinnut oman edustajansa kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Johtokunnan esittelijänä ja sihteerinä toimii verkoston koordinaattori. Johtokunta on ylin strategisen päätöksenteon elin, joka kokoontuu 2 3 kertaa vuodessa. Johtokunnan jäsenistä muodostettu työvaliokunta valmistelee tarvittaessa asioita johtokunnan käsittelyyn. Työvaliokunta kokoontuu tarvittaessa. Lisäksi TVA:lla on jäsenyliopistojen opettajista ja tutkijoista koostuva koulutusyhteyshenkilöverkosto, joka huolehtii opettamisesta ja opiskelijahallinnosta omassa yliopistossaan. Koulutusyhteyshenkilöverkosto kokoontuu 1 2 kertaa vuodessa. Koordinaatioyksikössä työskentelevät koordinaattori ja koulutussuunnittelija, jotka vastaavat opetuksen suunnittelusta ja kehittämisestä, kurssien tarjoamisesta, opetusmateriaalien päivityksestä, opintorekisteristä, valtakunnallisesta toiminnasta ja yhteistyön sujumisesta. Tarvittaessa TVA:n koordinaatioyksikköä täydennetään myös osa-aikaisilla koulutussuunnittelijoilla ja -assistenteilla, jotka vastaavat jostakin erityisosa-alueesta. Tällaisia tehtäviä ovat viime vuosina olleet muun muassa kesäkoulun järjestäminen ja TULIO-tutkijakoulun koordinointi. TVA:n kansainvälistymistä tukemaan ja kehittämään on perustettu vuonna 2000 myös kansainvälinen neuvottelukunta (International Advisory Board, IAB), joka koostuu yhdeksästä asiantuntijajäsenestä. IAB:n jäsenet edustavat yliopistoja ja tutkimuslaitoksia. Neuvottelukunnan tehtävänä on osallistuminen kansainvälisen toiminnan suunnitteluun. TVA:n johtamis- ja toimintajärjestelmä sekä verkostorakenne on esitetty kuvassa 2.
KV-NEUVOTTELUKUNTA (IAB) toiminnan arviointi kansainvälisen toiminnan suunnittelu kansainväliset suhteet JOHTOKUNTA JA TYÖVALIOKUNTA strateginen päätöksenteko verkoston kehittäminen opetussuunnitelman hyväksyminen KOORDINAATIOYKSIKKÖ KOORDINAATTORI toiminnan koordinointi ja kehittäminen taloushallinto ja rahoitusasiat Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen koulutustoiminnan kehittäminen kansainvälisen yhteistyön organisointi ja kehittäminen KOULUTUSSUUNNITTELIJAT opetuksen suunnittelu opetuksen kehittäminen ohjaajien tuki opiskelijatuki opintohallinto tilastointi, arkistointi internetin ja intranetin hallinnointi verkko-oppimisympäristön hallinnointi opetusjärjestelyt opettaminen KOULUTUSYHTEYSHENKILÖT opetus opetusjärjestelyt opetuksen arviointi ja kehittäminen tiedottaminen oman osaamisen kehittäminen OPISKELIJAT Kuva. TVA:n organisaatiokaavio sekä johtamis- ja toimintajärjestelmä
TVA:n toimintakuvaus Toiminnan tavoitteet laaditaan yhdessä jäsenyliopistojen kanssa. Johtokunta hyväksyy tavoitteet työvaliokunnan esityksestä. Tavoitteiden ja toimintatavan valmistelussa erityisen tärkeänä on pidetty koulutusyhteyshenkilöiden eli opettajien muodostaman suunnittelu- ja arviointiryhmän työskentelyä. Yhteyshenkilötapaamisia järjestetään lukukausittain ja niiden aikana käydään läpi opiskelijoilta ja opettajilta saatua palautetta ja tiedotetaan mahdollisista uudistuksista ja ajankohtaisista hankkeista. Opettajat ja opiskelijat ovat keskeisessä asemassa päättämässä siitä, mitä kursseilla opetetaan ja mitkä ovat opiskelun muodot. Verkosto on tällä tavalla onnistunut säilyttämään joustavuutensa ja pystynyt ottamaan opetuksessa huomioon uusia kiinnostavia teemoja. Verkoston tärkeitä toimintaperiaatteita ovat avoimuus ja luottamus. Opettajien palaute kerätään koulutusyhteyshenkilöiden lukuvuosittaisissa tapaamisissa. Opiskelijoiden palaute kerätään kurssikohtaisilla palautelomakkeilla sekä myös erikseen tehtävillä kuormittavuuskyselyillä. TVA:n koordinaatioyksiköllä on viikkopalaverien lisäksi säännöllisesti kehittämispäiviä ajankohtaisten hankkeiden osalta 1 2 kertaa vuodessa. Viikkopalavereissa ja TVA:n kehittämispäivillä käydään läpi TVA:n vuosikelloa (kuva 3). Palavereissa käsitellään Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen koko yliopistoopetusta, joten kelloon sisältyvät myös master degree programme in futures studies - ja international masters in strategic innovation and future creation -maisteriohjelmien tapahtumat. TVA:n henkilökunta osallistuu myös Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen kehittämispäiviin kaksi kertaa vuodessa sekä Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen johtoryhmän kokouksiin viikoittain. Tällä tavalla pidetään yllä jatkuvaa vuorovaikutusta opetuksen ja tutkimuksen välillä. TVA:n opetuksessa hyödynnetään alan uusinta tutkimustietoa ja opettajina toimivat koulutusyhteyshenkilöiden lisäksi myös Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen tutkijat. Johtokunnan jäsenet ja koulutusyhteyshenkilöt tuovat esille TVA:n toimintaa ja tulevaisuudentutkimuksen sisältöjä omassa yliopistossaan hallinnollisissa ja opetukseen liittyvissä tilaisuuksissa, tutkimusjulkaisuissa ja muissa yhteyksissä. Tämän toimintamallin ansiosta tulevaisuudentutkimus onkin vakiinnuttanut asemansa suuressa osassa suomalaisia yliopistoja. Jäsenyliopistojen edustajia on aktiivisesti otettu mukaan alustajiksi tulevaisuudentutkimuksen tutkijaseminaareihin ja erilaisiin opetuksen kehittämisseminaareihin, joissa tulevaisuudentutkimuksen uutta tutkimustietoa on viety osaksi opetussisältöjä.
Kuva. TVA:n opetusprosessi kuvattuna vuosikellossa. Vuosikelloa käytetään TVA:n viikkopalaverien asialistana.
TVA on toiminut aktiivisesti myös verkostojen verkostoissa, kuten Suomen Virtuaaliyliopiston (SVY) sekä yliopistojen aineverkostojen yhteisessä verkostossa. Toiminta osana Suomen Virtuaaliyliopistoa on mahdollistanut eturivin osallistumisen tieto- ja viestintäteknologian opetuskäytön levittämiseen ja edistämiseen suomalaisissa yliopistoissa. TVA:lla on ollut edustus myös erilaisissa virtuaaliyliopiston toimintaryhmissä, kuten asianomistajaryhmissä sekä SVY-foorumissa. Opetus Perustutkintokurssit Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemian keskeisiin periaatteisiin kuuluvat monimuotoisen opiskelun edistäminen, opetuksen ja tutkimuksen vuorovaikutus sekä monitieteisyys. Keskeisenä opiskelumuotona ovat opintoryhmien tapaamiset, joissa oppimista tapahtuu opiskelijoiden keskinäisen sekä opiskelijoiden ja ohjaajan välisen vuorovaikutuksen kautta. Käytössä on opetusteknologian hyödyntämiseen ja vuorovaikutteisten opiskeluympäristöjen käyttöön perustuvia opetusmenetelmiä erilaiset oppimistavat huomioiden. Monimuoto-opiskelun järjestämisessä hyödynnetään uutta opetusteknologiaa, kuten verkko-oppimisympäristöä (Moodle) ja verkkoneuvotteluohjelmistoa (Acrobat Connect Pro). Opiskelun muodot vaihtelevat kursseittain sisällöstä riippuen ja etäopiskelun osuus vaihtelee 10 70 prosentin välillä. Kirjallinen oppimateriaali suunnitellaan täydentämään verkkoympäristön sisältöjä ja päinvastoin. Kurssien oppimateriaali koostetaan itse opiskeluoppaiksi, artikkelikokoelmiksi, työkirjoiksi, käsikirjoiksi jne. Sekä opiskelijoille suunnattuja verkko-oppimisympäristön sisältöjä että kirjallisia oppimateriaaleja samoin kuin opettajille tarkoitettua aineistoa päivitetään ja kehitetään vuosittain opetussuunnitelman ja saadun palautteen perusteella. Tulevaisuudentutkimuksen opetuksen perusta on 25 opintopisteen laajuinen opintokokonaisuus, joka muodostuu neljästä opintojaksosta: Miten tutkimme tulevaisuutta? (TUTU1), Tulevaisuudentutkimuksen tieteelliset menetelmät (TUTU2), Tieteellisten menetelmien harjoituskurssi (TUTU3) sekä Vaihtuvateemainen tulevaisuudentutkimuksen kurssi (TUTU4), joka toteutetaan pääsääntöisesti kesäkouluna vuosittaisen kansainvälisen konferenssin yhteydessä. Tulevaisuudentutkimuksen peruskurssit järjestetään yhteistyössä jäsenyliopistojen kanssa. Kursseilla TUTU1 ja TUTU2 paikalliset opintoryhmät kokoontuvat koulutusyhteyshenkilön johdolla. TUTU3- ja TUTU4-kursseihin sisältyy 1 2 valtakunnallista lähitapaamista. Näiden opintojaksojen lisäksi vuosittain on tarjolla erikoiskursseja tulevaisuudentutkimuksen teemoihin tai me-
netelmiin liittyen. Erikoiskurssit järjestetään yhteistyössä jäsenyliopistojen kanssa ja ne kuuluvat yleensä JOO-sopimuksen 1 piiriin. Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemiassa suoritetut opinnot voi sisällyttää tutkintoon joko tulevaisuudentutkimuksen opintokokonaisuutena tai osana muita opintoja. Tulevaisuusopintoja voi sisällyttää vapaasti valittaviin opintoihin ja suorittaa minkä tahansa pääaineen yhteydessä. Opintoja voi suorittaa yksittäisinä opintojaksoina tai 25 opintopisteen (sivuaineeseen rinnastettavana) opintokokonaisuutena. Opetus tapahtuu monimuoto-opiskeluna. Tämä mahdollistaa opettajien ja opiskelijoiden tehokkaan vuorovaikutuksen, vahvistaa opetuksen monitieteisyyttä ja rakentaa yhteyksiä elinkeinoelämään. TVA:n tarjoamilla perustutkintokursseilla on opiskellut kaiken kaikkiaan noin 3000 opiskelijaa, jotka ovat suorittaneet yhteensä 6534 opintoviikkoa vuosina 1998 2005 ja 2831 opintopistettä vuosina 2006 2008. 2 Esimerkiksi syksyllä 2008 TVA:n Johdatus tulevaisuuden tutkimukseen -kurssille osallistui yhteensä 100 opiskelijaa yhdeksässä yliopistossa. Jatko-opinnot ja tutkijakoulu TVA on tarjonnut opinto-ohjelman myös jatkotutkinto-opiskelijoille verkoston alkuvaiheista lähtien. Ohjelmaan kuuluu tutkimus- ja teemaseminaareja ja lisäksi verkoston 25 opintopisteen opintokokonaisuus. Jatko-opiskelijoilla on mahdollisuus esitellä tutkimustaan TVA:n ja Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen vuosittain järjestämissä kansainvälisissä konferensseissa valintamenettelyn kautta. Jatko-opintokurssien ja -seminaarien alustajina käytetään tulevaisuudentutkimuksen dosentti- ja tohtoriverkostoa sekä muita jäsenyliopistojen asiantuntijoita. Vuosina 2006 2009 TVA on koordinoinut yhteistyössä Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen kanssa myös Suomen Akatemian rahoittamaa Tulevaisuuden liiketoimintaosaamisen tutkijakoulua (TULIO). Tutkijakoulu on poikkitieteellinen ja laaja-alainen, verkostoitunut kokonaisuus, joka ohjaa tiedonalan opiskelijoita käyttämään tulevaisuudentutkimuksen menetelmiä ja näkökulmaa tutkimuksessa sekä analysoimaan ja keskustelemaan tulevasta kehitykses- 1 JOO-lyhenteellä tarkoitetaan joustavaa opinto-oikeutta eli opiskelijan mahdollisuutta suorittaa erillisiä opintoja ja opintokokonaisuuksia yliopistoissa, joiden kanssa hänen kotiyliopistonsa on tehnyt JOO-sopimuksen. Opiskelijalle opiskelu toisessa yliopistossa on maksutonta. TVA:n kurssien JOO-käytäntö perustuu jäsenyliopistojen omaan päätökseen. 2 Kehitettävää: TVA:n tilastot opiskelija- ja opintomääristä eivät parhaillaan ole vertailukelpoisia. Opiskelijamäärät on tilastoitu aloittaneiden mukaan, kun taas suoritusmäärät kertovat opintonsa loppuun saakka suorittaneista. Tilastot eivät nykymuodossaan ota huomioon opintonsa keskeyttäneiden määrää. Tämän vuoksi tilastot osoittavat liian vähän opintopisteitä ja opintoviikkoja/opiskelija.
tä yhteiskunnan eri osa-alueilla. Tämä tarkoittaa tutkijakoulutettavien osaamisen vahvistamista siten, että eri tieteenalojen tohtoriopiskelijoita perehdytetään liiketoimintaosaamisen ja tulevaisuudentutkimuksen filosofisiin ja tieteellisiin perusteisiin. Tulevaisuutta tarkastellaan eri tieteenalojen omista lähtökohdista ja siten tulevaisuusnäkökulman hyödyntäminen lisää jatko-opiskelijan oman tieteenalan asiantuntemusta. Ennakoiva liiketoimintaosaaminen viittaa näiden alojen tutkimukseen tulevaisuusorientoituneesti siten, että tutkimusaloilla pyritään kartoittamaan keskeisiä tulevaisuuden muutoshaasteita sekä varautumaan näihin erillisin strategioin. Ennakoivan liiketoimintaosaamisen keskeiset painopisteet TULIO:ssa ovat: Innovaatioiden tuotteistaminen tulevaisuusorientoituneessa tutkimuksessa Liiketoiminnan alueelliset ulottuvuudet Liiketoiminnan yhteiskuntavastuu Yrittäjyyden tulevaisuus Sosiaaliset innovaatiot liiketoiminnassa Kulttuurinen talous Verkostotalouden tulevaisuus Liiketoiminnan tutkimus globaalin kestävän kehityksen viitekehyksessä Liiketoiminnan tulevaisuuden kehityksen analysointi. Tutkimus TVA:n tutkimustoiminta sisältää tutkijatapaamisia, kansainvälisiä seminaareja ja aktiivista osallistumista tieteelliseen tutkimustoimintaan. Yksi verkoston tärkeimmistä tutkimushankkeista on toimiminen WFUNA:n (World Federation of UN Associations) koordinoiman Millennium-projektin noodina. Millennium-projektin 3 tarkoituksena on käynnistää tulevaisuuden tutkimusta, päivittää ja kehittää tietojamme maailman tulevaisuudesta ja saattaa tätä tietoa tiedotusvälineiden kautta julkishallinnon päätöksentekijöiden tietoisuuteen. Projektin avulla halutaan kehittää myös opetussisältöjä ja julkista koulutustarjontaa ja luoda eri tavoin kumuloituvaa tietoa mahdollisista tulevaisuuksista. Globaalin ja lokaalin ajattelun yhdistämiseksi projekti on perustanut noodeja (engl. node) eli yhteistyöorganisaatioita ja kutsunut tutkijoita eri maista vastaamaan paikallisesti ja alueellisesti tehtävästä tutkimustyöstä ja tutkimustulosten levittämisestä. Millennium-projektin ohella TVA on osallistunut myös COST A22 -verkoston 4 (European Network for Foresight Methodology) toimintaan. COST A22 -verkoston tavoitteena on kehittää ennakointimenetelmiä ja näiden me- 3 http://www.millennium-project.org/ 4 http://www.costa22.org/
netelmien optimaalista käyttöä. Verkosto edistää eurooppalaisten tutkijoiden ja ennakoinnin kanssa työskentelevien yhteistyötä sekä alan koulutusta tukemalla tutkijavaihtoa. A22 on osa laajempaa COST European Cooperation in the field of Scientific and Technical Research -verkostoa 5, joka on perustettu jo vuonna 1971. Tämä kansainvälinen verkosto edistää tekniikan ja tieteen tutkimusta sekä koordinoi kansallisesti rahoitettua tutkimusta Euroopan tasolla. Kansainvälinen yhteistyö Kansainvälinen yhteistyö on nähty tärkeänä erityisesti opintojen laadun ja henkilöstön oman osaamisen varmistamisessa sekä opiskelijoiden ja tutkijoiden liikkuvuuden edistämisessä. TVA:n kansainvälistymisstrategian taustalla on myös ajatus siitä, että tulevaisuudessa tutkimuksessa kilpailua käydään ennen kaikkea eurooppalaisten ja globaalien opetus- ja tutkimusverkostojen välillä. Kilpailu ja yhteistyö tulevat limittymään aivan uudella tavalla toisiinsa. Kansainvälistymisen osalta TVA:n pitkän aikavälin visiona on luoda kansainvälinen tulevaisuusopintoja tuottava verkosto (World Futures Academy). Keväällä 2009 uusitun toimintasuunnitelman perusteella World Futures Academyn toiminta käynnistetään vuosina 2010 2011 kansainvälisellä vaihto-ohjelmalla ja siihen liittyvällä kansainvälisellä oppimisympäristöllä. Tällä tavalla kansainvälisyys palvelee aluksi kansallisen opetuksen kehittämistä. Kansainvälisen verkoston luominen ja osaamisen kehittäminen aloitettiin perustamalla 1.6.2000 kansainvälinen neuvottelukunta IAB (International Advisory Board), jonka tehtävänä on ollut edistää kansainvälistä yliopistojen välistä yhteistyötä ja lisätä suomalaisten opiskelijoiden mahdollisuutta ulkomaiseen opiskelija- ja tutkijavaihtoon. Lisäksi IAB:in jäsenet ovat esiintyneet alustajina kansainvälisissä seminaareissa ja kokouksissa. Maailmanlaajuinen tulevaisuudentutkimuksen tiedeyhteisö toimii jo tiiviissä yhteistyössä. Myös TVA:n henkilöstö on jatkuvassa yhteydessä kahteen alan maailmanjärjestöön World Futures Studies Federationiin 6 ja World Future Societyyn 7, joiden toiminnasta pyritään tiedottamaan kotimaassa. Millennium- ja SPIDER (Increasing Regional Competitiveness through Futures Research Methods) -projektien 8 kautta TVA on ollut mukana myös kansainvälisessä tutkimusyhteistyössä. 5 http://www.cost.esf.org/ 6 http://www.wfsf.org/ 7 http://www.wfs.org/ 8 http://www.spider-project.net/
COST-projekti on tarjonnut suomalaisille tutkijoille väylän harjoitteluun ulkomailla. Kansainvälisen henkilövaihdon keskuksen (CIMO) North South South-ohjelman rahoituksen turvin TVA:lla on ollut aktiivista opettajavaihtoa myös eteläafrikkalaisen Rhodes-yliopiston kanssa vuodesta 2006 lähtien. Opetuksen kansainvälisenä yhteistyönä on toteutettu englanninkieliset Futures1- ja Futures2-kurssit sekä myös kesäkouluja kansainvälisten kumppaniyliopistojen kanssa. Yhteistyökumppaneita ovat olleet muun muassa Manchester Business School (Prest), Pontificia Universita Gerogoriana (Vatikaani ja Rooma), Tallinn University, Corvinus University of Budapest, University of Alicante (Espanja) ja Rhodes University (Etelä-Afrikka). Kansainvälisiin konferensseihin osallistumista on tuettu myös tulevaisuudentutkimuksen tutkijakoulu TULIO:ssa. Opetustoiminnan arviointi ja laadunvarmistus Turun kauppakorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmä auditoitiin joulukuussa 2008. Tässä yhteydessä tehtiin myös Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa yksikkökohtainen auditointihaastattelu, johon osallistui TVA:n henkilökuntaa. Auditointiryhmän arvion mukaan Turun kauppakorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmä täyttää Korkeakoulujen arviointineuvoston asettamat kriteerit laadunvarmistusjärjestelmän kokonaisuudelle ja perustehtävien laadunvarmistukselle. 9 Opetuksen jatkuva kehittäminen on yksi TVA:n toimintaperiaatteista. Kehittämistyötä on käytännössä tehty vuositasolla kulloinkin käytettävissä olevien resurssien puitteissa. Itsearviointi, opiskelijapalaute, kuormittavuusanalyysit sekä lukukausittaiset palaute- ja arviointitilaisuudet koulutusyhteyshenkilöiden kanssa ovat kehittämistyön perustana. Laajamittaisen arvioinnin järjestäminen ulkopuolista arvioijaa käyttäen ei ole ollut resurssien puolesta mahdollista. Kehittämistyöhön osallistuvat koordinaatioyksikön henkilökunta, koulutusyhteyshenkilöt sekä tulevaisuudentutkimuksen asiantuntijat. Opetussuunnitelman muutokset hyväksyy TVA:n työvaliokunta. Tulevaisuudentutkimuksessa toiminnan arvioinnin tärkeyttä on painotettu alusta alkaen. Seurannan ja arvioinnin kohteina ovat pääasiassa oppimateriaalit, kurssit, opiskelija- ja opintosuoritusmäärät, opiskelijoiden aktiivisuus verkko-oppimisympäristössä sekä toteutetut seminaarit. Arvioinnin eri tasoilla on mukana myös kansainvälinen toiminta. 9 Harmaakorpi, Furu, Takala, Tenhunen, Westersund & Karl Holm 2009.
Kursseilta kerätään opiskelijoiden antamaa palautetta sekä kirjallisina että numeerisina vastauksina. Opiskelijapalautetta otetaan vastaan (muun muassa sähköposti ja Moodle) myös kurssien aikana. Mahdolliset muutokset tehdään palautteen perusteella. Opiskelijapalautteen arvioivat joko koulutusyhteyshenkilöt yhdessä koordinoivan yksikön henkilöstön kanssa tai vaihtoehtoisesti koordinoiva yksikkö huolehtii palautteen muuntamisesta kehittämisehdotuksiksi. Johtokuntaa ja jäsenyliopistoja varten kootaan opiskelijapalautteiden tiivistelmiä ja jäsenyliopistojen aktiivisuutta kuvaavaa vertailuaineistoa. Osaamisen kehittäminen Koordinaatioyksikön henkilökunta osallistuu koordinoivan yliopiston (Turun kauppakorkeakoulun) ja Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen sisäiseen koulutusja kehittämistoimintaan. Se pitää sisällään muun muassa kehittämispäiviä, kehityskeskusteluja, työtyytyväisyyskyselyjä ja virkistäytymispäiviä. TVA:n koordinaatioyksikön henkilökunnalle on tarjolla myös omaa sisäistä koulutusta ja kehittämispäiviä. Myös verkoston toimijoiden osaamisen päivittäminen on tärkeää sekä tieteenalan että opetusteknologian jatkuvan kehittymisen vuoksi. Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemia on ainoa Suomessa toimiva alan akateeminen koulutusjärjestelmä, joten osallistuminen, kouluttaminen ja alustusten pitäminen myös kansainvälisessä kontekstissa on tärkeää sekä tiedollisen osaamisen että kansainvälistymistaitojen kehittymisessä. Omaa osaamistaan voi TVA:ssa kehittää muun muassa osallistumalla koulutukseen sekä osallistumalla opetusta kehittäviin työryhmiin. Verkoston kehittäminen Tulevaisuudentutkimus on vakiinnuttanut asemansa Suomessa sekä julkisella, yksityisellä että kolmannella sektorilla. Erityisesti 1980-luvulla tulevaisuudentutkimuksen menetelmien soveltaminen lisääntyi voimakkaasti. Toinen aalto sijoittuu 1990-luvun alkuun, kun Suomeen perustettiin Tulevaisuuden tutkimuskeskus ja Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta. Kolmas aalto sijoittuu 2000- luvun alkuun, jolloin syntyi laajoja ja monialaisia kansallisia ja kansainvälisiä ennakointiverkostoja. Tulevaisuudessa korostuu tarve koordinoida eri yliopistojen ja tutkimuslaitosten toimintaa tulevaisuudentutkimuksen alalla. Tarkoituksena on vakiinnuttaa tulevaisuudentutkimuksen tiedonalan akateemista asemaa sekä lisätä kotimaisten ja ulkomaisten yliopistojen välistä yhteistyötä. Eräänlaisena visiona tulevaisuudentutkimuksen ja ennakoinnin neljännestä aallosta voidaankin esittää tavoite entistä tehokkaammasta kansallisesta ennakointijärjestelmäs-
tä, jossa eri toimijat ovat löytäneet oman roolinsa ja kykenevät kehittämään synergiaa ja tällä tavalla kehittämään kansallisen ennakointijärjestelmän ja tulevaisuudentutkimuksen kokonaisuutta ja vaikuttavuutta niin, että ennakoinnista ja tulevaisuudentutkimuksesta kehittyy kansallinen ja/tai seudullinen kilpailukykytekijä. Suurin kysyntä on verkoston käynnistymisestä saakka kohdistunut opetukseen ja sen järjestämiseen. TVA:n verkostomainen toiminta on otettu hyvin vastaan yliopistoissa. Opiskelijapalautteen perusteella monimuoto-opiskelun valmiuksien kehittämiseen panostetaan tulevaisuudessa entistä enemmän. Tulevaisuudentutkimuksen oppisisällön lisäksi pidetään huolta myös opiskelijoiden metataitojen kehittämisestä (tekninen osaaminen, projektinhallinta, ajankäytön suunnittelu, tiedonhaun valmiudet, akateeminen kirjoittaminen). Keväällä 2009 alustavasti hahmotellun uuden toimintasuunnitelman mukaan verkoston opetusta kehitetään tulevaisuudessa myös kansainvälisellä vaihtoohjelmalla ja myöhemmin ehkä myös Joint Degreen kaltaisella yhteisellä kansainvälisellä opetustarjonnalla.. Hilma naistutkimuksen yliopistoverkosto Valtakunnallinen tieteenalaverkosto toteuttaa yliopistojen kolmea perustehtävää tutkimusta, opetusta ja yhteiskunnallista vuorovaikutusta yhdessä ja uudenlaisin muodoin. Naistutkimuksessa puhutaan kaksoisstrategiasta: edistetään yhtäältä sukupuolentutkimuksen valtakunnallista kehittymistä itsenäisenä opetus- ja tutkimusalana ja toisaalta sukupuolen kysymysten ja teemojen integroimista muiden alojen opetukseen. Naistutkimuksen yliopistoverkosto Hilma on kahdeksan yliopiston yhteistyöverkosto, joka perustettiin vuonna 2001. Verkosto on saanut opetusministeriön verkostorahoitusta vuodesta 2004 alkaen. Toiminnan vakinaistaminen osana Helsingin yliopiston perusrahoitusta vuoden 2010 jälkeen on ollut kauden 2007 2009 tavoitteena. Verkostoon kuuluvat Helsingin, Joensuun, Jyväskylän, Lapin, Oulun, Tampereen ja Turun yliopistot sekä Åbo Akademi. Toimintaan osallistuvat näiden yliopistojen naistutkimuksesta vastaavat yksiköt, joissa Oulun yliopistoa lukuun ottamatta on myös naistutkimuksen professori. Koordinaattorina toimii Kristiina-instituutti Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa. Verkosto on kansainvälisesti ainutlaatuinen: vastaavaa kansallisen tason opetusyhteistyön järjestelyä ei ole muualla eurooppalaisen naistutkimuksen piirissä. Verkoston toiminta liittyy opetuksen ja tiedotuksen yhteistyöhön, toistaiseksi vähäisemmässä määrin tutkimukseen. Se on yksiköiden, niiden hen-
kilökunnan ja opiskelijoiden verkosto. Myös tieteenalan yleinen kehittäminen on keskeistä. Verkoston jäsenyksiköt järjestävät ja tarjoavat toistensa opiskelijoille avointa valtakunnallista verkko-opetusta. Kurssien suunnittelemiseen ja opettamiseen on osallistunut noin 30 naistutkimuksen opettajaa, niitä on suorittanut noin 400 naistutkimuksen opiskelijaa ja opintopisteitä on tähän mennessä kertynyt noin 6000. Kursseja on niin suomeksi, ruotsiksi kuin englanniksikin, tällä hetkellä noin 20 erilaista pääosin 5 opintopisteen laajuista opintojaksoa. Opetus on pääosin aine- ja syventävien opintojen tasoista. Verkosto järjestää naistutkimuksen yliopistopedagogiset opinnot, joille on osallistunut 48 naistutkimuksen opettajaa ja tutkijaa. Verkostolla on myös yhteinen lehtori vuosina 2008 2010. Verkoston toiminta pyritään vakiinnuttamaan Helsingin yliopiston koordinoimana vuoden 2010 alusta. Verkoston hallinnon keskeiset toimielimet ovat johtoryhmä ja kehittämisryhmä. Johtoryhmä koostuu lähinnä naistutkimuksen professoreista, jotka ovat usein myös laitostensa esimiehiä. Näin verkostolla on ollut suora vaikutus ja melkoisesti valtaa tieteenalan kehitykseen. Kehittämisryhmään kuuluu myös edustaja kustakin mukanaolevasta yliopistosta. Kehittämisryhmässä on kaksi opiskelijaedustajaa. Johto- ja kehittämisryhmien jäsenyys on kolmevuotinen ja jäsenillä on myös varajäsenet. Näiden lisäksi verkostossa on erilliset työryhmät tiedotuksen, kansainvälisten asioiden, naistutkimuksen pedagogisten opintojen, oppimateriaalien ja maisteriohjelmien yhteistyön tarpeisiin. Puheenjohtajisto osallistuu aktiivisesti verkoston kehittämiseen. Johto- ja kehittämisryhmä kokoontuvat vuosittain yhteiseen kaksipäiväiseen kehittämisseminaariin miettimään verkoston asioita. Verkostossa työskentelee suunnittelija ja verkostonlehtori. Verkosto osallistui myös vuosina 2004 2007 naistutkimuksen valtakunnallisen tohtorikoulun koordinaatiosihteerin palkkaukseen ja on työllistänyt lyhytaikaisesti harjoittelijoita ja verkkosuunnittelun ja tiedotuksen osaajia. Laatutyöstä Toimintakulttuurin laatua punnittaessa kysytään paitsi mitä se on, myös mistä hyvä laatu johtuu ja mitkä käytännöt saavat sen aikaan. Verkoston kontekstissa laatu edellyttää vuorovaikutusta ja luottamusta. Laatutyön ja kehittävän arvioinnin ideana on tehdä näkyviksi ne prosessit, joita verkosto on toiminnassaan toteuttanut ja tarkastella voisiko asioita tehdä paremmin. Verkoston laatutyö koskee koko toimintakulttuuria, niin hallinnon, opetuksen, eriteemaisten työryhmien kuin tiedotuksenkin prosesseja. Keskeinen osa verkoston laatua on luoda yhteistyön edellytyksiä, varmistaa ryhmien toimintaa ja kehittää niiden työskentelytapoja. Erityistä huomiota on kiinnitettävä palautejärjestelmiin.
Verkostoa koskettavat sen jokaisen jäsenyliopiston laatutyö, laadunvarmistusjärjestelmät ja näiden auditoinnit. Tämä prosessi on eri yliopistoissa eri vaiheissa. Tätä kirjoitettaessa auditointi on jo toteutettu Hilmaa koordinoivassa Helsingin yliopistossa ja Jyväskylän, Turun, Tampereen yliopistoissa. Lapin yliopistossa se on käynnissä parhaillaan ja muissa se toteutuu lähivuosina. Periaatteessa kaikkea verkoston piirissä annettavaa opetusta koskettavat siis kunkin yliopiston asettamat laatukriteerit ja laatutyö. Emme esittele näitä prosesseja tässä raportissa. Naistutkimuksen oppiaine on osallistunut aktiivisesti laitosten toimintakäsikirjojen laatimiseen (Taiteiden tutkimuksen laitos, Turun yliopisto) tai oppiaineissa on laadittu omia prosessikuvauksia. Esimerkiksi Helsingin yliopiston Kristiina-instituutissa on kuvattu laadunvarmistuksen tärkeimmät välineet: kuvaukset päätöksenteosta ja toiminnan suunnittelusta (johtokuntaan, henkilökunnan työnjakoon ja tehtäviin, henkilökuntakokouksiin ja työyhteisön kehittämiseen, johtajan tehtäviin ja laadunvarmistukseen liittyvät asiat), kansainvälisestä opettajavaihdosta sekä opetuksen suunnittelun, toteutuksen ja arvioinnin prosessista. Toiminnan läpinäkyväksi tekemisen tarkoitus on paitsi helpottaa prosessin seuraamista, myös auttaa perehdyttämisessä ja tallentaa hiljaista tietoa. Opiskelijoille tarkoitetut ohjeet ja suunnitelmat löytyvät Hilman ja oppiaineiden tai laitosten ulkoisilta verkkosivuilta. Opiskelijoiden kannalta laatujärjestelmän olemassaolo ja toimivuus on myös oikeusturvakysymys. Verkoston onkin järkevää kerätä ja vaihtaa jäsenlaitostensa ja -oppiaineidensa laatutyöhön ja toimintaprosessien kuvaamiseen liittyviä kokemuksia. Tämä lienee lähivuosina jonkin vuotuisen kehittämisseminaarin aiheena. Hilman laatutyön kehittämishistoriasta Kun verkostoa hahmoteltiin vuonna 2001, esitettiin ensimmäisiä ajatuksia systemaattisen laatujärjestelmän nivomisesta kaikkeen toimintaan ja toiminnan ohjaukseen. Aika ei kuitenkaan vielä ollut laatuajatuksille kypsä strategisen kehittämisen teemat ohittivat puheen laadusta. Vasta muutamaa vuotta myöhemmin alettiin myös arviointiin, laatuun ja palautejärjestelmiin kiinnittää yliopistoissa entistä enemmän huomiota. Jollakin tavalla on kyse ollut myös auditointiin ja arviointipuheeseen suostumisesta ja taipumisesta edelleen se herättää naistutkimuksen piirissä myös intohimoja ja kritiikkiä. Verkoston oma laatutyö on vähitellen käynnistynyt pienten henkilöresurssien puitteissa yhtäältä verkoston sisäisestä kiinnostuksesta ja kehittymisen halusta, toisaalta sen ulkopuolelta tulleiden virikkeiden myötä. Laatutyö aloitettiin tarkastelemalla verkko-opetuksen ja oppimateriaalien laatua. Tämä on tarkoittanut verkkokurssien ulkoisen arvioinnin käytäntöä, joka lainattiin
historian ja kirjallisuuden virtuaalihankkeilta ja edelleen kehitettiin Hilman näköiseksi käytännöksi. Kursseja on tarkasteltu sisällön, verkkopedagogiikan, teknisen toteutuksen ja opiskelijoiden näkökulmista. Arvioijat ovat eri yliopistosta kuin kurssin toteuttajat. Arvioinnit käynnistettiin vuonna 2004, ja toistaiseksi Hilman verkkokursseista on arvioitu kuusi. Opettajille arviointi on vapaaehtoista, mutta suosittua ja opettavaista. Olemme pyrkineet ymmärtämään arvioinnin lahjana tarkastuksen sijasta. Vapaaehtoinen kollegiaalinen arviointi lisää opetuksen yhteisöllisyyttä ja avoimuutta. Kurssien arviointikäytäntö johti valintaan VOPLA-pilotiksi 10. Hilma-verkosto oli yksi kuudesta verkko-opetuksen laatupilotista Helsingin ja Kuopion yliopistojen ja Lappeenrannan teknillisen yliopiston yhteisessä verkko-opetuksen laatua kehittävässä projektissa eli VOPLA:ssa. Hilman VOPLA-vuosi 2006 vauhditti verkko-opetuksen laadun tarkastelua ja osoitti samalla, ettei verkkoopetuksesta ja sen laadusta voi puhua irrallaan muun opetuksen ja muun verkoston toiminnan laadusta. Vuosi mahdollisti myös vertaisarviointia Viestintätieteen yliopistoverkoston kanssa, sillä Hilman VOPLA-työryhmässä toimi asiantuntijana viestintätieteen verkoston lehtori Sanna Kivimäki Tampereen yliopistosta. Hyvällä kokemuksella verkostojen välisestä yhteistyöstä oli vaikutuksensa myös tämän KKA-hankerahoituksen hakemiseen. Muut viisi VOPLA-pilottia olivat Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta, Svenska Handelshögskolanin Swedish as foreign language -kurssi, Kuopion yliopiston avoin yliopisto, Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia ja Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian laitos. Pilotit olivat organisaatioina erilaisia, verkko-opetuksen laatutyössään eri vaiheissa ja keskittyivät kehittämisessään eri asioihin (opetus, tukipalvelut, arviointi). Muiden VOPLA-pilottien kokemukset ja käytännöt osoittautuivat erittäin opettavaisiksi. VOPLAhankkeella oli siis suora vaikutus KKA:n rahoituksella toteutuvan verkostojen vertaisarviohankkeen idean syntymiseen, ja siitä hankittua perustietoa hyödynnettiin Hilma-verkoston toimintakäsikirjassa. Opettajille suunnattu oma koulutus, Naistutkimuksen yliopistopedagogiset opinnot feministinen opettaminen (10 opintopistettä), on Hilmaverkoston opetuksen laatutyön keskeistä ydintä. Koulutuksella rakennetaan ja kehitetään suomalaista naistutkimuksen opettajayhteisöä ja tutkitaan naistutkimuksen opettamisen professiota niin teoriassa kuin käytännössäkin. Kurssi tutustuttaa opettajat käytännössä myös verkko-opetukseen. Näissä opinnoissa on alusta asti käsitelty laatuun ja laadunarviointiin liittyviä kysymyksiä opettajan kannalta, ja vuonna 2007 2008 koulutuksessa laadun teemat oli integroitu sisältöihin entistä keskeisemmin. Seuraava koulutus (2009 2010) tulee 10 VOPLA: Verkko-opetuksen laatuhanke.
huomioimaan yhteistyötä uusissa suurlaitoksissa ja monialaisuuden opettamista yhä enemmän sukupuolentutkimuksen näkökulmien integroiminen kaikkeen opetukseen on yhä keskeisempää. Keskustelut muiden yliopistoverkostojen kanssa niin Suomessa kuin kansainvälisestikin ovat olleet avuksi laatutyön käynnistämisessä. Hilma-verkosto on jo vuodesta 2002 ollut verkostojäsenenä eurooppalaisessa ATHENA-verkostossa, joka on EU:n rahoittama, yli 80 partneria sisältävä naistutkimuksen verkosto. ATHENA:n painopiste samoin kuin Hilma-verkostonkin on yhteinen opetus ja sen kehittäminen. ATHENA:lla on ollut vuodesta 2003 alkaen käytössä ns. external experts -evaluointijärjestelmä. Kolme ulkopuolista asiantuntijaa osallistuu verkoston kokouksiin, seuraa koordinaatioyksikön, työvaliokunnan ja työryhmien toimintaa ja esittää vuosittain kommentteja ja parannusehdotuksia verkoston toimintaan. Malli voisi olla mahdollinen ja toimiva myös Hilman kontekstissa. Koko toimintaa koskevia ulkopuolisia arviointeja tai auditointeja on suomalaisissa yliopistoverkostoissa toteutettu toistaiseksi vähän. Joensuun yliopiston koordinoima Matkailualan verkostoyliopisto (MAVY) arvioitiin opetusministeriön tuella vuonna 2005. Nämä kokemukset ovat myös Hilman kannalta hyödyllisiä verkoston ulkoisen arvioinnin toteutustapaa mietittäessä. Ulkoinen arviointi tulee ajankohtaiseksi viimeistään kaudella 2010 2012, ja nyt tapahtuvaa kolmen verkoston välistä benchmarking-arviointia voidaan pitää avauksena sen suuntaan. Hilman toimintakäsikirjan rakenne Samanaikaisesti tämän hankkeen kanssa on valmistunut verkoston toimintakäsikirja. Hilman toimintakäsikirjassa 11 kuvataan seuraavat prosessit ja toiminnot: Opetukseen liittyvät prosessit 1. verkko-opetuksen suunnittelu ja toteuttaminen, sopimukset 2. tuki verkko-opettajille, tiedotus opiskelijoille 3. verkko-opetuksen arviointi 4. verkoston opettaja, opetuksen palaute ja arviointi 5. naistutkimuksen yliopistopedagogiset opinnot, palaute 6. oppimateriaalien yhteinen kehittäminen 7. muu opetuksen yhteistyö 11 Verkoston toimintakäsikirja löytyy täältä: http://www.hilmaverkosto.fi/lisaahilmasta.
Hallinnon prosessit johtoryhmän ja kehittämisryhmän toiminnan pelisäännöt, tehtävät, ryhmien välinen työnjako päätöksentekoprosessit, vastuiden kirjaaminen, toiminnanohjaus koordinaatioyliopiston ja -yksikön rooli puheenjohtajien ja työvaliokunnan tehtävät, verkoston johtaminen työnjako, suunnittelijan ja lehtorin toimenkuvat budjettiin liittyvä valmistelu & seuranta toimintaohjelman suunnittelun ja seuraamisen prosessi kehittämisseminaarit, Hilman vuosikalenteri Verkoston muu yhteinen toiminta työryhmien toiminta ja tehtävät tiedotuksen toteuttaminen verkostomaisesti (portaali ja intranet) verkoston verkostosuhteet (sekä kotimaassa että kansainvälisesti) yhteistyö tohtorikoulun kanssa muut jatkokoulutukseen liittyvät asiat Toiminnan ja sen laadun jatkuva kehittäminen verkoston laatujärjestelmä, sen suhde yliopistojen laatujärjestelmiin ja laadun arviointiin arvioinnin käytännöt sisäinen ulkoinen palautejärjestelmä, palautteen hyödyntäminen. Prosesseista kuvattiin tarkimmin ne, joiden läpinäkyvyys ja tiedon saatavuus on ryhmien jäsenten, opiskelijoiden ja opettajien kannalta tärkeää. Samalla verkoston suunnittelijan työhön liittyvä hiljainen tieto ja verkoston tähänastisen historian aikana luodut käytännöt tulivat dokumentoiduiksi. Verkoston syksyllä 2007 avatussa intranetissa on toimintakäsikirjan osia ja toiminnan prosesseista käytävää keskustelua. Intranetissa on sekä keskustelualueita että materiaalin jakamisen ja dokumentoinnin paikkoja. Naistutkimuksen verkoston sisällöllinen laatu tarkoittaa yhteistyön vaikuttavuutta. Yhteistyö antaa mahdollisuuden entistä laajempaan sisältöjen kirjoon ja pakottaa tarkistamaan kunkin yliopiston sukupuolentutkimuksen ja maisteriohjelman profiilia. Maisteriohjelmien, joita on tällä hetkellä yhteensä seitsemän, tulevaisuus, rahoitus ja jatko ovat sidoksissa niiden menestyksellisyyden ja tuottavuuden kanssa. Verkosto on tehnyt ohjelmista yhteisen esitteen, tiedottanut niistä verkkosivuillaan ja pyrkinyt luomaan niille kaikkia hyödyttäviä yhteisiä sisältöjä, esimerkiksi tehostamalla työelämäorientaatioon liittyvää yhteistyötä. Myös ohjelmien sisäänottoja on porrastettu. Maisteriopis-
kelijoille järjestetään yhteinen valtakunnallinen kesäkoulu. Verkosto on teettänyt selvityksen naistutkimusta opiskelleiden sijoittumisesta työelämään ja suunnitellut omaa alumnitoimintaa. Verkoston yhteisen lehtorin kaikkia yliopistoja hyödyttävä työ on verkoston opetuksen laadun kehittämistä ja opetusyhteistyötä parhaimmillaan. Yhteinen opetus arvioidaan vuonna 2010. Hilma-verkostossa pyritään jatkuvasti tarkentamaan, miksi verkosto on olemassa ja mitä se tekee sekä lupaamaan toimintaohjelmassa asioita, jotka voidaan pitää. Laatutyön kytkeytymisestä verkoston toiminnan ohjausjärjestelmään Verkostossa mukana olevien yliopistojen rehtorit ja hallintojohtajat solmivat verkostoa koskevan sopimuksen joka kolmas vuosi. Se luo kehyksen ja puitteet, joissa toimitaan. Kauden 2007 2009 keskeinen tehtävä on sopimuksen vakiinnuttaminen ja verkoston saaminen pysyvän rahoituksen piiriin. Hilman kaltaista verkostoa, jonka toimintamuodot ovat pysyviä, on hankalaa kehittää projektiluonteisena. Yliopistojen sopimuksen lisäksi verkosto hyötyy pelisäännöistä, jotka kirjataan osaksi toimintakäsikirja- ja laadunvarmistusprosessia. Prosessikuvausten yhteydessä määritetään ja tehdään näkyviksi verkoston jäsenten oikeuksia ja vastuita. Verkoston hallinto on tietoisesti pyritty pitämään keveänä ja epähierarkkisena. Valtaan ja johtajuuteen liittyvien rakenteiden näkyviksi tekeminen ja purkaminen on tärkeä osa naistutkimuksellista ja feminististä käytäntöä. Toiminnanohjaus on jo käsitteenä vähintäänkin haastava. Verkostoa koskettaa luonnollisesti koordinaatioyliopistonsa hallinto-ohjesääntö ja kaikkea yliopistotoimintaa yliopistolaki, mutta johtamisen ja toiminnanohjauksen kysymykset verkostomaisessa toimintamallissa voivat silti synnyttää kysymyksiä, joita on hyvä tehdä näkyviksi. Asiantuntijaverkoston toiminnanohjaus ja johtaminen poikkeavat yliopiston rakenteista. Ehkä verkostot näyttävät jo nyt suuntaa niistä entistä löyhemmistä rakenteista, joihin korkeakouluopetuksen hallinnoiminen ja tutkimuksellinen asiantuntijuus on tulevaisuudessa järjestymässä. Koordinaatioyksiköllä ja -yliopistolla on toki valtaa, vastuuta ja vaikutusta muita enemmän, mutta tätä ei voi käyttää sooloillen tai yhden yliopiston näkökulmasta: verkostosta saatavan hyödyn on oltava aito ja jaettu. Toisaalta verkoston vastavuoroisuus ei tarkoita sitä, että kaikki tekevät samaa, osallistuvat kaikkeen tai hyötyvät kaikesta yhtä paljon. Koordinaatioyksikön johtokunta hyväksyy verkoston johtoryhmän päätökset ja vie ne oman yliopiston sisällä eteenpäin. Näiden välisen yhteistyön saumattomuus helpottaa verkoston toimintaa.
Verkoston puheenjohtajilla on sekä muodollista että sisällöllistä valtaa ja vastuuta, mutta kriittisellä ja keskustelevalla tieteenalalla ei voi luoda ohjelmia tai tehdä päätöksiä sanelemalla. Vastuun tieteenalan kehityksestä ja tulevaisuuteen liittyvästä keskustelusta tulee olla yhteinen, eikä sitä toisaalta voi verkostokaan monopolisoida: toiminnan fokus on oppiala, ei verkosto sinänsä. Kiireiset, asiantuntijaviroissa olevat ihmiset tulevat kokoukseen, mikäli siellä käsitellään oikeita asioita, joihin voi aidosti vaikuttaa siten, että vaikutus on oman yliopiston, yksikön tai oman työn kannalta mielekäs. Paperileimasimena toimiminen ei palvele ketään liian pitkälle virkamiestyönä valmistellut tai toisaalta liian pieniin ja epäolennaisiin asioihin takertuvat kokoukset ovat kaikille yhtä turhauttavia. Verkostosta saatava hyöty ei välttämättä ole yksilön tai yksikönkään kannalta kovin suoraan mitattavissa. Yhteistyön taloudellisten kannustimien paljolti puuttuessa kollegiaalisuuden tai akateemisen yhteisöllisyyden merkitystä ei voi vähätellä. Verkostoituminen tuottaa sosiaalista pääomaa, ymmärrystä ja hiljaista tietoa, ja kokemusten jakaminen yksiköiden välillä voi yksinkertaisesti keventää työtä. Hilma-verkosto on ottanut itselleen myös työhyvinvointiin ja työssä jaksamiseen liittyviä tehtäviä: verkoston kokoukset ja seminaarit voivat olla sekä työn että virkistymisen paikkoja. Tukemalla aktiivisten toimijoiden työssäjaksamista edesautetaan oppialan kehitystä ja verkoston laatua. Toisaalta voi miettiä, missä määrin verkostoituminenkin on nykyisessä yliopistojen muutostilanteessa pakonomaista: onko yksiköillä, ja minkä kokoisilla yksiköillä, varaa olla yhteistyön ulkopuolella? Kaikkea ei myöskään voi eikä tarvitse tehdä yhdessä: saman oppiaineen eri laitokset ovat omanlaisiaan, yliopistoilla on erityispiirteensä: yhteistyön ei pitäisi pakottaa virtaviivaiseen samuuteen, vaan auttaa juhlimaan eroja ja erilaisuutta ja strategisesti myös hyötymään siitä. Verkostoa voi tarvittaessa käyttää myös suhteessa omaan yliopistoon nostamaan oppiaineen profiilia. Pienellä alalla ei kilpailun ja kumppanuuden yhteensovittaminen ole verkostossakaan aina helppoa, mutta kilpailun olemassaolon tunnistaminen ja sen myöntäminen voi helpottaa. Verkostossa kilpaillaan laadusta ja vaikutuksesta, toisinaan sen jäsenten kesken, toisinaan yliopistojen välillä, mutta hyvin usein myös tieteenalan puolesta luovasti ja monitieteisesti uusia liittolaisia hakien. Verkostoillakin on ikänsä ja elinkaarensa. Osasta verkostoista tulee kohtalaisen pysyviä rakenteita yliopistotoiminnan kentälle, osa jää hankkeen mittaiseksi. Hilma-verkosto on kohtalaisen uusi tai verkostona keskivanha: vanhempia ja uudempiakin verkostoja on. Alkuvaiheen halu tehdä kaikkea on takana, tilalla on halu tehdä valikoidusti, hyvin ja entistä paremmin. Kehittyvän verkoston laatu ja näin myös laatutyö, sen järjestelyt ja puitteet ovat luonnollisesta vasta kehittyvää, ei huippua. Näitä luodaan yhteisesti, mutta toiminta-
kulttuurin synnyttäminen vie aikansa. Kehittyvä toiminta vaatii tuekseen rutiineja, toistoa, systemaattisuutta ja pysyvyyttä. Toisaalta juuri pysyvyyttä on tämänhetkisissä muutospaineissa vaikea löytää. Yhdessä tekeminen, innostus ja jatkuva halu parantaa ja uudistua on tae siitä, että Hilma-verkostolla on hyvät mahdollisuudet nostaa toimintansa laatua ja pitää se erinomaisena. Tärkeää on pitää huolta siitä, ettei verkostossa toimiminen kuormita keskeisiä vastuunkantajia liikaa, ja että vastuu jakautuu mukana olevien yksiköiden kesken oikeudenmukaisesti. Yhteisöllisyys, verkottuneisuus ja luottamus ovat Hilman toiminnan kulmakiviä myös laadunvarmistuksen välineiden ja siihen liittyvien tekojen on noustava näiden pohjalta. Suunnitelmat Hilman laadunvarmistustyön ja arvioinnin osalta tästä eteenpäin Toimintakäsikirjan muoto ja sisältö hyväksyttiin kehittämisseminaarissa vuonna 2008. Toimintakäsikirjan kirjoittivat kehittämisryhmän varapuheenjohtaja Anu Laukkanen ja suunnittelija Aino-Maija Hiltunen syksyn 2008 aikana, opetuksen osalta verkoston lehtori Tuija Saresma ja työryhmien toiminnan osalta ryhmät itse. Se julkaistiin sekä netissä että kirjasena http://www. hilmaverkosto. fi/lisaahilmasta. Voi tuntua mielivaltaiselta kirjata nykyistä toimintaa yliopistojen muutoksen ja tulevaisuuden epävarmuuden keskellä, aikana jona sekä verkoston tulevaisuus että sen tulevat partnerit ovat tuntemattomia. Nykyisen toiminnan kirjaaminen ja kuvaaminen muodostaa kuitenkin paalupaikan, kiintopisteen, josta tulevan rakentamisessa ja kuvittelemisessa on hyötyä. Verkoston vuotuista raportointia systematisoidaan ja luodaan siihen yhtenäiset käytännöt sekä opintopisteiden rekisteröinnin että kurssien kustannusten suunnittelun ja seurannan osalta. Kun verkosto tukee taloudellisesti kursseja, se edellyttää niistä myös lyhyttä opiskelijapalautteen koontia ja opettajan arviointia kurssista. Pyritään myös tarkkailemaan verkko-opintojen yhteismitallisuutta ja kuormittavuutta opiskelijapalautteiden valossa tämä on ajoittain ongelma. Naistutkimus on työlään aineen maineessa ja yliopistojen välillä vaikuttaisi olevan eroja opintopisteisiin vaadittavien suoritusten laajuudessa. Naistutkimuksen opettajille järjestetään teemapäivä opintojen mitoitukseen ja kompetensseihin liittyen. Verkosto seuraa valtakunnallisesti naistutkimuksen maisteriohjelmien sisäänottoa ja valmistuvien määriä. Sisäänottoja on porrastettu tarpeen mukaan ja opiskelijamäärää pienennetty. Ohjausresurssit yksiköissä ovat rajalliset, ja maisteriopiskelijoiden valtakunnallisen yhteisöllisyyden tukemiseksi ja gradujen valmistumiseksi verkoston lehtori organisoi maisteriopiskelijoiden kesäkoulun vuonna 2009.
Vertaisarviointihankkeen tuloksia on hyödynnetty verkoston toimintakäsikirjan laadinnassa. Verkoston opetus on tarkoitus arvioida keväällä 2010, jolloin verkostonlehtori on vielä työssä ja uusi rahoituskausi toivottavasti käynnistynyt. Mikäli tämä tapahtuu ulkopuolisen arvioitsijan avulla, on järkevää arvioida samalla myös verkoston hallintoa ja toimintakulttuuria kokonaisuutena. Benchmarking esimerkiksi jonkun eurooppalaisen partnerin kanssa on mielekäs toteuttaa lähivuosina. Verkosto on avoin uusille partnereille seuraavan kauden alusta alkaen. Verkoston tähänastisen historian aikana on rakennettu opetuksen ja tiedotuksen yhteistyötä. Jatkossa näiden teemojen lisäksi tutkimukseen liittyvät asiat ovat keskeisiä. Kansainvälisyyden, kohdennetun varainhankinnan ja yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen ja vastuun teemat tulevat olemaan esillä yhä enemmän. Verkoston hallintomallia muutetaan nykyistä keveämmäksi ja järkevämmäksi. Vuoden 2010 alusta verkostolla lienee yksi hallitus, joka yhdistää nykyisten johto- ja kehittämisryhmien tehtävät ja edustaa paitsi mukana olevia yliopistoja, myös eri ryhmiä (professorit, keskiryhmä, opiskelijat) tasapuolisesti ns. kolmikantaperiaatteen mukaisesti. Vastuun jakautumiseen ja rotaatioon kiinnitetään erityistä huomiota. Tämän lisäksi muodostetaan valmistelua ja toteutusta varten erilaisia temaattisia työryhmiä, joista osa on luonteeltaan pysyviä (esimerkiksi opetus ja kansainvälisyys), osa lyhytaikaisia. Vuotuiset kehittämisseminaarit ovat osoittautuneet hyväksi ja toimivaksi käytännöksi, joka säilytetään jatkossakin. Myös verkoston nimi muuttuu: vuoden 2010 alusta alkaen se on Sukupuolentutkimuksen verkosto Hilma (Nätverket för Genusforskning i Finland / Network for Gender Studies in Finland).. Rural Studies monitieteiset maaseutuopinnot Rural Studies -verkoston historia on sen laatutyön historiaa, ja verkoston kehittymisen kuvaus on siten myös sen laatutyön kuvausta. Voidaan sanoa, että toiminnan taustalla on alusta lähtien ollut jokin näkemys siitä, millaista on laadukas opetus ja verkostomainen toiminta. Tietoisen pohdinnan kohteeksi laatu nousi jo toiminnan alkuvuosina. Laatuajattelu on ajan myötä kehittynyt ja sen kohdekin on muuttunut: opetuksen laadun analyysistä ajatus on edennyt verkoston hallinnan laatukysymyksiin. Tärkeä virstanpylväs on ollut sen ymmärtäminen, että verkostojen toiminnan laatu vaatii oman laadunarviointikehyksensä.
Tämä verkoston esittely perustuu tilanteeseen lukuvuonna 2008 2009. Keskitymme kuvaamaan verkoston hallinnan ja palvelutoiminnan laatua, emmekä mene yksittäisten opintojaksojen sisältöihin ja muotoihin, joiden laadusta päävastuun kantavat laitokset ja erityisesti opintojaksojen asiantuntevat vastuuopettajat. Verkoston roolina on lähinnä tukea heitä ja luoda edellytyksiä hyvälle opetukselle. Kuvaus jakautuu kahteen osaan: ensin kuvaamme verkoston toimintarakenteen ja toimintatavan, sitten esittelemme varsinaiset ydintoiminnot ja -prosessit. On syytä todeta myös se, että prosessien tarkkaan erittelyyn ryhdyimme verkostossa osana laajempaa laatutyötä, joka käynnistyi Helsingin yliopistossa samanaikaisesti tämän hankkeen kanssa. Verkoston tarkoitus Verkoston toiminta-ajatuksen mukaan Rural Studies on 10 yliopiston monitieteinen kumppanuusverkosto, jolla on verkottunut johtamis- ja hallintomalli. Se tarjoaa opiskelijoille maaseutualan yliopisto-opetusta, tuottaa tieteidenvälisesti alan maisteriopinnot sekä kehittää opetusta ja tutkimusta. Verkosto palvelee maaseutukysymyksistä kiinnostuneita opiskelijoita ja opettajia yliopistoissa. Tavoitteena on tuottaa lisäarvoa maaseutualan kehittymiseen ja kansainvälistymiseen. Eräänlaisena arvolähtökohtana esitetään, että Rural Studies -verkosto pitää tärkeänä maaseudun ja kaupungin kehittymistä kestävässä ja uutta luovassa vuorovaikutuksessa. Verkosto tuottaa laajasti maaseutua koskevaa tietoa, osaamista ja asiantuntemusta kansalliseen ja kansainväliseen kysyntään. Verkoston strategiassa on julkilausuttu toiminta-ajatus, joka perustuu tasavertaiseen yliopistokumppanuuteen. Tällaista toimintatapaa pidetään joustavana ja tehokkaana. Verkoston ajatellaan luovan oppialan piiriin monipuolista asiantuntijuutta ja kriittistä massaa, joka on perustana korkeatasoiselle maaseutuopetukselle ja lisää maaseutututkimuksen vaikuttavuutta ja näkyvyyttä niin Suomessa kuin Euroopassa. Rural Studies -ohjelmassa on tällä hetkellä tarjolla opintoja noin 100 opintopistettä. Opetus toteutetaan sekä intensiivi- että verkko-opintoina. Osa opintojaksoista toteutetaan vuosittain, osa joka toinen vuosi. Ohjelmassa on erillinen haku keväisin jäsenyliopistojen opiskelijoille, mutta ei omaa sisäänottoa. Opiskelijat valmistuvat omista yliopistoistaan ja oppiaineistaan. Ohjelmaan hyväksytyillä opiskelijoilla on opinto-oikeus kaikkiin Rural Studies -opintoihin. Opiskelija voi suorittaa Rural Studies -opintoja joko sivuaineena tai pääaineen suuntautumisvaihtoehtona erikseen määritellyillä Rural Studies -vastuulaitoksilla. Opinto-oikeus Rural Studies -verkostossa on hakumenettelyn
kautta myönnetty kesäkuuhun 2009 mennessä 276 opiskelijalle. Tällä hetkellä Rural Studies -opiskelijoita on noin 160, joista jatko-opiskelijoita on noin 25. Verkoston kehitysvaiheet Rural Studies -verkoston synnyn taustalla on monia yleisiä yhteiskunnallisia ja erityisiä alan sisäisiä tekijöitä. Niitä voidaan jäljittää aina 1970-luvulle saakka. Verkoston rakentamisen vaiheet ajoittuvat vuosituhannen vaihteeseen, jolloin alettiin konkreettisesti suunnitella monitieteisten maaseutuopintojen toteuttamista. Ensimmäisenä historiallisena aloitusvaiheena voidaan pitää vuosia 2000 2002. Tuolloin käynnistyi verkoston suunnitteluhanke ja solmittiin yliopistojen välinen sopimus. Verkosto perustettiin kesäkuussa, ensimmäiset opiskelijat valittiin syksyllä, ja opetus käynnistettiin marraskuussa 2002. 12 Seuraavan vaiheen muodostivat ohjelman sisältöjen, muotojen ja rakenteiden kehittäminen, hiominen ja verkoston toiminnan saattaminen suorituskuntoon. Rahoitus saatiin Itä-Suomen rakennerahastosta. Näinä rakentamisen ja toiminnan vuosina 2003 2006 verkosto sai pääpiirteisen muotonsa. Kolmanneksi vaiheeksi voidaan erottaa käynnissä oleva kolmivuotisjakso 2007 2009, jonka merkittävin muutos aiempaan on ollut verkoston toiminnan kiinnittyminen opetusministeriön perusrahoitukseen. Samalla kuitenkin verkoston käytettävissä oleva rahoitus on pienentynyt oleellisesti, noin kolmasosaan edellisen vaiheen rahoituksesta. Verkoston lyhyt historia on ollut jatkuvan kehityksen ja kasvun aikaa. Opiskelijamäärä on kasvanut, opintosuoritusten määrä on kasvanut, sisällöt ovat kehittyneet ja verkoston toiminnan eri osa-alueilla on tapahtunut valtavasti oppimista. Käynnissä olevan vaiheen kuluessa oleelliseksi haasteeksi on noussut toiminnan laatu. Miten hyvää laatua voidaan ylläpitää tilanteessa, jossa kysyntä kasvaa edelleen ja resurssit pienenevät? Siinä on verkoston joustavuudelle todellinen haaste. Verkoston laatunäkemyksen kehittyminen Verkoston laatutyötä pohdittiin jo verkoston rakentumisen alkuvuosina. Koordinaatioyksikössä asiaa valmisteltiin melko perusteellisesti. Pohdinta johti laatutyön systemaattiseen tarkasteluun erikoissuunnittelija Päivi Pylkkäsen vuonna 2003 laatimassa kirjoituksessa Rural Studies -maisteriohjelman kehitystyö laatujärjestelmän avulla. Siinä laatujärjestelmä ymmärrettiin ennen kaikkea opetuksen laatuna: takuuna sille, että Rural Studies -ohjelmassa opetetaan maaseutututkimuksen ja työelämän kannalta keskeisiä asioita. Laatujärjestelmän 12 Hyyryläinen & Uusitalo 2007.
tarve siis tunnistettiin selkeästi. Asia oli esillä myös johtokunnassa, mutta vielä tuolloin johtokunta ei pitänyt oman laatujärjestelmän kehittämistä kiireellisenä. Mainitun paperin esitykset ovat olleet ohjenuorana opetuksen laadun kehittämisessä. Seuraava askel laatutyön kehityshistoriassa oli vuonna 2005 piirretty Rural Studies -laatukartta, johon sisällytettiin opetuksen laadun lisäksi verkoston hallinnan laatu. Tämä vaihe tehtiin puhtaasti koordinaatiotiimin sisäisenä valmisteluna. Kolmantena vaiheena on ollut laatutyön kytkeytyminen yliopistoissa vauhdittuneeseen laadunvarmistusjärjestelmien kehittämiseen. Rural Studies -verkoston laatuajattelua on kehitetty vuonna 2007 rinnan koordinaatioyksikkönä toimivan Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin laatukäsikirjatyötä. Tähän vaiheeseen liittyy myös nyt käsillä oleva vertaisarviointihanke, jonka myötä tuli mukaan aiempaa enemmän systemaattisuutta ja prosessien aukikirjoitusta. Tammikuussa 2008 Rural Studies -laatutyön ainekset yhdistettiin kehiteltyyn Rural Studies -laatukarttaan, joka löytyy verkosta osoitteesta www.ruralstudies.fi. Laatukartta on verkoston johtokunnan käsittelemä ja hyväksymä toimintamalli. Rural Studies -verkoston laatutyössä onkin käytännössä yhdistelty aineksia sekä Helsingin yliopiston laatutyön konsepteista että verkostojen välisen vertaisarvioinnin keskusteluista ja kokemuksista. Lopputuloksena on kuitenkin oma tulkinta verkoston laatujärjestelmän muodosta ja toteutustavasta. Verkoston laatunäkemys ja laatujärjestelmä Rural Studies -laatujärjestelmän kehitysprosessin viime vaiheissa on kehittynyt tulkinta, jonka keskeisenä ajatuksena on se, että verkostojen organisoitumista ohjaa joko julkilausuttu tai usein julkilausumaton näkemys siitä, millaista on laadukas toiminta kussakin historiallisessa tilanteessa. Tällaista näkemystä voidaan kutsua verkoston laatunäkemykseksi. Verkoston laatunäkemys liittyy niihin ajatuksellisiin perusteisiin, joiden kautta lopulta tehdään käytännön valintoja eri tilanteissa. On tärkeätä ymmärtää mahdollisimman hyvän laadun ja riittävän hyvän laadun ero. Mahdollisimman hyvä laatu on tietyissä olosuhteissa eräänlainen täydellinen suoritus. Siihen pitää pyrkiä ja sen tiedostaminen on tärkeätä, mutta käytännössä suoritukset eivät siihen aina yllä. Mahdollisimman hyvän laadun ajatukseen sisältyykin idea jatkuvasta parantamisesta. Riittävän hyvä laatu on puolestaan suoritus, joka täyttää asetetut kriteerit. Toisin kuin mahdollisimman hyvä, riittävän hyvä laatu voidaan aina myös mitata. Riittävän hyvä laatu voidaan ymmärtää tasalaatuisuudeksi. Toistettavuudessaan se luo vakautta ja jatkuvuutta verkostoon. Mahdollisimman hyvä laa-
Kuva. Rural Studies -verkoston laatutyön yleinen viitekehys tu pitää puolestaan sisällään kehittämisen idean ja siinä tuotetaan uusia innovaatioita sekä opetukseen että verkoston toimintaan. Mahdollisimman hyvä on oikeammin asenne- kuin mittaamiskysymys. Laatujärjestelmän tarkoituksena on asettaa riittävän hyvän laadun kriteerit sekä osoittaa mahdollisimman hyvän laadun päämäärä. Verkoston toimijat Verkoston toimijoita ovat: jäsenyliopistot johtokunta puheenjohtaja vastuulaitokset vastuuopettajat tiedotusyhteyshenkilöt koordinaatiotiimi: verkostojohtaja, ohjelmakoordinaattori ja opintosuunnittelija opiskelijat muut ajoittain osallistuvat sidosryhmätoimijat (esimerkiksi kenttäopintojaksoilla).