KOULUTUSPOLITIIKASTA ELINIKÄISEN OPPIMISEN EDISTÄMISPOLITIIKKAAN

KOULUTUSPOLITIIKASTA ELINIKÄISEN OPPIMISEN EDISTÄMISPOLITIIKKAAN Elinikäisen oppimisen hankkeen loppuraportti Opetusministeriö, Koulutus- ja tiedepolitiikan osasto, 17.12.1998 SISÄLLYSLUETTELO 1. KÄSITTEIDEN MÄÄRITTELY 2. TOIMINTAYMPÄRISTÖN MUUTOKSET 3. ELINIKÄISEN OPPIMISEN EDISTÄMISPOLITIIKAN MUOTOILUA RAJOITTAVAT JA OHJAAVAT TEKIJÄT 4. ELINIKÄISEN OPPIMISEN TOTEUTUMISEN EDELLYTYKSET 4.1. Yksilötason perusedellytykset 4.2. Yhteisöjen tuki 4.3. Oppilaitosten tuki 4.4. Elinikäisen oppimisen toteutumista edistävät rakenteet 5. ELINIKÄISEN OPPIMISEN EDISTÄMISPOLITIIKAN LÄHIAJAN TAVOITTEET 5.1. Oppimisen perusta Tavoite 1. Työmarkkinoille tulevilla nuorilla on nykyistä korkeampi peruskoulutustaso Tavoite 2. Työmarkkinoille siirtyvillä nuorilla on hyvät oppimistaidot Tavoite 3. Aikuisten peruskoulutustaso on nykyistä parempi Tavoite 4. Aikuisten oppimistaidot ovat nykyistä paremmat 5.2. Mahdollisuudet uuden oppimiseen Tavoite 5. Aikuisten oppimismahdollisuuksien julkisesta rahoituksesta nykyistä suurempi osa suunnataan suoraan koulutuksen tarvitsijoille Tavoite 6. Kansalaisyhteiskunnan oppimista edistävään toimintaan suunnataan nykyistä enemmän julkista rahoitusta Tavoite 7. Toisen ja kolmannen asteen oppilaitosten yhteistyö yritysten ja kansalaisjärjestöjen kanssa on nykyistä laajempaa Tavoite 8. Verkkojen ja joukkoviestimien hyödyntäminen on nykyistä kehittyneempää ja laajempaa Tavoite 9. Oppilaitosten ulkopuolisissa ympäristöissä hankittu osaaminen otetaan nykyistä paremmin huomioon Tavoite 10. Oppilaitoksiin hakeutuvien ja opiskelijoiden kuluttajansuoja on nykyistä selkeämmin määritelty 5.3. Oppimismahdollisuuksien hyödyntäminen Tavoite 11. Työttömyysaikaiseen opiskeluun työttömyysturvalla on nykyistä enemmän mahdollisuuksia Tavoite 12. Työelämästä omaehtoiseen koulutukseen lähteminen on nykyistä turvatumpaa Tavoite 13. Yrityksillä on aikaisempaa enemmän kannustimia henkilöstönsä kehittämiseen Tavoite 14. Opintotuki tukee nykyistä paremmin elinikäistä oppimista 5.4. Oppimismahdollisuuksia ja niihin liittyviä taloudellisia kysymyksiä koskeva tiedotus ja neuvonta Tavoite 15. Ihmisillä on käytettävissään kattava ja helposti saavutettava tiedotus- ja neuvontajärjestelmä 6. YHTEISTYÖ

Tavoite 16. Koulutus- ja tiedepolitiikan osaston yksiköiden työnjako heijastelee nykyistä paremmin elinikäisen oppimisen edistämispolitiikan tavoitteita Tavoite 17. Elinikäisen oppimisen toteutumiseen vaikuttavilla tahoilla on toimiva yhteistyö Koulutus- ja tiedepolitiikan osastolle Koulutus- ja tiedepolitiikan osaston vuoden 1998 tulossopimuksella asetettiin osastolle elinikäisen oppimisen hanke, joka määriteltiin seuraavasti: Tehtävä Koordinoi elinikäisen oppimisen kansallisen strategian valmistelua tarvittaessa yhteistyössä muiden ministeriöiden, työelämän järjestöjen ja muiden intressitahojen kanssa. Puheenjohtaja Jorma Ahola Jäsenet Riitta Piri, Kirsi Kangaspunta, Osmo Lampinen, Anita Lehikoinen, Kirsti Kylä-Tuomola, Hannele Salminen, Marja Pulkkinen, Arja Mäkeläinen, Virpi Hiltunen, Matti Ropponen, OPH:n edustaja. Määräaika 31.12.1998 Opetushallitus nimesi edustajakseen hankkeeseen Matti Kyrön. Hanke jätti 8.4.1998 väliraportin "Elinikäinen oppiminen: taustaa opetusministeriön valinnoille". Saatuaan työnsä päätökseen hanke luovuttaa loppuraporttinsa koulutus- ja tiedepolitiikan osastolle. Hanke esittää, että sen raportin pohjalta valmistellaan opetusministeriön hallinnonalalle elinikäisen oppimisen toimintaohjelma. Helsingissä joulukuun 17 päivänä 1998 Jorma Ahola Virpi Hiltunen Kirsi Kangaspunta Kirsti Kylä-Tuomola Matti Kyrö Osmo Lampinen Anita Lehikoinen

Arja Mäkeläinen Riitta Piri Marja Pulkkinen Matti Ropponen Hannele Salminen 1. KÄSITTEIDEN MÄÄRITTELY Elinikäisellä oppimisella tarkoitetaan tässä muistiossa tavoitetilaa, jossa 1. nuoret rakentavat aikuisiässä tarvitsemansa jatkuvan oppimisen tieto- ja taitoperustan peruskoulutuksensa aikana; 2. heikot valmiudet omaaville aikuisille on tarjolla mahdollisuuksia parantaa jatkuvan oppimisen tieto- ja taitoperustaansa; ja 3. aikuisilla on mahdollisuudet oppimisen avulla varautua ja sopeutua yhteiskunnan muutoksiin ja kehittää itseään. Elinikäisen oppimisen edistämispolitiikalla tarkoitetaan tässä muistiossa koulutuspolitiikkaa, jolla tätä tavoitetilaa kohti pyritään. Sen keskeiset uudet piirteet ovat 1. korkean koulutustason ja oppimistaitojen nostaminen keskeiseksi koko väestöä koskevaksi tavoitteeksi; 2. aikuisten oppimismahdollisuuksien määrän ja toteutusmuotojen lisääminen; 3. julkisen koulutusjärjestelmän ulkopuolella tapahtuvan oppimisen nostaminen koulutusjärjestelmässä tapahtuvan oppimisen rinnalle; 4. tarvittavan rahoituksen turvaaminen edistämällä yksityisen rahoituksen yhdistämistä julkiseen rahoitukseen; ja 5. tämän kokonaisuuden rakenteisiin vaikuttavien eri osapuolten yhteistyö. Luvuissa 2-4 on esitetty ajatuksenkulku, jolla edellä esitettyihin määrittelyihin ja tavoitteisiin on päädytty. 2. TOIMINTAYMPÄRISTÖN MUUTOKSET Takaisin alkuun Koulutuspolitiikkaan vaikuttavia yhteiskunnan kehitystekijöitä on viime aikoina analysoitu laajasti sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Elinikäisen oppimisen edistämispolitiikan suuntaan vaikuttavat kehitystekijät voidaan tiivistää seuraavasti: Maailmantalouden yhdentyminen altistaa kansantaloudet ulkoisille, entistä nopeammille muutoksille. Elinkeino- ja ammattirakenteet sekä työn organisointitavat muuttuvat aikaisempaa nopeammin. Yksilötasolla tämä merkitsee tarvetta entistä jatkuvampaan osaamisen päivittämiseen

Tieto- ja viestintätekniikan nopea kehitys muuttaa aikaisempaa nopeammin ammattirakenteita ja työtehtävien sisältöjä. Yksilötasolla myös tämä merkitsee tarvetta entistä jatkuvampaan osaamisen päivittämiseen. Työikäisen väestön keski-ikä kohoaa ja työmarkkinoille tulevat ikäluokat pysyvät verrattain pieninä. Tämä aiheuttaa tarvetta päivittää entistä tasaisemmin koko työikäisen väestön osaamista ja lieventää nykyistä lapsuuteen ja nuoruuteen painottunutta panostusta tasaisemmin ihmisen koko työiän ajalle. Eläkeikäisen väestön määrä kasvaa ja keskimääräinen eläkkeelläoloaika pitenee. Eläkkeelläolon aikana ehtii nopeasti muuttuvan yhteiskunnan toimintatavoissa tapahtua huomattavia muutoksia. Nämä muutokset edellyttävät eläkeläisten perustaitojen päivittämistä. Uusien asioiden itseisarvoinen opiskelu voi olla myös merkittävä elämän sisältö. Työttömyyden säilyminen korkeana sekä julkisen talouden ongelmista johtuva muiden tulonsiirtojen varassa elävien toimeentulon mahdollinen heikkeneminen voivat pitemmällä tähtäimellä uhata yhteiskunnan koheesiota. Tämä merkitsee tarvetta nähdä oppimismahdollisuudet myös osana demokratian ja yhteiskunnan sosiaalisen pääoman sekä kolmannen sektorin elinvoimaisuuden ylläpitämistä. Muista kulttuureista tulevien ihmisten määrän lisääntyminen muuttaa tähän saakka kulttuuriltaan varsin yhtenäistä suomalaista yhteiskuntaa monikulttuuriseksi. Tämä edellyttää monipuolista koulutusta maahanmuuttajille heidän tasa-arvoisen asemansa turvaamiseksi sekä suvaitsevuuden ja moniarvoisuuden edistämisen huomioimista kaikessa koulutuksessa. Takaisin alkuun 3. ELINIKÄISEN OPPIMISEN EDISTÄMISPOLITIIKAN MUOTOILUA RAJOITTAVAT JA OHJAAVAT TEKIJÄT Yhteiskunnassa on myös kehitystekijöitä, jotka on elinikäisen oppimisen edistämispolitiikkaa muotoiltaessa otettava välttämättöminä reunaehtoina huomioon. Ne voidaan tiivistää seuraavasti. Valtion- ja kunnallistalouden rakenteellinen alijäämäisyys aiheuttaa tarvetta arvioida uudelleen hyvinvointipalvelujen julkista rahoitusta. Elinikäisen oppimisen edistämispolitiikan muotoilussa tämä merkitsee tarvetta lisätä koulutusjärjestelmän kustannustehokkuutta sekä saada mukaan nykyistä enemmän yksityistä (yksilöiden ja yritysten) rahoitusta julkisen rahoituksen rinnalle. Työn tuottavuusvaatimusten jatkuva kohoaminen vaikeuttaa ihmisten mahdollisuuksia irrottautua työstä pitkäkestoisiin koulutusjaksoihin. Työmarkkinoiden toimintatavat ovat muuttuneet ja muuttuvat edelleen suuntaan, jossa työelämään siirtymis- ja sieltä poistumisvaiheista on muodostunut pitkiä ja erilaisia vaiheita sisältäviä. Samalla lyhytaikaiset ja muut epätyypilliset työsuhteet ja työmarkkinoiden lohkoutuminen ovat kokonaisuutena lisääntyneet. Tämä aiheuttaa tarvetta ajatella uusiksi jaksottaiskoulutuksen idealle (pysyvät työsuhteet, osaamisen päivittäminen irrottautumalla koulutusinstituutioihin kokopäiväiseen pitkäkestoiseen koulutukseen ja tätä tukeva opintojen aikainen taloudellinen tuki) perustuvat koulutuksen organisointimallit ja koulutuksen tukijärjestelmät. Vastuu koulutuksesta ja muista oppimismahdollisuuksista ja niiden rahoituksesta on hajautunut. Elinikäisen oppimisen toteutumiseen vaikuttavat valtionhallinnon monet yksiköt, kunnat,

työmarkkinaosapuolet ja muut kansalaisjärjestöt. Elinikäisen oppimisen edistämispolitiikan muotoilu jäsentyneeksi kokonaisuudeksi edellyttää sen vuoksi monitahoista yhteistyötä. 4. ELINIKÄISEN OPPIMISEN TOTEUTUMISEN EDELLYTYKSET 4.1. Yksilötason perusedellytykset Takaisin alkuun Seuraavassa on kuvattu perusedellytyksiä, joiden on täytyttävä, jotta elinikäinen oppiminen voi yksilöiden näkökulmasta toteutua. Perusta uuden oppimiselle. Ihmisillä on oltava sellainen perustietojen ja -taitojen taso, jonka varaan he voivat rakentaa jatkuvan uuden oppimisen. Heillä on myös oltava taidot suunnitella ja toteuttaa omaa oppimistaan kaikkia oppimisympäristöjä hyödyntäen ja heidän tulisi olla kiinnostuneita käyttämään näitä taitojaan. Tarpeisiin vastaavat oppimismahdollisuudet. Ihmisillä on oltava käytettävissään oppimismahdollisuuksia, jotka määrällisesti, sisällöllisesti, menetelmällisesti, tavoitettavuuden ja oppimisympäristöjen suhteen, ajoituksellisesti ja oppimispolkujen muodostamisen suhteen vastaavat heidän tarpeitaan. Edellytykset hyödyntää oppimismahdollisuuksia. Ihmisille opiskelusta ja sen aikaisesta toimeentulosta aiheutuvien kustannusten on oltava tasolla, joka tekee oppimismahdollisuuksien hyödyntämisen taloudellisesti mahdolliseksi. Tarvittavan työstä irrottautumisen on lisäksi voitava tapahtua turvallisesti, niin että työhön paluuseen liittyy mahdollisimman vähän epävarmuustekijöitä. Tieto oppimismahdollisuuksista ja niistä aiheutuvista kustannuksista. Ihmisillä on oltava käytettävissään oppimismahdollisuuksien hyödyntämisestä ja aiheutuvista kustannuksista tietoa, joka mahdollistaa perusteltujen päätösten tekemisen. 4.2. Yhteisöjen tuki Elinikäisen oppimisen toteutuminen yksilötasolla edellyttää ihmisten toimintayhteisöjen (työpaikkojen ja kansalaisjärjestöjen) tukea. Seuraavassa on muotoja, joilla yhteisöt voivat tätä tukea antaa. Toiminnassa oppimisen organisoiminen. Merkittävä osa aikuisten oppimisesta tapahtuu osana työtä tai muuta toimintaa ilman erillisiä koulutustilaisuuksia. Työpaikat ja kansalaisjärjestöt voivat tukea elinikäisen oppimisen toteutumista organisoimalla toimintansa niin, että yhteisön jäsenet oppivat mahdollisimman laajasti uusia asioita jokapäiväisessä toiminnassaan. Henkilöstön/jäsenistön kehittäminen. Tietoyhteiskunnassa henkilöstön sekä erilaisten yhteisöjen ja kansalaisjärjestöjen jäsenistön osaaminen on niille entistä tärkeämpi voimavara. Työpaikat ja muut yhteisöt voivat tukea elinikäisen oppimisen toteutumista panostamalla asian merkityksen mukaisessa laajuudessa henkilöstönsä/jäsenistönsä osaamiseen. Opiskeluun irrottautumisen mahdollistaminen. Henkilöstöllä on usein yksilöllisiä kehittymistavoitteita, jotka eivät suoranaisesti hyödytä yritystä. Omien motiivien mukaisella

opiskelulla on usein kuitenkin epäsuoria positiivisia vaikutuksia työpanokseen. Työpaikat voivat tukea elinikäisen oppimisen toteutumista myös järjestämällä henkilöstölle tarvittaessa mahdollisuuksia irrottautua työstä heidän omien tavoitteittensa mukaiseen uusien asioiden opiskeluun. 4.3. Oppilaitosten tuki Elinikäisen oppimisen toteutuminen yksilönäkökulmasta sekä työpaikkojen ja kansalaisjärjestöjen yksilöille tässä tarkoituksessa antama tuki edellyttävät oppimisen organisointiin erikoistuneen järjestelmän, oppilaitosten tukea. Jatkuvan oppimisen tieto- ja taitoperustan luominen. Oppilaitoksissa järjestettävä koulutus on ratkaisevassa asemassa jatkuvassa oppimisessa tarvittavan tieto- ja taitoperustan luomisessa. Perinteisesti keskeisessä asemassa olevan tietoperustan rinnalle on elinikäisen oppimisen näkökulmasta nostettava jatkuvan oppimisen taidot. Tuki yhteisöille. Toiminnassa oppimisen organisoiminen ja henkilöstön kehittäminen ovat osaamisen erityisalueita, joita ei läheskään kaikissa työpaikoissa ja kansalaisjärjestöissä ole riittävästi. Oppilaitokset voivat tukea elinikäisen oppimisen toteutumista avustamalla omalla ammattitaidollaan erilaisia yhteisöjä näissä asioissa. Yksilöllisiin tarpeisiin vastaavien oppimismahdollisuuksien järjestäminen. Kaupallinen koulutustarjonta Suomessa on erittäin vähäistä julkisen valvonnan alaisissa oppilaitoksissa järjestettävään koulutukseen verrattuna. Tilastokeskuksen selvityksen mukaan kaupallinen aikuiskoulutus, kun ei oteta huomioon autokouluja, on vain noin 5 % koko aikuiskoulutuksesta. Ihmisten mahdollisuudet opiskella yksilöllisten tarpeittensa mukaisesti kaupallista tarjontaa hyödyntäen ovat vähäiset. Oppilaitosjärjestelmä on tässäkin ratkaisevassa asemassa. Kaikissa ympäristöissä opitun tunnustaminen. Koulutuksen suorittamisesta annetuilla todistuksilla on perinteisesti osoitettu työnantajille ja jatkokoulutukseen hakeuduttaessa oppilaitoksille tietyn tieto- ja taitokokonaisuuden hallinta. Viime aikoina on työntekijätason ammatillisen osaamisen osoittamiseen kehitetty näyttötutkintoja, joissa ei kiinnitetä huomiota siihen, onko osaaminen hankittu koulutuksessa, työssä vai muussa toiminnassa. Oppilaitokset voivat vaikuttaa samaan suuntaan myös kehittämällä edelleen ihmisten mahdollisuuksia hyödyntää aikaisempaa osaamistaan oppilaitosten koulutusohjelmien suorittamisessa. 4.4. Elinikäisen oppimisen toteutumista edistävät rakenteet Elinikäinen oppiminen edellyttää lisäksi rakenteita, jotka tekevät mahdolliseksi ja muodostavat kannustimia edellä esitettyjen tavoitteiden saavuttamiselle. Laaja rahoituspohja. Osaamiseen kohdistuvat lisääntyvät vaatimukset ja julkisen talouden rakenteellinen alijäämä muodostavat yhtälön, joka voidaan ratkaista vain käyttämällä julkisen rahoituksen rinnalla laajasti hyväksi oppimismahdollisuuksia hyödyntävien ihmisten ja yritysten rahoitusta. Yksityinen rahoitus voi koostua monella tavalla, aina ei ole kysymys suoraviivaisesta osallistujamaksujen käyttöönotosta tai korottamisesta tai yrityksille asetettavista pakollisista maksuista. Esimerkiksi jos julkisen koulutusjärjestelmän opintojen ja tutkintojen ohjaus- ja rahoitusjärjestelmät antavat ihmisille laajat mahdollisuudet hyödyntää muissa ympäristöissä hankkimaansa osaamista, julkisesti rahoitettuun koulutukseen osallistumisen keston voidaan arvioida lyhenevän. Tai jos oppilaitokset onnistuvat lisäämään yrityksille suunnattujen räätälöityjen

palvelujen myyntiä, on odotettavissa, että pääosin julkisesti rahoitetun omaehtoisen koulutuksen kysyntä vähenee. Oppimista edistävä toimeentuloturva. Työttömyysturvan, eläkkeiden ja muun sosiaaliturvan saamiseen voi liittyä ehtoja, joiden johdosta ihmisten on järkevämpää käyttää aikaansa muihin toimintoihin kuin uusien asioiden oppimiseen. Opintojen tukemiseen tarkoitetussakin toimeentuloturvassa voi olla esimerkiksi oppimistapahtuman piirteisiin liittyviä ehtoja, jotka eivät vastaa ihmisten yksilöllisiä tarpeita. Yksittäisiä toimeentuloturvan muotoja ja niiden muodostamaa kokonaisuutta tulisikin aina tarkastella myös siltä kannalta, miten ne tukevat elinikäisen oppimisen toteutumista. Kysyntää tukeva julkinen rahoitusjärjestelmä. Aikuisille tarkoitettujen oppimismahdollisuuksien järjestämisessä oppilaitoksilla on kahdensuuntaisia intressejä. Toisaalta oppilaitoksen tehtävän suunnasta pidetään tärkeänä vastata yhteiskunnassa ilmenevään kysyntään, mutta toisaalta oppilaitoksen organisaatiointressien suunnasta voi syntyä painetta rajoittaa kysyntään vastaamista siten, että oppilaitoksen tilojen ja kaluston käyttö ja henkilöstön toiminnan jatkuvuus tulee turvatuksi. Tarpeisiin vastaavien oppimismahdollisuuksien tarjontaa voidaan edistää kanavoimalla osa julkisesta rahoituksesta koulutuksen kysyjille tai heitä edustaville tahoille. Sisäisesti joustava oppilaitosjärjestelmä. Kun nuoret hankkivat jatkuvassa oppimisessa tarvittavaa taitoperustaa peruskoulutuksessaan, erityisesti taitoa suunnitella pitkäjänteisesti oppimispolkujaan, on tärkeää, että he saavat omista opinnoistaan myöhemminkin toimivan mallin. Heillä on oltava käytössään yli oppilaitoksen ja oppilaitosmuodon rajojen ulottuva todellinen mahdollisuus valita omien tavoitteittensa mukaisia opintoja osaksi yksilöllistä ohjelmaansa. Tarpeisiin vastaavien oppimismahdollisuuksien toteutumiseksi on myös aikuisilla oltava mahdollisuus muodostaa eri oppilaitosten tarjonnasta yksilöllisiä ohjelmia. Oppilaitosten julkisen rahoituksen mallien on edistettävä tällaisen sisäisesti joustavan oppilaitosjärjestelmän kehittymistä. Kattava tiedotus-, neuvonta- ja ohjausjärjestelmä. Oppimismahdollisuuksien määrän ja toteutusmuotojen lisääminen vastaamaan yhteiskunnassa ilmenevää tarvetta lisää myös ihmisten tarvetta saada oppimismahdollisuuksia ja niiden hyödyntämisestä aiheutuvia kustannuksia koskevaa tietoa, neuvontaa ja ohjausta. Palvelua on oltava tarjolla runsaasti ja monimuotoisesti ja sen on oltava valtakunnallisesti kattavaa. Rakenteisiin vaikuttavien tahojen yhteistyö. Elinikäisen oppimisen toteutumiseen vaikuttavia rakenteita muodostavat monet eri tahot, erityisesti valtion eri viranomaiset, kunnat ja työmarkkinajärjestöt. Jotta näiden tahojen päätösten ja toimintalinjojen yhteisvaikutuksesta muodostuu elinikäistä oppimista edistävä, on niillä oltava jatkuvaa keskinäistä yhteistyötä. ELINIKÄISEN OPPIMISEN TOTEUTUMISEN EDELLYTYKSET Yksilötason perusedellytykset Perusta uuden oppimiselle Tarpeisiin vastaavat oppimismahdollisuudet Edellytykset hyödyntää oppimismahdollisuuksia Tieto oppimismahdollisuuksista ja niistä aiheutuvista

kustannuksista Yhteisöjen tuki Toiminnassa oppimisen organisoiminen Henkilöstön/ jäsenistön kehittäminen Opiskeluun irrottautumisen mahdollistaminen Oppilaitosten tuki Jatkuvan oppimisen tieto- ja taitoperustan luominen Tuki yhteisöille Yksiköllisiin tarpeisiin vastaavien oppimistilaisuuksien järjestäminen Kaikissa ympäristöissä opitun tunnustaminen Elinikäistä oppimista edistävät rakenteet Laaja rahoituspohja Kysyntää tukeva julkinen rahoitusjärjestelmä Oppimista edistävä toimeentuloturva Kattava tiedotus-, neuvonta- ja ohjausjärjestelmä Sisäisesti joustava oppilaitosjärjestelmä Rakenteisiin vaikuttavien tahojen yhteistyö Takaisin alkuun 5. OPPIMISEN EDISTÄMISPOLITIIKAN LÄHIAJAN TAVOITTEET 5.1. Oppimisen perusta Tavoite 1. Työmarkkinoille siirtyvillä nuorilla on nykyistä korkeampi peruskoulutustaso Koulutuspolitiikan tavoitteena on tarjota toisen asteen koulutuspaikka koko ikäluokalle ja kolmannen asteen koulutuspaikka 60-65 %:lle ikäluokasta. Selvitysten mukaan noin 94 % nuorista jatkaa peruskoulun jälkeen toiselle asteelle lukioon tai ammatilliseen peruskoulutukseen. Kolmannen asteen koulutuksen aloituspaikkoja ammattikorkeakouluissa tai yliopistoissa on vuonna 1999 noin 66 %:lle ikäluokasta. Asetettu tavoite on siis erittäin hyvin saavutettu. Koulutuksen aloittamisosuus ei kuitenkaan vielä kerro, kuinka suuri osa ikäluokasta siirtyy työmarkkinoille toisen tai kolmannen asteen tutkinnon suorittaneena. Viimeisimpien tilastotietojen mukaan vuoden 1996 lopussa 20-24-vuotiaiden ikäluokasta oli vain 81,5 % suorittanut vähintään

toisen asteen tutkinnon ja 25-29-vuotiaiden ikäluokasta vain 21,8 % kolmannen asteen tutkinnon. Jälkimmäiseen lukuun tulee tosin lähivuosina merkittävästi vaikuttamaan ammattikorkeakoulututkintojen lisääntyminen, mutta selvästi pienemmäksi suorittaneiden osuus tulee kuitenkin jäämään kuin aloittajien osuus. : nuorten peruskoulutustasoa koskevat yhteiskunnalliset tavoitteet asetetaan tutkinnon suorittaneiden osuuksina ikäluokasta; niiden toteutumiseksi koulutusjärjestelmän eri koulutusmuodoille asetetaan aloituspaikkoja, läpäisyä ja suoritettuja tutkintoja koskevia tavoitteita; tarvittavien toimenpiteiden perustaksi hankitaan nykyistä kattavampi tieto koulutusjärjestelmän opiskelijavirroista. Tavoite 2. Työmarkkinoille siirtyvillä nuorilla on hyvät oppimistaidot Työmarkkinoille siirtyessään nuorilla on oltava sellaiset oppimistaidot, että he osaavat suunnitella ja toteuttaa omaa oppimistaan kaikkia oppimisympäristöjä hyödyntäen ja heidän on myös oltava kiinnostuneita käyttämään näitä taitojaan. Tällaisten taitojen kehittyminen edellyttää toisaalta sopivia opetusmenetelmiä ja toisaalta oppilaitosten toimintaa suuntaavia rakenteellisia ratkaisuja. : laajennetaan oppimistaitojen kehittymistä koskevaa tutkimusta ja kokeilutoimintaa; uudistettaessa perusopetuksen ja toisen asteen opetussuunnitelmien perusteita nostetaan oppimistaitojen kehittyminen yhdeksi keskeisistä opetuksen tavoitteista ja tuetaan tavoitteen toteutumista laajalla opettajien lisäkoulutuksella; kehitetään opettajankoulutusta oppimistaitojen kehittymistä painottavaan suuntaan; tuetaan oppilaitosten sisäisen ja oppilaitosten ja oppilaitosmuotojen välisen valinnaisuuden toteutumista kaikilla koulutustasoilla huolehtimalla siitä, että rahoitusperusteet tukevat valintoja; tuetaan oppilaitosten ulkopuolisten oppimisympäristöjen hyödyntämistä toisen asteen koulutuksessa muuttamalla oppilaitosten rahoitusperusteet opintosuorituksiin perustuviksi; niitä nuoria, joita koulutuksen keskeyttämisen tai heikon koulumenestyksen vuoksi uhkaa syrjäytyminen jatko-opinnoista ja työelämästä, tuetaan tavanomaisten toimenpiteiden lisäksi luomalla erilaisia vaihtoehtoisia opiskelun ja työhönoppimisen yhdistelmiä. Tavoite 3. Aikuisten peruskoulutustaso on nykyistä parempi Vuonna 1995 oli 55-64-vuotiaista suomalaisista 63 % vailla perusasteen jälkeistä koulutusta. Ikäryhmässä 45-54-v. osuus oli 41 % ja vielä 35-44-vuotiaiden ikäryhmässäkin 26 %. Yhteensä vailla perusasteen jälkeistä koulutusta olevia oli näissä ikäryhmissä noin 960 000, joista noin 650 000 oli työvoimaan kuuluvia. Vaikka koulutustaso ei kerrokaan kaikkea ihmisten mahdollisuuksista työmarkkinoilla, tosiasiaksi kuitenkin jää, että aikuisväestössä on erittäin runsaasti ihmisiä, joiden asemaa paremman peruskoulutuksen hankkiminen turvaisi merkittävästi. : vailla perusasteen jälkeistä koulutusta oleville aikuisille luodaan mahdollisuudet opiskella enintään 120 opintoviikon laajuinen opintokokonaisuus työvoimapoliittisen

aikuiskoulutuksen koulutustuen tasoisella opintososiaalisella tuella; koulutukseen hakeutumista ja läpiviemistä tuetaan merkittävällä tiedotus-, neuvonta- ja ohjauspanoksella ja opintovapaalainsäädäntöön tehtävillä muutoksilla; ensi vaiheessa em. opiskelumahdollisuudet luodaan työmarkkinoilla vaikeimmassa tilanteessa oleville eli yli 40-vuotiaille työttömille; uudistuksen ensi vaihe sisällytetään alkuvuodesta 1999 valmisteltavaan Suomen työllisyyspolitiikan toimintasuunnitelmaan ja siihen pyritään saamaan osittaisrahoitusta Euroopan sosiaalirahastolta sisällyttämällä se uusiin rakennerahasto-ohjelmiin. Tutkintotavoitteisessa koulutuksessa on useita eri muotoja: alemmilta koulutusasteilta siirtyville nuorille tarkoitetut koulutusohjelmat, joissa koko tutkinto suoritetaan kerralla; vastaavat ohjelmat työelämästä tuleville aikuisille; tutkinnon suorittaminen yksityisopiskelijana; sekä tutkinnon osien suorittaminen avoimessa opetuksessa. Monille aikuisille ei koko tutkintoon kerralla tähtäävä opiskelu perinteisissä kokopäiväisissä opinnoissa ole heidän elämäntilanteestaan johtuen mahdollista tai se on taloudellisesti ja sosiaalisesti hankalaa, vaikka opetuksesta ei peritäkään maksuja. Aikuisille onkin kehitetty heidän tarpeensa huomioonottavia monimuotojärjestelyjä. Kehittämissuunnitelmassa on aikuisille tarkoitetut koulutuspaikat mitoitettu erikseen. Kaikissa koulutusmuodoissa ei näitä mitoitustavoitteita ole kuitenkaan sisällytetty ohjausjärjestelmiin eikä niiden toteutumista ole erikseen seurattu. Aikuisille hyvin soveltuvaa tutkintojen osien avointa opetusta ja tutkintojen suorittamista yksityisopiskeluna ei rahoituksellisesti ole katsottu osaksi tutkintotavoitteista koulutusta, vaikka ne sisällöltään sellaista aina ovatkin. Päinvastoin kuin muussa tutkintotavoitteisessa koulutuksessa opiskelijoilta peritään maksuja. Joissakin tapauksissa työnantajat ovat olleet kiinnostuneita rahoittamaan henkilöstölleen tutkintotavoitteista koulutusta. Tähän liittyy tasa-arvoon liittyviä ongelmia, joita on tarpeen selvittää. : tutkintotavoitteisen koulutuksen mitoitus-, rahoitus- ja maksupolitiikkaa käsitellään kokonaisuutena, jossa otetaan huomioon julkinen rahoitus, opiskelijamaksut ja työnantajarahoitus. Tavoite 4. Aikuisten oppimistaidot ovat nykyistä paremmat Monilla aikuisilla ei ole juurikaan ollut mahdollisuuksia kehittää itselleen hyviä oppimistaitoja peruskoulutuksessaan tai myöhemmin työelämässä olonsa aikana. Oppimistaidot ovat kuitenkin yhteiskunnan ja työelämän muutoksiin varautumiseksi ja sopeutumiseksi tarvittavan jatkuvan oppimisen yksi perusedellytys. Tavoitteen 2 yhteydessä esitetyt toimenpiteet soveltuvat varsin pitkälle myös aikuisten oppimistaitojen edistämiseen. Vapaan sivistystyön oppilaitokset kykenevät lisäksi tavoittamaan ihmisten henkilökohtaisia tavoitteita palvelevilla toimintamuodoillaan aikuisia, jotka ovat muutoin vieraantuneet

oppimiskulttuurista, ja saattamaan heidät korkeittenkin kynnysten yli. Tie opintojen jatkamiseen on silloin avattu. : sovelletaan tavoitteen 2 yhteydessä esitettyjä toimenpiteitä myös aikuisiin; käynnistetään ohjelma, jossa laajennetaan ja kehitetään edelleen aikuisten oppimistaitoja kehittävää tarjontaa erityisesti vapaan sivistystyön oppilaitoksissa. 5.2. Mahdollisuudet uuden oppimiseen Tavoite 5. Aikuisten oppimismahdollisuuksien julkisesta rahoituksesta nykyistä suurempi osa suunnataan suoraan koulutuksen tarvitsijoille Takaisin alkuun Aikuisille tarkoitettujen oppimismahdollisuuksien järjestämisessä oppilaitoksilla on kahdensuuntaisia intressejä. Toisaalta oppilaitoksen tehtävän suunnasta pidetään tärkeänä vastata yhteiskunnassa ilmenevään kysyntään, mutta toisaalta oppilaitoksen organisaatiointressien suunnasta voi syntyä painetta ohjata kysyntään vastaamista siten, että oppilaitoksen tilojen ja kaluston käyttö ja henkilöstön toiminnan jatkuvuus tulee turvatuksi. Yksi vastaus tähän on ollut ammatillisen lisäkoulutuksen ja työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen hankinnassa käytössä oleva tilaaja-tuottaja-malli, jossa valtion viranomaiset toimivat kansalaisten edustajina oppilaitoksiin päin. Aidosta koulutuksen tarvitsijoille suunnattavasta julkisesta rahoituksesta on kuitenkin kysymys vasta silloin, kun koulutuksen tarvitsijat saavat rahat itse käyttöönsä tai ne myönnetään sellaisille heitä edustaville tahoille, joiden edustamistehtävään he ovat antaneet nimenomaisen suostumuksensa. Julkisen rahoituksen suuntaamista suoraan koulutuksen tarvitsijoille vaikeuttaa se, että yksittäisten ihmisten tai pk-yritysten neuvotteluvoima suhteessa oppilaitoksiin on vähäinen. Jos tietystä koulutuksesta on neuvottelemassa yksittäinen henkilö tai pk-yritys, josta koulutukseen olisi tulossa vain muutama henkilö, koulutuksen toteuttamisen hinta osallistujaa kohti nousee korkeaksi. Koulutuksen järjestäminen kohtuuhintaan edellyttää aina useita kiinnostuneita. : kehitetään kohdassa 5.4. ehdotettua tiedotus- ja neuvontajärjestelmää myöhemmässä vaiheessa niin, että sen yhdeksi tehtäväksi määritellään hankkia kansalaisille heidän toimeksiannostaan sellaisia yksilöllisiä koulutuskokonaisuuksia, joissa käytetään hyväksi usean oppilaitoksen tarjontaa; pk-yritysten mahdollisuuksia saada oppilaitoksilta henkilöstönsä kehittämistarpeita vastaavaa koulutusta parannetaan myöntämällä valtion rahoitusta pk-yritysten yhdessä palkkaamille koulutusasiantuntijoille, jotka toimivat yritysten neuvottelijoina oppilaitoksiin päin. Tavoite 6. Kansalaisyhteiskunnan oppimista edistävään toimintaan suunnataan nykyistä enemmän julkista rahoitusta Elinikäisen oppimisen edistämispolitiikan nykyisestä poikkeaviksi piirteiksi todettiin edellä aikuisten oppimismahdollisuuksien määrän ja toteutusmuotojen lisääminen sekä julkisen

koulutusjärjestelmän ulkopuolella tapahtuvan oppimisen nostaminen koulutusjärjestelmässä tapahtuvan oppimisen rinnalle. Yksi tapa toteuttaa näitä tavoitteita on tukea julkisella rahoituksella kansalaisyhteiskunnan toimijoita nykyistä enemmän monipuolisten oppimismahdollisuuksien järjestämisessä. Edellä todettiin myös, että eläkeikäisen väestön määrä kasvaa ja keskimääräinen eläkkeelläoloaika pitenee. Eläkkeelläolon aikana ehtii nopeasti muuttuvan yhteiskunnan toimintatavoissa tällöin tapahtua jo huomattaviakin muutoksia, joihin sopeutuminen edellyttää eläkeläisten perustaitojen päivittämistä. Kansalaistoiminnan yhteistyötahoilla on hyvät mahdollisuudet tavoittaa myös eläkeikäinen väestö. Kansalaisjärjestökentän laajuuden ja monimuotoisuuden vuoksi tuki on käytännössä tarkoituksenmukaisinta kanavoida sellaisille yksiköille, jotka toimivat kansalaisjärjestöjen kanssa tai jotka muuten organisoivat kansalaisten omista tarpeista lähtevää toimintaa. Opetusministeriön toimialalla tällaisiksi yksiköiksi sopivat luontevasti kansalaisjärjestötaustaiset vapaan sivistystyön oppilaitokset eli opintokeskukset, kansanopistot ja liikunnan koulutuskeskukset. Käytännössä myös pääosin kunnalliset kansalaisopistot organisoivat kuntalaisten vapaatavoitteisia opintoja samalla tavalla kuin em. vapaan sivistystyön oppilaitokset. Kansalaisopistot toimivat usein yhteistyössä paikallisten järjestöjen kanssa ja esimerkiksi paikallista kansalaistoimintaa edustava kylätoiminta on usein toteutettu yhteistyössä kansalaisopistojen kanssa. : vapaan sivistystyön oppilaitosten rahoitusta lisätään ja niiden henkilöstön ammattitaidon kehittämistä tuetaan; näiden oppilaitosten toiminnan läpinäkyvyyttä lisätään kehittämällä niitä koskevaa yleistajuista raportointia. Tavoite 7. Toisen ja kolmannen asteen oppilaitosten yhteistyö yritysten ja kansalaisjärjestöjen kanssa on nykyistä laajempaa Yritysten ja kansalaisjärjestöjen kanssa tehtävä yhteistyö katsotaan nykyisin toisen ja kolmannen asteen oppilaitosten yhdeksi ydintehtäväalueeksi. Rahoituksessa ja muissa oppilaitosten ohjausmenettelyissä tämä ei kuitenkaan näy riittävällä tavalla. : edistetään oppilaitosten kiinnostusta tehdä yhteistyötä yritysten ja kansalaisjärjestöjen kanssa ottamalla tämä yhteistyö huomioon oppilaitosten rahoituksessa. Tavoite 8. Verkkojen ja joukkoviestimien hyödyntäminen on nykyistä kehittyneempää ja laajempaa Verkkoja ja joukkoviestimiä hyödyntävä opetus on viime vuosina huomattavasti kehittynyt. Nykyiset koulutuksen rahoitusperusteet ja niistä johdetut koulutuksen organisatoriset järjestelyt eivät kuitenkaan tue vielä riittävästi tällaisen opetuksen kehittämistä. :

oppilaitosten verkkoja ja joukkoviestimiä (paikallisradiot, -televisiot) hyödyntävälle tarjonnalle laaditaan kokeiluista saatujen kokemusten perusteella rahoitusperusteet; tutkitaan mahdollisuudet kansallisen virtuaaliyliopiston perustamiseen. Tavoite 9. Oppilaitosten ulkopuolisissa ympäristöissä hankittu osaaminen otetaan nykyistä paremmin huomioon Koulutusjärjestelmässä on viime vuosina kehitetty menettelyjä, joilla muissa ympäristöissä hankittua osaamista on voitu hyödyntää tutkintojen suorittamisessa ja henkilökohtaisten opiskeluohjelmien laatimisessa. Tämä kehityssuunta ei kuitenkaan ole vielä riittävästi vakiintunut eivätkä oppilaitosten rahoitusjärjestelyt kaikilta osin tue sitä. käynnistetään työssä ja muissa oppilaitosten ulkopuolisissa oppimisympäristöissä hankitun osaamisen arvioinnin ja tunnustamisen tutkimus- ja kehittämisohjelma; kaikilla koulutustasoilla kehitetään edelleen menettelyjä, joilla opiskelijoita tuetaan henkilökohtaisten opiskeluohjelmien laatimisessa ja joissa otetaan huomioon oppilaitosten ulkopuolella hankittu osaaminen. Tavoite 10. Oppilaitoksiin hakeutuvien ja opiskelijoiden kuluttajansuoja on nykyistä selkeämmin määritelty Koulutuksesta on yhteiskunnallisen kehityksen myötä yhä merkittävämpi osa ihmisten elämää. Oppilaitosten asema koulutuksen järjestäjinä on erittäin vahva. Tutkintotavoitteinen koulutus järjestetään kokonaan julkisen valvonnan alaisissa oppilaitoksissa. Kaikesta aikuiskoulutuksesta on oppilaitosten osuus tilastokeskuksen selvityksen mukaan noin 85 %. Kun koulutusyritysten toiminnasta noin kaksi kolmannesta on autokouluopetusta, jää koulutusyritysten muun toiminnan osuudeksi vain 5 % koko aikuiskoulutuksesta. Lisäkoulutuksessa oppilaitokset toimivat varsin laajasti liiketaloudellisin periaattein, vaikka ne eivät toimikaan taloudellisen voiton tavoittelemiseksi. Opiskelijoilta ja työnantajilta perittävät maksut voivat olla huomattavia. Kun elinikäisen oppimisen edistämispolitiikka edellyttää julkisen ja yksityisen rahoituksen yhdistämismahdollisuuksien tarkastelua entistä laajemmin, voi oppilaitosten asiakkaiden taloudellinen intressi tulevaisuudessa muodostua entistä suuremmaksi. Irrottautuminen työstä kokopäiväiseen koulutukseen, oli kysymys tutkintotavoitteisesta tai muusta koulutuksesta, on lisäksi jo sinänsä yleensä taloudellinen uhraus. Nämä kehityskulut korostavat oikeusturvaan, kuluttajansuojaan ja toiminnan eettisiin periaatteisiin liittyviä kysymyksiä oppilaitoksissa. Oppilaitosten asema julkisen valvonnan alaisina laitoksina merkitsee, että kansalaisilla on oikeus odottaa niiden toimivan julkiseen palveluun yleensä liitettävien periaatteiden mukaisesti. Näitä kysymyksiä ei toistaiseksi ole opetushallinnossa kokonaisvaltaisesti käsitelty. Eräillä muilla hallinnonaloilla ja elinkeinotoiminnassa säännöksiä ja kokemuksia niiden toimivuudesta jo on: esimerkiksi terveydenhuollossa laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) ja elinkeinotoiminnassa yleinen kuluttajansuojalaki (38/1978) ja sen lisäksi eri aloja koskevia erityissäädöksiä, esimerkiksi matkatoimistojen toimintaa säätelevä valmismatkalaki (1079/1994) ja asetus valmismatkasta annettavista tiedoista (1085/1994).

selvitetään tarve ja mahdollisuudet laatia säännöstö koulutukseen hakeutuvan, opiskelijan ja koulutuksen rahoittajan asemasta ja oikeuksista julkisen valvonnan alaisissa oppilaitoksissa. 5.3. Oppimismahdollisuuksien hyödyntäminen Takaisin alkuun Ihmisten asema ja tilanne työmarkkinoilla vaikuttavat siihen, missä määrin heidän on mahdollista saada työnantajat tai viranomaiset osallistumaan heidän koulutuksensa kustannuksiin (maksut, toimeentulo), missä määrin heillä itsellään on kiinnostusta ja taloudellisia mahdollisuuksia panostaa koulutukseensa ja kuinka vapaita he tosiasiallisesti ovat tekemään koulutustaan koskevia päätöksiä. Tavoite 11. Työttömyysaikaiseen opiskeluun työttömyysturvalla on nykyistä enemmän mahdollisuuksia Työttömyysturvan tasoisella tuella opiskelu on nykyisin mahdollista vain niille työttömille, jotka osallistuvat työvoimapoliittiseen aikuiskoulutukseen tai niille vähintään 10 vuoden työkokemuksen omaaville työttömille, jotka osallistuvat vähintään 20 opintoviikon laajuiseen opetushallinnon rahoittamaan päätoimiseen koulutukseen. Lisäksi työttömien on mahdollista osallistua työttömyysturvalla työajan ulkopuolella järjestettyyn koulutukseen, mikäli sitä ei katsota niin vaativaksi, että se voidaan tulkita päätoimiseksi. Yhteiskunnan koko koulutustarjonnasta vain osa on siis työttömien tosiasiallisesti käytettävissä. Kohdassa 5.1. käsiteltiin jo vailla perusasteen jälkeistä koulutusta oleville tarkoitettujen uusien pitkäkestoisten opiskelumahdollisuuksien luomista. Suomen työllisyyspolitiikan toimintasuunnitelmassa on työllistyvyyden parantamista koskevan ensimmäisen pilarin yhtenä alueena jo elinikäisen oppimisen mahdollisuuksien kehittäminen. Seuraavaa toimintasuunnitelmaa koskevissa komission suuntaviivoissa elinikäisen oppimisen merkitys työvoiman ammattitaidon ja sopeutumiskyvyn kehittämisessä korostuu entisestään. Komission mielestä jäsenvaltioiden pitäisi ottaa tavoitteekseen lisätä vuosittain näistä toimenpiteistä hyötyvien henkilöiden määrää. Toimintasuunnitelma valmistellaan alkuvuonna 1999. työllisyyspolitiikan seuraavan toimintasuunnitelman valmistelutyössä alkuvuonna 1999 asetetaan opetusministeriön tavoitteeksi koulutusjärjestelmän nykyistä laajempi avaaminen työttömille. Tavoite 12. Työelämästä omaehtoiseen koulutukseen lähteminen on nykyistä turvatumpaa Työelämästä omaehtoiseen koulutukseen lähteville on tarjolla nykyisellään monia erilaisiin saantiehtoihin perustuvia (mm. ikä, työhistoria, työtulot) tukimuotoja. Järjestelmät ja niiden keskinäiset suhteet ovat vaikeasti hahmotettavissa ja hallittavissa. Opintotukea lukuun ottamatta aikuisten tukijärjestelmät perustuvat ansaintaperiaatteelle. Työhistorian ja työsuhteen korostuminen ei täysin vastaa nykyistä työmarkkinoiden tilaa. Yhä enemmän tukien piirin pääsyn esteeksi ovat muodostuneet työmarkkinoiden epävakaudesta johtuvat ja yhä tyypillisemmiksi muodostuneet määräaikaiset työsuhteet. Järjestelmät eivät ota riittävästi

huomioon epävakaassa työmarkkina-asemassa olevien tarpeita. Myös opintovapaan saantiehdot on nykyisin rakennettu ensisijaisesti pysyvässä kokoaikaisessa työsuhteessa olevien näkökulmasta. Tukimuotojen rahoituspohjat ovat erilaisia. Aikuisopintotuen ja opintotuen rahoittaa valtio ja sitä maksaa kansaneläkelaitos. Ammattikoulutusrahan, osittaisen ammattikoulutusrahan ja erorahan aikuiskoulutuslisän sekä vuorottelukorvauksen rahoitukseen osallistuvat valtion ohella sekä työnantajat että työntekijät. Ammattikoulutusrahan, osittaisen ammattikoulutusrahan ja erorahan aikuiskoulutuslisän maksaa Koulutus- ja erorahasto tai valtionkonttori. Vuorottelukorvausta maksavat Kela tai työttömyyskassat. Työelämästä omaehtoiseen koulutukseen lähtevälle tarkoitettu aikuisopintotuki ei nykyisellään korvaa kohtuullisesti koulutuksen ajan toimeentuloa. kehitetään työelämästä koulutukseen lähteviä aikuisia varten yksi tukijärjestelmä, jossa tuen taso on kohtuullinen suhteessa tavalliseen opintotukeen ja työttömien koulutuksen ajalle maksettaviin etuuksiin; järjestelmää kehitettäessä arvioidaan uudelleen valtion ja yksityisen rahoituksen vastuut; tuen saantiehtoja määriteltäessä epävakaassa työmarkkina-asemassa olevien asema turvataan nykyistä paremmin; tarkistetaan opintovapaan ehdot epävakaat työsuhteet ja monimuotoinen oppimismahdollisuuksien tarjonta huomioonottavaksi. Työelämästä opiskelemaan lähtevien aikuisten tukijärjestelmän kehittämisessä voitaisiin yksityisen rahoitusosuuden selkeyttämisessä toimia monella tavalla. Päätoimisten opintojen ajalle voitaisiin myöntää tukea, jota voisi saada opintotuen lisäksi yhdestä erillisestä rahastosta tai valtiolta. Rahastomallissa työntekijä voisi hakea opintotuen lisäksi maksettavaa tukea työmarkkinaosapuolten hallinnoimasta rahastosta. Työnantajalta ja työntekijöiltä kerättäisiin rahaston pääoma. Työnantajien osuus voisi määräytyä esimerkiksi yrityksen liikevaihdon mukaan. Toisena vaihtoehtona olisi, että työntekijä voisi hakea opintotuen lisäksi maksettavaa tukea valtiolta. Työnantajilta ja työntekijöiltä kerättäisiin veroluonteisesti pääoma tuen maksamiseksi. Tukea haettaisiin esimerkiksi Kelan kautta. Päätoimisten opintojen ajalle voitaisiin myöntää vuorottelukorvausta. Tässä mallissa nykyistä vuorottelukorvausjärjestelmää kehitettäisiin edelleen siten, että etuuden taso kannustaisi opiskeluun. Työnantaja voisi maksaa opiskelun ajalta palkkaa. Tämän mallin etuna olisi, että työntekijän toimeentulo ei heikkenisi opiskeluna aikana. Palkan maksaminen opiskelun ajalle olisi perusteltua tilanteissa, joissa työnantaja edellyttää työntekijältä tietyn koulutuksen kautta saavutettavaa osaamista. Palkan käyttäminen opiskeluajan toimeentuloon nykyistä laajemmin edellyttäisi, että työnantajille korvattaisiin osittain tästä aiheutuvia menoja. Toisena vaihtoehtona on, että opiskelu toteutetaan soveltuvin osin oppisopimuksena. Voitaisiin käyttää muita keinoja kannustaa työnantajia tukemaan taloudellisesti henkilöstönsä omaehtoista opiskelua. Positiivisena kannustimena voitaisiin kaikkiin rahoitusmalleihin liittää vuorottelukorvausjärjestelmän käytäntö, jossa valtio tukee opiskelemaan lähteneen tilalle palkattavan henkilön palkkakustannuksia. Negatiivisena kannustimena voitaisiin käyttää esimerkiksi liikevaihdon perusteella määräytyvää maksua, jonka joutuisivat maksamaan sellaiset

työnantajat, jotka eivät osallistu henkilöstönsä koulutuksen tukemiseen. Maksulla rahoitettaisiin opintotuen lisäksi maksettavaa tukea. Voitaisiin käyttää taloudellisia kannustimia, jotka tukisivat työntekijöiden halukkuutta osallistua maksulliseen koulutukseen. Esimerkiksi henkilöverotuksessa kaikki opiskelukulut voitaisiin katsoa tulonhankkimiskuluiksi ja siten vähennyskelpoisiksi. Tavoite 13. Yrityksillä on aikaisempaa enemmän kannustimia henkilöstönsä kehittämiseen Yritysten panostus henkilöstönsä kehittämiseen on kokonaisuutena merkittävä. Tilastokeskuksen vuoden 1997 työolotutkimuksen mukaan oli 47 % palkansaajista osallistunut vuoden aikana työnantajan kustantamaan koulutukseen. Koulutuksen kesto oli keskimäärin kuusi päivää. Yritysten välillä on kuitenkin merkittäviä eroja, mikä merkitsee samalla, että erilaisissa yrityksissä työskentelevien mahdollisuudet osaamisensa kehittämiseen osana työtä ovat merkittävästikin erilaiset. Henkilöstön kehittämispanostukset vaihtelevat myös eri suhdannevaiheissa. Myös yritysten tietoisuus henkilöstönsä osaamisen merkityksestä pitkäjänteiselle tuloksen teolle vaihtelee. selvitetään mahdollisuudet ottaa käyttöön tavoitteen 12 yhteydessä yhtenä vaihtoehtona kuvattu omaehtoiseen koulutukseen käytettävä työnantajamaksu, jota maksaisivat sellaiset työnantajat, joiden panostus henkilöstönsä kehittämiseen on vähäinen; selvitetään mahdollisuudet ottaa yritysverotuksessa käyttöön henkilöstön kehittämispanostusten suhdannevaihteluja tasaava henkilöstön kehittämisvaraus- ja - talletusjärjestelmä; tuetaan yritysten ja julkisyhteisöjen henkilöstövoimavarojen raportointijärjestelmien kehittämistä. Tavoite 14. Opintotuki tukee nykyistä paremmin elinikäistä oppimista Edellä on jo käsitelty opintotukea työelämästä omaehtoiseen opiskeluun irrottautuvien näkökulmasta. Elinikäistä oppimista tukeva opintotukijärjestelmä mahdollistaa yksilön eri elämänvaiheissa päätoimisen opiskelun ajalle muun toimeentuloturvan kanssa johdonmukaisesti toimivan riittävän toimeentulon. Opintotuessa on nykyisin piirteitä, jotka ovat ristiriidassa tämän kanssa. nostetaan alle 20-vuotiaiden opintoraha kaikissa tapauksissa vähintään lapsilisän tasoiseksi; nostetaan muiden kuin korkeakouluopiskelijoiden opintotuessa huomioon otettavien vanhempien tulojen rajaa ansiokehityksen mukaisesti ja myöhemmin valtiontalouden mahdollistaessa vanhempien tulojen huomioimisesta luovutaan kokonaan; opintotuen asumislisä ja asumistuki sovitetaan yhteen niin, että asumisen tuki on tasoltaan sama riippumatta siitä minkä järjestelmän piirissä opiskelija on; tarkistetaan opintorahan taso vähintään kustannuskehityksen mukaisesti; tarkistetaan opintotuen taso (opintoraha ja -laina) toimeentulon turvaavalle tasolle käyttäen vertailukohtana muita toimeentuloturvajärjestelmiä. Takaisin alkuun

5.4. Oppimismahdollisuuksia ja niihin liittyviä taloudellisia kysymyksiä koskeva tiedotus ja neuvonta Tavoite 15. Ihmisillä on käytettävissään kattava ja helposti saavutettava tiedotus- ja neuvontajärjestelmä Kun oppimismahdollisuudet monimuotoistuvat, koulutuksen ja muiden oppimismahdollisuuksien tarjonnasta päättäviä on lukuisasti, erilaisia oppimisjaksoja voidaan entistä helpommin yhdistää yksilöllisiksi oppimispoluiksi ja oppimismahdollisuuksien rahoitusmuotoja on runsaasti ja ne muuttuvat usein, niin ihmisten on entistä vaikeampi tehdä riittävään informaatioon perustuvia päätöksiä oppimisohjelmistaan. Ihmisten käyttöön on saatava kattava ja helposti saavutettava tiedotus- ja neuvontajärjestelmä. opetusministeriö kehittää kansalaiskäyttöön tietoverkossa toimivan valtakunnallisen tiedotus- ja neuvontajärjestelmän; tietoverkossa toimivaa järjestelmää täydennetään erillisprojekteilla sellaisten ryhmien tarpeisiin, joilla ei lähiympäristössään ole internet-yhteyksiä helposti saavutettavissa. Tietoverkkojärjestelmän tavoitetilaa voidaan kuvata seuraavasti. Järjestelmän avulla saadaan yhden kotisivun kautta tietoa ja neuvontaa opintomahdollisuuksista, eri oppilaitostyyppien opiskelukäytännöistä ja opintovaatimuksista, koulutuksen aikaisesta toimeentulosta ja muista opintoihin liittyvistä kysymyksistä. Neuvontaa saadaan sekä reaaliajassa vastaanottoaikoina että jatkuvana sähköpostipalveluna. Kokonaisuus linkittyy muihin internetissä toimiviin kansalais- ja koulutuspalveluihin. Palvelukokonaisuudesta saadaan ajantasaiset tiedot oppilaitosten koulutustarjonnasta niiden omia verkkosivuja hyödyntäen. Koulutustarjontaa voidaan tarkastella myös samanaikaisesti ja vertailla eri mahdollisuuksia. Tiedotukseen ja neuvontaan liitetään verkko-opiskelua. Tämä alue käsittää internet-perustaisia opintokokonaisuuksia ja vuorovaikutteisia itsearviointimahdollisuuksia sekä yhteyksiä oppilaitosten verkkotarjontaan kotimaassa ja ulkomailla. 6. YHTEISTYÖ Takaisin alkuun Tavoite 16. Koulutus- ja tiedepolitiikan osaston yksiköiden työnjako heijastelee nykyistä paremmin elinikäisen oppimisen edistämispolitiikan tavoitteita Opetusministeriön työjärjestyksen mukaan kustakin oppilaitosmuodosta vastaavan yksikön tehtäviin kuuluu vain nuorten koulutus kyseisessä oppilaitosmuodossa. Aikuiskoulutus kuuluu aikuiskoulutusyksikön toimialaan. Aikuiskoulutusyksikkö vastaa myös elinikäisen oppimisen periaatteelle rakentuvan koulutuspolitiikan edistämisestä.

oppilaitosmuotojen paremman kokonaisohjauksen toteuttamiseksi muutetaan koulutus- ja tiedepolitiikan osaston yksiköiden työnjakoa siten, että elinikäisen oppimisen edistäminen koko väestön osalta sisällytetään työjärjestyksessä kaikkien yksiköiden toimialaan; aikuiskoulutusyksikölle määrätään työjärjestyksessä aikuiskoulutusta koskeva koordinaatiovastuu. Tavoite 17. Elinikäisen oppimisen toteutumiseen vaikuttavilla tahoilla on toimiva yhteistyö Elinikäisen oppimisen toteutumiseen vaikuttavat toimintapolitiikallaan monet ministeriöt ja keskusvirastot, aluetason viranomaiset, kunnat ja yhteiskunnan eri etujärjestöt. Elinikäisen oppimisen edistämiseksi tarvitaan uusia yhteistyön muotoja, joilla eri tahojen toimintaa voidaan yhteensovittaa. perustetaan opetusministeriön johdolla toimiva valtionhallinnon eri yksiköiden, kuntien ja etujärjestöjen yhteistyöelin, joka sovittaa yhteen näiden tahojen toimintaa elinikäisen oppimisen näkökulmasta. Yhteistyön merkitystä on korostettu myös Suomen työllisyyspolitiikan toimintasuunnitelmassa, jonka Suomi kuten muutkin EU:n jäsenmaat on laatinut marraskuussa 1997 pidetyn Luxemburgin Eurooppa-neuvoston päätösten mukaisesti. Suunnitelman tavoiteosassa todetaan, että elinikäisen oppimisen periaatteen omaksumista ja käytäntöön soveltamista tarvitaan työyhteisöissä ja yhteiskunnan kaikilla tasoilla. Toimenpideosassa todetaan, että vuoteen 2000 mennessä valmistellaan voimassa olevista järjestelmistä elinikäisen oppimisen strategiaan perustuva toimintamalli. Vastuu tästä on asetettu opetusministeriölle, työministeriölle ja työmarkkinajärjestöille. Seuraava työllisyyspolitiikan toimintasuunnitelma valmistellaan kesään 1999 mennessä. Komission sitä koskevissa suuntaviivoissa tulee entistä korostuneemmin esiin elinikäisen oppimisen merkitys työvoiman ammattitaidon ja sopeutumiskyvyn kehittämisessä. Komission mielestä jäsenvaltioiden pitäisi ottaa tavoitteekseen lisätä vuosittain näistä toimenpiteistä hyötyvien henkilöiden määrää. Se pitää lisäksi erityisen tärkeänä, että ikääntyvät henkilöt voivat osallistua näihin toimenpiteisiin helposti. opetusministeriö käynnistää työllisyyspolitiikan toimintasuunnitelmassa tarkoitetun elinikäisen oppimisen toimintamallin valmistelun; em. valmistelun tuloksia hyödynnetään työllisyyspolitiikan seuraavan toimintasuunnitelman valmistelutyössä. EU:n rakennerahastojen uusi ohjelmakausi alkaa vuonna 2000. Sosiaalirahaston toimintamuotojen uusi määrittely antaa uusia mahdollisuuksia elinikäisen oppimisen edistämiseen osana uusia ohjelmia. opetusministeriö huolehtii siitä, että elinikäisen oppimisen edistäminen sisällytetään mahdollisimman laajasti uusiin rakennerahasto-ohjelmiin.