1 10 F MUUT JULKAISUT

TEHYN JULKAISUSARJA 1 10 F MUUT JULKAISUT Tehyn koulutuspoliittiset teesit 2009 2013 Marja-Kaarina Koskinen n Soila Nordström

Sisällysluettelo 1 Sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaympäristö 5 1.1 Ohjausjärjestelmät ja palveluiden tuottaminen 5 1.2 Johtaminen 5 1.3 Arjen työ on vaativaa 6 1.4 Työvoiman saatavuus 6 1.5 Koulutuspolitiikka 7 2 Tehyn teesit 8 2.1 Koulutus- ja tutkintorakenne 8 2.2 Opiskelijat ja opiskelijavalinnat 9 2.3 Opetushenkilöstö 10 2.4 Sosiaali- ja terveysalan perustutkinto 10 2.5 Ammatti- ja erikoisammattitutkinnot 12 2.6 Ammattikorkeakoulututkinnot 13 2.7 Ammattitaitoa edistävä harjoittelu ja työssäoppiminen 15 2.8 Ylemmät korkeakoulututkinnot 15 2.8.1 Ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot 15 2.8.2 Ylemmät tiedekorkeakoulututkinnot 16 2.9 Aikuiskoulutus 17 2.10 Lisä- ja täydennyskoulutus 17 3 Strategian ydinkohdat 19

TEHYN JULKAISUSARJA F: 1/10 Tehyn koulutuspoliittiset teesit 2009 2013 Marja-Kaarina Koskinen n Soila Nordström Tehy ry

Marja-Kaarina Koskinen Soila Nordström Tehyn koulutuspoliittiset teesit 2009 2013 Tehyn julkaisusarja F: 1/2010 Tehy ry ISBN 978-951-9172-75-0 Painopaikka: Multiprint Oy, Helsinki 2010

LUKIJALLE Tehy on koulutettujen sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden edunvalvontajärjestö. Kaiken edunvalvontatyön lähtökohtana on jäsen, jolla on viranomaisten ja työelämän vaatimukset täyttävä ammatillinen koulutus joko perustutkintotasolla tai korkeakoulussa. Koulutus nousee näin ollen lähtökohdaksi edunvalvontatoiminnassa. Tehyn koulutuspoliittiset linjaukset vaikuttavat merkittävästi tulevaisuuden työntekijöiden ammattitaitoon sekä osaamiseen, ja toisaalta työssä olevan henkilöstön osaamisen ylläpitämiseen ja tietoperustasta huolehtimiseen vaikuttamalla rakenteisiin ja sisältöihin koulutuspolitiikassa. Tehy edustaa työelämän ääntä jäsenistönsä valtuuttamana, 140 000 koulutetun ammattihenkilön osaamisen ja kokemuksen kautta. Oleellinen osa Tehyssä olevaa asiantuntijuutta ovat yhteistyöjäsenjärjestöt. Laajan koulutuspoliittisen asiakirjan tuottaminen ei olisi ollut mahdollista ilman näitä tärkeitä ja keskeisiä kumppaneita ja heidän erityistä osaamistaan. Kiitokset tästä yhteistyöstä ja asiantuntijapanoksesta Suomen Bioanalyytikkoliitolle, Suomen Ensihoitoalan Liitolle, Suomen Fysioterapeuteille, Suomen Kätilöliitolle, Suomen Lastenhoitoalan Liitolle, Suomen Mielenterveyshoitoalan Liitolle, Suomen Röntgenhoitajaliitolle, Suomen sairaanhoitajaliitolle ja Suun Terveydenhoidon Ammattiliitolle. Työssä on ollut mukana myös Suomen Lähihoitajat ry. Tehyn sanonta - Yhdessä olemme enemmän on jälleen osoittautunut todeksi. Tämän asiakirjan tarkoitus on kertoa laajasti omalle jäsenistölle, sidosryhmille ja yhteistyökumppaneille niistä koulutuspolitiikkaan liittyvistä tavoitteista joita tulemme edistämään seuraavan neljän vuoden aikana. Jotkut asiathan eivät tässä aikaperiodissa, joka on Tehyn liittokokouskausi, tule valmiiksi, mutta ainakin joka sektorilta työ on aloitettu ja toteutuksen askelmerkit suunniteltu. Marja-Kaarina Koskinen Tutkimuspäällikkö Soila Nordström Koulutuspoliittinen asiamies 3

4 Tehyn koulutuspoliittiset teesit 2009 2013

1 SOSIAALI- JA TERVEYDEN- HUOLLON TOIMINTAYMPÄRISTÖ Muutos ei tule, jos odotamme jotain muuta ihmistä tai jotain muuta aikaa. Me olemme niitä, joita olemme odottaneet. Me olemme muutos, jota etsimme. (Barack Obama) 1.1 Ohjausjärjestelmät ja palveluiden tuottaminen Muutokset sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaympäristössä ovat olleet viimeisen viiden vuoden aikana merkittäviä. Ohjausjärjestelmien ja palveluiden tuottaminen on edelleen muutoksessa ja jatkuvat PARAS-hankkeen myötä. Väestö vanhenee ja palveluiden tarve lisääntyy. Palveluiden saatavuudessa on merkittäviä alueellisia eroja, joka voivat johtaa yhteiskunnassa epätasa-arvoiseen palvelutuotantoon asiakkaan näkökulmasta. Palveluiden käyttäjät edellyttävät myös palveluiden laadukkuudelta paljon; oikea-aikaista, nopeata, kustannustehokasta, turvallista ja ihmistä arvostavaa toimintaa. Asiakkaan asemaa tulee vahvistaa ja mahdollistaa hallittu valinnanvapaus palveluihin hakeuduttaessa. Ennakoivan ja terveyttä edistävän sosiaali- ja terveyspolitiikan tulee olla näkyvää ja myös yksilöitä velvoittavaa. Ohjausjärjestelmät painottavat palveluiden tuottamisessa perusterveydenhuollon vahvistamista, erikoissairaanhoidolta erikoistumista ja koko alalta kustannustehokasta, taloudellista ja tehokasta toimintaa, jonka pitäisi olla myös vaikuttavaa. Laitos- ja erikoissairaanhoitokeskeisyydestä on siirrytty avohuoltokeskeisyyteen, mutta resursseja ei ole vastaavasti suunnattu palveluiden tuottamiseen. Tutkimus- ja selvitystyön tulee painottua kansanterveyden tarpeisiin. Elinkeinorakenteen muutoksen myötä poistuneet työpaikat eivät tuota vastaavasti työpaikkoja hyvinvointipalveluihin, toisin kuin on ajateltu. Merkittävää olisi huomioida palvelustrategiat, tarvittavan henkilöstön osaaminen ja näistä seuraava vakanssien tarve. Toteutettavan koulutuksen painotuksia II-asteen perustutkintojen ja ammattikorkeakoulututkintojen aloituspaikkojen osalta tulee tarkastella tässä viitekehyksessä. 1.2 Johtaminen Johtamisjärjestelmissä on tapahtunut ajattelumallin muutos. Johtamis- ja kehittämistyössä on painotettu organisaatioiden strategisia kyvykkyyksiä sekä siirrytty osin funktionaalisesta johtamisjärjestelmästä prosessipohjaisiin organisaatioihin ja toimintaprosessien ohjaukseen. Edelleen käydään keskustelua professioiden kyvykkyydestä johtaa, ilman, että tarvitaan johtamiskoulutus- Tehyn koulutuspoliittiset teesit 2009 2013 5

ta ja sen myötä syntyvää johtamisosaamista. Dynaaminen, osaamista ja taitoja vaativa strategiatyö edellyttää panoksia johtamistyöhön, vastuiden ja vallanjaon tarkastelua uudella tavalla sekä talousosaamista. Kaikkien näiden muutosten vaikutus on suuri lähiesimiehen työtehtävissä kuten myös jokaisella sosiaali- ja terveydenhuollon ammatillisen toimijan arjen työssä. Sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan järjestämiseen ja kehittämiseen vaikuttavat merkittävästi organisaatioiden johtaminen ja johtamisosaaminen. Hyvä johtaminen kehittää alaistaitoja, lisää henkilöstön työviihtyvyyttä ja työpaikkojen vetovoimaisuutta. 1.3 Arjen työ on vaativaa Terveysteknologia ja sähköisten tietojärjestelmien laaja sekä monipuolinen käyttöönotto on jo muuttanut työn sisällöllistä kuvaa ja osaamisvaatimuksia. Työmenetelmät kehittyvät, hoitolaitteet muuttuvat ja teknologiset välineet lisääntyvät. Valitettavan usein vaativa teknologia on tuotu työyhteisöihin ulkoisena prosessina, ilman, että sitä on integroitu arjen toiminnanohjaukseen ja työprosesseihin. Työssä pitää olla laajan perusosaamisen päälle rakentuvaa erityisosaamista, joka vastaa palvelu- ja henkilöstöstrategioiden tarpeisiin. Osaamisvaatimuksiin liittyy oman alan kehittymisen seuranta, näyttöön perustuvan toiminnan ja suositusten implementointi ja uusien menetelmien käyttöönotto. Osaamisen vahvistaminen on myös yksilötasolla tärkeä selviytymisen väline yhteiskunnan muutoksissa ja murroksessa. Työympäristöt ja työterveyteen liittyvät asiat ovat saaneet negatiivisia vivahteita; homesairaalat, väkivalta, biologiset riskitekijät, stressi ja mahdollisesti riittämätön miehitys. Potilaiden hoitojaksojen nopeat syklit vaikuttavat työn toteuttamiseen ja saattavat tehdä työstä pakkotahtista. Vuorotyö, ylipitkät työvuorot, monikielisyyden vaateet, jatkuva perehdyttämistoiminta, epätarkoituksenmukainen välillinen työ ja vaihtuva vuokratyöfirmoista tuleva henkilöstö, ovat vain esimerkkejä työyhteisöjä kuormittavista asioista. Työn mielekkyyteen merkittävästi vaikuttavat mm. työaika-autonomia, työergonomia, urakehitysmallit ja täydennyskoulutuksiin pääsy. 1.4 Työvoiman saatavuus Sosiaali- ja terveydenhuollon työvoimatilanne on tilastollisen tarkastelun valossa erittäin hyvä, alalle koulutetaan riittävästi, mutta työpaikat eivät ole vetovoimaisia. Työvoiman ulkopuolella on sairaanhoitajia 6 % ja työllisinä muilla aloilla 8 %. Vastaavat luvut ovat lähihoitajien osalta 8 % ja 14 %. Tämä tarkoittaa, että yhteensä kymmeniä tuhansia alan koulutettuja ammattihenkilöitä on poissa sosiaali- ja terveysalan tehtävistä. Työyhteisöjen tulee kehittää vetovoimaisuuttaan ja rekrytointiosaamistaan. Hyvällä perehdytyksellä, työhönopastuksella, urakehitysmalleilla ja ammattihenkilön osaamista arvostavalla toiminnalla on suuri merkitys henkilöstön sitouttamisessa. Opetushallituksen tuottama ennakointitieto työvoiman kysynnästä ja tarjonnasta sekä ammatillisesti suuntautuneen koulutuksen aloittajatarpeista, on pääsääntöisesti riittävää, mutta ei yksilöi riittävästi pienten erikoisalojen tarpeita. Työvoima jakautuu alueellisesti epätasaisesti ja saat- 6 Tehyn koulutuspoliittiset teesit 2009 2013

taa antaa signaalin jonkin yksittäisen ammattiryhmän riittämättömyydestä. Siitä huolimatta, hallitsematon oppisopimus- ja työvoimapoliittinen koulutus eivät ole aina lainkaan perusteltuja siinä laajuudessa kuin sitä toteutetaan. Rahoituksen monikanavaisuus johtaa opportunismiin ja osaoptimointiin. Siitä seuraavat negatiiviset vaikutukset näkyvät sitten työyhteisöissä ongelmina ja luottamuksen puutteena ammattihenkilöiden ammatilliseen osaamiseen. Osittain tutkintopainotteinen rahoitus vääristää ammattikorkeakouluopiskelijoiden läpipäästämistä. Se tuottaa paineita hyväksyä myös kyseenalaisia opintosuorituksia. Ongelma sosiaali- ja terveysalan perustutkinnoissa on taas koulutuspainotteinen, laskentapäiviin perustuva rahoitus. Suomen työvoimatilannetta sosiaali- terveydenhuollon palveluiden tuottamisessa ei voida ratkaista pienten ulkomailta tuotettujen henkilöryhmien uudelleen kouluttamisella, jos valtakunnallinen näkemys tarvittavan työvoiman määrästä ja laadusta puuttuu. Rekrytointiprosessien tulee olla hallittuja, suunniteltuja, systemaattisia, lähtömaan koulutusjärjestelmän hyvin tuntevia ja eettisen rekrytoinnin sääntöjä kunnioittavaa. Myös maahanmuuttajien ammatillisen koulutuksen tulee olla hyvin ohjattua. Ennen opintojen alkamista tulee varmistua opiskelijan valmiuksista itseohjautuvuuteen ja koulutuksellisten valintojen tekemiseen. Eri kulttuureista johtuen kypsyys valintojen tekemiseen vaihtelee. Tämä edellyttää merkittävästi ohjauksen kehittämistä oppilaitoksissa. Henkilöstö tarvitsee kulttuureihin liittyvää koulutusta ja perehdyttämistä. Potilasturvallisuuden ja ammattiosaamisen varmistamiseksi maahanmuuttajilla tulee olla samat tasolliset vaatimukset koulutukseen ja tutkinnon suorittamiseen kuin muillakin sosiaali- ja terveysalan tutkintojen suorittajilla. Kielitaidon tulee olla tasolla P2 (EU). Työnantajien varmistama kielitaidon osaaminen ei ole riittävää ilman yhtenäistä valvontamenettelyä. 1.5 Koulutuspolitiikka Koulutuspolitiikka ja siihen liittyvät strategiset suuntaviivat ovat ydin ammatillisen edunvalvonnan toteuttamiselle. Taloudellista edunvalvontaa on vaikea toteuttaa, jos ammatissa toimimisen lähtökohdat eivät ole asianmukaisia ja riittävän läpinäkyviä. Tehyssä on nähty hyvin keskeisenä yhteistyö yhteistyöjäsenjärjestöjen kanssa; yhteisen näkemyksen muodostamien koulutuspoliittisista suuntaviivoista, yhteinen vaikuttaminen ja työ asioiden eteenpäin saattamiseksi. Viranomaisyhteistyö - opetusministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön, Opetushallituksen sekä VALVIRA:n kanssa - toteutuu erilaisten tapaamisten, neuvottelujen, kuulemistilaisuuksien sekä työryhmätyöskentelyn muodossa. Opetushallinnon toimeenpanevan keskusviraston, Opetushallituksen kanssa tehtävässä yhteistyössä on huomattava, että alan asiantuntijavirkamiesten lisäksi pääjohtajan ja muiden päättävien virkamiesten kanssa käytävä tiivis vuoropuhelu on välttämätöntä alan koulutuksen kehittämiseksi entistä työelämälähtöisemmäksi. Tehyn koulutuspoliittiset teesit 2009 2013 7

2 TEHYN TEESIT 2.1 Koulutus- ja tutkintorakenne 1. Korkeakoulujen duaalimallin toimivuutta ja peräkkäiseen korkeakoulujärjestelmään siirtymistä tulee selvittää. Tehy tulee nostamaan asian keskusteluun osana yhteiskunnallista vaikuttamistyötä. 2. Sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalle ei tule lisätä tutkintoa ns. avustaviin tehtäviin. Keskusteluissa on esitetty kotiavustajan, hoiva-assistentin, sosiaaliavustajan tms. tutkinnon tarve. Uutta tutkintoa ei tämän kaltaisiin tehtäviin kuitenkaan tarvita, vaan tulee muistaa, että tutkintorakenteessa jo on matkailu-, ravitsemus- ja talousalan koulutusalalle sijoitettu kotityöpalvelujen ammattitutkinto, jonka ammattitaitovaatimuksissa on paljon erityisesti kotona asuvien henkilöiden avustamiseen liittyvää osaamista. 3. Ammatti- ja erikoisammattitutkintojen tarve sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalla on olemassa ja osa näistä tutkinnoista on jo paikkansa vakiinnuttamassakin. Tutkintorakennetta kehitettäessä tulee varmistua siitä, että rakennepäätökseen sisällytetyt tutkinnot ovat todella työelämän osaamistarpeiden sekä kansanterveydellisten tarpeiden mukaisia. Samoin tulee pitää huolta siitä, että ammatti- ja erikoisammattitutkinnoista ei muodosteta väyliä terveydenhuollon ammatissa toimimiseen ohi terveydenhuollon ammattihenkilöitä ja potilaan oikeuksia koskevan lainsäädännön. 4. Tutkintorakenteen kehittämisen ja ajan tasalla pysymisen vuoksi on välttämätöntä seurata aktiivisesti eri tutkintoja suorittaneiden työllistymistä ja toimenkuvien kehittymistä. Näin voidaan reagoida työelämän muutoksiin, tarvittaessa lisätä, poistaa tai yhdistää tutkintoja. Vielä joustavammin voidaan tutkintorakenteeseen vaikuttaa tutkintoja sisällöllisesti uudistamalla, tarvittaessa esimerkiksi lisäämällä uusia tutkinnon osia rakenteessa jo oleviin tutkintoihin työelämän muuttuvien osaamistarpeiden perusteella. 5. Koulutus- ja tutkintorakenteen kehittäminen sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan koulutusalalla edellyttää nykyistä tiiviimpää yhteistyötä eri hallinnonalojen välillä. Sosiaalija terveysministeriön, opetusministeriön ja sen toimeenpanevan keskusviraston Opetushallituksen sekä työ- ja elinkeinoministeriön tehokas ja informatiivinen yhteistyö, jolla pyritään mahdollisimman varhaisessa vaiheessa vastaamaan muuttuviin työelämän ja kansanterveyden tarpeisiin. Suunnitelmien ja tehtyjen päätösten tulee perustua luotettaviin, tilastollisiin tunnuslukuihin, määrälliseen sekä laadulliseen ennakointiin. 8 Tehyn koulutuspoliittiset teesit 2009 2013

6. Ammatillisen koulutuksen rahoituksen hajanaisuuden vuoksi on perusteltua selvittää mahdollisuudet uuden rahoitusmallin luomiseen. Ammatillisen koulutuksen, erityisesti aikuiskoulutuksen laadulliseen kehittämiseen voidaan vaikuttaa rahoitusmallilla, jossa opetushallinnon sekä työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalan rahoitukset yhdistyisivät. 2.2 Opiskelijat ja opiskelijavalinnat 1. Opiskelijoiden oikeusturvaan liittyvät asiat tulee nostaa keskeisesti esille ja oikeusturvan toteutumista tulee seurata mm. soveltumattomuuden ratkaisemiseksi esitettyjen lainmuutosten ja niiden toimeenpanon yhteydessä. 2. Tasalaatuisen, laadukkaan opetuksen turvaaminen on opiskelijoiden perusoikeus. 3. Koulutuksen ja tutkintojen epätasalaatuisuuden valitusmenettelyille tulee luoda selkeä ohjeistus ja valitusväylä. Tehdystä valituksesta tulee antaa kirjallinen palaute valittajalle sekä tieto valituksen kohteena olevalle organisaatiolle. 4. Opiskelijavalinnoista tulee säätää valtakunnallisesti ottaen huomioon sosiaali- ja terveysalan erityispiirteet. 5. Opiskelijavalintoihin liittyen tulee ottaa käyttöön valtakunnalliset seuranta- ja menettelytavat, joita seurataan ja arvioidaan säännöllisesti. Pääsykokeiden yhteismitallisuus tulee taata. 6. Työelämän ja työvoimatilanteen muutoksia tulee seurata aktiivisesti ja ne tulee ottaa huomioon opiskelijavalinnoissa yleensä sekä koulutusohjelmien / osaamisalojen valinnoissa. 7. Olemassa olevien koulutusohjelmien / osaamisalojen sekä ammatti- ja erikoisammattitutkintojen ja erikoistumisopintojen koulutustarvetta tulee selvittää yhdessä työelämän edustajien kanssa. 8. Opiskelijavalinnoissa tulee ottaa huomioon erityisvaatimukset, jotka potilaiden mahdollinen vajaavaltaisuus sekä oikeuspsykiatrinen ja tahdosta riippumaton hoitotyö asettavat. 9. Opiskelijoiden iän vaikutukset tulee ottaa huomioon tietyissä koulutusohjelmavalinnoissa; ensihoidon koulutusohjelmassa tulee ratkaista ajokorttiin liittyvät kysymykset ja mielenterveys- ja päihdetyön koulutusohjelman osalta tulee selvittää alaikäisten opiskelijoiden osallistumisen tarkoituksenmukaisuus. Tehyn koulutuspoliittiset teesit 2009 2013 9

2.3 Opetushenkilöstö Opettajien työelämäosaamisen tasoa tulee nostaa. Opettajien tulisi toimia, työ- tai virkasuhteen edut säilyttäen, säännöllisesti perusammatissa 5 vuoden välein 6 kuukautta kerrallaan. Tämä mahdollistuisi perustamalla yhteisiä toimia koulutus- ja sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioiden kesken. 1. Kliinisten opetusvirkojen kokemuksia tulee analysoida ja tehdä esityksiä niiden perustamisesta, jos tulokset ovat olleet kannustavia. 2. Ylempi ammattikorkeakoulututkinto ja pedagogiset opinnot eivät tuota riittävää tieteellistä ja laajaa osaamista opetustyöhön. Sosiaali- ja terveysalalla opettajien pätevyytenä tulee jatkossakin olla tiedekorkeakoulussa suoritettu ylempi korkeakoulututkinto. Sosiaali- terveysalan opettajakoulutuksen turvaaminen yliopistoissa on yhteinen vaikuttamistehtävä. 3. Perusopetuksen arvostamisen lisäämiseksi korkeakouluissa tulee vaikuttaa. Perusopetuksen panokset ovat niitä tekoja, joiden vaikutus näkyy välittömästi terveydenhuollon ammattilaisen toiminnassa ja työpaikoilla. Tehtävä on erittäin arvokas ja on valitettavaa, että väitelleitä opettajia on hyvin vähän perusopetuksessa. 4. Oppilaitosten henkilöstön tulee kantaa eettinen vastuu hoitotyön laadusta, potilasturvallisuudesta sekä opiskelijasta ja tarvittaessa tämän ohjaamisesta soveltuvuutta vastaaviin opintoihin. 5. Opettajien kulttuuri- ja maahanmuuttajatietoutta tulee lisätä siten, että kaikilla opettajilla on varmistettu osaamisen taso. 2.4 Sosiaali- ja terveysalan perustutkinto 1. Toimitaan edelleen aktiivisesti ja aloitteellisesti tutkintorakenteen kehittämiseksi siten, että sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan koulutusalalle lisätään työelämän vaatimusten sekä kansanterveyden tarpeiden mukaisesti uusia perustutkintoja. Sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon, lähihoitaja, rinnalle tulee lisätä ammatillisen perustutkinnon tasoiset tutkinnot ensihoidon, suun terveydenhoidon, lastenhoitoalan sekä mielenterveystyön tehtäviin. Keskeistä näissä tutkinnoissa on työelämän työtehtävien edellyttämän riittävän alakohtaisen osaamisen saavuttaminen. 2. Tutkinnon yleissivistävä osa voi olla omana moduulina, jonka opiskelija voi suorittaa ennen opintojen aloittamista, opintojen aikana tai tutkinnon jälkeisenä lisä- ja täydennyskoulutuksena. Näin voidaan varmistaa kaikille halukkaille elämäntilanteeseen sopiva valinnaisuus ja samalla varmistaa jatko-opintokelpoisuus. 10 Tehyn koulutuspoliittiset teesit 2009 2013

3. Opetussuunnitelmien ja näyttötutkintojen perusteet tulee tarkistaa neljän (4) vuoden välein ottaen huomioon työelämän muuttuvat ammattitaitovaatimukset ja kansanterveyden tarpeet. Opetussuunnitelmien ja näyttötutkinnon perusteita tarkistavissa ja uudistavissa työryhmissä tulee käyttää Tehyn ja sen jäsenjärjestöjen asiantuntemusta. Opetussuunnitelmien ja tutkintojen perusteiden ammattitaitovaatimusten, arvioinnin kohteiden ja arviointikriteerien määrittely ja kirjoittaminen tulee tehdä sosiaali- ja terveysalan ammatillisella, mutta selkeällä kielellä opiskelijoille sekä arvioijille ymmärrettävällä tavalla. 4. Tutkinnon tieto-, taito- ja arvopohja tulee selkeästi määritellä tieteelliseen tutkimukseen, luotettavaan terveydenhuollon kokemukseen ja terveydenhuollon eettisiin arvoihin perustuvaksi. 5. Sosiaali- ja terveysalan perustutkinnolle tulee laatia valtakunnalliset, yhtenevät laadulliset mittarit. Valtakunnallisen arviointineuvoston seuranta- ja ohjauskäyntejä tulee suorittaa koulutusta järjestävissä organisaatioissa säännöllisesti ja arviointiryhmän kokoonpanossa tulee huolehtia siitä, että työelämän ja opiskelijoiden edustajuus on mukana koko prosessin ajan. Oppisopimus-, työvoimapoliittisen ja näyttötutkintoihin valmistavan koulutuksen arviointiin ja valvontaa tulee suunnata riittävästi resursseja. 6. Sosiaali- ja terveysalan ammatilliseen perustutkintoon tulee sisällyttää ammattitaidon arvioinnin valtakunnallisesti aukoton laadunvarmistusjärjestelmä, sillä opetussuunnitelman perusteet ja ammattiosaamisen näytöt eivät sinällään takaa osaamista ammatillisessa peruskoulutuksessa eivätkä näyttötutkintojen järjestämissuunnitelmat aina toteudu käytännössä. Arvioinnista vastaaville kolmikannan edustajille tulee painottaa ja vastuuttaa osaamisen tason hyväksymisen merkitys. Potilasturvallisuuden kannalta keskeisiin ammattitaidon osa-alueisiin tulee laatia valtakunnallisesti yhtenevät, osaamisen tason varmistavat arviointimenettelyt. 7. Tutkintoihin johtavaa ja valmistavaa koulutusta tulee järjestää vain alueilla, joilla on infrastruktuuri niiden laadukkaalle toteuttamiselle ja vain koulutusorganisaatioissa, joissa on riittävät ja oikeanlaiset laadulliset sekä määrälliset resurssit koulutuksen toteuttamiselle. 8. Ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain mukaisiin näyttötutkintoihin valmistavan koulutuksen laadulliseen kehittämiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Tutkintoihin valmistavan koulutuksen tulee tapahtua organisaatioissa, jotka toimivat opetushallinnon valvonnan alaisina. 9. Ammattitaitoa arvioiville henkilöille tulee järjestää systemaattinen, pakollinen koulutus ja perehdytys ammattiosaamisen näyttöihin sekä näyttötutkintojen tutkintotilaisuuksiin. Tehyn koulutuspoliittiset teesit 2009 2013 11

2.5 Ammatti- ja erikoisammattitutkinnot 1. Sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan ammatti- ja erikoisammattitutkintojen suhde sosiaali- ja terveysalan perustutkintoon tulee arvioida ja tehdä aloitteita tutkintojen aseman täsmentämiseksi. 2. Ammatti- ja erikoisammattitutkintojen asemoinnista suhteessa ammatillisiin perustutkintoihin sekä ammattikorkeakoulututkintoihin tulee tiedottaa nykyistä tehokkaammin. 3. Ammatti- ja erikoisammattitutkintojen tuottamaa jatko-opintokelpoisuutta tulee täsmentää suhteessa muiden tutkintojen tuottamaan jatko-opintokelpoisuuteen. 4. Tutkintorakenteeseen lisättävien ammatti- ja erikoisammattitutkintojen tulee ehdottomasti vastata työelämän todellisiin osaamistarpeisiin. 5. Sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan ammatti- ja erikoisammattitutkintojen tulee aidosti rakentua sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon päälle (niillä opintoaloilla, joilla perustutkinnon voidaan katsoa tuottavan alan perusosaamisen), ei vain vastaaviin tietoihin ja työkokemukseen. Hakukelpoisuutta täyttämättömien ottaminen opiskelemaan on ristiriidassa nimikesuojan, ammattihenkilöiden laillisen aseman ja potilaan oikeuksien kanssa. 6. Ammatti- ja erikoisammattitutkinnoista ei saa muodostua rinnakkaista väylää terveydenhuollon ammatissa toimimiseen ohi ammattihenkilö- ja potilasoikeuslainsäädännön ja ammattivalvonnan. 7. Tutkintoon johtavan koulutuksen tulee selvästi erottua muusta lisä- ja täydennyskoulutuksesta. 8. Tutkintojen perusteita laativissa, tarkistavissa ja uudistavissa työryhmissä tulee käyttää Tehyn ja sen yhteistyöjäsenjärjestöjen asiantuntemusta. 9. Tehyn ja sen yhteistyöjäsenjärjestöjen jäsenyys keskeisissä tutkintotoimikunnissa tulee varmistaa. 10. Yhteisten vuosittaisten kokouksien järjestämistä tutkintotoimikuntien tehyläisille jäsenille tulee kehittää ja käyttää tätä foorumia myös tutkintojen keskinäisistä suhteista tiedottamiseen. 11. Tutkintojen järjestämissopimuksia näyttötutkintoihin valmistavan koulutuksen ja tutkintojen järjestäjien kanssa tulee valvoa nykyistä tehokkaammin. 12 Tehyn koulutuspoliittiset teesit 2009 2013

2.6 Ammattikorkeakoulututkinnot 1. Tehyläiset ammattikorkeakoulututkinnot kuuluvat pääosin ammattihenkilölain mukaisesti laillistettujen ammattien joukkoon. Tämä asettaa merkittäviä vaatimuksia tutkinnon sisällölliselle vertailtavuudelle valtakunnallisesti. Tämä edellyttää, että laillistamisen perusteena olevat vähimmäisoppimäärien sisällöt ja laajuudet ovat yhteneviä. VAL- VIRA laillistavana viranomaistahona ei arvioi ammattikorkeakoulujen tutkintotodistusten perustana olevaa opetussuunnitelmaa ja siitä syntynyttä osaamista valtakunnallisesti. OPM-julkaisu 24/2006 Ammattikorkeakoulusta terveydenhuoltoon olisi pitänyt olla velvoittava ja ohjaava asiakirja sekä peruste opetussuunnitelmien vähimmäistuntimääriksi sekä sen pohjalta tehdyt tutkinnot laillistamiseen oikeuttavia. Valtakunnallisesti tulee olla menetelmä opetussuunnitelmien yhtenäistämiseen ja siihen liittyvään osaamisen varmistamiseen. Ammattikorkeakoulujen tulee luoda menetelmiä, joilla selvitetään toimintaympäristöjen muutoksia sekä kartoitetaan työelämän vaatimukset. Ammattiryhmä ja koulutusohjelmakohtaisesti tulee olla selkeät kriteerit ammattitaitoa edistävän harjoittelun sisällölle ja osoitetulle osaamiselle valtakunnallisesti. Opetussuunnitelmien muutosprosessi ja arviointi tulee tapahtua neljän (4) vuoden välein. 2. Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto, ARENE, käynnisti ECTS pohjaiset ydinosaamiskuvaukset vuonna 2006. Tarkoitus oli ohjata opetussuunnitelmien tekoa valtakunnallisesti yhteneviksi. ECTS-kuvaukset tuotettiin ammattikorkeakoulujen toimesta, keräämättä systemaattisesti tietoa muuttuvan työelämän tarpeista. ECTS-kuvausten päivittäminen, työelämän tarpeiden selvittäminen ja kuvausten päivitystä ei ole määritelty. Tehyn näkemysten mukaan opetussuunnitelmien uudistus lähtee yksittäisten ammattikorkeakoulujen ja siellä olevien opettajien tarpeista ilman työelämän reflektiota. ECTSkuvausten arvioinnille tulee olla selkeä ajallinen tarkastelusykli, jossa merkittävinä osallistujina ovat työelämän edustajat. ECTS- kuvausten ohjaavuuden velvoittavuutta ei ole määritelty. Kuvausten merkitys tulee määritellä. 3. Koulutusammattien ja tuotettavien tutkintojen aloituspaikkamäärien seuranta on keskeinen haaste. Olemassa olevat ennakointitietojen keräysmenetelmät eivät anna riittävän yksityiskohtaista tietoa määrällisesti pienten ja erikoistuneiden alojen tarpeista, kuten röntgenhoitajat, suuhygienistit, bioanalyytikot ja kätilöt. Ennakkotietojen yksilöinti mahdollistuu sairaanhoitopiirien keräämällä alueensa henkilöstötarpeen kartoituksilla. Ammattiryhmäkohtaisten professionaalisten organisaatioiden tulee olla mukana ennakoivasti arvioimassa henkilöstötarpeen ennakointikartoituksen tuloksia. 4. Korkeakoulujen arviointineuvoston auditointien ammattikorkeakouluissa tulee olla säännöllisiä ja painoalueina tulee olla valtakunnalliset alakohtaiset tai tutkintokohtaiset arvioinnit. Arviointiryhmässä tulee olla mukana työelämän edustajat koko prosessin ajan. Auditointien raportit on saatavilla korkeakoulujen arviointineuvoston verkkosivuilla ja niitä tulee käsitellä myös Tehy-lehdessä ja verkkosivuilla. Tehyn koulutuspoliittiset teesit 2009 2013 13

5. Onko koulutuksen rakenteessa duaalimalli aikansa elänyt? Pitäisikö siirtyä peräkkäiseen korkeakoulumalliin, jolloin kandidaatin tutkinto olisi ammatin perustutkinto ja opintojen korvaavuuden ja hyväksiluvut eivät olisi ongelma. Tämä muutos nopeuttaisi ylipitkiä koulutusputkia ja mahdollistaisi elinikäisen oppimisen paremmin sekä tukisi urasuunnittelua. Selvitetään liittokokouskauden aikana mahdollisuuksia vaikuttaa ja muuttaa korkean asteen koulutus peräkkäiseksi korkeakoulujärjestelmäksi. 6. Korkeakoulujen autonomisuus on kaventanut työelämän edustajien mahdollisuuksia saada muutostarpeita riittävällä tasolla esiin koulutuksen järjestäjille. Muutosesityksiä tehdään runsaasti, mutta niiden huomioonottaminen on heikkoa. Tulee kehittää valtakunnallisesti läpinäkyviä menetelmiä ja keinoja työelämän tarpeiden selvittämiseksi esimerkiksi neljän vuoden välein. 7. Opettajien työelämän tuntemus heikkenee, kun ammattitaitoa edistävän harjoittelun ohjaukseen varattua tuntimäärää vähennetään. Opettajilla tulee olla pakolliset työelämän jaksot, jotka ovat sidottuna ammatissa toimimisen kelpoisuuteen ja ammattitaidon osaamisen osoittamiseen. Työelämän edustajille tulee taata aktiivinen vaikuttaminen koulutusohjelmien sisältöjen suuntaamiseen ja seurantaan. 8. Ammattikorkeakoulujen opetuksen ydintehtävä kärsii tutkimus- ja kehittämistoiminnan kustannuksella. Tutkimus- ja kehittämistoiminta on kirjattu lainsäädäntöön ja se on opetusministeriön yksi tuloksellisuuden seurantakriteeri ja siksi se johtaa resurssien vähenemiseen opetuksessa. Opetustyölle tulee antaa arvostusta ja myös opetukseen tarvitaan paras asiantuntemus sekä kliinisen työn osaaminen. 9. Tehtyjen opinnäytetöiden tuottamaa tietoa ei hyödynnetä riittävästi, eikä valtakunnallista koordinointia eikä yhteistä tietokantaa ole, joka mahdollistaisi hyödynnettävyyden. Opinnäytetöiden hyödyntämistä tulee ehdottomasti kehittää valtakunnallisesti. 10. Opistoasteen tutkinnon suorittaneiden osaamisen tunnustaminen ja tunnistaminen tulee tehdä läpinäkyväksi. Huolimatta opetusministeriön ohjaavista asiakirjoista ja velvoittavista määräyksistä, käytännön tasolla ei ole toimintaa vielä implementoitu. Tehy tulee tekemään seurantaselvityksen hyväksiluvuista ja korvaavuuksista. 11. Työvoimapoliittisen- ja filiaalikoulutusten laadun varmistaminen, opettajien kelpoisuus ja valmistuvien terveydenhuollon ammattihenkilöiden osaamisen taso tulee varmistaa. Koulutus tulee järjestää vain sellaisilla paikkakunnilla, jossa on infrastruktuuri toteutukselle ja osaavat opettajat. Työelämän muutosten ja työvoimatilanteen huomioimisen koulutusohjelmissa ja sisäänotoissa tulee olla osa normaalia ennakointia. 14 Tehyn koulutuspoliittiset teesit 2009 2013

2.7 Ammattitaitoa edistävä harjoittelu ja työssäoppiminen 1. Harjoittelun suorittaminen tai tutkintotilaisuuksien antaminen omalla työpaikalla tulee mahdollistaa vain osittain. 2. Harjoittelun ohjaajilla tulee olla koulutus. Jos ohjaajalla ei ole koulutusta, niin hänellä ei tule olla ohjausvastuuta. Harjoittelupaikkoja tulee informoida ohjaajakoulutuksen tarpeellisuudesta aina ennen harjoittelujaksojen alkua. 3. Ammattitaitoa edistävään harjoitteluun tulee luoda ammattikorkeakouluissa vähimmäissisällöt ja painotukset. 4. Koulutusorganisaatioiden tulee varmistaa riittävästi näyttötutkintojen arvioijia ja heille riittävästi koulutusta, sekä työaikaa ammattitaidon arviointiin ja siihen liittyviin valmistelu- ja kirjaamistehtäviin. Tutkinnon suorittajan valmistuminen ei saa siirtyä siitä syystä, ettei koulutettua ja tehtävään perehdytettyä arvioijaa ole. Yhtä lailla vastuullisesti tulee järjestää ammattiosaamisen näyttöjen arviointi ammatillisessa peruskoulutuksessa. 5. Näyttötutkintojen arvioinnissa, hyväksyttävissä suorituksissa on ollut ristiriitoja työelämän ja oppilaitosten kesken. Epäselvät tapaukset tulee saattaa systemaattisesti ao. tutkintotoimikunnan tietoon, jolla on ohjaava sekä tutkintojen järjestämistä valvova tehtävä. 6. Tehyläisten tulee edistää alueellisesti ja paikallisesti opiskelijoiden mahdollisuuksia suorittaa työssäoppiminen tai ammattitaitoa edistävä harjoittelu työsuhteessa. 2.8 Ylemmät korkeakoulututkinnot 2.8.1 Ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot 1. Liittokokouskauden aikana tulee selvittää ylempien ammattikorkeakoulututkintojen osalta maisteri-nimikkeen käyttöönottamista. 2. Ylempien ammattikorkeakoulututkintojen yhteismitallisuus, laajuus sekä opiskelijoiden työn kuormittavuus tulee saattaa valtakunnallisesti yhteismitalliseksi. Selvitetään onko asiaa tarkasteltu valtakunnallisesti joko kokonaistutkimuksella tai otoksella sosiaali- ja terveysalalla. Tehy tulee toimimaan aloitteellisesti tarvittavien selvitysten ja tutkimusten käynnistämiseksi. 3. Ylempien ammattikorkeakoulututkintojen työelämävastaavuus tulee varmistaa. Aina ei laaja-alaisuus voi olla pätevä peruste, vaan myös uusille työelämän muutoksista nouseville, uudenlaisille tarpeille tulisi saada tilaa. Sisällöllisesti tulee huomioida kliinisen osaami- Tehyn koulutuspoliittiset teesit 2009 2013 15

sen suuntautuminen ja työelämän edellyttämä erikoistuminen. Valintoja tulee tehdä laaja-alaisen tai moniammatillisten opintojen välillä ja toistaiseksi osaamisen syventäminen kärsii laaja-alaisuuden kustannuksella. 4. Työelämän edustajilla tulee olla vaikuttamisväylät koulutustarjontaan, jota voidaan monipuolisemmin toteuttaa ammattikorkeakoulujen verkostoitumisella ja silloin lisäarvona tulee myös opetushenkilöstön osaaminen ja oppijan osaamisen syventyminen. 2.8.2 Ylemmät tiedekorkeakoulututkinnot 1. Yliopistojen opiskelijavalinta on hakijaa epätasa-arvoisesti kohtelevaa. Hoitotiedettä opiskelemaan otetaan opistoasteen (ei kaikissa yliopistoissa), vanhamuotoisen erikoistumiskoulutuksen ja ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneita. Eri koulutusten kohdalla aikaisemmista opinnoista korvaavuudet lasketaan eri tavalla. Tällä on suuri merkitys opiskelijoiden yhdenvertaisuuteen valtakunnallisesti. 2. Tehy vaikuttaa kaikin keinoin siihen, että Helsingin yliopistoon saadaan takaisin terveystieteiden opetus. 3. Tehdään esitys Korkeakoulujen arviointineuvostolle hoitotieteiden laitosten arvioinnista. Koulutuksen laadunhallintaan tarvitaan kehittyneitä laatumittareita ja laadunarviointia sekä arvioinnin läpinäkyvyyttä. 4. Onko duaalimalli tullut tiensä päähän? Tuleeko olla vain yksi korkeakouluväylä tiedekorkeakoulu. Kansantaloudellisesti tällä valinnalla olisi merkittävä vaikutus opiskeluaikojen lyhenemiseen ja opiskelijoiden uravalintoihin. 5. Yliopistoissa opinnäytteinä tehtyjen tutkimusten hyödyntäminen on heikkoa ilman yhteistä tietokantaa. Akateemisen koulutuksen yhtenä keskeisenä asiana tulisi olla immateriaalin pääoman johtaminen ja sen tulosten hyödyntäminen sosiaali- ja terveydenhuollon työtoiminnassa. 6. Kliinisten tutkintojen tuottaminen on haaste yliopistoille. Tätä eivät kansainväliset mallitkaan ole riittävästi aktivoineet. 7. Työelämän edustajien konsultoiva rooli yliopistoissa olisi merkittävää uudistettaessa opetussuunnitelmia rohkeasti tulevaisuutta ennakoiden ja vanhaa karsien. 16 Tehyn koulutuspoliittiset teesit 2009 2013

2.9 Aikuiskoulutus 1. Näyttötutkintoihin valmistavan koulutuksen järjestäjien tulee toimia Opetushallituksen valvonnassa ja ohjauksessa. 2. Tutkintoihin valmistavaa koulutusta tulee järjestää vain alueilla, joilla on infrastruktuuri niiden laadukkaalle toteuttamiselle ja vain koulutusorganisaatioissa, joissa on riittävät ja oikeanlaiset laadulliset sekä määrälliset resurssit koulutuksen toteuttamiselle. 3. Työelämän ja työvoimatilanteen sekä kansanterveydellisiä muutoksia tulee seurata aktiivisesti ja ne tulee ottaa huomioon tutkintojen suorittamismäärissä sekä tutkintojen sisällä tehtävissä valinnoissa. 4. Aiemmin opitun tunnistamiseen ja tunnustamiseen tarvitaan seurantaa AHOT periaatteiden mukaisesti. 5. Tutkintosuoritusten arviointia ja tutkinnon suorittajien henkilökohtaista ohjausta tulee tehostaa, jotta mahdollinen alalle soveltumattomuus voidaan varhaisessa vaiheessa tunnistaa ja tutkinnon suorittaminen keskeyttää. 6. Tutkintotoimikuntatyöhön tulee varata riittävät resurssit, työ tulee mitoittaa henkilötyövuosina ja toimintaan tulee varata huomattavasti nykyistä enemmän varoja. 7. Oppisopimustyyppisen rahoitusjärjestelmän tulo korkeakoulutetuille mahdollistaa lisäja täydennyskoulutuksen kohtuullisella taloudellisella panoksella. Tämän koulutusmuodon rahoitus edellyttää työelämälähtöistä sisällön suunnittelua. Ensimmäiset pilottikoulutukset ovat käynnistyneet syksyllä 2009 ja jatkossa tähän tulee liittää tutkimuksellista seurantaa. 8. Työelämän edustajien, ammattikuntien aktiivinen vaikuttaminen ja koulutusten sisältöjen seuranta tulee mahdollistaa. 2.10 Lisä- ja täydennyskoulutus 1. Oppisopimustyyppinen rahoitus on erityisen positiivinen asia, koska opiskelun voi tehdä työn ohessa ja koulutuksen järjestäjät tarvitsevat työelämäkumppanin saadakseen rahoituksen. Tämä on keino varmistaa, että toteutettava koulutus on monipuolista kliinistä osaamista syventävää ja osaamista laajentavaa. Esimerkiksi; työnjakomallit - tehtäväkuvien laajentaminen tehtäväsiirrot muutoksiin tämä olisi hyvä tapa tuottaa työnantajakohtaista räätälöityä ja tarvittavaa koulutusta. Koulutukset tukevat myös Tehyn ja yhteistyöjäsenjärjestöjen tuottaman erityispätevyysjärjestelmän saavuttamista koulutusosion osalta ja valvoa niiden kestona vähintään yksi työpäivä. Näin toteutettuna koulutus oli- Tehyn koulutuspoliittiset teesit 2009 2013 17

si työorganisaatioiden strategisia painoalueita tukevaa ja mahdollistaa erityisesti pienten ammattiryhmien kliinisen opiskelun syventämistä. 2. Lakisääteisen täydennyskoulutuksen valvonta puuttuu, sitä ei seurata viranomais-tahojen toimesta. Tähän tulee saada riittävät seurantajärjestelmät. Numeerinen koulutuspäivien seuranta ei ole riittävää vaan kansallisia laatu- ja vaikuttavuusmittareita tulee kehittää lisä- ja täydennyskoulutukselle. 3. Osaamisen tunnistamiseen sekä ammattitaidon ylläpitämisen varmistamiseen tulee kehittää menetelmiä, joiden pohjalta suunnataan ammatissa toimiville oikeanlaista lisäja täydennyskoulutusta. Kehitettyjen menetelmien avulla todennettu osaaminen antaa oikeuden toimia jatkossakin terveydenhuollon ammattihenkilön työtehtävissä. 18 Tehyn koulutuspoliittiset teesit 2009 2013