Heikki Mäki-Kulmala (Tay) Identiteetti identifikaatio - ja valinta Kenneth Burken mukaan
Uuden retoriikan edustajia Stephen Toulmin 1922-2009 CHAIM PERELMAN (1912-1984) Kenneth Burke 1897-1993
Aristoteles Piti retoriikkaa kunniallisena ja tarpeellisena taitona toisin kuin opettajansa Platon Organon ( Logiikka ) teoreettisten tieteiden työkalu Dialektiikka ( Topiikka ) ja Retoriikka praktisten tieteiden työkaluja. Liittyvät fronesikseen ja elämään kuun alapuolisessa maailmassa Retoriikan korostuva asema nykyajan tieteellisessä argumentaatiossa. On nimittäin huomattu, että tieteellisetkin argumentit ovat enemmän suostuttelua kuin loogisesti sitovia todistuksia.
Retoriikka suostutteluna Aristoteles ja koko klassinen retoriikan perinne mielsi retoriikan suostuttelun taidoksi Retoriikkaa on siellä (ja vain siellä), missä voidaan tehdä valintoja (ei ole kertotaulun retoriikkaa!) Heitä kiinnosti julkinen puhe Suostuttelussa oli kolme elementtiä: Ethos (Puhuja, puhujan asema ja arvovalta) Pathos (Yleisön tunnetila ja asenteet) Logos (Puheen argumentit ja tosiseikat)
Retoriikka ja identifikaatio Ethos, puhujan arvovalta Identifioituminen puhujan edustamaan asiaan sen herättämiin mielikuviin. Tai erityisesti identifioituminen puhujaan, hänen habitikseensa, tyyliinsä Mutta identifioituminenkin edellyttää valintaa, valinnan mahdollisuutta.
Poeettinen vs. semanttinen funktio Poeettinen luo merkityksiä semanttinen operoi niillä Poeettinen liittyy enemmän identifikaatioon, semanttinen suostutteluun Burke, Giombattista Vico ja Martin Heidegger: Runon sana (ei luo, mutta) asettaa todellisuuden Runoilija (ei ehkä kirjailijan ammatin harjoittajana vaan kulttuuriheeroksena) luo ne metaforat, joilla tuleva yhteisö ottaa todellisuuden haltuunsa, tekee siitä asuttavan
Mitä on identiteetti? A on identtinen A on identtinen B:n kanssa Identiteetti on suhdekäsite: tarvitaan jokin (A) joka suhtautuu ja jokin toinen (B), johon se suhtautuu. Identifikaatiossa jokin samastuu johonkin toiseen Burke: konsubstantiaalisuus (homoousion, consubstantialem) Sama ja kuitenkin eri
Konsubstantiaalisuus pitää sisällään identifikaation sekä vastakohtansa division (piilevänä, piilevänä edellytyksenään) Muist: Retoriikkaa oli vain siellä, missä oli mahdollista (tai pakko) valita. Myös identifikaatiosta voidaan puhua vain siellä, missä on valintaa. Mikään identifikaatio ei ole täydellinen tai lopullinen ihminen ei voi identifoitua (tulla samaksi) minkaan asian, yhteisön, ominaisuuden tms. kanssa Mutta ihminen ei voi myöskään olla identifioitumatta mihinkään
Kierkegaard, itseys ja epätoivo Kuolemansairaus -teos Epätoivoinen, tyyppi A: haluaa olla epätoivoisesti oma itsensä. Esimerkiksi uskonnollinen tai poliittinen fanaatikko Epätoivoinen, tyyppi B: haluaa olla epätoivoisesti olematta oma itsensä Surfailija, krooninen takinkääntäjä, minimal self, postmodernisti
Kierkegaardin mukaan epätoivo on itseyden sairaus ( Itseys on suhde ja epätoivo on epäsuhde suhteessa ) Sekä A että B ovat epätoivoisia, koska he eivät uskalla valita, tehdä todellisia, radikaaleja valintoja. A esimerkiksi: En voi mitään, Raamattu sanoo, Periaatteemme sanovat B Ei tohdi valita, koska haluaa pitää kaikki ovet avoimina. (Hänelle on kaikki mahdollista mutta mikään ei todellista!)
Platon Valtio: (561c-e): - Niin hän sitten elää päivästä toiseen noudattaen milloin mitäkin mielitekoaan. Yhtenä päivänä hän viettää juominkeja huilujen soidessa, toisena päivänä juo pelkkää vettä ja laihduttaa itseään; hän vuoroin urheilee, vuoroin laiskottelee ja lyö kaiken laimin, vuoroin yltyy filosofoimaan. Usein hän tarttuu politiikkaan, hyppää seisomaan ja puhuu ja tekee mitä mieleen juolahtaa. Jos sotilaat äkkiä tuntuvat hänestä kadehdittavilta, hän innostuu tähän alaan, jos taas liikemiehet, hän muuttaa taas suuntaa. Hänen elämässään ei ole mitään järjestystä eikä kuria; hän kehuu sitä miellyttäväksi, vapaaksi ja onnelliseksi ja jatkaa yhä samaan tapaan.
Myös Platon sanoi jotain päättämättömästä surffailijasta Valtio 561c-e: - Niin hän sitten elää päivästä toiseen noudattaen milloin mitäkin mielitekoaan. Yhtenä päivänä hän viettää juominkeja huilujen soidessa, toisena päivänä juo pelkkää vettä ja laihduttaa itseään; hän vuoroin urheilee, vuoroin laiskottelee ja lyö kaiken laimin, vuoroin yltyy filosofoimaan. Usein hän tarttuu politiikkaan, hyppää seisomaan ja puhuu ja tekee mitä mieleen juolahtaa. Jos sotilaat äkkiä tuntuvat hänestä kadehdittavilta, hän innostuu tähän alaan, jos taas liikemiehet, hän muuttaa taas suuntaa. Hänen elämässään ei ole mitään järjestystä eikä kuria; hän kehuu sitä miellyttäväksi, vapaaksi ja onnelliseksi ja jatkaa yhä samaan tapaan.
Lopuksi Retoriikka on vain siellä, missä on mahdollisuus valita. Identifikaatio edellyttää myös valinnan mahdollisuutta (voin identifioitua joko tähän tai johonkin muuhun) Valinta on (ainakin jossain mielessä) peruuttamaton. Tai valinnassa yksi ovi aukeaa, monet muut sulkeutuvat. Tätä surffailija pelkää, eikä uskalla valita. Itseys tai ipseite identititeetti (Ricoeur) edellyttää valintoja (toisin kuin idem - identiteetti ) Narratiivi on kertomus valinnoista
Nämä olivat periaatteeni. Mutta jos että pidä niistä, minulla on muitakin.