ITÄ-UUDENMAAN KAUPAN PALVELUVERKKOSELVITYS

ITÄ-UUDENMAAN KAUPAN PALVELUVERKKOSELVITYS Suunnittelukeskus Oy Itä-Uudenmaan liitto Myrskylän kunta Tradeka Oy Porvoon kaupunki Pernajan kunta Kesko Oyj Sipoon kunta Liljendalin kunta Osuuskauppa Osla Handelslag Loviisan kaupunki Lapinjärven kunta Suomen Spar Oyj Askolan kunta Ruotsinpyhtään kunta Pukkilan kunta ITÄ-UUDENMAAN LIITTO 2004, JULKAISU 89

Julkaisun nimi: Itä-Uudenmaan kaupan palveluverkkoselvitys Tekijä: Suunnittelukeskus Oy Pohjakarttojen Maanmittauslaitos lupanro 341/MYY/04 ISBN: 978-951-9258-97-3 ISSN: 1236-9292 Porvoo 2007 Kannen kuva; Porvoon keskustaa Länsirannalta kuvattuna (Itä-Uudenmaan liitto: Antero Kortesmaa)

Itä-Uudenmaan 1 KAUPAN PALVELUVERKKOSELVITYS 1 JOHDANTO... 2 1.1 SELVITYKSEN TAUSTA JA TAVOITTEET... 2 1.2 ORGANISAATIO... 3 1.3 LÄHTÖKOHDAT JA PERUSAINEISTOT... 3 1.3.1 Maankäyttö- ja rakennuslaki... 3 1.3.2 Perusaineistot ja kyselyt... 5 1.4 KESKEISET KÄSITTEET... 6 2 NYKYTILANNE JA KEHITYSNÄKYMÄT... 8 2.1 VÄESTÖ... 8 2.2 TYÖPAIKAT... 10 2.3 KULUTUS JA OSTOVOIMA... 10 2.4 MAANKÄYTTÖ JA YHDYSKUNTARAKENNE... 13 2.4.1 Palveluverkko ja alakeskukset... 13 2.4.2 Kaavoitustilanne... 13 2.4.3 Uudet asuin- ja työpaikka-alueet... 17 2.5 LIIKENNEVERKOT TOIMIVUUS, KATTAVUUS JA HANKKEET... 18 2.5.1 Tie- ja katuverkko... 18 2.5.2 Kevyt liikenne... 20 2.5.3 Rataverkko... 21 2.5.4 Joukkoliikenne... 21 2.6 PÄIVITTÄISTAVARAKAUPPA... 23 2.6.1 Myymäläverkko, myymälärakenne ja myynti... 23 2.6.2 Ostovoiman siirtymä... 26 2.6.3 Päivittäistavarakaupan mitoitus ja tilantarve vuonna 2015... 27 2.7 ERIKOISKAUPPA... 28 2.7.1 Myymälät... 28 2.7.2 Erikoiskaupan ostovoiman siirtymä... 30 2.7.3 Erikoiskaupan tilantarve 2015... 32 3 KAUPAN KEHITYSTRENDIT... 33 3.1 YLEISET KEHITYSTRENDIT... 33 3.2 VÄHITTÄISKAUPAN KEHITYSNÄKYMIÄ ITÄ-UUDELLAMAALLA... 34 3.3 SUURYKSIKÖIDEN KEHITTÄMISTARPEET ITÄ-UUDELLAMAALLA KYSELYN MUKAAN... 36 4 KAUPAN POTENTIAALISET SIJOITTUMISALUEET... 37 4.1 TOTEUTUSVAIHEESSA JA SUUNNITTEILLA OLEVAT KAUPAN HANKKEET... 37 4.2 KUNTIEN JA KAUPAN NÄKEMYKSET UUSISTA SIJOITTUMISPAIKOISTA... 38 4.3 KAUPAN HANKKEITA NAAPURIMAAKUNNISSA... 39 4.4 UUDET MAHDOLLISET SIJOITTUMISALUEET... 42 5 TARKASTELUVAIHTOEHTOJEN VAIKUTUKSET... 43 5.1 TARKASTELUVAIHTOEHDOT... 43 5.2 KAUPAN PALVELUJEN SAAVUTETTAVUUS... 46 5.3 VAIKUTUKSET LIIKKUMISEEN... 50 5.4 VAIKUTUKSET OLEMASSA OLEVIIN PALVELUIHIN... 51 5.5 VAIKUTUKSET ALUE- JA YHDYSKUNTARAKENTEESEEN... 54 5.6 VAIKUTUKSET MAISEMAAN, TAAJAMAKUVAAN JA KULTTUURIYMPÄRISTÖÖN... 56 5.7 VAIKUTUKSET YHDYSKUNTATALOUTEEN... 60 6 YHTEENVETO... 63 LÄHDEAINEISTO... 69 LIITE 1. VÄHITTÄISKAUPAN TOIMIALAT... 71 Pohjakartat sivuilla 8, 23, 27, 29, 31 38, 44, 45, 46, 48, 49 ja 50: Maanmittauslaitos, lupa 796/MYY/04 Pohjakartat sivuilla 2 ja 4: Genimap Oy, lupa L5781/04

2 Suunnittelukeskus Oy 1 JOHDANTO 1.1 Selvityksen tausta ja tavoitteet Itä-Uudellamaalla on vireillä useita suuria vähittäiskaupan palvelutasoon ja maankäyttöön vaikuttavia hankkeita kaupan eri keskusliikkeiden valmistelemina. Kaupan rakennemuutos ja erityisesti suuryksiköiden määrä ja sijoittuminen alue- ja yhdyskuntarakenteessa ovat aiheuttaneet keskustelua ja nostaneet esiin tarpeen selvittää kaupan palveluverkkoon ja sen kehittämiseen liittyviä kysymyksiä. Selvityksessä kerätään tietoa Itä-Uudenmaan kaupallisesta palvelurakenteesta ja sen kehittämispotentiaaleista. Selvityksen keskeinen sisältö on päivittäistavarakaupan suuryksiköiden, tilaa vievän erikoiskaupan suuryksiköiden sekä vaikutuksiltaan niihin rinnastettavien kaupan keskittymien sijaintipaikka-analyysi ja vaikutusten arviointi. Tarkoituksena on tuottaa Itä-Uudellemaalle kokonaisvaltainen kaupan sijoittumista koskeva suunnitelma, jonka pohjalta voidaan turvata yhdyskuntien kauppapalvelut ja toisaalta hallita tasapainoinen kaupan rakenteen muutos. Selvitys on luonteeltaan yleispiirteinen ja tarkempaa suunnittelua ja toimintaa ohjaava. Selvitys antaa tietoa kaupan sijoittumiseen liittyvän päätöksenteon pohjaksi maakuntakaavan laadintaan ja kuntien kaavoitukseen. Selvityskohteena on Itä-Uudenmaan maakunnan alue (kuva 1), joka muodostuu seuraavista, Porvoon ja Loviisan seutuihin jakautuvista kymmenestä kunnasta: Porvoo, Sipoo, Loviisa, Pernaja, Ruotsinpyhtää, Lapinjärvi, Liljendal, Askola, Pukkila ja Myrskylä. Selvityksen näkökulma on maakunnallinen, joten aluetta tarkastellaan lähinnä kokonaisuutena ja kahtena seutukuntana. Myös maakuntarajan ylittävät tekijät tunnistetaan ja kuvataan. Näiltä osin palveluverkkoa tarkastellaan siis myös ylimaakunnallisesti. Kuva 1. Itä-Uudenmaan maakunta.

Itä-Uudenmaan 3 KAUPAN PALVELUVERKKOSELVITYS 1.2 Organisaatio Selvitys tehtiin Itä-Uudenmaan liiton toimeksiannosta Suunnittelukeskus Oy:ssä. Selvitystä varten muodostettiin työtä ohjaavat seurantaryhmä ja työryhmä. Seuranta- ja työryhmän osallisina toimivat edustajat seuraavilta yhteistyötahoilta: YHTEISTYÖTAHO EDUSTAJA SEURANTARYHMÄSSÄ EDUSTAJA TYÖRYHMÄSSÄ Itä-Uudenmaan liitto Jaakko Mikkola, Oskari Orenius ja Seppo Mäkinen Oskari Orenius ja Seppo Mäkinen Kaupan keskusliikkeet Tradeka Seppo Säkkinen Seppo Säkkinen Kesko Timo Huurtola Toivo Hulkkonen Osla Pekka Kangasmäki Jukka Pöyhönen Spar Jukka Ropponen Kauppakamarit ja yrittäjäjärjestöt Itä-Uudenmaan kauppakamariyksikkö Terttu Ikonen - Helsingin kauppakamari Jorma Nyrhilä Tiina Pasuri Uudenmaan yrittäjät Nina Sarvana-Salmela Kalevi Ilonen Itä-Uudenmaan kunnat Porvoo Per-Håkan Slotte Maija-Riitta Kontio ja Johan Pfeifer Sipoo Markku Luoma Pekka Normo Loviisa Olavi Kaleva Maaria Mäntysaari Pernaja Ralf Sjödahl - - Ruotsinpyhtää Risto Nieminen - - Lapinjärvi Peter Backman - - Liljendal Sten Frondén - - Askola Mikko Komulainen Ulla-Maija Upola Pukkila Juha Myyryläinen - - Myrskylä Jouko Asuja - - Viranomaiset Uudenmaan ympäristökeskus Jussi Heinämies Jussi Heinämies Ympäristöministeriö Maaret Stenström - Suunnittelukeskus Oy Kimmo Koski Kimmo Koski Suunnittelukeskus Oy:ssä selvityksestä vastasi seuraava työryhmä: FM Kimmo Koski, FM Taina Ollikainen sekä ins. AMK Anna-Karin Kyrönviita. 1.3 Lähtökohdat ja perusaineistot 1.3.1 Maankäyttö- ja rakennuslaki Kaupallisen palvelurakenteen suunnittelun ja vähittäiskaupan suuryksiköiden sijainnin ohjaamisen kulmakivet maankäyttö- ja rakennuslaissa ovat (ympäristöministeriö 2004): Alueiden käytön suunnittelun yleiset tavoitteet ja kaavojen sisältövaatimukset, joihin sisältyy mm. palvelujen saatavuutta koskeva sisältövaatimus (MRL 39, MRL 54 ). Sisältötavoitteita tarkentavat valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, joihin sisältyy vähittäiskaupan suuryksiköiden sijainnin suunnittelua koskevia periaatteita. Kaavajärjestelmä, jossa eri kaavamuodoilla eli maakuntakaavalla, yleiskaavalla ja asemakaavalla on kullakin omat tehtävänsä ja laissa määritelty työnjako: maakuntakaavalla ohjataan maakunnallisesti ja seudullisesti merkittävien vähittäiskaupan suuryksiköiden sijaintia ja kuntien kaavoilla muiden suuryksiköiden sijaintia. Erityiset vähittäiskaupan suuryksiköitä koskevat säännökset: vähittäiskaupan suuryksikön määritelmää koskeva säännös (MRL 114 ) ja asemakaavan oikeusvaikutuksia koskevat säännökset (MRL 58.3 ja 58.4 ). Näihin kuuluu myös säännös siitä, että käyttötarkoituksen muutos vähittäiskaupan suuryksiköksi edellyttää rakennuslupaa (MRL 125.4 ).

4 Suunnittelukeskus Oy Vähittäiskaupan suuryksiköitä koskeviin säännöksiin perustuva erityinen ohjaus kohdistuu kerrosalaltaan yli 2 000 kerrosneliömetrin suuruisiin vähittäiskaupan myymälöihin lukuun ottamatta paljon tilaa vaativan erikoistavaran kauppaa. Vähittäiskaupan suuryksiköitä koskee erityinen suunnitteluvelvoite: maakunta- ja yleiskaavan keskustatoimintojen alueiden ulkopuolella vähittäiskaupan suuryksikölle voidaan myöntää rakennuslupa vain, jos alue on asemakaavassa osoitettu vähittäiskaupan suuryksikön rakentamiseen (MRL 58.3 ). Säännöstä sovelletaan myös myymälöiden merkittäviin laajennuksiin ja sellaiseen vähittäiskaupan myymäläkeskittymään, joka on vaikutuksiltaan verrattavissa vähittäiskaupan suuryksikköön (MRL 58.4, voimassa 1.9.2004 alkaen). Vähittäiskaupan myymäläkeskittymän käsitettä ei ole määritelty laissa. Tulkintaohjeena on pidettävä eduskunnan ympäristövaliokunnan mietintöä (7/2004 vp), jonka mukaan vähittäiskaupan myymäläkeskittymällä tarkoitetaan joko yksittäistä liikerakennusta, jossa on useita myymälöitä tai usean liikerakennuksen muodostamaa kokonaisuutta, jossa myymälöillä on yhteisiä toimintoja, kuten yhteinen pysäköintialue tai kokonaisuudella on yhteinen johto ja markkinointi. Myymäläkeskittymällä ei tarkoiteta toisistaan toiminnallisesti erillisiä myymälöitä ja liikerakennuksia. Esimerkiksi teollisuus- ja varastoalueen vähittäistä muuttumista liiketoimintojen alueeksi ei pidettäisi lain tarkoittamana myymäläkeskittymän toteuttamisena. Edellä mainitut myymäläkeskittymän tunnusmerkit täyttävät yleensä esimerkiksi kauppakeskukset, erikoiskaupan keskukset (Retail Park), merkkituotemyymälöiden keskukset (Factory Outlet Center) tai viihde- ja huvittelukeskukset (Entertainment Center) (ympäristöministeriö 2004). Edellä mainitut kaupalliset konseptit on määritelty tarkemmin kohdassa 1.4. Hallituksen esityksen perusteluissa (HE 164/2003 vp) katsotaan, ettei selvää pinta-alarajaa, jonka ylittäviin myymäläkeskittymiin säännös on tarkoitettu sovellettavaksi, voida esittää. Myymäläkeskittymien vaikutukset riippuvat muun ohella ympäröivien yhdyskuntien koosta ja myymäläkeskittymän sijainnista yhdyskuntarakenteessa samoin kuin myymälöiden laadusta. Kuitenkin yleensä yli 10 000 kerrosneliömetrin myymäläkeskittymillä on varsin merkittäviä vaikutuksia. Edelleen perusteluissa katsotaan, että myymäläkeskittymän vaikutuksia harkittaessa otettaisiin huomioon vain sääntelyn piiriin kuuluvat kaupan toimialat. Siten lain 114 :n määritelmän ulkopuolelle rajattuja paljon tilaa vaativan erikoistavaran myymälöitä ei oteta huomioon myymäläkeskittymän vaikutuksia harkittaessa (ympäristöministeriö 2004). Lain muutoksen mukaan vähittäiskaupan suuryksiköitä koskevia säännöksiä sovelletaan myös myymälöiden merkittäviin laajennuksiin. Tällä rajauksella on haluttu helpottaa nykyisten myymälöiden uudistamista ja sulkea soveltamisalan ulkopuolelle sellaiset laajennukset, joilla ei ole ohjauksen kannalta merkittäviä vaikutuksia. Lain 58 pykälän uuden 4 momentin mukaan vähittäiskaupan suuryksiköitä koskevia säännöksiä sovelletaan (ympäristöministeriö 2004): vähittäiskaupan myymälän laajentamiseen tai muuttamiseen suuryksiköksi, olemassa olevan vähittäiskaupan suuryksikön laajentamiseen sekä vähittäiskaupan myymäläkeskittymän laajentamiseen. Ympäristövaliokunnan mietinnön mukaan merkittävän laajennuksen ohjeellisena rajana tulee pitää yli 1 500 kerrosneliömetrin tai yli 25 prosentin laajennusta. Näin ollen 2 000-6 000 kerrosneliömetrin suuruisten myymälöiden kohdalla merkittäväksi laajennukseksi katsotaan yli 25 prosentin laajennus ja sitä suurempien kohdalla yli 1 500 kerrosneliömetrin suuruinen laajennus. Silloin kun olemassa oleva myymälä laajennetaan vähittäiskaupan suuryksiköksi, merkittäväksi on katsottava laajennus, joka on vähintään 25 % (ympäristöministeriö 2004). Maankäyttö- ja rakennuslaki asettaa maakuntakaavalle sisältövaatimukset, jotka sen tulee täyttää. Sisältövaatimuksissa on määritelty ne kysymykset, joihin maakuntakaavaa laadittaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota. Kaupallista palveluverkkoa suunniteltaessa ja kaavoitettaessa painottuvat erityisesti seuraavat kysymykset (ympäristöministeriö 2004): maakunnan tarkoituksenmukainen alue- ja yhdyskuntarakenne, ympäristön ja talouden kannalta kestävät liikenteen järjestelyt sekä maakunnan elinkeinoelämän toimintaedellytykset.

Itä-Uudenmaan 5 KAUPAN PALVELUVERKKOSELVITYS Sisältövaatimusten mukaan maakuntakaavaa laadittaessa on otettava huomioon valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, joissa esitetään vähittäiskaupan suuryksikön sijoittamista sekä palveluverkon suunnittelua koskevia periaatteita. Niiden mukaan kaavassa on selvitettävä mahdollisuudet eheyttää yhdyskuntarakennetta sekä esitettävä eheyttämiseen tarvittavat toimenpiteet. Erityisesti kaupunkiseuduilla on selvitettävä toimiva liikennejärjestelmä sekä palvelujen saatavuutta edistävä keskusjärjestelmä ja palveluverkko sekä sen yhteydessä vähittäiskaupan suuryksikön sijoittuminen. Uusia huomattavia asuin-, työpaikka- tai palvelutoimintojen alueita ei tule sijoittaa irralleen olemassa olevasta yhdyskuntarakenteesta. Vähittäiskaupan suuryksiköt on sijoitettava tukemaan yhdyskuntarakennetta. Näistä tavoitteista voidaan poiketa vain, jos tarve- ja vaikutusselvityksiin perustuen pystytään osoittamaan, että rakentaminen on kestävän kehityksen mukaista (ympäristöministeriö 2004). 1.3.2 Perusaineistot ja kyselyt Tämä selvitys perustuu olemassa oleviin suunnitelmiin ja selvityksiin, tilasto- ja tutkimustietoihin, paikkatietoanalyyseihin sekä asiantuntija-arvioihin. Luettelo selvityksessä käytetystä lähdemateriaalista on raportin lopussa. Selvityksessä on käytetty seuraavia perusaineistoja: Yhdyskuntarakenne Itä-Uudenmaan maakunnan kehittämisen suunnat ja maakuntakaava 2000 Itä-Uudenmaan seutukaava 1998 Uudenmaan maakuntakaavaehdotus 2003 Uudenmaan liiton vahvistetut seutukaavat Hespo 2003 Itä-Uudenmaan liikennestrategia sekä joukkoliikenteen ja henkilökuljetusten palvelutasotavoitteet (luonnos) Väestö ja työpaikat Tilastokeskuksen, Itä-Uudenmaan liiton sekä kuntien tilastot ja ennusteet Vähittäiskauppa ACNielsenin myymälärekisteri 2003 Tilastokeskuksen toimipaikkarekisteri: Yritysten toimipaikat 2002, TP15-taulukko. Tilastokeskuksen toimipaikkarekisteri: Yritysten osoitteet 4/2004. Lähtötietoja ja eri tahojen näkemyksiä selvitettiin kunnille, viranomaisille, päivittäistavarakaupalle, erikoiskaupalle sekä yhdistyksille ja yhteisöille suunnatun kyselyn avulla. Kysely lähetettiin Itä-Uudenmaan kunnille, Uudenmaan ympäristökeskukselle, Ympäristöministeriölle, päivittäistavarakaupan ryhmille, erikoiskaupan suurimmille ketjuille, huoltoasemamyymäläketjuille, Erikoiskaupan liitolle, Päivittäistavarakauppa ry:lle, Itä-Uudenmaan kauppakamariyksikölle, Porvoon ja Loviisan nuorkauppakamareille, Porvoon seudun uusyrityskeskukselle, Vanhan Porvoon kauppiasyhdistykselle, Porvoon elävä keskusta ry:lle, Sipoon puolesta ry:lle, Itä-Uudenmaan luonnon- ja ympäristönsuojeluyhdistykselle, Uudenmaan ympäristönsuojelupiirille sekä Itä-Uudellamaalla toimiville yrittäjäyhdistyksille.

6 Suunnittelukeskus Oy 1.4 Keskeiset käsitteet Päivittäistavarakaupalla tarkoitetaan yleisimmin päivittäistavaroiden koko sortimentin valikoimaa myyvää, pääasiassa itsepalveluperiaatteella toimivaa markettyyppistä elintarvikemyymälää. Ruoan osuus päivittäistavaramyymälöiden kokonaismyynnistä on noin 80 %. Pohjoismaisella termillä päivittäistavara (dagligvara) tarkoitetaan elintarvikkeiden ohella sellaisia tuotteita, joita ihmiset ovat tottuneet hankkimaan elintarvikeostosten yhteydessä. Päivittäistavaroihin luetaan siten ruoka, juomat, tupakkatuotteet, teknokemian tuotteet, kodin paperit, lehdet sekä kosmetiikka (Päivittäistavarakauppaesite 2004-2005). Vähittäiskaupan suuryksiköllä tarkoitetaan maankäyttö- ja rakennuslaissa yli 2 000 kerrosneliömetrin suuruista vähittäiskaupan suurmyymälää, ei kuitenkaan paljon tilaa vaativan erikoistavaran myymälöitä. Suuryksiköitä ovat hypermarketit, tavaratalot, suuret supermarketit sekä erikoiskaupan suurmyymälät. Vähittäiskaupan tilastoinnissa ei käytetä määritteenä kerrosneliömetrejä vaan myyntineliömetrejä. 2 000 kerrosneliömetriä vastaa noin 1 500 myyntineliömetriä. Maankäyttö- ja rakennuslain 58.4 :ssä tarkoitetulla vähittäiskaupan myymäläkeskittymällä tarkoitetaan joko yksittäistä liikerakennusta, jossa on useita myymälöitä tai usean liikerakennuksen muodostamaa kokonaisuutta, jossa myymälöillä on yhteisiä toimintoja, kuten yhteinen pysäköintialue tai kokonaisuudella on yhteinen johto ja markkinointi. Myymäläkeskittymällä ei tarkoiteta toisistaan toiminnallisesti erillisiä myymälöitä ja liikerakennuksia. Esimerkiksi teollisuus- ja varastoalueen vähittäistä muuttumista liiketoimintojen alueeksi ei pidettäisi lain tarkoittamana myymäläkeskittymän toteuttamisena (ympäristöministeriö 2004). Hypermarket on monen alan tavaroita myyvä, pääosin itsepalveluperiaatteella toimiva myymälä, jossa myynnin painopiste on päivittäistavaroissa. Hypermarketin myyntipinta-ala on yli 2 500 neliömetriä. Elintarvikkeiden osuus on alle puolet (<50 %) myyntipinta-alasta. Mikäli elintarvikkeiden osuus myyntipinta-alasta on yli puolet, kyseessä on suuri supermarket. Hypermarket voi sijaita keskustassa tai keskustan lähialueella, kauppakeskuksessa, hypermarket-keskuksessa tai keskustan ulkopuolella liikenteellisesti hyvin saavutettavissa olevalla paikalla. Myymälä toimii yleensä yhdessä tasossa ja kassat ovat uloskäynnin yhteydessä. Yleensä pysäköintitiloja on runsaasti ja ne sijaitsevat maan tasossa (ympäristöministeriö 2004). Tavaratalo on monen eri alan tavaroita myyvä vähittäismyymälä, jonka myyntipinta-ala on vähintään 2 500 neliömetriä. Tavaratalossa minkään tavararyhmän osuus myyntipinta-alasta ei ylitä puolta kokonaismyyntipinta-alasta. Tavaratalon osastot vastaavat alansa erikoisliikkeiden valikoimia. Tavaratalossa on korkea palveluaste ja kassat sijaitsevat osastoilla. Tavaralajitelmaan kuuluvat elintarvikkeiden ohella yleensä vapaa-aikaan, pukeutumiseen, asumiseen, kosmetiikkaan sekä kirja- ja paperialaan liittyvät tavarat. Mikäli jonkun tavararyhmän myyntipinta-ala on vähintään 50 %, on kyseessä ao. toimialalla toimiva erikoiskaupan suurmyymälä (erikoistavaratalo). Tavaratalo voi sijaita kaupungin ydinkeskustassa, aluekeskuksessa tai muualla sijaitsevassa kauppakeskuksessa (Kauppa 2005 ja Byckling ym. 2002). Supermarket on pääosin itsepalveluperiaatteella toimiva ruoan myyntiin keskittyvä päivittäistavaramyymälä, jonka myyntipinta-ala on 400-999 neliömetriä (pieni supermarket) ja tai yli 1 000 neliömetriä (suuri supermarket). Supermarketissa elintarvikkeiden osuus on yli puolet (>50 %) myyntipintaalasta. Supermarket voi sijaita asuntoalueilla, keskuksissa tai niiden ulkopuolella liikenteellisesti hyvin saavutettavissa olevilla paikoilla. Kauppakeskus on liikerakennus, jossa myymälät ja palvelut avautuvat sisäänpäin käytäville tai keskusaukiolle. Vuokrattavan liiketilan määrä on yleensä vähintään 5 000 huoneistoneliömetriä ja myymälöitä on vähintään kymmenen kappaletta. Kauppakeskuksessa on yksi tai useampi ankkuri- tai veturiyritys ja joukko avainyrityksiä sekä muita myymälöitä ja palveluja. Palvelut voivat olla sekä kaupallisia ja julkisia. Minkään yksittäisen yrityksen osuus liiketilan kokonaismäärästä ei ylitä 50 prosenttia.

Itä-Uudenmaan 7 KAUPAN PALVELUVERKKOSELVITYS Kauppakeskukset luokitellaan usein suurmyymälöiksi, vaikka ne eivät ole sitä maankäyttö- ja rakennuslain tarkoittamassa merkityksessä (ympäristöministeriö 2004). Maankäyttö- ja rakennuslaissa ei esitetä yksiselitteistä tulkintaa paljon tilaa vaativalle erikoistavaran kaupalle. Ympäristöministeriön suosituksen (ympäristöministeriö 2000) mukaan vähittäiskauppaa koskevien säännösten ulkopuolelle jäävät myymälät ovat: moottoriajoneuvojen kauppa, moottoriajoneuvojen varaosien ja tarvikkeiden kauppa, rengaskauppa, venekauppa, veneilytarvikkeiden kauppa, matkailuvaunujen kauppa, huonekalukauppa, sisustustarvikekauppa (rakenteellinen sisutus), rautakauppa, rakennustarvikekauppa, maatalouskauppa, puutarha-alan kauppa ja kodintekniikkakauppa. Toimialaan liittyvien oheistuotteiden osuus myymälän myyntipinta-alasta saa olla enintään 20 %, kuitenkin enintään 400 m 2. Tästä myyntipinta-alasta enintään 100 neliömetrin alalla voidaan myydä elintarvikkeita ja oheistuotteita, jotka eivät liity toimialaan. Vähittäiskaupan suuryksiköiden ohjauksen piiriin kuuluvat sisustuskauppa (asumiseen liittyvä sisustus), urheilukauppa ja muu vähittäiskauppa (mm. tietotekniikkakauppa). Erikoiskauppojen keskus (Retail park) on useammasta liikerakennuksesta ja lähinnä erikoiskaupan myymälöistä koostuva kaupallinen keskus/keskittymä. Erikoiskauppojen keskus sijaitsee yleensä keskusta-alueiden ulkopuolella yhdessä tasossa ja aukeaa ulkotilaan yhteiselle pysäköintialueelle. Tilaa vaativien erikoiskauppojen lisäksi tällaiseen keskittymään sijoittuu usein myös pienempiä erikoiskauppoja kuten urheiluliikkeitä (ympäristöministeriö 2004). Merkkituotemyymälöiden keskus (Factory Outlet Center). Muodostuu useasta liikerakennuksesta. Keskuksessa toimi tyypillisesti yksittäisten tuotemerkkien myyntiin keskittyneitä erikoistavaramyymälöitä. Keskuksen edullinen hintataso perustuu siihen, että tuotevalikoimaan ei kuulu uusimpia mallistoja. Merkkituotemyymälöiden keskus toimii keskustan ulkopuolella ja keskuksella on yhteinen johto ja markkinointi. Suomessa ei toistaiseksi ole yhtään merkkituotemyymälöiden keskusta (ympäristöministeriö 2004). Liikennemyymälä. Liikennemyymälä on huoltoaseman yhteydessä toimiva, pääasiassa päivittäistavaroita myyvä ja yleensä itsepalveluperiaatteeseen perustuva myymälä. Viihde- ja huvittelukeskus (Entertainment Center). Viihde- ja huvittelukeskus muodostuu useammasta rakennuksesta. Keskuksessa toimii vapaa-ajan palveluihin keskittyviä yrityksiä, kuten elokuvateattereita, kuntokeskuksia, ravintoloita, vapaa-ajantarvikemyymälöitä ja huvipuistoja. Viihde- ja huvittelukeskuksella on yhteinen johto ja markkinointi. Suomessa ei toistaiseksi ole yhtään tällaista keskusta. ACNielsenin myymälärekisterissä päivittäistavarakaupan myymälät jaetaan myymälätyyppeihin seuraavasti: Hypermarket: myyntiala vähintään 2 500 m 2, päivittäistavaroiden osuus myynnistä alle 2/3 Tavaratalo: myyntiala vähintään 1 000 m 2, päivittäistavaroiden osuus myynnistä alle 2/3 supermarket, iso: myyntiala vähintään 1 000 m 2, päivittäistavaroiden osuus myynnistä yli 2/3 supermarket, pieni: myyntiala 400-999 m 2, päivittäistavaroiden osuus myynnistä yli 2/3 valintamyymälä, iso: myyntiala 200-399 m 2 valintamyymälä, pieni / pienmyymälä: myyntiala alle 200 m 2 erikois- tai kauppahallimyymälä: myymälöissä vain osa päivittäistavaravalikoimasta

8 Suunnittelukeskus Oy 2 NYKYTILANNE JA KEHITYSNÄKYMÄT 2.1 Väestö Itä-Uudellamaalla asui vuoden 2003 lopussa lähes 92 000 asukasta (taulukko 1). Noin puolet väestöstä sijoittui Porvooseen, viidesosa Sipooseen ja kymmenesosa Loviisaan. Muissa kunnissa asui yhteensä noin 20 000 asukasta eli noin viidesosa väestöstä. Kuvassa 2 esitetään väestön sijoittuminen neliökilometriruuduittain vuonna 2003. Kuva 2. Väestön sijoittuminen neliökilometriruuduittain vuonna 2003 (lähde: Itä-Uudenmaan liitto ja Tilastokeskus). Itä-Uudenmaan väestömäärä on ollut kasvussa viimeksi kuluneiden vuosikymmenten aikana. 1980- luvulla väestömäärä kasvoi lähes 4 800 asukkaalla (6 %) ja 1990-luvulla noin 6 600 asukkaalla (8 %). Kasvu ei kuitenkaan ole jakautunut tasaisesti, vaan keskittynyt lähinnä Porvooseen ja Sipooseen. Muita väestömäärältään kasvaneita kuntia ovat 1990-luvulla olleet Askola, Pernaja ja Pukkila. Itä-Uudenmaan väestönkasvun ennustetaan jatkuvan myös lähitulevaisuudessa. Itä-Uudenmaan liitossa on laadittu viimeksi väestönkehitysarvio vuosituhannen vaihteessa liittyen maakuntastrategian laatimistyöhön ja se on maakuntahallituksen hyväksymä 31.1.2000. Uusi arvio laaditaan vuoden 2005 aikana, joten tässä selvityksessä jouduttiin käyttämään vielä vanhoja tavoitelukuja. Väestönkehitysarviossa tarkasteluajanjakso ulottui vuoteen 2020, joten tätä työtä varten siitä laskettiin vuoden 2015 väestötavoitteet. Niiden mukaan maakunnassa asuu noin 103 000 asukasta vuonna 2015. Tämä merkitsee noin 11 200 uutta asukasta eli noin kahdentoista prosentin kasvua vuoteen 2003 verrattuna (taulukko 2). Suurinta väestönkasvu on Sipoossa ja Porvoossa. Nykynäkymien mukaan Por-

Itä-Uudenmaan 9 KAUPAN PALVELUVERKKOSELVITYS voon väestömäärä voi kasvaa ennustetta suuremmaksi, mutta Loviisassa väestönkasvu saattaa jäädä ennustetta pienemmäksi. Tilastokeskuksen väestöennusteessa vuodelta 2001 Itä-Uudenmaan väestömäärän ennustettiin kasvavan noin 6 800 asukkaalla vuoteen 2015 mennessä (7 %) (taulukko 3). Tässä selvityksessä ostovoiman kasvua arvioitaessa käytetään uudempaa, Itä-Uudenmaan liiton laatimaa ennustetta. Kaupallisten palvelujen tulevaa mitoitusta kartoitettaessa käytettävän väestökehitysarvion tulee olla mahdollisimman realistinen, mutta mieluummin hieman ylimitoitettu kuin alimitoitettu. Taulukko 1. Väestömäärä Itä-Uudellamaalla kunnittain 1980-2003 (lähde: Tilastokeskus). Muutos Muutos 1980-1990 1990-2003 1980 1985 1990 1995 2003 lkm % lkm % Askola 4 058 4 132 4 248 4 269 4 474 190 5 226 5 Lapinjärvi - Lappträsk 3 614 3 370 3 306 3 139 2 977-308 -9-329 -10 Liljendal 1 388 1 438 1 537 1 509 1 466 149 11-71 -5 Loviisa - Lovisa 8 870 8 733 8 396 7 758 7 371-474 -5-1 025-12 Myrskylä - Mörskom 2 073 2 003 2 098 2 040 2 012 25 1-86 -4 Pernaja - Pernå 3 820 3 643 3 687 3 817 3 871-133 -3 184 5 Porvoo - Borgå 38 296 39 813 41 930 43 315 46 217 3 634 9 4 287 10 Pukkila 1 678 1 639 1 840 1 867 1 979 162 10 139 8 Ruotsinpyhtää - Strömfors 3 509 3 368 3 350 3 263 2 925-159 -5-425 -13 Sipoo - Sibbo 12 971 13 879 14 671 15 497 18 397 1 700 13 3 726 25 Itä-Uusimaa - Östra Nyland 80 277 82 018 85 063 86 474 91 689 4 786 6 6 626 8 Taulukko 2. Itä-Uudenmaan liiton väestönkehitysarvio vuoteen 2015. Muutos 2003-2015 2003 2015 lkm % Askola 4 474 4 485 11 0 Lapinjärvi - Lappträsk 2 977 3 000 23 1 Liljendal 1 466 1 520 54 4 Loviisa - Lovisa 7 371 7 925 554 8 Myrskylä - Mörskom 2 012 2 110 98 5 Pernaja - Pernå 3 871 3 880 9 0 Porvoo - Borgå 46 217 51 850 5 633 12 Pukkila 1 979 2 035 56 3 Ruotsinpyhtää - Strömfors 2 925 3 000 75 3 Sipoo - Sibbo 18 397 23 100 4 703 26 Itä-Uusimaa - Östra Nyland 91 689 102 905 11 216 12 Taulukko 3. Tilastokeskuksen väestöennuste vuoteen 2015. Muutos 2003-2015 2003 2015 lkm % Askola 4 474 4 827 353 8 Lapinjärvi - Lappträsk 2 977 2 789-188 -6 Liljendal 1 466 1 373-93 -6 Loviisa - Lovisa 7 371 7 424 53 1 Myrskylä - Mörskom 2 012 1 849-163 -8 Pernaja - Pernå 3 871 4 272 401 10 Porvoo - Borgå 46 217 49 268 3 051 7 Pukkila 1 979 2 160 181 9 Ruotsinpyhtää - Strömfors 2 925 2 754-171 -6 Sipoo - Sibbo 18 397 21 810 3 413 19 Itä-Uusimaa - Östra Nyland 91 689 98 526 6 837 7

10 Suunnittelukeskus Oy 2.2 Työpaikat Itä-Uudenmaan työpaikat keskittyvät huomattavalta osaltaan Porvooseen ja Loviisaan sekä muihin kuntakeskuksiin. Kuvassa 3 esitetään työpaikkojen sijoittuminen neljänneskilometrin ruuduittain vuonna 2000. Kuva 3. Työpaikkojen sijoittuminen 250x250 m ruuduittain vuonna 2000 (lähde: Itä-Uudenmaan liitto). 2.3 Kulutus ja ostovoima Itä-Uudenmaan ostovoima arvioitiin väestömäärän ja asukaskohtaisten kulutuslukujen perusteella. Vuoden 2003 kulutuslukuina käytettiin Vähittäiskauppa Suomessa -selvityksessä (Santasalo & Koskela 2003) esitettyjä Itä-Uudenmaan keskimääräisiä lukuja (taulukko 4). Ostovoiman kehitys arvioitiin väestöennusteiden ja yksityisen kulutuksen kasvuarvioiden mukaan. Väestöennusteena käytettiin Itä- Uudenmaan liiton väestöennustetta vuosille 2010 ja 2015. Yksityisen kulutuksen kasvuarviona käytettiin päivittäistavaroissa yhtä prosenttia/vuosi ja kaikilla erikoiskaupan toimialoilla kahta prosenttia/vuosi. Erikoiskaupan ostovoimalaskelmassa käytetyt toimialaryhmät ovat: Alkot, apteekit ym., muotikauppa, huonekalu- ja sisustuskauppa, kodintekniikkakauppa, rautakauppa ja muu erikoiskauppa. Toimialaryhmiä kuvataan tarkemmin kohdassa 2.7 ja liitteessä 1. Eri tahojen tekemät arviot yksityisen kulutuksen kasvusta poikkeavat useimmiten huomattavasti toisistaan. Kasvuarviot vaihtelevat myös toimialoittain. Tässä selvityksessä kaikilla erikoiskaupan toimi-

Itä-Uudenmaan 11 KAUPAN PALVELUVERKKOSELVITYS aloilla käytettyä kahden prosentin kasvuarviota voidaan pitää varsin realistisena pitkän aikavälin arvioissa. Ostovoimatarkasteluissa on pidettävä mielessä, että ostovoima kuvaa kuluttajien ostopotentiaalia tietyllä alueella. Se ei kerro suoraan, missä tämä potentiaali toteutuu myyntinä. Taulukko 4. Vähittäiskauppaan kohdistuva ostovoima asukasta kohti toimialaryhmittäin vuonna 2003 Itä-Uudellamaalla (Santasalo & Koskela 2003) ja arvio kehityksestä vuosille 2010 ja 2015. Toimialaryhmiin kuuluvat toimialat on esitetty liitteenä 1 olevassa toimialaluokituksessa. Kulutusluvut, /asukas (2003 rahassa) Kasvuarvio 2003 2010 2015 % / vuosi Päivittäistavarakauppa 2 527 2 709 2 847 1 % Alko 160 172 180 1 % Apteekit 480 515 541 1 % Muotikauppa 645 741 818 2 % Sisustuskauppa 273 314 346 2 % Kodintekniikkakauppa 384 441 487 2 % Rautakauppa 369 424 468 2 % Muu erikoiskauppa 619 711 785 2 % Päivittäistavarakaupan ostovoiman arvioidaan edellä esitetyillä perusteilla kasvavan Itä-Uudenmaan alueella noin 60 miljoonaa euroa vuosina 2003-2015 (taulukko 5). Valtaosa tästä noin 26 prosentin kasvusta toteutuu Porvoon seutukunnassa ja lähinnä Porvoossa ja Sipoossa. Loviisan seutukuntaan kuuluvissa kunnissa ostovoima kasvaa yhteensä noin kahdeksalla miljoonalla eurolla vuoteen 2015 mennessä. Taulukko 5. Päivittäistavaroiden ostovoiman kehitys kunnittain vuoteen 2015. Ostovoima, milj.euroa Muutos 2003 2010 2015 2003-2015 Askola 11,3 12,1 12,8 1,5 Myrskylä - Mörskom 5,1 5,7 6,0 0,9 Porvoo - Borgå 116,8 134,7 147,6 30,9 Pukkila 5,0 5,5 5,8 0,8 Sipoo - Sibbo 46,5 57,4 65,8 19,3 Porvoon seutukunta 184,7 215,4 238,0 53,3 Lapinjärvi - Lappträsk 7,5 8,1 8,5 1,0 Liljendal 3,7 4,1 4,3 0,6 Loviisa - Lovisa 18,6 21,3 22,6 3,9 Pernaja - Pernå 9,8 10,5 11,0 1,3 Ruotsinpyhtää - Strömfors 7,4 8,1 8,5 1,2 Loviisan seutukunta 47,0 52,1 55,0 8,0 Itä-Uusimaa - Östra Nyland 231,7 267,4 293,0 61,3 Erikoiskaupan ostovoiman arvioidaan edellä esitetyillä perusteilla kasvavan Itä-Uudellamaalla noin 100 miljoonaa euroa vuosina 2003-2015 (taulukko 6). Suurinta kasvu on Porvoossa (noin 53 miljoonaa euroa) ja Sipoossa (noin 30 miljoonaa euroa). Erikoiskaupan ostovoiman kasvusta noin 60 prosenttia kohdistuu keskustahakuiseen erikoiskauppaan ja noin 40 prosenttia tilaa vievän erikoiskaupan toimialoille (taulukko 7). Keskustahakuiseen erikoiskauppaan sisältyy alkoholijuomien vähittäiskauppa, apteekkien ym. vähittäiskauppa (apteekit, terveydenhoitotarvikkeet, kosmetiikka- ja hygieniatuotteet), muotikauppa (tekstiilit, vaatteet, jalkineet) ja muu erikoiskauppa (mm. kirjat, lehdet, kukat, valokuvausalan tuotteet, optisen alan tuotteet, kellot, urheilutarvikkeet, matot, lemmikkieläimet, lastenvaunut, lahjatavarat). Tilaa vievän erikoiskaupan toi-

12 Suunnittelukeskus Oy mialoja ovat huonekalu- ja sisustuskauppa, kodintekniikka- ja tietokonekauppa sekä rautakauppa. Tarkempi toimialaluokitus on liitteenä 1. Taulukko 6. Erikoistavaroiden ostovoiman kehitys kunnittain vuoteen 2015. Ostovoima, milj.euroa Muutos 2003 2010 2015 2003-2015 Askola 13,1 14,8 16,3 3,2 Myrskylä - Mörskom 5,9 7,0 7,6 1,8 Porvoo - Borgå 135,4 164,8 188,0 52,6 Pukkila 5,8 6,7 7,4 1,6 Sipoo - Sibbo 53,9 70,3 83,7 29,8 Porvoon seutukunta 214,1 263,6 303,0 88,9 Lapinjärvi - Lappträsk 8,7 9,9 10,9 2,2 Liljendal 4,3 5,0 5,5 1,2 Loviisa - Lovisa 21,6 26,0 28,7 7,1 Pernaja - Pernå 11,3 12,8 14,1 2,7 Ruotsinpyhtää - Strömfors 8,6 9,9 10,9 2,3 Loviisan seutukunta 54,5 63,7 70,1 15,5 Itä-Uusimaa - Östra Nyland 268,6 327,4 373,1 104,4 Taulukko 7. Erikoiskaupan ostovoiman kasvu 2003-2015 toimialoittain. Muutos 2003-2015, milj.euroa Keskustahakuinen erikoiskauppa Tilaa vievä erikoiskauppa Askola 1,9 1,2 Myrskylä - Mörskom 1,1 0,7 Porvoo - Borgå 32,5 20,0 Pukkila 1,0 0,6 Sipoo - Sibbo 18,7 11,2 Porvoon seutukunta 55,1 33,8 Lapinjärvi - Lappträsk 1,3 0,8 Liljendal 0,7 0,5 Loviisa - Lovisa 4,4 2,7 Pernaja - Pernå 1,6 1,1 Ruotsinpyhtää - Strömfors 1,4 0,9 Loviisan seutukunta 9,5 6,1 Itä-Uusimaa - Östra Nyland 64,6 39,8

Itä-Uudenmaan 13 KAUPAN PALVELUVERKKOSELVITYS 2.4 Maankäyttö ja yhdyskuntarakenne 2.4.1 Palveluverkko ja alakeskukset Itä-Uudenmaan keskusverkko koostuu maakuntakeskuksesta (Porvoo), seutukuntakeskuksista (Porvoo ja Loviisa), kuntakeskuksista, kunnan alakeskuksista ja kylistä/muista keskuksista. Alakeskuksia ovat Söderkulla, Gammelbacka, Kevätkumpu, Monninkylä, Koskenkylä, Isnäs, Porlammi, Tesjoki ja Valko. Keskusluokitus esitetään kuvassa 4. Kuva 4. Itä-Uudenmaan keskusverkko. 2.4.2 Kaavoitustilanne Itä-Uudenmaan seutukaava ja maakuntakaava Itä-Uudenmaan seutukaava muodostuu neljässä vaiheessa laaditusta kaavasta. Viidennestä vaihekaavasta lähtien kaavat ovat maakuntakaavoja. Ensimmäinen seutukaava käsittää virkistys- ja suojelualueita sekä eräitä maa- ja metsätalousalueita. Liittovaltuusto hyväksyi kaavan 14.6.1979, sisäasiainministeriö vahvisti sen 8.10.1981 ja Korkein hallinto-oikeus pysytti vahvistuspäätöksen 17.7.1984. Toinen vaiheseutukaava käsittää taajamien, liikenteen ja teknisen huollon alueet sekä seutukaavan 1979 muutokset. Liittovaltuusto hyväksyi kaavan 15.6.1984, ympäristöministeriö vahvisti sen 21.2.1986 ja Korkein hallinto-oikeus pysytti vahvistuspäätöksen 1986.

14 Suunnittelukeskus Oy Kolmannen vaiheen seutukaava käsittää kylä- ja harjualueet sekä muutoksia ja täydennyksiä edellisiin seutukaavoihin. Yhtymäkokous hyväksyi kaavan 12.10.1994. Ympäristöministeriö vahvisti kaavan 17.4.1997, lukuun ottamatta eräitä liikennealuevarauksia. Itä-Uudenmaan liitto valitti päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka kumosi 13.7.1998 ympäristöministeriön päätöksen siltä osin kuin seutukaava oli jätetty vahvistamatta eräiden Lapinjärven kirkonkylän kohdalla olevien liikennealuevarausten osalta. Asia palautui uudelleen ympäristöministeriön käsiteltäväksi. Ympäristöministeriö vahvisti seutukaavan ko. liikennealuevarausten osalta 19.3.1999. Neljännen vaiheen seutukaavaan, jonka yhtymäkokous hyväksyi 17.12.1996, sisältyy edellisiä seutukaavoja tarkistavia ja täydentäviä aluevarauksia. Aihepiirinsä puolesta merkittävimmät aluevaraukset muodostuvat valtakunnallisesti merkittävistä kallioalueista. Yksittäisistä aluevarauksista merkittävin lienee pääöljyputken aluevaraus. Ympäristöministeriö vahvisti seutukaavan 14.11.2000. Viidennen vaiheen kaava, maakuntakaava 2000, sisältää edellisiä seutukaavoja tarkistavia ja täydentäviä aluevarauksia, joiden tarpeellisuus on eri yhteyksissä tullut esille. Aluevaraukset painottuvat Sipoon kuntaan. Yksittäisistä aluevarauksista merkittävin lienee maakaasun runkoputken aluevaraus. Maakuntavaltuusto hyväksyi kaavan 21.12.2000. Ympäristöministeriö vahvisti kaavan 5.4.2002, lukuun ottamatta keskustatoimintojen aluevarausta Itäsalmessa (C4019) ja Kilpilahden eritasoliittymävarausta. Itä-Uudenmaan maakuntahallitus valitti päätöksestä vahvistamatta jääneiden aluevarausten osalta korkeimpaan hallinto-oikeuteen 29.4.2002. Korkein hallinto-oikeus pysytti päätöksellään (11.9.2003) ympäristöministeriön päätöksen. Kokonaismaakuntakaavan työstö aloitettiin vaihekaavana kunnes vaihemaakuntakaavan tekemisestä siirryttiin kokonaismaakuntakaavan tekemiseen maakuntahallituksen kokouksessa 11.9.2002. Maankäyttö- ja rakennuslain mukainen aloitusvaiheen viranomaisneuvottelu (66 ) pidettiin Itä-Uudenmaan liiton tiloissa 10.12.2002. Kokonaismaakuntakaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelma oli nähtävillä lausuntoja ja mielipiteitä varten 13.3.2003-11.4.2003 välisen ajan. Maakuntakaava on valmisteluvaiheessa. Maakuntakaavan tavoitteena on arvioida koko maakunnan maankäyttöä, tarvittavia aluevarauksia ja niiden ajankohtaisuutta. Maankäyttö- ja rakennuslain ja valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden lisäksi liitolla on myös omia alueidenkäytöllisiä tavoitteita. Maakuntakaavaluonnos pyritään saamaan nähtäville vuoden 2004 loppupuolella. Itä-Uudenmaan yleiskaavat Sipoo Kaavan / kaava-alueen nimi Oikeusvaikutukset Hyväksytty/vahvistettu tai vireillä Haja-asutusalueiden yleiskaava Oikeusvaikutteinen 18.4.1997 Söderkullan osayleiskaava Oikeusvaikutteinen kunnanvaltuusto hyväksynyt 2002, valitettu Helsingin hallinto-oikeuteen (16 valitusta). Helsingin hallinto-oikeus hylkäsi valitukset elokuussa 2003. Kaavasta on valitettu edelleen korkeimpaan hallintooikeuteen. Koko kunnan yleiskaava Tavoitteena oikeusvaikutteinen vireille 2004 loppuvuodesta Saariston ja rannikon Tavoitteena oikeusvaikutteinen aloitettu 2002 osayleiskaava Boxin kylätaajaman osayleiskaava Tavoitteena oikeusvaikutteinen aloitettu 2002 Västerskogin kylätaajaman Tavoitteena oikeusvaikutteinen aloitettu 2002 osayleiskaava Kringermalmin osayleiskaava Tavoitteena oikeusvaikutteinen aloitettu 2003

Itä-Uudenmaan 15 KAUPAN PALVELUVERKKOSELVITYS Itäsalmen ja Sipoonkorven Tavoitteena oikeusvaikutteinen vireille 2004-2005 osayleiskaava Nikkilän osayleiskaava Tavoitteena oikeusvaikutteinen aloitettu 1998 Talman/Martinkylän osayleiskaava Tavoitteena oikeusvaikutteinen aloitettu 1996 Porvoo Kaavan / kaava-alueen nimi Oikeusvaikutukset Hyväksytty/vahvistettu tai vireillä Emäsalon-Hakasalon - 2001 osayleiskaava Kylien ja haja-asutusalueiden - 1996 osayleiskaava Sköldvikin osayleiskaava Oikeusvaikutteinen YM 9.6.1988 Keskeisten alueiden osayleiskaava - ehdotus 2004 Onas-Pirttisaari osayleiskaava - vireillä 2004 Sköldvikin osayleiskaava - vireillä 2004 Vessöön, Skavarbölen ja Sondbyn kylien osayleiskaava - vireillä 2004 Askola Kaavan / kaava-alueen nimi Oikeusvaikutukset Hyväksytty/vahvistettu tai vireillä Keskustaajamien osayleiskaava Oikeusvaikutukseton 1994 Pukkila Kaavan / kaava-alueen nimi Oikeusvaikutukset Hyväksytty/vahvistettu tai vireillä Porvoonjokilaakson osayleiskaava Oikeusvaikutteinen Hyväksytty Torpin alueen osayleiskaava Tavoitteena oikeusvaikutteinen vireillä 2004 Myrskylä Kaavan / kaava-alueen nimi Oikeusvaikutukset Hyväksytty/vahvistettu tai vireillä Kirkonkylän osayleiskaava Oikeusvaikutukseton 20.5.2002 Lapinjärvi Kaavan / kaava-alueen nimi Oikeusvaikutukset Hyväksytty/vahvistettu tai vireillä Lapinjärven osayleiskaava Oikeusvaikutteinen KV hyväksymä 2002 Koskenkyläjokilaakson osayleiskaava - - Liljendal Kaavan / kaava-alueen nimi Oikeusvaikutukset Hyväksytty/vahvistettu tai vireillä Liljendalin kirkonkylän yleiskaava Oikeusvaikutukseton KV hyväksymä 26.5.1988 Pernaja Kaavan / kaava-alueen nimi Oikeusvaikutukset Hyväksytty/vahvistettu tai vireillä Rannikon ja saariston osayleiskaava Oikeusvaikutteinen KV hyväksymä 8.3.2000, KHO päätös 31.1.2004 Isnäsin kyläalueen osayleiskaava Oikeusvaikutteinen KV 11.2.2002, valitettu KHO:een satama-alueen osalta. Yhä KHO:ssa. Koskenkylän osayleiskaava Oikeusvaikutukseton KV 20.4.1988 Vanhankylän-Koskenkylän Laaditaan oikeusvaikutteiseksi Tullut vireille 2002. Selvitykset osayleiskaava 2002-2004. Luonnosvaiheessa 2004.

16 Suunnittelukeskus Oy Loviisa Kaavan / kaava-alueen nimi Oikeusvaikutukset Hyväksytty/vahvistettu tai vireillä Keskustan ja Alakaupungin Oikeusvaikutteinen KV hyväksymä 13.6.2001 osayleiskaava Valkolammen osayleiskaava Oikeusvaikutukseton KV hyväksymä 8.9.1993 Loviisan yleiskaava Oikeusvaikutukseton KV hyväksymä 9.12.1987 Loviisan rantaosayleiskaava Oikeusvaikutukseton KV hyväksymä 13.11.1985 Loviisanlahden itärannan rantaosayleiskaava Laaditaan oikeusvaikutteiseksi Pyritään saamaan vireille 2004 Ruotsinpyhtää Kaavan / kaava-alueen nimi Oikeusvaikutukset Hyväksytty/vahvistettu tai vireillä Vahterpään-Gäddbergsön Oikeusvaikutteinen Uudenmaan ympäristökeskus rantaosayleiskaava 26.7.1999 Markkinamäen osayleiskaava Oikeusvaikutteinen YM 8.7.1999 Kymijoen länsihaarojen Oikeusvaikutteinen YM 25.6.1998 osayleiskaava Kullan-Lappomin rantaosayleiskaava Oikeusvaikutteinen KV hyväksymä 24.2.2003 Valitettu korkeimpaan oikeuteen. Ruotsinpyhtään ja Pyhtään kuntien yhteinen yleiskaava Kaavan / kaava-alueen nimi Oikeusvaikutukset Hyväksytty/vahvistettu tai vireillä Ahvenkosken osayleiskaava Kuntien yhteistyö tähtää kaavan vahvistamiseen oikeusvaikutteisena kuntien yhteisenä osayleiskaavana. Kaavatoimikunta aloitti työnsä keväällä 2003. Kuntien yhteisen yleiskaavan vahvistaa ympäristöministeriö.

Itä-Uudenmaan 17 KAUPAN PALVELUVERKKOSELVITYS 2.4.3 Uudet asuin- ja työpaikka-alueet Uudet rakentuvat asuntoalueet (kuva 5) ovat pääasiassa kuntakeskuksissa tai niiden liepeillä sijaitsevia tiivistymis- tai laajentumisalueita. Osa näistä alueista on jo kaavoitettavana, osa taas lähinnä tavoitetasolla olevia toiveita uusista käyttöönotettavista laajentumissuunnista. Porvoon, Sipoon ja Loviisan kaupunki- ja kuntakeskuksiin ja niiden alakeskuksiin sijoittuu myös kerrostalo- ja pienkerrostaloasumista, mutta niiden ulkopuolelle tuleva uusi asuminen tulee olemaan vain pientaloasutusta. Aineistoa on kerätty mm. Itä-Uudenmaan aluekeskusohjelman asumistyöryhmän selvityksen yhteydessä vuonna 2003. Kuva 5. Vuoteen 2015 rakentuvat uudet asunto- ja työpaikka-alueet Itä-Uudellamaalla. numero tyyppi kuvaus 1 asuminen Dalskärrin asuntoalue ja Jokipuiston alue 2 asuminen Nikkilän kartanon asuntoalue 3 asuminen Talman asuntoalueet 4 työpaikat Bastukärrin teollisuusalue 5 työpaikat Vaahteramäen teollisuusalue 6 asuminen Söderkullan asuntoalueet 7 asuminen Sipoonlahden Eriksnäsin asuntoalueet 8 työpaikat Sipoonlahden työpaikka-alueet 9 asuminen Napion asuntoalueet 10 asuminen Pukkilan kirkonkylän asunto- ja työpaikka-alue 11 asuminen Myrskylän Paloistenmäen asuntoalue 12 asuminen Myrskylän Kylänpään asuntoalue

18 Suunnittelukeskus Oy 13 asuminen Askolan kirkonkylän asuntoalueet 14 asuminen Askolan kirkonkylän ja Vakkolan asunto- ja työpaikka-alueet 15 asuminen Monninkylän asunto- ja työpaikka-alueet 16 asuminen Askolan kirkonkylän ja Vakkolan asunto- ja työpaikka-alueet 17 asuminen Liljendalin asuntoalueet 18 asuminen Liljendalin (VT6 -kannas) asuntoalueet 19 asuminen Liljendalin työpaikka-alue 20 asuminen Lapinjärven kirkonkylän asunto- ja palvelualue sekä Sjökullan asuntoalue 21 asuminen Rutumin asuntoalue 22 asuminen Neverkärrin asuntoalue 23 asuminen Ahvenkosken asunto- ja palvelualue 24 asuminen Tesjoen asuntoalue 25 asuminen Tesjoen asunto- ja työpaikka-alue 26 asuminen Määrlahden asuntoalueet 27 asuminen Sahaniemen (Meri-Bella) asuntoalue 28 työpaikat Länsiportin työpaikka-alueet 29 asuminen Rönnäsin asuntoalueet 30 asuminen Isnäsin asuntoalueet 31 asuminen Koskenkylän asunto- ja työpaikka-alue 32 asuminen Porvoon Länsiranta (asumisen ja kaupallisten palvelujen alue) 33 asuminen Huhtisen pohjoisosan asuntoalue 34 asuminen Kuninkaanportin asuntoalueet 35 asuminen Kevätkummun ja Skaftkärrin asuntoalueet 36 asuminen Tarkkisen asuntoalueet 37 asuminen Alkrogin asuntoalue 38 asuminen Haikkoon asuntoalueet 39 asuminen Haikkoon asuntoalueet 40 työpaikat Fortum Oy:n Dieselhanke (öljynjalostamon laajennushanke) 2.5 Liikenneverkot toimivuus, kattavuus ja hankkeet 2.5.1 Tie- ja katuverkko Ajoneuvoliikenteen verkko on Itä-Uudellamaalla alueellisesti kattava. Tämän hetken muutamat yhteyspuuteongelmat liittyvät lähinnä toiminnallisiin tekijöihin tai liikennekuormituksen tasaamiseen. Yleisten teiden toiminnallinen luokitus esitetään kuvassa 6 ja liikennemäärät kuvassa 7. Valtatiet 6 ja 7 muodostavat maakunnan liikennejärjestelmän rungon ja samalla keskeisen itälänsisuuntaisen yhteyden. Itä-Uudenmaan valtateiden kehittämiseen on panostettu merkittävästi viime vuosina (kehittämishankkeet Koskenkylä - Loviisa, Harabacka - Koskenkylä ja Koskenkylä - Kouvola). E18-väylän kehittämisperiaatteiden mukaisesti varaudutaan moottoritietasoisen yhteyden rakentamiseen Loviisasta itään vuoden 2010 jälkeen. Samoin varaudutaan moottoritien toteuttamiseen välillä Koskenkylä - Loviisa (Itä-Uudenmaan liitto 2001). Porvoosta Mäntsälään johtava kantatie 55 on merkittävin etelä-pohjoissuuntainen yhteys. Muut tiet ovat joko seututeitä tai yhdysteitä, jotka yhdistävät kyliä ja kuntakeskuksia toisiinsa ja aluekeskuksiin. Alemman tieverkon kehittäminen koetaan keskeiseksi painopistealueeksi valtatieverkon merkittävien parannushankkeiden jälkeen. Tasapainoisen alueellisen kehityksen edistämiseksi alemman tieverkon kuntoa pyritään nostamaan ja parannushankkeet keskitetään liikenneturvallisuutta parantaviin hankkeisiin tai väylille, joilla on erityistä merkitystä joukkoliikenteen tai raskaan liikenteen kannalta (Itä- Uudenmaan liitto 2001). Itä-Uudenmaan tiehankkeet esitetään kuvassa 8.

Itä-Uudenmaan 19 KAUPAN PALVELUVERKKOSELVITYS Kuva 6. Itä-Uudenmaan yleisten teiden toiminnallinen luokitus (Itä-Uudenmaan liitto 2001). Kuva 7. Itä-Uudenmaan yleisten teiden liikennemäärät vuonna 1999 (Itä-Uudenmaan liikennejärjestelmä 2000).

20 Suunnittelukeskus Oy Kuva 8. Itä-Uudenmaan tiehankkeet (Itä-Uudenmaan liitto 2001). 2.5.2 Kevyt liikenne Kevyen liikenteen väyliä on yleisten teiden varsilla noin 100 kilometriä. Lisäksi lähes kaikissa kunnissa on muita, katujen varsilla olevia kevyen liikenteen väyliä. Näiden verkollinen merkitys on suuri Porvoossa ja Loviisassa. Kevyen liikenteen verkko on kuitenkin yleisesti ottaen maakunnassa puutteellinen. Pääosa kevyen liikenteen hankkeista palvelee paikallista kevyen liikenteen tarvetta ja liikenneturvallisuutta (kuva 9). Niiden merkitys ei ole seudullinen, vaan ne yhdistävät taajaman sisäisiä kohteita ja tuovat turvallisuutta mm. koulumatkoille (Itä-Uudenmaan liitto 2001). Kuva 9. Itä-Uudenmaan nykyiset kevyen liikenteen väylät ja hankkeet (Itä-Uudenmaan liitto 2001).

Itä-Uudenmaan 21 KAUPAN PALVELUVERKKOSELVITYS 2.5.3 Rataverkko Rautatieliikenteen rooli Itä-Uudenmaan liikennejärjestelmässä on vähäinen, sillä rataverkon yhdistävyys on huono itä-länsisuunnassa. Tavaraliikenteelle on radat Loviisan satamasta Lahteen ja Sköldvikistä on rata Keravalle. Suurin yhteyspuute rataverkossa on rannikon suuntaisessa yhteydessä Helsingin ja Itä- ja Kaakkois-Suomen sekä Pietarin välillä (Itä-Uudenmaan liitto 2001). Tämän selvityksen kannalta rataverkolla ei ole oleellista merkitystä, koska alueella ei ole, eikä vuoteen 2015 mennessä ole odotettavissa henkilöliikenteen rataa asemineen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö rata voisi joskus toteutua. Kysymys itäisen rantaradan tarpeellisuudesta on edelleen ajankohtainen. Itä-Uudenmaan liikennestrategian mukaan itäisen rannikkoradan rakentamisen hyödyistä ja haitoista tulee käynnistää selvitys. Helsingin seudun raideliikenteen pitkän tähtäyksen visoissa (YTV ja liikenne- ja viestintäministeriö 2002) ehdotetaan varauduttavaksi kaupunkirataan Keravalta Nikkilän kautta Porvooseen. Kerava-Nikkilä -rata tuodaan esiin kaupunkirataliikenteen potentiaalisena hankkeena myös Ratahallintokeskuksen Etelä-Suomen rautatieliikenteen visiotarkastelut 2050 -työssä (Ratahallintokeskus 2004). Visiotyön mukaan Kerava-Nikkilä -käytävälle voisi sijoittua neljä uutta lähiliikenneasemaa. Asemien läheisyydessä voisi asua noin 23 000 asukasta, joista 15 000 olisi uusia asukkaita. Lähijunaliikenteen aloittaminen Helsingistä Itään mahdollistaisi Sipoon ja Porvoon maankäytön kehittämisen raideliikenteeseen tukeutuen. Kerava-Nikkilä -rataa koskeva selvitys on alkamassa Sipoon kunnan ja Keravan kaupungin toimesta. 2.5.4 Joukkoliikenne Joukkoliikenteen palvelutaso vaihtelee nykyisin huomattavasti Itä-Uudenmaan eri osien välillä (kuva 10). Vuorotarjonta erityisesti alueen länsi- ja eteläosassa kuntakeskusten välillä on kysyntään nähden määrällisesti kunnossa. Maakunnan itäosissa kuntien välinen liikenne pohjois-etelä -akselilla on osin koululaisliikenteen varassa. Toisaalta erityisesti valtatien 6 varressa Porvoosta koilliseen joukkoliikenteen tarjonta muodostuu lähes kokonaan pikavuoroliikenteestä, jolloin alueen sisäisiä kuntien välisiä lyhyempiä matkoja palvelevassa vakiovuorotarjonnassa on puutteita, mikä heikentää joukkoliikenteen käyttömahdollisuuksia mm. työ- ja opiskelumatkoihin (Itä-Uudenmaan liitto 2001). Itä-Uudenmaan alueella linja-autoliikenteen vuoropalvelutasolle asetetaan tavoitteelliset vuoropalvelutavoitteet (kuva 11). Tavoitetason saavuttaminen edellyttää useita toimenpiteitä sekä alueen ulkoisten että sisäisten joukkoliikenneyhteyksien osalta. Alueen ulkoisten joukkoliikenneyhteyksien kehittäminen keskittyy erityisesti pääkaupunkiseudulle suuntautuvien yhteyksien kehittämiseen. Alueen sisäisen joukkoliikenteen palvelutasoon liittyviä hankkeita ovat mm. vuorotarjonnan lisääminen välillä Nikkilä - Helsinki sekä Lapinjärven ja Loviisan välisen vuorotarjonnan turvaaminen. Porvoossa paikallisliikennettä tehostetaan maankäytön kehittyessä (Itä-Uudenmaan liitto 2001). Joukkoliikenteen terminaalien ja pysäkkijärjestelmän kehittämisessä lähtökohtana on paikallisen, seudullisen ja valtakunnallisen joukkoliikenteen kohtaamispaikkojen ja solmupisteiden kehittäminen. Terminaalit ja pysäkit luokitellaan joukkoliikennekeskuksiin (Porvoo ja Loviisa), joukkoliikenteen palvelupisteisiin (muut kuntakeskukset) sekä keskeisiin vaihtopysäkkeihin (esimerkiksi Söderkulla, Box, Eestinmäki, Harabacka, Monninkylä ja Vanhakylä (Itä-Uudenmaan liitto 2001).

22 Suunnittelukeskus Oy Kuva 10. Linja-autoliikenteen vakiovuoromäärät koulupäivinä Itä-Uudenmaan alueella (Itä- Uudenmaan liikennejärjestelmä 2000). Kuva 11. Tavoitteellinen joukkoliikenteen vuoropalvelutaso vuonna 2020 (Itä-Uudenmaan liitto 2001).

Itä-Uudenmaan 23 KAUPAN PALVELUVERKKOSELVITYS 2.6 Päivittäistavarakauppa 2.6.1 Myymäläverkko, myymälärakenne ja myynti Päivittäistavarakaupan kuvauksessa eri myymälätyypeistä käytetään kohdassa 1.4 esitettyjä määritelmiä ja luokituksia. Päivittäistavarakaupan kuvaus perustuu A.C.Nielsenin myymälärekisterin tietoihin. Rekisterin sisältämä myymälöiden sijaintitieto vaihtelee: osalla myymälöistä sijaintitietona on osoite, osalla postinumeroalueen keskipiste. Jälkimmäinen tieto aiheuttaa epätarkkuutta myymälöiden sijoittumiseen kuvassa 12. Vuoden 2003 lopussa Itä-Uudellamaalla toimi yhteensä 72 päivittäistavaramyymälää. Kaksi kolmasosaa myymälöistä sijoittui Porvoon seutukuntaan ja kolmannes Loviisan seutukuntaan (taulukko 8). Eniten myymälöitä oli Porvoossa (26), vähiten Myrskylässä ja Liljendalissa (kummassakin kunnassa kaksi myymälää). Vuoden 2003 aikana lopetti toimintansa kolme pientä myymälää, jotka sijaitsivat Sipoossa, Porvoossa ja Lapinjärvellä. Kuva 12. Itä-Uudenmaan päivittäistavaramyymälät vuonna 2003 (Lähde: A.C.Nielsen). Myymälätyypeittäinen tarkastelu osoittaa, että yli puolet Itä-Uudenmaan myymäläkannasta koostuu valintamyymälöistä ja pienmyymälöistä. Itä-Uudenmaan ainoa hypermarket on Porvoon keskustassa sijaitseva Citymarket. Isoja supermarketteja alueella on kahdeksan: Porvoossa kolme, Sipoossa neljä ja Loviisassa yksi.

24 Suunnittelukeskus Oy Taulukko 8. Päivittäistavaramyymälät kunnittain ja myymälätyypeittäin 2003 (Lähde: A.C.Nielsen). Hypermarketalo Tavara- Supermarket Valintamyymälä Pien- Erikois- Iso Pieni Iso Pieni myymälä myymälä Yhteensä Askola 3 2 1 6 Myrskylä - Mörskom 2 2 Porvoo - Borgå 1 1 3 6 4 4 5 2 26 Pukkila 1 2 3 Sipoo - Sibbo 4 1 5 1 11 Porvoon seutukunta 1 1 7 6 10 12 8 3 48 Lapinjärvi - Lappträsk 1 3 4 Liljendal 1 1 2 Loviisa - Lovisa 1 2 3 3 9 Pernaja - Pernå 1 1 1 2 1 6 Ruotsinpyhtää - Strömfors 1 1 1 3 Loviisan seutukunta 1 1 2 7 5 4 4 24 Itä-Uusimaa - Östra Nyland 1 2 8 8 17 17 12 7 72 Päivittäistavarakaupan myynnistä ja myyntialasta valtaosa sijoittuu Porvoon seutukuntaan ja tarkemmin sanottuna Porvooseen ja Sipooseen, joiden yhteenlaskettu osuus myyntialasta on 67 prosenttia ja myynnistä 73 prosenttia (taulukko 9). Kun mukaan lasketaan Loviisan osuus (15 % myyntialasta ja 14 % myynnistä), päivittäistavarakaupan voidaan sanoa keskittyvän voimakkaasti seutukuntien keskuksiin. Itä-Uudenmaan muiden kuntien yhteenlaskettu osuus päivittäistavarakaupan myyntialasta on vajaa viidesosa ja myynnistä reilu kymmenesosa. Päivittäistavarakaupan myynti esitetään vain prosenttiosuuksina, koska myyntitietoja ei ole lupa julkaista euromääräisinä. Taulukko 9. Päivittäistavaran myyntiala ja päivittäistavaramyynti, osuudet kunnittain vuonna 2003 (Lähde: A.C.Nielsen). Myyntiala Myynti Askola 4 % 3 % Myrskylä - Mörskom 3 % 2 % Porvoo - Borgå 44 % 54 % Pukkila 1 % 1 % Sipoo - Sibbo 23 % 19 % Porvoon seutukunta 76 % 80 % Lapinjärvi - Lappträsk 3 % 2 % Liljendal 1 % 1 % Loviisa - Lovisa 15 % 14 % Pernaja - Pernå 3 % 2 % Ruotsinpyhtää - Strömfors 2 % 1 % Loviisan seutukunta 24 % 20 % Itä-Uusimaa - Östra Nyland 100 % 100 % Myymälätyypeittäin tarkasteltuna valtaosa myynnistä ja myyntialasta sijoittuu supermarketteihin ja valintamyymälöihin (taulukko 10). Tässä tarkastelussa merkittävimpiä ovat isot supermarketit, joiden osuus myyntialasta on 41 % ja myynnistä 36 %. Porvoossa toimivan hypermarketin osuus myyntialasta on viisi prosenttia, mutta myynnistä kymmenen prosenttia. Tavaratalojen, pienmyymälöiden ja päivittäistavarakaupan erikoismyymälöiden osuudet myyntialasta ja myynnistä ovat muutaman prosentin luokkaa.