SIJOITETUN LAPSEN KEHITYKSEN TUKEMINEN LIIKUNNAN AVULLA

SIJOITETUN LAPSEN KEHITYKSEN TUKEMINEN LIIKUNNAN AVULLA - liikuntaopas lastensuojelun tukea tarvitsevien lasten ohjaajille Riikka Satama ja Pirjo Tikkanen Opinnäytetyö, kevät 2008 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä, Järvenpää Sosiaalialan koulutusohjelma Sosionomi (AMK)

TIIVISTELMÄ Satama, Riikka & Tikkanen, Pirjo. Sijoitetun lapsen kehityksen tukeminen liikunnan avulla liikuntaopas lastensuojelun tukea tarvitsevien lasten ohjaajille. Järvenpää, kevät 2008, 63 s., 2 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä, Järvenpää. Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK). Opinnäytetyön tarkoituksena oli kehittää lastensuojelulaitosten ohjaajille uusia käytännön työvälineitä helpottamaan usein vaikeasti oireilevien lasten kanssa työskentelyä. Tavoitteena oli myös tarjota näille monista erilaisista häiriöistä kärsiville lapsille korjaavia ja eheyttäviä kokemuksia, jotka voisivat auttaa heitä kuntoutumaan ja paremman elämän alkuun. Opinnäytetyö on produktio, jonka tuloksena kehitettiin helppokäyttöinen ja sisällöltään kattava opas lapsen motorisesta kehityksestä, liikuntakasvatuksesta, liikunnan suunnittelusta ja ohjaamisesta sekä käytännön liikuntavinkeistä, jotka soveltuvat lastensuojelun tukea tarvitsevien lasten tukemiseen. Opas on kehitetty työvälineeksi Auroran vastaanottokodin ohjaajille, mutta se soveltuu myös muille erityistä tukea tarvitsevien lasten kanssa työskenteleville. Opinnäytetyön lähtökohtana olivat kiintymyssuhde- ja traumateoria sekä holistinen ihmiskäsitys. Liikuntaoppaan kehittämistä varten tehtiin aiempiin tutkimuksiin perustuva selvitys sijoitettujen lasten kehitystä vaurioittavista tekijöistä ja niiden yhteydestä lapsen motoriseen kehitykseen. Tämä on kuvattu opinnäytetyön raporttiosassa. Tulosten perusteella selvitettiin sijoitettujen lasten kehityksen tukemiseen soveltuvia liikuntamenetelmiä ja kehitettiin liikuntaoppaaseen käytännön liikuntavinkkejä. Suurimmalla osalla sijoitetuista lapsista on huomattavia psyykkisiä ja sosiaalisia ongelmia, jotka ilmenevät yleensä erilaisina käytöshäiriöinä ja oppimiseen liittyvinä vaikeuksina. Myös fyysiset ja motoriset ongelmat ovat yleisiä. Lastensuojelulapsilla on myös keskimääräistä vähemmän liikuntaharrastuksia. Yhdistävänä tekijänä lasten vaikeuksiin liittyy itsetunnon heikentyminen. Moniin sijoitetuilla lapsilla yleisiin kehityshäiriöihin voidaan vaikuttaa kuntouttavasti oikein valituilla liikuntamenetelmillä. Liikuntaoppaan kehittämisessä on käytetty psykomotorisen ja Sherborne menetelmän periaatteita, jotka tukevat lapsen kokonaisvaltaista kehitystä, itsetuntoa, vuorovaikutussuhteiden kehittämistä ja oppimisvalmiuksia. Kilpailua ja muuta arvostelua vältetään, kun taas onnistumisen iloa ja mielihyvän kokemuksia korostetaan. Asiasanat: lastensuojelu, kiintymyssuhdeteoria, kokonaisvaltaisuus, oppimisvaikeudet, itsetunto, motorinen kehitys, liikuntakasvatus, produktio

ABSTRACT Satama, Riikka and Tikkanen, Pirjo Using physical exercise to support the development of a placed-out child -a physical exercise guide for supervisors of children in the need of child welfare services. 63 p., 2 appendices. Language: Finnish. Järvenpää, Spring 2008. Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Social Services, Option in Social Services and Education. Degree: Bachelor of Social Services. The purpose of this thesis was to develop modern practical tools to facilitate the work of supervisors working with symptomatic children in child welfare institutions. Furthermore, the goal was to provide these troubled children with corrective and harmonizing experiences, which could help lead to their rehabilitation and mark the beginning of a better life. As a result of this thesis, an easy-to-use and extensive guide was made. It contains information about the motor development of children, physical training, the planning and supervision of physical exercises as well as practical advice regarding physical exercises. These are particularly useful in supporting children in the need of child welfare services. The guide was designed as a tool for the supervisors of Aurora s reception home. However, it can be used by all those working with children in the need of special support. Attachment and trauma theory as well as a holistic view of human beings were used as the starting point for this thesis. In order to produce the guide on physical exercise, literature was studied related to the factors, which impair the development of placed-out children as well as the effects that impairment has on the children s motor development. Based on the literature, the exercise methods described support the development of placed-out children together with physical exercise advice, were generated for the physical exercise guide. Most placed-out children suffer from significant psychological and social problems, which manifest themselves as behavioral problems and learning difficulties. Physical problems and problems related to motor functioning are also prevalent. Furthermore, child welfare children participate in recreational exercises less than the average child. All the problems are related to a decreased sense of self-esteem. As a result, we would like to emphasize that rehabilitation of placed-out children is possible by using the correct exercise methods. For the purpose of the physical exercise guide, principles of psychomotor training and Sherborne Developmental Movement were used. These comprehensively support the child s development, self-esteem, development of interdependence as well as the ability to learn. Methods that use of competition and evaluation are avoided, instead the focus is on the methods where the outcomes lead to feelings of pleasure and the joy of succeeding. Keywords: child welfare, comprehensiveness, motor development, physical education, production

SISÄLLYS 1 LIIKUNNASTA APUA LASTENSUOJELUUN... 6 2 KEHITTÄMISTEHTÄVÄ... 8 2.1 OPINNÄYTETYÖN TAVOITTEET... 8 2.2 KESKEISET KYSYMYKSET... 9 2.3 AINEISTO... 11 3 TOIMINTAYMPÄRISTÖ... 13 3.1 LAINSÄÄDÄNTÖ JA SUOSITUKSET... 13 3.2 AURORAN VASTAANOTTOKOTI... 15 3.2.1 Toiminta-ajatus... 15 3.2.2 Työmenetelmät... 16 3.2.3 Liikuntaympäristö... 18 4 TYÖSKENTELYPROSESSI... 19 4.1 SUUNNITTELU JA AIKATAULU... 19 4.2 YHTEISTYÖ... 19 4.3 LIIKUNTAOPPAAN TUOTTAMINEN... 20 4.4 LIIKUNTAOPPAAN SISÄLTÖ... 21 5 SIJOITUKSEEN LIITTYVIÄ TAUSTATEKIJÖITÄ... 23 5.1 YLEISIÄ LASTENSUOJELUUN JOHTANEITA SYITÄ... 23 5.2 VANHEMPIEN PÄIHTEIDENKÄYTÖN VAIKUTUKSET LAPSEN KEHITYKSEEN... 24 5.3 KIINTYMYSSUHTEEN HÄIRIÖT... 25 5.3.1 Kiintymyssuhdeteoria... 25 5.3.1 Kiintymyssuhdemallien merkitys lastensuojelussa... 26 5.4 TRAUMA... 27 5.5 TAUSTATEKIJÖIDEN VAIKUTUS LASTEN KEHITYKSEEN... 29 6 SIJOITETUILLA LAPSILLA ILMENEVIÄ ONGELMIA... 30 6.1 PSYYKKINEN OIREILU... 30 6.2 OPPIMIS- JA TARKKAAVAISUUSVAIKEUDET... 31 6.3 MOTORISET ONGELMAT... 32 6.4 HEIKKO ITSETUNTO... 33 7 LIIKUNTA KORJAAVANA KOKEMUKSENA LASTENSUOJELULAPSELLE... 35 7.1 LAPSEN MOTORINEN KEHITYS... 35 7.2 LIIKUNNAN VAIKUTUS ITSETUNTOON... 36 7.3 MOTORISTEN TAITOJEN YHTEYS OPPIMISVALMIUKSIIN... 38 7.4 LIIKUNNAN VAIKUTUS PSYYKKISEEN JA SOSIAALISEEN KEHITYKSEEN... 40 7.4.1 Liikunta mielenterveyden tukemisessa... 40 7.4.2 Ystävyyssuhteiden luominen... 41 7.4.3 Omaohjaajasuhteen tukeminen... 42 7.5 ERITYISTÄ TUKEA TARVITSEVILLA LAPSILLA KÄYTETTYJÄ LIIKUNNALLISIA MENETELMIÄ... 43 7.5.1 Psykomotorinen menetelmä... 43 7.5.2 Sherborne-menetelmä... 45 7.5.3 Muita menetelmiä... 46 8 KEHITTÄMISPROSESSIN ESIIN NOSTAMIA AJATUKSIA... 48 8.1 KESKEISET JOHTOPÄÄTÖKSET... 48 8.2 LIIKUNTA OSAKSI SIJOITETTUJEN LASTEN KUNTOUTUSTA... 49 9 OPPAAN LUOTETTAVUUS JA KÄYTTÖKELPOISUUS... 52 10 TYÖ ON VALMIS MUTTA JATKUU... 55

LÄHTEET... 56 Liite 1: YHTEENVETO ALLE 7-VUOTIAAN LAPSEN... 61 LIIKUNNALLISESTA KEHITYKSESTÄ... 61 Liite 2: LIIKUNTAOPPAAN SISÄLLYSLUETTELO... 63

1 LIIKUNNASTA APUA LASTENSUOJELUUN Lasten hyvinvointi on meille sydämen asia. Vaikka Suomi on vauraampi kuin koskaan, monet perheet voivat pahoin ja lasten huostaanottojen määrä on jatkuvasti lisääntynyt. Lastensuojelulaitoksissa lapset oireilevat vahvasti, mikä näkyy rajoittamistoimenpiteiden ja väkivalta- ja uhkatilanteiden määrän lisääntymisenä (Espoon sosiaali- ja terveystoimi 2007). Lastensuojelun parissa pitkään työskennelleinä halusimme tämän opinnäytetyömme avulla kehittää lastensuojelun ohjaajille uudenlaisen työmenetelmän, koska lastensuojelulaitoksissa tarvitaan uusia käytännön työvälineitä helpottamaan lasten usein rankkaakin oireilua (Anna Lena Karlsson-Finne, henkilökohtainen tiedonanto 20.9.2007). Näin voisimme tarjota myös näille monista erilaisista häiriöistä kärsiville lapsille korjaavia ja eheyttäviä kokemuksia, jotka voisivat auttaa heitä kuntoutumaan ja paremman elämän alkuun. Ajatus liikuntaoppaan kehittämisestä syntyi Auroran vastaanottokodissa Espoossa Riikka Sataman aloitettua siellä ohjaajana 2005. Vastaanottokodissa kaivattiin uusia työmenetelmiä, ja samalla haluttiin hyödyntää Riikka Sataman aiempaa kokemusta ja koulutusta liikunnan alalta. Pirjo Tikkanen kiinnostui aiheesta erityisesti tutkimuksellisesta näkökulmasta, ja myös hänen aiempaa työkokemustaan painotuotteiden suunnittelusta käytettiin tässä opinnäytetyössä. Hän saattoi liikuntaoppaan painovalmiiksi kehittämishankkeena Auroran vastaanottokodissa, missä tekee myös lyhytaikaisia ohjaajan sijaisuuksia. Lähtökohtana työhömme oli holistinen ihmiskäsitys. Lauri Rauhalan (1985; 1990) mukaan ihminen on kokonaisuus, johon kuuluu kehollisen ja tajunnallisen puolen lisäksi myös elämäntilanteeseen liittyvä situationaalinen puoli. Tajunnallisuus on psyykkistä ja henkistä olemassaoloa, kehollisuus orgaanista olemassaoloa ja situationaalisuus olemassaoloa suhteessa todellisuuteen (Rauhala 1985, 25). Holistisen ihmiskäsityksen mukaan ihmisen tajunnallisuus, kehollisuus ja situationaalisuus kietoutuvat yhteen ja jonkin alueen puutteellinen kehitys vaikuttaa myös ihmisen kokonaiskehitykseen. Näin esimerkiksi lapsen traumaattinen elämäntilanne heijastuu hänen psyykkiseen ja fyysiseen kehitykseensä ja hyvinvointiinsa. Myös kiintymyssuhdeteoria oli työssämme toinen keskeinen

7 teoreettinen lähtökohta, josta käsin lähdimme selvittämään sijoitettujen lasten kehitykseen liittyviä tutkimuksia. Opinnäytetyömme muodostuu sekä produktiosta että siihen liittyvästä kirjallisesta raportista. Produktio eli Lastensuojelun tukea tarvitsevien lasten liikuntaopas ideoita ohjaajille lasten liikuttamiseen arkisen työn keskellä on kansiomuotoinen käytännön tietopaketti, joka perustuu opinnäytetyömme raporttiosassa olevaan teoreettiseen selvitykseemme sijoitettujen lasten taustatekijöistä, kehityksestä ja lapsilla esiintyviin kehityshäiriöihin soveltuvista liikuntamenetelmistä. Liikuntaopas sisältää teoriaa lasten motorisesta kehityksestä sekä liikkeen oppimisesta ja opetuksesta, tietoa lastensuojelulasten kehityksestä ja sitä tukevasta liikunnasta, ohjeita liikuntatuokion suunnitteluun sekä runsaasti käytännön liikunta- ja leikkivinkkejä. Kirjallinen raportti sisältää opinnäytetyömme tavoitteet, keskeiset kysymykset, toimintaympäristön kuvauksen, aikaisempiin tutkimuksiin pohjautuvan teoreettisen perustan sekä työskentelyprosessin kuvauksen johtopäätöksineen. Työskentelyprosessimme aikana tavoite pelkästä Auroran vastaanottokodin käyttöön tulevasta liikuntaoppaasta laajeni koskemaan kaikkia erityistä tukea tarvitsevia lapsia, koska tarvetta ja kiinnostusta tällaiselle työvälineelle tuntuu olevan myös esimerkiksi muissa lastensuojelulaitoksissa, päiväkodeissa ja urheilujärjestöissä. Tavoitteemme onkin markkinoida liikuntaopasta tulevaisuudessa erilaisille kohderyhmille.

8 2 KEHITTÄMISTEHTÄVÄ 2.1 Opinnäytetyön tavoitteet Lasten ja nuorten huonontunut fyysinen tila on huolestuttanut tutkijoita viimeisten vuosikymmenten aikana. Lapset liikkuvat yhä vähemmän, millä on monia kielteisiä vaikutuksia lasten terveyteen. Samalla kun ruokailutottumukset ovat muuttuneet epäterveellisemmiksi, on lasten ja nuorten lihavuus yleistynyt. Jos lapsi ei harrasta liikuntaa säännöllisesti ja riittävästi, lisääntyy riski sairastua ylipainoon liittyviin sairauksiin, kuten diabetekseen. Liikunnan harrastaminen on myös yhteydessä henkiseen hyvinvointiin ja yleiseen vireyteen. Lisäksi se tarjoaa haasteita, tuottaa mielihyvän kokemuksia sekä kehittää lapsen sosiaalisia taitoja ja vuorovaikutussuhteita. (Salmela 2006, 132.) Liikunta ja sen puute - vaikuttavat holistisen ihmiskäsityksen mukaisesti lapsen kokonaisvaltaiseen kehitykseen. Hyvinvointi koostuukin Lauri Rauhalan mukaan suotuisuudesta olemisen kaikilla tasoilla. Holistiseen ihmiskäsitykseen perustuvassa sosiaalialan työssä tulisi hänen mukaansa pyrkiä vaikuttamaan tasapainottavasti eri tasoihin ja siten edistää suotuisan kokonaisuuden saavuttamista sekä ylläpitoa. (Rauhala 1989, 128 130.) Liikunta on tärkeää lapsen kehitykselle asui hän sitten kotonaan tai sijoitettuna kodin ulkopuolelle. Lasten omaehtoisen liikkumisen vähennyttyä tulisi aikuisten kiinnittää entistä enemmän huomiota lasten riittävään liikuntaan luomalla siihen sopivan ympäristön, tarjoamalla houkuttelevia välineitä ja kehittämällä innostavia liikuntaleikkejä ja -menetelmiä. Opinnäytetyömme lähtökohta oli, että laitokseen sijoitetut lapset tarvitsevat liikuntaa siinä missä muutkin. Myös laitosoloissa lasten on saatava suositusten mukainen määrä liikuntaa, vaikka vastaanottokodin hektisessä arjessa on vaikea toteuttaa sen suunnitelmallista ohjausta. Kehittämällä liikuntakasvatuksen perusteita ja käytännön vinkkejä sisältävän oppaan laitoksen ohjaajien käyttöön voisimme tällaisella käytännön työkalulla helpottaa liikunnan toteuttamista ja turvata lasten saaman liikunnan määrän myös heidän asuessaan laitoksessa.

9 Vaikka kehittämishankkeena toteutettu liikuntaopas on suunniteltu Auroran vastaanottokodin käyttöön, olemme muokanneet sisällön sellaiseksi, että sitä voi hyödyntää muissakin lasten sijaishuoltopaikoissa. Opasta voidaan yhtä hyvin käyttää myös kaikissa niissä kasvatusympäristöissä, missä halutaan esimerkiksi ennaltaehkäistä lasten oppimisvaikeuksia ja vahvistaa heidän kokonaiskehitystään kuten päiväkodeissa, esi- ja alkuopetuksessa ja seurakunnan kerhoissa. Liikuntaoppaan tavoitteena on lisäksi innostaa ohjaajia uusien työmenetelmien käyttöön ja siten myös laajentaa heidän ammattiosaamistaan. Tavoitteenamme on ollut myös oman ammatillisen osaamisemme kehittäminen ymmärtämään paremmin sijoitettujen lasten oireilua ja kehityksellisiä tarpeita sekä oppia käyttämään omassa työssämme liikunnallisia menetelmiä lasten tukemisessa. Vaikka Auroran vastaanottokodissa on myös kouluikäisiä lapsia, keskitymme opinnäytetyössämme lähinnä alle kouluikäisten lasten motoriseen kehitykseen ja liikuntakasvatukseen, koska tavoittelemme sosionomiopinnoissamme varhaiskasvatuspätevyyttä. Suuntaamme liikuntaoppaan pääasiassa 3 6-vuotiaiden lasten tarpeisiin, koska tämä ikäkausi on keskeinen sekä perusmotoriikan että sosiaalisten taitojen opettelun kannalta. Nämä taidot luovat perustan lapsen myöhemmälle liikunnan harrastamiselle, mutta monilla kouluikäisilläkin lapsilla on vielä puutteita keskeisissä perustaidoissa. Oppaasta on tarkoitus tehdä helposti sovellettava myös kouluikäisten lasten käyttöön, jotta näitä keskeisiä taitoja voitaisiin vahvistaa myös heillä. 2.2 Keskeiset kysymykset Jouduimme pohtiman aiheen rajausta ja jäsennystä myös liikuntaoppaaseen tulevien käytännön liikuntavinkkien osalta. Minkälaisia käytännön liikuntaesimerkkejä otamme mukaan, kuinka paljon ja millä kriteereillä teemme valinnan? Valmista materiaalia on liikunta- ja leikkikirjoissa sekä Internetissä valtavasti. Valitsemmeko sieltä sopivimmat vai pitäisikö meidän kehittää itse omia liikuntaleikkejä? Kuinka jäsennämme ne loogisesti niin, että kansiota on helppo käyttää? Olisiko jako ulko-sisä-lumi-vesiliikuntaan sopiva vai lasten iän tai määrän mukainen parempi, vai kenties jokin muu?

10 Pian työn aloitettuamme jäimme myös pohtimaan, voisiko liikunnalla olla muutakin merkitystä lastensuojelulapsille kuin yleisesti hyväksi havaitut vaikutukset. Jokainen lapsi tarvitsee liikuntaa, mutta onko lastensuojelun tukea tarvitsevilla lapsilla joitakin sellaisia syitä, miksi juuri erityisesti he hyötyisivät liikunnasta? Saisivatko lastensuojelulapset liikunnasta jotakin lisäarvoa? Lastensuojelulapsilla tarkoitamme tässä työssämme kaikkia lastensuojelun tukea tarvitsevia lapsia. Käytännön kokemuksesta tiesimme, että sijoitetut lapset käyttäytyvät usein levottomasti ja aggressiivisesti, jotkut taas sulkeutuvat ja vetäytyvät. Löytäisimmekö tutkimuksista selityksiä näiden lasten käyttäytymiselle ja voisimmeko tutkimusten perusteella tehdä yleisiä johtopäätöksiä lastensuojelulasten eroavuudesta muihin lapsiin nähden? Entä ovatko näiden lasten motoriset taidot yhtä hyvät kuin muilla lapsilla? Rauhalan (1985; 1990) holistisen ihmiskäsityksen periaatteiden mukaan yhteen ihmisen olemassaolon perusmuotoon vaikuttamalla muutosta tapahtuu myös olemisen kaikilla tasoilla. Jos sijoitetuilta lapsilta löytyy joitakin yhteisiä erityispiirteitä tai -vaikeuksia, voitaisiinko niihin vaikuttaa liikunnan avulla ja minkälainen liikunta tässä tapauksessa olisi suositeltavaa? Saisimmeko tutkimuksista myös vihjeitä siihen, millaisia liikuntaideoita voisimme liikuntaoppaaseen valita tai kehittää ja kuinka jäsentäisimme nämä ohjeet loogisesti? Tutkimusongelman alettua täsmentyä oivalsimme tarvitsevamme laajempaa teoreettista taustoitusta siihen, kuinka lastensuojelulasten tai muiden erityistä tukea tarvitsevien lasten kehitystä voitaisiin tukea liikunnan keinoin. Meidän oli hankittava tietoa sekä lastensuojelulasten kehitykseen vaikuttavista tekijöistä että lasten kehityksen tukemiseen liittyvistä liikuntamenetelmistä. Työskentelyprosessin seuraavassa vaiheessa saimme uuden orientaation työllemme, kun lähdeaineistomme perusteella aloimme pohtia liikunnan mahdollisuuksia tukea erityistä tukea tarvitsevien lasten kasvua ja kehitystä korjaavia kokemuksia tuottamalla. Tämä teoreettinen taustoitus toimi pohjana liikuntaoppaan kehittämiselle lopulliseksi kansiomuotoiseksi tuotteeksi. Sen sisältöön ovat myös vaikuttaneet prosessin loppuvai-

11 heessa käyttäjiltä kerätyt arvioinnit ja kommentit oppaan toimivuudesta ja soveltuvuudesta erilaisiin toimintaympäristöihin. 2.3 Aineisto Tämä työn aineiston muodostavat oma työkokemuksemme ja koulutuksemme lastenkasvatuksen ja suojelun, liikunnan sekä viestinnän alalta, kirjallinen lähdeaineisto sekä liikuntaoppaan käyttäjiltä saatu palaute. Haastavinta työssämme oli kirjallisen lähdeaineiston hankinta. Mitä kautta lähtisimme etsimään tietoa lastensuojelulasten oireilusta ja heille soveltuvista liikuntamuodoista? Lähestyimme tutkimusaineistoa kiintymyssuhde- ja traumateoriasta käsin, joiden avulla haimme vahvistusta käsityksiimme varhaislapsuuden vaurioittavien kokemusten vaikutuksesta lapsen kehitykseen. Näiden tutkimusten kautta meille avautui polku muuhun tutkimustietoon ja lähdemateriaaliin sijoitettujen lasten kehityksestä, sijoitusten taustatekijöistä, lasten oireilusta sekä näiden tekijöiden yhteydestä lapsen motoriseen kehitykseen. Lastensuojelulasten kehitykseen liittyvä lähdemateriaalimme koostui paristakymmenestä teoksesta, joista monet olivat väitöstutkimuksia. Aineiston analysointi muistutti palapelin kokoamista, koska tarvitsemamme tiedot piti kerätä monesta eri lähteestä. Aikaisempia tutkimuksia sijoitetuille lapsille soveltuvista kuntouttavista liikuntamenetelmistä ei ole tehty. Kiintymyssuhde- ja traumateoria toimivat työssämme ikään kuin siltana tai liimana näiden lasta vaurioittavien tekijöiden, lasten oireilun ja kuntouttavien liikuntamenetelmien välillä. Väylän auettua tutkimustietoon löysimme runsaasti sellaista aineistoa, joka ylitti kaikki odotuksemme. Tämä oli riemastuttava hetki ja työ tuntui aivan vievän mennessään. Lähtöajatuksemme oli, että sijoitetuilla lapsilla on enemmän psyykkisiä ongelmia kuin muilla lapsilla, mutta yllätyimme löydettyämme tutkimustuloksia näiden ongelmien yleisyydestä sekä saatuamme nimiä näille lasten häiriöille. Kun olimme niin pitkällä, että tiesimme sijoitetuilla lapsilla olevan myös itsetuntoon, vuorovaikutukseen, perus-

12 motoriikkaan ja oppimiseen liittyviä vaikeuksia, oli melko helppoa löytää soveltuvia liikuntamenetelmiä näiden häiriöiden kuntouttamiseen. Terminologian sekavuus ja päällekkäisyys eri tutkimuksissa aiheutti meille lisää työtä aineistomme jäsentelyssä ja raportin otsikoinnissa. Esimerkiksi joissakin tutkimuksissa puhuttiin psyykkisistä, sosiaalisista tai vuorovaikutukseen liittyvistä oireista, joissakin psykososiaalisista oireista, joissakin taas sosioemotionaalisista vaikeuksista ja käytöshäiriöistä. Tulkitsimme tämän holistisen ihmiskäsityksen mukaisesti niin, että ihminen on kokonaisuus, jossa on vaikea erottaa eri tekijöiden ja oireiden vaikutusta toisistaan. Tässäkin tutkimuksessamme tuli usein esille, kuinka lapsen elämässä kaikki vaikuttaa kaikkeen. Myös monet lapsilla esiintyvistä oireista kietoutuivat toisiinsa niin, että oli vaikeaa tulkita mikä on syy ja mikä seuraus. Pyrimme lähdeaineiston päällekkäisestä terminologiasta huolimatta selkeyttämään omaa tekstiämme ryhmittelemällä asiat selkeiksi kokonaisuuksiksi.

13 3 TOIMINTAYMPÄRISTÖ 3.1 Lainsäädäntö ja suositukset Vuonna 2006 oli kodin ulkopuolelle sijoitettuna 15 628 lasta ja nuorta, joista lähes puolet oli laitoshuollossa. Huostaanotettuja sijoitetuista lapsista oli 9 532, joista espoolaisia oli 566. Sijoitettujen lasten määrä on kasvanut viime vuosina 2 6 prosentin vuosivauhdilla. Kaikista alle 18-vuotiaista lapsista ja nuorista noin yksi prosentti oli sijoitettuna kodin ulkopuolelle. (Stakes 2007.) Huostaanotto tarkoittaa lapsen kasvatuksen ja hoidon järjestämistä yhteiskunnan toimesta. Lapsi on otettava sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen huostaan ja järjestettävä hänelle sijaishuolto, jos: - puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kasvuolosuhteet uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä - lapsi vaarantaa vakavasti terveyttään tai kehitystään käyttämällä päihteitä, tekemällä muun kuin vähäisenä pidettävän rikollisen teon tai muulla niihin rinnastettavalla käyttäytymisellään - avohuollon tukitoimet eivät ole sopivia, mahdollisia tai jos ne ovat osoittautuneet riittämättömiksi - sijaishuollon arvioidaan olevan lapsen edun mukaista. (Lastensuojelulaki 13.4.2007/417.) Laitoshuolto tarkoittaa lapsen hoidon ja kasvatuksen järjestämistä lastenkodissa, nuorisokodissa tai muussa vastaavassa lastensuojelulaitoksessa. Sijoitetuilla lapsilla tarkoitetaan kodin ulkopuolelle joko avohuollon tukitoimena, huostaan otettuna tai jälkihuoltona sijoitettuja lapsia. Jälkihuolto sisältää sosiaalilautakunnan tukitoimet sijaishuollon päättymisen jälkeen. Velvollisuus jälkihuollon järjestämiseen päättyy nuoren täytettyä 21 vuotta. (Stakes 2007.) Lastensuojelulain 1 :n mukaan lapsella on oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä etusija erityiseen suojeluun. Lastensuojelulaitoksissa asuvien lasten kasvatusta ja kasvuolojen järjestämistä säätelee lastensuoje-

14 lulain lisäksi laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta. Sen mukaan myös laitoksessa asuvan lapsen hyvästä hoidosta, kasvatuksesta, tasapainoisesta kehityksestä ja hyvinvoinnista on huolehdittava yksilöllisten tarpeiden ja toivomusten mukaan. Laissa mainitaan lisäksi turvallinen ja virikkeitä antava kasvuympäristö. (Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 1983/361.) Valtakunnallisten sijaishuollon laatukriteerien (2004) mukaan lapsen arki tulee sijaishuollossa järjestää lapsilähtöisesti. Lapselle luodaan tilanteita, joissa hän voi saada onnistumisen kokemuksia ja siten rakentaa itsestään ja osaamisestaan myönteistä kuvaa. Häntä autetaan myös tunnistamaan omia ja muiden tunteita, ilmaisemaan itseään sekä luomaan myönteisiä ja läheisiä ihmissuhteita. Osana lapsen hyvää hoitoa ja kasvatusta mainitaan riittävästä ulkoilusta ja liikunnasta huolehtiminen. Varhaiskasvatuksen liikunnan suositusten mukaan liikunta on tärkeä osa lapsen elämää ja perusta tämän tasapainoiselle kasvulle, kehitykselle ja hyvinvoinnille. Liikkuminen ja leikkiminen ovat lapselle luontaisia tapoja toimia ja oppia. Jokainen alle kouluikäinen lapsi tarvitsee päivittäistä reipasta ja monipuolista liikuntaa oman hyvinvointinsa ja kehityksensä turvaamiseksi vähintään kaksi tuntia päivässä ja 7 18-vuotiaatkin tunnista kahteen. Säännöllisellä ohjatulla liikunnalla on tärkeä merkitys lapsen motoriselle oppimiselle ja kokonaisvaltaiselle kehitykselle. Lapselle tulee antaa mahdollisuus osallistua ohjattuihin liikuntatuokioihin useita kertoja viikossa. (Varhaiskasvatuksen liikunnan suositukset 2005; Tammelin & Karvinen 2008.) Aikuisen vastuu lasten monipuolisen liikunnan mahdollistamisessa ja toteuttamisessa korostuu nykypäivänä yhä enemmän lasten luontaisten liikkumismahdollisuuksien kavennuttua. Asuinympäristöt eivät aina anna mahdollisuuksia turvalliseen ja omaehtoiseen leikkiin ja liikuntaan. Perheiden arki on yhä ohjelmoidumpaa ja kiire ohjattuine harrastuksineen sävyttää usein myös lasten elämää. Lainsäädäntö ja valtakunnalliset suositukset velvoittavat siis lastensuojelulaitoksia tarjoamaan asiakkailleen yksilöllistä ja virikkeellistä liikuntaa siihen soveltuvassa turvallisessa ympäristössä. Uusi lastensuojelulaki painottaa ennaltaehkäisyä, entistä varhaisempaa ongelmiin puuttumista sekä tehokkaan kuntouttavan avohuollon merkitystä. Laeissa mainittu virikkeitä antava kasvuympäristö ei mielestämme voi toteutua ilman,

15 että siihen sisältyy myös mahdollisuus sekä omaehtoiseen että ohjattuun liikuntaan. Sekä lasten yksilöllisiä tarpeita vastaavan liikunnan järjestäminen että liikuntaan soveltuvan turvallisen ympäristön luominen edellyttävät lastensuojelulaitoksen henkilökunnalta perehtymistä lasten motoriseen kehitykseen sekä liikunnan ohjaamisen periaatteisiin. 3.2 Auroran vastaanottokoti 3.2.1 Toiminta-ajatus Espoon valtuusto päättää kaupungin sosiaali- ja terveydenhuollon yleisistä toimintalinjoista ja järjestämistavoista. Varsinainen sosiaalipalveluihin liittyvä päätöksenteko kuuluu kuitenkin sosiaali- ja terveyslautakunnalle ja kaupungin virkamiehille. Lastensuojelu kuuluu sosiaali- ja terveystoimen alaisuuteen ja asukkaita palvelee viisi alueellista sosiaali- ja terveyskeskusta. Espoon kaupungilla on yksi lastenkoti, nuorisokoti ja yksi lasten- ja nuorisokoti sekä omat vastaanottoyksiköt lapsille ja nuorille. Tuomarilan perhetukikeskus tukee koko perheen kuntoutumista. Kaupunki ostaa lastensuojelupalveluita myös yksityisiltä palveluntuottajilta, järjestöiltä ja valtiolta. (Espoon kaupunki 2007.) Auroran vastaanottokotiin tulevat kaikki ½ 12-vuotiaat Espoon kaupungin lastensuojelun asiakkaat, jotka tarvitsevat välitöntä sijaishuoltoa. Lapset tulevat useimmiten kiireellisesti huostaan otettuina, ja sijoitukset ovat silloin nopeita ja ennalta arvaamattomia. Lapsen vastaanottokotiin tulemisen syinä ovat usein päihde-, mielenterveys- tai väkivaltaongelmat perheessä. (Metsolan perehdytyskansio 2006.) Myös perheenjäsenten vuorovaikutukseen liittyvät ongelmat, vanhemman väsymykseen ja uupumukseen liittyvät tekijät sekä lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvät epäilyt saattavat johtaa sijoitukseen (Hentinen 2007, 6). Auroran vastaanottokodissa on kolme osastoa: Metsola ja Koivula ovat pääosin kouluikäisten osastoja ja Päivölä ottaa vastaan ensisijaisesti alle kouluikäisiä lapsia. Osastot joutuvat kuitenkin joustamaan ikärajojen suhteen. Asiakaspaikkoja on yhteensä 18. Vastaanottokodin pihapiirissä on perheasunto, jossa osastolla olleiden lasten perhe voi asua tuettuna sovitun ajan. Talossa on johtaja, sosiaalityöntekijä, useamman laitoksen yhteinen psykologi, kolme vastaavaa ohjaajaa, 18 ohjaajaa, osa-aikainen toimistotyön-

16 tekijä, keittäjä-emäntä sekä laitoshuoltaja. Ohjaajat tekevät kolmivuorotyötä. (Metsolan perehdytyskansio 2006.) Ohjaajat ovat koulutukseltaan pääsääntöisesti sosiaalikasvattajia tai sosionomeja (AMK). Sijoitusten pituudet vaihtelevat Auroran vastaanottokodissa parista tunnista lähes vuoteen. Sijoituksen pituuden tavoitteeksi on asetettu enintään neljä kuukautta. Tänä aikana pyritään tekemään lapsen edun mukainen ja perhettä tukeva ratkaisu lapsen tulevasta sijoituspaikasta. Ensisijainen tavoite on, että lapsi voisi palata turvallisesti takaisin omaan kotiinsa. Jos tämä ei ole mahdollista, valmistellaan sijoitus kodin ulkopuolelle esimerkiksi sijaisperheeseen, perhekotiin tai toiseen laitokseen. Vuoden 2006 aikana Auroran vastaanottokodissa oli sijoitettuina yhteensä noin 90 lasta. (Espoon kaupunki 2007; Hentinen 2007; Metsolan perehdytyskansio 2006.) 3.2.2 Työmenetelmät Vastaanottokodissa lapselle pyritään luomaan turvallinen ympäristö, jossa hänellä on oma päivä- ja viikkorytminsä. Työ painottuu lasten perushoitoon ja yhteiseen arjessa elämiseen. Tärkeä osa ohjaajien työtä on lapsen ja hänen perheensä tukeminen ja arvioiminen sijoituksen aikana. Tämä tehdään yhteistyössä osastotiimin ja alueellisen sosiaalityön sekä muiden yhteistyötahojen kanssa. (Metsolan perehdytyskansio 2006.) Jokaisen perheen kanssa työskentelee omaohjaajapari. Omaohjaajat pitävät yhteyttä sosiaalityöntekijään, päiväkotiin, kouluun ja muihin lasta hoitaviin tahoihin. Tavoitteena on ottaa vanhemmat heti mukaan yhteistyöhön, ja vanhemmille annetaan myös mahdollisuus osallistua lapsen arkeen esimerkiksi ohjaamalla koululaisia läksyjen teossa tai osallistumalla lapsen iltarutiineihin. Arviointityön osana järjestetään perhetapaamisia ja lapselle erikseen omaohjaajatunteja. Jokaisesta lapsesta valmistellaan arvioinnin yhteenveto ja toimenpidesuositukset. (Metsolan perehdytyskansio 2006.) Omaohjaajatyön tavoitteena ei lyhytaikaisessa laitoshoidossa ole pyrkiä kiintymyssuhteen luomiseen lapsen kanssa toisin kuin pitkäaikaisessa sijoituksessa, koska lapset viipyvät vastaanottokodissa vain lyhyen aikaa. Monelle lapselle omaohjaajasta tulee kuitenkin tärkeä aikuinen, jonka kanssa voi jutella mieltä askarruttavista asioista.

17 Toiminnan keskeisimpiä muotoja ovat lisäksi perhekeskeinen työtapa, lasten harrastustoiminnan tukeminen ja yhteistyö eri tahojen, esimerkiksi perheen sosiaalityöntekijän, lapsen koulun tai päiväkodin kanssa. Lapsen ja perheen tilannetta koskevia neuvotteluja järjestetään sovitusti ja niihin osallistuu myös alueen sosiaalityöntekijä. Jokainen ohjaaja tekee työtä omalla persoonallaan ja käyttää itselleen sopivia toimintamuotoja työskennellessään lasten kanssa. Vastaanottokodissa esimerkiksi ulkoillaan, retkeillään, askarrellaan, leivotaan, piirretään ja maalataan. Toiminta on lapsilähtöistä. (Metsolan perehdytyskansio 2006.) Lasten arki pyritään tekemään mahdollisimman säännölliseksi ja kodinomaiseksi. Suurin osa lapsista lähtee arkiaamuisin kukin omaan kouluunsa tai päiväkotiinsa. Päivää rytmittävät säännölliset ateriat, läksyjen teko, vapaa leikkiminen ja ulkoilu, iltapesut ja sadut. Joskus käydään esimerkiksi elokuvissa ja hampurilaisravintolassa syömässä. Ohjaajat käyttävät lapsia myös kampaajalla, hammaslääkärissä tai vaateostoksilla. Lapset pitävät huolta oman huoneensa siisteydestä ja saavat viikkorahaa. Vastaanottokoti on lasten koti heidän siellä asuessaan, ja siksi siellä ei ole esimerkiksi päiväkodeista tuttua viikkotoimintasuunnitelmaa ohjattuine toimintatuokioineen. Toimintaa pyritään suunnittelemaan mahdollisimman lapsi- ja tilannelähtöisesti, lasten omien voimien ja toiveiden mukaisesti ja vapaaehtoisuuteen perustuen, aivan kuten kotonakin. Arjen työ on usein hektistä, ja toimintaa on vaikea suunnitella etukäteen. Esimerkiksi tarkan viikkosuunnitelman noudattaminen ei onnistu, koska sekä työntekijöiden että lasten tilanteet voivat vaihdella päivittäin. Kolmivuorotyötä tekevässä laitoksessa työvuoroihin tulee helposti muutoksia, ja usein toisella osastolla tarvitaan yllättäen apua. Uusia lapsia saattaa tulla vastaanottokotiin lyhyelläkin varoitusajalla. Kiinnipitotilanteita voi olla lähes päivittäin, ja ne voivat kestää pitkään. Lapsi saattaa muutenkin olla henkisesti sellaisessa tilassa, ettei pysty keskittymään suunniteltuun toimintaan. Myös esimerkiksi vanhempien vierailut ja lasten kotilomat saattavat muuttaa suunnitelmia.

18 3.2.3 Liikuntaympäristö Rivitalotyyppinen, vuonna 1960 valmistunut päärakennus koostuu kolmesta kodinomaisesta osastosta, joissa jokaisessa on olohuone, keittiö ruokapöytineen, 3-5 lastenhuonetta, pesutilat ja toimisto. Ruoka valmistetaan talon yhteisessä keittiössä. Piharakennuksissa sijaitsee pieni liikuntasali, taidepaja, toimisto- ja neuvottelutiloja sekä pesutupa. Entiseen perheasuntoon on kunnostettu musiikki- ja rentoutustila lasten käyttöön. Tilaa voidaan käyttää myös rauhallisiin liikunnallisiin harjoituksiin esimerkiksi omaohjaajan kanssa. Auroran vastaanottokodille suunnitellaan parhaillaan uutta tilavampaa päärakennusta, joka valmistunee entisen rakennuksen paikalle aikaisintaan vuonna 2010. Samalla vastaanottokoti saa myös uuden tilavamman liikuntasalin. Nykyinen liikuntasali on kooltaan noin 40 neliömetriä. Tilaan, joka paremmin tunnetaan pingissalina, on hankittu viime vuoden aikana uusia liikuntavälineitä kuten erilaisia patjoja, muotopaloja, trampoliini ja palloja. Suuremmille välineille ei kuitenkaan ole säilytystilaa muualla kuin salin lattialla. Parhaimmillaan sali toimii lasten vapaana peuhupaikkana tai temppuratatyyppisissä liikuntatuokioissa, joissa esillä olevia välineitä voidaan hyödyntää. Pihalla on aidattu leikkialue keinuineen ja hiekkalaatikkoineen. Takapihalla on kiipeilyteline, leikkimökki ja hiekkalaatikko. Pihapiiristä puuttuu yhtenäinen tasainen alue, jossa lapset voisivat esimerkiksi pelata jalkapalloa. Tontti rajoittuu metsään, jossa on hyviä leikkipaikkoja lapsille omaehtoiseen liikuntaan. Vastaanottokodissa on järjestetty melko vähän suunniteltua ja ohjattua liikuntaa lapsille. Syitä tähän ovat työn hektisyys, henkilöresurssien riittämättömyys, lasten ajoittain vaikea oireilu sekä ohjaajien osittain riittämätön tietotaito liikunnan ohjaamiseen. Lapsia kannustetaan omaehtoiseen liikkumiseen pihalla, mutta varsinkin isompia koululaisia on usein vaikea saada houkutelluksi ulos.

19 4 TYÖSKENTELYPROSESSI 4.1 Suunnittelu ja aikataulu Opinnäytetyömme taustalla on Riikka Sataman lähihoitajaopintojen lopputyönä Auroran vastaanottokotiin tekemä teoriapaketti lasten liikuntakasvatuksesta ja liikuntatuokion suunnittelusta. Alkuperäinen tarkoituksemme oli käyttää liikuntaoppaaseen tätä teoriaosaa sellaisenaan lisättynä johdannolla sekä käytännön liikuntavinkeillä. Esittelimme tutkimussuunnitelmamme helmikuussa 2007. Tässä vaiheessa meillä oli ryhmässämme kolmaskin opiskelija, mutta hän vetäytyi hankkeestamme ennen varsinaisen työskentelyn aloittamista. Liikuntavinkkien valitsemiseen, kehittämiseen ja loogiseen jaotteluun tarvitsimme kuitenkin tutkimustietoa sijoitettujen lasten kehityksestä, sijoitusten taustatekijöistä ja erityisryhmien liikuntamenetelmistä. Teimme tämän selvitystyön suunnitelmamme mukaisesti kevään ja kesän 2007 aikana, jonka jälkeen aloimme muokata teoriaosaa ja kirjoittaa liikuntavinkkejä. Valmiit liikuntaoppaat saapuivat kirjapainosta jouluksi 2007. Oppaat olivat koekäytössä ja arvioitavina kevään 2008 aikana Auroran vastaanottokodissa, Tuomarilan perhetukikeskuksessa ja Raikupolun päiväkodin erityisryhmissä. Palautteen ja sitä seuraavien mahdollisten muutosten jälkeen alamme markkinoida opasta ja siihen mahdollisesti liittyvää koulutusta muille kohderyhmille. 4.2 Yhteistyö Liikuntaopas on kehitetty tiiviissä yhteistyössä Auroran vastaanottokodin kanssa. Kehittämishankkeessa on ohjaajanamme toiminut vastaava ohjaaja Anna Lena Karlsson- Finne. Myös vastaanottokodin johtaja Kari Hurme ja muut työntekijät ovat tukeneet hankettamme lukemalla tekstejämme ja antamalla palautetta. Vastaanottokoti on myös kustantanut tarvitsemamme kansiomateriaalit. Varsinaisen painatustyön hoiti veloituksetta Reprotalo Lauttasaari Oy. Olemme saaneet myös lasten liikuntaan liittyvää hyödyllistä materiaalia Nuori Suomi ry:ltä.

20 Nuori Suomi ry on sitoutumaton järjestö, jonka tehtävänä on edistää lasten ja nuorten hyvinvointia ja elämäniloa liikunnan avulla. Järjestö korostaa lasten ja nuorten liikunnassa iloa, oppimista, kaveruutta ja yhdenvertaisuutta. Yhdistyksen jäseninä on 54 valtakunnallista liikunta-alalla toimivaa liittoa. Toiminnan painopisteinä ovat vuoteen 2010 saakka seuratoiminnan laadun kehittäminen ja uusien harrastamisen mahdollisuuksien tarjoaminen lapsille ja nuorille sekä liikkumisen lisääminen koulu- ja päiväkotipäivien aikana. (Nuori Suomi ry.) Halusimme osallistaa vastaanottokodin lapsia hankkeeseen testaamalla kehittämiämme liikuntaharjoituksia heidän kanssaan sekä pyytämällä heiltä kuvitusta oppaaseen. Tämän tavoitteena oli paitsi saada arvokasta tietoa liikuntavinkkien toimivuudesta käytännön tilanteissa, myös voimaannuttaa huostaanotettuja lapsia vaikeassa elämäntilanteessa. Yksityisyyden suojaamiseksi poistimme lasten nimet piirustuksista ja pyysimme julkaisuluvan vanhemmilta. Yhteistyö on mielestämme sujunut hyvin kaikkien yhteistyötahojen kanssa. Olemme saaneet melko vapaat kädet suunnitella ja toteuttaa hankettamme, minkä olemme tulkinneet luottamuksen osoitukseksi ammattitaitoamme kohtaan. 4.3 Liikuntaoppaan tuottaminen Halusimme teoreettisen taustoituksen jälkeen syventää liikuntaoppaaseen aiemmin kirjoittamaamme aineistoa, joka käsitteli kaikille lapsille tarkoitettua liikuntakasvatusta, eli päätimme ottaa vahvemman näkökulman lastensuojeluun. Lisäsimme myös perustietoa eri-ikäisten lasten motorisesta kehityksestä, jotta ohjaajien olisi helpompi suunnitella eri ikäryhmille liikuntatuokioita. Toinen huippuhetki opinnäytetyöprosessimme aikana oli hankkeen ohjaajalta, vastaanottokodin johtajalta sekä oppilaitoksemme opettajilta saamamme palaute, joka kannusti meitä laajentamaan oppaan kohderyhmää koskemaan kaikkien lastensuojelun tukea tarvitsevia lapsia niin muissa lastensuojelulaitoksissa kuin mahdollisesti päiväkodeissa, kouluissa ja urheiluseuroissakin. Ymmärsimme, kuinka hyödyllinen suunnittelemamme