POHJOLANKATU 25 Rakennusinventointi

POHJOLANKATU 25 Rakennusinventointi Pirkanmaan maakuntamuseo Kulttuuriympäristöyksikkö Anna Lyyra Seppänen 2006

Sisältö JOHDANTO 1 RAKENNUSHISTORIAA 1 2 RAKENNETUN YMPÄRISTÖN OMINAISPIIRTEET 3 2.1 Suhde ympäristöön 3 2.2 Keskeiset arkkitehtoniset piirteet 3 2.3 Pihatilat ja kulkuyhteydet 4 Kartta 1 Kiinteistön liikennereitit INVENTOINTILOMAKKEET Kiinteistölomake Rakennuslomake 1 Rakennuslomake 2 3 TOIMENPIDESUOSITUKSET JA KIINTEISTÖN MAHDOLLISUUDET 3.1 Arvot ja vahvuudet 3.2 Saneeraustarpeet ja tuleva käyttö Kartta 2 Kiinteistön arvokkaat ominaispiirteet 6 KUVALIITTEET LÄHTEET

POHJOLANKATU 25 Rakennusinventointi Pirkanmaan maakuntamuseo Kulttuuriympäristöyksikkö Anna Lyyra Seppänen 2006

JOHDANTO Vanhat teollisuusympäristöt ja tehdasrakennukset ovat merkittäviä yhteisön identiteetin muovaajia, ja niiden asema osana suomalaista kulttuuriperintöä on vakiintunut 1980 luvulta alkaen. Vanhat teollisuuskiinteistöt 1800 luvulta aina 1960 luvulle saakka ovat usein arkkitehtuuriltaan korkeatasoisia, sillä niiden suunnitteluun ja ylläpitoon on aikanaan panostettu. Suunnittelijoina ovat toimineet huomattavimmat arkkitehdit, ja tehdaskiinteistön edustavuus on ollut tärkeä osa yrityskuvaa. Teollisuuspaikkakuntien tärkeinä työnantajina tehtaat ovat sijainneet keskeisillä paikoilla, joten niiden kaupunkikuvallinen ja kulttuurihistoriallinen vaikutus on ollut merkittävä. Teollisuustoiminnan päätyttyä kaupunkisuunnittelun haasteeksi on noussut näiden kohteiden rakennusperinnön arvioiminen ja säilyttäminen. Uudiskäytön myötä vanhat teollisuusalueet ja yksittäiset tehdaskiinteistöt ovat liittyneet osaksi elävää kaupunkiympäristöä Tamperetta voidaan pitää yhtenä edelläkävijänä vanhojen teollisuuskiinteistöjen uudelleenkäytössä. Valtakunnallisesti tunnettuja ja arvokkaita esimerkkejä ovat Tampellan ja Finlaysonin alueet, joiden asumista, virastoja, yrityksiä, virkistys ja kulttuuritilaa käsittävä uudiskäyttö on tunnustettu onnistuneeksi rakennusperinnön säilyttämisen projektiksi. Tampereen ratkaisuille on tyypillistä, että vanhoille teollisuuskiinteistöille luodaan monipuolinen ilme, jossa samaan kompleksiin sijoittuu useita erilaisia toimijoita. Tavoitteena on kiinteistön vireä käyttö niin päivällä kuin ilta aikaan. Yhteistä uudiskäyttöön saneeratuille tamperelaisille teollisuuskohteille on sijainti hyvien liikenneyhteyksien päässä lähellä keskustaa. Isojen teollisuuskortteleiden lisäksi Tampereella on myös joukko yksittäisiä teollisuuskiinteistöjä, jotka ovat saaneet uuden elämän virastona, oppilaitoksena tai kaupallisessa käytössä. Tällaisia ovat mm. Attilan kenkätehdas Tammelassa ja Suomen Trikoon tehdas Satamakadulla ja Ruuskasen pukutehtaan talo Pellavatehtaankadulla, jotka kaikki sijaitsevat ruutukaava alueella asutuksen ja liiketilojen keskellä, osana monimuotoista kaupunkitilaa. Entinen Haarlan paperitehtaan kiinteistö osoitteessa Pohjolankatu 25 on kiinnostava kohde Tampereen teollisuushistoriassa ja kaupunkikuvassa. Kiinteistö on syntynyt Tampereen teollisuuskaupunkiaikana, ja se on sijainniltaan ja ulkoasultaan tyypillinen vanha tehdasrakennus. Kiinteistö sijaitsee keskellä Tammelan Osmonmäen kaupunginosan tiivistä rakennuskantaa. Rakennushistoriallisesti edustettuina ovat funktionalismin aikakausi ja 1960 luvun moderni teollisuusrakentaminen. Historiansa aikana rakennus on kokenut sisätiloiltaan mittavia muodonmuutoksia oppilaitos ja toimistotiloiksi, osin myös asuintiloiksi. Tulevaa käyttöä pohdittaessa on huomioitava kiinteistön kulttuurihistoriallinen tausta sekä suunniteltava kunnostus ja muutostyöt siten, että ne tukevat kiinteistön rakennusperinnön säilymistä. Teollisuusrakennuksen kulttuurihistoriallista arvoa tulee arvioida niin teollisuushistorian ja arkkitehtuurin kannalta kuin ympäristö ja sosiaalisten arvojen valossa. Rakennukset viestivät talouden ja tekniikan historiaa sekä työn ja kaupunkielämän historiaa. Sosiaalisesti tehdasmiljöön merkitys sosiaalisten suhteiden kannalta on ollut merkittävä. Arkkitehtonisesti keskeisiä ovat teollisuusarkkitehtuurin ominaispiirteet, rakenteiden ja massoittelun kehitys sekä esteettiset arvot. Ympäristön kannalta tärkeää on rakennuksen liittyminen ympäröivään rakennuskantaan ja muuhun kulttuurimaisemaan.

1 Kiinteistön rakennushistoria 1.1 Tehtaiden Tammela Pohjolankatu 25 kuuluu Tampereen XIV kaupunginosaan, eli pohjoiseen Tammelaan, joka sijaitsee Osmonpuiston pohjoispuolella. Tammelan kaupunginosaa ovat historiallisesti leimanneet isot kenkätehtaat, jotka edelleenkin näkyvät katukuvassa, sekä lukuisat sekatavara ja muut puodit ja leipomot. Tammelaa kaavoitettiin siten, että asuintalot, tehdasrakennukset ja liiketilat sijoittuivat toistensa lomaan muodostaen elävän ja monimuotoisen kaupunkiympäristön. Tammelan alue kärsi vaurioita sekä sisällissodan taisteluissa että talvisodan pommituksissa. Tästä johtuen ympäristöä on korjattu ja täydennetty useaan otteeseen, mikä on luonut alueelle tyylillisesti vaihtelevan yleisilmeen. Alueen alkuperäisistä toiminnoista ovat jäljellä asuminen ja vilkas liiketoiminta, tehdastuotannon kadottua kuvasta. Kunnallisia tiloja alueelle on perinteisesti kuulunut vain vähän, lähinnä oppilaitoksia. Syntyaikanaan Osmonpuiston seutu oli vahvasti työväen kaupunginosa, jossa asui paljon tehdastyöläisiä sekä rakennus ja sekatyöläisiä. Alueen tärkeimpiä tehtaita olivat Aaltosen kenkätehdas Tammelantorin kulmassa, Branderin kenkätehdas Tammelan puistokadun varrella, PMK: n (Suomen puuvillatehtaitten myyntikonttorin) iso rakennus Erkkilänsillan kupeessa sekä Kave Oy:n kenkätehdas Pohjolankatu 19:ssä. Näistä Aaltosen, Branderin ja PMK:n rakennukset ovat säilyneet julkisivuiltaan muuttumattomina. Brander ja Aaltonen on saneerattu sisätiloiltaan asunnoiksi ja toimistoiksi, PMK puolestaan palvelee monen yrityksen, kuten kuntosalin toimipaikkana. 1.2 Paperitehtaan kortteli muutoksessa Kortteliin numero 245 (Pohjolankatu 23 25) nousi aluksi asuntoja. Vuonna 1900 paikalle rakennettiin nikkarityylinen, usean asunnon puutalo. Samalla vuosikymmenellä asuintalon viereen rakennettiin jykevä kivitalo, jossa toimi puusepänverstas. Pienteollisuuden tarpeisiin tontilla oli myös lukuisia pitkänmallisia, puurakenteisia varastokatoksia. Nykyisen Pohjolankatu 25:n paikka rakennettiin vasta Haarla Oy:n ostettua korttelin läntiset tontit (77, 78, 79 ja 80). Nykyisin tontin luoteiskulmassa on vielä yksi puinen asuinrakennus 1900 luvun alusta, muut naapurit ovat 1970 luvun kerrostaloja. Tontin rooli teollisuuskäytössä vahvistui, kun Rafael Haarla Oy rakennutti tontille paperinjalostustehtaan, jonka päätuotteena olivat kirjekuoret. Haarlan tehdas oli toiminut jo vuosisadan alusta keskustassa Verkatehtaankadulla. Haarlan merkitys Tampereen teollisuushistoriassa on keskeinen, olihan yhtiöllä kaupungissa tuotantoa sekä paperinvalmistuksessa että jalostuksessa. Talvisodan jälkeen Haarla yhtymä hankki kaksi tonttia korttelista 245, johon ryhdyttiin rakentamaan uutta tehdastaloa. Uudisrakennuksen piirsi Tampereelle paljon suunnitelmia tehnyt arkkitehti Harry W. Schreck. Tuotanto käynnistyi uudessa tehtaassa 1943. Haarlan tehdasrakennus on Schreckin varhaisempaa tuotantoa Tampereella, myöhemmin hänet tunnetaan mm. Kalevan tornien suunnittelijana. Rakennusta korotettiin ja täydennettiin moneen otteeseen. Alun perin kiinteistön läntinen siipi oli vain kolmikerroksinen, mutta se haluttiin korottaa nelikerroksiseksi vuonna 1956. Samalla laadittiin piirustukset (arkkitehtinä Erkki Liuha), jossa tehtaan rakennusmassaa

jatkettiin nelikerroksisena Pohjolankadun suuntaisesti nykyiseen leveyteen asti. Tyylillisesti oli tarkoitus toistaa vanhan osan funktionalistista ilmettä. Tämä suunnitelma ei kuitenkaan toteutunut, vaan tyydyttiin länsisiiven korottamiseen vuonna 1958. Korotusosan ylintä kerrosta jatkettiin vielä poikittaissuuntaisella, nostetulla kattolyhdyllä, jonka ikkunoista saatiin lisävaloa ylimpään kerrokseen. Tehtaan laajennus toteutui kuitenkin 1960, kun Haarla Oy laajensi tuotantoaan ja kiinteistön länsisivustaan rakennettiin kiinteästi vanhaan osaan liittynyt uudisrakennus. Arkkitehtinä oli Jaakko Tähtinen, joka oli keskeinen suunnittelija Tampereen sodanjälkeisessä rakentamisessa. Laajennusosan pituus oli sama kuin aiemmissa suunnitelmissa, mutta nyt uudisrakennus sai kerrosta matalamman hahmon kuin vanha tehdas. Vuoden 1973 asemakaavassa tontin luonne muuttui ratkaisevasti, kun kiinteistön käyttötarkoitus vaihtui pääasiallisesti toimistotilaksi. Paperitehtaan kiinteistön 1. ja 2. kerros remontoitiin Poliisikoulun käyttöön, jolloin isot tehdashallit jaettiin pienemmiksi luokkahuoneiksi, työhuoneiksi, varastoiksi ja sosiaalitiloiksi. Talon muita käyttäjiä olivat Tampereen kaupungin työterveysasema, työsuojelutoimisto, kaukolämpötoimisto ja sähkölaitos, myöhemmin myös Tammelan terveyskeskus. Muutostyöt jatkuivat 1980 luvulla, jolloin näiden käyttäjien tarpeisiin remontoitiin mm. uusia sosiaalitiloja ja laboratorioluokka. Kolmannen kerroksen pohjoissiivessä ja neljännessä kerroksessa oli edelleen vuokrattavaa pienteollisuustilaa osassa, jossa nyt toimii painoyritys. Kiinteistöön on suunniteltu myös mm. Tilastokeskuksen ja Raha automaattiyhdistyksen tiloja, mutta nämä käyttötarkoitukset eivät ole toteutuneet. Poliisikoulu toimi kiinteistön tiloissa vuoteen 1993 saakka. Tämän jälkeen rakennuksessa toteutettiin tilapäinen käyttötarkoituksen muutos, jonka jälkeen A rapun 1. ja 2. kerrokseen muutti Tampereen kaupungin hallinnoima pakolaisten vastaanottokeskus. Tilat muuttivat jälleen luonnettaan, kun entisistä luokkahuoneista remontoitiin erikokoisia asuintiloja. Vastaanottokeskuksen tilaohjelmaan kuului myös useita keittiö ja saniteettitiloja sekä toimistohuoneita. Tämänkaltainen muutos oli varsin haastava, kun päiväkäyttöön tarkoitetut työtilat muuntuivat ympärivuorokautisiksi asuintiloiksi. Kiinteistöä ei kuitenkaan saneerattu läpikotaisin asuintaloksi, sillä vastaanottokeskuksen sijoitus kiinteistöön oli luonteeltaan tilapäinen. Tästä johtuen tiloissa on edelleen väliaikaisen luonteisia ratkaisuja. 1.3 Nykytilanne: monen toimijan kortteli Pohjolankatu 25:n nykyinen ilme on vahvasti toimistotilan muovaama kokonaisuus. Rakennuksessa toimivat ulkomaalaistoimisto (toisessa kerroksessa), mielenterveyshuollon päiväsairaala (toisessa kerroksessa) ja museotoimen kokoelmaklinikka (ensimmäisessä kerroksessa). Vastaanottokeskuksen toimistotilat sijaitsevat ensimmäisessä ja asuintilat sekä ensimmäisessä että toisessa kerroksessa ja kellarissa. Lisäksi kiinteistön vuokralaisina ovat yritykset PK paino (kolmannessa kerroksessa) ja Trafitech (neljännessä kerroksessa). Kolmannessa ja neljännessä kerroksessa on runsaasti vapaaksi jäänyttä tilaa väljässä varastokäytössä tai kokonaan tyhjillään. Neljännen kerroksen avoimia tyhjiä tiloja on jonkin verran käytetty musiikkiharjoitteluun ja taideprojekteihin, mihin ne soveltuvat mainiosti vapaan pinta alansa ja valoisuutensa vuoksi. Näissä avoimissa tiloissa

tehdasrakennuksen ominaispiirteet ovat sisätiloista parhaiten läsnä.

2 RAKENNETUN YMPÄRISTÖN OMINAISPIIRTEET 2.1 Suhde ympäristöön Pohjolankatu 25:n kiinteistö sijaitsee tontilla, joka rajautuu asuinkerrostaloihin ja liikenneväyliin. Kiinteistön paikka on Tammelan ja Osmonmäen kaupunginosan pohjoisin kulma, eräänlainen nivelkohta asuinalueen ja Kekkosentielle vievien liikennejärjestelyjen välissä. Pohjolankatu 25 mukautuu sujuvasti osaksi asuinalueen ruutukaava, mutta paikka ei kuitenkaan ole kaupunkikuvallisesti näkymättömissä. Tehdasrakennus seisoo pohjoisen Tammelan tärkeänä maamerkkinä, johon avautuvat urbaanit näkymät erityisesti Pohjolankatua pitkin keskustan suunnasta tultaessa sekä idästä Kalevan puistokadulta Pohjolankadulle käännyttäessä. Rakennuksen julkisivu nousee uljaaksi seinämäksi myös Kalevan puistokadun pohjoispäästä, Kekkosentien ylittävältä sillalta katsottuna. 2.2 Keskeiset arkkitehtoniset piirteet Tyylillisesti Pohjolankatu 25 noudattaa funktionalistisen teollisuusrakentamisen periaatteita. Vaikka kiinteistön rakennusajankohta on vasta 1940 luvun puolella, sen rakennushistorialliset ideat edustavat 1930 lukulaista funktionalismia puhtaimmillaan Tampereella funktionalismi liittyy ennen kaikkea liike ja teollisuusrakentamiseen, asuintalojen ollessa vähemmistönä. Teollisuusrakennuksissa funktionalismin pelkistetty ja lineaarinen muotokieli pääseekin oikeuksiinsa. Pohjolankatu 25: n tyylillisiä sukulaisia Tampereella ovat esimerkiksi Ruuskasen pukutehdas Pellavatehtaankadulla (Märta Blomstedt ja Matti Lampén 1942) ja SOK:n varasto Tullikamarinaukiolla (Valde Aulanko ja Paavo Riihimäki 1936). 2.2.1 Laatikkomaiset rakennusmassat Pohjolankatu 25:n kiinteistö muodostuu kahdesta laatikkomuotoisesta rakennusmassasta, joista uudempi osa on puolet matalampi vanhempaa. Laatikkomaisten suorakaiteiden kokonaisuus on selkeästi hahmotettavissa, eikä rakennuksen hahmossa juuri ole yllätyksiä. Yleisilme on vakaa ja rauhallinen. Rakennusmassojen korkeus on maltillinen, joten kompleksi säilyy mittakaavaltaan inhimillisenä ja helposti lähestyttävänä. Molempien rakennusosien kattona on tasakatto, mikä kuuluu niin funktionalistisen kuin modernin teollisuusrakentamiseen keskeisiin tyylipiirteisiin. Vanhan osan vaaleat räystäspellit on lisätty vasta 1970 luvulla. Ankaraan suorakaideharmoniaan tehtiin uudentyylinen lisäys vuoden 1958 korotustyössä, jolloin ilmeisesti uuden konekannan vaatimuksesta vanhan puolen länsisiipeen lisättiin neljäs kerros, joka vielä kohoaa keskeltä siten, että tasakaton päälle muodostuu poikittaissuuntainen, kapea kattolyhty ikkunoineen. Nostettu osa on katettu huopapäällysteisellä harjakatolla ja se edustaa enemmän jälleenrakennuskauden kodikkaampaa arkkitehtuuria kuin funktionalismin muotopuhtautta.

2.2.2 Ikkunoiden julkisivu Pohjolankatu 25 on massaltaan selkeä kuutio, joka täyttää tontin tiiviisti etureunastaan. Vain aavistuksenomaiset korkeus ja syvyyserot rytmittävät hienovaraisesti pelkistettyä julkisivua. Julkisivun keskeisin elementti ovat nauhamaiset ikkunat. Ne luovat voimakkaan vaakalinjan kaikkiin julkisivuihin. Vain sisäpihalla on joitakin vaakalinjasta poikkeavia ikkunoita, joiden sijainti määräytyy porraskäytävän valonsaannin mukaan. Vanhemmassa kiinteistön osassa ikkunat ovat kukin omassa aukossaan, mutta uudemmassa osassa ikkunat muodostavat yhtenäisen vaakanauhan. Samalla korkeudella jatkuvat ikkunarivit sitovat rakennuksen eri osat toisiinsa. Pelkistetyssä funktionalistisessa suunnittelussa juuri ikkunat tekevät rakennukselle julkisivun, joten ikkunoiden malli ja sijoitus ovat oleelliset tekijät julkisivun säilymisen kannalta. Rakennuksen ilmeeseen vaikuttaa myös kahden eri rakennusvaiheen julkisivumateriaalien vuoropuhelu. Kiinteistön julkisivuihin kuuluu vain niukasti yksityiskohtia. Teollisuusrakennuksen ilmeeseen kuuluu, että keskeisiä kohtia ovat tavaran lastaukseen ja henkilökunnan ja asiakkaiden liikkumiseen liittyvät paikat. Julkisivun aksentit syntyvätkin sisäänkäynneistä ja lastaussillasta. Sekä funktionalistisen että moderniin teollisuustyylin mukaisesti näiden tilojen edustava ilme syntyy yksinkertaisuudesta ja avoimuudesta. 2.2.4 Sisätilat Tehdasrakennuksen luonteen mukaisesti sisätilojen alkuperäisenä mallina on ollut avarien hallien sarja, jossa sisäpihaa kiertävät tehdassalit saavat valoa sekä ulkosivun että sisäpihan kautta. Halleissa on ollut koko rungon mittainen avara näkymä, jota kantavat pylväät ovat rytmittäneet. Nykyisin tällaista sisätilaa on säilynyt vailla aktiivista käyttöä olevassa neljännessä kerroksessa sekä satunnaisesti muualla kiinteistössä. Isot tehdassalit on pääsääntöisesti rakennettu umpeen ja muodostettu väliseinien avulla pieniä toimistohuoneita. Tehdassalien alkuperäinen kattorakenne näkyy vielä monin paikoin. Haarlan tehtaassa tyypillinen sisäkatto on verraten tiheä palkisto, jossa palkit ovat kapeita. Palkisto on ilmeeltään kevyt ja hyvin moderni. Lisäksi se viestii tunnistettavasti rakennuksen alkuperäisestä käytöstä. Saneerauksissa vanhaa kattorakennetta on kohdeltu eri tavoin. Monissa kiinteistön osissa, kuten nykyisen vastaanottokeskuksen asuintiloissa, sisäkattoa on laskettu alemmaksi ja peitetty katossa kulkevat putket levyillä. Käytävämäisissä tiloissa ratkaisu madaltaa merkittäväsi ilmatilaa ja tilantuntua ja tekee kattonäkymän mitäänsanomattomaksi. Päiväsairaalan tiloissa taas palkisto on jätetty näkyviin, ja putket kulkevat reilusti näkyvissä värikkään maalipinnan korostamina. Tämä vaihtoehto luo käytävänäkymiin mielenkiintoa ja kertoo rakennuksen historiasta. Funktionalismin arkkitehtuurissa, erityisesti tehdasrakennuksissa, käytettiin usein lasitiiltä niin sisä kuin ulkopintojenkin materiaalina. Pohjolankatu 25:n kiinteistössä materiaalia esiintyy yksityiskohdissa siellä täällä, esimerkiksi tuomassa valoa ikkunattomiin porrashuoneisiin tai valoaukkona tehdassalien välillä. Suunnitelmapiirustuksissa lasitiiliikkunoita esiintyi enemmänkin, mutta lopulta on päädytty niukempaan toetutukseen

2.3 Pihatilat Kiinteistöön kuuluu tilava piha alue, joka palvelee pysäköintitilana rakennuksen länsi ja pohjoissivuilla. Tämä käyttötarkoitus pihalla oli jo Haarla Oy:n aikana. Piha on luonteeltaan avoin ja karu. Länsisivustalla on asfalttipinnoite, ja pohjoissivu on sorapintainen. Tontilla on niukasti istutuksia; takajulkisivua reunustavat muutamat lehtipuut, ja etujulkisivulle on istutettu kolme lehmusta, jotka tosin on sijoitettu tarpeettoman lähelle seinää, jolloin ne peittävät edustavaa julkisivua ja haittaavat parvekkeiden käyttöä. Kiinteistöä ei erityisesti ole rajattu ympäristöstään. Etujulkisivulla rakennus avautuu suoraan kadulle, mikä tekee talosta helposti lähestyttävän. Takajulkisivulla rakennuksen viereistä nurmikaistaa reunustaa kevyt metalliverkkoaita, joka on tyyliltään viimeistelemätön eikä jatka julkisivun esteettistä vaikutelmaa. 2.4 Kulkuyhteydet Pohjolankatu 25 sijaitsee kohtuullisen kävelyetäisyyden päässä Tammelan palveluista. Tammelan torilta matkaa kertyy muutama sata metriä. Linja autoreiteistä linja 7 kulkee Pohjolankatua pitkin, ja aivan kiinteistön pääsisäänkäyntien kohdalla on pysäkki. Paikka on hyvin saavutettavissa myös linjojen 2, 3 ja 7 reiteiltä. Kiinteistön editse kulkeva Pohjolankatu on paljon käytetty ajoreitti keskustasta Kalevan suuntaan sekä ohitustieltä keskustaan siirryttäessä. Vielä tehdastoiminnan aikaan rakennuksen takaa kulkeva Välimaankatu oli täysimittainen katu ja tärkeä ajoväylä tontille. Nyt katu on typistetty Välimaanpoluksi, joka toimii sisäänajotienä kiinteistön pysäköintialueelle. Koska läpiajoliikennettä ei ole, Pohjolankatu 25 on rauhallinen tontti vaikka sijaitseekin vilkkaiden liikennevirtojen äärellä. Nykytilassaan tontille mahtuu muutama kymmenen autopaikkaa, mikä on varsin kohtuullisesti kiinteistön kokoon nähden. Sen sijaan ympäröivien kortteleiden alueella tai katuvierillä ei juuri ole täydentäviä pysäköintitiloja.

Pohjolankatu 25 KIINTEISTÖLOMAKE Kylä XIV kaupunginosa Kiinteistö id Kunta Tampere Kiinteistötunnu 837 014 0245 10 Osoite Pohjolankatu 25 Alue 0 Aluetyyppi kaupunkikortteli Peruskartta 212309 Itäkoord 0 Kohdetyyppi muu Pohjoiskoord 0 Hist. tilatyyppi Rak lkm 2 Nykyinen Inventoitu 2 Kuvaus Pohjolankatu 25:n kiinteistö muodostuu kahdesta rakennuskappaleesta, jotka yhdistyvät sisätiloiltaan kiinteästi toisiinsa. Julkisivuiltaan kiinteistön osat erottuvat selvästi. Koko rakennus on julkisivuiltaan tyypillinen vanha tehdasrakennus, jossa sommittelu perustuu vahvaan rakennusmassaan ja pelkistettyyn julkisivuun. Kiinteistö on korkeimmillaan nelikerroksinen, ja sen matalampi osa vain kaksikerroksinen, jolloin kokonaishahmo ei ole raskaan linnamainen, vaan mittakaava on pikemminkin inhimillinen ja rakennus sulautuu luontevasti ympäröivään korttelimaisemaan. Samaa vaikutelmaa tukevat hienovaraiset yksityiskohdat julkisivuissa. Sisätiloiltaan kiinteistön eri osat ovat samankaltaiset. Rakennuksen historiallinen teollisuustausta näkyy yksityiskohdissa ja rakenteissa, mutta tilanmuodostus on muuttunut ratkaisevasti, kun käytävät ja toimistohuoneet ovat korvanneet avarat tehdassalinäkymät. Saneerattujen sisätilojen materiaalina on käytetty tavanomaisia toimistotilamateriaaleja; muovimattoa, maalattua pintaa sekä seinä ja kattolevyjä. Porraskäytävissä ovat säilyneet pääosin alkuperäiset materiaalit. Historia Pohjolankatu 25 liittyy Tammelan kaupunginosien vahvaan teollisuushistoriaan, jossa teollisuuskiinteistöt rytmittivät kaupunginosan elämää ja loivat sille identiteetin. Kiinteistö toimi teollisuuskäytössä 1943 1974. Tämän jälkeen se on palvellut pääasiassa oppilaitoksena ja toimistotiloina. Nykytilassa kiinteistöön on sijoittunut kaupungin virastoja, pakolaisten vastaanottokeskus sekä yritys ja pienteollisuustiloja. Omistaja Tampereen kaupunki harkitsee parhaillaan rakennuksen tulevaisuutta ja mahdollisia toimenpiteitä. Ympäristö ja pihapiiri Kiinteistö sijaitsee alkuperäisen suunnitteluajatuksen mukaisesti keskellä ruutukaavaa, ja se elävöittää Osmonmäen kaupunginosan toiminnallista rakennetta; asutuksen keskellä sijaitseva Pohjolankatu 25 on yksi harvoista alueen julkisista rakennuksista. Kaupunkikuvallisesti kiinteistö toimii kiintopisteenä ja asuinalueen pohjoisena porttina. Kiinteistön naapureina samalle tontilla ovat Tampereen kaupungin puistoyksikön varikkoalue sekä asuinkäytössä oleva puukerrostalo. Väljä piha alue toimii pysäköintipaikkana. Kaava Asemakaava pvm 1973

Pohjolankatu 25 KIINTEISTÖLOMAKE Suojelu Kirjalliset Suulliset Kulttuurihistoriallinen arvo Rakennushist. Historiallinen Ympäristöarvo Perustelu arkkitehtoninen teollisuushistoria maisemallisesti keskeinen sijainti Tehdaskiinteistö on arkkitehtonisesti ja kaupunkikuvallisesti merkittävä. Arkkitehtuurin arvo perustuu hyvin säilyneisiin julkisivuihin ja selkeään massoitteluun. Rakennushistoriallisesti entinen Haarla Oy:n paperinjalostustehdas viestii teollisuusrakentamisen perinteestä ja esittelee puhdaspiirteistä funktionalismin tehdasarkkitehtuuria sekä sodanjälkeistä karsitun modernia teollisuussuunnittelua. Arvoluokka Kaupunkikuvassa kiinteistön asema maisemassa on keskeinen kaikista ilmansuunnista katsottuna. Rakennus täyttää avoimen kulmatontin levollisesti ja toimii risteyskohdan kiintopisteenä. Lisätietoja Liitteet Valokuvat Inventoija Tallentaja Anna Lyyra Seppänen, Pirkanmaan maakuntamuseo 25.10.2006

KUVALIITE 2 Kiinteistön suhde ympäristöön Näkymä Kalevan puistokadun risteyksestä Pohjolankadulle. Kiinteistö sijaitsee vilkkaan liikennereitin varrella. Pohjolankatu länteen. Kiinteistö seisoo Pohjolankadun suoran osuuden alussa keskeisellä kulmatontilla. Kaakossa Pohjolankatu 25:n naapurina kulmittain sijaitsee 1990 rakennettu teräskerrostalo. Rakennus kohoaa huomattavan korkeaksi pohjoisen Tammelan maamerkiksi.

Kiinteistön pohjoispuolen naapureina ovat yksinäiseksi jäänyt 1900 luvun alun puukerrostalo ja kaupungin puisto osaston varikko. Lisäksi on avointa pysäköintitilaa. Etelässä ja lännessä kiinteistöä ympäröivät asuinkerrostalorivit. Rakennuskanta on pääosin 1970 luvulta. Pohjolankatu 25 näkyy Tammelan ulommaisena rakennuksena Petsamosta tultaessa Kalevan puistotien ylittävälle sillalle.

KUVALIITE 3 Julkisivut rakennuksessa 1 Etujulkisivu Pohjolankadulta Takajulkisivu Välimaanpolulle päin. Kuutiomaista, ikkunoiden rytmittämää julkisivua elävöittää yksinkertainen sisäänkäynti, jossa kevyt lippakatos. Funktionalistinen kuutioharmonia erottuu selkeimmin itäisessä julkisivussa. Julkisivusommittelu perustuu moniruutuisiin ikkunoihin ja sileään rapattuun pintaan. Toisen kerroksen ikkunat on uusittu 1970 luvulla, muut ovat alkuperäiset 1940 luvulta. Räystään kotelointi valkoisin peltilevyin on 1970 luvulta, alkuperäisesti julkisivun yläreuna on ollut paljas.

Etujulkisivua Pohjolankadulle jäsentävät pitkät parvekkeet, jotka kuitenkin jäävät istutusten varjoon. Porttikäytävän länsisivussa on yksityiskohtana tehdasajoilta säilynyt postiluukku ja vahtimestarin ikkuna. Käynti etujulkisivulta sisäpihalle. Porttikäytävä on monipolvinen ja muodoiltaan kutsuva, vaikka pintojen kunto ei olekaan ensiluokkainen.

KUVALIITE 4 Julkisivut rakennuksessa 2 Vuonna 1960 rakennetun laajennusosan julkisivua määrittävät valkoiset nauhaikkunat ja punatiilipinta. Ilme eroaa selkeästi vanhemmasta osasta. Vasemmalla laajennusosan eteläinen julkisivu Pohjolankadulle, oikealla julkisivu pohjoiseen takapihan puolelle. Julkisivun yksityiskohdat ovat niukat. Länsisivulla lastaussillan katteena on yksinkertainen lippa. Lastaussilta metallikaiteineen on ilmeeltään kevyt ja sulautuu päätyjulkisivuun. Eteläjulkisivulla on käynti kellariin. Eleetön betonirappu on kevyesti rajattu maalatulla rautakaiteella.

KUVALIITE 5 Sisäpiha Vanhan osan sisäpiha on muodoltaan neliömäinen. Se muodostaa kodikkaan ja mielenkiintoisen tilan rakennusmassojen keskelle. Näkymät sisäpihalla syntyvät pihajulkisivujen ikkunoista ja rakennussiipien liittymisestä toisiinsa. Matala autotalli ja varastorakennus haukkaa suuren osan sisäpihan neliömäisestä tilasta.

Sisäpihan neliömuotoa elävöittävät ulospäin työntyvät, ikkunattomat hissitornit.

KUVALIITE 6 Rakenteet ja materiaalit Uuden osan keskellä kuplakattoikkunoin katetut valoaukot. Rapattu keltainen seinäpinta, punatiilipinta ja kattoikkunat muodostavat mielenkiintoisen sisäpihanäkymän Vanhan osan katolta länteen. Eri materiaalien vuoropuhelua. Katteena musta huopakate, räystäät vaaleanharmaata peltiä, piippu punatiilinen ja julkisivut vaaleankeltaiseksi rapatut. Matala korotusosa piipun takana on verhottu keltaisella laudoituksella. Vanhan ja uuden osan liitoskohta takajulkisivulla. Verhousmateriaali on selvästi erilainen, ikkunoissa valkoinen linja jatkuu.

Uuden osan julkisivussa yhdistyvät punatiilipinta ja puiset valkoiset ikkunankarmit. Rosopintainen lasi ei ole alkuperäinen. Katujulkisivun parvekkeet ovat betonia. Kaareva pääte on ainoastaan länsipuolen päädyissä. Vanhan ja uuden tiilipinnan rajakohta sisäseinässä. Vasemmalla 1980 luvulla rakennettu valkotiilipinta on kova ja kliininen, oikealla 1940 luvun rapattu tiilipinta puolestaan luo elävän vaikutelman. Betoniset kattopalkit, valkeaksi rapattu seinäpinta ja alkuperäiset, kahdeksanruutuiset puukarmiset ikkunat vuorottelevat neljännen kerroksen pohjoissiivessä.

KUVALIITE 7 Sisätilat Portaikot ovat sisätilojen parhaiten säilyneitä osia. Kevyt metallipinnakaide ja puinen, lakattu kaidepuu sekä lasitilli ikkuna ovat funktionalismin tunnusmerkkejä. Alkuperäinen kivipinta on päällystetty muovimatolla. Yläkuvat B rapun (rakennus 1) porrashuoneesta, vieressä G rapun (rakennus 2) portaikko.

Tyhjilleen jääneitä sähkölaitoksen toimistotiloja (rakennus 1, kolmas kerros). Huoneet avautuvat sarjaan, mikä hyödyntää hyvin runkorakenteesta johtuvaa valoisuutta. Sisäkattorakenteita ulkomaalaistoimistossa (alla vas., rakennus 1, toinen kerros) ja päiväsairaalassa (alla oik., rakennus 2, toinen kerros). Näkyviin jätetyt putkistot kertovat paremmin rakennuksen teollisuushistoriaa kuin levytetyt sisäkatot.

Kiinteistön nykykäyttöä. Vasemmalla PK painon painosali (rakennus 1, kolmas kerros), oikealla vastaanottokeskuksen asuinhuone (rakennus 1, ensimmäinen kerros). Tilaohjelmaan kuuluu lukuisia huoneita, joten osa saneeratuista sisätiloista on jäänyt ikkunattomiksi. Päiväsairaalan musiikkiterapiahuone (rakennus 2, toinen kerros) Kiinteistön edellytykset asuinkäyttöön eivät ole parhaat mahdolliset. Vastaanottokeskuksen tupakkahuone (rakennus 1, ensimmäinen kerros).

Tehdasrakenteen pylväät ovat säilyneet näkyvillä vastaanottokeskuksen kerrosaulassa (rakennus 2, ensimmäinen kerros). Valopihan kattoikkunat antavat valoa Vastaanottokeskuksen oleskelutilaan (rakennus 2, ensimmäinen kerros). Rakenteen idea on alkuperäinen vuodelta 1960, aukotusta on jälkeenpäin muutettu. Nauhaikkunoiden valonanto on hyödynnetty viihtyisästi päiväsairaalan kahvihuoneessa (rakennus 2, toinen kerros).

Haarla Oy:n konttoritilat sijaitsivat ensimmäisen kerroksen itäpäädyssä, missä sileät funkkispylväät ovat jäljellä interiööristä vastaanottokeskuksen tiloissa. (Rakennus 1, ensimmäinen kerros) Ylimmän kerroksen tyhjillään olevissa tiloissa on erinomaisesti näkyvissä tehdassalien avoin rakenne, jonka keskeisiä osia ovat ikkunat, kattopalkit ja kantavat betonipylväät. (Rakennus 1, neljäs kerros). Tehdaskäytön aikainen funktionalistinen avaruus on häivytetty monin paikoin alaslaskettujen kattojen ja sokkeloisten käytävien myötä. Vastaanottokeskuksen käytävätila (rakennus 1, ensimmäinen kerros).

Kadunpuoleinen ikkuna ensimmäisessä kerroksessa (rakennus 1). Ikkunat antavat runsaasti valo työhuonetiloihin. Yleinen mitoitus on yksi ikkuna huonetta kohden. Alkuperäiset ulko ovet 1940 luvulta viestivät tehtaan konttoritilojen sisäänkäynnistä. Vastaanottokeskuksen asiakassisäänkäynti (rakennus 1, ensimmäinen kerros). Sisäpihan kaakkoiskulman tavarahissi on 1940 luvulta (rakennus 1). Kiinteistön hissikuilut sijaitsevat rakennuksen sisäkulmissa, ja useimmat hisseistä toimivat.

Vanhat avoimet tehdassalit mahdollistavat studiomaiset työtilat tai tilojen käytön varastona. Museotoimen kokoelmaklinikka (rakennus 1, kolmas kerros) Entisessä tehtaan ruokalassa on sähkömittauslaitoksen käytössä ollut kokoushuone 1970 luvun asussa. Museotoimen kokoelmaklinikka (rakennus 1, kolmas kerros). Kellaritilat ovat nykyisin pääosin tyhjillään tai varastona. Tilaa on jaoteltu erikokoisiksi huoneiksi. (Rakennus 1, kellari)

KUVALIITE 8 Tilojen käyttötarkoitukset kiinteistön nykytilassa 1. kerros 2.kerros

3.kerros 4.kerros

3 Toimenpidesuositukset ja kiinteistön mahdollisuudet 3.1 Arvot ja vahvuudet Pohjolankatu 25:n kiinteistössä teollisuusrakennuksen perintö on säilynyt hyvin julkisivujen ja rakennusmassojen suhteen. Keskeiset arkkitehtoniset piirteet, materiaalit ja rakenteet ovat kokonaisilmeeltään alkuperäiset tai alkuperäistä tyyliä jatkavat. Sen sijaan sisätilat ovat muuttuneet kauaksi alkuperäisestä muodostaan. Vanhat rakenteet ovat kuitenkin esille otettavissa, joskaan vaihtoehto ei vaikuta todennäköiseltä rakennuksen lähitulevaisuudessa. Sisätilojen osalta on joka tapauksessa suositeltavaa säilyttää olemassa olevat alkuperäisrakenteet, joita ovat sisäkattojen palkistot, pylväiköt, porrashuoneet sekä rapatut seinäpinnat. Erityistä huomiota tulee kiinnittää jäljellä olevien avoimien hallitilojen uuskäyttöön. Näissä tiloissa on mahdollista tavoittaa tehdasrakennuksen alkuperäinen luonne sopivalla käyttötarkoituksella ja hienovaraisella kunnostuksella. Kiinteistön rakennushistoriallinen arvo perustuu ennen muuta puhtaan moderneihin julkisivuihin ja massoitteluun. Nämä piirteet tulisi säilyttää ennallaan rakennuksen tulevassakin käytössä. Julkisivun säilymiseksi suositellaan ikkunoiden alkuperäisten mallien, värityksen ja sovitustavan säilyttämistä sekä sileän, vaaleasävyisen rappauksen käyttämistä pintamateriaalina. Rakennusmassojen ja mittasuhteiden kannalta erityisesti sisäänkäynnit ja sisäpiha kiinnittävät rakennuksen alkuperäiseen tyyliinsä, joten nämä rakenneosat tulisi säilyttää alkuperäisessä muodossaan rakennuksen arvon säilymiseksi. Muita merkittäviä yksityiskohtia ovat etujulkisivun parvekkeet, uudemman osan valopiha ja länsisivun lastaussilta, jotka kertovat niin rakennuksen teollisuushistoriasta kuin rakennusajankohtien suunnitteluihanteista. Piirteiltään niukassa kiinteistössä nämä alkuperäiset yksityiskohdat on tärkeää säilyttää. Nykyilmeessään sisäänkäynnit ovat edelleen kiinteistön toiminnallisia avainkohtia, joita olisi mahdollista kehittää viihtyisämmiksi kohottamalla aulatilojen ilmettä kalustuksen ja materiaalivalintojen avulla. Sisäpihan merkitys on nykytilassa ennen kaikkea rakenteellinen valon saannin vuoksi sekä esteettinen pihanäkymien kannalta. Toiminnallisesti pihan käyttö rajoittuu kulkureitiksi. Suositeltavaa onkin sisäpihan nostaminen rakennuksen sydämeksi pihan viihtyisyyttä kohentamalla ja lisäämällä sen oleskelukäyttöä. Sisäpihan lounaiskulmassa sijaitseva matala autotallirakennus ei kuitenkaan tue pihan viihtyisyyttä ja esteettistä kokonaisuutta, joten sen säilyttäminen ei liene välttämätöntä. Runsaiden ikkunoiden vuoksi valoisuus on yksi kiinteistön vahvuuksista. Niin julkisivun, sisäpihan kuin valopihankin ikkunaratkaisut tulisi säilyttää alkuperäisinä ja kunnostaa niitä tyylinmukaisesti. Liikkumisen kannalta kiinteistön vahvuuksia ovat monet sisäänkäynnit ja hissikuilut, joiden suositellaan säilyttävän paikkansa ja tehtävänsä rakennuksen jatkokäytössäkin. Toiminnallisesti kiinteistön vahvuutena on monen toimijan yhteiskäyttö, mikä luo rakennukseen eloa ja toimintaa ympäri vuorokauden. Tontti on sijainniltaan rauhallinen ja yhdistyy luontevasti ympäröivään korttelirakenteeseen. Liikenneyhteydet ovat hyvät niin