EU:n Etelä-Suomen tavoite 2 -ohjelman hankkeen loppuraportti 2003

Aulankokeskus Kansallisen kaupunkipuiston, Aulangon puiston ja kaupungin muiden viheralueiden sekä Vanajaveden laakson nähtävyyksien luonto-, opastus- ja toimintakeskus Jorma Jääskeläinen, Päivi Sieppi, Jaakko Välimaa ja Susanna Lappalainen (toim.) EU:n Etelä-Suomen tavoite 2 -ohjelman hankkeen loppuraportti 2003 Hämeenlinnan kaupunki Hämeen ympäristökeskus

Aulankokeskus Kansallisen kaupunkipuiston, Aulangon puiston ja kaupungin muiden viheralueiden sekä Vanajaveden laakson nähtävyyksien luonto-, opastus- ja toimintakeskus EU:n Etelä-Suomen tavoite 2 -ohjelman hankkeen loppuraportti 2003 Hanke kuuluu Etelä-Suomen tavoite-2 ohjelmaan, toimintalinjaan 3. Matkailun ja kulttuurin kehittäminen ja toimenpidekokonaisuuteen 3.4. Hämeen maakunnan yhteistyöryhmä on 28.8.2000 hyväksynyt alkuperäisen hankkeen sekä 10.6.2002 hyväksynyt kustannusarvion muutoksen EU-osarahoituksella toteutettavaksi. päiväys: 17.11.2003 projektipäätöksen saaja: Hämeenlinnan kaupunki projektin nimi ja numero: Aulankokeskus, CC 340552

Jorma Jääskeläinen, Päivi Sieppi, Jaakko Välimaa ja Susanna Lappalainen (toim.) 2003. Aulankokeskus. Kansallisen kaupunkipuiston, Aulangon puiston ja kaupungin muiden viheralueiden sekä Vanajaveden laakson nähtävyyksien luonto-, opastus- ja toimintakeskus. EU:n Etelä-Suomen tavoite 2 -ohjelman hankkeen loppuraportti 2003. Hämeenlinnan kaupunki Hämeen ympäristökeskus Kuvat ja piirrokset: Hämeenlinnan kaupunki talotoimisto, Susanna Lappalainen, Minna Savolainen, Päivi Sieppi, Seppo Suoranta, Timo Tuomola Pohjakartat: Hämeenlinnan kaupungin mittaustoimisto

SISÄLTÖ 1. Projektin tausta... 6 Aulangon valtakunnallisesti arvokas maisema-alue ja rakennettu ympäristö Natura 2000 -alueet Kansallinen kaupunkipuisto Aulankokeskus -hanke 2. Projektin yksilöidyt tavoitteet ja saavutetut tulokset... 8 3. Projektiorganisaatio... 9 Ohjausryhmä Vastuuhenkilöt ja toimijat Urakoitsijat/ toteuttajat 4. Projektin toiminta pääpiirteittäin... 10 4.1 Rakennuskohtaiset tavoitteet ja toteutus 4.2 Toimenpiteet ulkoalueilla 5. Hankkeen talous... 14 6. Projektin tulosten hyödyntäminen... 15 6.1 Tiloissa toimijat 6.2 Aulankokeskukseen liittyvät jatkohankkeet 7. Projektista tiedottaminen... 18 Aulankokeskus lehdistössä 8. Projektissa tuotettu aineisto... 19 Viiteaineisto Liitteet Luhtialan vanha kansakoulu elokuussa 2002-5 -

1. Projektin tausta Aulankokeskus sijaitsee Aulangon puistoalueella, jonka eversti Hugo Standertskjöld rakennutti Hämeenlinnan pohjoispuolelle, omistamilleen alueille vuosina 1883-1910. Tilusten pinta-ala oli 1720 ha. Niillä sijaitsivat kartanorakennukset kasvihuoneineen ja -tarhoineen. Vanajaveden ranta oli kivetty ja varustettu kuvapatsailla ja istutuksilla. Kartanon yläpuolinen mäki muutettiin puistoksi tekolampineen, rauniolinnoineen, huvimajoineen ja kivettyine polkuineen ja portaikkoineen. Mäen korkeimmalle paikalle, esihistoriallisen linnavuoren laelle rakennettiin graniittinen näkötorni. Kokonaisuus oli ja on eräs puistorakentamisen merkittävimpiä hankkeita Suomessa. Kartanon piiriin kuului myös Katajiston vanha päärakennus 1800-luvun alkupuolelta. Sen lähellä, Aulangon vuorelle vievän tien vieressä on puurakennus, jossa Standertskiöld piti kansakoulua palvelusväkensä lapsille. Rakennuksessa toimi myöhemmin yksi maamme vanhimmista nuorisoretkeilymajoista. Tähän rakennukseen sijoittuu nyt Aulankokeskus. Katajiston mäki ympäristöineen on keskiaikaisen Luhtialan kylän aluetta. 1.1 Aulangon valtakunnallisesti arvokas maisema-alue ja rakennettu ympäristö Aulangon rakentaminen 1800-luvun lopulla liittyy kiinteästi Vanajaveden varren kartanokulttuuriin, jonka tiheys ja laajuus on monissa selvityksissä todettu Suomen oloissa varsin merkittäväksi. Aulanko kuuluu Hämeenlinnan keskustasta ja etelämpääkin alkavaan ja Valtakunnallisesti arvokas maisema-alue Hattulan Vanajanselälle ulottuvaan Vanajaveden laakson valtakunnallisesti arvokkaaseen maisema-alueeseen, jonka kruunaa Aulangon kansallismaisema. Hugo Standertskjöldin Aulanko siirtyi v. 1926 Hämeenlinnan kaupungin omistukseen. Matkailutoiminta alkoi kartanossa, joka kuitenkin paloi. Sen tilalle rakennettiin nykyinen, aikakautensa huomattavimpiin funktionalismin edustajiin kuuluva hotelli v. 1938. Aulangon puisto rauhoitettiin v. 1930 ja sen omistajaksi tuli valtio. Isännyydestä vastasi Metsäntutkimuslaitos 2000-luvun alkuun, jolloin alue siirtyi Metsähallituksen hoitoon. 1.2 Natura 2000 -alueet Hämeenlinnan alueella ja osittain naapurikuntien puolella on seitsemän Natura 2000-verkostoon kuuluvaa kohdetta. Näistä kaksi laajinta aluekokonaisuutta, jotka muodostavat yhden kohteen, sijaitsevat Aulangolla. Toinen alueista käsittää Aulangon luonnonsuojelualueen reuna-alueineen ja toinen Aulangonjärven itäpuolella ulottuu Aulangon Heikkilästä kaakkoon Kuusisenkalliolle. Aulangon Naturakohteen pinta-ala on 353 ha. 1.3 Kansallinen kaupunkipuisto Uuden maankäyttö- ja rakennuslain valmisteluun sisältyi uusi käsite, kansallinen kaupunkipuisto. Kyseessä on yhdyskuntien tiivistämis- ja eheyttämiskeskusteluun liittyvä pyrkimys varjella arvokkaita ympäristöjä sekä muodostaa ja säilyttää niiden laajoja, yhtenäisiä ja monipuolisia kokonaisuuksia. Kulttuurin ja luonnon arvojen yhdistäminen sekä kaupunkikeskustasta ulkopuolisiin metsäalueisiin jatkuvan esteettömän pääsyn varmistaminen olivat kriteereitä, joiden nojalla kansallisiksi kaupunkipuistoiksi sopivia alueita ryhdyttiin kartoittamaan. Varsin nopeasti kävi ilmi, että Hämeenlinnassa niin alueelliset kuin asenteelliset edellytykset olivat varsin otolliset kansallisen kaupunkipuiston perustamiselle. Kun maankäyttö- ja rakennuslaki laki tuli voimaan, Hämeenlinna teki avoimeen ja vuorovaikutteiseen valmisteluun perustuvan ehdotuksen ympäristöministeriölle, joka sitten 10.1.2001 perusti maan ensimmäisen kansallisen kaupunkipuiston tänne. Puisto alkaa keskustan rantapuistoista ja koilliskulman puutaloalueelta sisältäen verkatehtaan, kruununmakasiinit ja vanhan lääninsairaalan Vanajaveden itärannalta. Linnan maisema kasarmeineen, Ojoisten kartano ja kaupunginpuisto sekä itärannan Varikonniemi muinaisjäännöksineen - 6 -

Linna ympäristöineen Koilliskulman alue Kansallisen kaupunkipuiston rajaus ja suuraluejako. Asemanseutu ja radanvarsialueet ja siihen liittyvine rautatiehistorian kannalta tärkeine asema-alueineen muodostaa puiston eteläosan kulttuurisesti monipuolisen painopisteen. Toinen painopiste on alueellisesti laajin, pohjoisessa sijaitseva ja puistokulttuuriin painottuva Aulanko. 1.4 Aulankokeskus -hanke Aulankokeskus -projektin käynnistäminen oli luontevaa jatkoa Aulangolla jo pitkään vireillä olleelle opastuskeskushankkeelle. Metsäntutkimuslaitos on aikanaan selvittänyt Aulangon puistometsää palvelevan keskuksen tarvetta. Kun Hämeenlinnan kaupunki alkoi valmistella kansallisen kaupunkipuiston perustamista, näytti tarkoituksenmukaiselta yhdistää Aulangon ja kansallisen kaupunkipuiston opastusasiat yhteen yhteiseen keskukseen. Hankkeen kolmas keskeinen ja käynnistysvaiheessa aktiivisin osapuoli oli Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto sekä osastolla toiminut Luontokoulu Ilves, jolta puuttuivat varsinaiset toimitilat. Luontokoulun toiminta takaisi myös keskuksen jatkuvan peruskäytön matkailun ja retkeilyn suhdannevaihteluiden vastapainoksi. Aulangon alue Verkatehdas ja keskustan rannat kunnostettavan rakennuksen tonttimaineen. Ennen EU:n tavoite II ohjelman voimaantuloa ja tietoa ohjelman mukaisesta rahoituksesta, käytiin keskuksen perustamisesta keskustelua Hämeen ympäristökeskuksen ja Hämeen liiton kanssa. Valtion maiden järjestelyjen yhteydessä Aulangon puistometsä siirtyi Metsäntutkimuslaitokselta Metsähallitukselle. Toimijoiden vaihtumiset edellyttivät uutta perehtymistä, mutta mm. Metsähallituksen kautta Aulankokeskukselle löytyi synergiaetuja yhteyksinä Hämeen ja Evon Luontokeskuksiin. Aulankokeskuksen perustamissuunnitelman ensimmäinen versio valmistui v. 2000. Se julkaistiin Metsäntutkimuslaitoksen sarjassa 19/2000. Hankkeen nimenä oli Aulankokeskus. Toimenpide-ehdotus Aulangon ja Hämeenlinnan suunnitellun kansallisen kaupunkipuiston luontoja toimintakeskuksen perustamiseksi. Tässä yhteydessä tarkasteltiin mm. vaihtoehtoisia sijoituspaikkoja Aulankokeskukselle ja todettiin, että vanhan kansakoulun alueella on parhaiten eri toimintoihin soveltuvia rakennuksia ja alue on lisäksi hyvien kulkuyhteyksien varrella. Suunnitelma sai julkisuutta, kun se luovutettiin silloiselle ympäristöministeri Satu Hassille hänen vieraillessaan Aulangolla. Samalla esiteltiin valmistelussa ollutta suunnitelmaa kansalliseksi kaupunkipuistoksi. Aulankokeskusta koskeva hakemus Hämeen ympäristökeskukselle EU:n tavoite II ohjelmaan oli tehty 14.4.2000. Valmistelun eri vaiheissa työhön kytkeytyi laaja yhteistyöverkosto Aulangolla ja yhteydenpitoa siellä olevien eri toimijoiden kesken. Suomen Matkailuliitto oli asiasta kiinnostunut. Vaikka Matkailuliiton toiminta sitten päättyikin, ehti kaupunki ostaa Aulankokeskukseksi Hotelli Rantasipi Aulanko - 7 -

2. Projektin yksilöidyt tavoitteet ja saavutetut tulokset 2.1 Toiminnalliset tavoitteet Projektin tavoitteena oli Aulangolla sijaitsevan entisen kansakoulurakennuksen kunnostaminen Aulankokeskukseksi. Aulangon alue on merkittävä osakokonaisuus Hämeenlinnan ja kansallisen kaupunkipuiston viheralueita, jolla jo yksinään on huomattava tunnettavuus. Aulangolla ei ole ollut keskitettyä opastusta ja kansallinen kaupunkipuisto tarvitsi opastuspaikan. Myös kaupungin laajempi viheralueverkosto on opastettavissa samassa yhteydessä. Kansallinen kaupunkipuisto, Vanajanlaakso ja laajempi Hämeen linnavuoriketju olivat käsitteinä parhaillaan muotoutumassa seudun asukkaiden ja matkailijoiden mielissä. Eri osapuolten yhteistyön tavoitteena oli myös Luontokoulu Ilveksen sijoittaminen Aulankokeskukseen. Aulangon ja kansallisen kaupunkipuiston luonto-, opastus- ja toimintakeskuksen lisäksi Hämeenlinnan seudun luontokoulu tarvitsi toimitilat. Aulankokeskuksen sijainti Vanajaveden äärellä Aulangon luonnonsuojelualueen kupeessa tarjoaa loistavat puitteet ympäristötietouden lisäämiseen ja ympäristökasvatuksen täydennyskoulutukseen. Ydintoimintojen lisäksi Aulankokeskuksen tavoitteisiin liitettiin laajempaa matkailun sekä luonto- ja kulttuurikohteiden opastusta. Verkostoituminen Evolle ja edelleen Päijänteelle Päijänteen kansallispuistoon sekä Tammelan ylängön moniin kohteisiin ja siellä sijaitsevaan Hämeen luontokeskukseen oli noussut keskusteluun. Toiminnallisina tavoitteina oli myös liittää Aulankokeskus osaksi Aulangon palveluverkkoa ja esimerkiksi tarjota tiloja erilaisille oheistapahtumille tai kokouksille. Ravitsemuspalveluja ei Aulankokeskukseen haluttu järjestää. 2.2 Rakennuksen kunnostuksen tavoitteet Aulankokeskuksen kunnostuksen rakennusaikaisena tavoitteena on ollut keskeisesti sijaitsevan, 1800-luvun lopulla rakennetun entisen kansakoulun kunnostaminen rakennuksen ja lähiympäristön kulttuurihistoriallisia arvoja kunnioittavalla tavalla. Rakennus on Aulangon perustajan Hugo Standertskjöldin rakennuttama ja osa Aulangon Katajiston historiallisesti arvokasta kulttuurimiljöötä. Ennen kunnostusta rakennus on ollut retkeilymajakäytön lisäksi mm. hotellin henkilökunnan asuntoina ja viimeksi leirintäalueen varastona. 2.3 Saavutetut tulokset Rakennuksen peruskorjauksen valmistuttua voidaan todeta, että hanke on onnistunut. Ulkoinen kunnostus oli tarpeen jo pelkästään rakennuksen keskeisen ja maisemallisesti arvokkaan sijainnin takia. Kunnostuksen vaiheet on esitetelty kohdassa 4. Myös Aulankokeskuksen toiminta on käynnistynyt ja toimijat verkostoituneet. Kohdassa 6. esitellään lyhyesti Aulankokeskuksen sisältöön ja toimintaan liittyviä muita hankkeita. Aulangon alueen toimijat ja kehittämiskohteet. - 8 -

3. Projektiorganisaatio Asian aikaisempaa valmistelua varten oli perustettu eri osapuolten muodostama Aulankokeskus -työryhmä. Kun hanke hyväksyttiin EU:n tavoite II ohjelmaan, nimitti Hämeenlinnan kaupungin tekniikan ja ympäristön toimialan johtaja, kaupungininsinööri Jouko Kettunen hankeelle ohjausryhmän, johon kaupungin ulkopuoliset tahot nimesivät edustajansa. Ohjausryhmä valitsi keskuudestaan puheenjohtajan ja sihteerin. Ohjausryhmä vastasi hankkeen tavoite II ohjelman mukaisista tehtävistä. Peruskorjauksen suunnitteli rakennusarkkitehti Minna Savolainen, joka samalla teki erikoistumisopintojen tutkintotyön Lahden ammattikorkeakouluun. Suunnittelun valvonta ja ohjaus, urakka-asiakirjojen valmistelu, urakkakilpailu ja töiden valvonta tapahtui teknisen viraston normaalin linjaorganisaation toimesta. Ohjausryhmä Hämeen Ympäristökeskus Irmeli Kaartokallio, hankkeen valvoja Metsähallitus Erkki Virolainen (varalla Heli Saloniemi) Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymä, ympäristöosasto Sara Syyrakki (varalla Päivi Sieppi) Hämeen liitto Minna Seppänen (varalla Hannu Raittinen) Hämeenlinnan kaupunki Hallintotoimisto: Päivi Selonen Luonnonhoitotoimisto: Timo Tuomola (varalla Susanna Lappalainen) Kaavoitustoimisto: Jaakko Välimaa, pj. (varalla Tuula Hellstén) Talotoimisto: Kaija Ojanen (varalla Jorma Jääskeläinen, siht.) Kaupunginkanslia: Hannu Malkala Tekninen lautakunta: Anne Parikka Vastuuhenkilöt ja toimijat Hämeenlinnan kaupunki Kaupunginarkkitehti Kaija Ojanen Toimistoarkkitehti Jorma Jääskeläinen Kaupunginmetsänhoitaja Timo Tuomola Suunnitteluhortonomi Susanna Lappalainen Suunnittelurakennusmestari Helvi Kortessalmi Yleiskaavapäällikkö Jaakko Välimaa Toimistoarkkitethti Tuula Hellstén Kaavoitusavustaja Sisko Hoikkala Katupäällikkö Markku Vasama Suunnitteluinsinööri Esko Loukasmäki Talouspäällikkö Päivi Selonen Matkailusihteeri Hannu Malkala Vt. matkailusihteeri Tarja Vihervaara Rakennusarkkitehti Minna Savolainen Luontokoulu Ilves Projektipäällikkö Päivi Sieppi Metsähallitus Puistonhoitaja Ari Väänänen Aulankokeskus, toteuttajat Rakennuttaja Hämeenlinnan kaupunki Rakennuttajapäällikkö Risto Saari Rakennustöiden valvoja Kauko Koskinen Sähköteknikko Mauri Liuha LVI-työnjohtaja Jukka Salonen Rakennesuunnittelu Insinööritoimisto K&H Oy LVI-suunnittelu Kanta-Hämeen LVI-suunnittelu Oy Sähkösuunnittelu Insinööritoimisto Urpo Laine Oy Pääurakoitsija Teknorak Oy Putkityöt Putkiasennus Koivisto Oy Ilmanvaihtotyöt Jupair Ky Sähkötyöt Sähkö-Uotila Oy - 9 -

4. Projektin toiminta pääpiirteittäin Aulankokeskuksen peruskorjauksen suunnittelu käynnistettiin välittömästi Hämeen ympäristökeskuksen tukipäätöksen jälkeen. Ensimmäinen suunnittelukokous pidettiin 6.8.2001. Kaupunginvaltuusto hyväksyi Aulankokeskuksen hankesuunnitelman 12.11.2001. Rakentamiselle oli haettava poikkeamislupaa vireillä olevan kaavamuutoksen vuoksi. Kaupunginhallitus myönsi poikkeamisluvan 25.2.2002. Luonnossuunnitelmat ja kustannusarvio hyväksyttiin kaupunginvaltuustossa 4.3.2002. Tekninen lautakunta hyväksyi peruskorjauksen urakkatarjoukset 28.5.2002. Rakennuslupa saatiin 19.6.2002 ja rakennustyöt aloitettiin 14.8.2002. Aulankokeskuksen juhlalliset avajaiset pidettiin Flooran päivänä 13.5.2003. Kunnostushankkeen vastaanottotarkastus pidettiin 24.3.2003 ja viimeinen jälkitarkastus, jossa kaikki havaitut puutteet todettiin korjatuksi oli 16.9.2003. Rakennustarkastajan loppukatselmus, jossa kohde hyväksyttiin, oli samana päivänä. Viimeisimpiä valmistuneita töitä oli mm. erillinen jätekatos, joka toteutettiin pysäköintialueen kulmaan. Ohjausryhmän toiminnan päättävä kokous pidettiin 11.6.2003. Lopullisiin urakkahintoihin perustuvat kustannukset ylittivät teknisen lautakunnan hyväksymän ja rahoituspäätöksen mukaisen kustannusarvion. Muutosta päätökseen ei haettu, vaan kaupunki otti vastatakseen ylimenevien kustannuksien osuuden (apulaiskaupunginjohtajan tiedonanto 26.6.2003). 4.1 Rakennuskohtaiset tavoitteet ja toteutus Suunnittelun lähtökohtana oli rakennusta kunnioittava, hellävarainen korjaus: ratkaisut tehdään rakennuksen ehdoilla, olevat tilaratkaisut pyritään pääosin säilyttämään, vanhat rakennusosat kunnostetaan vanhoja työtapoja noudattaen. Perinteisiä materiaaleja ja pintakäsittelyjä käyttäen tehdään kestäviä, luonnonvaroja säästäviä ja tarvittaessa helposti korjattavia ja uusittavia rakennusosia ja pintoja. Kierrätettyä materiaalia käytettiin ikkunoiden heloituksien täydentämiseen, ikkunalaseissa, uuninluukkuina ja yläpohjan lisälämmöneristeenä (selluvilla). Rakennuksesta purettiin työpajakäytön aikana tehdyt seinien ja lattioiden lastulevy- ja muovimattopinnoitteet sekä alkuperäiset lankkulattiat peittävä asbestia sisältävä massapinnoite. Samoin poistettiin puretun uunin tilalle tehty öljykamiinalämmitys ilmanjakokanavineen ja kaikki vanhat vesijohto- viemäri- ja sähköasennukset. Rakennuksessa tehtiin perusteellinen kuntokartoitus Luhtialan kansakoulurakennus, tuleva Aulankokeskus keväällä 2002. - 10 -

ja lämpökuvaus lämpövuotojen selvittämiseksi. Rakennuksen historia selvitettiin arkistotutkimuksin. Rakennusosat, rakenteet ja pinnoitteet inventoitiin ja otettiin näytteet säilyneistä vanhoista pinnoitteista ja väreistä. Rakennuksen hirsirunko, kiviperustus ja vesikatto olivat kunnossa, vain pari alinta lahonnutta hirttä ja niihin tuetut lattiavasat rakennuksen takaseinällä vaihdettiin. Samoin uusittiin lattiarakenteita vanhojen märkätilojen kohdalta. Julkisivujen vanha lautaverhous oli suureksi osaksi niin huonokuntoista, että se oli vaihdettava. Vanhat ulko-ovet olivat jo käyttökelvottomia, mutta ikkunat korjattavissa. Rakennuksessa jäljellä olevat pystyuunit ja savuhormit tarkastettiin ja todettiin toimiviksi. Uudet tilat saatiin luontevasti sovitettua vanhaan pohjaratkaisuun. Uudet wc- ja siivouskomerotilat sekä tekniikan vaatimat tilat saatiin vähäisin seinämuutoksin paikoilleen. Joitakin vanhoja oviaukkoja rakennettiin umpeen ja vastaavasti avattiin uusia kulkuyhteyksiä tilojen välille. Rakennuksen taakse tehtiin uusi invaluiskalla varustettu huoltokäynti. Näkyvin muutos on huonokuntoisen 1930- luvulla rakennetun ja rakennuksen tyyliin sopimattoman umpinaisen kuistin purkaminen ja korvaaminen alkuperäistä tyyliä noudattavalla lasikuistilla ja siihen liittyvällä avokuistilla. Rakennuksen sisäpuolella vanhat jykevät lankkulattiat hiottiin kevyesti ja maalattiin, vanhat paneelikatot kun- - 11 -

nostettiin ja maalattiin, samoin seinien alaosien puolipaneeliverhoukset ja kaikki vanhat puulistoitukset. Säilyneet vanhat ovet kunnostettiin, uudet tehtiin vanhaan malliin, ikkunat kunnostettiin, tiivistettiin ja maalattiin, vanhat helat korjattiin. Maalauksessa käytettiin perinteisiä pellavaöljymaaleja. Värisävyt ovat lähellä inventoinnissa esille otettuja vanhoja sävyjä. Seinien yläosien tapetit valittiin samoin vanhojen tapettimallien pohjalta talon henkeen sopiviksi. Tapettien alustana on paloviranomaisen vaatimuksesta perinteisen pinkopahvin sijaan ohut hirsiseinää myötäilevä kipsilevy. Rakennuksen ulkopuoli maalattiin alkuperäisen käsittelyn mukaisesti keittomaalilla, sävynä punamulta ja uuden kuistin osalla keltamulta. Ikkunat, ulko-ovet, vuorilistat ja kuistien kaiteet maalattiin pellavaöljymaalilla alkuperäiseen sävyyn, samoin vanha peltikate kattomaalilla. Rakennus oli varustettava muuttuvan käyttötarkoituksen ja nykyisten rakentamismääräysten vaatimalla koneellisella ilmanvaihdolla. Ilmanvaihtokoje sijoitettiin uuden sisäänkäynnin tuulikaapin yhteyteen tehtyyn komerotilaan ja kanavisto pääosin ullakkotilaan. Ilmanvaihtolaitos on varustettu poistoilman lämmön talteenotolla. Rakennuksen lämmitysmuodoksi valittiin maalämpö. Valinta perustuu kustannusvertailuun, jossa todettiin maalämpö kestävän kehityksen mukaisesti energiaa säästävänä kokonaistaloudellisesti edullisemmaksi kuin vaihtoehtoina olleet, investointina halvemmat suora sähkölämmitys ja öljylämmitys. Rakennuspaikka ja maaperä soveltuivat myös hyvin maalämmön toteuttamiseen. Lämpö otetaan lämpöpumpulla kahdesta kallioon poratusta 170 metriä syvästä kaivosta rakennuksen vierestä. Yläpohjan lämmöneristystä parannettiin vanhan purutäytteen päälle lisätyllä selluvillalla. Rakennuksen valaisimet ovat energiaa säästäviä loisteputkivalaisimia. Yleisötiloissa on käytetty ripustettuja, rakennuksen tyyliin sopivia valaisimia, toimisto- ja aputiloissa tavanomaisia loisteputkivalaisimia. Luokkatila varustettiin mahdollisuudella nykyaikaiseen av-tekniikkaan opetus- ja kokoustilakäyttössä. Näyttelytiloissa on kosketinkiskoihin kiinnitetyt halogeenikohdevalaisimet. Rakennus on varustettu automaattisella palonilmoitus- ja murtosuojausjärjestelmällä ja se on liitetty kaupungin kaukovalvontakeskukseen. Rakennuksen valmistuttua voidaan todeta, että asetetut tavoitteet on pääosin hyvin saavutettu. Korjaustöissä onnistutttiin säilyttämään ja osin palauttamaan kulttuurihistoriallisen rakennuksen paikan henki ja antamaan yli satavuotiaalle rakennukselle ympäristöineen uusi elämä ja sen arvon mukainen käyttötarkoitus. - 12 -

ja vaahterat olivat osittain erittäin huonokuntoisia. Kasvillisuus on yleisilmeeltään Aulangolle ominaista lehtomaista luontoa, jossa mm. lehmus ja vaahtera uusiutuvat siemenestä aina riesaksi asti. 4.2 Toimenpiteet ulkoalueilla Rakennusurakkaan sisällytettiin asemapiirroksen mukaisistä töistä käytävät, ulkovalaistus ja sähkökaapelien kaivuut sekä jätekatoksen rakentaminen. Asemapiirroksen pihasuunnitelma oli yleispiirteinen ja yksityiskohtaisempi suunnittelu jäi aikatauluongelmien vuoksi vähälle. Pihasuunnitelma tarkentui myöhemmässä vaiheessa. Tontille asemapiirroksessa merkitty pysäköintialue jätettiin pois kokonaisrakennusurakasta, koska sen koosta ja sijoittumisesta ei päästy yksimielisyyteen rakennuksen kunnostamisen aikataulussa. Myös urakan kokonaiskustannusten nousu vaikutti pysäköintialueen toteutuksen jättämiseen jatkohankkeen ja kaupungin oman panostuksen varaan. Samanaikaisesti haluttiin kehittää myös yhteistyötä Katajiston kartanon uusien vuokralaisten kanssa. Alueen maanomistusolojen selkiytyminen hankkeen aikana antoi uudenlaisen mahdollisuuden tarkastella Luhtialan vanhaa kyläaluetta kokonaisuutena. Alusta lähtien oli selvää pihan osittainen säästäminen ja luonnontilaisuuden vaaliminen, joka oli myös Luontokoulu Ilveksen toiveissa. Huonokuntoista puustoa hoitoleikattiin kevättalvella 2003. Rakennushankkeen taustainventointivaiheen aikana Aulankokeskuksen tontille paikallistettiin tuhoutunut muinaisjäännös. Se on merkitty Museoviraston muinaisjäännösrekisteriin rautakautisena kalmistona. Sijoituspaikasta ei ole varmuutta. Museoviraston arkeologian osastolta tutkija Tuula Heikkurinen-Montell kävi kevättalvella 2003 paikalla, jolloin sovittiin valvojan käyttämisestä käytävien ja pysäköintialueen kaivuutöiden yhteydessä. Pysäköintialueen kohdalla humuskerroksen paksuus oli noin 20 cm. Pohjan kaivuissa löytyi palaneita luita, jotka saattaavat viitata polttokenttäkalmistoon. Keramikkaa tai hiilta ei löytynyt. Löydökset toimitettiin Museovirastolle jatkotutkimuksiin. Pihan ja pysäköintialueen varsinainen toteutussuunnittelu ja rakentaminen ajoittui vuodelle 2003 ja kuului Aulanko tutuksi -jatkohankkeen piiriin. Rakennuksen ympäristö oli täysin villiintynyt ja umpeenkasvanut. Rakennukseen kiinni kasvanut kasvillisuus oli aiheuttanut sille vaurioita ja se poistettiin ensimmäiseksi. Tontilla kasvaa kookaita lehti- ja havupuita, mutta vanhan puuston huono kunto on koko Katajiston alueen suuri ongelma. Lajisto on laaja mm. rakennuksen länsipuolella kasvaa komea tammi ja hyväkuntoinen lehtikuusi. Tontin vanhat lehmukset - 13 -

5. Hankkeen talous Aulankokeskuksen EU-hankkeen kirjanpidon mukaiset kustannukset toteuttamiskaudella 14.4.2000-30.6.2003 ovat olleet yhteensä seuraavat Kustannukset yhteensä, Tarkennettu kustannusarvio, Aineet, tarvikkeet, toimistokulut 2 147,75 3 000 Palkat ja muut henkilöstömenot 28 590,38 29 000 Vuokrat 31,27 100 Ostopalvelut 415 784,90 397 900 Muut kustannukset 1 117,35 3 000 Kustannukset yht., alv 0 % 447 671,65 433 000 ALV-palautus 45 441,41 (puolet alv:n määrästä) YHTEENSÄ 493 113,05 433 000 Kustannuksista valtaosa muodostuu ostopalveluista, koska peruskorjaustyö toteutettiin urakkana. Kaupungin oman henkilökunnan työstä aiheutuneet kustannukset on kirjattu kohteen henkilöstömenoihin. Hankkeen kustannusarviota on pystytty noudattamaan varsin tarkasti. Hanke on sisällöltään ollut hakemuksessa esitetyn mukainen. Hankkeen rahoittajina ovat olleet Hämeen ympäristökeskus ja EU (kansallinen rahoitus 62.228,19 euroa ja EU:n rahoitus 137.912,76 euroa sekä Hämeenlinnan kaupunki 290.803,37 euroa. Kaikkiin maksatushakemuksiin on liitetty alkuperäinen tositeaineisto. Tarkempi erittely hankkeen taloudesta on esitetty maksatushakemusten aineistoissa. Työmaavaiheen kuvia, kevättalvi 2003-14 -

6. Projektin tulosten hyödyntäminen Aulankokeskus EU:n tavoite 2 -ohjelman hankkeen loppuraportti 6.1 Tiloissa toimijat Aulankokeskuksen tämänhetkisinä vuokralaisina ovat Luontokoulu Ilves, kaupungin luonnonhoitotoimisto ja Kehittämiskeskus Oy Häme. Karlbergin kansakoulu eli Aulankokeskus täyttyy taas koululaisista sen toimiessa Aulangon alueen ja Hämeenlinnan kansallisen kaupunkipuiston opastuskeskuksena sekä Luontokoulu Ilveksen kotina. Hämeenlinnan seudun kuntayhtymän luontokoulu sai rakennuksen kunnostuksen myötä paljon kaivatun toimipisteen, joka mahdollistaa erinomaisesti toiminnan jatkokehittämisen. Aulankokeskuksen tilat eivät tosin riittäneet koko luontokoulun henkilöstön sijoittumiseen rakennukseen. Myös luontokoulun tarvitsemat varastotilat jäivät vielä tässä hankkeessa toteutumatta. Rakennushankkeen rinnalla jatkui keskuksen toiminnan suunnittelu. Työryhmässä olivat mukana apulaiskaupunginjohtajan johdolla kaupungin luonnonhoitotoimiston, talotoimiston ja hallinnon, Kehittämiskeskus Oy Hämeen, Metsähallituksen ja Luontokoulu Ilveksen edustajien ohella alueen yrittäjien edustajina Taisto ja Harri Hokkanen. Aulankokeskus on erinomainen esimerkki eri hallinnonalojen välisestä yhteistyöstä. Aulankokeskuksen koulutus- ja kokoustila on Luontokoulu Ilveksen käytössä. Tilaa vuokrataan myös ulkopuolisille tarvitsijoille. Luontokoulun henkilökunnasta luontokoulun opettajat Hanna Salminen ja Panu Villanen työskentelevät Aulankokeskuksessa. Aulankokeskuksessa työskentelivät kesäkauden 2003 myös Kehittämiskeskus Oy Hämeen palkkaamana määräaikaiset asiakaspalveluhenkilöt Minna Haikka ja Hanna Väinölä. Myös Aulankoverkko hankkeen projektipäällikkö Marjo Salo toimii keskuksessa. Metsähallituksen opastetut puistokierrokset alkoivat tarvittaessa Aulankokeskuksesta talo tuli kesäopas Outi Mäenpäälle tutuksi Aulanko tutuksi -hankkeen näyttelysuunnittelun projektihenkilön toimesta. 6.2 Aulankokeskukseen liittyvät jatkohankkeet Rakennuksen varustamisesta, näyttelyn suunnittelusta ja toteutuksesta sekä piha-alueiden loppuunsaattamisesta jätettiin EAKR-jatkorahoitushakemus loppuvuodesta 2002. Aulanko tutuksi -hankeelle saatiin hyväksyntä alkuvuodesta 2003 (HAM-2002-R-26-52). Rakennusvaihe lähes valmis, kevät 2003. - 15 -

Aulankokeskukseen alusta asti kaavailtua näyttelyä pidettiin matkailullisesti tärkeänä osana opastuskeskuksen tarjontaa. Pääteemoiksi nousivat kansalliseen kaupunkipuistoon, Vanajaveden laakson luontoon, Aulangon ja Hugo Standertskjöldin historiaan sekä luonnonsuojelualueeseen liittyvien asioiden lisäksi itse rakennuksen historia sekä kansakoulujen yleinen puutarha-aate. Myös rakennuksen kunnostusprojektista ja rakennuksen uudesta elämästä saatiin oma teemansa. Rakennuksen kunnostustyöstä kerrotaan talon esittelyn yhteydessä kaikille kävijöille. Rakennuksen kunnostus on jatkossa mahdollista tuoda esiin mm. rakennusperintöpäivien yhteydessä. Aulankokeskukseen liittyviä ESR-rahoitushankkeita hyväksyttiin luontokoulu Ilveksen ja Aulankokeskuksen toiminnan kehittämisen jatkohanke Luonto-Aulanko sekä Aulanko-verkko - Aulangon alueen yrittäjien toimintaverkon muodostaminen, hakijana Kehittämiskeskus Oy Häme. (Liite) Yhteistyössä Vattenfallin kanssa toteutettiin loppuvuodesta 2002 rantapuistokäytävän valaistus Aulangon hotellilta Katajiston kartanolle. Kevyen liikenteen väylä jatkuu yhtenäisesti valaistuna entisen leirintäalueen rannasta ylös aina Aulankokeskuksen rakennuksen pohjoispuolelta puistometsän alikululle. Yhteistyössä Tiehallinnon kanssa Rahkoilasta tulevaa Aulangontien kevyen liikenteen väylää jatkettiin puistometsän puolella hotellille. Kalustuksen ja näyttelyn ensimmäinen vaihe talossa keväällä 2003. - 16 -

Aulankokeskuksen juhlalliset avajaiset Flooran päivänä 13.5.2003. Opastus Aulangontieltä. - 17 -

7. Projektista tiedottaminen Aulankokeskus-hankkeen eteneminen on saanut laajasti julkisuutta paikallisessa sanomalehdistössä. Lisäksi hankkeesta ja Luontokoulu Ilveksen toiminnasta on tiedotettu myös paikallisradiossa. Avajaistapahtuma keväällä 2003 pääsi myös television paikallisuutisiin. Aulankokeskuksesta lehdistössä 3/25/00 Hämeen Sanomat Aulangolle suunnitteilla luonto- ja toimintakeskus 7/5/00 Hämeen Sanomat Aulankokeskus odottaa Matkailuliiton talousselvitystä 7/5/00 Kaupunkiuutiset Aulankokeskuksesta saatiin aikaan jo sopimustekstiä 12/21/00 Hämeen Sanomat Luontokoulu kouluttaa ensin ammattikasvattajia 2/6/01 Hämeen Sanomat Hämeenlinna ostaa tilat Aulankokeskukselle 2/7/01 Etelä-Suomen Sanomat Aulankokeskus vanhaan kouluun 2/17/01 Hämeen Sanomat Kaupunkipuiston opastuspistettä suunnitellaan Aulangolle 3/3/01 Hämeen Sanomat Luontokoulu tarpoo uusia polkuja 4/28/01 Hämeen Sanomat Aulangon alue valmis palvelemaan luonnon ystäviä 4/28/01 Hämeen Sanomat Aulangon leirintäalue kohentaa ilmettään kesäksi 5/15/01 Hämeen Sanomat Hämeenlinna luottaa Aulangon ja linnan seudun vetovoimaan 6/13/01 Kaupunkiuutiset Kaupunki osti tontin koulurakennuksineen Aulankokeskukselle 10/17/01 Hämeen Sanomat Rappiotalosta rakennetaan Aulankokeskus ensi vuonna 10/17/01 Kaupunkiuutiset Aulankokeskuksen tekoon aikaisintaan huhtikuussa 10/21/01 Hämeen Sanomat Toiselana talo tunnetaan 11/10/01 Hämeen Sanomat Annikki Rantanen ei unohda everstin aikaa 11/10/01 Hämeen Sanomat Helmi Tamminen eli Toiselassa elämänsä ihanimmat vuodet 11/10/01 Hämeen Sanomat Monien muistojen talo 11/10/01 Hämeen Sanomat Koulu, ravintola, verstas ja luontokeskus 11/14/01 Hämeen Sanomat Matkailuliiton konkurssi voi vaikuttaa Aulankokeskuksen suunnitteluun 2/26/02 Hämeen Sanomat Maalämpöä Aulankokeskukseen 3/9/02 Hämeen Sanomat Hämeenlinna ostamassa Aulangon leirintäalueen 3/27/02 Hämeen Sanomat EU-rahaa Hämeenlinnan seudun luonnonsuojeluun 8/18/02 Hämeen Sanomat Hämeenlinna voi kehittää Aulankoa kokonaisuutena 9/11/02 Hämeen Sanomat Aulankokeskus vaihtoi sähköurakoitsijaa 10/22/02 Hämeen Sanomat Aulangolle haetaan lisää EU-rahoitusta 10/23/02 Kaupunkiuutiset Aulankokeskuksen remontti menossa 2003 Lomasuomi Uutta Aulangolla keväällä 2003. Aulankokeskus 2/5/03 Hämeen Sanomat Aulanko-hanke piakkoin kaupunginhallitukseen 3/4/03 Aamulehti Aulanko hakee uutta nousua 3/5/03 Hämeen Sanomat Aulankokeskus saa lämpönsä maasta 3/5/03 Kaupunkiuutiset Aulankokeskus harjassa 4/19/03 Hämeen Sanomat Aulangonniemi kaupunkipuistoon 4/27/03 Hämeen Sanomat Aulangolla kova vilske 4/30/03 Hämeen Sanomat Aulankokeskus auki Flooran päivänä 5/14/03 Helsingin Sanomat Hämeenlinnan kaupunkipuisto laajenemassa 5/14/03 Kaupunkiuutiset Aulankokeskus palvelee sekä turisteja että kaupunkilaisia 2003 Hämeen Sanomat, kesäliite Luonto, historia ja matkailu kohtaavat Aulankokeskuksessa - 18 -

8. Projektissa tuotettu aineisto Savolainen Minna (2002). Aulankokeskus Inventointi 1 ja 2 15.1.2002. Tutkintotyö. Rakennusarkkitehtien erikoistumisopinnot. Lahden ammattikorkeakoulu. Savolainen Minna (2002). Aulankokeskus. Peruskorjaus ja muutostyöt. Suunnitelmapiirustukset ja rakennusselostus 15.03.2002. Hämeenlinnan kaupunki. Tekninen virasto, talotoimisto. Hankkeen kokousmuistiot, väliraportit ja loppuraportti. Viiteaineisto E. Piri, P. Sieppi, J. Välimaa (toim.) (2000). Aulankokeskus. Toimenpide-ehdotus Aulangon ja Hämeenlinnan suunnitellun kansallisen kaupunkipuiston luonto- ja toimintakeskuksen perustamiseksi. Metsäntutkimuslaitos 19/ 2000. Aulankokeskus, CC 340552 projektihakemus ja hakemuksen täydennys. M. Mikkola, H. Jutila, L. Putkonen ja S-L. Seppälä (2001). Vanajaveden laakson maisema, rakennettu kulttuuriympäristö ja luonto. Hämeenlinna 2001. Hämeenlinnan kansallinen kaupunkipuisto. Hoito- ja käyttösuunnitelma (2002). Hämeenlinnan kaupunki. L. Putkonen ja M. Ivars (2003). Kyliä ja kortteleita, Hämeenlinnan ja Hattulan rakennuskulttuuriselvitys. Hämeenlinna 2003. Liitteet Aulanko -kokonaisuus. Aulangon opastuskeskuksen, luontokoulun ja matkailun toimintaverkon kehittämishanke. 2s. Vakuudeksi Hämeenlinnassa 17.11.2003 Tapani Hellstén, kaupunginjohtaja Ismo Uusitalo, rahoitusjohtaja - 19 -

Itse eversti Hugo Standertskjöld (Juha Haanperä) Aulankokeskuksen avajaisissa.