SALVE-MALLI Tarkastelumalli vähittäiskaupan suuryksiköiden alue- ja yhdyskuntarakenteellisten vaikutusten arviointiin KÄYTTÖOPAS 17.12.2014 Antti Rehunen ja Kimmo Nurmio Suomen ympäristökeskus 1
Sisällys 1. Mistä SALVE-mallissa on kyse?... 3 2. Mihin mallia voidaan käyttää?... 3 Koko vähittäiskaupan tai toimialaryhmien tarkastelu... 3 Asioinnin suuntautuminen ja muutosten seuraukset... 3 Vaikutukset keskusta-alueisiin... 4 Vaikutusten seudullinen merkittävyys... 4 Vähittäiskaupan mitoitus asiointivaikutusten perusteella... 4 Muut sovellusmahdollisuudet... 4 3. Millainen on mallin laskentamenetelmä?... 5 Vetovoiman ja etäisyyden kuvaaminen... 5 Yhteen kohteeseen suuntautuvan asioinnin todennäköisyyden laskentatapa... 5 Mallin selitysaste... 5 4. Mitä arvoja annetaan etäisyyden ja koon vaikutuksia kuvaaville parametreille?... 6 5. Mitä lähtötietoja tarvitaan?... 7 Aluerajaukset... 7 Kaupan kokoa kuvaavat tiedot... 8 Väestötiedot... 8 Etäisyystiedot... 8 6. Miten keskusten asiointia voi suhteuttaa toisiinsa yleistetyn arviointikehikon avulla?... 9 Asiointikohteiden kokoluokitus... 9 Asiointikohteiden vetovoima kokoluokan ja etäisyysluokan perusteella... 10 Vaikutusten merkittävyyden suuruusluokka... 10 7. Miten keskusten välistä asiointia voi tarkastella Excel-laskurissa?... 11 Lähtötietojen syöttäminen Excel-työkaluun... 11 Tuloksena asiointitodennäköisyydet ja asiointimäärät... 12 Ulkopuolisen kohteen vetovoiman vertaaminen alueen omaan keskukseen... 13 8. Kuinka tehdään paikkatietopohjaisia asiointitarkasteluja?... 13 Lähtöaineistojen kokoaminen... 14 Etäisyyksien määrittäminen... 14 Asiointitodennäköisyyksien laskenta... 15 Asiointivyöhykkeiden ja -alueiden muodostaminen... 15 9. Mitä tuloksia tarkasteltaessa ja tulkittaessa on otettava huomioon?... 15 Liite 1. Asiointitaajuuden viitearvot... 18 2
1. Mistä SALVE-mallissa on kyse? SALVE-malli on kehitetty Suomen ympäristökeskuksessa (SYKE) vähittäiskaupan suuryksiköiden vaikutusten arviointiin alue- ja yhdyskuntarakenteen näkökulmasta. Malli laskee, millä todennäköisyydellä tietyn alueen kuluttajat asioivat eri asiointikohteissa. Todennäköisyys riippuu sekä asiointikohteen vetovoimasta että kuluttajan ja kohteen välisestä etäisyydestä. Lisäksi mallissa käytetään kahta parametria eli muuttujaa kuvaamaan sitä, miten vetovoimatekijän ja toisaalta etäisyyden muutos vaikuttaa asioinnin todennäköisyyteen. Parametreille on tuotettu viitearvoja laajan asiointiaineiston perusteella. Mallin avulla pystyy selvittämään palveluverkossa tapahtuvien muutosten vaikutuksia asioinnin suuntautumiseen eri alueilla. Mallista on laadittu yksinkertainen Excel-muotoinen työkalu, jonka avulla voi karkealla tasolla tarkastella erilaisten keskusten tai taajamaalueiden välistä asiointia. Mallia on mahdollista käyttää myös paikkatieto-ohjelmassa, jolloin lähtötietojen tulee sisältää sijaintikoordinaatit. Paikkatietopohjainen tarkastelu tuo esille muun muassa keskusten asiointialueiden laajuuden. Mallin antamat tulokset ovat luonteeltaan suuntaa antavia, ja malliin liittyvät epätarkkuudet on otettava huomioon tulosten tulkinnassa. Tätä varten on laadittu erillinen tarkistuslista, jonka kysymykset on hyödyllistä käydä läpi tuloksia tarkasteltaessa ja tulkittaessa. Mallin perusteella on laadittu myös yleistetty arviointikehikko, joka kuvaa erikokoisten ja eri etäisyyksillä sijaitsevien keskusten vetovoimaa suhteessa toisiinsa hyvin pelkistetyllä tavalla. Arviointikehikko tarjoaa viitteellistä tietoa siitä, milloin tietty asiointikohde on toista asiointikohdetta vetovoimaisempi tai vaikuttaa merkittävästi toiseen asiointikohteeseen. Kahden kohteen välisten vetovoimasuhteiden tarkastelua varten on laadittu myös erillinen kuvaaja, joka sisältyy Excel-työkaluun. 2. Mihin mallia voidaan käyttää? SALVE-malli on kehitetty erityisesti maankäytön suunnittelun ja ohjauksen työvälineeksi. Mallin avuilla voidaan arvioida vähittäiskaupan suuryksiköiden vaikutuksia alue- ja yhdyskuntarakenteen näkökulmasta. Arviointitarpeet liittyvät erityisesti maakunta-, seutuja kuntatasolla laadittaviin keskus- ja palveluverkkoselvityksiin sekä maakunta- ja yleiskaavoihin. Mallia voidaan hyödyntää myös yksittäisten hankkeiden vaikutusten arvioinnissa. Koko vähittäiskaupan tai toimialaryhmien tarkastelu SALVE-mallin avulla on mahdollista analysoida koko vähittäiskaupan asiointia tai tarkemmin tietyn toimialaryhmän, kuten päivittäistavarakaupan tai erikoistavarakaupan asiointia. Malli on laadittu lähtökohtaisesti vähittäiskaupan tarkasteluun, mutta samaa menetelmää on periaatteessa mahdollista soveltaa myös muun palveluasioinnin tai työssäkäynnin tarkasteluun, mutta tämä edellyttää mallissa käytettävien muuttujien sovittamista näihin tarkoituksiin. Asioinnin suuntautuminen ja muutosten seuraukset SALVE-mallin perusteella voidaan tuottaa tietoa asioinnin suuntautumisesta eri asiointikohteisiin kullakin yksittäisellä alueella. Paikkatietopohjaisessa tarkastelussa alueyksikkö voi olla vaikkapa 250 metrin tai yhden kilometrin tilastoruutu. Mallin mukaan 3
kullekin alueyksikölle tuotetaan laskennallinen tieto siitä, miten suuri osa asukkaista asioi kussakin asiointikohteessa. Tällöin saadaan selville, miten asukkaiden ostovoima jakaantuu eri kohteisiin ja millaisia ostosmatkoja he tekevät. Mallin avulla voidaan tarkastella palveluverkossa tapahtuneiden muutosten vaikutusta eri keskusten kokoamaan asiointiin ja keskusten asiointialueiden laajuuteen. Mallin avulla pystyy selvittämään esimerkiksi, miten suunnitteilla olevat kauppahankkeet muuttaisivat toteutuessaan asiointivirtoja, kaupan palveluverkkoa ja kilpailutilannetta. Yksittäisen kauppahankkeen kohdalla on myös mahdollista arvioida myös vaihtoehtoisia sijainti- ja kokoratkaisuja ja hakea parasta vaihtoehtoa esimerkiksi yhdyskuntarakenteen, kilpailun tai saavutettavuuden näkökulmasta. Vaikutukset keskusta-alueisiin Kun suunnitellaan uusia vähittäiskaupan suuryksiköitä tai laajennuksia olemassa oleviin suuryksiköihin, keskeinen selvitystarve liittyy siihen, mitä vaikutuksia suunnitelmalla on keskusta-alueiden kaupallisiin palveluihin ja niiden kehittämiseen. SALVE-mallin avulla on mahdollista selvittää, miten suunniteltu muutos vaikuttaisi nykyisten keskusta-alueiden asiointimääriin ja sitä kautta elinvoimaisuuteen. Muutoksia voidaan tarkastella sekä määrällisesti että suhteellisesti. Arvioinnissa on otettava huomioon paitsi vähittäiskaupan palveluiden, myös ostovoiman eli lähinnä asutuksen muutokset. Vaikutusten seudullinen merkittävyys Malli tarjoaa tukea vähittäiskaupan suuryksiköiden vaikutusten seudullisen merkittävyyden tulkintaan, mikä on keskeinen kysymys maakuntakaavoituksessa. Vaikutukset voidaan nähdä seudullisesti merkittäviksi esimerkiksi silloin, kun pääosa kohteen asioinnista tulee sen välittömän asiointialueen ulkopuolelta tai kun huomattava osa läheisten ten asukkaista asioi oman taajamakeskuksen sijaan kyseisessä kohteessa. Mallin avulla pystytään kokeilemaan kaupan koon vaikutusta asiointiin, minkä pohjalta voidaan tehdä päätelmiä seudullisen merkittävyyden kynnysarvoista tietyllä seudulla. Vähittäiskaupan mitoitus asiointivaikutusten perusteella Keskustatoimintojen alueiden ja niiden ulkopuolisten iden vähittäiskaupan mitoituksessa yhtenä keskeisenä lähtökohtana käytetään vaikutusalueelta tulevaa kysyntää. SALVE-mallia voidaan hyödyntää vaikutusalueen tunnistamisessa ja asiointikohteeseen kohdistuvan kokonaiskysynnän arvioinnissa. Mallin avulla tehdyt laskelmat tukevat vähittäiskaupan kokonaismitoituksen laskentaa ja suuryksiköiden enimmäismitoituksen määrittelyä. Vaikka mallin tulokset ovat suuntaa antavia, niiden avulla voidaan hakea mitoituksen oikeaa suuruusluokkaa ja vertailla etenkin hyvin erilaisten vaihtoehtojen vaikutuksia. Muut sovellusmahdollisuudet SALVE-mallia on mahdollista hyödyntää myös muussa kuin vähittäiskaupan suunnittelussa. Esimerkiksi yhdistämällä mallin tuottamat tiedot asiointivirroista siihen, millainen on eri kulkumuotojen tarjonta, voidaan arvioida liikenteellisiä vaikutuksia ja asiointiliikenteen tuottamia päästöjä. Tarkastelemalla suuntautuuko asiointi moniin eri ostospaikkoihin vai pääosin yhteen hallitsevaan asiointikohteeseen, voidaan tehdä päätelmiä kuluttajien valintamahdollisuuksista ja tätä kautta kilpailun toimivuudesta. 4
3. Millainen on mallin laskentamenetelmä? SALVE-mallin laskenta perustuu Huffin vetovoimamalliin. Malli tuottaa tiedon siitä, millä todennäköisyydellä tietyn alueen kuluttajat asioivat eri asiointikohteissa. Todennäköisyys riippuu asiointikohteen vetovoimasta sekä kuluttajan ja kohteen välisestä etäisyydestä. Mitä vetovoimaisempi kohde, sitä suurempi on asioinnin todennäköisyys. Etäisyyden kasvaminen puolestaan vähentää asioinnin todennäköisyyttä. Vetovoiman ja etäisyyden kuvaaminen Vetovoimaa kuvataan yleensä kaupan koolla eli esimerkiksi myyntipinta-alalla, myymälärakennuksen kerrosalalla tai kaupan työntekijämäärällä. Etäisyyttä voidaan mitata muun muassa linnuntie-etäisyytenä, tieverkkoa pitkin tehdyn matkan pituutena tai matkan ajallisena kestona. Kaupan koon tai muun vetovoimatekijän ja etäisyyden vaikutus asioinnin todennäköisyyteen ei yleensä ole lineaarista. Kaupan koon kasvaminen ei yleensä lisää asioinnin todennäköisyyttä samaa tahtia, vaan suhteellisesti hieman vähemmän. Etäisyyden kasvaminen puolestaan vähentää vetovoimaa useimmiten suhteellisesti enemmän kuin välimatka pitenee. Mallissa on käytössä erilliset parametrit kuvaamassa vetovoimatekijän ja etäisyyden muutosten vaikutusta asiointiin. Laskennassa vetovoimatekijä ja etäisyys korotetaan parametrin osoittamaan potenssiin. Parametrien arvoja käsitellään seuraavassa luvussa. Yhteen kohteeseen suuntautuvan asioinnin todennäköisyyden laskentatapa Asioinnin suuntautuminen määritetään jokaiselle tarkasteltavalle alueyksikölle erikseen. Alueyksikkönä voi olla esimerkiksi tilastoruutu tai tarkimmillaan jopa asuttu rakennus. Yleisemmällä tasolla yksikkö voi olla kunta tai kunnan osa-alue, kuten postinumeroalue, jolloin etäisyys täytyy määrittää esimerkiksi alueen väestöpainotetusta keskipisteestä. Mallissa lasketaan kunkin asiointikohteen vetovoimatekijän (korotettuna parametrin osoittamaan potenssiin) suhde alueyksiköstä asiointikohteeseen olevaan etäisyyteen (korotettuna parametrin osoittamaan potenssiin). Yksittäisen asiointikohteen saama suhdeluku jaetaan kaikkien asiointikohteiden saamien suhdelukujen summalla, jolloin tulokseksi saadaan kyseisen kohteen asioinnin todennäköisyys. γ γ P ij = todennäköisyys, että kuluttaja pisteessä i asioi kohteessa j S j = kohteen vetovoima (mitattuna tietylle tuoteryhmälle osoitettuna myyntipinta-alana) T ij = kuluttajan etäisyys sijainnista i kohteeseen j matka-aikana mitattuna γ = empiirisesti määriteltävä parametri, joka heijastaa asiointikohteen vetovoimatekijän (usein koon) vaikutusta erityyppisiin ostosmatkoihin λ = empiirisesti määriteltävä parametri, joka heijastaa matka-ajan vaikutusta erityyppisiin ostosmatkoihin Mallin selitysaste Laskentamallin parametrit on tuotettu empiirisen kyselytutkimuksen perusteella. Aineistona on käytetty TNS Gallup Oy:n Suurta vaikutusaluetutkimusta (SVT) vuodelta 2011. Siinä noin 30 000 vastaajalta on tiedusteltu heidän viimeisintä asiointikohdettaan eri 5
tuoteryhmissä. Tästä aineistosta on tarkasteluun otettu muutama kaupunkiseutu, joilla ostospaikkojen erittely oli tarkimmalla tasolla. Parametrien arvot on johdettu tilastollisen regressioanalyysin perusteella. Mallin antamia tuloksia on verrattu ihmisten kyselytutkimuksessa ilmoittamaan asiointiin. Vertailussa malli on selittänyt ihmisten ostoskäyttäytymisestä karkeasti arvioiden noin puolet. Tämä on tilastollisessa tarkastelussa suhteellisen hyvä selitysaste. Tuloksia tulkittaessa on kuitenkin muistettava, että asioinnin suuntautumiseen vaikuttaa monia eri tekijöitä ja mallissa asiointia selitetään vain kaupan koon perusteella. Tulokset ovat näin ollen vain suuntaa antavia, mutta sellaisinaankin kelvollinen perusta tueksi vaikutusten arvioinnille. Mallin kehitystyössä testattiin, voiko mallin selitysastetta parantaa lisäämällä siihen useamman vetovoimamuuttujan. Testaus osoitti, että useamman muuttujan käyttö ei merkittävästi paranna mallia, mutta tekee laskennasta monimutkaisemman. Monet muuttujat vaihtelevat lisäksi hyvin samansuuntaisesti eli kertovat pitkälti samasta asiasta. Vaikka käytettäisiinkin vain kaupan kokoa kuvaavaa muuttujaa, tulosten tulkinnassa on tärkeä ottaa huomioon myös vetovoimatekijät. Tapauskohtaisesti on mahdollista myös pohtia, tulisiko kaupan kokoa kuvaavaa muuttujaa painottaa jonkin verran jollain toisella, selkeästi tärkeäksi havaitulla tekijällä. Mallia käytettäessä on joka tapauksessa hyvä pohtia muun muassa seuraavia kysymyksiä: - Miten palvelutarjonnan monipuolisuus ja hintataso vaikuttavat eri asiointikohteiden vetovoimaan? - Miten työssäkäynti suuntautuu eri asiointikohteisiin? Lisääkö tietyn asiointikohteen suosiota se, että se sijaitsee työmatkojen varrella? - Onko asiointikohteiden saavutettavuudessa eroja, kun painotetaan joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen yhteyksiä? - Onko asiointi- ja kävely-ympäristön laadussa eroja, jotka heijastuvat asiointikohteiden vetovoimaan? - Onko kohteeseen helppo saapua autolla ja onko parkkipaikkoja tarjolla? 4. Mitä arvoja annetaan etäisyyden ja koon vaikutuksia kuvaaville parametreille? Vetovoimamallissa käytetään yhtä parametria γ kuvaamaan vetovoimatekijän, kuten kaupan koon, vaikutusta ja toista parametria λ kuvaamaan etäisyyden vaikutusta. Parametrien arvojen määrittelyllä on merkittävä vaikutus mallin antamaan lopputulokseen. Aiemmissa selvityksissä parametrien arvoina on käytetty tiettyjä vakioarvoja, jotka ovat perustuneet karkeisiin oletuksiin. SALVE-mallia varten parametrien arvot on määritetty SVT:n laajan empiirisen aineiston perusteella. Määritystyössä on tutkittu laajasti parametriarvojen vaihtelua eri alueilla ja toimialoilla sekä käyttäessä erilaisia muuttujia kuvamaan vetovoimaa ja etäisyyttä. Tuloksena on saatu parametrien viitearvoja eri kaupunkiseuduille ja toimialaryhmille. Asioijien sijaintitieto oli määritystyössä käytettävissä vain postinumeroalueen tasolla, joten tuloksia ei voi pitää aivan tarkkoina, mutta suuruusluokaltaan oikeina. Erilliset parametrin arvot on esitetty sen mukaan, millaisella tiedolla kuvataan asiointikohteen vetovoimaa. Samoin etäisyysparametrille on esitetty erilliset arvot sen mukaan, käytetäänkö linnuntie-etäisyyttä vai aikaetäisyyttä. Parametrien arvot ovat SALVE-mallin keskeisimpiä tuloksia, joita voidaan hyödyntää monenlaisissa kauppaan liittyvissä vaikutusten arvioineissa. 6
Keskimääräisiä arvoja ja arvojen tyypilliset vaihteluvälit parametrin γ kuvaamalle vetovoimatekijän vaikutukselle ovat: - Kaupparakennusten kerrosalan perusteella 0,65 (0,55 0,75) - Vähittäiskaupan työpaikkamäärän perusteella 0,8 (0,5 1,1) Keskimääräisiä arvoja ja arvojen tyypillinen vaihteluväli parametrin λ kuvaamalle etäisyyden vaikutukselle ovat: - Linnuntie-etäisyyden perusteella 1,2 (1,0 1,4) - Matka-aikaetäisyyden perusteella 1,6 (1,3 1,9) Parametrin λ arvo on tässä esitetty positiivisena, koska edellä kuvatussa yhtälössä parametria käytetään jakajan eksponenttina. Joissakin yhteyksissä parametrin arvo ilmoitetaan negatiivisena. Tällöin negatiivinen parametri on kertojan eksponentti, mikä vastaa samaa kuin jakajan positiivinen eksponentti. Toimialakohtaisia viitearvoja parametreille on koottu erilliseen tekniseen raporttiin Huffin mallin kalibrointi empiirisen asiointiaineiston perusteella. 5. Mitä lähtötietoja tarvitaan? SALVE-malliin tarvitaan lähtötietoja asiointikohteiden kaupan volyymista, asiakkaiden eli väestön määrästä sekä asiointikohteiden ja asiakkaiden välisistä etäisyyksistä. Asiointikohteita voidaan tarkastella toimipaikkakohtaisesti, mutta usein asiointikohteen vetovoima rakentuu useamman eri myymälän varaan. Tällöin on hyödyllisempää tarkastella asiointikohteena laajempaa aluekokonaisuutta, kuten keskusta-aluetta, alakeskusta tai näiden ulkopuolista tta. Lähtötiedoksi tarvitaan tällöin myös aluerajauksia tai ainakin niihin valmiiksi laskettuja tietoja. Vähittäiskaupan selvityksissä, suunnittelussa ja vaikutusten arvioinnissa käyttökelpoisia tietoaineistoja on esitelty Vähittäiskaupan suuryksiköiden kaavoitus -oppaan (Ympäristöhallinnon ohjeita 3/2013) liitteessä 4. Tietoaineistoja on koottu myös Kaupan tietopankki -verkkosivuille www.ymparisto.fi/kaupantietopankki. Aluerajaukset Tarkasteltavina alueyksiköinä voidaan käyttää Suomen ympäristökeskuksessa (SYKE) laadittuja keskusta-alueiden ja niiden ulkopuolisten iden rajauksia. Keskustaalueiden rajaus perustuu keskustatoimintojen tiiviyteen ja monipuolisuuteen. Rajaus kattaa kaupunkiseutujen pääkeskustat ja alakeskukset sekä kaupunkiseutujen ulkopuolisten taajamien keskusta-alueet. Kaupan alueiden rajaus tunnistaa lähellä toisiaan sijaitsevien myymälöiden muodostamat toiminnalliset keskittymät, jotka näyttäytyvät asioinnin ja suunnittelun näkökulmasta yhtenä kokonaisuutena. SYKEn laatimaa taajamarajausta voidaan käyttää asioinnin ja asutuksen tarkastelun alueyksikkönä varsinkin maaseutualueella. SYKE on myös tunnistanut asiointi- ja työssäkäyntialueita, jotka kuvaavat eri keskusten vaikutusalueita arkiliikkumisen näkökulmasta. SYKEn tuottamat aluerajaukset on ladattavissa paikkatietoaineistoina www.ymparisto.fi/oiva - verkkosivustolta tai saatavilla pyydettäessä (alu_tuki@ymparisto.fi). 7
Kaupan kokoa kuvaavat tiedot Asiointikohteen vetovoimaa voidaan mitata monille eri muuttujilla. Useimmat käytetyt muuttujat liittyvät kaupan kokoon, jota voidaan kuvata esimerkiksi myymälärakennuksen kerrosalalla, myymälän myyntipinta-alalla tai toimipaikan työntekijämäärällä. Päivittäistavarakaupan toimipaikoista kerätään tarkkoja myyntipinta-ala- ja liikevaihtotietoja AC Nielsenin myymälärekisteriin. Erikoistavarakaupan osalta vastaavia tietoja ei ole saatavilla, vaan ainut kaikki toimipaikat käsittävä aineisto on Tilastokeskuksen yritysrekisteri, joka ei kuitenkaan sisällä myyntipinta-alatietoja ja josta ei ole saatavilla toimipaikkakohtaisia liikevaihtotietoja. Suomen ympäristökeskuksessa yritysrekisterin toimipaikat on yhdistetty Väestörekisterikeskuksen väestötietojärjestelmän rakennustietoihin. Tätä kautta on pystytty hakemaan tieto vähittäiskauppojen sijaintirakennusten kerrosalasta. Tietoja käytettäessä on muistettava, että rakennuksessa voi olla myös muita toimintoja kuin vain vähittäiskauppaa. Yritysrekisteri sisältää tarkan tiedon yksitoimipaikkaisten yritysten henkilöstömäärästä. Monitoimipaikkaisista yrityksistä tiedossa on henkilöstön suuruusluokka, minkä pohjalta on määritetty laskennallinen henkilöstömäärä. Sijaintirakennuksista on eroteltu ne, joissa vähittäiskaupan on tulkittu olevan pääasiallinen tai merkittävä käyttömuoto. Toimisto- tai asuinrakennusten kivijalkakaupat jäävät tällöin suurelta osin pois tarkastelusta. Kaupan tietopankkiin on koottu tietoja kerrosaloista ja henkilöstömääristä eri keskusta-alueilla ja illa. Väestötiedot Väestötietoja on saatavilla tilastoina kuntatasolla. Kuntien omissa aineistoissa sekä erilaisissa tietopalveluissa on saatavilla tietoja myös kuntien osa-alueiden mukaan. Paikkatietoaineistoja asutuksesta on muun muassa yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmässä (YKR) sekä Väestörekisterikeskuksen väestötietojärjestelmästä tehdyissä poiminnoissa. Väestön ostovoimaa kuvaavina tietoina voidaan hyödyntää kotitalouksien käytettävissä olevia tuloja tai yksityistä kulutusta kuvaavia Tilastokeskuksen tilastoja. Etäisyystiedot Asutuksen ja eri asiointikohteiden väliset etäisyydet voidaan laskea joko linnuntieetäisyytenä tai tieverkkoa pitkin kuljettavana matkana tai aikaetäisyytenä. Aikaetäisyys kuvaa parhaiten asioinnin todennäköisyyttä arjen sujuvuuden näkökulmasta, mutta jos aikaetäisyys lasketaan vain henkilöauton mukaan, tieto ei anna todenmukaista kuvaa joukkoliikenteen tai kevyen liikenteen käyttäjien saavutettavuudesta. SYKEn tekemien vertailujen mukaan myös linnuntie-etäisyys kuvaa riittävän hyvin etäisyyden aiheuttamaa estettä asioinnille, ainakin mikäli asiointialue ei ole erityisen paljon vesistöjen rikkomaa. Etäisyyksien määrittäminen on mittava työ, mikäli tarkasteltavia asiointikohteita ja asutuksen alueyksiköitä on paljon. Paikkatietopohjaista etäisyystarkastelua on käsitelty luvussa 8. Jos tarkastelu tehdään yleispiirteisenä ja asutusta käsitellään esimerkiksi taajamittain tai postinumeroalueittain, selvitettäviä välimatkoja on kohtuullinen määrä. Taajamakeskusten välisistä etäisyyksistä on saatavilla tietoja monissa eri karttapalveluissa ja muissa tietolähteissä. Malliin täytyy tässä tapauksessa määrittää myös asutuksen keskimääräinen etäisyys kunkin alueen omaan asiointikohteeseen. Joukkoliikenteen matka-aikatietoja on saatavilla esimeriksi pääkaupunkiseudulta. Niiden käyttö laskennassa 8
on kuitenkin vaativaa. Joukkoliikenteen käytettävyyttä voi kuvata yksinkertaisemmin yhdyskuntarakenteen vyöhykerajausten avulla. 6. Miten keskusten asiointia voi suhteuttaa toisiinsa yleistetyn arviointikehikon avulla? Uuden asiointikohteen toteuttaminen tai nykyisen ostospaikan merkittävä laajentaminen muuttaa lähialueen asukkaiden asioinnin suuntautumista. Vaikutuksen laajuus ja suuruus riippuu koko palveluverkon rakenteesta. Joillakin alueilla esimerkiksi 10 000 kerrosneliömetrin kokoinen hanke muuttaa täysin asioinnin suuntautumisen, mutta toisilla alueilla vaikutus voi jäädä hyvin paikalliseksi. Vaikutusten merkittävyyden tunnistamista varten asiointikohteen vetovoima on tarpeellista suhteuttaa muiden asiointikohteiden vetovoimaan. Vaikutusten suuruusluokan tarkastelua varten on laadittu yleispiirteinen arviointikehikko. Tarkemmin keskusten välistä asiointia voi tarkastella Salve-Excellaskurissa ja paikkatietopohjaisesti, mitä käsitellään jatkossa luvuissa 7 ja 8. Asiointikohteiden kokoluokitus Yleispiirteistä tarkastelua varten asiointikohteista on laadittu suuntaa antava kokoluokitus (taulukko 1). Kokoluokitus sisältää kolmen kokoisia kaupunkikeskuksia, kahdenkokoisia taajamakeskuksia ja yhden tätä pienemmän keskusluokan. Luokittelu sisältää myös alakeskukset ja et. Kaikkein suurimmat alakeskukset ja et vastaavat vähittäiskaupan volyymiltaan keskisuuria kaupunkikeskuksia ja pienimmät alakeskukset ja et ovat pienen taajamakeskuksen kokoisia. Alimpaan kokoluokkaan kuuluvat asuinalueiden palvelukeskittymät, lähiökeskukset ja maaseudun kirkonkyläkeskukset. Taulukko 1. Keskusta-alueiden ja iden yleispiirteinen kokoluokitus. Vähittäiskaupan työpaikkamäärä Vähittäiskaupan sijaintirakennusten kerrosala (k-m 2 ) 1 000-9 999 150 000-600 000 Keskisuuri tai erittäin suuri 500-999 75 000-119 999 tai suuri 200-499 30 000-69 999 tai keskisuuri 100-199 15 000-29 999 tai pieni kirkonkyläkeskus / lähiökeskus 50-99 6 000-15 999 10-49 1 000-5 999 9
ETÄISYYS Keskusta-alueiden ja iden yleispiirteinen kokoluokitus sisältää viitteelliset vähittäiskaupan työpaikkamäärät ja sijaintirakennusten kerrosalamäärät kullekin kokoluokalle. Esitetyt lukumäärät on laskettu keskiarvoina Kaupan tietopankin tietojen perusteella ja ne kuvaavat alueiden tyypillistä kokoa, mutta yksittäisten alueiden välillä vaihtelu voi olla kuvattua suurempaa. Kerrosalaa on pääsääntöisesti noin 100 150 neliömetriä yhtä työpaikkaa kohden. Kerrosalan suhde työpaikkamäärään vaihtelee jonkin verran kaupan toimialan mukaan. Paljon tilaa vaativien erikoistavaroiden kaupassa on enemmän kerrosalaa yhtä työpaikkaa kohden kuin päivittäistavarakaupassa ja pienten erikoistavaroiden kaupassa. Myös suurimmilla illa kerrosalaa on suhteellisesti enemmän työpaikkaa kohden kuin keskusta-alueilla. Asiointikohteiden vetovoima kokoluokan ja etäisyysluokan perusteella Yleistetyssä arviointikehikossa on kuvattu erikokoisten asiointikohteiden vetovoimaa kokoluokan ja etäisyysluokan mukaan luvussa 4 esitettyjen tyypillisten parametriarvojen perusteella (kuva 1). Etäisluokat on määritelty siten, että siirtyminen etäisyysluokasta toiseen vastaa vetovoiman muutoksessa samaa kuin siirtyminen kokoluokasta toiseen. Etäisyysluokat ovat kokoluokkien tapaan vain karkeasti suuntaa antavia ja niitä voidaan käyttää vain yleispiirteisessä tarkastelussa. Arviointikehikon avulla on kuitenkin mahdollista tarkistaa nopealla silmäyksellä, millainen vetovoima ulkopuolisella asiointikohteella voi olla. Esimerkiksi jos alueen oma keskus on pieni, jossa alueen sisäinen asiointietäisyys on kaksi kilometriä, keskuksen vetovoima ja asiointitodennäköisyys on sama samaa suuruusluokkaa kuin noin 8 13 kilometrin päässä olevalla suurella kaupunkikeskuksella. Kaukana 20-30 km 13-20 km Keskisuuri tai erittäin suuri Keskisuuri tai erittäin suuri tai suuri tai suuri tai keskisuuri tai keskisuuri tai pieni tai pieni kirkonkyläkeskus / lähiökeskus 8-13 km 5-8 km 0-5 km Keskisuuri tai erittäin suuri Keskisuuri tai erittäin suuri tai suuri Keskisuuri tai erittäin suuri tai suuri tai keskisuuri tai suuri tai keskisuuri tai pieni tai keskisuuri tai pieni kirkonkyläkeskus / lähiökeskus tai pieni kirkonkyläkeskus / lähiökeskus kirkonkyläkeskus / lähiökeskus Lähellä Erittäin suuri Erittäin pieni ASIOINTIKOHTEEN VETOVOIMA Kuva 1. Asiointikohteen vetovoima koon ja etäisyyden perusteella hyvin yleispiirteisesti luokiteltuna. Vaikutusten merkittävyyden suuruusluokka Ulkopuolisen asiointikohteen vaikutusten suuruus alueen omaan keskukseen määräytyy oman keskuksen tai yhdyskunnan kokoluokan ja ulkopuolisen asiointikohteen vetovoiman perusteella. Kuvassa 2 on kuvattu yleispiirteisesti vaikutusten suuruusluokkaa erilaisissa 10
KESKUKSEN / YHDYSKUNNAN KOKO tilanteissa. Kuvassa on rajattu suuntaa antavasti tilanteet, joissa ulkopuolisen asiointikohteen vaikutukset ovat hyvin merkittäviä ja yleensä seudullisia. Näin on silloin, kun oman alueen keskus on pieni ja ulkopuolinen keskus on hyvin vetovoimainen eli joko erittäin suuri tai keskikokoinen ja hyvin lähellä sijaitseva. Yleensä vetovoimaisempi keskus vie merkittävän määrän potentiaalista asiointia vähemmän vetovoimaiselta keskukselta. Silloin kun pieni keskus sijoittuu hyvin suuren keskuksen välittömään yhteyteen, lähes osaksi suurempaa keskusta, pieni keskus voi myös hyötyä suuren keskuksen vetovoimasta. Kuvassa 2 on kuvattu myös tilanteet, jolloin vaikutukset ovat melko suuret tai melko pienet sekä tilanteet, jolloin vaikutuksia ei ole. Erittäin suuri ASIOINTIKOHTEEN VETOVOIMA etäisyyden ja koon perusteella Erittäin pieni Ei vaikutuksia Keskisuuri tai erittäin suuri tai suuri tai keskisuuri Melko suuret vaikutukset Melko pienet vaikutukset tai pieni Hyvin suuret, yleensä seudullisesti merkittävät vaikutukset kirkonkyläkeskus / lähiökeskus Kuva 2. Vaikutusten suuruusluokka tarkasteltavan keskuksen tai yhdyskunnan koon (pystyakseli) ja ulkopuolisen asiointikohteen vetovoiman (vaaka-akseli) perusteella. Tarkasteltavat kohteet ovat erillisiä asiointikohteita. 7. Miten keskusten välistä asiointia voi tarkastella Excel-laskurissa? Keskusten välisten asiointimuutosten selvittämistä varten on laadittu SALVE-mallista Excel-muotoinen työkalu, jolla voidaan tehdä hyvin yksinkertaisia tarkasteluja. Työkalussa tarkastellaan vain määrättyä joukkoa asiointikohteita, eikä niiden ulkopuolelle suuntautuvaa tai niiden ulkopuolelta tulevaa asiointia oteta laskennassa huomioon. Lähtötietojen syöttäminen Excel-työkaluun Mallissa annetaan ensin arvot vetovoimatekijän eli tässä tapauksessa kaupan koon ja etäisyyden vaikutusta kuvaaville parametreille γ ja λ. Parametriarvojen määrityksessä on 11
otettava huomioon, mitä kaupan toimialaryhmää tarkastellaan, mitä tietoja kaupan koosta on saatavilla ja miten etäisyys lasketaan. Parametriarvojen valinnassa voidaan käyttää tukena SALVE-mallin teknisen kuvauksen Huffin mallin kalibrointi empiirisen asiointiaineiston perusteella liitteessä 2 esitettyjä taulukoita. Excel-työkalu on tarkoitettu erityisesti palveluverkon ja asutuksen muutosten aiheuttamien asiointimuutosten tarkasteluun, joten lähtötiedoiksi syötetään tiedot kaupan volyymista ja asukasmääristä ennen ja jälkeen tilanteessa. Sekä asukasmäärä että kaupan volyymi täytyy syöttää Exceliin keskuskohtaisesti. Kaupan volyymi voidaan syöttää esimerkiksi keskusta-alueen tai en rajauksen mukaan, jolloin lähtötietoja voidaan hakea esimerkiksi Kaupan tietopankista. Volyymi voidaan määrittää myös esimerkiksi koko taajaman tai taajaman osan alueelta, jos tämä voidaan mieltää yhdeksi asiointikohteeksi. Asukasmäärä kannattaa yleensä esittää siltä alueelta, jolla keskus on hallitseva asiointikohde. Sopiva aluerajaus asukasmäärän laskentaan voi olla asiointialue. Mikäli keskus on kunnan ainoa keskus ja asiointialue vastaa pääosin kunnan aluetta, kunnan asukasluku on hyvä lähtötieto. Asukasmäärä voidaan määrittää myös taajaman tai sen selkeän osa-alueen mukaan. Työkalun lähtötiedoksi tarvitaan lisäksi tiedot keskusten välisistä etäisyyksistä sekä kunkin keskuksen sisäisistä etäisyyksistä omaan asiointikeskukseen. Etäisyydet on lähtökohtaisesti tarkoitus esittää kilometreinä ja ne voi usein pyöristää kilometrin tarkkuuteen. Yhtä hyvin etäisyyden mittana voidaan käyttää aikaetäisyyttä minuutteina. Asutuksen osalta etäisyyslaskennan tarkastelupisteenä voi käyttää alueen väestön sijoittumisen painopistettä, josta etäisyys lasketaan suhteessa muualla sijaitseviin asiointikohteisiin. Asukkaiden etäisyys oman alueen asiointikeskukseen voidaan arvioida esimerkiksi sen mukaan, miten paljon asukkaita asuu eri etäisyyksillä asiointikohteesta. Tuloksena asiointitodennäköisyydet ja asiointimäärät Excel-malli tuottaa tulokseksi asioinnin todennäköisyyden kultakin alueelta kuhunkin asiointikohteeseen. Yleensä suurin osa tai hyvin merkittävä osa asioinnista suuntautuu alueen omaan keskukseen. Asioinnin todennäköisyys esitetään nykytilanteessa, tulevassa tilanteessa ja näiden välisenä muutoksena prosenttiyksiköinä. Asiointivirtojen koon laskentaa varten käyttäjää pyydetään syöttämään keskimääräinen asiointitaajuus. Määrityksessä on tärkeää ottaa huomioon toimialakohtainen asiointikäyttäytyminen ja toisaalta tarkastellun toimialaryhmän laajuus. Toimialakohtaisia viitearvoja asiointitaajuudelle on koottu liitteeseen 1. Syötetyn asiointitaajuuden perusteella työkalu laskee, miten monta asiointimatkaa kultakin alueelta tehdään toiselle alueelle vuorokauden aikana nykytilanteessa, tulevassa tilanteessa ja miten paljon asiointimäärä muuttuu tarkasteltavana aikana. Asiointikohteittain esitetään myös summatieto kohteeseen tulevasta asioinnista kaikilta alueilta nykytilanteessa, tulevassa tilanteessa ja näiden välisenä muutoksena. Lisäksi kunkin asiointikohteen osalta esitetään, miten suuri osuus asioinnista tulee omalta alueelta ja miten suuri osuus muilta alueilta sekä miten suuri osa alueen asukkaiden asioinnista suuntautuu oman alueen keskuksiin ja muihin keskuksiin. 12
Ulkopuolisen kohteen vetovoiman vertaaminen alueen omaan keskukseen SALVE-Exceliin on laadittu myös erillinen välilehti, jossa on mahdollista tarkastella yhden ulkopuolisen asiointikohteen vaikutuksia alueen oman keskuksen asiointiin. Tarkastelua varten syötetään lähtötietoina mallin parametrien γ:n ja λ:n arvot sekä oman ja ulkopuolisen keskuksen koot ja keskimääräisen asiointietäisyydet. Excel vertaa tämän perusteella ulkopuolista kohdetta alueen omaan keskukseen ja laskee keskusten koko- ja etäisyyssuhteet. Kokosuhde tarkoittaa ulkopuolisen asiointikohteen kokoa suhteutettuna alueen omaan keskuksen kokoon. Etäisyyssuhde tarkoittaa ulkopuoliseen asiointikohteeseen olevaa keskimääräistä etäisyyttä suhteutettuna alueen omaan keskukseen olevaan keskimääräiseen asiointietäisyyteen. Syötettyjen tietojen perusteella syntyy kuvaaja, jossa käyrillä kuvataan sitä, millä koko- ja etäisyyssuhteilla alueelta ulkopuoliseen kohteeseen suuntautuva asiointi on suuruusluokaltaan 10 %, 25 %, 50 %, 100 % ja 200 % alueen omaan keskukseen suuntautuvasta asioinnista (kuva 3). Lisäksi kuvaajaan on merkitty pisteellä annettujen koko- ja etäisyystietojen mukaan määrittyvä tilanne. Kuvaajaa voidaan käyttää apuna, kun pohditaan erilaisia sijainti- ja mitoitusratkaisuja ja halutaan suuntaa antavasti tarkistaa ulkopuolisen asiointikohteen vaikutus tietyn alueen oman keskuksen asiointiin. Kuva 3. Yleispiirteinen kuvaajan alueen ulkopuolisen asiointikohteen alueen omalle keskukselle aiheuttamien vaikutusten suuruusluokan tunnistamiseksi. 8. Kuinka tehdään paikkatietopohjaisia asiointitarkasteluja? Paikkatietopohjaisia asiointitarkasteluja voidaan tehdä useissa eri paikkatieto-ohjelmissa, joita ovat esimerkiksi ArcMap ja MapInfo. Työhön sisältyy useita vaiheita, joista osan voi tehdä myös esimerkiksi taulukkolaskenta- tai tietokantaohjelmassa. Paikkatietojen käytön 13
etuna on mahdollisuus tarkastella asioinnin alueellista ulottuvuutta, yhdistää tuloksia sijainnin perusteella muihin tietoihin ja visualisoida tuloksia karttojen avulla. Asiointitarkastelut voidaan tehdä paikkatieto-ohjelmassa joko ohjelmien perustyökaluilla tai erillisillä työkaluilla ja malleilla. ArcMap-ohjelma sisältää mahdollisuuden rakentaa omia malleja Model Builder -toiminnon avulla, jolloin eri työvaiheet voidaan koota yhteen pakettiin ajettavaksi. Asioinnin analysointia varten on eri tahoilla laadittu myös erillisiä paikkatietotyökaluja, jotka pyytävät aluksi lähtötiedot ja sen jälkeen laskevat asiointitodennäköisyyksiä. Työkalut voivat olla tarjolla paikkatieto-ohjelman yhteydessä tai ne ovat ladattavissa netistä esimerkiksi yliopistojen sivuilta käytettäväksi paikkatietoohjelmassa. Usein mallit eivät täysin vastaa kaikkia asiointitarkastelun tarpeita, vaan ennen tai jälkeen niiden käyttöä tarvitaan erillisiä paikkatietojen käsittelyvaiheita. Esimerkiksi Huffin vetovoimallista on saatavilla ArcMap-ohjelmaan ilmainen työkalu, joka toimii asiointitarkastelussa kuitenkin vain rajallisesti ja voi vaatia käyttäjän ohjelmistoversiosta tms. riippuen erilaisia toimenpiteitä ja Arcmap-lisäosia toimiakseen (http://arcscripts.esri.com/details.asp?dbid=15999). Työkalussa määritellään mallin tarkastelualue ja sovellettavat asiointikohteet sekä kysyntäpisteet, jotka kuvaavat potentiaalisia asiakkaita. Työkalussa määritellään myös käytettävä vetovoima- sekä etäisyysmuuttuja sekä näille annettavat parametrit. Työkalu mahdollistaa vain kokonaislukujen käytön parametrien arvoina ja asiointikohteiden ja kysyntäpisteiden etäisyys voidaan laskea joko linnuntie- tai matka-aika etäisyytenä. Mukaan voidaan ottaa myös uuden kohteen tuottama vaikutus. Lähtöaineistojen kokoaminen Paikkatietopohjaisen tarkastelun ensimmäinen vaihe on lähtötietojen kokoaminen. Erilaisia lähtöaineistoja on esitelty luvussa 5. Tarkasteluun voidaan ottaa mukaan myös useita samaa ulottuvuutta kuvaavia aineistoja. Jos tuloksia lasketaan useammalla aineistolla, voidaan tutkia aineistovalinnan aiheuttamia eroja tuloksissa. Aineistojen valmistelussa tietoja joudutaan usein liittämään toisiinsa sijainnin tai ominaisuustietojen perusteella. Esimerkiksi kaupan toimipaikkojen tietoja voidaan summata suurempiin alueyksiköihin, kuten keskusta-alueisiin tai isiin. Tarkasteltaville alueyksiköille joudutaan yleensä määrittelemään piste, josta etäisyyksiä lasketaan. Kyseeseen voi tulla esimerkiksi geometrinen tai jonkun muuttujan sijainnin mukaan painotettu keskipiste. Lähtötietojen kokoamisessa huomiota on syytä kiinnittää myös siihen, miten suuri osa aineistosta on vailla sijaintitietoja ja jää näin käsittelemättä paikkatietotarkastelussa. Etäisyyksien määrittäminen Asutuksen ja asiointikohteiden välisten etäisyyksien laskenta edellyttää sitä, että kaikilla tarkasteltavilla kohteilla on sijaintikoordinaatit. Linnuntie-etäisyydet voidaan laskea vaikka taulukkolaskentaohjelmassa koordinaattien perusteella ottamalla neliöjuuren x- koordinaattien erotuksen neliön ja y-koordinaattien erotuksen neliön summasta. Jos asutuksen ja asiointikohteiden etäisyyksiä määritetään tieverkkoa pitkin, laskenta täytyy suorittaa paikkatieto-ohjelman avulla. Tieverkkoetäisyyden laskentaan on olemassa erillisiä työkaluja, kuten ESRIn ArcGIS-ohjelmiston Network Analyst. Mikäli lasketaan aikaetäisyyksiä, kullekin tie- ja katuosuudelle tulee olla määritettynä nopeustieto. Jos tarkasteltava alue on hyvin laaja ja asutus jakaantuu hyvin suureen määrän yksiköitä, verkostoanalyysia nopeampaa voi olla aikaetäisyyden laskeminen rasterimuotoisena kustannuspintana tietylle asiointikohteelle. Laajoissa asiointianalyyseissa etäisyystarkastelu voi olla järkevää rajata tietyn etäisyyden sisälle. Tarkasteluetäisyys voi 14
olla seudusta riippuen enintään esimerkiksi 50 tai 100 kilometriä, mitä kauempaa tulee usein hyvin vähän asiointia. Asiointitodennäköisyyksien laskenta Kun etäisyydet ja asiointikohteiden vetovoimatekijät ovat tiedossa, lasketaan vetovoimamallin mukaan asiointitodennäköisyys jokaisesta asutuksen alueyksiköstä tarkasteltuihin asiointikohteisiin. Laskennassa on usein järkevää rajata tarkastelu vain arkiasiointimatkan sisälle eikä ottaa huomioon hyvin kaukana sijaitsevia kohteita. Asiointitodennäköisyys voidaan laskea joko paikkatieto-ohjelman ominaisuustietotaulussa tai taulukkolaskenta- tai tietokantaohjelmassa. Todennäköisyyksien perusteella voidaan edelleen laskea esimerkiksi asioijien määriä kertomalla todennäköisyys asukkaiden, kuluttajien tai niistä poimittujen kyseisen tuoteryhmän asioijien määrällä sekä haluttaessa myös asiointitaajuudella. Asiointivyöhykkeiden ja -alueiden muodostaminen Asiointitodennäköisyyden perusteella voidaan tuottaa keskusten asiointivyöhykkeiden ja - alueiden rajauksia. Yhdelle asiointikohteelle voidaan muodostaa vyöhykkeitä eri asiointitodennäköisyyksien mukaan, esimerkiksi vyöhykkeet, joiden sisällä 10, 20 tai 50 prosenttia asioinnista suuntautuu tiettyyn asiointikohteeseen. Asiointivyöhykkeiden avulla voidaan havainnollistaa mallinnettuja asioinnin muutoksia, kun tuotetaan vyöhykkeet nykytilanteen ja mallinnetun tilanteen mukaan. Jos asioinnista on käytettävissä empiiristä tietoa, voidaan mallin perustella laadittuja vyöhykkeitä arvioida empiirisen aineiston valossa. Jos kartalla kuvataan yhtä aikaa useamman asiointikohteen asiointivyöhykkeitä, voidaan tarkastella, miltä alueelta ne molemmat kokoavat asiointia ja miltä alueelta vain jompikumpi. Kukin asutuksen alueyksikkö voidaan luokitella kuuluvaksi tietyn keskuksen asiointialueeseen sen perusteella, mihin suurin osa alueen asioinnista suuntautuu. Tällöin tulokseksi saadaan alueluokituskartta, jossa asiointialueet ovat toisensa pois sulkevia eli kukin alue kuuluu vai tiettyyn asiointialueeseen. Asiointialueita voidaan muodostaa sekä paikallistasolla että seudullisella tasolla. Tarkasteluun voidaan ottaa kaikki asiointikohteet tai pelkästään suurimmat asiointikohteet, kuten tat. Seudullisella tasolla voidaan esimerkiksi selvittää erikseen, mitkä alueet kuuluvat kunkin suuren keskuksen asiointialueeseen, vaikka niiden väliin jäisikin pieniä paikallisesti vahvoja keskuksia. 9. Mitä tuloksia tarkasteltaessa ja tulkittaessa on otettava huomioon? SALVE-malli tuottaa vain suuntaa antavia tuloksia, joita hyödynnettäessä on otettava huomioon mallin rajoitteet ja epätarkkuudet. Mallin käytön ja tulosten tarkastelun yhteydessä on hyvä käydä läpi seuraavat asiat ja kysymykset: Onko käytettävissä ollut tarvittavat lähtötiedot? Mihin tulevaa tilannetta kuvaavat tiedot perustuvat? Onko tietoa koko tulevasta palveluverkosta ja asutuksesta? Onko tietoja saatavilla niistä toimialoista, joita tarkastellaan? Onko lähtöaineistojen tarkkuudessa eroja? Tarkastellaanko tuloksia samalla tai yleistetymmällä tarkkuustasolla kuin millä lähtötietojen epätarkin aineisto on? Millaisiin aluekokonaisuuksiin lähtötiedot on laskettu? Ovatko käytetyt aluekokonaisuudet asioinnin näkökulmasta toimiva tarkastelukohde? Onko lähellä 15
toisiaan sijaitsevia asiointikohteita syytä tarkastella erikseen vai yhdistää tarkastelussa yhdeksi kohteeksi? Onko alueisiin summattu kaikki kauppa ja asutus vai jääkö osa näistä tarkastelun ulkopuolelle ja jos jää, niin onko tämä huomioitu tulosten tulkinnassa? Onko mallin parametrit määritelty siten, että ne soveltuvat tarkastelun kohteena olevalle kaupunkiseudulle ja toimialoille? Onko parametrien arvojen määrittelyn vaikutusta selvitetty esimerkiksi siten, että tulokset on laskettu useilla eri parametrien arvoilla esimerkiksi parametrien tyypillisen vaihteluvälin sisällä? Onko parametrien arvojen epätarkkuus otettu huomioon tulosten tulkinnassa esittämällä tulosten suuruusluokka, tarkkuusaste tai vaihteluväli? Miten hyvin kaupan kokoa kuvaavat tiedot, kuten kerrosala tai työpaikkamäärä, ilmentävät kaupan vetovoimaa? Mitä muita vetovoimatekijöitä on tunnistettavissa tarkastelukohteessa? Onko asiointikohteiden tarjonnan monipuolisuudessa ja hintatasossa eroja, jotka lisäävät tai vähentävät tiettyjen asiointikohteiden vetovoimaa? Onko asiointi- ja kävely-ympäristön laadussa eroja, jotka heijastuvat asiointikohteiden vetovoimaan? Huomioiko kaupan koon laskenta riittävästi keskustojen monipuoliset palvelut tilanteessa, jossa keskustassa on useita pienempiä kaupan yksiköitä? Miten kuhunkin keskukseen sen omalta vaikutusalueelta tulevan asioinnin etäisyys on määritetty? Jos etäisyys ei perustu paikkatietolaskentaan vaan arvioon, onko mallin perusteella laskettu tuloksia erilaisilla alueen sisäisillä asiointietäisyyksillä ja näin testattu alueen sisäisiin asiointietäisyyksiin liittyvän epätarkkuuden merkitystä tulosten kannalta. Onko asiointikohteiden saavutettavuudessa eroja, joita käytetty etäisyyden määritystapa ei kuvaa? Ovatko tietyt asiointikohteet muita helpommin saavutettavissa esimerkiksi joukkoliikenteen, jalankulun ja pyöräilyn näkökulmasta? Sijaitsevatko tietyt asiointikohteet työmatkavirtojen varrella siten, että työmatkaliikenne lisää asiointia? Miten vetovoimamallin tuottamia asiointitodennäköisyyksiä hyödynnetään? Mikä on selvitettävänä olevien kysymysten näkökulmasta toimivin tapa käyttää todennäköisyyksiä? Onko hyödyllisintä laskea asiointivirtojen kokoja, määrittää asiointialueiden laajuutta vai tarkastella vaikutuksia muihin asiointikohteisiin? Otetaanko tulosten tulkinnassa huomioon se, että SALVE-malli lähtökohtaisesti selittää vain osan asioinnin suuntautumisesta? Pohditaanko tulosten yhteydessä muita vaikuttavia tekijöitä ja kuvataanko tuloksia riittävällä yleistystasolla? Otetaanko tulosten tulkinnassa riittävästi huomioon paikalliset erityispiirteet? Tarkastellaanko esimerkiksi keskusta-alueisiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnissa tapauskohtaisesti keskustojen rakennetta, muotoa ja elävyyttä? Miten kuluttajien asiointi määritetään, jos tulosten perusteella on tarkoitus laskea ostovoiman siirtymiä? Perustuuko laskenta asukkaiden tai asuntokuntien määriin ja keskimääräisiin käytettävissä oleviin tuloihin. Onko tietoa käytettävissä olevien tulojen alueellisesta jakautumisesta tai eri tuoteryhmiin kohdistuvasta kulutuksesta? Miten otetaan huomioon ennakoidut väestörakenteen muutokset, kuten ikääntyminen? 16
Mitä tekijöitä otetaan huomioon, jos tulosten pohjalta tehdään päätelmiä seudullisen merkittävyyden rajasta. Tarkastellaanko tietyn alueen asukkaiden suuntautumista eri asiointikohteisiin vai tiettyyn asiointikohteeseen tulevaa asiointia eri alueilta. Miten suurta osuutta asioinnista pidetään seudullisesti merkittävänä? Käytetäänkö seudullisen merkittävyyden kriteerinä myös asioinnin volyymia? 17
Liite 1. Asiointitaajuuden viitearvot Keskimääräinen asiointikertojen määrä vuodessa eri toimialoilla TNS Gallupin Vaikutusaluetutkimus (SVT) 2011-aineiston mukaan. Päivittäistavarakauppa Elintarvikkeet arkisin 103 Elintarvikkeet viikonloppuisin 88 Pesu- ja puhdistusaineet, paperit 54 Erikoiskauppa Alkoholi 33 Kosmetiikka 26 Naisten vaatteet 23 Kirjat 17 DVD, CD, Tietokonepelit yms. 15 Miesten vaatteet 14 Urheiluvälineet ja -asusteet 12 Lasten vaatteet 12 Naisten jalkineet 10 Kellot ja korut 7 Matkapuhelimet, liittymät, laajakaista 7 Miesten jalkineet 6 Kodin viihde-elektroniikka 6 Kodin tietotekniikkalaitteet 6 Silmälasit, piilolasit ym. Optikkotuotteet 6 Paljon tilaa vaativien erikoistavaroiden kauppa Rauta- rakennus- ja remonttitarvikkeet 9 Huonekalut ja sisustustarvikkeet 8 Kodinkoneet 6 Palvelut Kahvila- tai lounasravintolapalvelut 47 Liikuntapalvelut 33 Kirjastossa käynti 26 Ravintolapalvelut 24 Julkiset lääkäri- ja terveydenhoitopalvelut 20 Kampaamot / parturit, kauneushoitolat 20 Pankkikonttorissa asiointi 16 Kulttuuripalvelut 13 Julkiset koulutuspalvelut 11 Yksityiset lääkäri- ja terveydenhoitopalvelut 11 Kirkossa käynti, uskonnolliset tilaisuudet 10 Elokuvissa käynti 9 Vakuutusyhtiön konttorissa asiointi 5 Matkatoimistossa asiointi 4 18