TOIMIIKO PAREMPI VIIKONLOPPU HANKE?

TOIMIIKO PAREMPI VIIKONLOPPU HANKE? Vapaaehtoiset aikuiset Helsingin kunnallisessa nuorisotyössä voimavara vai lisärasite? Katri Kairimo Kirsi Kostiainen Opinnäytetyö, kevät 2005 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsingin yksikkö Diakoninen sosiaali- terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma Sosionomi (AMK)

TIIVISTELMÄ Kairimo, Katri & Kostiainen, Kirsi. Toimiiko Parempi viikonloppu -hanke? Vapaaehtoiset aikuiset Helsingin kunnallisessa nuorisotyössä voimavara vai lisärasite? Helsinki 2005, 105 s., 7 liitettä Diakonia- ammattikorkeakoulu, Helsingin yksikkö, Diakoninen sosiaali-, terveysja kasvatusalan koulutusohjelma, sosiaali- ja kasvatusala, sosionomi (AMK). Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata Helsingin nuorisoasiainkeskuksen Parempi viikonloppu -kehittämishanketta sekä selvittää, millä edellytyksillä aikuiset vapaaehtoistoimijat voisivat osallistua alueellisten palveluiden osaston viikonlopputoiminnan järjestämiseen henkilöstön kanssa ja minkälaista hyötyä yhteistoiminta voisi mukanaan tuoda. Lisäksi tutkimuksen yhtenä tarkoituksena oli toimia myös Parempi viikonloppu -hankkeen dokumentaatiomenetelmänä. Tutkimus oli kvalitatiivinen. Aineiston analysoinnissa käytimme pohjana SWOT nelikenttäanalyysiä. Tutkimuksessa käytettiin henkilöstöltä useissa eri yhteyksissä kerättyä aineistoa sekä vapaaehtoisten aineistoa, joka kerättiin kolmeen eri vapaaehtoisten koulutukseen osallistuneilta uusilta vapaaehtoistoimijoilta (n=36) ja yhden nuorisotalon pitkään toimineilta vapaaehtoisilta (n=2) yhden illan aikana. Vapaaehtoisten aineistonkeruun menetelmänä olivat kaksi erillistä puolistrukturoitua kyselylomaketta Tutkimuksen pohjalta vapaaehtoistoiminnan suurimmaksi hyödyksi nähtiin alueellisen yhteisöllisyyden lisääntyminen. Toiminnan koettiin tuovan hyötyä nuorille lisääntyneiden aikuiskontaktien ja turvallisen vapaa-ajanviettopaikan, vanhemmille kasvatustyön tukemisen ja nuorisotalon toiminnalle toimintamahdollisuuksien monipuolistumisen myötä. Toiminnan tärkeimmiksi onnistumisen edellytyksiksi nousivat osaamisen lisääminen henkilöstön ja vapaaehtoisten koulutuksen avulla, yhteiset ja selkeät pelisäännöt ja toiminnalliset rakenteet, toiminnalle suotuisa asenneilmapiiri sekä toiminnan kiinnostavuus. Tulokset osoittivat, että vapaaehtoiset olivat motivoituneita työskentelyyn nuorten parissa ja odottivat saavansa tukea sekä opastusta työhön. Toisaalta henkilöstön torjuva suhtautuminen ei antanut hyvää maaperää yhteistyölle, työntekijät eivät aina tiedostaneet vapaaehtoistoimijoiden roolia tai merkitystä eivätkä kokeneet heitä voimavarana vaan epäilivät yhteistoiminnan kuormittavan työntekijöitä liikaa. Edellytykset toiminnan onnistumiselle liittyvät johdon rooliin Parempi viikonloppu -hankkeen eteenpäin viemisessä, henkilöstön kykyyn innostaa ja yhteistoiminnasta saataviin molemminpuolisen hyödyn kokemuksiin. Yhteistyön tuoma hyöty tai sen arvo näyttäytyy erityisesti sosiaalisen pääoman lisääntymisenä sekä alueellisen yhteisöllisyyden rakentumisena tai vahvistumisena. Asiasanat: vapaaehtoistyö, vapaaehtoisuus, nuorisotyö, yhteistoiminta, motivaatio, kehittäminen

ABSTRACT Kairimo, Katri & Kostiainen, Kirsi. The Better Weekend Project: an evaluation of the cooperation between professional youth workers and youth work volunteers. Helsinki, Spring 2005, Language: Finnish, 105 pages, 7 appendices Diaconia Polytechnic, Helsinki Unit, Church community work oriented degree programme in social welfare, health and education; Bachelor of Social Sciences. The purpose of this thesis is to examine the effectiveness of co-operation between youth work volunteers and professional youth workers. The aim of this study is to give us more information about the influence of this kind of new working relationship. The purpose is to examine the benefits this kind of co- operation can provide the City of Helsinki Youth Department, the local youth centres, the volunteers and the youth in the Weekend Project. The study was qualitative. The material was collected from volunteers through half-structured questionnaires (n=38) and through data provided by the professional workers. The material concerning youth workers was colleted in many different meetings and training sessions that were organised around this issue. The data also includes SWOT-analysis material from the workers. The SWOT method focuses on the strengths, weaknesses, opportunities and threats of the organisation and environment. The data was collected from June 2004 to March 2005. The data was analysed thematically and compared. Following this, the conclusions were drawn. The data analysis indicated that the professional youth workers had many prejudices concerning co-operative work with volunteers. It also indicated that their attitudes towards the volunteers were apprehensive. The volunteers were motivated to meet and work with teenagers and had the desire to help the youth workers. However, the volunteers expected much help and guidance from the professionals. Therefore, the expectations and attitudes of the youth workers and volunteers did not provide a very good foundation for co-operation. However, some things both sides agreed upon; for example, cooperation could give the local area and youth centre a spirit of community and create a sense of community. The results also suggested that the co-operation would give the youth an opportunity to meet more adults and receive more support in their growing-up process. If volunteers were motivated and committed to voluntary action, it might be a good investment economically. On the other hand, the professionals were doubtful and did not think this would happen easily. One challenge is how to motivate the professionals to take care of volunteers, motivate and encourage them if they are not motivated. The results also indicated in order to involve both volunteers and professionals and have an impact inside the organisation and community, it is important to have the full support of management. Key words: voluntary action, motivation, volunteer work, professional youth work, enthusiasm, commitment, co-operation

SISÄLLYS JOHDANTO...6 1 HELSINGIN KAUPUNGIN NUORISOASIAINKESKUS...8 1.1 Organisaatio...8 1.2 Toiminta-ajatus ja strategiset tavoitteet...9 1.3 Alueellinen nuorisotyö...10 1.3.1 Alueellisen nuorisotyön perustehtävä...11 1.3.2 Alueellisen nuorisotyön keskeiset työmenetelmät...12 2 PAREMPI VIIKONLOPPU -HANKE...12 2.1 Lähtökohdat kehittämishankkeelle...12 2.1.1 Viikonlopputyöryhmän perustaminen...14 2.1.2 Viikonlopputyöryhmän työskentelyn lähtökohdat...15 2.1.3 Vapaaehtoistyö ja kehittämishanke opinnäytetyön aiheeksi...17 2.2 Parempi viikonloppu -hankkeen kehittämisen menetelmät...18 2.3 Parempi viikonloppu -hankkeen toimenpiteet ja uudet tuotannot...19 2.4 Parempi viikonloppu -hankkeen jatkoaika ja tulevaisuus...21 3 NUORISOTYÖN AMMATILLISUUS...24 3.1 Nuoruusiän kehityshaasteet...24 3.2 Nuorisotyön ammatillisuuden kehitys...25 3.3 Nuorisotyön epävirallinen rooli...26 3.4 Nuorisotyön yhteisöllinen rooli...27 3.5 Nuorisotyöntekijä innostajana...27 4 VAPAAEHTOISTOIMINTA...29 4.1 Vapaaehtoistoiminnan periaatteet...29 4.2 Vapaaehtoistoiminta Suomessa...30 4.3 Vapaaehtoistoimintaan osallistumisen motiivit...31 4.4 Vapaaehtoistoiminnan onnistumisen edellytykset...34 5 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN...35 5.1 Tutkimuksen tarkoitus ja tutkimusongelmat...35 5.2 Tutkimuksen menetelmälliset lähtökohdat...36 5.3 Tutkimusaineisto ja sen hankinta...38 5.3.1 Tutkimuksen toteuttaminen NK:n työntekijöille...39 5.3.2 Tutkimuksen toteuttaminen uusille vapaaehtoistoimijoille...40 5.3.3 Tutkimuksen toteuttaminen NK:n vanhoille vapaaehtoisille...41

5.4 Aineiston analyysi...42 5.5 Eettiset kysymykset ja tulosten luotettavuus...45 6 TUTKIMUKSEN TULOKSET...47 6.1 Henkilöstön näkökulma yhteistoiminnasta vapaaehtoisten aikuisten kanssa...47 6.1.1 Vapaaehtoistyön mahdollisuudet ja hyöty henkilöstön näkökulmasta48 6.1.2 Vapaaehtoistyön heikkoudet ja uhkatekijät henkilöstön näkökulmasta...52 6.2 Vapaaehtoiset toimijat...55 6.2.1 Vapaaehtoisten taustatiedot...55 6.2.2 Uusien vapaaehtoisten motivaatio tulla mukaan toimintaan...56 6.2.3 Vapaaehtoisten odotukset nuorisotyöntekijöiltä...60 6.2.4 Vapaaehtoisten koulutusodotukset...63 6.3 Vapaaehtoiset voimavarana pitkään toimineiden vapaaehtoisten näkökulma...66 6.4. Tulosten yhteenveto...68 7 JOHTOPÄÄTÖKSET...70 8 YHTEENVETO JA POHDINTA...79 LÄHTEET...89 LIITTEET...93

JOHDANTO Viikonlopputoiminta nuorisotaloilla nousi vuoden 2004 aikana yhdeksi Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen (NK) kärkihankkeeksi. Nuorisotoimenjohtaja Lasse Siurala nimitti huhtikuussa 2004 työryhmän kehittämään viikonlopputoimintoja ja siihen osaltaan liittyvää nuorisotaloilla tehtävää vapaaehtoistyötä. Me molemmat tämän opinnäytetyön tekijät toimimme tässä työryhmässä, Kirsi Kostiainen ryhmän koordinaattorina ja Katri Kairimo jäsenenä, erityisenä vastuualueenaan aikuisten vapaaehtoisten toiminnan kehittäminen. Viikonlopputoimintaan liittyvä vapaaehtoistyö ja siihen liittyvät kysymykset herättivät viime vuoden aikana runsaasti keskustelua ja muutosvastarintaa NK:ssa. Vapaaehtoiset työntekijät koettiin sekä uhkana että mahdollisuutena työntekijöiden omista kokemuksista riippuen. NK:n työntekijöiden ammattiliiton lehdessä uhkakuvat kiteytettiin seuraavasti: Onko vapaaehtoisten määrää lisäämällä toisella kädellä sujuvaa vähentää palkkatyövoimaa toisella kädellä? Jos hommat hoituvat ilman palkkakustannuksia niin miksi maksaa palkkaa lainkaan. Onko tämä edunvalvonnallinen uhka tulevaisuudessa? Entäs ammatillinen osaaminen? Onko nuorisotyö niin helppo nakki että kuka tahansa siihen pystyy? (Kykyri 2004, 2.) Olemme molemmat työskennelleet NK:n palveluksessa jo yli kymmenen vuotta. Olemme tehneet kenttätyötä viikonloppuisin nuorten kanssa ja olemme toimineet yhteistyössä sekä nuorten että aikuisten vapaaehtoisten kanssa. Kokemuksemme yhteistyöstä innostivat tämän tutkimuksen tekoon; toisaalta vapaaehtoistyön tutkiminen alkoi kiinnostaa meitä myös siksi, että meillä kummallakaan ei ollut omakohtaista kokemusta vapaaehtoistyöntekijänä toimimisesta. Opinnäytetyössä on tarkoitus kuvata Parempi viikonloppu -kehittämishanketta sekä selvittää, mitkä ovat edellytykset aikuisten vapaaehtoistoimijoiden osallistumiselle nuorisoasiainkeskuksen viikonloppuhankkeessa. Tarkoituksena on myös tuoda esiin yhteistoiminnasta saatavaa hyötyä uudessa toimintakonseptissa toisiinsa sidoksissa olevilta ryhmiltä sekä kuntalaisten

7 näkökulmasta. Opinnäytetyö toimii osaltaan Parempi viikonloppu -hankkeen dokumentaatiomenetelmänä sekä hankkeen historiikkina. Tästä syystä hankekuvaus on tehty mahdollisimman tarkaksi. Tutkimuksestamme saatua uutta tietoa on jo käytetty kehittämistyössä mm. avaamaan henkilöstön koulutuksissa vapaaehtoisten motivaatiotekijöitä sekä nuorisotyöntekijöihin kohdistamia odotuksia. Opinnäytetyöhön tuotettua aineistoa ja alustavia koosteita on myös käytetty erilaisissa uuden toimintakonseptin esittelytilaisuuksissa sekä Parempi viikonloppu -hankkeen koulutusohjelmien sisältöjen suunnittelussa ja kehittämisessä. Lisäksi tutkimusmateriaalia on käytetty vapaaehtoisten työnohjauskoulutuksen suunnittelun apuna, jotta henkilöstölle suunnattu koulutus täsmentyisi juuri NK:n tarpeisiin sopivaksi. Opinnäytetyötä tullaan todennäköisesti käyttämään NK:n viikonlopputoiminnan kehittämistyössä myös jatkossa.

8 1 HELSINGIN KAUPUNGIN NUORISOASIAINKESKUS 1.1 Organisaatio Helsinkiin perustettiin nuorisotyölautakunta vuonna 1948. Perusteina lautakunnan perustamiselle nähtiin nuorten vapaa-ajanviettoon liittyvät ongelmat, lisääntyvä päihteidenkäyttö ja rikollisuus. Kaupunginvaltuustossa nähtiin silloisen nuorisotyölautakunnan erityiseksi tehtäväksi organisoida toimintaa tehokkaasti sellaisissa nuorisopiireissä ja niissä kaupunginosissa, missä esimerkiksi asuntoolot ovat vaikeimmat tai missä nuoriso näyttää erikoisesti olevan siveellisessä vaarassa. (Ilves 1998, 20.) Helsingissä erillinen nuorisolautakunta on myös säilynyt, vaikka vuoden 1993 lakimuutos lakkautti lakisääteisyyden ja antoi kunnille mahdollisuuden siirtää nuorisoasioiden päätösvallan esimerkiksi vapaaaikalautakuntaan. Näin kävi suurimmassa osassa Suomen kunnista ja lakimuutoksen jälkeen erillinen nuorisolautakunta oli enää 15 kunnassa. (Silvennoinen 2001, 13.) Historiansa aikana nuorisoasiainkeskuksessa on toteutettu kolme merkittävää organisaatiouudistusta, aikaisemmat vuosina 1977 ja 1989 sekä viimeisin vuonna 2002 (Ilves 1998, 103, 174). Nykyisin organisaatio koostuu kolmesta osastosta, jotka ovat Alueellisten palvelujen osasto, Keskitettyjen palvelujen osasto sekä Hallintopalvelujen osasto (Kaavio 1. Nuorisoasiainkeskuksen nykyinen organisaatiorakenne). Käytämme niistä opinnäytetyössämme tästä eteenpäin myös virastossa yleisesti käytössä olevia lyhenteitä Alpo (alueelliset palvelut), Kepo (keskitetyt palvelut) ja Halpo (hallintopalvelut). Keskitymme tässä opinnäytetyössämme myöhemmin erityisesti Alpon toiminnan kuvaamiseen, sillä viikonlopputoimintaan liittyvää vapaaehtoistoimintaa on lähdetty kehittämään juuri alueellisessa nuorisotyössä. Alueellisen työn kuvaus perustuu suurelta osin omaan tietämykseemme sekä pitkäaikaiseen kokemukseemme alueellisen nuorisotyön tekijöinä.

9 Nuorisolautakunta Nuorisotoimenjohtaja Alueellisten palvelujen osasto Keskitettyjen palvelujen osasto Hallintopalvelujen osasto Alueellisen nuorisotyön 13 yksikköä - 229 työntekijää Kohdennetun nuorisotyön toimisto Kulttuurisen nuorisotyön toimisto Nuorten kansalaistoiminnan toimisto - 87 työntekijää Henkilöstötoimisto Taloustoimisto Tietotekniikkayksikkö Viestintäyksikkö Kansainväliset asiat, laatu ja markkinointi - 36 työntekijää Kaavio 1. Nuorisoasiainkeskuksen nykyinen organisaatiorakenne 1.2 Toiminta-ajatus ja strategiset tavoitteet Nuorisoasiainkeskuksen toiminta-ajatuksena on tukea nuorten kansalaisuutta ja kehittää heidän kansalaisvalmiuksiaan. Kansalaisuudella tarkoitetaan mahdollisuutta osallistua koulutukseen, kulttuuritoimintaan, työelämään ja yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Nuorisotoimen tehtävänä on omalla toimialueellaan ehkäistä nuorten syrjäytymistä näistä mahdollisuuksista. Tämä tapahtuu mm. tarjoamalla nuorille kulttuuri- ja vapaa-ajanpalveluja, edistämällä heidän yhteiskunnallista osallistumistaan sekä vaikuttamalla nuorten elinolosuhteita koskevaan päätöksentekoon. Kansalaisvalmiuksilla tarkoitetaan niitä yksilön tietoja, taitoja, moraalisia periaatteita ja elämyksiä, joita tarvitaan kansalaisuuteen kasvamisessa. Nuorisotoimen tehtävänä on vahvistaa näitä valmiuksia, joita nuoret

10 oppivat ja hankkivat yhä useammin koulun ja kodin ulkopuolelta yhtenä painopisteenä syrjäytymisvaarassa olevat nuoret. (Nuorisoasiainkeskus) Nuorisoasiainkeskuksen strategiset tavoitteet perustuvat viraston toimintaajatukseen sekä sen visioon olla suomalaisen nuorisotyön edelläkävijä ja eurooppalaisen nuorisotyön suunnannäyttäjä. Nuorisoasiainkeskuksen strategiset painopistealueet vuosille 2002 2005 ovat nuorten keskuudessa tehtävä osallisuuden tukeminen sekä sosiaalinen vahvistaminen. Viraston toimintaa ohjaaviksi arvoiksi on määritelty toisesta välittäminen, osaaminen, tavoitetietoisuus ja tarkoituksenmukaisuus. (Nuorisoasiainkeskuksen strategiset tavoitteet 2002 2005, 4.) Osallisuudella tarkoitetaan tunnetta, joka koostuu tiedoista, motivaatiosta, taidoista ja vallasta vaikuttaa. Nuorisotyön tehtävänä on sellaisten kasvatuksellisten ympäristöjen luominen, joissa nuoret voivat keskenään ja/tai aikuisten kanssa pohtia ja ilmaista identiteettiään. Osallisuuden edistäminen on nuoren aktiivisen kansalaisuuden tukemista. Tarkoitus on motivoida ja opettaa nuoria osallistumaan itseään koskevaan päätöksentekoon ja tukea sekä kehittää uusia osallistumisen muotoja ja areenoita. Sosiaalisella vahvistamisella nuorisotyössä tarkoitetaan sellaista varhaista puuttumista tai toimenpiteitä, jotka kohdistuvat vahvasti syrjäytymisvaarassa oleviin tai jo syrjäytyneisiin nuoriin. Sosiaalinen vahvistaminen kohdistuu yleensä erityistä tukea tarvitseviin alueisiin, ryhmiin tai riskitilanteisiin. Ongelmatilanteita pyritään ehkäisemään mm. neuvonnan, tiedottamisen sekä viikonloppu- ja yötoiminnan avulla. (Nuorisoasiainkeskuksen strategiset tavoitteet 2002 2005, 6, 13 15.) 1.3 Alueellinen nuorisotyö Alpon toiminnan perustan muodostavat 13 alueellista nuorisotyöyksikköä. Yksiköiden toiminta-alueet ovat väestömäärältään 15 000 75 000. Työn tärkeimmän asiakasryhmän muodostavat alueen 10 18-vuotiaat lapset ja nuoret, joiden määrät vaihtelevat yksiköittäin 1300 5600 välillä. Yksiköiden muodostamisessa on otettu huomioon väestömäärissä ennustetut muutokset, sillä tällä

11 hetkellä pienimpien yksiköiden alueella väestömäärien on ennustettu lähivuosina kasvavan uusien, suunnitteilla tai rakenteilla olevien asuinalueiden myötä. Yksiköihin kuuluu pääsääntöisesti 2 5 nuorisotaloa, joista osa toimii järjestöjen ylläpitämänä. Yksikön toiminnasta ja sen kehittämisestä vastaa toiminnanjohtaja ja henkilökuntaan kuuluu keskimäärin 10 20 nuoriso-ohjaajaa sekä yksiköstä riippuen myös siivoojia, oppisopimusopiskelijoita sekä tuntityöntekijöitä. 1.3.1 Alueellisen nuorisotyön perustehtävä Alpon perustehtävä rakentuu nuorisoasiainkeskuksen toiminta-ajatukselle. Alueellisen nuorisotyön tehtävänä on tarjota ensisijaisesti 10 18 -vuotiaille nuorille innostavaa tekemistä sekä tukea nuorten yhteistoiminnallista oppimista. Tavoitteena on lapsen ja nuoren elämänhallinnan vahvistuminen, sosiaalisen vastuullisuuden oppiminen, osallisuuden kokemusten saaminen ja kasvun tukeminen nuorisotyöllisin menetelmin yhdessä muiden kasvattajatahojen kanssa. Alueellisten nuorisotyöyksiköiden tarkoituksena on toimia alueen nuorisoasioiden asiantuntijana ja keskeisenä yhteistyökumppanina. Alueellisen nuorisotyöyksikön tulee toimia nuorisopoliittisena vaikuttajana seuraamalla nuorten elinolosuhteita ja vaikuttamalla niihin. (Alueellisen nuorisotyön perustehtävä 20.8.2003.) Nuorisoasiainkeskuksen strategiaperustassa korostuu yhteisöllisyyden merkitys. Yhtenä toiminnan tarkoituksena on saada nuoret mukaan yhteisölliseen toimintaan, johon liittyy vastuunkantoa, sitoutumista, oppimista, elämänhallinnan vahvistumista, vuorovaikutusta ja jaettuja elämyksiä. Nuorisotyölle tyypillisissä yhteisöissä oppiminen perustuu ensisijassa vertaisoppimiseen; nuoret oppivat toinen toisiltaan. (Nuorisoasiainkeskuksen strategiset tavoitteet 2002 2005, 9.)

12 1.3.2 Alueellisen nuorisotyön keskeiset työmenetelmät Alueellisen nuorisotyön perusta muodostuu nuorisotaloissa ja -tiloissa sekä niiden lähiympäristöissä ja nuorten omilla toimintakentillä tapahtuvista toiminnoista ja projekteista. Alueellisen työn keskeisiä toimintamuotoja ovat avoimet nuorten illat, viikonlopputoiminta, kerho- ja kurssitoiminta, yksilöllisen tuen antaminen sekä nuorten kansalaisvalmiuksien kehittäminen mm. talokokouksien ja talotoimikuntien sekä lähiryhmien avulla. Muita alueellisessa työssä käytettyjä työmenetelmiä ovat mm. retket, leirit, tapahtumat, nuorisovaihdot, nuorten omat projektit, kestävän kehityksen toiminta ja erilaiset osallisuushankkeet. Nuorisotyöyksiköillä on myös alueen tarpeeseen räätälöityjä sosiaalista vahvistamista tukevia nuorisotyön palveluja, joita toteutetaan usein yhteistyössä kohdennetun nuorisotyön toimiston, muiden hallintokuntien, oppilaitosten ja vapaaehtoisten kanssa. Viikonlopputoiminta on yksi keskeinen sosiaalisen vahvistamisen työmuoto alueellisessa nuorisotyössä. 2 PAREMPI VIIKONLOPPU -HANKE 2.1 Lähtökohdat kehittämishankkeelle Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksessa on jo vuosien ajan käyty sisäistä keskustelua viikonlopputoimintojen lisäämisestä vaihtoehtona nuorten päihdehakuiselle viikonlopunviettotavalle (esim. Ilves 1998, 148 149; Höylä, Smahl-Laurikainen, Sutinen, Talasmäki & Toivonen 2000). Humanistisen ammattikorkeakoulun opiskelijat tekivät NK:n toimeksiannosta keväällä 2001 yläasteikäisille nuorille kyselyn, jossa tarkoituksena oli selvittää olisiko nuorisotalojen aukioloaikojen pidentämiselle viikonloppuisin tarvetta. Vastanneista nuorista yli kolmannes toivoi perjantai- ja lauantai-iltojen toimintojen pidentämistä. Viikonlopun pidemmät aukiolot saivat kannatusta erityisesti jo taloilla kävijöinä olevilta sekä etnisen taustan omaavilta nuorilta. (Akkanen, Nitovuori, Risunen, Ruohonen, Tuukkanen & Verlinna 2001, 16 20, 31.)

13 Erilaisissa lehdistöjulkaisuissa ja julkisessa kirjoittelussa on otettu kantaa nuorten vapaa-ajanviettotapoihin, päihdekäyttäytymiseen sekä sen seurauksiin. Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa 5.10.2004 viitattiin Stakesin syksyllä 2004 tekemään kouluterveyskyselyyn, jonka mukaan 25 prosenttia tutkituista nuorista koki vanhemmuuden puutteelliseksi ja 41 prosenttia vanhemmista ei tiennyt, mitä heidän lapsensa tekivät viikonloppuiltoina (Lapset tarvitsevat tukea 2004). Tammikuussa 2004 Nuorisotyö -lehti kyseli Next Step -messuilla nuorilta mielipiteitä erityisesti nuorisotalotoiminnasta ja vastauksissa nousi esiin voimakas nuorisotilojen aukioloaikojen kritiikki. Kyselyyn vastanneiden nuorten mielestä heille tarkoitetut paikat eivät ole auki silloin kun nuoret haluaisivat niitä käyttää eli iltaisin ja viikonloppuisin. (Alasaari 2004, 9.) Viikonlopputoiminnan tarve on toistuvasti noussut esiin, paitsi yksittäisten kuntalaisten yhteydenotoissa ja nuorisoasiainkeskuksen omissa nuorten asiakaskyselyissä, myös mm. Hesan Nuorten Ääni -kampanjan yhteydessä yläasteikäisille suunnatuissa nuorten avoimissa foorumeissa. Lisäksi nuoret ovat eri yhteyksissä kaivanneet mielekästä tekemistä vapaa-ajalle ja toivoneet nuorisotalojen lisäävän toimintaa erityisesti viikonloppuisin. Paineita viikonlopputoimintojen lisäämisen tuli myös Helsingin kaupunginvaltuutettu Sirkku Ingervon käynnistämän valtuustoaloitteen myötä marraskuussa 2003. Siinä vaadittiin nuorten päihteettömyydelle tukea erityisesti viikonloppuisin ja toivottiin nuorisoasiainkeskuksen lisäävän nuorisolle auki olevien toimipaikkojen määrää. Asia oli nuorisolautakunnan käsittelyssä 26.2.04 ja viikonlopun toiminnoista annettiin tuolloin lausunto Helsingin kaupunginhallitukselle (Nuorisolautakunnan pöytäkirja 26.02.2004). Alueellisten palveluiden osasto teki selvityksen osaston tarjoamista viikonloppupalveluista v. 2003 ja kartoituksen pohjalta todettiin todellinen toiminnan kehittämisen tarve. Viikonlopputoimintojen kehittäminen valittiin osaston keskeiseksi painopisteeksi vuodelle 2004 ja toimipaikoille annettiin ohjeistuksia viikonlopputoiminnan sekä nuorisotalojen aukioloaikojen lisäämiseksi. Muutamissa yksiköissä oli tehty yhteistyötä vapaaehtoisten aikuisten kanssa ja toiminnasta oli pääsääntöisesti hyviä kokemuksia. Vapaaehtoistoiminnan kehittämiseksi

14 kaivattiin kuitenkin tukitoimia kuten NK:n järjestämää keskitettyä koulutusta. Helmikuussa 2004 pidetyssä Alpon toiminnanjohtajien kokouksessa päätettiinkin keskittyä entistä enemmän kolmannen sektorin saamiseen mukaan viikonlopputoimintaan. Kokouksessa ehdotettiin viikonlopputoiminnan eriyttämistä omaksi osa-alueekseen, jota lähtisi työstämään esim. työpari. Huhtikuussa 2004 osastopäällikkö vastaanotti Alpon toiminnanjohtajilta toisen samansuuntaisen aloitteen liittyen viikonlopputyöryhmän perustamiseen sekä vapaaehtoisten rekrytointiin ja koulutukseen. 2.1.1 Viikonlopputyöryhmän perustaminen Alpon osastopäällikkö Kari Naalisvaara laittoi käyntiin lopullisen prosessin NK:n viikonlopputoimintoja kehittävän ryhmän perustamiseksi. Työryhmään haettiin jäseniä Alpon sisältä avoimella haulla, jolloin kaikilla asiasta kiinnostuneilla oli mahdollisuus hakeutua ryhmään. Työryhmä haluttiin rakentaa käsittämään kaikki Alpon ohjaustyöhön liittyvät ammattiryhmät. Ryhmän jäseniksi ilmoittautuivat osastopäällikkö, kolme toiminnanjohtajaa sekä nuorisosihteeri. Nuorisoohjaajien keskuudessa kiinnostus oli laimeaa. Vain kolme nuoriso-ohjaajaa ilmoitti kiinnostuksensa työryhmän toimintaan ja he kaikki tulivat toimipaikoista, joissa oli perinteitä viikonlopputyön tekemiselle. Näistä kolmesta ohjaajasta kaksi ryhtyi viikonlopputyöryhmän jäseneksi, heidän lisäkseen ryhmään kutsuttiin vielä yksi nuoriso-ohjaaja. Koska kehittämishankkeen katsottiin koskettavan koko NK:n toimintaa, mukaan kutsuttiin myös eri osastojen asiantuntijoita. Osastojen välillä käytiin neuvottelut työryhmää täydentävistä asiantuntijoista ja hakuprosessi päättyi 7.5.2004. Kari Naalisvaara valitsi työryhmään sopivat henkilöt nuorisotoimenjohtaja Lasse Siuralan kanssa ja nuorisotoimenjohtaja asetti 17.5.2004 työryhmän kehittämään viikonlopputoimintaa. Ryhmän lopulliseksi kokoonpanoksi muodostui Alposta osastopäällikkö, nuorisosihteeri, kolme toiminnanjohtajaa ja kolme nuoriso-ohjaajaa, Keposta nuori-

15 sosihteeri ja toiminnanjohtaja sekä Halposta tiedottaja, yhteensä 11 jäsentä. Työryhmän työskentelylle asetettiin määräaika 1.4.2004 31.4.2005. Toimeksiannon mukaan työryhmän toiminnan tavoitteeksi tuli nuorisotalojen viikonlopun perjantai- ja lauantai-iltojen toimintojen kehittäminen ja lisääminen. Nuorisotoimenjohtajan työryhmälle asettamat tehtävät olivat seuraavat: 1. Luoda ja organisoida nuorille koulutusjärjestelmä, joka antaa nuorille valmiuksia vastuunottoon nuorisotoiminnan järjestämisestä nuorisotaloilla 2. Suunnitella kampanja vapaaehtoisten aikuisten rekrytoimiseksi perjantaija lauantai-iltojen toimintojen ohjaajiksi 3. Aktivoida järjestöjä lisäämään toimintaansa viikonloppuisin Lisäksi työryhmän tehtävänä on raportoida toiminnasta nuorisotoimenjohtajalle. (Liite 1. Viikonlopputyöryhmän perustamispäätös) 2.1.2 Viikonlopputyöryhmän työskentelyn lähtökohdat Viikonlopputyöryhmä määritteli viikonlopputoiminnan käsittämään perjantai- ja lauantai-iltojen päihteettömän toiminnan nuorisotaloilla klo 23.00:een asti. Kehittämishankkeen nimeksi valittiin Parempi viikonloppu ja yhdeksi tavoitteeksi toimipaikkojen aukioloaikojen myöhentäminen ja auki olevien toimipaikkojen lisääminen. Toiminnan tuli ensisijaisesti kohdistua 13 17-vuotiaille nuorille ja kehittämishaasteena oli saada nykyinen toiminta vetovoimaiseksi juuri tälle ikäryhmälle. Toiseksi kehittämisen kohteeksi työryhmän toiminnan tavoitteissa nousi uudenlaisen toimintakonseptin luominen viikonlopputoiminnan lisäämisen tueksi (Kaavio 2. Parempi viikonloppu toimintakonsepti). Hankkeen tavoitteena oli saada toimintaan mukaan uusia yhteistyökumppaneita sekä sidosryhmiä ja lähtökoh-

16 tana oli täydentää vapaaehtoistyöntekijöillä ammattilaisten tuottamaa nuorisotoimintaa. Vapaaehtoiset nähtiin henkilöstöresursoinnin lisääjinä sekä erilaisen kasvatuksellisen osaamisen täydentäjinä nuorisotyöntekijöiden rinnalla. Työryhmän toimintaa suunnattiin vapaaehtoisten aikuisten rekrytointiin ja vapaaehtoisten aikuisten koulutusjärjestelmän luomiseen. Mukaan yhteistyöhön haluttiin myös aktivoida järjestöt ja yhdistykset, jotka olivat perinteisesti tuottaneet nuorten palveluita. Toiminnan sisällöllisen kehittämisen haasteena työryhmä näki yhteisöllisyyden, lähiympäristön sosiaalisen vastuun ja osallisuuden herättämisen, olivatpa sitten kyseessä nuoret tai aikuiset. Vaikka nuorisotoiminnassa osallisuus on nuorten kanssa tehtävässä työssä keskeinen työskentelyn lähtökohta, työryhmä näki tarpeelliseksi kehittää edelleen niitä menetelmiä, joilla nuorten osallisuutta ja vastuunottoa iltojen toteuttamisen osalta voitaisiin lisätä. Nuorten osallisuutta lisäämään suunniteltiin koulutuskokonaisuus, joka kohdennettiin ensisijaisesti 15 17-vuotiaisiin nuoriin. Kehittämishankkeen käynnistyttyä ja työskentelyn edetessä kävi selväksi, että hanke tulisi aiheuttamaan vastarintaa henkilöstön parissa. Useissa toimipaikoissa ei ollut totuttu tekemään säännöllistä viikonlopputyötä perjantai- tai lauantai-iltaisin vaan osa toimipaikoista oli suljettu perjantaisin viimeistään klo 17.00. Viikonlopputyö oli keskittynyt lähinnä joihinkin yökahviloihin, tapahtumiin sekä leiri- ja retkitoimintaan. Viikonlopputoiminnan lisäämistä kritisoitiin sekä henkilöstön että asiakkaiden näkökulmasta ja toiminnassa jotain lisäarvoa näkevien mielipiteet jäivät vähemmistöön. Tärkeäksi haasteeksi ja tavoitteeksi hankkeessa muodostuikin oman henkilöstön mukaan saaminen tarkoituksenmukaisella tavalla sekä yleiseen asenneilmapiirin vaikuttaminen. Haasteena henkilöstön toiminnalle aikuisten vapaaehtoisten kanssa nähtiin myös sopivien menetelmien ja välineiden löytäminen yhteistyöhön. Viikonlopputyöryhmän tehtäväkenttään kuului yhtäältä Parempi viikonloppu - hankkeen kehittämis- ja suunnittelutyö sekä toisaalta hanketta tukevien toimien organisoiminen ja toteuttaminen. Systemaattinen tiedottaminen ja viestintä hankkeesta sekä omalle kentälle, sidosryhmille että kuntalaisille muodostui yhdeksi työryhmän tehtäväksi osin toimenkuvien ja sovittujen työnjakojen kautta.

17 Tiedotus markkinointi rekrytointi - Koulutusta aikuisille vapaaehtoisille - Koulutusta nuorille vapaaehtoisille - Perehdytykset työntekijöille, työtä helpottavia työkaluja PE LA Klo (18) - 23 Nuoret 13 17-v. Nollatoleranssi Päihteetön OSALLISUUS Aikuisia Ystäviä SOSIAALINEN Toimintaa VAHVISTAMINEN Pikkupurtavaa Nuoret vapaaehtoiset, 15-17v.: Sisällöt illoissa Aikuiset vapaaehtoiset (1->) : Läsnä, kohdattavana Nuorisotyöntekijät (2->) : Järjestäjän vastuu, omistaja Tuottaminen kumppaneiden kanssa (yhteistoiminta, huolto) Läsnä asiakkaille, ammattilainen kohtaamistyössä (sidosryhmät) ALPO TOJOT VKL-TYÖRYHMÄ KEPO HALPO Kaavio 2. Parempi viikonloppu toimintakonsepti 2.1.3 Vapaaehtoistyö ja kehittämishanke opinnäytetyön aiheeksi Kehittämishankkeen alkuvaiheessa vapaaehtoistyö ja siihen liittyvät kysymykset alkoivat kiinnostaa meitä siinä määrin, että päätimme tehdä siitä yhteisen opinnäytetyömme. Osalla NK:n henkilöstöstä oli osaamista vapaaehtoisten aikuisten kanssa työskentelystä ja yökahvilatoiminnassa vapaaehtoisilla oli ollut merkittävä rooli jo useiden vuosien ajan. Tietoa ja kokemuksia ei kuitenkaan ollut yleisesti jaettu eikä vapaaehtoisten mukana olon motiiveista tai odotuksista eikä sen tuottamasta mahdollisesta hyödystä ollut keskitetysti tietoa. Kokemukset

18 vapaaehtoisten mukaan saamisesta olivat myös erisuuntaisia: joissakin paikoissa rekrytointi oli onnistunut ja toiminta oli saatu jatkumaan keskeytyksettä, joissakin taas vapaaehtoisten kiinnostus toimintaan lähtemiseen oli ollut vähäistä. Oletuksemme mukaan tiedon ja perehdytyksen puute vaikutti alkuvaiheessa henkilöstön voimakkaaseen negatiiviseen reagointiin ajatuksesta vapaaehtoisten kanssa toimimisesta. Näimme tärkeänä opinnäytetyön avulla tuottaa tietoa kaikkien käytettäväksi toiminnan kehittämisen tueksi ja osaamisen vahvistamiseksi. 2.2 Parempi viikonloppu -hankkeen kehittämisen menetelmät Viikonlopputyöryhmä tapasi työskentelyn käynnistyttyä säännöllisesti n. 3 4 viikon välein. Työskentelyn pohjana käytettiin Silfverbergin (1996, 17) ajatusta siitä, että selkeä ja analyyttinen aiheen taustojen tarkastelu antaisi paremmat mahdollisuudet hankkeen onnistumiselle. Analyysimetodiksi valittiin Silfverbergin (1996, 17) ehdottama SWOT-nelikenttäanalyysi, jossa tarkastellaan kohdeorganisaation tai alueen vahvuuksia (S = Strenghts) ja heikkouksia (W = Weaknesses) sekä ympäristön tuomia mahdollisuuksia (O = Opportunities) ja luomia uhkia (T = Threaths). SWOT-analyysin avulla jokainen ryhmän jäsen teki itsenäisesti tahoillaan analyysin toimeksiannon eri osa-alueesta, jotka olivat vapaaehtoisten aikuisten aktivointi mukaan toimintaan, nuorten vastuun lisääminen sekä järjestöjen aktivointi. Alkuvaiheessa viikonloppuryhmä työskenteli osittain kolmessa eri pienryhmässä, siten että koordinaattori osallistui kaikkiin ryhmiin. Asioita työstettiin toisinaan pareina ja teemallisten kokouksien avulla, miten kulloinkin tuntui tarkoituksenmukaisemmalta. Pienissä tuotantotiimeissä työstettiin analyysien pohjalta erilaisia toimenpide-ehdotelmia, joiden toteuttamiskelpoisuutta ja hyötyä viikonlopputyöryhmä yhteisesti arvioi. Työryhmän yhteisesti sovittuna lähtökohtana kehittämiselle oli se, että yhteistoiminnan kannalta työssä oleellisia esteitä tai ongelmia pyrittäisiin poistamaan erilaisin toimenpitein ja tarvittaessa asioita vietäisiin eteenpäin niille kuuluville tahoille. Työryhmän työskentelytapa oli ratkaisukeskeinen ja rooli toimenpiteiden kehittämisen osalta merkittävä.

19 2.3 Parempi viikonloppu -hankkeen toimenpiteet ja uudet tuotannot SWOT-analyysin pohjalta henkilöstön rooli tai yleinen asenneilmapiiri nousi hankkeen kehittämisen kannalta keskeiseksi. Parempi viikonloppu -hankkeen etenemisen kannalta juuri henkilöstön hyvällä perehdytyksellä ja innostumisella koettiin olevan suuri merkitys. Työryhmäläiset vierailivat nuorisotyöyksiköissä kertomassa hankkeesta osin juuri tästä näkökulmasta käsin. Vapaaehtoisten kanssa sujuvan yhteistyön onnistumisen edellytykseksi todettiin se, että on tarpeellista tuottaa omalle henkilöstölle yhteistyötä tukevia tai osaamista lisääviä toimenpiteitä tai tukimuotoja erikseen. Parempi viikonloppu - toiminnan jalkautumisen kannalta työryhmän mielestä kehittämistyössä oli tärkeää mieltää nuorisotyöntekijät ja oma henkilöstö asiakkaina uutta työtapaa myydessä sekä perehdytysvaiheessa. Yksikön toiminnanjohtajat sekä nuorisotyöntekijät haluttiin mieltää toimipaikkojen viikonlopputoiminnoissa Parempi viikonloppu -hankkeen omistajina ja tuottajina. Kehittämistoimenpiteiden tavoitteena oli nähdä vapaaehtoiset aikuiset asiakkaina rekrytointi-, koulutus- ja perehdytysvaiheessa ja aitoina kumppaneina yhteistyössä ja toiminnoissa nuorisotaloilla. Toimenpiteiden lähtökohtana sekä henkilöstön että vapaaehtoisten osalta olivat seuraavat: Ne, jotka miettii houkutellaan ja kannustetaan mukaan toimintaan. Kerrotaan hyvistä käytännöistä sekä kokemuksista Ne, jotka haluaisivat aloittaa innostetaan, mahdollistetaan osallistuminen ja tuetaan mukaan toimintaan Ne, jotka ovat jo tehneet tai toimineet innostetaan, tuetaan, kannustetaan ja palkitaan Nuorisotyöntekijöiden ja henkilöstön mukaan saamiseksi oli tärkeää tehdä heti aluksi erillinen sisäisen tiedottamisen ja viestinnän suunnitelma. Siinä keskeisellä sijalla oli mm. hankkeen etenemisestä tiedottaminen yksiköiden toiminnanjohtajille ja sitä kautta nuorisotyöntekijöille sekä oman sisäisen verkkoviestimen (intran) tai sähköpostin kautta. Lisäksi Alpon osaston kokoukset tai yhteisten päi-

20 vien hyödyntäminen nähtiin henkilöstön osallistumisen ja tiedottamisen kannalta tärkeiksi. Erilaisten Parempi viikonloppu -toimintaa koskevien esitteiden teko ja jakaminen eri yhteyksissä oli osa hankkeen viestintäsuunnitelmaa. Työryhmä näki tärkeänä ammattihenkilöstön perehdyttämisen toimintaan vapaaehtoisten aikuisten kanssa sekä henkilöstön kouluttamisen vapaaehtoisten nuorten ja aikuisten ohjaamiseen. Koulutusta järjestettiin keskitetysti kerran lukukaudessa syksystä 2004 alkaen. Koulutussisällöt käsittivät mm. vapaaehtoistoimintaa ja sen periaatteita, vapaaehtoisen rekrytointia, motivointia sekä innostamista ja yhteistoimintaa uuden kumppanin kanssa (Liite 2. Henkilöstön perehdytys- ja koulutusohjelma). Vapaaehtoisille aikuisille kohdennetut koulutukset keskittyivät erityisesti helsinkiläisen nuorisotyön luonteen ymmärtämiseen sekä erilaisten nuoren kohtaamistyöhön. Jokaisessa koulutuksessa käsiteltiin yhteisesti mm. toimintaan liittyviä turvallisuussäädöksiä, työntekijöitä ja vapaaehtoisia aikuisia koskevia lainalaisuuksia sekä nuorisotalojen käytäntöjä ja yhteisiä toimintatapoja kumppaneiden kesken. Ensimmäisestä koulutuksesta saadun palautteen perusteella sisältöihin otettiin mukaan myös monikulttuurisuutta käsittelevä osuus. Nuorille vapaaehtoisille järjestettiin viikonlopputyöryhmän tuella useita erilaisia teemallisia ja alueellisia koulutuksia. Viikonlopputyöryhmä tuotti maaliskuussa 2005 viikonlopputoiminnan järjestämiseen tarkoitetun työkalupakin (Liite 3. Työkalupakin etusivu NK:n intrassa), jonka tarkoituksena on tukea viikonlopputoimintojen järjestämistä uuden toimintakonseptin mukaisesti. Työkalupakin sisältö painottuu erityisesti aikuisten ja nuorten vapaaehtoisten kanssa toimimiseen ja sen tarkoituksena on antaa helppoja työmalleja sekä käytännönläheisiä ohjeita tai välineitä yhteistoimintaan. Viikonlopputoimintojen järjestämisen tueksi on tehty myös yhteisiä materiaalihankintoja keskitetysti.