OHJAUKSELLA OSUVUUTTA AIKUISOPISKELUUN OSUMA- projektin alueseminaari / keskustelutilaisuus YLIVIESKA 29.4.2009 MUISTIO ILTAPÄIVÄN OSUUDESTA Hyvä aikuisohjauksen toimintakulttuuri 2013 Hyvä aikuisohjauksen tulevaisuus Pohjois-Pohjanmaalla? Hyvä toimintakulttuuri? Hyvä verkostotyö? Keskustelua ohjasi Timo Spangar, Spangar Negotiations OSUMA-projekti järjesti kevään ja syksyn 2009 aikana eri puolilla Pohjois-Pohjanmaata alueseminaari/keskustelutilaisuuskierroksen: Ylivieskassa 29.4, Oulussa 20.5 ja Kuusamossa 3.9. Tilaisuuksien tarkoituksena oli käynnistää alueellinen verkostoituminen työhallinnon ja oppilaitosten sekä muiden sidosryhmien ja asiantuntijoiden välillä sekä työ aikuisten tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluiden kehittämiseksi. Tilaisuuksissa esiteltiin aamupäivän osuudessa Opin Ovi hankekokonaisuutta: Aikuisohjauksen koordinaatioprojekti, ERKKERI-, STUDIO- ja NUOVE-projektit sekä Pohjois-Pohjanmaan alueelliset projektit OSUMA ja OpinTori. Lisäksi kuultiin TE-toimiston edustajan puheenvuoro (Ylivieska: apulaistoimistonjohtaja Elina Hiiva, Oulu: johtaja Pasi Wallenberg, Kuusamo: vs. johtaja Liisa Riekki) aiheesta Muuttuneen taloustilanteen asettamat haasteet alueellisille koulutustarpeille ja ohjauspalveluille. Iltapäivän osuuden tavoitteena oli pohtia, millainen on hyvä aikuisohjauksen toimintakulttuuri ja millainen on aikuisohjauksen tulevaisuus Pohjois-Pohjanmaalla. Asiaa lähestyttiin ns. tulevaisuusdialogia käyttäen. Se on erityinen menetelmä, jossa asiantuntijat muovaavat tasaveroisessa ja yhteisessä vuoropuhelussa, dialogissa, käsitystään käsillä olevasta asiasta. Dialogi eroaa totutusta ja usein virallisesta tavasta käsitellä asioita. Dialogi on parhaimmillaan kuin ystävien välistä keskustelua. Dialogissa keskeistä on kiireettömyys ja rauhallisuus sekä aito toisten kuunteleminen. Dialogissa ei tarvitse ottaa kantoja tai valita puolia. Dialogissa syntyy yhteisen vuoropuhelun kautta rikkaampi ja syvempi ymmärrys käsillä olevasta asiasta ja niistä tehtävistä, jotka osallistujia odottavat ja haastavat heitä yhteiseen toimintaan. Tulevaisuusdialogissa lähtökohtana on, että asiat tulevat kehittymään suotuisasti ja osallistujilla on kyky ja voimavarat ratkaista eteen tulevat haasteet. Tavoitteena on identifioida hyvän kehityksen eri elementit ja päävaiheet, joiden kautta hyvään tilanteeseen päästiin. Tulevaisuudesta ja tiestä sinne puhutaan myönteisen kautta unohtamatta niitä huoliakaan, joita kaikki tunnemme tulevan edessä. Tällainen menetelmä tarjoaa uudenlaisen lähestymistavan kehittämistyölle, jota tavanomaisesti lähestytään ongelmanhaun kautta. Tämä dialogista laadittu muistio toimii jatkokehittämistyön pohjana. Ylivieskan tulevaisuusdialogin aluksi osallistujat jaettiin ryhmiin, jotka edustivat ns. ääniä. Tarkoituksena oli kuulla kaikkia näitä ääniä, jotka olivat seuraavat: Ääni 1: Työelämän, työvoimapalveluiden ja työhallinnon ohjauksen ääni. Ääni 2: Aikuiskoulutusorganisaatioiden ääni
Ääni 3: Koordinaation ääni, ulkokehä Ääni 4: Projektin ääni ydin Muistio on kirjoitettu dialogimuotoon siten, että jokainen ääni tulee esille. Dialogi eteni siten, että menetelmän vetäjä Timo Spangar johdatteli osallistujat tulevaisuusdialogin aiheeseen ja pyysi heitä vastaamaan kahteen kysymykseen: Siirrytään mielissämme tulevaisuudessa vuoteen 2013, jolloin EU:n toimenpideohjelma on loppusuoralla. Vuonna 2009 tässä samaisessa paikassa kuultiin, että EU halusi Suomeen ns. kokeilulaboratorion. Se on onnistunut erittäin hyvin ja Brysselistä on tulossa palkintokomitea palkitsemaan toimijoita erinomaisesta suoriutumisesta. Erityisen ihastunut Brysselin delegaatio on Pohjois-Pohjanmaan toimintamalliin. Aikuisohjaus Pohjois-Suomessa toimii erinomaisesti ja on tullut tunnetuksi sekä valtakunnallisesti että kansainvälisesti. Haluaisinkin nyt tietää 1) miksi EU on valinnut Pohjois-Pohjanmaan erityiseksi malliksi? Kuinka erinomainen kehityskulku tuli sinun näkökulmastasi mahdolliseksi ja mistä olet erityisen ilahtunut nyt vuonna 2013? 2) Kun muistelet kevättä 2009, niin sinulla oli varmaan jotain huolia. Muistatko mitä ne olivat ja mikä sai ne huojentumaan? Seuraavassa esitetään koostetusti osallistujien puheenvuoroja, joista esille tuodaan eri näkemyksiä ja ideoita hyvän kehityksen elementeistä, joiden kautta tulevaisuusdialogissa kuvitteelliseen vuonna 2013 toimivaan ihanteelliseen palvelumalliin ja verkostoon on päästy. Työelämän, työvoimapalveluiden ja työhallinnon ohjauksen ääni (TE-hallinnon ääni) 1) miksi EU on valinnut Pohjois-Pohjanmaan erityiseksi malliksi? Kuinka erinomainen kehityskulku tuli sinun näkökulmastasi mahdolliseksi ja mistä olet erityisen ilahtunut nyt vuonna 2013? - Yhteistyö ohjausjärjestelmän kehittämiseksi lähti käyntiin 2010 puolivälissä. Silloin saatiin erilaisia kokeiluja käyntiin; verkossa toimivia palveluita sekä muuta yhteistyötä, joka vauhditti kehitystä. Nyt palveluja saadaan tuotettua tasapuolisesti ympäri Pohjois-Pohjanmaata. Alueella on toimiva aikuisten ohjausjärjestelmä ja palveluja pystytään toimittamaan verkostona, verkkopalvelujen kautta. Alueella on yhteisiä palvelupisteitä, joista voidaan koordinoidusti tehdä yhteistyötä. - Asiakkaiden palveluntarve kyetään arvioimaan ja ohjaamaan heidät soveltuviin palveluihin. Arviointivälineitä on kehitetty vuosien aikana. Asiakas voi myös itse ohjautua oikeaan palveluun internetissä tai palvelupisteissä saatavilla olevien arviointivälineiden avulla. Tämä on helpottanut resursointia ja palvelut pystytään tekemään kustannustehokkaasti. Lisäksi etäohjaus on lisääntynyt välineiden kehittymisen ansiosta; on kehitetty yhteisiä verkkopalveluita, puhelinpalveluita ja videopalveluita. Myös aikuiset ammatinvaihtajat ovat löytäneet ohjauspalvelut. - Alueelle kehitettiin ns. yritysasiamiesportaali. Opin Ovi projektit tuottivat yritysmallin, tuottavuusohjelman samaan aikaan, kun valtio ulkoisti palveluja ja toimintaa siirrettiin yrityksiin. Huomiota kiinnitettiin niin asiakkaiden kuin yritystenkin tarpeisiin ja nykyisin kysyntälähtöisyyden tavoite on toteutunut. Yritysasiamiesportaalissa yritysasiamies keskittyy pitkälti kouluttautumiseen, mutta myös työhyvinvointi on tärkeässä osassa. Yritysasiamiehet ovat hyvin asiantuntevia ja tuntevat yritysmaailman kuviot sekä osaavat nähdä yritykselle tärkeät seikat. He tuntevat myös koulutusmaailman ja tietävät, mitä sieltä voidaan hankkia. - Viime vuosina on kehitetty nopean toiminnan joukot. Resurssit ovat vähentyneet kaikilta julkisen puolen sektoreilta, myös oppilaitoksilta ja TE-hallinnolta. Palveluja pitää kuitenkin tuottaa. Pilottien
kautta päädyttiin osallistumaan nopean toiminnan joukkoihin, joissa työskenteleville maksetaan puolet palkasta omasta organisaatiosta ja puolet nopean toiminnan joukoista. Nopean toiminnan joukoissa eri tahojen asiantuntemus on yhdistynyt, palvelun tarve havaitaan nopeasti ja siihen pystytään myös vastaamaan nopeasti. Toiminta perustuu internetissä olevaan ns. toiveiden tynnyriin, pankkiin, johon voidaan jättää tilauksia ja toiveita alueittain. Yksittäinen henkilö, joka on neuvonnan ja ohjauksen tarpeessa, saa ajanvarauksella palvelun alueellisesta pisteestä, josta on yhteys palveluntarjoajaan kuvapuhelimen välityksellä. Nopean toiminnan joukkojen avulla palvelut on helpompi hoitaa, koska mukana on useita tahoja, koulutusorganisaatioita, työhallinto, yrityksiä ja elinkeinoyhtiöitä. Ne eivät kuitenkaan ole mukana kokopäiväisillä resursseilla vaan silloin, kun on tarve. - Kehitys on vaatinut ajattelutavan muutosta. Projektien avulla on kehitetty ja pyöritetty monia asioita, mutta kun projekti loppui, toiminta loppui. Sittemmin on havahduttu miettimään, että itsekin täytyy tehdä jotain asioiden edistämiseksi. - Pääsy nykyiseen tilanteeseen edellytti toisen tasoista koordinaatiota ja yhteistyötä hallintotasolla. Vuonna 2013 on hallinnollisesti päästy pois vanhasta reviiriajattelusta ja vanhasta vallasta. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus perustettiin 2010. Ensimmäinen vuosi harjoiteltiin, 2011 päästiin resurssien suuntaamisesta yksimielisyyteen. 2012 oli jo opittu ensimmäisistä virheistä ja 2013 alkoi näyttää hyvältä. Ei oltu enää mustasukkaisia siitä, kenen mandaattia mikäkin toimi on, onko OPM:n vai TEM:n. Alettiin katsoa asioita samasta vinkkelistä, alueellisin painotuksin. Hieman pakottamallakin yhteen vieminen toi tämän tuloksen, jossa nähdään oikeita toimivia verkostoja ja kehitysverkostoja. Nyt on helpompi toimia, kun määräykset ovat yhden organisaation alla. Strategiset liikkeet ovat joustavampia. Lisäksi aikuis-, työvoima- ja nuorisokoulutusta ei ole enää lokeroitu erikseen eikä myöskään ohjausta ole lokeroitu. - Opin Ovi hankkeet toimivat kehitysalustana, joka toi uusia yhteistyön muotoja. Ohjauspalveluita tuotetaan nykyään monikanavaisesti. Asiakkaat osaavat omatoimisesti ja sujuvasti käyttää sähköisiä palveluita. Tämä mahdollistaa enemmän palvelua tarvitseville face-to-face palvelut, jotka työhallinnossa on osittain ulkoistettu ja hankitaan erikseen. Tämä käytäntö on osoittautunut hyvin toimivaksi. Face-to-face palvelut toteutetaan sekä omatoimisesti että eri kanavia käyttäen; hyödynnetään TE-toimiston henkilökuntaa ja yhteistyötahojen palveluita, psykologien palvelut ostetaan. Lopputulema on mm. se, että työvoiman kysyntä pystytään paremmin ennakoimaan. Tämän taustalla on kasvanut yhteistyö. Tieto liikkuu ja yritykset ovat paremmin mukana, sikäli, kun tietävät sanoa jotain tulevaisuudesta. Ohjaus ja neuvontakin ovat siten osuvampaa. 2) Kun muistelet kevättä 2009, niin sinulla oli varmaan jotain huolia. Muistatko mitä ne olivat ja mikä sai ne huojentumaan? - Vuonna 2009 vaikutti vielä siltä, että toimitaan aika erillään ja toiminta oli monimuotoista, vähän kaikkea vähän kaikille, ei ollut verkostoitumista. Palvelut olivat pilkottuna, eikä ollut vielä koordinaatiota. Se oli suuri haaste. Sittemmin palvelut saatettiin yhteen ja luotiin yhteinen näkemys. Pilottien kautta on nyt päästy konkreettisiin tuloksiin. - Huolestuttavaa oli myös se, miten välineet kehittyvät. Tekninen puoli oli haasteena, esim. videoohjauksen toteuttaminen verkon kautta. Näitäkin ongelmia on saatu ratkaistua. - Huolena oli se, että oli niin paljon projekteja, jotka selvittivät, suunnittelivat ja koordinoivat. Lama oli syvenemässä ja ihmisiä oli joukoittain jäämässä työttömäksi. Myös ammatteja hävisi. Oli pelko siitä, että toistuisi sama ilmiö, mikä koettiin 90-luvun alkupuolen aikana. 2009 asiat hoidettiin paremmin, vaikkakin nopean toiminnan joukot saatiin toimintaan vasta 2013.
- Huolena oli se, lisätäänkö sähköisiä palveluja siitä syystä, että resurssit vähenevät ja niitä korvataan sähköisillä. Se on ollut kuitenkin turha huoli, sillä on ollut aitoa kehittymistä ja palvelut ovat parantuneet. Koordinaation ääni - Koordinaatioprojektin jatkohakemus hyväksyttiin. Hyviä käytäntöjä viedään myös muihin EU-maihin seuraavat seitsemän vuotta. On selvää, miksi huomiota on kiinnitetty Pohjois-Pohjanmaan kehittymiseen. Meidän raportit ovat olleet selkeitä ja ymmärrettäviä ja niissä puhutaan edistymisestä. Tärkeää on ollut mitattavuus ja selkeys. Työttömyysajat ovat myös lyhentyneet, koulutusajat ovat tehostuneet ja yritykset saaneet osaavaa työvoimaa. Tähän on kiinnitetty huomiota EU-tasolla. Taustalla kaikessa on hyvin tehty nykytila-analyysi, joka hahmotti kenttää; missä ollaan menossa, mitä pitää hoitaa, yhteinen näkemys ongelmista ja kehittämistarpeista, yhteinen strategia. Pohjatyö on ollut kriittisin menestyksen tekijä. - Vuonna 2009 oli muutoksia, ELY-muutos, AKKU-työryhmä ym. Osattiin nähdä muutoksen läpi ja nähtiin tavoitteet, mihin oli päästävä. Helppoa se ei ole ollut ja työtä on vaadittu paljon. - Nykyisessä mallissa ohjauksen tehostuminen on hoidossa ja on tehty kokonaisvaltaista työtä. Erilaiset oppijat kartoitetaan ja otetaan huomioon. Vanhasta jaosta työtön tai työllinen jne. ollaan menossa pois, rajapinnat ovat katoamassa. Ei yritetä puristaa ihmisiä tiettyyn lohkoon. Aikuiskoulutusorganisaatioiden ääni (Koulutuksen ääni) 1) miksi EU on valinnut Pohjois-Pohjanmaan erityiseksi malliksi? Kuinka erinomainen kehityskulku tuli sinun näkökulmastasi mahdolliseksi ja mistä olet erityisen ilahtunut nyt vuonna 2013? - Nopean toiminnan joukot toimivat myös oppilaitoksissa ja ne on vakinaistettu, ei projektimuotoisia. Oppilaitosten ja työhallinnon toimijat tekevät päivittäin yhteistyötä. Erilaiset oppimispolut ovat mahdollistuneet konkreettisesti, myös työelämälähtöisesti. Opetussuunnitelma ja lainsäädäntö mahdollistivat, että oppimista voidaan todentaa muuallakin kuin luokassa, tuli näytöt ym. - Ihmisten itseohjautuvuus on parantunut valtavasti. Opiskelija on oman tilanteensa paras asiantuntija. On kehitetty hankkeiden avulla erilaisia välineitä ja niitä käyttämällä ihmisten on helpompi ohjata itseään opintojen pariin. - Opetushallituksessa on viimein ymmärretty osatutkintojen merkitys ja niitä tuetaan myös tuloksellisuusrahoituksessa. On huomattu, että osatutkinnot vastaavat paremmin yritysten tarpeeseen. On myös tapahtunut parannusta koulutusorganisaatioiden ja yritysten välisessä yhteistyössä; työelämäkeskeisyys on parantunut radikaalisti. Yhteistyötä koulutusorganisaatioiden ja yritysten välillä tehdään osaamiskartoituksissa, räätälöityjen koulutusten suunnittelussa jne. Koulutuksessa työelämään tutustumisjaksoista on tullut vakiintunut käytäntö. Oman koulutusalan yrityksissä käydään tutustumassa, hankitaan tietoa työelämästä ja haasteista, joita työelämä asettaa aikuisopiskeluun. Lisäksi Opin Ovi -hankkeissa mukana olleet henkilöt kulkevat yrityksissä ja keräävät niiden strategioita sekä tietoa siitä, minkälaisia tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluita tarvitaan. - Alueelle on saatu kokonaisjärjestelmä, joka ohjaa aikuisohjauksen tuottamista ja jolla aikuisohjausta hoidetaan johdonmukaisesti. On luotu järjestelmä, jossa tehtävänjako on selkeä. Tehtävät eivät ole vähentyneet, mutta kenttä on nyt selkeämpi. Tämä on selkeä parannus aiempaan tilanteeseen, missä kukaan ei ottanut vastuuta. Koulutusorganisaatiot voivat keskittyä olennaiseen eli osaamisen kehittämiseen. Osa opettajista konsultoi yrityksiä osaamisen tarve- ja kehittämisasioissa, vie tietoa
rahoituksesta, kuka kustantaa koulutusta jne. Pohjois-Pohjanmaalla on useampi alueellinen palvelupiste, joissa eri organisaatiot päivystävät vuorollaan. Kaikki ammatilliset aikuiskouluttajat toimivat myös aiemmin mainitun franchising-verkoston asiamiehinä. - Merkittävin muutos on ollut toimiva verkosto, esim. palvelupisteet, joilla taataan ohjauspalveluiden tasapuolinen saanti ja joissa on myös muita yhteiskunnan toimijoita. Tärkeä muutos on ollut myös proaktiivisen ennakoinnin lisääminen, ei siis keskitytä ainoastaan nykyhetken tarpeiden kartoittamiseen. Siten esim. nopean toiminnan joukkoja tarvitaan harvemmin ja vähemmän, kun on ennaltaehkäisevää toimintaa. Positiivista edistystä on ollut myös AKKU-työryhmän tavoitteiden toteutuminen. Koulutus toteutetaan nyt asiakkaan näkökulmasta ja osatutkinnot huomioidaan. Rahoituksen kehittäminen on tunnistettu yksityisellä ja julkisella sektorilla. Hallinnollisesta näkökulmasta verkostoitumista on helpottanut se, että koulutuksen järjestäjiä on paljon vähemmän. Ennen kaikkea tärkeätä on ollut se, että ministeriöiden rajat ei näy toiminnassa. Lisäksi verkkoohjaus on nyt arkipäivää. 2) Kun muistelet kevättä 2009, niin sinulla oli varmaan jotain huolia. Muistatko mitä ne olivat ja mikä sai ne huojentumaan? - Huolestuttavaa oli se, että erityisopetukseen ei ollut tietoa eikä taitoa ja opinnot eivät edistyneet kaikilla oppilailla. Lisäksi oli paljon uupumista ja paljon eläköityvää väkeä, joka oli luovuttamassa, kun ei uskonut jaksavansa tai selviävänsä vanhoilla menetelmillä. - Huolina oli verkostoitumisen alkuvaiheessa työssä ilmennyt kohtaanto-ongelma. Ihmiset saattavat hakea koulutukseen hakuammuntana. Lisäksi koulutuksen aloittamisen esteenä oli usein toimeentulo-ongelmat, Nyt esim. työttömien kouluttautuminen toimii helpommin, ihmisten toimeentulo on turvattu myös koulutuksen aikana. - Huolia olivat pienenevät nuorisoikäluokat ja aikuiskoulutuksen kasvava tarve. Nuorisopuolen opettajat alkoivat kouluttaa myös aikuisia, mutta olivatko heidän taitonsa riittävät, jotta voisivat kohdata myös aikuisohjauksen ongelmat. 2009 rahoituksessa ja asiakkaan tarpeiden kohtaamisessa oli vielä kehittämistä. Tänä päivänäkin suurin haasteellinen ryhmä, vaikkakin pienempänä kuin 2009, on 18 30 vuotiaat ihmiset, jotka eivät ole missään. He saattavat tulla aikuiskoulutuksen piiriin haasteellisina ohjattavina. - Huolena olivat moninaiset verkkopalvelumahdollisuudet, olisiko kenttä liian sekava. Palvelut on pidetty yksinkertaisina. Asiat on pystytty pitämään hallinnassa, vaikka ne ovatkin eri tavoin mutkikkaita ja rönsyilyäkin on tapahtunut, esim. sosiaalisen median suhteen. Projektin ääni - OpinTori aloitti 2009 syksyllä ja toiminta saatiin hyvin käyntiin, perusperiaatteet ja perusideat saatiin työstettyä kaikille alueille. Samalla myös OpinTorin ja OSUMAn verkostot hitsautuivat yhteen ja alettiin toimia yhtenä verkostona. Keväällä 2010 oli jo hyvin kirkas näkemys siitä, mitä tehdään ja sitä esiteltiin 2010 Taitaja-päivillä, missä aikuiskoulutuksen järjestäjät yhteisen lipun alla esittelivät toimintaansa. Tapahtumasta saatiin hyvää palautetta asiakkailta sekä lisää ideoita siitä, mitä pitäisi kehittää. - OpinTori ja OSUMA saivat yhteisrahoituksen 2012-2013 taitteessa ja luotiin yhteishanke, jonka kautta työtä vietiin eteenpäin. OSUMA ja OpinTori olivat alusta asti hyvä projektipari, joka jo suunnitteluvaiheessa löysi yhteisen tekemisen muodon. Vakiintumisen ensiaskeleet on nyt tehty. Alusta saakka projekteissa tuotiin esille toimintatapoja, jotka jäävät vakiintuneiksi ilman projektiakin Alueella on muutamia yhteispalvelupisteitä, jotka toimivat hyvin. Niissä on sekä henkilökohtaista palvelua että erilaisten välineiden kautta, riippuen, mitkä ovat resurssit kullakin hetkellä; onko ohjauspalvelua antava henkilö paikalla jne. On myös hyödynnetty yhteispalvelupisteitä, joissa
tietoteknisten välineiden kautta on mahdollisuus ottaa yhteyttä ohjaajiin, on laajennettua palvelua asiakkaille. Kaiken tämän takana on verkosto ja yhdessä tekeminen. - Yritysten ja työnantajien näkökulma on otettu paremmin mukaan, samoin seudullisten yrityspalvelujen näkökulma. Yrittäjä saa vähimmillään tietoa osaamisen kehittämisestä ym. sekä tietoa ja opastusta palvelupisteisiin. Asiakkaan palvelutarpeenarviointi on mahdollista kaikissa pisteissä. Verkosto ja palvelumallit ovat käynnistyneet, mutta kehittämistä on vielä paljon, mm. työelämäpalvelun suhteen. - Huolia vuonna 2009 oli mm. se, millä tavalla ja miten pystytään lähtemään liikkeelle toimijoiden kanssa. Haluttiin muutosta 2009 tilanteeseen ja kenttään, haluttiin sellainen verkosto, joka olisi näkyvä ja toimiva ja jossa yhteistyö olisi helppoa ja idearikasta. Erityisesti huoletti se, että OpinTorin silloinen aikataulu oli lyhyt ja resursseja oli karsittu. Halua oli, mutta mikä olisi arkipäivän mahdollisuus. Huolena oli myös se, miten OSUMAssa ja OpinTorissa osattaisiin kirkastaa tavoitteet, hyödyt ja riskit niin, ettei langettaisi sudenkuoppiin. Toimijoiden kanssa piti yhdessä sopia työkalut ja menetelmät, miten viedään toimintaa eteenpäin siten, että toimijoiden ääni saadaan kuuluviin. Nyt kun tulokset ovat näin hyvät, voidaan todeta, että osattiin tehdä riskianalyysia ja välttää riskit. Huoletti myös, kuinka paljon silloinen lamatilanne söisi kehittämistyötä. Tarve kyllä tunnustettiin, mutta tilanne oli sellainen, että se vei energiaa ja voimavaroja eri toimijoilta. Oli haasteellista saada into kehittämiseen ylläpidettyä. Toisaalta huoletti myös projektien negatiivinen leima. Piti löytää keinot saada leimaa positiivisemmaksi niin, että projektien kehitysalustana toimiminen tunnustettaisiin ja miten itse osattaisiin toimia niin, että mahdollisuudet nähtäisiin. Tästäkin selviydyttiin hyvin. Verkostoitu kehittyminen auttoi roolien kirkastumisessa. Toimijat tuntevat toisensa paremmin ja tietävät, mitä kukakin tekee. Jokainen on voinut keskittyä omaan osaamiseensa ja sen kehittämiseen. Se on tuonut tehokkuutta.