Viime vuoden tapaan työmuotona ovat lyhyet (n. 10 min) puheenvuorot ja yhteiset keskustelut, pääpainon ollessa keskusteluissa Torstai 6.11.2014 klo 14.00 17.00, Päätalo, KH 2 14.00 14.15 Avaus Satu-Mari Jansson & Anne Pässilä 14.15 14.50 Sosiaalisen taiteen tuotanto Sari Karttunen 14.50 15.25 Vuorovaikutteinen kuorotoiminta yliopisto-opintojen tukijana: Narratiivinen tutkimus jännittäjien oppijakokemuksista Satu-Mari Jansson & Eeva Siljamäki 15.25 16.00 Tauko 16.00 16.35 Art & Science Lab luovaa hyvinvointia yhdessä kehittämällä Kristiina Soini-Salomaa 16.35 17.00 Yhteenveto Perjantai 7.11.2014, klo 12.00 14.30, Päätalo, KH 2 12.00 12.15 Avaus 12.15 12.45 Ammatillisia raja-aitoja ylittämässä Jussi Onnismaa 12.45 13.15 Työn, esteettisen ja hallinnan yhteenliittymiä tapausesimerkkeinä filosofit Giorgio Agamben ja Paulo Virno Esko Harni 13.15 13.30 Tauko 13.30 14.00 Mittaamattoman arvokasta? Taiteen ja kulttuurin vaikutustutkimuksia ja - metodologioita Satu-Mari Jansson 14.00 14.30 Yhteenveto ja loppukeskustelu Satu-Mari Jansson & Anne Pässilä 1
Sari Karttunen, erikoistutkija, dosentti Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö Sosiaalisen taiteen tuotanto Kerron alustuksessa tutkimuksestani, jossa tarkastelen sosiaalisesti sitoutuneen taiteen tekemistä organisaatiotutkimuksen ja kulttuurituotannon näkökulman valossa. Tutkin siis sosiaalista taidetta ( social art ) taiteen sosiaalisen tuotannon ( social production of art ) näkökulmasta. Olen valinnut tarkoituksella kohteeksi sellaisen nykytaiteen ilmiön, johon luomisen, jakelun ja kulutuksen kolmijako sopii huonosti. Taideteosta on vaikea hahmottaa, koska se on olennaisesti prosessi, johon osallistutaan. Taiteilija tai kuraattori toimivat yhteisöllisten prosessien alulle panijoina ja fasilitoijina; kuluttajat tai vastaanottajat puolestaan muuttuvat kanssatuottajiksi. Tutkin mikrotasolla yhden taidehankkeen vaiheita toistuvan havainnoinnin ja haastattelun avulla. Tutkimukseni tarkoituksena on päivittää kulttuuripoliittisen ja taidesosiologisen tutkimuksen käsityksiä kuvataidetuotannon luonteesta. Tämä on tärkeää niin tutkimusten viitekehysten kuin politiikkatoimienkin hahmottelemiseksi. 2
Satu-Mari Jansson, projektitutkija, Taideyliopisto CERADA Eeva Siljamäki, tutkimusavustaja-tohtoriopiskelija Taideyliopisto, Sibelius-Akatemia Vuorovaikutteinen kuorotoiminta yliopisto-opintojen tukijana: Narratiivinen tutkimus jännittäjien oppijakokemuksista Tässä hankkeessa tutkitaan yliopisto-opiskelijoiden kokemuksia YTHS:n ja Sibelius-Akatemian yhteistyössä toteutetusta käytännön projektista Kuorolaulu kouraan. Kuorolaulu kouraan -projekti oli suunnattu YTHS:n palvelujen piiriin kuuluville opiskelijoille, jotka tarvitsevat työkaluja vuorovaikutustaitojen kehittämiseen sekä sosiaalisten tilanteiden pelon ja jännityksen hallitsemiseen. Sibelius-Akatemian ja YTHS:n yhteistyöprojektissa kuoropedagogi (Siba), psykologi (YTHS) ja fysioterapeutti (YTHS) loivat vuorovaikutteista kuorotoiminnan muotoa, jossa osallistujien kanssa on työstetty jännittämiseen liittyviä teemoja keskustelujen, psykoedukaation, musisoinnin, improvisoinnin, rentoutumisen ja hengityksen kautta. Ryhmän kanssa yhdessä asetettiin tavoitteeksi esiintyminen kuorona kurssin päätteeksi. Esiintyminen toteutui Musiikkitalolla 7.5.2014 yhdessä kolmen muun kuoron kanssa. Tutkimushankkeen tavoitteena on 1) lisätä tietoa yliopisto-opiskelun ja -pedagogiikan aiheuttamasta paineesta, sosiaalisista peloista ja jännittämisestä kärsivien opiskelijoiden kokemana, ja 2) tarkastella YTHS:n ja Taideyliopiston Sibelius-Akatemian yhteistyönä syntynyttä vuorovaikutteista kuorolauluprosessia jännittämisestä kärsivien yliopisto-opiskelijoiden kokemana. Tutkimuksessa yhdistyvät käsitteellisesti jännittäminen ja oppimiskokemus. Yhtäältä jännittäminen voi estää oppimista ja vaikeuttaa opiskelua sekä myöhemmin työllistymistä, toisaalta oppiminen voi kohdistua juuri jännittämisen hallintaan, kuten oli kyse Kuorolaulu kouraan -projektissa. Oppijakokemuksen tavoittamiseksi kahdeksan projektiin osallistunutta yliopisto-opiskelijaa haastateltiin kesäkuun 2014 aikana. Aineistoa tullaan lähestymään narratiivisen tutkimuksen näkökulmasta. Tutkimushankkeen taustalla on oletus vuorovaikutteisen kuorolaulutoiminnan positiivisista merkityksistä sosiaalisia tilanteita jännittävien yliopisto-opiskelijoiden arjessa. Tutkimuksen hypoteettisena oletuksena on, että kuoron sosiaalisella vertaistuella voi olla erityisen suuri merkitys jännittäjälle. Tutkimuksessa oletetaan, että opiskelijoiden oman kerronnan kautta voidaan saada tietoa siitä, millaiset asiat ovat jännittäjille vaikeita yliopisto-opiskelussa sekä miten vuorovaikutteinen kuorotoiminta jaettuna aktiviteettina jäsentyy opiskelijoiden kokemuksessa. Tutkimus voi näin ollen tuottaa paitsi uusia ajatuksia pedagogisista ratkaisuista yliopisto-opetuksessa, myös tietoa vastaavanlaisten tulevien toiminnallisten menetelmien kehittämisestä sekä soveltavan taiteen vaikuttavuudesta. 3
Kristiina Soini-Salomaa, KT, tutkijatohtori Helsingin yliopisto, Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia Art & Science Lab luovaa hyvinvointia yhdessä kehittämällä Hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen liitetään aiempaa enemmän myös kulttuurin mahdollisuudet. Lähitulevaisuuden suuria haasteita ovat mm. ikääntyvien ihmisten hyvinvointipalveluihin liittyvät tarpeet. Hyvinvointi ja elinvoimaisuuden kokemukset rakentuvat fyysisen terveyden lisäksi vahvasti aktiivisen tekemisen ja luovan toiminnan kautta. Uudet hyvinvointipalveluinnovaatiot edellyttävät rohkeutta ajatella ammatillista osaamista kaikilla toimialoilla uudella tavalla ja kykyä heittäytyä yhteistyöhön oman osaamisalueen ulkopuolisten toimijoiden kanssa. Taiteen ja kulttuurin ammattilaiset työllistyvät yhä enemmän perinteisten ydinalojen ulkopuolelle ja varsinkin hyvinvointiin ja terveyteen liittyvissä palveluissa sekä organisaatioiden innovaatiotyöskentelyssä on uudenlaisia työllistymismahdollisuuksia kulttuurialan ammattilaisille. Esityksessä esitellään Art & Science Lab (ASL) osallistavan yhteiskehittämisen malli, jossa moniammatillista ryhmätyöskentelyä käytetään hyvinvointipalveluinnovaatioiden kehittelyssä (Soini- Salomaa 2013a). Keskeisenä tavoitteena on hyödyntää luovien alojen, kulttuurialan, hyvinvointi- ja sosiaalialan asiantuntijoiden monialaista osaamista ja kehittää yhdessä uusia ammatillisia toimintatapoja. Taitelijat, käsityöläiset, hyvinvointialan ammattilaiset, tutkijat ja asiakkaat yhdessä suunnittelevat, kokeilevat ja kehittävät hyvinvointia ja aktiivisuutta lisäävää toimintaa ja palveluita. Jokaisella toimijaryhmällä on erityinen kehittämistehtävä. Taiteilijoiden tehtävänä on tuoda mukaan uutta ajattelua, joka kyseenalaistaa ja laajentaa nykyisiä hyvinvointiin liittyviä ajattelu- ja toimintamalleja, he toimivat myös työpajojen ohjaajina ja vetäjinä. Hyvinvointialan toimijoiden tehtävänä on tuoda mukaan ammatillinen osaaminen ja toimialan tuntemus ja ideoita taiteen soveltamisesta mm. hoitotyöhön (käytännöt, resurssit). Asiakkaiden (esim. Ikäihmiset) tehtävänä on tuoda mukaan kokemustieto, odotukset ja tarpeet liittyen elinvoimaisuuteen ja toimintakykyyn. Asiakkaat eivät ole pelkästään tuomassa vastaanottavan käyttäjän näkökulmaa, vaan ovat itse yhdessä taitelijoiden ja käsityöläisten kanssa kehittämässä ja tuottamassa elinvoimaisuutta lisäävää toimintaa. Tutkijoiden tehtävänä on havainnoida ja dokumentoida yhteissuunnittelun vaiheet, niissä kehitetyt ideat ja käytännön kokeilut sekä analysoida työskentelymallia yhteisöllisen tiedontuottamisen menetelmänä. Tutkimuksen tehtävän on myös tuoda näkyviin taiteen ja luovan tekemisen vaikuttavuutta elinvoimaisuuden lisääjänä. ASL työskentelyn tavoitteena on laventaa osallistujien ammatillista osaamista, ammatillisia identiteettejä sekä tulevaisuusorientaatioita. Työskentelytapa sopii hyvin palveluiden muotoiluun, innovaatiotyöskentelyyn ja ammatilliseen täydennyskoulutukseen. Soini-Salomaa, K. 2014. Tekemällä oppiminen tuumasta toimeen yhteisöllisin työkaluin. Futura 3/2014 Oppimisen tulevaisuus teemanumero (referee, ilm. lokakuu 2014). Soini-Salomaa, K. 2013a. Art & Science Lab kulttuurisia innovaatioavauksia tieteen ja taiteen rajapinnoilla (231 243). Teoksessa Väänänen & al. (toim.). Teorioita ja käytäntöjä korkeakoulujen aluekehitystoiminnasta. Lahden ammattikorkeakoulu. Soini-Salomaa, K. 2013b. Käsi- ja taideteollisuusalan ammatillisia tulevaisuudenkuvia. Akateeminen väitöskirja. Kotitalous- ja käsityötieteen julkaisuja. Helsingin yliopisto. 4
Jussi Onnismaa, FT, dosentti Helsingin yliopisto, koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia Ammatillisia raja-aitoja ylittämässä Taiteen sosiaalisella käänteellä viitataan teoksiin, joissa työskennellään yleisön kanssa (Hacklin 2014). Poliitikot ovat nähneet yhteisötaiteessa mahdollisuuden saada taiteelta vastinetta, mutta samalla on herännyt huoli taiteen välineellistymisestä. Hoito- ja sosiaalialan organisaation sisä- ja ulkopuolisuuden jännitteessä elävälle taideammattilaisille työsarka ei ole aina helppo. Työelämän ja myös työelämän kielen muutosten nopeutta voi reuna-alueilta seurata ehkä vakituisia työntekijöitä tarkemmin. Taidealan ihmisten siirtyminen sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioihin vaatii ammatillisten rajaaitojen ylittämistä sekä moninaisia ammatti-identiteettipohdintoja ja uudelleen määrittelyitä. Mitä ylipäänsä voi tarkoittaa ammatti tai ammatti-identiteetti? Voiko ammatti-sanaa enää lainkaan käyttää, ja jos voi, miten sen voisi määritellä uudelleen? Poikkeaako, ja jos niin miten, ammatti-identiteetti muusta identiteetistä? Onko identiteetti, sikäli kuin sellaisesta voi ylipäänsä puhua, yksiköllinen vai monikollinen sana? Taide- ja hyvinvointialaa yhdistävien henkilöiden fokusryhmähaastattelut liittyvät tutkimukseen Ammattien laaja-alaistuminen ja sen työpoliittinen merkitys. Tutkijoina ovat Arja Haapakorpi ja Jussi Onnismaa Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Palmeniasta ja tutkimuksen tilaaja on Työ- ja elinkeinoministeriö. 5
Esko Harni, YTM & KM, Valtio-opin tohtoriopiskelija Jyväskylän yliopisto Työn, esteettisen ja hallinnan yhteenliittymiä tapausesimerkkeinä filosofit Giorgio Agamben ja Paulo Virno Työn ja leikin (laajasti ymmärrettynä taiteen ja kulttuurin) eron korostaminen on ollut keskeinen osa modernia länsimaista kulttuuriperintöä sekä sitä mukailevia yhteiskuntatieteellisiä teorioita. Usein tämä jako konkretisoituu eron tekemisenä tuottavan ja ei-tuottavan työn tai reproduktion alueiden välillä. Työn on ajateltu olevan monotonista ja ajallisesti intentioonalista pakertamista; leikin puolestaan päämäärätöntä ja huoletonta puuhastelua, jota ei hallitse tilan ja ajan pakotteet. Jako tuottavan ja ei-tuottavan työn, ilottoman pakertamisen ja ei-intentionaaliseen puuhastelun välillä ei ole kuitenkaan enää ongelmaton nykytaloudessa, jossa juuri kulttuurista ja taiteesta on tullut keskeistä niin taloudellisen arvonmuodostuksen kuin työn organisoinnin kannalta. Kulttuuri ja taide paitsi työllistävät, mutta kulttuurityöntekijöille ja taiteilijoille ominaiset tekemisen tavat (huomatuksi tuleminen, erottautuminen, kokeilu ja leikki) ovat myös levinneet myös muille aloille ja muuttuneet eräänlaisiksi uutta työtä luonnehtiviksi paradigmoiksi. Leikin ja työn sekoittuminen toisiinsa on nostanut esille sekä uudentyyppisiä ongelmia että mahdollisuuksia. Leikin on esitetty edistävän työntekijöiden innovatiivisuutta ja auttamaan heitä löytämään sisäisen lapsensa. Kriittisemmissä puheenvuoroissa on puolestaan esitetty, että vaikka työkulttuuria muutettaisiinkin leikkisempään, luovempaan ja yksilöllistä tilaa antavaan suuntaan, ei tämä yksinkertaisesti tarkoita inhimillisempää tai välttämättä edes tuottavampaa työkulttuuria, vaan mahdollistaa pikemminkin uuden tyyppisiä hienovaraisempia, ihmisen mielen elämään kohdistuvia hallinnan keinoja. Käsittelen esityksessäni edellä kuvaamaani työn, esteettisen ja hallinnan välistä problematiikkaa italialaisfilosofi Giorgio Agambenin ja Paulo Virnon ajattelun kautta. Problematisoin esityksessä filosofisesti sitä ongelmakenttää, joka muodostuu työn, työn hallinnan ja leikin välille. Esitys rakentuu seuraavanlaisten kysymysten ympärille: 1) Mikä on leikin filosofinen merkitys uudessa työssä? 2) Miksi leikki koetaan tärkeäksi uuden työn organisoinnin kannalta? 3) Onko leikki enää leikkiä jos siitä tehdään osa työtä? 4) Entä voidaanko ajatella puhtaasti ei-intentionaalista leikkiä? 6
Satu-Mari Jansson, projektitutkija Taideyliopisto CERADA Mittaamattoman arvokasta? Taiteen ja kulttuurin vaikutustutkimuksia ja -metodologioita Esitykseni käsittelee CERADAlle (Center for Educational Research and Academic Development in the Arts) kirjoittamaani kirjallisuuskatsausta taiteen ja kulttuurin vaikutustutkimuksista. Käyn tiivistetysti läpi taiteen ja kulttuurin vaikutustutkimuksen tulokulmia, teorioita, metodologioita ja kritiikkiä sekä tulevaisuuden tutkimukseen liittyviä näkökulmia. Kirjallisuuskatsauksessa pyritään luokittelemaan vaikuttavuustutkimuksia ja kuvaamaan, mitä on tutkittu ja miten tutkimusta on rajattu millaisilla menetelmillä vaikutuksia on analysoitu ja arvioitu ja mitä indikaattoreita on käytetty millaisia tuloksia on saatu aikaiseksi. Lisäksi siinä pyritään esittämään arvio tulosten luotettavuudesta ja tiedon yleistettävyydestä. Kirjallisuuskatsaus julkaistaan verkkojulkaisuna CERADAn sivuilla alkusyksystä 2014. 7