Metsähallitus / Lapin luontopalvelut 2013-2014 Kansallispuistot Lapin matkailun kärkituotteiksi -hanke Näkökulmia ja toimenpide-ehdotuksia toteutettavaksi muissa Suomen kansallispuistoissa 1. Johdanto 1.1. Perusteita kansallispuistojen nostamiseksi matkailumarkkinoinnin kärkeen 1.2. Haasteita 1.2.1. Metsähallituksen rooli matkailukentässä 1.2.2. Yrityskentän motivaatio kansallispuistoyhteistyöhön 1.2.3. Rakenteet edellytykset kärkituotteiksi 1.2.4. Markkinoinnin kehittäminen 2. Näkökulmia haasteiden ratkaisemiseksi 2.1. Metsähallituksen tavoitteenasettelu ja rooli - julkisen ja yksityisen toimijuuden raja 2.2. Kärkeen pääseminen vaatii yhteistyötä motivaation vahvistaminen 2.3. Rakenteiden ja edellytysten tulee vastata kysyntään ja luoda uutta kysyntää 2.4. Metsähallituksen osaamista ja resursseja jalostettava yhteistyökumppaneille 2.5. Yhteistyösopimusten kehittäminen 2.6. Verkkomarkkinoinnin kehittäminen 2.7. Markkinointiyhteistyö Visit Finlandin kanssa 3. Toimenpide-ehdotukset Metsähallituksen toimintaan ja Suomen muihin kansallispuistoihin Kirsti Ryytty-Tuominen projektipäällikkö, Haaga-Perho Erkki Ollila projektipäällikkö, Metsähallitus
1. JOHDANTO Metsähallituksen hanke Kansallispuistot Lapin matkailun kärkituotteiksi on toteutettu 1.8.2013 31.12.2014 Euroopan aluekehitysrahaston, valtion, kuntien ja matkailuyritysten ja -yhdistysten rahoituksella. Hanke toteutettiin Pyhä-Luoston, Urho Kekkosen ja Lemmenjoen kansallispuistoissa. Tarkoituksena on ollut löytää niitä tekijöitä ja toimenpiteitä, joita voidaan soveltaa myös muissa Suomen kansallispuistoissa kävijämäärien lisäämiseksi ja alueen matkailuelinkeinon tukemiseksi saamalla puistoille aiempaa näkyvämpi rooli matkailun vetovoimatekijänä. Metsähallituksen yhteistyökumppanina on ollut kehitysorganisaatio Haaga-Perho tehtävänään luoda sisältöjä ja käytäntöjä hankkeen tavoitteiden saavuttamiseksi. Hanke on koostunut Perustutkimuksista o Benchmarking-selvitys kansallispuistojen toiminnasta ja markkinoinnista Ruotsissa, Saksassa ja Uudessa-Seelannissa o Matkanjärjestäjä-tutkimuksessa tarkoituksena selvittää odotuksia kansallispuistojen osalta o Verkkomarkkinointi -selvityksistä kansallispuistojen näkyvyydestä kotimaassa ja kansainvälisesti matkailutoimijoiden www-sivuilla Työpajoista ko. kansallispuistoissa aiheina: osaaminen, tuotteistus, markkinointi ja rakenteet (kansallispuistojen palvelut). Työpajat pidettiin Lemmenjoen, Urho Kekkosen kansallispuiston ja Pyhä-Luoston kansallispuistojen läheisyydessä toimivien matkailuyrittäjien kanssa 2.-4.4., 3.-5.6., 12.-14.8. ja 30.9.-2.10.2014. Työpajoissa vierailivat Metsähallituksen ja Haaga-Perhon ulkopuolisina asiantuntijoina verkkomarkkinoinnin osalta tj. Kirsi Mikkola / Sähköinen Liiketoiminta Suomi Oy, tuotteistamisen osalta elämysyrittäjä Keijo Salenius / Basecamp Oulanka Oy ja markkinoinnin työpajassa kv-asiantuntija Jyrki Oksanen / MEK. Raportoinnista: Hankkeen loppuraportti, aluekohtaiset toimenpidesuunnitelmat sekä käsillä oleva Mallinnusraportti, jossa esitellään niitä havaintoja ja toimenpideehdotuksia, joita kerätyt aineistot ja työpajat ovat tuoneet esiin hankkeen tavoitteen saavuttamiseksi myös muissa Suomen kansallispuistoissa. Tämä yhteenveto on laadittu hankkeeseen osallistuneiden Metsähallituksen ja Haaga- Perhon asiantuntijoiden näkemyksenä asioiden nykytilasta ja kehitystarpeista kansallispuistojen nostamiseksi matkailun kärkituotteiksi. Asioita on pyritty tarkastelemaan Metsähallituksesta käsin tavoitteena pohtia kansallispuistojen sisäisen ja ulkoisen toiminnan kehittämistä. Laajempi, matkailualueen kehittämistä koskeva työ
tehdään valtiollisen ja alueellisen matkailukoordinaation kautta, jossa kansallispuistojen toivotaan saavan näkyvämmän roolin. Alueellisena kehittäjänä matkailuyhdistyksillä on keskeinen rooli. Ensin esitetään käsitetasolla hankkeen tavoitteen saavuttamiseksi koetut lähtökohdat. Yhteenveto keskittyy kansallispuistojen kärkeen nostamisen keskeisiin haasteisiin. Jatkossa esitetään ruohonjuuritason toimenpide-ehdotusten kautta, mitä kansallispuistoissa, matkailuelinkeinossa ja muissa toimijatahoissa tulee ottaa huomioon tavoitteen saavuttamiseksi. Hankkeen tavoitteelle esitettiin alussa erilaisia vertailukohtia (ulkomaisia puistoja) ja odotuksia. Esimerkit olivat ikään kuin mahdollisia malleja, miten kansallispuistojen roolia voidaan kehittää. Kansalliset lähtökohdat poikkesivat toisistaan valtiollisten resurssien, strategisten linjausten ja kulttuurien osalta. Ulkomaiset esimerkit esittelivät vaihtoehtoja, miten kansallispuistot brändätään ja miten palvelut ja tuotteistus saatetaan kuluttajan ulottuville. Toisaalta nähtiin, miten erilaiset jakelutiet ja markkinointi (erityisesti verkkomarkkinointi) ulotettiin kuluttajalle. 1.1. Perusteita kansallispuistojen nostamiseksi matkailumarkkinoinnin kärkeen Kansallispuistot ovat globaalisti vahva brändi Osallistujat heräsivät puistojen mahdollisuuksiin Puistoissa tuotteistamattomia vetovoimatekijöitä Valmiita rakenteita on jo paljon olemassa Luonnosta nousee vahvoja trendejä (kestävä kehitys, villi ruoka, terveys/hyvintointi jne.) Lapin matkailu, erityisesti kesällä, tarvitsee uutta potkua, uusia avauksia ja vahvan viestin 1.2 Haasteita 1.2.1. Metsähallituksen rooli Työpajatyöskentely toi esiin peruskysymyksen Metsähallituksen roolista matkailutoimialalla. Miten julkisella rahalla toimiva organisaatio osallistuu yritystason liiketoiminnan edistämiseen. On vaikeaa määritellä, missä osaamisen ja tuen rooli on kollektiivista ja missä tuetaan yksittäistä yritystä. Hanke osoitti selvästi sen, että matkailuelinkeino koostuu valtaosaltaan pienistä yrityksistä, jotka tarvitsevat henkilötason keskusteluyhteyttä ja opastusta tavoitteen saavuttamiseksi. Ajatus siitä, että luodaan yleisen tason malleja käytännöistä tai
tuotteista, ei kuitenkaan johda konkreettiseen tuotteistuksen tai markkinoinnin kehittämiseen, koska valtaosalta yrityksistä ei ole lähtökohtaisesti riittävää motivaatiota tai rohkeutta itsenäisesti suuriin toiminnan muutoksiin ja toisaalta riittäviä resursseja luontotuotteen nostamiseksi kärkituotteeksi. Pohdittavaksi jäi myös, miten kansallinen matkailumarkkinointi jalkautuu yrityksiin ja esimerkiksi Metsähallituksen ja yritysten yhteisesti hyödynnettäväksi. Huomionarvoista on, että neljän työpajakierroksen aikana ei varsinaisesti viitattu MEK:n markkinointitukeen tai Suomi-markkinointiin montaakaan kertaa. Tästä ei voi päätellä, että kansallinen markkinointi ei tukisi matkailuyrittäjien luontotuotetta, vaan siitä ei löydetä riittävän konkreettisia yhtymäkohtia oman yrityksen sitomiseen kansalliselle tasolle vaikkapa verkkomarkkinoinnissa. 1.2.2. Yrityskentän motivaatio Suomessa kansallispuistojen markkinointi on melko erillään matkailuyrittäjien markkinoinnista, joskin kohdealueiden palvelut perustuvat pitkälti Lapin luonnon mahdollisuuksiin. Todettiin, että merkittävä osa yrittäjistä, jopa Metsähallituksen yhteistyökumppaneista ovat melko vähäisessä määrin hyödyntäneet kansallispuistojen globaalia laatu- ja aitousmielikuvaa markkinoinnissaan, kansallispuistot olivat useimmiten lähinnä yksi osa-alue matkailuyrittäjien palveluissa. Aina ei sitäkään. Hankkeen keskeinen osa, työpajat, osoittivat erilaisten matkailutoimijoiden vaihtelevan suhteen Metsähallitukseen ja kansallispuistoihin. Osa käytti aktiivisesti puiston palveluja ja asenne oli positiivinen ja uutta luova. Osalla yrittäjistä suhde puistoon oli etäinen ja asenne Metsähallitukseen kriittinen. Monille Metsähallitus oli ikään kuin olemassa oleva huonekalu, jonka olemassaolo oli pääosin hyödyllistä, mutta siihen ei kiinnitetty aktiivista huomiota. Matkailuväki näki Metsähallituksen antajan roolissa, mutta toimiva kehitysyhteistyö vaatii syventämistä. Käytännössä matkailuyrittäjät eivät siis yksiselitteisesti jaa Metsähallituksen käsitystä kansallispuiston merkityksestä ja mahdollisuuksista. Jokaisella kohdealueella oli kuitenkin yrittäjiä, jotka perustivat toimintansa aktiiviseen puistosuhteeseen. Näitä yrittäjiä voi pitää merkittävinä edelläkävijöinä ja tarpeellisina esimerkkikumppaneina. Lähtökohtaisesti keskeisin edellytys on saada matkailuyrittäjät sitoutumaan kansallispuistoon, näkemään kansallispuiston tuoma lisäarvo ja ryhtymään konkreettisesti muutostoimiin. Työpajoissa nousi esiin, että tarvitaan asennemuutosta uudenlaisen kumppanuuden toteuttamisessa Metsähallituksen ja matkailutoimijoiden kesken.
1.2.3. Rakenteet - edellytykset kärkituotteeksi Metsähallituksen luomat kansallispuistojen konkreettiset palvelut osittain todettiin mahdollisuuksia luoviksi, osittain niitä ei aina oltu hyödynnetty. Kaivattiin melko pitkälle vietyjä palvelutoimintoja, jotka suoraan mahdollistavat tietyn perinteisen aktiviteetin tai sen kehittämisen. Harvoin tuli spontaanisti esiin uusia aktiviteetteja tai palveluja, joissa olisi voitu hyödyntää olemassa olevaan puiston palvelutarjontaa tai sitä helposti kehittämällä olisi luotu mahdollisuuksia aktiviteettien varioinnille. Odotettiin siis aika valmiita matkailuelinkeinoa tukevia rakenteita. Ääneen lausumatta ikään kuin oletettiin, että Metsähallitus luo näitä mahdollisuuksia. Lähtökohtaisesti Metsähallitus ja matkailutoimijat nähtiin toimivan eri tahoina, ei kumppaneina. Työpajoissa pyrittiin melko voimakkaasti tuomaan esiin Metsähallituksen tahtoa yhteistyöhön ja näkemään matkailu yhteisenä haasteena. Selvästi tavoitemalli vaatii konkreettisia esityksiä, joilla toimiala vakuutetaan yhteisestä intressistä. 1.2.4. Markkinoinnin kehittäminen Aluetasolla kaivattiin yhteistä näkemystä ja yhteistä viestiä kansallispuistoista. Yrittäjien heterogeeninen rakenne kiinnostuksen, osaamisen ja resurssien osalta aiheutti haasteita alueen yhteisen markkinointiviestin eteenpäin viemiseksi. Alueiden matkailuyhdistysten koordinoimassa yhteismarkkinoinnissa kansallispuisto oli painoarvoltaan vaihtelevasti mukana. Yksittäinen alueen toimija on markkinointi- ja erityisesti verkkomarkkinoinnin osalta liian pieni toimija. Jokaisella puistolla tulee olla yhtenäinen palvelujen verkosto, joka mahdollistaa matkailun tarvitsemat toiminnot yksittäisen turistin tai ryhmien saapumiseksi puistoon tai matkailukeskukseen. Keskeiseksi haasteeksi osoittautui alueen yhdistäminen kansallispuiston nostamiseksi keskeiseksi vetovoimatekijäksi. Palveluiden ja rakenteiden kehittämisen rinnalla keskeinen tavoite on kansallispuiston ja matkailualueen markkinoinnin yhdistäminen. Työpajoissa käsiteltiin jatkumona verkkomarkkinoinnin kehittämistä. Esiin tuotiin konkreettisia yrityskohtaisia parannusmahdollisuuksia nettinäkyvyyden nostamiseksi niin tekstin, kuvien, kuin domain-valintojen osalta. Työpajoissa esiteltiin myös malleja, miten konkreettinen tuotemyynti nostetaan asiakkaiden saavutettavaksi perushauilla. Keskeiset tavoitteet olivat modernisoida yrityskohtaisia www-sivuja ja linkittää niitä mahdollisimman laajasti. Toisaalta sosiaalisen median keskeistä luonnetta kokemusten jakamiseen tulee hyödyntää kuvin ja tekstein, mikä on erityisen ominaista luontotuotteen kokeneille. Perusosaaminen verkkomarkkinoinnin osalta oli vaihtelevaa ja pääosin melko heikkoa. Kansallispuistojen nostaminen matkailualueiden kärkituotteeksi edellyttää yhteistä strategista linjausta tälle tavoitteelle, vahvaa sähköisen markkinoinnin osaamista ja koordinointia.
Kansallispuistot Lapin matkailun kärkituotteiksi hankkeen työpajakierrosten perusteella tavoitteen saavuttamiseksi voidaan puistokohtaisia toimenpiteitä arvioida seuraavanlaisen maslowilaisen -rakenteen kautta: Yhtenäinen markkinointi, kärkenä kansallispuisto Kansallispuiston profiilin jalkauttaminen - Rakenteiden kehittäminen - kärkituotteet Matkailualueen motivointi kansallispuiston nostamiseksi keskeiseksi vetovoimatekijäksi
2. NÄKÖKULMIA HAASTEIDEN RATKAISEMISEKSI 2.1. Metsähallituksen tavoitteenasettelu ja rooli - julkisen ja yksityisen toimijuuden raja 2.1.1. Yrittäjäkenttä odottaa Metsähallitukselta operatiivista yhteistyötä Hankkeen tavoitteen voi arvioida saaneen työpajatyöskentelyn jälkeen hyväksynnän, vaikka kriittisiä ja vaihtoehtoisiakin ajatuksia esitettiin. Kansallispuistot nähtäneen tämän jälkeen aiempaa merkittävämpänä mahdollisuutena kehittää matkailuyritysten liiketoiminnan mahdollisuuksia, mitä voi pitää hyvänä lähtökohtana. Koska keskeiseksi kysymykseksi muodostui, miten tämä tapahtuu, Metsähallitukseen kohdistui ennakoitua enemmän odotuksia myös operatiivisen toiminnan osalta. Perinteisesti on ajateltu, että Metsähallitus tuottaa tietoa, erilaisia printtimateriaaleja, aineistoa luontoon.fi sivuille ja monenlaisia ohjeistuksia ja suosituksia. Nämä sitten kunkin asiaan liittyvän toimijan tulee löytää, perehtyä, hyödyntää tai toteuttaa. Käytännössä kuitenkin, esimerkiksi matkailuyrittäjille tarkoitettu ohjeistus toteutuu todeksi vasta sitten, kun se on yritystoiminnan käytännöissä. Ohjeistuksen valmistus ei ole vielä muuttanut maailmaa. Asian loppuun asti viemiseksi Metsähallituksen tulee toimia yritystasolla ja antaa tarvittava tuki yrittäjille. Osaaminen ja tietovarannot saavat merkityksen vasta, kun ne ovat osa käytäntöä 2.1.2. Aktiivisempi operatiivinen rooli vaatii resurssien allokointia uudelleen Puistotasolla puistonjohtaja on Metsähallituksen vastuullinen edustaja yritystasolle ja hän tekee aluekohtaista harkintaa ohjeistusten soveltamisesta ja tekee muun muassa yhteistyösopimukset. Yritysyhteistyö on kuitenkin vain pieni osa puistonjohtajan työnkuvasta. Kansallispuistojen nostaminen matkailun vetovoimatekijäksi vaatii yritystason vaihtelevan osaamisen ja resurssien takia aiempaa konkreettisempaa yhteistyötä matkailutoimijoiden kanssa. Tämän työn luonne on usein ideointia, kehitystyötä tai teknistä tukea materiaalin hyödyntämiseksi. Yritystason sparrauksen luonne on lähempänä Metsähallituksen ja luontokeskusten suunnittelijoiden erikoisosaamista ja työnkuvaa, kuin puistonjohtajien. Yrittäjille tarjottava operatiivinen tuki voisi valtaosaltaan syntyä nykyisen henkilöstön työnkuvien uudelleen suunnittelulla. Merkittävänä voi pitää myös tämän tyyppisen työnkuvan laajentamisen positiivista
vaikutusta suunnittelijatason työn monipuolistamiseen ja sitä kautta työtyytyväisyyden lisäämiseen. Asiantuntijatyössä paras palkinto on nähdä teorian toimivan 2.1.3. Resurssien allokointi edellyttää strategisia päätöksiä MH:ssa - pohjauduttava kansallisen tason matkailun tavoitteenasetteluun Henkilökunnan osaamisen ja määrällisten resurssien uudelleen suunnittelu edellyttää koko organisaation vahvaa sitoutumista matkailutoimialan yhteistyöhön. Jokaisen työntekijän pitää kokea se yhteisön yhdeksi tehtäväksi. Kansalaisnäkökulmasta joku voi arvioida, että se julkisen organisaation tehtävän pitääkin olla, palvella osaamisellaan yhteiskunnan erilaisten rakenteiden tuottavuutta ja roolia menestyvän yhteiskunnan osina. Verovaroilla kerätyn rahan tulee kuitenkin kohdistua tasapuolisesti toimijoihin ja osallisiin. Tällä perusteella rajanveto vaikkapa yksittäisen yrityksen sparraustuella vs. koko matkailualueelle annettavaan tukeen ja ohjeistukseen, on vaikeaa. Menneen perusteella on nähtävissä, että yleinen tuki ei kuitenkaan tosiasiallisesti aina välttämättä tue jotain yritystä, koska yrityksen osaaminen tai resurssit eivät riitä tarjotun tiedon käyttöönottoon. Tiedon tuottamiselle on vaikea nähdä itsetarkoitusta, jos sitä ei hyödynnetä. Näillä perustein lopullisen tavoitteen saavuttamisen kannalta yritystason tuki on välttämätöntä. Asiantuntijoiden arvioitavaksi jää, täyttyykö tasapuolisuuden vaatimus, jos yritystason tukea tarjotaan kaikille alueen toimijoille. Se, hyödyntävätkö yrittäjät tämän mahdollisuuden, jää toimijoiden omalle vastuulle. Yksi markkinoinnin perusoppeja on erilaisten kärkiteemojen laaja-alainen ja yhdenmukainen esiintuonti sisällöissä ja mainonnassa. Ns. brändituki tulee syntyä kansallisen ja maakuntatason viestinnästä. Metsähallituksen tulee löytää Visit Finlandin (ent. MEK) kanssa yhteinen tavoitteenasettelu matkailutoimialan tukemiseksi kansallispuistojen avulla. 2.2. Kärkeen pääseminen vaatii yhteistyötä motivaation vahvistaminen 2.2.1. Metsähallituksen kumppanuus kaupallisessa matkailutoiminnassa Kumppanuus edellyttää osapuolten kokemusta yhteisestä tavoitteesta ja yhteisistä eduista. Toistensa toiminnan tavoitteiden ja toimintatapojen tuntemus tulee olla aitoa ja konkreettista. Nykyistä ison liikelaitoksen ja pienten toimijoiden etäisyyttä tulee häivyttää aiempaa tiiviimmällä yhteydenpidolla ja osoittamalla konkreettista läsnäoloa henkilötasolla alueen matkailutoiminnassa.
Nykyinen yhteistyökumppanuus, joka toimijan täyttäessä tietyt kriteerit, mahdollistaa esimerkiksi puiston logon käyttämisen, on muodoltaan formaalia, ikään kuin vahvemman osapuolen myöntymistä pienemmän mukanaoloon. Tätä yhteistyötä tulee syventää yhteistoiminnaksi ja yhteistyössä kehittämiseksi tasaveroisina toimijoina. Kumppanuus edellyttää luottamusta yhteisiin tavoitteisiin. Työpajatyöskentely osoitti oleelliseksi tehtäväksi yritysyhteistyön lisäksi läheisen kumppanuuden ja yhteisen tavoitteenasettelun alueen matkailuyhdistysten kanssa. Alueen markkinointi toteutetaan alueellisesti ja siksi on perusteltua motivoida matkailuyhdistykset moottoriksi yhteistyölle. Luontevin tapa edesauttaa yhteistyötä on toimittaa alueorganisaation käyttöön Metsähallituksen laajaa materiaalia ja konkretisoida kansallispuiston merkitystä toimivilla tuotteilla. Kiinnostava kumppani osoittaa olevansa hyödyksi - konkreettisesti. Aiheellinen kysymys on, riittääkö Metsähallituksen jäsenyys matkailuyhdistyksessä aktiiviseksi toiminnaksi yrittäjien keskuudessa. Työpajat toivat hyvin esiin sen, että puistonjohtaja on lähimpänä yrittäjiä ja olemassaolollaan ikään kuin todentaa MH:n tahtotilan ja aktiivisuuden. Arjen yhteistyössä on kuitenkin tärkeää, että alueen toimijat tuntevat henkilökohtaisesti toisensa. Metsähallitus voi etsiä aiempaa aloitteellisempaa roolia ja olla käynnistävänä moottorina myös tuotekehitykselle. Lapissa toteutettujen kaltaisten työpajojen käynnistäminen kansallispuistoalueilla olisi uusi avaus yhteistyölle. Työpajojen toteutus Suomen muissa kansallispuistoissa toteutettava kehitystyö on perusteltua käynnistää hankkeeseen sisältyneen kaltaisella suunnitelmallisella, ulkopuolisen kouluttajatahon yhteistyöllä toteutetulla työpajakokonaisuudella. Prosessista saatujen kokemusten perusteella työpajoissa on hyvä huomioida seuraavia tekijöitä: 1. Vaikuttavuusalueen määrittely potentiaaliset osallistujat 2. Kansallispuistoja sivuavien muiden hankkeiden tai projektien synergiaedut muiden hankkeiden projektivastuulliset mukaan yrittäjien rinnalle 3. Työpajojen ajankohtien suunnittelu siten, että mahdollisimman monen on mahdollista osallistua 4. Alueella jo mahdollisesti toimivien matkailuyhdistysten tai organisaatioiden motivointi ja sitouttaminen työskentelyyn ja tavoitteisiin etukäteen, jotta ovat tukena jo työpajoissa.
5. Työpajatapaamisilla pitää olla konkreettiset tavoitteet ja yrittäjiä houkutteleva pääteema. Teemojen pitää muodostaa kehitystyön runko. 6. Työpajapäivän (4-6 h) pitää sisältää vähintään esimerkiksi 3 erilaista kokonaisuutta kiinnostuksen ylläpitämiseksi. Työpajat eivät ole seminaariistuntoja. Esimerkiksi Metsähallituksen esittelemä osuus, teemaan liittyvä vierailija-/asiantuntijaesitys ja osallistujien aktivointi ryhmätöillä tai muulla tavoin. Matkailuväki on pääosin aktiivista ja vaikuttajahaluista, ohjelmaan pitää jättää aikataulullisesti n. 1 h väljyyttä keskustelun mahdollistamiseksi pitkin päivää. Luottamus yhteisiin tavoitteisiin syntyy avoimesta ajatustenvaihdosta ja kumppanien kyvystä kuunnella toisiaan ja nähdä asioiden erilaiset vaikuttimet. Ulkopuolinen vetäjä työpajassa vahvistaa MH:n ja matkailutoimijoiden tasavertaisuutta osallistujina ja näkemysten esittäjinä vs. Metsähallituksen isännöidessä tilaisuutta. 7. Teemaan liittyen pitää (MH) etukäteen valmistella ehdotuksia ja luonnoksia, joiden toteuttamismahdollisuuksia yhdessä pohditaan. Aika ei riitä tajunnanvirta- tai aivoriihi-istuntoihin, joissa keskustelu usein eksyy pääteemasta. Yhden työpajan käsiteltäväksi aiottuja otsikoita pitää olla siis vain muutama, jotta päivän päätteeksi on mahdollista koota aikaansaannokset, sopia jatkotoimenpiteistä, aikatauluista ja vastuunjaosta. 8. Työpajoista on hyvä tehdä muistio, joka jaetaan kaikille alun perin tilaisuuteen kutsutuille. Näin saadaan ehkä pois jääneitäkin innostettua mukaan seuraaviin tapaamisiin. 2.2.2. Kansallispuisto matkailukeskuksen kainalossa kuitenkin niin kaukana Työpajat toivat esiin ehkä hämmentävässäkin määrin sen tosiasian, että keskusten melko suurista kävijämääristä vain osa todella käy kansallispuistossa. On selvää, että osalla tämän hetkisistä matkailijoista ei ole edes tarkoitusta luontokokemusten hankkimiseen eli alueelle tuloon on muita motiiveja (viihde, kokous, laskettelu jne.). Kävijämäärien lisääminen puistoon syntyy osittain lisäämällä nyt alueelle tulevien vierailuja puistossa sekä täysin uusien kohderyhmien saamisesta alueelle. Matkailuyritysten tuotteet perustuvat luonnon mahdollisuuksiin puistossa ja sen läheisyydessä. Kuitenkin hankkeen aikana syntyi käsitys, että itse matkailuyritykset tarvitsevat puiston paremmin näkymään alueellaan, jotta he kokisivat sen osaksi palveluiden kokonaisuutta tai sen ytimeksi. Kansallispuiston paremmalla näkyvyydellä alueella ei palvella vain matkailijoita ulkoisen markkinoinnin muodossa, vaan myös alueen toimijoita sisäisenä markkinointina. Vaikka Pyhä-Luostolla ja Urho Kekkosen kansallispuistossa puisto on todella keskellä kylää ja portti puistoon on näkyvillä, on olemassa jonkinlainen kynnys puistoon
menemiseksi. Työpajojen keskustelujen pohjalta nousi esiin muiden muassa seuraavia tekijöitä ja ennakkoasenteita: Puistoon menemiseksi pitää olla luontoihminen, kiinnostunut edes jollain tavalla luonnosta, pitää olla jotain taitoja tai varusteita, mitä osalla ei ole. Kuva kokeneesta erämaavaeltajasta istuu tiukassa. Matkailija ei oikein tiedä, miksi menisi puistoon. Kansallispuisto on keskuksen vieressä, mutta se ei näy keskuksessa. Yrityksissä ja alueen palveluissa puiston keskeinen rooli tai siihen liittyvä informaatio ei nouse esiin. Pitää olla lähtökohtaisesti oma kiinnostus, joka johtaa tiedon etsintään tai olemassa olevan tiedon havainnointiin. Vaikka toisaalta informaatiota on paljon, matkailija ei oikein tiedä, mistä aloittaa Kv-asiakkaita puisto kiinnostaa, mutta tarvitsevat kotimaisia konkreettisemmat ohjeet ja varmemman opastuksen luontoon itsenäisesti menemiseksi. Luontokokemuksien tuotteistamiselle on siis edelleen kasvavaa potentiaalia. Työpajoissa oli yhteinen näkemys siitä, että ko. matkailualueen ja puiston yhteisellä vastuulla on luoda ne vetovoimatekijät eli kiinnostavat tuotteet ja palvelut, joilla asiakas saadaan juuri tälle alueelle. Kansallinen matkailumarkkinointi harvoin voi kohdistua yksittäisiin palveluihin. Osa kasvusta tulee hakea jo alueella olevista matkailijoista, joten keskuksessa itsessään pitää siis viimeistään herättää paatuneimmankin luonnosta vieraantuneen kävijän sydän sykkimään puistolle ja esittää anti niin mielenkiintoisena, että matkailija kokee sen menetyksenä, jos ei lähde puistoon. Todettiin, että puiston elämysten pitäisi olla näkyvillä jokaisessa alueen yrityksessä esiin, oli kyse suksivuokraamosta tai matkamuistomyymälästä; ravintoloista ja aktiviteettipalveluista puhumattakaan. Muotona ovat informaation jakaminen, palveluiden muokkaus luonnon pohjalta (menut, sisustus, alueen ilme jne.) Esitettiin mm. seuraavia ajatuksia: 1 m2 kansallispuisto joka yritykseen, mini-infopiste, jonka muoto ja ilme laaditaan viestintäosaajien toimesta maanlaajuisesti, mutta Metsähallitus toimittaisi puistokohtaisen sisällön. Rakenteellisesti yksinkertainen ratkaisu (julisteet, ipad jne.), jonka yrittäjät voisivat ostaa omakustannushintaan tai subventoidusti alhaisella hinnalla (100-300 ). Kullekin alueelle tulee luoda ns. TOP-kohteiden lista. Nämä kokemukset ja käyntikohteet perustellaan puiston profiiliin liittäen. Helpottaa vähemmän luontokokemusta omaavien ensivierailuja puistoon. Vahva tarinakonteksti kohteille lisää ainutlaatuisuuden kokemusta.
Puistoon liittyviä tapahtumia tulee lisätä. Erilaiset juoksu-, pyöräily-, hiihto-, kulttuuriperinne-, vaellus-, luontohavainnointiin ym. liittyvät hyvin markkinoidut, säännölliset tapahtumat. Laajempaa tunnettuutta saadaan kehittämällä verkkomarkkinointia ao. harrastus- ja yhdistysorganisaatioiden yhteistyöllä. Nämä tapahtumat ovat tärkeä linkki yhteistyöhön matkailuyritysten kanssa, he voivat ottaa ne omiin kausiohjelmiinsa ja tarjota oheispalveluita, kuten majoitusta, ravintolapalveluita, viihdetapahtumia. Luontokeskusten ja infopisteiden tulee tiedon jakamisen rinnalla aktivoida kävijää puistoon. Keskus jää helposti yhdeksi käyntikohteeksi, jonka nähtyään matkailija voi kokea tavallaan saaneensa annoksensa kansallispuistosta. Voidaanko ulos puiston läheisyyteen luoda joku toiminnallinen, fyysisesti ja tiedollisesti aktivoiva piste/seikkailukenttä, joka houkuttelee juuri puistoon tutustumiseen. 2.3. Rakenteiden ja edellytysten tulee vastata kysyntään ja luoda uutta kysyntää Matkailuelinkeinon paremmaksi tukemiseksi tulee opastetun aktiviteetin (=maksullisen) edellytyksiä lisätä. Perinteisten luontokokemusten muotoa tulee kehittää lisäarvoilla siten, että esimerkiksi opastus tulee perustelluksi. Yhtenä mallina esiteltiin maastopyöräilyn yhdeksi muodoksi pyöräilyä maastossa tavoitteena kiinnostava käyntikohde ja opastuksen antama lisäarvo ympäröivästä luonnosta (historia, kasvit, eläimet, kulttuuri, teemareitit) vs. perinteinen kuva maastopyöräilystä lähes extreme urheiluna. Luonnon erilaisten elementtien tuotteistamista uusista näkökulmista (luonto yöllä/päivällä, lumen merkitys luonnolle, villi ruoka kurssit/retket jne.) Perinteisiä kansallispuistorakenteita tulee kehittää päiväretkeilyä palvelevaksi: 1-6 h reitit, pidempien vaellusten upgreidaaminen kehittyneillä yöpymispalveluilla (ateriapalvelut autiotuville, pedit), helpotettuja reittejä, valmiita kohteita reitin jakamiseksi etappeihin jne. Valokuvaus, kokemusten jakaminen sosiaalisessa mediassa ja vertailutiedon jakaminen/etsiminen ovat keskeinen osa elämysmatkailua. Tuotteistusta tulee kehittää koko ajan päämääränä kävijöiden halu ja mahdollisuus tallentaa ja jakaa kokemuksiaan kuvin ja tekstein. Jokaisessa opastetussa aktiviteetissa pitää olla osa/kohde, jossa perustellaan elämysten tallentamista ainoa paikka Lapissa/Suomessa/maailmassa tämän asian kokemiseen. Elämyksellinen opastaja matkailijan rinnalla herättää luonnon ja tarinat eloon. Hyvänkin informaation jakaminen vain tekstinä voi jättää kylmäksi. Kaupallisuuden mahdollisuudet syntyvät tarinoiden kautta.
Työpajoissa keskusteltiin paljon kunkin puiston konkreettisista rakenteista: reiteistä, opasteista, kartoista. Todettiin, että osittain jaettu tieto maastossa tai etukäteen vaatii jo jonkinasteista luonto- tai aluetuntemusta. Iso periaatteellinen kysymys onkin, haluammeko puiston palvelevan myös niitä, jotka eivät osaa lukea esimerkiksi viranomaisten laatimaa maastokarttaa. Yksityiskohtana mainittiin, että maastokartan korkeuskäyrät saattavat jollekin näyttää poluilta. Seuraavia, erityisesti päiväretkeilyyn tarkoitettuja, konkreettisia opastukseen ja luonnossa liikkumiseen liittyviä ajatuksia nostettiin esiin: Nimikoitujen reittien opastusten pitää muodostaa oma kokonaisuutensa ja pitää yhtä maastomerkintöjen kanssa. Täsmälliset maastokartat palvelevat ensisijaisesti reittien ulkopuolista, kokeneempaa kulkijaa. Kaikki reitit tulee teemoittaa ja nimikoida toisistaan poikkeaviksi. Jokaisesta pitää olla tieto: o Reitin nimi, pituus, vaikeusaste, suositeltu kohderyhmä, keskimäärin reittiin kuluva aika, keskeiset reitin nähtävyydet ja merkintä toppaikasta, joka kannattaa ikuistaa valokuvin. Nämä reitit pitää selvästi merkitä samoin värein tai muin symbolein sekä maastoon että karttaan. Opastus kansallispuistojen reiteille ja porteille pitää lähteä jo kylien keskustoista, matkailijoiden majapaikoista. Heidän pitää ensin löytää metsän reunaan. Kaikkien alueella esillä olevien karttojen pitäisi periaatteessa olla samanlaisia. Jokaisessa pitää olla merkintä olet tässä. Jokaisessa lyhyenkin teemareitin risteyskohdassa kulkijan pitää tietää sijaintinsa ja jäljellä oleva matka. Reittien tulee toimia molempiin suuntiin ja maastossa etäisyysmerkinnät tulee olla sekä tulo- että menosuunnasta. Asiakas ei aina toimi, kuten haluamme. Opastuksen tulee olla kansainvälistä ja universaalisti ymmärrettävää, jotta myös ulkomaalainen kulkija kokee olonsa turvalliseksi. Viitta Käppänäjärvi -> ei paljon auta, jos ei tiedä, mikä tai missä se on, viekö se perille tai kannattaako sinne edes mennä. Tätä saattaa pohtia sekä helsinkiläinen että japanilainen.
2.4. Metsähallituksen osaamista ja resursseja jalostettava yhteistyökumppaneille Työpajoissa käsiteltiin paljon kansallispuiston esiintuomista alueella ja markkinoinnissa. Vaikka alueen asukkailla ja yrittäjillä on paljon paikallisosaamista, iso osa puistoon liittyvästä osaamisesta ja konkreettisesta rakenteista on Metsähallituksen vastuulla. Keskusteluissa käsiteltiin yritysten nettisivujen kansallispuistotiedon lisäämistä ja kehittämistä sekä puistoihin liittyvän tuotteistuksen ja palveluiden sisällön rikastamista luonto-, historia- ja kulttuuritiedolla. Lähes joka tarpeeseen liittyi keskeisenä kuva-aineiston tarve. Metsähallituksen osaamisen jalostaminen matkailuelinkeinon käyttöön on keskeinen edellytys kansallispuiston saamiseksi matkailun kärkituotteeksi. Luontotieto on siis olemassa, mutta yritystoimijat eivät aina löydä tarvittavia tietoja, eivät ehkä näe mahdollisia lisäarvoja tai eivät teknisesti osaa viedä niitä esimerkiksi verkkomarkkinointiinsa. Käytännössä tämä tarkoittaa ensisijaisesti aluekohtaisia luontoon liittyviä kuva-aineistoja kaikkien käyttöön. Toisaalta kulttuuri- ja historiatausta nähtiin tuotteistuksen keskeisenä lisäarvona. Metsähallituksen osaajilla on myös tätä alueisiin liittyvää osaamista, joka tulisi osittain voida jakaa yhteiseen käyttöön esimerkiksi ns. tarinapankin kautta. Tätä tarinapankkia voidaan toki rakentaa yhteistyössä alueen muiden osaajien ja harrastajien kanssa. Muodon tulee olla populaarimpi, kuin tieteellinen teksti eli tuoda mielenkiintoista taustaa tuotteille kansantajuisessa, ehkä jopa joskus huumoriakaan unohtamatta. Resurssien jalostamisen voi arvioida olevan suurin työmäärältään ja kustannuksiltaan niistä toiminnallisista muutoksista, joita hankkeen tavoitteen saavuttaminen Metsähallitukselta edellyttää. 2.5. Yhteistyösopimusten kehittäminen Hankkeen tulosten arviointiin liittyvässä keskustelussa on tuotu esiin tarve kehittää nykyistä Metsähallituksen ja yritysten välistä yhteistyösopimusta räätälöidympään suuntaan. Tämä on yksi niistä muodoista, joilla yhteistyötä syvennetään yritystasolla. Sopimusta tehtäessä voitaisiin jo kartoittaa, millaista tukea juuri tämä yritys tarvitsee kansallispuiston paremmaksi hyödyntämiseksi liiketoiminnassaan. Toisaalta tässä yhteydessä voitaisiin paremmin huomioida toimijan palveluiden laatustandardeista sopiminen. Yhteistyösopimuksen muoto muuttuisi enemmän yhteistyön toiminta- ja kehittämissuunnitelmaksi. Sopimusta tehdessä puistonjohtajalla olisi hyvä olla luontokeskusten tms. suunnittelijat jo mukana suunnittelemassa Metsähallituksen tarjoaman tuen muotoja. Varsinkin jos suunnittelijat käytännössä toteuttavat yritystason tuen.
2.6. Verkkomarkkinoinnin kehittäminen Tj. Kirsi Mikkola, Sähköinen Liiketoiminta Suomi Oy LAPIN KOLMEN KANSALLISPUISTON VERKKOJALANJÄLKI Kansallispuistot Lapin matkailun kärjiksi hankkeessa toteutettiin kolmen kansallispuiston osalta verkkojalanjäljen mittaus, Pyhä-Luosto kansallispuisto, Urho Kekkosen kansallispuisto ja Lemmenjoen kansallispuisto. Verkkojalanjälki tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, millaista tietoa ja kuinka paljon Lapin kolmesta kansallispuistoista ja sen alueella toimista yrityksistä sekä näiden palveluista löytyy Internetistä. Tiedon etsijänä on kansallispuiston tai sen vaikutusalueella toimivan yrityksen kotimainen tai kansainvälinen asiakas. Verkkojalanjäljen mittaamisen avulla saatiin selville yritysten kotisivujen /verkkokaupan kehityskohteet sekä hakukonelöydettävyyteen tarvittavat toimenpiteet. Mittauksen yhteydessä muodostui näkemys siitä, kuinka hyvin kansallispuiston imussa toimivat yritykset käyttävät tai hyödyntävät kansallispuiston tarjoamia mahdollisuuksia sähköisessä markkinoinnissa ja päinvastoin. Mittaus suoritettiin 27:lle matkailun pk-yritykselle. Yrityskohtaista verkkojalanjälkeä tarkasteltiin asiakkaan ostoprosessin erivaiheissa. Näitä vaiheita ovat tutkiskelu, hankintavaihe, vaihe ennen matkaa, vaihe matkana aikana ja matkan jälkeen. Tarkastelu tehtiin suomenkielellä suomalaisen ja englanninkielellä iso-britannialaisen asiakkaan näkökulmasta. Tarkastelussa käytettiin kunkin kohdemaan pääasiallista hakukonetta eli Google.fi ja Google.co.uk. Verkkojalanjäljen mittauksessa arviointiin käytettiin numeerista asteikkoa 1 5, jossa 1 on erittäin heikko, 2 on heikko, 3 on välttävä, 4 on hyvä ja 5 on erittäin hyvä. Pyhä-Luosto kansallispuiston osalta verkkojalanjäljen mittaustulos oli 1,45. Urho Kekkosen kansallispuiston verkkojalanjäljen mittaustulos oli 1,15 ja Lemmenjoen kansallispuiston 0,61. Tarkemmat kriteerit verkkojalanjäljen tuloksista ja sen muodostumisesta löytyvät puistokohtaisista raporteista. MERKITTÄVIMMÄ KEHITTÄMISKOHTEET KOTIMAAN ja KV-MARKKINOILLA Verkkojalanjäljen mittaustulosten perusteella voidaan todeta, että kansallispuistojen vaikutusalueella toimivien yritysten ylläpitämillä kotisivuilla ja verkkokaupoissa, Metsähallituksen hallinnoimilla sivuilla www.luontoon.fi ja www.outdoors.fi tulee kehittää ja hoitaa löydettävyyttä Internetissä, etenkin kansainvälisillä markkinoilla.
Löydettävyyden kehittäminen tarkoittaa tiivistetysti, sitä että 1. Kansallispuiston alueella toimivien yritysten tulee kiinnittää erityistä huomiota hakukoneoptimoituun sisällöntuotantoon. Hakukoneoptimoitu sisällöntuotanto tarkoittaa hakukoneiden algoritmien käytännön tuntemista niin teksti- kuin kuvamateriaalituotannossa verkkoon. Verkkojalanjäljen mittaukseen osallistuneet yritykset saivat kukin yritys käyttöönsä toimenpidelistan oman yrityksen hakukonelöydettävyyden parantamiseksi. Oman hakukonelöydettävyyden nostaminen mahdollistaa myös Lapin kansallispuistojen näkyvyyden ja löydettävyyden paranemisen etenkin kansainvälisillä markkinoilla. 2. Yritysten kotisivuilla ja verkkokaupoissa tulee olla enemmän kirjoitettuja sisältöjä Lapin kansallispuistoista, etenkin siitä kansallispuistosta, jonka alueella yritys toimii. Sisällön tulee sisältää tekstilinkkejä ja etenkin linkkiankkureita, jotka johtavat suoraan aihetta käsittelevälle kansallispuiston sivulle. 3. Yritysten käyttämissä sosiaalisen median kanavissa, kuten Twitter, Facebook, Instagram, Youtube, Flickr ja Pinterest, tulee ottaa käyttöön yhteisesti sovittuja sisältöjä, häshtageja, tageja ja avainsanoja, jotka viittaavat Lapin kansallispuistoihin ja Lapin ja Suomen matkailuun. Tällaisia tunnussanoja ovat esimerkiksi #Lemmenjoki, #Pyhä-Luosto, #Saariselkanationalpark, #visitfinland, #nationalpark, #kansallispuisto. Yrityksissä tehtävän sosiaalisen median käytön myötä kansallispuiston näkyvyys ja löydettävyys paranee. 4. Yritysten, alueella toimivien alueorganisaatioiden sekä Metsähallituksen ylläpitämille sivuille tulee tehdä mahdollisimman paljon ristiinlinkityksiä. Linkityksillä ohjataan ensisijaisesti asiakkaita löytämään palveluja, mutta toisaalta tarjotaan hakukoneille niiden tarvitsemaa linkkimehua, joka edesauttaa palvelujen löytyvyyttä asiakkaan tekemissä hauissa. Suosittelemme yritysten aktivoimista verkkojalanjäljen kasvattamiseen ja uuden mittauksen toteuttamista vuoden kuluttua.
2.7. Markkinointiyhteistyö Visit Finlandin kanssa Suomen matkailustrategiassa 2020 on esitelty työvälineenä Outdoors Finland (OF), mikä on Visit Finlandin katto-ohjelma, joka tähtää matkailun tuotteiden ja palveluiden kansainväliseen myyntiin. Kansallispuistojen markkinoinnissa Metsähallituksen kannattaa suunnitella sisältöjä ja viestintää yhdenmukaiseksi OF:n kanssa. Visit Finland tarjoaa tätä kautta myös mahdollisuuden osallistua tapahtumiin ja myyntitilaisuuksiin, joissa potentiaalisia kv-kanavia ja verkostoja on esillä ja tavattavissa. Outdoors Finland tuo lisätietoa tuotteistamiseen sekä koordinoi valtakunnallisesti kehittämistoimintaa. Näin eri puolilla Suomea toteutetuista onnistuneista käytännöistä saadaan paremmin tietoa ja oppeja pystytään hyödyntämään vastaavissa yhteyksissä.
3. TOIMENPIDE-EHDOTUKSET Mikäli Suomen kansallispuistot halutaan matkailun kärkituotteiksi kasvattamaan kävijämääriä puistoissa sekä kehittämään matkailua ja muuta ympäröivää liiketoimintaa, tulee tehdä päätöksiä seuraavien ehdotusten osalta: Metsähallituksen kansallispuistoihin liittyvä toiminta Pitää tehdä strateginen päätös organisaation johdossa yhdessä Suomen matkailua koordinoivien tahojen (Visit Finland, Outdoors Finland) kanssa kansallispuistojen nostamisesta matkailun kärkeen -> yhteinen viestintäsuunnitelma Suunnitelma Metsähallituksen roolin selkiyttämisestä matkailun kentässä, sekä organisaation sisällä että ulkoisten yhteistyökumppaneiden kesken Metsähallituksen tulee käynnistää prosessi oman osaamisen ja resurssien jatkojalostamiseksi matkailun käyttöön puistokohtaisesti, tieteellisen tiedon popularisointi laajemman joukon hyödynnettäväksi, kuvapankit laajaan käyttöön o Kuva-/luonto-/ historia-/kulttuuri tieto On tehtävä suunnitelma kansallispuistojen profiloinnin jalkauttamiseksi viestintään ja maa-/alue-/yritystason markkinointiin. Profilointi toteutuu vasta, kun kuluttajat ja matkailijat ovat omaksuneet profiilit. Tulee selvittää ja tehdä suunnitelma MH:n ja yritysten yhteistyösopimusten räätälöimiseksi, antaa tukea yritystasolla heti yhteistyön alusta lähtien Jakaa vastuuta yrittäjien tukemisesta ideoinnin, tuotekehityksen ja teknisen avun osalta puistonjohtajan, alueen suunnittelijoiden ja muun MH:n organisaation kesken -> jokaiselle kansallispuistolle matkailukoordinaattori Tehdä suunnitelma kansallispuiston näkyvyyden ja läsnäolon lisäämiseksi vaikuttavuusalueen yrityksissä -> 1m2 kansallispuistoa joka yritykseen suunnitelma Tehdä suunnitelma kansallispuistoalueilla olevan tiedon ja informaation kehittämisestä toiminnallisemmaksi. Miten yhteys matkailijaan muuttuu tiedon jakamisesta ja lukemisesta haluksi lähteä puistoon. Tulee selvittää, millä puistoalueilla tarvitaan aktiviteettipiste puiston reunaan joko luontokeskuksen rinnalle tai sen sijaan
Tarkastella Green DQN kehittämisohjelman yhdistämismahdollisuuksia kansallispuistojen vetovoiman kehitystyöhön (Green DQN on Metsähallituksen, MEK:n ja Haaga-Perhon yhteistyönä matkailualueille luotu ympäristövastuullisen laadun kehittämisohjelma) Tehdä suunnitelma pilotoinnin kohteena olleiden Lemmenjoen, Urho Kekkosen ja Pyhä-Luoston kansallispuistojen säännöllisistä työpajoista yhdessä matkailutoimijoiden kanssa vuosittain; tavoitteelliset ja teemoitetut tapaamiset Suomen muihin kansallispuistoihin Kansallispuistoilla Lapissa korostuu merkitys vahvojen talvimatkailukohteiden läheisyydessä. Näissä haasteena on erityisesti lumettoman ajan markkinointi. Toisaalta myös talviajan matkailun volyymin ja lisäarvon kehittäminen kansallispuiston avulla on mahdollista. Suomen muilla kansallispuistoilla on vaihtelevasti läheisyydessään merkittäviä matkailukeskittymiä. Näissä on keskeisenä haasteena tehdä kansallispuistosta vetovoimatekijä, joka tuo matkailun potentiaalia alueelle ja tämän kautta kävijämäärien kasvua kansallispuistoihin. Kansallispuisto voi siis olla yhdistävä tekijä Etelä-Suomen selvästi hajanaisemmalle matkailutarjonnalle. Jotta kansallispuistot voivat olla globaalista ja kansallisesta näkökulmista keskeinen matkailun motiivi alueelle, tulee mielestämme hankkeesta kerätyn tiedon perusteella toteuttaa seuraavia toimenpiteitä. Arvioida kansallispuiston vaikuttavuusalueen kuntien ja yrittäjien kokonaisuus Käynnistää Lapissa toteutetun työpajakokonaisuuden kaltainen hanke tarkoituksenmukaisilla puistoalueilla o Koota yhteen vaikuttavuusalueen matkailuyrittäjät o Määritellä puiston merkittävimmät vetovoimatekijät puiston profiili huomioiden o Priorisoida tulevaisuuden (1-10 v.) rakenteelliset kehittämiskohteet puistossa matkailun näkökulmasta o Listata yrittäjien käyttöön top 5-10 käyntikohteet puistossa o Koota keskeisimmät kuva-, luonto-/kulttuuri-/historidata tuotteistuksen tueksi o Käynnistää vetovoimaisten luontotuotteiden viimeistely kaupalliseen tarjontaan o Selvittää verkkomarkkinoinnin toimivuus kansallispuiston näkökulmasta, ns. verkkojalanjälkitutkimus (yritysten / alueen sivut) o Kartoittaa toimijoiden matkailumyynnin jakelukanavat
o Luoda Metsähallitukselle puistonjohtajan / matkailukoordinaattorin kautta yhteys alueen matkailumarkkinoinnin kannalta merkittäviin yhteistyökumppaneihin o Yhdistää kansallispuiston markkinointi alueen matkailumarkkinoinnin kanssa Kansallispuistot Suomen matkailun kärkituotteiksi -konsepti