LAPSIKUOPIO II -HANKE TOTEUTUNEIDEN ARVIOINTIEN YLEISIÄ TULOKSIA JA RAPORTOINTIA Kirsi Alila Kehitysjohtaja Ediva Oy 1
Sisällys Sivu 1. Laitoshuoltajien kohdenkansion käyttö Kuopion kaupungin päiväkodeissa 3 2. Konsultoivien erityislastentarhanopettajien vuosikello 4 3. Varhaisen tuen toteutuminen varhaiskasvatuksessa 5 4. Neuvolan ja päivähoidon yhteistyösopimuksen mukainen toiminta 8 5. Pienen lapsen sensomotorinen kehitys sekä kommunikaation ja kielen kehitys koulutuskokonaisuus varhaiskasvatuksen henkilöstö 9 lastenneuvolan terveydenhoitajat 10 6. Erityispalvelujen puhelinkonsultaatio lastenneuvoloiden ja varhaiskasvatuksen henkilöstölle: Palvelun tarpeellisuus, käyttö ja varhaisen tuen näkökulma 11 7. Liikunnan arviointimallit varhaiskasvatuksessa 12 2
1. Laitoshuoltajien kohdekansion käyttö Kuopion kaupungin päiväkodeissa - raportti valmistunut kesäkuussa 2011 Arvioinnin tulosten yhteenvetona voidaan todeta, että laitoshuoltajien suhtautuminen kohdekansioon on myönteinen ja sitä pidetään tarpeellisena ja hyödyllisenä työmuotona. Kohdekansion käyttöä tulee kuitenkin lisätä ja jalkauttaa paremmin osaksi laitoshuoltajien työtä. Kohdekansion sisältöä tulee edelleen kehittää ja pyrkiä poistamaan sen käytöltä mahdollisia esteitä. Näin voisi erään vastaajan toive toteutuisi siitä, että jokaisessa päiväkodissa kansio olisi käytössä eikä tyhjänä ja käyttämättömänä. Kehittämissuositukset: -Kohdekansion käytön yleisyyden vahvistaminen laitoshuoltajien keskuudessa. -Kohdekansioon lisätään kaikkien Kuopion kaupungin päiväkotien ja laitoshuoltajien puhelinnumerot. -Kohdekansioon lisätään oman yksikön yhteistyökumppanit ja heidän yhteystietonsa. -Kohdekansioon päivitetään ajankohtaista ja uutta tietoa esimerkiksi koulutuksista. -Päivähoidon henkilöstön ja laitoshuoltajien yhteinen asiakaslähtöisen yhteistyön menetelmien pohtiminen -Päiväkodin henkilökunnan tietämyksen lisääminen kohdekansion periaatteista ja sisällöstä: Kohdekansion hyödyllisyyden ja tarpeellisuuden esiinnostaminen entistä paremmin osana talon ja ryhmän varhaiskasvatussuunnitelmia. -Kohdekansion merkitystä osana työn suunnittelua ja kehittämistä pitää kirkastaa. -Kohdekansion jalkautumisen vahvistaminen ja käyttöön ottoon enemmän tukea (koulutus, tiedotustoiminta, kokemusten jakaminen). -Kohdekansion sisällön tarkasteleminen suhteessa siihen vastaako kansio vaihtuvien/muuttuvien sekä erilaisten työn erityispiirteiden haasteisiin. -Kasvattajan käsikirjan avaamista tulee lisätä laitoshuoltajille. - Kohdekansion hyödyllisyyden ja tarpeellisuuden esiinnostaminen entistä paremmin osana talon ja ryhmän varhaiskasvatussuunnitelmia. -Kohdekansioon liittyviä työkäytäntöjä kerätään ja tarkastellaan lisää käytön yleistyttyä ja kokemusten karttuessa. 3
2. Konsultoivien erityislastentarhanopettajien vuosikello - raportti valmistunut elokuussa 2011 Tulosten yhteenvetona voidaan todeta, että keltojen vuosikellon rakenne toimii varhaisen tuen edistäjänä ja yhteistyön pohjana niin varhaisen tuen ohjauksessa kuin yhteistyössä erityistyöntekijöidenkin kanssa. Kaikki vastaajatahot ovat tätä mieltä, vaikka myös kritiikkiä ja kehittämisideoita esitetään vuosikellon tarkoituksenmukaisuuteen, aikataulutukseen ja rakenteeseen. Kehittämisehdotuksista huolimatta keltojen vuosikelloa pidetään keltojen työtä ja toimintoja yhtenäistävänä käytäntönä. Vuosikellon tunteminen kaipaa kuitenkin edistämistä; vuosikelloa tulisikin esitellä enemmän päivähoidon johtajille ja henkilöstölle sekä muille yhteistyökumppaneille. Vuosikellon sijainti tulee palautteen perusteella pohtia uudestaan. Myös vuosikellon tavoitteen ja tarkoituksen tarkentaminen tulisi pohtia ja sitä kautta arvioida sen sisältöä; onko vuosikello rakennettu pääsääntöisesti keltojen omaan käyttöön vai myös selkeyttämään kelton työtä erilaisille yhteistyötahoille. Vuosikellon rakennetta varhaisen tuen ohjaamisessa arvioidaan kaikkien vastaajatahojen osalta hyväksi, keltojen työtä kuvaavaksi ja rytmittäväksi sekä selkeyttäväksi rakenteeksi. Vuosikelloon toivotaan kuitenkin muutoksia. Johtajilta tulee eniten kehittämisehdotuksia vuosikellon aikataulutuksen muutoksiin ja rakenteen uudistuksiin. Tämä on loogista koska he tekevät tiivistä yhteistyötä keltojen kanssa ja tuntevat vuosikellon mukaisen toiminnan. Arvioinnin tulokset nostavat esiin keltojen, oeltojen, johtajien ja osittain myös henkilöstön vastuiden epäselvyyksiä. Keltojen toivotaan osallistuvan nykyistä enemmän lapsiryhmätyöskentelyyn, tämä palaute tulee selvästi esiin niin keltoilta itseltään kuin myös vahvasti johtajilta. Keltojen työssä painottuu vahvasti yhteistyö ja monet palaverit eri tahojen kanssa. Yhteistyön painotus vuosikellossa lapsiryhmätyön sijaan nousee arvioinnissa pohdinnan kohteeksi. Tästä johtuen erilaisten yhteistyöpalaverien määrän vähentämistä ja sisällöllistä kehittämistä ehdotetaan. Haasteelliseksi koetaan kelton osaamisen välittyminen henkilöstölle ja joiltakin osin keltojen vaihtuvuus. Kelton työtä arvostetaan korkealle johtajien ja erityistyöntekijöiden vastauksissa ja yhteistyötä kehutaan keltojen kanssa erinomaiseksi ja korvaamattomaksi. Keltojen rooli yhteistyön käynnistäjänä ja ylläpitäjänä on merkittävä. Kelton vuosikellon mukainen työ edesauttaa henkilöstöä havaitsemaan ja tunnistamaan varhaisemmin lapsen ja perheen tuen tarpeita, ja varhaisen tuen sisällyttämisessä oman tiiminsä toimintaa. Henkilöstö saa keltolta varhaisen tuen toteuttamiseen tukea, ohjausta ja koulutusta. Alueellisia eroja löytyy enemmän pedagogisten kahviloiden järjestämisessä, tiimipalavereihin osallistumisessa, koulutusten järjestämisessä, kuntoutussuunnitelmien laatimiseen osallistumisessa sekä lasten pienryhmä- ja henkilöstön vertaisryhmien käynnistämisessä ja ohjaamisessa. Alueelliset tarpeet tosin vaihtelevat keltolta kaivattua tukea sekä sen laatua ja määrää kohtaan. Erityistyöntekijät mainitsevat vielä erityisesti keltojen vuosikellon mukaisen työn edistävän kuntouttavaa työotetta. He kertovat keltojen vuosikellon mukaisen yhteistyörakenteen olevan tarkoituksenmukaisen heidän näkemyksestään käsin ja tukevan heidän työtään sekä linkittyvän osaksi terapeuttien omaa työtä järkevällä tavalla. Erityistyöntekijät kaipaisivat kuitenkin paitsi kelton joidenkin tehtävien tarkempaa avaamista vuosikellossa niin myös enemmän aikaa yksittäisen lapsen asioiden yhdessä hoitamiseen, jotta varhainen tuki toteutuisi entistä tehokkaammin. 4
Keltojen vuosikellon arvioinnin kautta hahmottui vuosikelloon tehtävien rakenteellisten ja aikataulullisten muutosten tarpeet. Arvioinnin kautta tuli selkeästi esiin ja vahvistui näkemys keltojen keskeisestä pedagogisesta roolista kuopiolaisessa varhaiskasvatuksessa sekä yhteistyössä monitahoisten kumppaneiden kanssa. Arvioinnin kautta välittyi voimakkaasti kelton työn moninaisuus; työn keskeisiä elementtejä ovat niin lapsiryhmätyö, henkilöstön (ml. johtajat) tukeminen ja ohjaus kuin asiantuntijayhteistyökin ulospäin varhaiskasvatuspalvelusta. Keltojen työn merkitys näkyy tukena henkilöstölle, johtajille, erityistyöntekijöille ja muille yhteistyökumppaneille sekä tietysti suoraan myös lapselle ja perheelle. Vaikka arviointi antoi paljon eväitä keltojen vuosikellon tarkasteluun ja jatkokehittämiseen, vuosikello näyttäytyy kuitenkin erinomaisena keltojen työn jäsennyksenä ja rakenteena. Arviointitietoa hyödyntämällä sen kehittämisessä vuosikellosta tulee entistä parempi ja sisällöltään kattavampi. Voidaankin todeta, että keltojen vuosikellon mukaisen toiminnan kautta lapsi ja perhe tulevat varhemmin autetuksi. 3. Varhaisen tuen toteutuminen varhaiskasvatuksessa - raportti valmistunut lokakuussa 2011 Tuloksien yhteenvetona voidaan todeta, että varhainen tuki on osattu hienosti purkaa käytännön toiminnoiksi. Varhainen tuki on keskeinen sisältö ja toimiva käytäntö kuopiolaisessa varhaiskasvatuksessa, kiitos Varhaisen tuen käsikirjan ja Kasvattajan käsikirjan sekä varhaista tukea käytännössä toteuttavan ammatillisen henkilökunnan (ryhmien henkilöstö, johtajat, erityislastentarhanopettajat). Pääsääntöisesti varhainen tuki toteutuu hyvin niin suunnitelmatasolla kuin käytännössäkin. Arviointi osoitti kuitenkin myös kehittämiskohteita varhaisen tuen parempaan toteuttamiseen. Seuraavassa esitellään erikseen jokaisen arvioinnin neljän osa-alueen tulokset tiivistelmänä. Talon vasut. Kaikki analysoidut talovasut ovat Kasvattajan käsikirjan mukaisia ja siten noudattavat myös sen varhaisen tuen sisältöjä. Talovasuissa näkyy yksiköiden omaleimaisuus ja kirjaamisen erilaiset tyylit. Kirjaukset voidaan sisällöllisesti jakaa kahteen luokkaan; päiväkodin erilaisiin käytäntöihin, järjestelyihin ja toiminnan rakenteisiin ja pedagogisiin varhaiskasvatustoiminnan linjauksiin liittyviin. Käytäntöjä ja sopimuksia oli kirjauksissa enemmän, pedagogiikan perusteluja ja käsikirjan syvällisiä oman talon kasvatusta pohtivia ja linjaavia kirjauksia vähemmän. Talovasut näyttävät antavan erinomaisen työvälineen varhaisen tuen toteuttamiseen ja vasukytköksien synnyttämiseen talon vasun, lapsen vasujen ja ryhmävasujen välillä. Pohdittavaksi jää kysymys talovasujen käytöstä käytännön työssä eli miten laajasti ja syvällisesti talovasuja käytetään henkilöstön toimesta tai johtajan työn lähtökohtana niin toiminnan arvioinnissa kuin kehittämisessäkin. 5
Ryhmävasut. Yleistuloksena arvioinnista voi todeta, että varhainen tuki toteutuu henkilöstön itsearvioinnin perusteella erittäin hyvin kuopiolaisessa varhaiskasvatuksessa. Suurin osa (51/56) arviointimallin sisältämästä kriteeristä toteutuu vastaajien mukaan kokonaan. Koko arviointimallin osalta kaikkiaan 78 % kriteereistä toteutuu kokonaan, kun 21 % kaikista kriteereistä toteutuu osittain ja yksi % ei toteudu ollenkaan. Pääluokittaisen arvioinnin tulosten mukaan varhaisen tuen toimintakäytännöt (pääluokka 2) toteutuvat paremmin kuin varhaisen tuen varhaiskasvatuksen perustoimintoja mittaava pääluokka 1. Varhaisen tuen varhaiskasvatuksen perustoimintojen toteutumiseen tuleekin kiinnittää painotetummin huomiota, varhaisen tuen toimintakäytäntöjen sujuessa vahvemmin. Arvioinnissa jaettiin varhaisen tuen toteutumisen kriteerit erinomaisesti, hyvin, kohtalaisesti, välttävästi ja heikosti toteutuviin. Varhaisen tuen kehittämiskohteiksi nostettiin kaikki kohtalaisesti, välttävästi tai heikosti toteutuneet kriteerit ja niiden mukainen toiminta (ks. luku 3.2.4). Kehittämiskohteista muodostui 15 kriteerin joukko (/ 56 kriteeriä), osuudeltaan 27 prosenttia kaikista vastauksista. Arvioinnin osa-alue Kasvattajatiimin vaiheittainen toiminta kun lapsi tarvitsee varhaista tukea toteutuu niin hyvin, että se ei sisällä lainkaan kehittämiskohteiksi nousevia kriteerejä. Kasvattajien toiminta tältä varhaisen tuen toimintakäytäntöjen osalta on siis erittäin vahvaa. Osaalueista kaikkein haasteellisimmiksi kehittämiskohteiksi näyttävät muodostuvan varhaiskasvatuksen perustoimintoihin kuuluvat perushoito ja toiminnan suunnittelu ja oppimiseen innostavan ympäristön rakentaminen. Havainnoinnit viiden päiväkodin lapsiryhmissä avasi varhaisen tuen toteutumista konkreeteissa tiloissa ja tilanteissa. Yleisenä johtopäätöksenä tiloista niin ulkona kuin sisälläkin varhaisen tuen toteutumisen näkökulmasta voi todeta, että tilat olivat pääosin hyviä ja toimivia, jopa erinomaisia. Joissakin ryhmissä tosin oli pienet wc-tilat ja ahtautta ryhmähuoneissa suuren lapsi- ja aikuismäärän vuoksi. Huomion kiinnitti kuopiolaisen päivähoidon selkeiltä vaikuttavat työ- ja tehtäväkuvat. Henkilökunta vaikutti ammatillisilta ja motivoituneilta työhönsä sekä heidän suhtautumisensa ja vuorovaikutuksensa lapsiin lämpimältä ja kannustavalta sekä lapsia kunnioittavalta. Aikuiset toimivat pääsääntöisesti lasten kanssa aktiivisesti ja tiiviisti. Kasvatuskumppanuus näyttäytyi kasvattajien puheessa vahvana, vanhemmista puhutaan kunnioittaen ja yhteisiä kasvatuskäytäntöjä löytyy. Kasvatustoiminta oli pääosin lapsilähtöistä, toiminnallisesti lapsille sopivan haastavaa ja monipuolista. Mietyttämään jäi päivien ohjelmatäytteisyys lapsen jaksamisen ja omaehtoisen toiminnan mahdollistamisen kannalta, varsinkin kun leikin osuus olisi voinut yleisesti olla suurempi. Siirtymätilanteet oli pääosin hoidettu joustavasti ja pienryhmätoimintaa soveltaen Pienryhmätoiminta olikin varsin kattavaa, mutta ei kaikilta osin. Ryhmävasu ei ole vielä asettunut arjen työvälineeksi eivätkä lapsen vasut kytkeydy toivottavalla tasolla toiminnan suunnitteluun. Kehitettävää löytyi joissakin kohdin myös kasvattajan ja lapsen henkilökohtaisen vuorovaikutuksen laatuun ja määrään sekä ryhmän eri-ikäisten lasten huomiointiin. Sisäliikunnan monipuolisen määrää tulisi lisätä havainnoinnin mukaan. Lisäksi päivän tilanteiden katkelmallisuuteen tulisi kiinnittää huomiota. 6
Tiimisopimusten arviointi näytti sen, että tiimisopimuksia laaditaan laajasti ja tiimityö päiväkodeissa on vahva työkäytäntö. Nyt tutkitut tiimisopimukset olivat kirjavia sisällöltään ja perustuvat vain osin annettuun pohjaan. Mietittäväksi jää, onko tarpeen tehdä yhtenäisempi linjaus tiimisopimuksen rungosta ja sen laatimisen käytännöistä? Tiimisopimusten osalta tärkeä ja olennainen kysymys on tietysti se, miten hyvin yhdessä keskustellut ja tiimisopimukseen kirjatut sopimukset ryhmän toiminnasta ohjaavat tiimien toimintaa. Onko tiimisopimus sellainen asiakirja, jonka sopimuksiin sitoudutaan, sisältöön palataan toimintakauden edistyessä ja sen toteutumista arvioidaan säännöllisesti? Mikä on siis tiimisopimusten vaikuttavuus työn kannalta? Tiimisopimusten sisällöstä voi todeta, että analysoiduissa tiimisopimuksissa on hyvin kirjattu tiimin jäsenten väliseen vuorovaikutukseen ja ilmapiirin luomiseen liittyviä tavoitteita. Kirjausten mukaan yhteisten kasvatusperiaatteiden ja linjausten muodostaminen koetaan tärkeäksi tiimin tavoitteeksi. Kovin vähän on kuitenkin konkreettisia kirjauksia ja tavoitteenasettelua tiimin pedagogiseen toimintaan ja kasvatuksellisiin linjauksiin. Tiimin jäsenten vastuualueet ja tehtävät on kattavasti kuvattu, esimerkiksi pedagogiikan osalta kasvatustoiminnan sisältöalueisiin ja orientaatioihin sekä menetelmiin. Voi myös sanoa, että henkilökunnan erilaiset osaamisen alueet on hyvin huomioitu ja hyödynnetty. Huomion kiinnittää se, ettei yhdessäkään tiimisopimuksessa ole pedagogisen oppimisympäristön muokkaamiseen liittyvää mainintaa. Myöskään leikin ohjaaminen ei näy vastuualuekirjauksina. Tiimin tiedonkulkua tulisi arvioinnin tulosten mukaan kuvata yksityiskohtaisemmin ja eritellymmin. Arvioinnin osuus ja kirjaukset ovat tiimisopimuksissa hyvin ohuita. Tästä syystä raportissa esitetään tiimisopimuksen muiden kehittämissuositusten lisäksi myös luonnos tiimisopimuksiin liitettävästä arviointimallista. - HUOM! Raportin valmistumisen jälkeen jatkettu varhaisen tuen arviointimallin työstämistä yhdessä Kuopion kaupungin varhaiskasvatushenkilöstön kanssa tuloksena Kasvattajan käsikirjaan pohjautuva laaja varhaiskasvatussuunnitelman mukaisen toiminnan toteutumisen arviointimalli (valtakunnallisesti ensimmäinen!). Arviointimalli tuotti muokattavaa myös Kasvattajan käsikirjan sisältöön. Syksyyn 2012 mennessä käsikirja on uudistettu ja siihen liittyvä arviointimalli tahdistettu. 7
4. Neuvolan ja päivähoidon yhteistyösopimuksen mukainen toiminta - raportti Yhdessä lapsen parhaaksi valmistunut elokuussa 2011 Yleisenä johtopäätöksenä arvioinnista voi todeta, että neuvolan ja päivähoidon yhteistyösopimus Yhdessä lapsen ja perheen parhaaksi on rakenteeltaan ja sisällöltään toimiva työkäytäntö ja tukee erinomaisesti yhteistyön toteuttamista. Yhteistyösopimus on tarpeellinen ja hyödyllinen työmuoto niin neuvoloiden ja päivähoidon yhteistyön sujuvuudelle ja edistymiselle kuin myös asiakkaiden; lapsille ja perheille kohdistuvan varhaisen tuen ja avun toteuttamisessa. Etukäteen sovittu aikataulutus tukee yhteistyötä ja sopimuksen mukaiset kokoontumiset toteutuvatkin jo varsin kattavasti. Vahva kannanotto yhteistyöryhmien kehittämiseksi vastaajilta on erityisesti toive saada yhteistyöryhmän kokoonpanoon mukaan sosiaalityöntekijöiden edustus. Myös uutta, syksyllä 2011 käyttöön otettavaa yhteistyöryhmien aluejakoa toivotaan arvioitavan uudestaan vuonna 2012. Lapsikohtaisten asiakasasioiden käsittelyn toimintatavat ja käytännöt vaihtelevat alueittain, suurimmassa osassa ryhmiä lapsikohtaisia asioita käsitellään harvoin tai ei ollenkaan. Yhteistyösopimuksen nykyinen koordinaatiosysteemi lapsikohtaisten asioiden käsittelyssä saa kritiikkiä, myös jatkumoa tapauskohtaisten asioiden käsittelyssä tulisi edistää. Yhteistyösopimuksen mukaisen toiminnan pysyväksi menettelyksi kehitetty ja tässä arvioinnissa kokeiltu arviointilomake koettiin pääosin toimivaksi ja se voidaan pienillä muokkauksilla liittää yhteistyön sopimuspohjaan syksyllä 2011. 8
5. Pienen lapsen sensomotorinen kehitys sekä kommunikaation ja kielen kehitys koulutuskokonaisuus (varhaiskasvatuksen henkilöstö) - raportti valmistunut elokuussa 2011 Arvioinnin yleisenä tuloksena voi todeta Lapsen sensomotorinen kehitys sekä kommunikaation ja kielen kehitys -koulutuksen olevan varsin hyvä kokonaisuus ja tuotteena jo varsin kehittynyt. Koulutuskokonaisuus näyttäytyy monipuolisena ja laadukkaana konseptina, jossa yhdistyy uusin alan asiantuntijoiden tuottama teoriatieto ja havainnolliset käytännön työn kehittämistä palvelevat esimerkit ja sovellukset. Koulutuskokonaisuudelle löytyisi varmasti kiinnostusta myös Kuopion kaupungin ulkopuolelta. Koulutukseen osallistujat olivat saaneet arviointinsa mukaan koulutuksesta omaan työhönsä uutta tietoa, tukea toimintojen muokkaamiseen, uutta intoa tekemiseen ja vanhojen oppien kertausta. Eniten uutta tietotaitoa varhaiskasvatuksen henkilöstölle antoi koulutuksen aistitoimintojen osio. Koulutus nosti kokonaisuudessaan esiin ammatillisesti toimivan varhaiskasvatushenkilöstön merkityksen lapsen sensomotoriikan, aistitoimintojen sekä kommunikaation ja kielen kehityksen tukemisessa. Koulutuksen vaikuttavuus toiminnan muutoksiin välittömästi koulutukseen jälkeen näyttäytyy vahvana. Arvioinnin tulosten mukaan koulutuksen vaikutus on merkittävä niin hankintojen suunnitteluun ja toteuttamiseen kuin varhaiskasvatushenkilöstön osaamisen vahvistamiseen lapsen kehitysympäristön järjestämisessä, toiminnan suunnittelussa, leikin toteuttamisessa kuin välineiden hankinnassa. Sen sijaan varhaiskasvatuksen tiimeissä käytäviin keskusteluihin koulutuksen vaikutus voisi olla vahvempi. Koulutuksen tiimikeskusteluihin liittyvässä vaikutuksen parantamisessa on ilmeisesti kyse enemmänkin varhaiskasvatuksen tiimikeskustelukäytäntöjen tehostamisesta kuin itse koulutuksen sisällön kehittämistarpeesta. Koulutuksen saamat kehittämistoiveet liittyivät joidenkin koulutusosioiden tiiviimpään esittämiseen sekä varhaiskasvatushenkilöstölle suunnatun koulutuksen sisällön kohdentamiseen päiväkoti- ja esiopetusikäisiin lapsiin. Joku vastaajista toivoi koulutukseen enemmän keskustelua, jonka aikana voisi jakaa muiden osallistujien kanssa kokemuksia. Arvioinnin tuloksia hyödynnetään tulevaisuudessa koulutuksen jatkokehittämisessä. 9
6. Pienen lapsen sensomotorinen kehitys sekä kommunikaation ja kielen kehitys koulutuskokonaisuus (terveydenhoitajat) - raportti valmistunut 24.1.2012 Arvioinnin yleisenä tuloksena voidaan todeta, että terveydenhoitajat ovat kohtalaisen tyytyväisiä koulutuksen tarjoamaan yleiseen oman osaamisen vahvistumiseen. Tulosten tarkastelun pohjalta pienen lapsen sensomotorisen ja kommunikaation sekä kielen kehityksen koulutus vahvistaa osaamista kohtalaisesti lapsen havainnoinnissa ja vanhempien ohjaamisessa. Sen sijaan syvennetyn materiaalin käyttöönotto vahvistui huomattavassa määrin enemmän. Terveydenhoitajien mukaan koulutuksella on välittömiä vaikutuksia työkäytäntöihin lapsen havainnoinnin tarkentumiseen, vahvistumiseen ja tehostumiseen sekä lapsen kehityksen osa-alueiden yhteneväisyyden hahmottumiseen. Perheelle osataan koulutuksen vaikutuksena antaa ohjausta varhemmin ja konkreettisemmin. Koulutus vaikutti välittömästi ohjausmateriaalin käytön lisääntymiseen ja sen tehokkaampaan sekä aikaisempaan käyttämiseen paitsi omassa työssä niin myös vanhempien kanssa. Koulutus antoi terveydenhoitajille luottamusta omiin taitoihin lapsen huolen tunnistamisessa. Koulutusta pidetään hyvänä kokonaisuutena ja kouluttajia asiantuntevina. Kolmen yhtaikaisen kouluttajan käyttämisestä samassa koulutuksessa pidettiin. Koulutuksen sisältöjen osalta arvostettiin erityisesti käytännön vinkkejä, esimerkkejä ja asiakastapauksien käsittelyä. Koulutusmateriaaleja kiiteltiin laajasti. Terveydenhoitajat toivovat kuitenkin koulutukseen vielä lisää käytännön esimerkkejä, erityisesti vanhempien tukemiseen lapsen kehityksessä, lapsen käsittelyyn ja lapsen kehityksen havainnoimiseen. Muutaman mielipiteen mukaan koulutus oli liian luentomainen ja siksi toivottiin koulutukseen lisää toiminnallisuutta. Lääkäreitä toivottiin osallistuvaksi pienen lapsen sensomotorisen ja kommunikaation sekä kielen kehityksen koulutukseen. 10
7. Erityispalvelujen puhelinkonsultaatio lastenneuvoloiden ja varhaiskasvatuksen henkilöstölle: Palvelun tarpeellisuus, käyttö ja varhaisen tuen näkökulma - raportti valmistunut joulukuussa 2011 Tiivistelmänä arvioinnin tuloksista voi todeta, että puhelinkonsultaatiopalvelua pidetään erittäin tarpeellisena ammatillisuutta tukevana palveluna. Puhelinkonsultaatioon ollaan tyytyväisiä sen helppouden, nopeuden, hyödyllisyyden ja toimivuuden sekä saavutettavuuden vuoksi. Puhelinkonsultaation yhteneväisiä tavoitteita ja selkeitä ohjeita sekä toimintakäytäntöjä pidetään palvelun käyttöä mahdollistavina tekijöinä. Lisäksi käyttöä mahdollistavat etukäteen määritelty soittoaika ja -päivä, joka on kaikkien tiedossa. Puhelinkonsultaatio myös edistää joustavaa yhteistyötä eri toimijoiden kesken. Puhelinkonsultaatiossa vastaavia erityistyöntekijöiden ammatillisuutta, asiantuntemusta sekä hyvää ja ystävällistä palvelua kehutaan yleisesti. Puhelinkonsultaatio edesauttaakin lapsen ja perheen varhaisen tuen tunnistamisessa ja toteuttamisessa koska palvelu vahvistaa, tukee ja tarkentaa soittajien työtä ja asiantuntemusta sekä edesauttaa lapsen ja perheen saaman tuen nopeuttamisessa ja hoitoonohjauksen kohdentamisessa. Vastaajien mukaan puhelinkonsultaatiosta hyötyvät siis sekä asiakas että sinne soittava ammattilainen tehostettuina toimintakäytäntöinä. Puhelinkonsultaatio näyttäytyy kattavana, monipuolisena ja helposti lähestyttävänä palveluna. Puhelinkonsultaatiopalvelun käyttöä tulee kuitenkin tehostaa. Arvioinnin tulosten mukaan puhelinkonsultaatiopalvelun käyttöä estävät oma kiire ja ajanpuute sekä vastaamattomuus puheluun. Kehittämistoiveena esitetäänkin, että puhelinkonsultaatioon soittamiseen vastaaminen taataan ja sinne jätettyihin soittopyyntöihin vastataan. Myös muita kehittämisdeoita tuodaan julki, muun muassa perheille perustettava oma puhelinkonsultaatioaika ja erityistyöntekijöiden esittäytyminen eri ammattilaisille tunnettuuden edistämiseksi. Arvioinnin varhaiskasvatukseen kohdentuneen ohjausketjun tutkimisen osalta tuloksena on, ettei ohjausketju synny läheskään kattavasti. Jatkossa esitetäänkin ohjausketjun toimivuutta hankaloittavien esteiden tutkimista ja ohjausketjua vahvistavien toimintakäytäntöjen tehostamista. 11
8. Liikkumisen arviointimallit varhaiskasvatuksessa - raportti valmistuu huhtikuussa 2012 Liikkumisen arviointimallien kehittäminen varhaiskasvatuspalveluissa on toteutettu osana Kuopion kaupungin Kasvun ja oppimisen tuen avainprosessin hallinnoimaa LapsiKuopio II - hankkeen (2010 2012) toimintaa. Hankkeen tavoitteina oli tukea Pienet lapset liikkeelle - toimintamallin vakiintumista ja tuottaa liikkumisen arviointi- ja seurantamenetelmiä varhaiskasvatukseen. Hankkeen aikana tuotettiin seitsemän lapsen liikkumista ja henkilöstön osaamista edistävää arviointimallia ja lisäksi arviointikysymykset, joiden kautta kartoitetaan nykyisiä liikuntamyötääjien ja aluevastaavien työtehtäviä uusien tehtäväkuvausten laatimiseksi. Arviointimallit jäävät Kuopion kaupunkiin pysyvään käyttöön. Varhaiskasvatusympäristön ja -toiminnan arviointimallit Liikkuminen päiväkodissa -arviointimallit: 1) Varhaiskasvatuksen ympäristön arviointi: sisä- ja ulkotilat, välineet ja materiaalit 2) Toiminnan suunnittelu ja toteutus, kasvattajan toiminta sekä tukimateriaalien, koulutusten ja asiantuntemuksen käyttö Liikkuminen perhepäivähoidossa arviointimalli: 3) Toiminnan suunnittelu ja toteutus sisä- ja ulkotiloissa, hoitajan rooli liikkumisen edistäjänä, tukimateriaalien, koulutusten ja asiantuntemuksen käyttö Liikkuminen lapsen silmin: 4) Liikkuminen lapsen silmin -arviointimalli Lapsen / lapsiryhmän haastattelu liikkumisesta varhaiskasvatuksessa: liikkumisen määrä, tilat, välineet, ympäristö, lapsen osallisuus liikunnan suunnittelussa ja omat kokemukset, kasvattajien rooli 12
Liikuntamyötääjien ja aluevastaavien toiminnan arviointimallit: 5) Päiväkotien liikuntamyötääjät ja aluevastaavat 6) Perhepäivähoidon liikuntamyötääjät Arvioinnin kohteena liikuntamyötääjien ja aluevastaavien toimintatapa, toiminta ja tehtävät, työn vaikuttavuus, saatu tuki, osaamisen hyödyntäminen, toiminnan kehittäminen. 7) Liikuntamyötääjien ja aluevastaavien tehtäväkuvausten kartoittaminen Kysymysten kautta kartoitetaan nykyiset liikuntamyötääjien ja aluevastaavien työtehtävät mahdollisten uusien tehtäväkuvausten laatimiseksi. 13