Muistio AN 1 (5) 13.5.2015 MIETINTÖ KANSALLISEN HANKINTALAIN UUDISTAMISEKSI LÄHTÖKOHTA Hankintadirektiiviuudistuksen sisältö Julkisista hankinnoista annetun lain uudistaminen käynnistyi EUdirektiivien uudistamisella, joka hyväksyttiin tammikuussa 2014. Direktiiviuudistuksen yksi keskeinen tavoite oli pk-yritysten aseman parantaminen julkisissa hankintamenettelyissä. Hankintadirektiivi asettaa puitteet sille, mitä kansallisessa hankintalaissa säädetään hankintamenettelystä arvoltaan suuremmissa eli EU-kynnysarvot ylittävissä hankinnoissa. Kansallisen hankintalainsäädännön uudistamistarpeet perustuvat direktiivimuutokseen ja pääministeri Kataisen hallituksen linjauksiin. Kansallista hankintalakiuudistusta on tehty työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) johdolla marraskuusta 2013 alkaen. Suomen Yrittäjiä on edustanut valmisteluryhmässä varatoimitusjohtaja Antti Neimala ja ohjausryhmässä varatoimitusjohtaja Anssi Kujala. Valmistelun tuloksena syntynyt mietintö luovutettiin ministeri Ihalaiselle 13.5.2015. Direktiiviuudistuksen viisi yleistä tavoitetta 1. menettelyiden yksinkertaistaminen; 2. ympäristö- ja sosiaalisten näkökohtien parempi huomioiminen; 3. pienten ja keskisuurten yritysten markkinoillepääsyn parantaminen; 4. asianmukaisten menettelyiden varmistaminen; ja 5. julkisten hankintamenettelyiden tehokas valvonta. Myönteisiä direktiivistä seuraavia muutoksia ovat periaatteellinen velvoite jakaa hankinnat osiin; rajoitus, jonka mukaan toimittajilta ei voi edellyttää suurempaa liikevaihtoa kuin kaksi kertaa hankinnan arvo; menettelyn keventäminen siten, että hankintayksiköt voivat vaatia erilaisia viranomaisselvityksiä vasta kilpailutuksen voittaneelta tarjoajalta; ja jäsenmaille asetettu velvollisuus valvonnan ja neuvonnan tehostamiseksi. Kielteisiä direktiivistä seuraavia muutoksia ovat ympäristö- ja sosiaalisten perusteiden ylikorostuminen; Suomen Yrittäjät Mannerheimintie 76 A, 00250 Helsinki, PL 999, 00101 Helsinki puhelin 09 229 221 toimisto@yrittajat.fi www.yrittajat.fi Y-tunnus 1030657-2
2 (5) menettelysääntöjen monimutkaistuminen; ja julkisen sektorin keskinäisen yhteistyön salliminen tavalla, josta aiheutuu kilpailuneutraliteettiongelmia (erityisesti in house 1 -yksiköille sallittu 20 % ulosmyynti). Kansallisesti sääntelemättä jäävät direktiivimuutokset Hankintojen jakamista koskevat säännökset olisi voitu toteuttaa tietyin edellytyksin myös velvoittavampina. Alihankintayritysten mahdollisuus pyytää suorituksia suoraan hankintayksiköltä. Suomen Yrittäjien tavoitteet ja niiden toteutuminen mietinnössä SY:n tavoitteet toteutuvat mietinnössä kokonaisuutena hyvin. Hankintalain tavoite SY ajoi lain tavoitteisiin mainintaa pk-yritysten tarjoamismahdollisuuksien edistämisestä. Lisäksi edellytettiin, että lakiin kirjattaisiin pyrkimys edistää markkinoiden toimivuutta. Pk-yrityksiä koskeva tavoite saatiin läpi. Sen sijaan markkinoiden toimivuuden edistämistä koskevaa nimenomaista tavoitetta ei saatu läpi. Asiat liittyvät olennaisesti toisiinsa. Paras lopputulos olisi ollut kummankin tavoitteen toteutuminen, mutta tämäkin ehdotus toimii oikeansuuntaisesti. Hankintojen jakaminen osiin Lakiin ehdotettava säännös hankintojen jakamisesta osiin on merkittävä. Se ei ole sitova menettelysäännös, mutta pykälä velvoittaa hankintayksiköt lähtökohtaisesti jakamaan hankinnan osiin. Ellei hankintaa jaeta osiin, hankintayksikön on perusteltava kielteinen päätöksensä. Koko säännös perustuu tavoitteeseen helpottaa pienten yritysten osallistumista julkisiin hankintoihin. In house ostot ja muut julkisen sektorin yhteistyöjärjestelyt Julkisen sektorin keskinäinen yhteistyö on yritysten kannalta ongelmallinen kahdella tavalla: 1. Yhteistyötä koskevat säännökset sallivat julkisen sektorin sisäisiä järjestelyitä hankintoja kilpailuttamatta. 2. Yhteistyötä koskevat säännökset sallivat julkisen sektorin tarjoavan hyödykkeitä myös muille kuin omistajalleen. 1 In house hankinta tarkoittaa hankintaa hankintayksikön sidosyksiköltä, tyypillisesti esimerkiksi kunnan hankintaa kokonaan omistamaltaan yhtiöltä. Hankintalakia ei sovelleta näihin hankintoihin.
3 (5) Hankintadirektiivien keskeisin asiaan liittyvä säännös koskee in houseyksiköiden toimintaa markkinoilla. Direktiivisäännökset sallivat in houseyksikköjen myyvän 20 % tuotannostaan avoimilla markkinoilla ilman, että hankinnat sidosyksiköltä pitää avata kilpailulle. Jos markkinoille myynti ylittää rajan, ostot in house-yksiköltä on kilpailutettava normaalisti. SY:n tärkein tavoite saada raja alemmaksi kuin 20 %:iin. Siinä onnistuttiin sikäli, että valmisteluryhmän enemmistö katsoi 10 % ulosmyynnin olevan tarkoituksenmukainen raja. Tämä raja oli sama kuin komission alkuperäisessä ehdotuksessa. Mietintöön jätettiin kuitenkin asiasta eriävä mielipide EK:n kanssa. Kansalliset kynnysarvot SY edellytti laissa säädettyjen kansallisten kynnysarvojen pitämistä mahdollisimman matalina. Perustelu on, että lain soveltamisala tulee pitää laajana, jotta kilpailu toimii avoimesti. Vain SY esitti, että kynnysarvoja tulisi laskea kauttaaltaan valmisteluryhmän enemmistön esityksistä. Hankintalaji Nykyinen hankintalaki ( ) Mietintö ( ) Suomen Yrittäjät ( ) Tavara- ja palveluhankinnat Eräät koulutuspalvelut 30 000 60 000 50 000 100 000 100 000 100 000 Rakennusurakat 150 000 150 000 150 000 Sote- ja eräät muut palvelut Käyttöoikeussopimukset 100 000 300 000 200 000 30 000 500 000 200 000 Euromääräisesti muutos ei ole kovin suuri: vain melko pieni prosentuaalinen osuus hankinnoista siirtyisi lain soveltamisen ulkopuolelle. Sen sijaan kappalemääräisesti muutos olisi suurempi: esimerkiksi tavarahankinnoista 20 % ja palveluhankinnoista 14 % jäisi ehdotetuilla arvoilla lain soveltamisen ulkopuolelle. PK-yrittäjät katsovat 2 pienehköt hankinnat omalta kannaltaan kaikkein kiinnostavimmiksi ja haluavat vain maltillisia korotuksia kynnysarvoihin. 2 Pk-yritysten osallistuminen, kokemukset ja näkemykset julkisista hankinnoista, TEM 54/2014 http://www.yrittajat.fi/file/0f2c5dd4-fd19-438b-8c2da641cc3c35ed/tem_sy_nakemykset_julkisissa_hankinnoissa_15012015.pdf
4 (5) Menettelysäännöt Kansallisia menettelysääntöjä ehdotetaan kevennettäväksi SY:n esittämän mallin mukaisesti: kaikki varsinaiset menettelysäännöt kumotaan kansallisten hankintojen osalta; lakiin kirjataan vain minimisäännökset hankinnan ilmoittamisesta, tarjousten pyytämisestä, tarjousten vertailusta ja päätöksen tekemisestä; ja muilta osin viitataan mm. lain yleisiä periaatteita koskevaan sääntelyyn, minkä tuloksena periaatteet (avoimuus, tasapuolisuus, syrjimättömyys, suhteellisuus) korostuvat. Muutos on periaatteellisesti suuri. Se antaa hankintayksiköille vapaan mahdollisuuden päättää käyttämästään menettelystä. Sääntelystä ei kuitenkaan luovuttaisi kokonaan, ja mahdollisuus hakea muutosta virheellisten päätösten johdosta säilyy. Muutos korostaa elinkeinopoliittisen yhteistyön merkitystä hankintayksiköiden suuntaan. Pienhankinnat Pienhankintojen osalta SY edellytti, että niiden ohjaamiseksi luodaan periaatteellinen, suosituksenluontoinen säännös, joka korostaa avoimuuden merkitystä myös lain soveltamisen ulkopuolelle jäävissä hankinnoissa. Tämä tavoite toteutui, sillä lakiin ehdotetaan kirjattavaksi tavoite, jonka mukaan myös pienhankinnat on pyrittävä tekemään mahdollisimman avoimesti ja syrjimättömästi. Tarjoajille asetettavat taloudelliset vaatimukset Tarjoajille asetettavista taloudellisista vaatimuksista tärkein koskee liikevaihtovaatimuksia. Kohtuuttomia vaatimuksia rajoitettiin jo direktiivikäsittelyn yhteydessä, ja säännös viedään direktiivin mukaisesti kansalliseen lakiin: liikevaihtovaatimus voi olla korkeintaan kaksinkertainen hankinnan arvoon verrattuna. Valvonta ja neuvonta SY ja EK ajoivat valmisteluryhmässä ratkaisua, jossa lain valvonta olisi annettu Kilpailu- ja kuluttajaviraston tehtäväksi. Tähän eivät varsinkaan hankintayksiköiden edustajat suostuneet. Sen vuoksi SY ja EK jättivät mietintöön asiasta eriävän mielipiteen, johon myös SAK:n ja STTK:n edustajat yhtyivät. Neuvonnan osalta mietintöön kirjoitettiin linjaus, jonka mukaan resursseja kohdennetaan myös yrityksille suunnattavaan neuvontaan. Yksi vaihtoehto on hankinta-asiamiespalvelun hyödyntäminen neuvonnan järjestämisessä. Sekä valvonnan että neuvonnan toteuttamisen haasteena on muiden syiden ohella valtiontalouden heikko tilanne.
5 (5) Jatkovalmistelu Mietintö luovutetaan työministeri Ihalaiselle 13.5.2015, jonka jälkeen käynnistyy lausuntokierros. Hallituksen esitys annetaan eduskunnalle syysistuntokaudella ja hyväksytään eduskunnassa tämän vuoden lopussa tai ensi vuoden alussa. Suomen Yrittäjät seuraa tiiviisti virkamiesvalmistelua ja jatkaa vaikuttamistyötä mm. kansanedustajien suuntaan. Lisätietoja Antti Neimala Varatoimitusjohtaja Suomen Yrittäjät 040-1737007 antti.neimala@yrittajat.fi