MIKROTALOUSTIEDE A31C00100 Kevät 2016 Olli Kauppi olli.kauppi@aalto.fi
Luennon sisältö Kilpailulliset markkinat (luku 8) Tarjontakäyrä Tuottajan ylijäämä Kilpailullinen markkina ja pitkä aikaväli Hyvinvointianalyysi (luku 3) Hintasäätely Tukiaiset Verot
Kilpailulliset markkinat Täydellisesti kilpailullisten markkinoiden keskeiset ominaisuudet Suuri joukko yrityksiä, joilla ei ole vaikutusta markkinahintaan (price-taking) Esteetön markkinoille tulo ja poistuminen (free entry and exit) Tuotteen homogeenisyys (samankaltaisuus): yksi markkinahinta Tällaisilla markkinoilla yritykset ottavat hinnan annettuna vakiona Jos yritys yrittää nostaa hintaa, se menettää kysyntänsä nopeasti muille yrityksille Price-takingin vastakohta: markkinavoima Yritys, jolla on markkinavoimaa, voi vaikuttaa markkinahintaan niin, että sen voitot kasvavat
Voitonmaksimointi Voitto: erotus yrityksen tuottojen ja kustannusten välillä π(q) = R(q) C(q) Yrityksen valitsema tuotannon taso q* maksimoi erotuksen tuoton R ja kustannusten C välillä. Voitonmaksimointi: derivoidaan voittofunktio ja asetetaan se nollaksi: d dq dr dq dc dq 0 Kyseisellä tuotantomäärällä yrityksen rajatuotto on yhtä suuri kuin yrityksen rajakustannus. MR(q) = MC(q)
Yksittäisen kilpailullisen yrityksen kohtaama kysyntäkäyrä on vaakasuora markkinahinnan tasolla: markkinat ostavat kaiken, mitä yritys pystyy tuottamaan markkinahintaan. Markkinakysyntä voi olla samalla alaspäin viettävä. Markkinahinta ei muutu hinnanottajan tuotantopäätöksestä Tästä syystä kilpailullisen yrityksen kysyntäkäyrä on myös sen rajatuotto- ja keskituottokäyrä. Hinnanottajalle MC = P
Yrityksen sulkemispäätös Kun yritys ei tuota mitään, se joutuu silti maksamaan kiinteät kustannuksensa. Mikäli tämä tuottaa enemmän voittoa kuin positiivinen tuotanto, yrityksen kannattaa lopettaa tuotantonsa kokonaan. Sulkiessaan tuotannon yritys säästää FC:n. Ts. ehto sulkemiselle: FC > P Q VC Q FC eli (sievennetään) VC Q Q > P eli AVC(Q) > P
Kilpailullisen yrityksen tarjontakäyrä Kilpailullinen yritys valitsee tuotantonsa niin, että P(Q) = MC(Q). Optimissa MC ei saa kuitenkaan olla laskeva. Jos hinta alle AVC:n, yrityksen tulisi lopettaa markkinoilla. Yhdessä nämä seikat tarkoittavat, että kilpailullisen yrityksen tarjontakäyrä on se osa sen rajakustannuskäyrää, joka sijaitsee AVC-käyrän yläpuolella.
Markkinatarjontakäyrä Yritysten tarjontakäyrät voidaan aggregoida markkinatarjontakäyräksi laskemalla ne horisontaalisesti yhteen. Tässä kuvassa yrityksen kolme muuttuvat yksikkökustannukset ovat alhaisemmat kuin muilla yrityksillä, joten sen tarjonta alkaa jo hintatasolla P 1, mikä aiheuttaa markkinatarjontaan epäjatkuvuuden.
Tuottajan ylijäämä Tuottajan ylijäämä on markkinahinnan ja rajakustannuskäyrän väliin jäävä alue. Tässä esimerkissä tuottajan ylijäämää kuvaa määritelmän mukainen keltainen alue. Keltainen alue on lisäksi yhtä suuri kuin alue ABCD, sillä optimaalista tuotannontasoa q* vastaavat muuttuvat yksikkökustannukset ovat yhtä suuret kuin siihen tuotannontasoon asti kerrytetyt rajakustannukset. HUOM! Tuottajan ylijäämästä (toisin kuin voitosta) ei vähennetä kiinteitä kustannuksia.
Markkinatasolla tuottajan ylijäämä on hintatason ja aggregaattirajakustannuksen (kilpailullisilla markkinoilla tarjontakäyrä) väliin jäävä alue.
Esimerkki lineaarisella kysynnällä ja tarjonnalla P 10 5 CS PS MC i =2+7Q i P = 2+0.6Q Tässä kuvassa on esitetty markkinakysyntä ja tarjonta sekä niitä vastaavat kokonaisylijäämän jakautuminen. Lisäksi kuvassa on yksittäisen yrityksen i tarjontakäyrä. VC P = 10-Q 10 Q
Kilpailullinen markkina pitkällä aikavälillä Kilpailullinen yritys asettaa myös pitkällä aikavälillä rajakustannuksensa (LMC) yhtä suureksi markkinahinnan kanssa Pitkällä aikavälillä myös pääomakanta on muutettavissa Pääomalla on myös kustannus (user cost of capital) Yleisesti TR wl rk Pitkällä aikavälillä yritykset eivät tee (taloudellista) voittoa Taustaoletukset: identtiset yritykset ja kilpailulliset markkinat Yritykset voivat tehdä kirjanpidollista voittoa, mutta voitto kuluu kustannusten maksamiseen (ml. omistajien tuottovaatimus) Nollavoittoja kutsutaan myös normaaleiksi voitoiksi
Pitkän aikavälin tasapaino Pitkän aikavälin tasapainossa Ei alalle tuloa (no entry) Ei alalta poistumista (no exit) Tuotantopanoksille maksetaan niiden markkinahinta Jos toimialalla tehdään supernormaaleja voittoja, alalle tulee uusia yrittäjiä Tarjonta kasvaa, hinta laskee, supernormaalit voitot tuhoutuvat Edellyttää vapaata alalle tuloa! Vastaava logiikka tappioiden ja alalta poistumisen suhteen Lyhyellä tähtäimellä (esim. positiivisen kysyntäshokin ansiosta) supernormaalit voitot ovat mahdollisia
Taloudellinen voitto, tuottajan ylijäämä ja niukkuushinta (economic rent) Lyhyellä tähtäimellä täydellisesti kilpailullisilla markkinoilla yritys voi tehdä taloudellista voittoa, jos sen AC < MC Syitä positiivisiin voittoihin: positiivinen kysyntäshokki, kustannusten aleneminen, aikainen alalle tulo Taloudellinen voitto houkuttelee kuitenkin alalle tulijoita: tarjonta kasvaa ja tasapainossa LMC = LAC = P. Yritysten taloudellinen voitto on nolla Kirjanpidollinen voitto voi olla positiivinen: taloudellinen voitto sisältää vaihtoehtoiskustannukset (kuten user cost of capital)
Jos yritys on pitkällä tähtäimellä kilpailijoitaan tehokkaampi, se voi tehdä myös taloudellista voittoa Mutta: jos yrityksen alemmat kustannukset johtuvat seikasta, joka olisi siirrettävissä muille, taloudelliset voitot ovat nolla Esim. patentoitu teknologinen innovaatio: innovaation pitämiseen omassa käytössä liittyy vaihtoehtoiskustannus, joka on otettava huomioon taloudellisissa voitoissa Jos kustannusetu perustuu asioihin, jotka eivät ole siirrettävissä, myös taloudellinen voitto voi olla positiivinen Taloudelliseen voittoon voi kuulua myös ns. niukkuushinta (economic rent) Niukkuushinta syntyy, kun jonkin tuotannontekijän tarjonta on rajallinen Yrityksen muita parempi sijainti (maan vuokra) Niukkuushyödykkeet (toimiluvat, kyvykkyys, niukat luonnonvarat) Myös economic rent on vaihtoehtoiskustannus: taloudellinen voitto sisältäen niukkuushinnan on edelleen nolla Vaikka alalle tulo on niukkuuden vuoksi näennäisesti esteellistä, niukoilla tuotannontekijöilläkin on hintansa
Hyvinvointianalyysi Taloudelliset hyvinvointivaikutukset koostuvat seuraavista tekijöistä Kuluttajan ylijäämä, CS Tuottajan ylijäämä, PS Valtion menot (G) ja tulot (T) W = CS+PS+T-G Hyvinvointianalyysi jättää huomiotta Tulonjakovaikutukset Valtion nettotulojen ei-neutraalit vaikutukset Julkishyödykkeiden vs. yksityishyödykkeiden rajahyöty Verotuksen aiheuttamat vääristymät muilla markkinoilla Mitkä ovat tietyn politiikan vaikutukset W:n komponentteihin? Hyvinvointitappio, deadweight loss (DWL)
Diskreetti esimerkki: käytetyn oppikirjan markkinat 7 potentiaalista ostajaa, 6 potentiaalista myyjää Ostajien arvostukset: 60,50,40,30,30,25,10 Myyjien arvostukset: 5, 20, 30, 45, 50, 70 D=S=3 kirjaa, jos 30<P*<=40 Oletetaan P*=35 CS = (60-35)+(50-35)+(40-35) = 45 PS = (35-5)+(35-20)+(35-30) = 50 Kokonaishyvinvointi W = 95 (verrattuna maailmaan, jossa tätä markkinaa ei ole olemassa)
Hintasäätely lineaarisella kysynnällä Hinta säädetty tasolle P max, joka on alle markkinoiden tasapainohinnan P 0. Kuluttajien hyöty hintakatosta on A-B. Tuottajien tappio on A+C. Hyvinvointitappio yhteensä B+C. Lisäksi huomioitava säätelyn muut kustannukset (mm. jonottaminen) ei kuvassa.
Jos kysyntä on riittävän joustamatonta, alue B voi olla suurempi kuin alue A: kuluttajatkin häviävät hintasäätelystä.
Maakaasun hintasäätely USA:ssa Maakaasu toimialana säännelty vuodesta 1938 Loppuasiakkaiden hinnat ja siirtohinnat säännelty (Federal Power Commission, FERCin edeltäjä) Maakaasun tukkuhinnat kuitenkin vapaat vuoteen 1954 asti Vuonna 1954 FPC ryhtyi säätelemään kuitenkin myös hintoja kaasulähteillä Kustannusperusteinen sääntely Matalan kustannuksen lähteille alhainen hinta, korkean kustannuksen lähteille korkeampi hinta ja lopulta kaasuyhtiöille keskiarvohinta Säännelty hinta alle kilpailullisen tason Alijäämä 60-luvun lopulta 70-luvun alkuun: kysytty määrä > tuotettu määrä Maakaasun säännöstely (rationing) Sääntelyn asteittainen muuttaminen ja lopulta deregulaatio 1989-1993.
EXAMPLE 9.1 PRICE CONTROLS AND NATURAL GAS SHORTAGES Supply: Q S = 15.90 + 0.72PG + 0.05P O Demand: Q D = 0.02 1.8PG + 0.69P O The market-clearing price of natural gas was $6.40 per mcf, and the (hypothetical) maximum allowable price is $3.00. A shortage of 29.1 20.6 = 8.5 Tcf results. The gain to consumers is rectangle A minus triangle B, and the loss to producers is rectangle A plus triangle C. The deadweight loss is the sum of triangles B plus C. Lähde: Pindyck & Rubinfeld (2009)
EXAMPLE 9.1 PRICE CONTROLS AND NATURAL GAS SHORTAGES A = (20.6 billion mcf ) x ($3.40/mcf) = $70.04 billion B = (1/2) x (2.4 billion mcf) x ($1.33/mcf ) = $1.60 billion C = (1/2) x (2.4 billion mcf ) x ($3.40/mcf ) = $4.08 billion The annual change in consumer surplus that would result from these hypothetical price controls would therefore be A B = 70.04 1.60 = $68.44 billion. The change in producer surplus would be A C = 70.04 4.08 = $74.12 billion. And finally, the annual deadweight loss. would be B C = 1.60 4.08 = $5.68 billion.
Hintalattia Entä jos hintasäätelyllä asetettu hintalattia ylittää markkinatasapainossa määräytyvän hinnan? Tässä esimerkissä hintalattia on P min, jolla tuottajat haluavat tuottaa Q 2, mutta kuluttajat ostavat vain Q 3. Jos tuottajat tuottavat Q 2, yhteensä Q 2 Q 3 jää myymättä ja muutos tuottajan ylijäämässä on A C D. Tuottajat ryhmänä saattavat hävitä hintalattian vuoksi. ΔCS = A B ΔPS = A C D
Esimerkki: Loi Galland Vuonna 1997 Ranskassa voimaan astunut Galland-laki kielsi jälleenmyyjiä hinnoittelemasta tuotteita alle tukkuhinnan Lain tarkoituksena erityisesti suojella pieniä päivittäistavarakauppoja suurilta ketjuilta Biscourp ym. (2008) Tukkuhinnan määritelmään ei sisällytetty jälleenmyyjien saamien vuosialennusten kaltaisia etuja Loi Galland lisäsi erilaisten piiloalennusten käyttöä Biscourpin ym. mukaan Galland-laki johti käytännössä toimialakohtaiseen vähimmäishinnoitteluun ja heikensi kilpailua erityisesti markkinoilla, joilla kilpailu oli aiemmin ollut toimivaa Lakimuutoksen arvioidaan nostaneen kuluttajahintoja jopa prosenttiyksiköllä. Valmistajat ja jälleenmyyjät sen sijaan hyötyivät hintojen noususta.
Vähimmäispalkka Kilpailullisilla työmarkkinoilla tasapainopalkka w 0, Yritysten maksettava w min. Työttömyys L 2 L 1 Hyvinvointitappio B+C Taustaoletuksena kilpailulliset markkinat: todellisuudessa yrityksillä voi olla monopsonivoimaa, mikä voi muuttaa myös minimipalkan vaikutuksen työllisyyteen. Minimipalkka Euroopassa Minimipalkkatutkimusta Suomesta: Böckerman ja Uusitalo (2008) Ja (melko) ajankohtainen juttu Economistissa: tässä
Yksikköverot
P b on kuluttajien maksama hinta (ml. vero). Tuottajat saavat P s (pl. vero). Tässä esimerkissä verotuksen taakka jakautuu tasan tuottajien ja kuluttajien kesken. Ostajat häviävät A + B. Myyjät häviävät D + C. Hallituksen verotulot A + D. Hyvinvointitappio B + C. Tasapainossa: Q D = Q D (P b ) ja Q S = Q S (P s ) Q D = Q S P b P s = t
VEROTUKSEN VAIKUTUS RIIPPUU KYSYNNÄN JA TARJONNAN JOUSTOISTA (a) Jos kysyntä joustamatonta tarjontaan verrattuna, verotuksen taakka kuluttajien harteilla. (b) Jos kysyntä joustavaa, taakka myyjillä. Pass-through kaava kertoo, kuinka suuri osa verosta koituu kuluttajien maksettavaksi: Pass-through osuus = E s /(E s E d )
Tuotantotukiaiset Tukiainen on negatiivinen vero Yksikkötukiainen s maksetaan tuotettua yksikköä kohden Hinnat P b = P s s P s = P b + s Tukiaisen kohtaanto P b P P s
Yhteenvetoa tukiaisista Tukiaisten seurauksena PS kasvaa CS kasvaa Mutta G kasvaa enemmän kuin PS+CS => hyvinvointitappio (DWL) Yleisesti ottaen markkinoiden joustamattomampi puoli hyötyy enemmän tukiaisista
Tuotantokatto/-kiintiöt Valtio asettaa kokonaistuotannolle katon Q Jos Q Q, tuotantokatto ei ole sitova Q < Q P = P D Q Miten sallittu kokonaistuotanto jaetaan kiintiöihin eri tuottajien kesken? Milloin kiintiöt lisäävät tuottajien ylijäämää?
Tukiostot Valtio ostaa osan tuotannosta ja poistaa sen markkinoilta (tuhoaa tai myy maailmanmarkkinoille alihintaan) Tukiosto Q siirtää kysyntäkäyrää oikealle Q yksiköllä Uusi hinta P 2, uusi kulutus Q D P 2 < Q Kokonaiskysyntä ml. tukiosto Q D P 2 + Q > Q Valtion meno G = P 2 Q Jos valtio myy tukiostot maailmanmarkkinahintaan P w < P, vientituen suuruus on G = P 2 P w Q
Hyvinvointianalyysin yhteenvetoa Peruskysymys: mikä on toimenpiteen vaikutus rahassa mitattaviin hyvinvoinnin komponentteihin CS, PS, T ja G? Vastausmenetelmä: Kysyntä- ja tarjontakehikko (markkinatasapaino) ennen ja jälkeen toimenpiteen Tunnistetaan alueet, jotka kuvaavat suureita CS, PS, T ja G Alueiden pinta-alojen muutokset kuvaavat hyvinvointivaikutuksia Huomaa, että esim. verotuksen aiheuttama hyvinvointitappio on sen kustannus, mutta toimenpiteen hyödyt (tulonsiirtojen vaikutus) eivät välttämättä näy tässä analyysissä