Aikuisten erityisohjauksen suositukset ammatillisessa aikuiskoulutuksessa Erilaiset oppijat -teematyöryhmän raporttityöryhmä 2013
Sisällys Suosituksen saate... 2 1. Johdanto... 3 2. Mitä erityisohjaus on aikuisohjauksen ja -koulutuksen kentällä?... 5 2.1. Aikuisten ohjaus- ja erityisohjauspalvelujen toteuttaminen moniammatillisena yhteistyönä... 5 2.2. Henkilökohtaistaminen aikuisten erityisohjauksen näkökulmasta... 6 3. Tukevatko aikuiskoulutuksen nykyiset järjestämismuodot asiakaslähtöisyyttä ja mahdollistavatko ne erityisohjauksen toimivuuden?... 7 3.1. Ammatillinen lisäkoulutus... 8 3.2. Oppisopimus koulutuksen järjestämismuotona... 9 3.3. Työvoimahallinnon hankkima ammatillinen koulutus... 10 4. Työryhmän suositusten yhteenveto... 12 Liitteet... 14 Lähdeluettelo... 15 1
Suosituksen saate Valtakunnallisessa Opin ovi -kehittämishankekokonaisuudessa kehitetään ja rakennetaan alueellisia tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluja. Osana kokonaisuutta on toiminut LAITURIprojektin koordinoima Erilaiset oppijat teematyöryhmä, johon on kuulunut laajasti aikuiskoulutuksen ja ohjauksen asiantuntijoita. He alkoivat jo muutama vuosi sitten pohtia aikuisten erityiseen tukeen liittyvän suosituksen sisältöjä, joilla pystyttäisiin mahdollistamaan elinikäisen oppimisen ohjauksen ja erityisohjauksen tasalaatuiset palvelut kaikille asiakkaille. Suosituksen tavoitteena on siten nostaa esille aikuisuudessa kohdattavien oppimiseen vaikuttavien monimuotoisten tekijöiden (elämänhallinnan vaikeudet, oppimisvaikeudet, mielenterveyshaasteet ym.) haasteet, jotka liittyvät vahvasti elinikäiseen oppimiseen ja sen toteutumiseen. Suurimpana tavoitteena nähdään näiden suositusten huomioiminen osana aikuiskoulutusta koskevaa lainsäädäntöä, jossa koulutuksen järjestäjille annettaisiin selkeät velvoitteet palveluiden järjestämiseksi. Lisäksi velvoittavia säädöksiä tarvitaan ohjauspalveluiden järjestämiseksi hakevan toiminnan osa-alueelle. Hakeva toiminta kohdistuu asiakkaisiin, jotka ovat työelämässä tai työttöminä ja pohtivat omia ura- ja koulutusvalintojaan. Aikuisten erityisohjauksen suositus ammatilliseen aikuiskoulutukseen pyrkii osaltaan selvittämään aikuisten erityisohjauksen haasteita aikuisohjauksen ja koulutuksen kentällä ja tuo esille suositukset, joilla ammatillinen aikuiskoulutus saadaan asiakaslähtöisemmäksi ja pystytään varmistamaan aikuisten erityisohjauksen toimivuus aikuiskoulutuksessa. Lisäksi selvityksen liitteenä on alueellisissa Opin ovissa ja ammatillisessa erityisoppilaitoksessa kehitettyjä malleja aikuisten erityisen tuen järjestämisestä alueella ja asiakastarinoita, joilla pyritään tuomaan esille aikuisten erityisohjauksen mahdollisuuksia ja haasteita ohjauksen arjesta. Suositustyöhön on osallistunut Erilaiset oppijat -teematyöryhmän raporttityöryhmän toimijoiden ohella Opetus- ja Kulttuuriministeriön rahoittaman YTY yksilöllisten opinpolkujen toteuttaminen yhteistyössä hankkeen toimijoita. Heidän kokoamansa selvityksen tuloksia erityisen tuen tarpeesta ja toteutumisesta ammatillisessa aikuiskoulutuksessa hyödynnettiin osana selvitysraporttia. Suositusta tukee OAJ:n Aikuisopettajien liitto AKOL ry. 2
1. Johdanto Elinikäisellä ohjauksella tarkoitetaan toimintaa, jossa asiakas saa ohjauksellista palvelua omassa tilanteessaan. Ohjauksen avulla hänen on helpompi ratkaista omaan tulevaisuuteensa liittyviä valintoja. CEDEFOPin (2005) määritelmän mukaan elinikäisen oppimisen ohjauksella tarkoitetaan toimia, jotka auttavat kansalaisia eri elämänvaiheissa tunnistamaan kykynsä, osaamisensa ja kiinnostuksensa, tekemään koulutuksellisia ja työuraan liittyviä päätöksiä ja hallitsemaan yksilöllisiä polkujaan opiskelussa, työssä ja muussa toiminnassa. Ohjausta tapahtuu eri toimintaympäristöissä: koulutuksessa, siirtymävaiheissa ja työpaikalla. Ohjausta antavat sekä julkisten sektorien että yksityisten sektorien toimijat (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2011). Elinikäisen ohjauksen tulisi tavoittaa kaikki ikäryhmät, mukaan lukien kaikkiin ikäryhmiin kuuluvat erityistä tukea tarvitsevat henkilöt. Tämä tavoite toteutuu lakisääteisesti ja rahoitusjärjestelmän näkökulmasta perusopetuksessa sekä ns. nuorten ammatillisessa koulutuksessa, muttei ammatillisessa aikuiskoulutuksessa. Tämän suosituksen tavoitteena on avata lainsäädäntöön, rahoitukseen ja toimintaan liittyviä epäkohtia aikuisen asiakkaan ja koulutuksen järjestäjän näkökulmista. Ammatillisen aikuiskoulutuksen kenttä on laaja, mutta tässä selvityksessä keskitytään näyttötutkintojen ja siihen valmistavan koulutuksen järjestämistä koskeviin epäkohtiin. Näyttötutkintona järjestettävä koulutus on työelämäkeskeistä, jolloin myös työelämän edustajien tulee osata toimia ohjauksen ja erityisohjauksen edellyttämällä tavalla. Vastuu asiakkaan tarvitsemasta erityisohjauksesta ja tukitoimista sekä soveltuvien menetelmien valinnasta on kuitenkin koulutuksen / tutkinnon järjestäjällä. Tukitoimien tiedonsiirrosta ja soveltuvien menetelmien valinnasta vastuu on koulutuksen järjestäjällä. Tällä perusteella rajataan tästä suosituksesta pois työssäoppimispaikoilla edellytetty ohjausosaaminen (esimerkiksi työhönvalmennus). Suosituksen keskeiset näkökohdat ovat linjassa Ehdotus valtioneuvoston strategiaksi koulutuksellisen tasa-arvon edistämiseksi (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2012) kanssa. Tämän lisäksi hyödynnetään Yksilöllisten opintopolkujen toteuttaminen yhteistyössä -hankkeessa (YTY-hanke) vuonna 2012 koottua selvitystä, jossa kartoitettiin miten erityisen tuen tarpeet toteutuvat ammatillisessa aikuiskoulutuksessa. 3
Laki ammatillisesta aikuiskoulutuksesta ei tunne erityisopetuksen käsitettä. Kuitenkin ammatillisen aikuiskoulutuksen kentällä yhdeksi tärkeäksi ohjauksen muodoksi on havaittu aikuisten erityisohjaus. Vaikka termillä ei ole virallista asemaa, niin se ei poista aikuisten erityisohjauksen tarvetta. Kuten YTY-selvityksessä (2012, 44) havaittiin, koulutuksen järjestäjät tiedostavat aikuisten erityisen tuen tarpeen, mutta heillä ei välttämättä ole taloudellisia tai osaamiseen liittyviä resursseja järjestää ja toteuttaa tukitoimia. Elinikäisen oppimisen, yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon näkökulmasta erityisen tuen tarpeen tunnistamiselle ja sen edellyttämille tukitoimille pitäisi olla lakisääteinen järjestelmä ja rahoituksen perusteet eri koulutusmuodoissa. Aikuisen erityisen tuen tarpeet eivät useinkaan poistu, vaan muuttavat muotoaan tai moninaistuvat vuosien aikana. (Ilola 2008, 23). Valtakunnallisessa Opin ovi -kehittämishankekokonaisuudessa rakennetaan alueellisia tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluja aikuisväestön ja työelämän tarpeisiin. Osana kokonaisuutta toimii LAITURI-projektin koordinoima Erilaiset oppijat - teematyöryhmä, jonka toiminnassa oli mukana aikuiskoulutuksen, ohjauksen ja erityisohjauksen asiantuntijoita. Asiantuntijat edustivat aikuiskoulutusta järjestäviä organisaatioita, erityisoppilaitosten aikuiskoulutusverkostoa ja kolmannen sektorin toimijoita. Teematyöryhmän toimijat haluavat ottaa erityisesti kantaa elinikäisen ohjauksen yhteen osa-alueeseen: aikuisten erityisohjaukseen. Työryhmässä määriteltiin toiminnan tavoitteeksi selvittää; 1) Mitä erityisohjaus on aikuisohjauksen ja -koulutuksen kentällä? 2) Mikä on aikuisten erityisohjauksen nykytilanne? 3) Tukevatko aikuiskoulutuksen nykyiset koulutuksen järjestämismuodot ammatillisen aikuiskoulutuksen asiakaslähtöisyyttä ja mahdollistaako se erityisohjauksen toimivuuden? Suositusta lähti koostamaan Erilaiset oppijat teematyöryhmästä koottu pienimuotoisempi raporttiryhmä, joka keräsi keskustelujen, raporttien ja lähteiden pohjalta vastauksia ja suosituksia edellä mainittuihin kysymyksiin ja avasi aikuisten erityisohjauksen haasteita. Raporttiryhmässä oli kiinteästi mukana myös YTY-hankkeen (Opetus- ja Kulttuuriministeriön rahoittama hanke YTY yksilöllisten opinpolkujen toteuttaminen) toimijat 4
oppilaitosten aikuiskoulutusverkostosta. YTY-hanke teki vuonna 2012 tutkimuksen Selvitys erityisestä tuesta ammatillisessa aikuiskoulutuksessa, joka antoi arvokasta tietoa erityisestä tuesta aikuiskoulutuksen kentällä. Tätä tietoa on hyödynnetty kattavasti myös tässä suosituksessa. 2. Mitä erityisohjaus on aikuisohjauksen ja -koulutuksen kentällä? 2.1. Aikuisten ohjaus- ja erityisohjauspalvelujen toteuttaminen moniammatillisena yhteistyönä Aikuisille suunnattu neuvonta- ja ohjauspalvelujen kenttä on monimuotoinen, koska aikuiskoulutuksen lainsäädäntö ei määrittele erityisohjausta antavan henkilöstön pätevyyttä tai osaamista. Tämä haaste näkyy myös erilaisissa ministeriöiden selvityksissä, joissa aikuiskoulutuksen ohjauksen tai erityisohjauksen ilmiöitä yritetään ymmärtää ammatillisen peruskoulutuksen terminologialla. (Opetusministeriö 2009:11) Ohjaushenkilöstön kirjon laaja-alaisuudesta on hyvänä esimerkkinä YT - kartoituksen tulokset (2012, 32), joissa todettiin mm. että aikuisen erityisen tuen kartoituksesta vastaa kolmetoista eri henkilöstöryhmää; vastaava opettaja, ammatillinen erityisopettaja, opinto-ohjaaja, laaja-alainen erityisopettaja, koulutuspäällikkö, rehtori, ohjaava opettaja, opiskelijaterveydenhuolto, psykologi, koulutustarkastajat, opettajat yhdessä, koulutussuunnittelija ja opintoneuvoja. Henkilöstöryhmät lisääntyivät, kun kysyttiin erityistä tukea tarvitsevan ohjaamisesta vastaavat tahot. Tällöin mukaan tulivat työpaikkaohjaajat ja -kouluttajat. Kyselyyn vastanneista 47 % ilmoitti, että henkilöstöllä ei ole riittävästi osaamista aikuisten erityisen tuen ohjaamiseen. Aikuisohjaus nähdään elinikäisen oppimisen viitekehyksessä keskeiseksi palveluksi, jolla edistetään elinikäistä oppimista, aktiivista kansalaisuutta ja työelämän toimivuutta. Ohjauksessa yksilöllä on mahdollisuus saada uutta tietoa, oppia uutta itsestään ja ympäristöstään, tutkia toimintansa taustalla olevia käsityksiä, arvoja ja uskomuksia, löytää merkityksiä kokemuksilleen ja oppia näkemään uusia reittejä päämääriensä ja tavoitteidensa asettamiseksi ja saavuttamiseksi (Onnismaa 2007, 69 71.) Tässä viitekehyksessä tulisi huomioida ohjaajan roolin muutos. Ohjauspro- 5
sessissa eivät tällöin päde samat lainalaisuudet kuin lasten ja nuorten ohjausprosessissa (Onnismaa 2007, 7). Työelämässä, koulutuksissa ja työttöminä on paljon aikuisia, joiden oppimisen haasteita ei ole aikaisemmin tunnistettu. Aikuisten erityisohjauksella tarkoitetaan heidän oppimisensa haasteisiin liittyvien tekijöiden selvittämistä/tunnistamista, joiden pohjalta erityisohjaus ja tuen tarpeet voidaan suunnitella. Työikäisten ihmisten oppimiseen liittyvien haasteiden tunnistaminen vaatii useimmiten myös mahdollisten aikaisempien negatiivisten kokemusten työstämistä, joihin on voinut liittyä kokemuksia omasta pärjäämättömyydestä, osaamattomuudesta ja itsensä tyhmäksi leimaamisesta. Aikuisten aikaisemmat negatiiviset oppimisen kokemukset ovat osaltaan voineet olla vaikuttamassa myös heidän työuriin liittyvien unelmiensa ja haaveidensa muuttumiseen.(paananen 2006; Korkeamäki, 2010, 24 25.) Aikuisten erityisohjauksen kehittämisen tarve on huomioitu Ehdotus Valtioneuvoston strategiaksi koulutuksellisen tasa-arvon edistämiseksi toimenpideehdotuksessa (34): Aikuiskoulutuksen tulee osaltaan huomioida erityistä tukea tarvitsevien aikuisten tuen tarve yksilöllisten opiskelupolkujen, opintojen joustavan toteuttamisen ja työelämälähtöisten tutkintojen toteuttamisessa. Lakia ammatillisesta aikuiskoulutuksesta muutetaan tavoitteen mukaisesti. Suosituksen tekevä työryhmä ehdottaa, että sen lisäksi että lakia ammatillisesta aikuiskoulutuksesta muutetaan yllä olevan tavoitteen mukaisesti, niin myös aikuiskoulutuksen henkilöstön pätevyys- ja osaamisvaatimuksia tarkennetaan ja selvennetään. Tämä tarve nousi selkeästi näkyviin myös YTYselvityksessä. 2.2. Henkilökohtaistaminen aikuisten erityisohjauksen näkökulmasta Ammatillista aikuiskoulutuksen järjestämistä säätelee henkilökohtaistamismääräys (OPH43/011/2006). Kyseinen määräys edellyttää henkilökohtaistamisen toteutumista hakeutumisen, tutkinnon suorittamisen ja tarvittavan ammattitaidon hankkimisen vaiheissa. Määräyksessä todetaan, että Henkilökohtaistamisessa on otettava huomioon erilaisesta kulttuuri- ja kielitaustasta tai muusta syystä kuten luki- ja kirjoitushäiriöistä mahdollisesti johtuvat erityistarpeet ja lähtökohdat. Määräys ei kuiten- 6
kaan ota tarkemmin kantaa erityisohjaustarpeisiin tai siihen, miten em. asiat on otettava huomioon. Opetushallituksen julkaisemassa YTY selvityksessä (2012,43) tuli esille, että koulutuksen järjestäjillä on ollut erilaisia tulkintoja henkilökohtaisten opetusjärjestelyjen suunnitelman laatimisessa. Näyttötutkinto-oppaassa (Opetushallitus 2012) on selkiytetty erityisen tuen järjestämisen velvoitetta sekä dokumentointia. Koulutuksen järjestäjät velvoitetaan kuvaamaan järjestämissuunnitelmissa erityisen tuen tarpeiden kartoittamista ja sen pohjalta käytössä olevia tuki- ja ohjausmuotoja. Koska järjestämissuunnitelmat käsitellään kuitenkin ensisijaisesti vain tutkintotoimikunnassa, jää harkintavalta tuki- ja ohjaustoimien riittävyyttä arvioitaessa ko. tutkintotoimikunnan varaan. Suosituksen tehnyt työryhmä ehdottaa, että lakiuudistuksessa tulee huomioida tutkinnon suorittamisen kolme vaihetta ja ottaa kantaa kussakin vaiheessa toteutettavien tukitoimien järjestämisvelvoitteeseen. Henkilökohtaistamismääräykseen liitetään velvoittava osuus erityisen tuen tarpeen tunnistamiseen ja kartoittamiseen sekä siihen liittyvien erityisten tukitoimien suunnitelman laatimiseen hakeutumisvaiheessa. Edellinen suositus on samassa linjassa Ehdotus Valtioneuvoston strategia koulutuksellisen tasa-arvon edistämiseksi raportissa olevan toimenpide-ehdotuksen (26) kanssa. 3. Tukevatko aikuiskoulutuksen nykyiset järjestämismuodot asiakaslähtöisyyttä ja mahdollistavatko ne erityisohjauksen toimivuuden? Tutkintoon hakeutuvan opiskelijan näkökulmasta katsottuna erityisohjauksen palvelut ovat hyvin eriarvoisia ja eri tavoin saatavilla. Rahoitusmuoto voi joko mahdollistaa erityisten tukitoimien saamisen tai estää jopa niiden tarpeen kartoittamisenkin. Ehdotus Valtioneuvoston strategiaksi koulutuksellisen tasa-arvon edistämiseksi toimenpiteen 33 ja YTY-selvityksen suosituksen näkökulmat ovat yhteneväiset. Tutkinnon suorittajat ovat eriarvoisessa asemassa riippuen siitä, ovatko he suorittamassa tutkintoa ammatillisena peruskoulutuksena vai näyttötutkintona. Tämä joh- 7
tuu siitä, että vain ammatillisen peruskoulutuksen puolella on selkeät määräykset erityisen tuen antamisesta. Ammatillinen lisäkoulutus kuuluu lakiin ammatillisesta aikuiskoulutuksesta, jossa tällaisia määräyksiä ei ole. Juuri valmistuneessa tutkimuksessa on selvitetty aikuisten lukivaikeuksia (N=1166) ammatillisessa aikuiskoulutuksessa. Näiden lisäksi selvityksessä perehdyttiin siihen, tunnistavatko aikuiset omat oppimisvaikeutensa. Tutkimuksen mukaan valtaosa, jopa 80 % aikuisista, joilla on lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksia, eivät tunnista omia teknisen lukutaidon, kirjoittamisen tai luetun ymmärtämisen vaikeuksiaan (Kari & Lehto-Lavikainen 2013). Koska aikuiset eivät tunnista vaikeuksiaan, heidän on myös mahdoton kertoa näistä ja pyytää niihin tukea. Ilman riittäviä resursseja oppilaitoksissa jo tunnistaminenkin on satunnaista. Tilanne saattaa ajautua tästä syystä monenkin aikuisen kohdalla opintojen keskeyttämiseen. Tämä myös eriarvoistaa tutkinnon suorittajia ja heidän mahdollisuuksiaan vahvistaa omaa koulutustasoaan. 3.1. Ammatillinen lisäkoulutus Ammatillisella lisäkoulutuksella tarkoitetaan näyttötutkintona suoritettavia ammattija erikoisammattitutkintoja. Lisäkoulutus voi olla myös muuta ammatillisesti osaamista vahvistavaa koulutusta, kuten näiden tutkintotasojen osatutkintojen suorittamista. Ammatillisen lisäkoulutuksen rahoituksen määräytymisperusteet on luotu ennen näyttötutkintojärjestelmän käyttöönottoa. Rahoituksen rakenne ei huomioi henkilökohtaistamismääräyksen (OPH43/011/2006) mukaista tutkinnon kolmivaiheisuutta (hakeutuminen, tutkinnon suorittaminen ja tarvittavan ammattitaidon hankkiminen). Muun muassa opiskelijavalintaa edeltävä hakeutumisvaiheen osuus edellyttää erityisesti erityisen tuen tarpeen kartoittamisen näkökulmasta merkittäviä panostuksia koulutuksen järjestäjältä. Näyttötutkintojen järjestämisessä edellytetään valittavan valmiuksien kartoittamista huomioiden yksilön tarvitsema tuki ja ohjaus. Tämä toteutuu monelta osin ennen tutkinnon suorittajaksi/opiskelijaksi hyväksymistä, eikä kuulu näistä syistä valtionosuusrahoituksen piiriin. Opiskelijat/tutkinnon suorittajat, jotka tarvitsevat lisätukea tai ohjausta sekä erityisen tuen suunnittelua osaksi tutkinnon 8
suorittamista, ovat vaarassa olla opiskelijavalintatilanteissa epätasa-arvoisessa asemassa, koska rahoitus ei kannusta valitsemaan lisätuen-/ohjauksen tarpeessa olevia yksilöitä. Oppilaitosmuotoisen lisäkoulutuksen rahoituksessa on käytössä kahden (2) vuoden tasoitusjakso. Korotus yksikköhintaan myönnetään niiden opiskelijoiden osalta, joille annetaan erityisiä opetus- ja oppilashuoltopalveluita vamman, sairauden tai niihin rinnastettavan seikan vuoksi. Jotta koulutuksen järjestäjän on mahdollista valita tutkinnon suorittajia, joilla on erityisen tuen tarve, tulisi toiminnallisesti rahoituksen tasoitus tapahtua kalenterivuosittain toteuman mukaan. Ehdotuksessa valtioneuvoston strategiaksi koulutuksellisen tasa-arvon edistämiseksi (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2012) todetaan, että tarkoituksena on selvittää mahdollisuudet ottaa huomioon erityisopiskelijoiden työllistyminen osana tuloksellisuusrahoitusta. Tämän perusteella voidaan todeta, että rahoitusjärjestelmää tulee kehittää siihen suuntaan, että yksilölliset tarpeet ja tukitoimet tunnustetaan aidosti näyttötutkinnossa rahoituksen määräytymisperusteissa. Tuloksellisuusrahoituksen määritellyssä tai tutkinnon järjestämislupia myönnettäessä tulisi arvioida, onko koulutuksen järjestäjällä riittävä osaaminen erityisen tuen järjestelyihin tutkinnoissa. Muun muassa referenssit erityisohjauksen palveluiden järjestämisestä ja muodolliset pätevyysehdot voisivat ohjata koulutuksen järjestäjiä aikuisten erityisohjauksen tehtävän hoidossa. 3.2. Oppisopimus koulutuksen järjestämismuotona Oppisopimuskoulutuksena voidaan järjestää ammatillista peruskoulutusta sekä ammatillista lisäkoulutusta. Oppisopimus edellyttää määräaikaista työsuhdetta koulutuksen/tutkinnon suorittamisen ajaksi. Em. ammatillinen lisäkoulutus voi olla joko ammatti- tai erikoisammattitutkintoon valmistavaa koulutusta tai muuta ammatillista tutkinnon suorittajan tai työnantajan tarpeisiin räätälöityä lisäkoulutusta. Oppisopimusta voidaan järjestää tuettuna oppisopimuksen ja/tai siihen voidaan tehdä erityisen tuen suunnitelma osaksi henkilökohtaistamista. Oppisopimuskoulutuksena järjestettävän muun ammatillisen lisäkoulutuksen rahoitus on pienempi. 9
Tuettujen oppisopimusten määrä on valtakunnallisesti mitattuna marginaalinen suhteessa oppisopimusten kokonaismäärään. Tuetun oppisopimuksen kehittämiskokeiluissa on todettu, että henkilökohtaisen opetuksen järjestelyt edellyttävät taloudellisten resurssien kohdentamista niin tutkinnon suorittajan yksilöllisiin erityisen tuen muotoihin tietopuolisissa opinnoissa kuin työnantajalle kohdistettaviin tuki- ja ohjausneuvonnan muotoihin. Muun muassa työhönvalmentajan tuottamat palvelut on tunnistettu osana onnistunutta tuettua oppisopimusta. Oppisopimuskoulutuksen järjestämisen kehittämiseksi resurssien kohdentamisessa tulisi huomioida sekä määritellä koulutuksen järjestäjän ja tutkintoa tarjoavan oppilaitoksen tehtävät/tuottamat palvelut ns. normaalissa sekä tuetussa oppisopimuksessa. Lisäksi työnantajien kannustaminen tuettujen oppisopimusten sekä erityisen tuen tarpeessa olevien henkilöiden oppisopimusten tekemiseen tulisi rahoituksellisesti huomioida korotettuna koulutuskorvauksena. 3.3. Työvoimahallinnon hankkima ammatillinen koulutus Työvoimakoulutus on työ- ja elinkeinohallinnon kilpailuttamaa koulutusta. Koulutus voi olla yksittäiselle opiskelijalle tai ryhmälle suunnattuja tutkintoja. Se voidaan myös räätälöidä yksilön tarpeiden mukaan huomioiden kuitenkin puitesopimus ja oppilaitoksen mahdollisuudet toteutukseen. Koulutusten hankinnassa ELY-keskus/ TE-toimisto painottavat tutkinnon vaikuttavuutta työllistävyyden näkökulmasta. Kilpailutettavissa koulutuksissa on ELYkeskusten kesken vaihtelevuutta siinä, mikä merkitys henkilökohtaistamiselle ja yksilöllisille tukitoimille annetaan opiskelijatyöpäivän hintaa määriteltäessä. Perinteisimmillään osa ELY-keskuksista huomioi ammatillista koulutusta kilpailuttaessaan ainoastaan ryhmäkohtaisen opetuksen järjestelyt ja tutkintotilaisuuksista aiheutuvat välittömät kulut opiskelijoittain. Yksilöohjauksen ja lisätukitoimien/-ohjauksen määrä vaihtelee hankintasopimuksittain tällä hetkellä suuresti. Työvoimakoulutuksena järjestettävissä koulutuksissa on ollut käytössä lisäohjauksen resurssi, jonka avulla on yksilöidysti perusteltuna pystytty tarjoamaan aikuiselle 10
lisätukea. Uusissa hankintasopimuksissa on useimmiten eri ELY-keskusten alueilla päädytty rahoitusmalleihin, joissa koulutuksen hankinnoissa ohjaukseen ja tukeen liittyvä rahoitus kirjataan jo hankintasopimukseen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että henkilö, joka hakeutuu tutkinnon suorittajaksi työvoimakoulutuksen kautta, saa rajoitetummin tukipalveluita. Näin ollen eri koulutuksen rahoitusmuotojen välillä vallitsee epätasapaino eivätkä yhdenvertaisuuslain edellyttämät näkökulmat useinkaan toteudu. Edellä kuvatun perusteella voidaan todeta, että ammatillisissa työvoimakoulutuksissa aikuisille tarjottavien yksilöllisten erityisohjauspalveluiden määrä ja laatu vaihtelevat hankintasopimuksittain suuresti. Huolen aiheena ELY-keskusten kanssa käydyissä keskusteluissa on nostettu toistuvasti esiin henkilökohtaistamismääräyksen noudattamisen velvoitteen ristiriita suhteessa rahoittajan painottamiin kriteereihin kilpailutustilanteessa. Suosituksen tehnyt työryhmä ehdottaa, että erityisen tuen tarpeen kartoittaminen ja tuen antaminen on velvoitettava järjestämään koulutuksen rahoitusmuodosta riippumatta. Erityisen tuen järjestämisestä saatava ylimääräinen rahoitus on oltava samansuuruinen kaikissa rahoitusmuodoissa ja kaikissa tutkintotasoissa. Edelleen kaikissa rahoitusmuodoissa tulee myös huomioida hakeutumisvaiheessa annettava monipuolinen tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluiden verkostomainen järjestäminen. 11
4. Työryhmän suositusten yhteenveto I) Aikuiskoulutuksen rahoituksen uudistuksessa tulee huomioida henkilökohtaistamismääräyksen mukaiset kokonaisvaltaiset velvoitteet koulutuksen järjestäjälle. Nykyinen koulutuksen rahoitus ei tunnista esimerkiksi opiskelijavalintaa edeltävästä hakeutumisvaiheesta syntyviä kuluja. Hakeutumisvaihe kokonaisuudessaan tulee kytkeä koulutuksen rahoituksen piiriin. II) Henkilökohtaistamismääräykseen tulee liittää velvoittava osuus erityisen tuen tarpeen tunnistamiseen ja kartoittamiseen sekä siihen liittyvät erityiset tukitoimet. III) Koulutuksen järjestäjä on velvoitettava erityisen tuen kartoittamiseen ja tuen antamiseen koulutuksen järjestämismuodosta riippumatta. Erityisen tuen järjestämisestä saatava yksikköhinnan korotus on oltava samansuuruinen kaikissa koulutusmuodoissa. IV) Erityistä tukea tarvitsevien aikuisten tasa-arvoista näyttötutkinnon suorittamisen mahdollisuutta tulee aktiivisesti edistää. Tällä hetkellä tutkintoon valintatilanteessa rahoitus ei kannusta valitsemaan lisätuen-/ohjauksen tarpeessa olevia yksilöitä. V) Toimintalainsäädännössä tulee ottaa kantaa siihen, miten tarjottavat erityisen tuen palvelumuodot määritellään. Rahoitusjärjestelmän tulee kannustaa myös verkostoyhteistyöhön muun muassa työhönvalmennuspalveluita järjestettäessä. VI) Henkilöstön muodollisen pätevyyden ja muita osaamisvaatimuksia tulee kehittää osana aikuiskoulutuksen lainsäädännöllistä kokonaisratkaisua. Muun muassa aikuisten erityisohjausta koskevat referenssi ja muodolliset pätevyysehdot voisivat ohjata koulutuksen järjestäjiä aikuisten erityisohjauksen tehtävän hoidossa. 12
VII) Tuloksellisuusrahoitusta määritellessä sekä tutkinnon järjestämislupia myönnettäessä tulee arvioida, onko koulutuksen järjestäjällä riittävä osaaminen erityisen tuen järjestelyihin tutkinnoissa. VII) Oppisopimuksen kehittämisessä tulee huomioida ja määritellä oppisopimuksen koulutuksen järjestäjän, työnantajan ja tutkintoa tarjoavan oppilaitoksen tehtävät/tuottamat palvelut tuetussa sekä erityisen tuen suunnitelman vaativien henkilöiden oppisopimuksissa. VIII) Työnantajien kannustaminen tuettujen ja erityisen tuen oppisopimusten luomiseen tulee rahoituksellisesti huomioida korotettuna koulutuskorvauksena. IX) Nuorisotakuun piirissä olevien nuorten - ja tuettujen oppisopimusten luomisessa tutkinnon osakohtainen markkinointi lisäisi työnantajien kiinnostusta ja oppisopimusmuotoisen järjestämisen vetovoimaisuutta. X) Opetushallinnon viranomaisten tulee tiedottaa ja opastaa aiempaa aktiivisemmin Työ- ja elinkeinohallintoa koulutuksenhankinnan kilpailuttamisessa. Ammatillisissa työvoimakoulutuksissa aikuisille tarjottavien yksilöllisten erityisohjauspalveluiden määrä ja laatu vaihtelevat hankintasopimuksittain suuresti. Henkilökohtaistamismääräyksen noudattamisen velvoite aiheuttaa toistuvasti ristiriitoja suhteessa rahoittajan painottamiin kriteereihin kilpailutustilanteessa. 13
Liitteet 1a Opin Ovi L-U, Luksia 1b Erityisen tuen suunnitelma, Luksia 2a Erityisen tuen prosessi, Salpaus 3a Opin Ovi, Aktiva 3b Opin Ovi, Aktiva 4a Asiakastarina 4b Asiakastarina 4c Asiakastarina 14
Lähdeluettelo Ilola, H. 2008. Aikuisten lukivaikeudet tutkintotavoitteisessa työvoimakoulutuksessa. Lisensiaattityö. Joensuun yliopisto. Kari, N. & Lehto-Lavikainen, S. 2013: Aikuisten lukemisen ja kirjoittamisen taidot ammatillisessa aikuiskoulutuksessa. Jyväskylä: Rihto Oy. Korkeamäki, J. 2010. Aikuisten oppimisvaikeudet Näkökulmia selviytymiseen. Helsinki: Yliopistopaino. Opetus- ja kulttuuriministeriö 2011. Elinikäisen ohjauksen kehittämisen strategiset tavoitteet. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmän muistioita ja selvityksiä 2011:15. Opetushallitus 2006.Henkilökohtaistamismääräys 43/011/2006. Opetushallitus 2012. Näyttötutkinto-opas 2012:11. Onnismaa, J. 2007. Ohjaus- ja neuvontatyö. Aikaa, huomioita ja kunnioitusta. Helsinki. Hakapaino Oy. Opetus- ja kulttuuriministeriö 2012. Ehdotus valtioneuvoston strategiaksi koulutuksellisen tasa-arvon edistämiseksi. Opetus- ja kulttuuriministeriö 2009. Ammatillisesti suuntautuneen aikuiskoulutuksen kokonaisuudistus. Opetus ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2009:11. Paananen, S. 2006. Dysleksia, identiteetti ja biografinen oppiminen. Dysleksia Aikuisen elämänkerronnassa. Akateeminen väitöskirja. Acta Universitatis Lapponiensis 107. Rovaniemi: Lapin yliopisto. YTY- hanke 2012. Selvitys erityisestä tuesta ammatillisessa aikuiskoulutuksessa. 15
16
Liite 1b 17
Liite 2a 18
Liite 3a 19
20
Liite 3b 21
22
23
24
25
26
27