Ilmarinen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen asiakaslehti 1/2011 Pitkästä työurasta hyve Vaatiiko eläkejärjestelmä remonttia? Minkälaiseen Suomeen työeläke syntyi? LAPPI LUMOSI KATJA KUUSIMÄEN LÄÄKÄRIASEMA YLLÄKSELLE
Ilmarinen 1/2011 Sisältö Pääkirjoitus Sijoitustuotot palanneet hyvälle tasolle 4 Debatti Työurasyöpöt kuriin 5 5 Kuva: MikkoKäkelä Työhyvinvointi Varhainen välittäminen varmistaa työkyvyn 10 Työ ja eläke Pitäisikö aiempia eläkeuudistuksia korjailla? 14 Tulos Ilmarisella hyvä vuosi 16 Sijoitukset Öljy-yhtiö BP sitoutui vastuullisiin toimintatapoihin 18 Yrittäjän elämää Lapin lumo vei lääkäriksi Ylläkselle 20 Elämäni kunnossa Pää terävänä ja jalat liikkeellä 23 Ilmarinen 50 vuotta 1960-luku nykyaikaistumisen vuosikymmen 26 Työn iloa 9 Kolumni 13 Ajankohtaista 29 31 På svenska 32 33 Kysyttyä 34 Palveluvinkki 35 Asiakastilaisuudet 36 Töitä pitäisi tehdä entistä pidempään, sillä väki vanhenee ja elää entistä pidempään. Leila Kostiainen, Lasse Laatunen ja Jaakko Kiander pohtivat, miten työuria saataisiin pidemmiksi. Debatti 26 Työeläkelaki hyväksyttiin kesällä 1961, ja Ilmarinen perustettiin viisi kuukautta myöhemmin. Suomi oli silloin maatalousvaltainen maa ja useimmat suomalaiset elivät nuukaa elämää. 1960-luvulla uskottiin edistykseen. Kasvua edistivät edullinen ikärakenne ja halpa energia, kertoo tutkija Jukka Kortti. Kuva: Esko Tuomisto JULKAISIJA: Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen PÄÄTOIMITTAJA: Päivi Sihvola TOIMITTAJAT: Sami Kelhä, Satu Malkamäki, Eila Parkkonen, Marianne Partanen Sähköposti: asiakaslehti@ilmarinen.fi TOIMITUSKUNTA: Pirkko Auvinen, Kati Huoponen, Anna Hyrske, Ilari Jämsen, Jaakko Kiander, Mari Merilampi, Mika Paananen, Pauliina Ripatti LAYOUT: Neodes / Esko Tuomisto, Reprotyö: HEKU Painopaikka: Punamusta Oy, ISSN: 1239-050X Painos: 90 000. Painettu maaliskuussa 2011. Seuraava Ilmarinen-lehti ilmestyy 21.6.2011 Kannen kuva: Paul Palmer Eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen asiakaslehti 1/2011 Ilmarinen Pitkästä työurasta hyve Vaatiiko eläkejärjestelmä remonttia? Minkälaiseen Suomeen työeläke syntyi? LAPPI LUMOSI KATJA KUUSIMÄEN LÄÄKÄRIASEMA YLLÄKSELLE 2
Kuva: NEODES Kuva: Esko Tuomisto Vinkki Näet uuden työeläkeotteesi verkosta heti huhtikuun puolenvälin jälkeen. Työhyvinvointi10 Rautakirjan varhaisen välittämisen mallin lähtökohtana oli sairauspoissaolojen seuranta. Mallin ideana on auttaa työyhteisöä käsittelemään ongelmia. Yhtiö on saavuttanut mallilla hyviä tuloksia. YHTEYSTIEDOT: Käyntiosoite: Porkkalankatu 1, Helsinki Postiosoite: 00018 Ilmarinen Puhelin: 010 284 11 Eläke- ja vakuutusasiat: puhelin 010 195 000 Asiakastietojen muutokset: vakuutuspalvelu@ilmarinen.fi Ilmarisen yhteistyökumppaneita ovat OP-Pohjola-ryhmä ja Pohjantähti. www.ilmarinen.fi Kuva: Esko Tuomisto 23 Sirkka Minkkinen tunnetaan Loppukiristä. Loppukiri on normaali kerrostalo, mutta asukkaat hoitavat itse yhdessä ruokahuollon, siivoavat yhteiset tilat ja järjestävät monenlaista aktiviteettia. Työ yhteiseksi hyväksi antaa merkitystä elämään, hän sanoo. Elämäni kunnossa Käy jo nyt valitsemassa sähköinen työeläkeote vuodelle 2011, niin olet mukana 1000 euron arvoisen matkalahjakortin arvonnassa. www.ilmarinen.fi/tyoelakeote Ennuste Eläkkeellesiirtymisiän odote Kaikki työeläkkeelle siirtyneet 63,0 Ikä 56,0 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 2010 Lähde: Eläketurvakeskus Fakta 50-vuotiaan odote 25-vuotiaan odote Ilmarisen henkilöstötunnuslukuja Eläkeuudistuksen yhteydessä arvioitu kehitys Henkilömäärä 589 Lähtövaihtuvuus 5,1 % (myös eläkkeelle jääneet) Sairauspoissaoloprosentti 3,6 % Työkyvyttömyysmaksuun vaikuttava maksuluokka 2 Eläkkeelle vuosina 2008 2010 jääneiden keski-ikä: vanhuuseläkkeet 63,5 vuotta kaikki eläkkeet 62,7 vuotta 62,3 60,4 3
Pääkirjoitus Työeläkevarojen sijoitustuotot palanneet hyvälle tasolle Kuva: MikkoKäkelä Työeläkevarojen pitkän aikavälin sijoitustuottojen palautuminen vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen on ollut odotettuakin nopeampaa. Jo vuonna 2009 monet suomalaiset työeläkeyhtiöt, Ilmarinen etujoukossa, ylsivät ennätystuottoihin. Myös sijoitusvuosi 2010 oli menestyksekäs. Niin Ilmarisen kuin kolmen muunkin parhaiten menestyneen työeläkeyhtiön sijoitustuotot olivat 11 prosentin tuntumassa. Lopputulos oli erinomainen, kun otetaan huomioon sijoitusvuoden haasteet. Niistä suurimmat olivat korkotason alhaisuus sekä euroalueen valtionlainakriisin luoma epävarmuus. Lisäksi osakekurssien vaihtelu oli melkoista vuoristorataa, mikä aiheutti monenlaista päänvaivaa sijoittajalle. Eläkesijoittajan kohdalla olennaisinta on kuitenkin tarkastella pitkän aikavälin keskimääräisiä sijoitustuottoja ovathan eläkevastuutkin pitkäaikaisia. Työeläkeyhtiöt ovat vuodesta 1997 voineet sijoittaa eläkevaroja laajemmin eri omaisuusluokkiin, joten tuottoja on perusteltua tarkastella tästä vuodesta lähtien. Ilmarisen sijoitusten reaalituotto on ollut keskimäärin 4,4 prosenttia vuodessa. Näin hyvä tuotto kertoo mielestäni yhtiön pitkäjänteisen sijoitusstrategian toimivuudesta. Eläketurvakeskus laatii laskelmia työeläkkeiden ja niiden rahoituksen kehityksestä. Viime vuosina työeläkemaksuennusteissa on käytetty neljän prosentin reaalituotto-oletusta, jonka Ilmarisen hoitamien eläkevarojen keskimääräinen tuotto siis ylittää selvästi. Sijoitusten tuotto onkin eläkejärjestelmän rahoituksen kannalta erittäin tärkeä tekijä. Nyrkkisääntö on, että prosenttiyksikön muutos pitkän aikavälin tuotoissa tarkoittaa suunnilleen kahden prosenttiyksikön muutosta työeläkemaksun suuruuteen. Ilmarisen asiakkaina olevat työnantajayritykset sekä niin nykyiset kuin tulevatkin eläkkeensaajat voivat olla luottavaisin mielin. Ilmarisen sijoituspolitiikka on osoittautunut toimivaksi ja turvaa yhtiön hoitamien eläkevarojen kilpailukykyisen tuoton myös tulevaisuudessa. Timo Ritakallio varatoimitusjohtaja Haasteita seuraavalle hallituskaudelle Neodes 4 Uskon, että työurakysymykseen syntyy kokonaisratkaisu. Sen pitää sisältää keinot, joilla vähennetään työkyvyttömyyseläkkeitä ja saadaan nuoret nykyistä nopeammin työelämään. Vaikka eläkkeelle siirtyminen on myöhentynyt, todennäköisesti myös vanhuuseläkeikäraja on otettava tarkasteluun. Kymmenen vuoden päästä eläkeikä on luultavasti nykyistä korkeampi. toimitusjohtaja Harri Sailas vuoden 2010 tilinpäätöstiedotteessa
Debatti Teksti: Satu Malkamäki Kuvat: Mikko Käkelä Tarve työurien venyttämiselle on nyky-suomessa kiistaton. Millä keinoin suomalaiset saadaan pidettyä työn syrjässä kiinni entistä pidempään, on kuitenkin epävarmaa. Tulevan hallituksen odotetaankin ensi töikseen synnyttävän isoja eläkepoliittisia ratkaisuja. TYÖURASYÖPÖT KURIIN TYÖURIIN LISÄÄ PITUUTTA. Työurien pidentämisen välttämättömyydestä ja keinoista keskustelivat Ilmarinen-lehden debatissa STTK:n pääsihteeri Leila Kostiainen, EK:n lakiasiainjohtaja Lasse Laatunen ja Ilmarisen eläkepolitiikasta ja taloudesta vastaava johtaja Jaakko Kiander. 5
Debatti Mitkä ovat keskeiset syyt, joiden vuoksi työurien pidentäminen nopeasti on välttämätöntä? Jaakko Kiander: Työurien pidentäminen on tärkeää kansantalouden ja julkisen talouden kannalta. Väestön ikääntyminen johtaa meillä lähivuosina työikäisen väestön supistumiseen. Tätä voidaan kompensoida sillä, että työurat pitenevät. Jos työskentelemme pidempään, ei väestön ikääntyminen johda työllisyyden laskuun eikä talouskasvun hidastumiseen. Pidemmät työurat hyödyttävät myös valtion ja kuntien taloutta; hyvinvointipalveluista aiheutuva maksurasitus on pienempi, jos työllisyys on korkeampi. Lisäksi on muistettava, että pidemmät työurat hyödyttävät tulevia eläkeläisiä: mitä pidempi työura sitä parempi eläke. Leila Kostiainen: 1970-luvulla ja vielä 1980-luvullakin oli lähes tuomittavaa tehdä töitä yli eläkeiän. Sitä pidettiin jopa itsekkäänä, ikään kuin ikääntyvä työntekijä veisi työn nuoremmilta. Tuolloin vallitsi staattinen käsitys työmarkkinoista, eli oltiin sitä mieltä, että työmarkkinoilla on tietty määrä työtä, joka sitten jaetaan. Yksi hyvä kannustin jatkaa töissä on palkka, joka nyt yleensä on suurempi kuin eläke. Leila Kostiainen STTK On hyvä, että nykyään töissä pitkään jatkaminen on kääntynyt jo hyveeksi. Uskon, että joustava eläkeikä, 63 68 vuotta, pidentää työuria. Oma valinnan mahdollisuus eläkkeelle jäämisestä lisää halukkuutta pysyä työelämässä. Lasse Laatunen: Olen samaa mieltä. Erittäin myönteistä on se, että nykyään on yhä enemmän työpaikkoja, joissa yritetään löytää ikääntyneille työntekijöille sopivia työnkuvia. Tosin paljon on toki vielä tehtävääkin, että työurat pitenisivät. Miten pitkiä suomalaisten työurien pitäisi olla? Kostiainen: Eläkeikäraja on asia, johon kohdistuu kovia nousupaineita. Ikärajan muutoksella ei kuitenkaan pystytä vaikuttamaan työuran pituuteen. Laatunen: Näen vanhuuseläkeikärajan merkityksen kyllä paljon suurempana. Mielestäni se on yksi keskeinen tekijä, joka pitää eläkejärjestelmää ryhdissään. Jos ikäraja on liian matala, niin se vaikuttaa muutenkin asenteisiin. Ei se saa tietenkään olla niin korkea, että sen saavuttaminen koetaan toivottomana. Työuran pituudella pitäisi olla vaikutusta siihen, koska eläkkeelle voisi jäädä. Näyttää siltä, että ihmiset kokevat sen oikeudenmukaisena kriteerinä. On helpompi hyväksyä 63 vuoden eläkeikä 40 vuoden työuralla kuin 30 vuoden työuralla. Kostiainen: Äkkiseltään voi vaikuttaa siltä, että 40 vuoden työ-uralla eläkkeelle pääseminen on oikeudenmukaista. Mutta siihen liittyy pikemminkin epäoikeudenmukaisuutta, kun mietitään, millaiseksi työelämä on kehittynyt viimeisen vuosikymmenen aikana. Työsuhteet ovat lyhyitä ja pätkittäisiä etenkin nuorilla. Olisi hyvin vaikeaa ja epävarmaakin yrittää koota tällaisesta pirstaleisesta työhistoriasta sellainen tieto, jolla varmasti saa eläkkeen. Mikään taho ei tällä hetkellä kerää yksityiskohtaisia tietoja henkilön työsuhteiden pituudesta. Kiander: On toki kohtuullista, että 40 vuoden työuran jälkeen pääsee eläkkeelle 63-vuotiaana. Työuran vuosien laskeminen ei ole kuitenkaan yksiselitteistä: miten huomioidaan kesätyöt ja erilaiset pätkätyöt, miten suhtaudutaan vanhempainvapaisiin ja varusmiespalvelukseen jne? Eläketurvakeskuksen arvion mukaan eläkeiän nostaminen 63 vuodesta ylöspäin ei vaikuttaisi kovin paljoa todelliseen eläköitymisikään. Kauempana tulevaisuudessa tilanne voi kuitenkin tältä osin muuttua ja on syytä varautua henkisesti siihen, että eläkeikärajojen sitominen elinajan odotteen kehitykseen tulee jossain vaiheessa ajankohtaiseksi. Saksa esitti vastikään EU-maille yhteistä eläkeikää. Mistä tämä kertoo? Kostiainen: EU:llahan ei ole mandaattia päättää asiaa, koska eläkejärjestelmät ovat kansallisia. Mutta kyllä tällä ehdotuksella on varmasti tarkoitus vaikuttaa kansalliseen harkintaan. 6
Täsmätietoa työurien pituudesta Suomalaiset jäävät eläkkeelle keskimäärin 60,4-vuotiaana, kertovat Eläketurvakeskuksen vuoden 2010 tilastot. Vuonna 2009 eläkkeellesiirtymisikä oli 59,8. Työmarkkinaosapuolet ja hallitus pääsivät maaliskuussa 2009 yhteisymmärrykseen linjauksesta, jonka mukaan eläkkeellesiirtymisikää nostetaan vähintään kolmella vuodella vuoteen 2025 mennessä. Työuria on pidennettävä muun muassa siksi, että vanhuuseläkeikäisen väestön osuus kasvaa, elinaika pidentyy, työvoiman saatavuus ja eläkkeiden taso pitää pystyä turvaamaan ja että julkinen talous saadaan jälleen tasapainoon. Työeläkevakuuttajat TELA ry:n syksyllä 2010 teettämän tutkimuksen mukaan 47 prosenttia suomalaisista olisi valmis jäämään työelämään 63 ikävuoden täyttämisen jälkeen. Osuus on lisääntynyt kolmella prosenttiyksiköllä vuoden 2007 vastaavaan tutkimukseen verrattuna. Ei eläkeikäraja saa tietenkään olla niin korkea, että sen saavuttaminen koetaan toivottomana. Lasse Laatunen EK Laatunen: Uskon, että Saksan ehdotus on seurausta euroalueen talouskriisistä. Muualla Euroopassa käydään ihan samanlaista keskustelua työurien pituudesta kuin meilläkin, ja eläkeikiä on monissa maissa nostettu. Eri maiden poliitikot näkevät tilanteen ja ratkaisut keskenään näköjään hyvin samalla tavalla. Kiander: Saksan päätös nostaa vanhuuseläkeikää asteittain 67 vuoteen luo paineita muihinkin maihin. Meillä Suomessakin eläkeikähaarukkaa on varmasti siirrettävä ylöspäin jollain aikataululla. Kenellä on vastuu työkyvyttömyyseläkkeiden määrän vähentämisessä? Laatunen: Vastuun kantavat kaikki, eikä taikatemppuja tähän ongelmaan ole. On löydettävä syyt, jotka pitkittyessään johtavat työkyvyttömyyskierteeseen sekä ratkaisut. Luulen, että työnantajat ovat vähitellen alkaneet tajuta työkyvyttömyyseläketapausten kalleuden eli heillä on taloudellinen intressi tehdä kaikki voitava työkyvyttömyyseläkkeiden vähentämiseksi. Uskon, että paras käsitys työkyvyttömyyden syistä on työeläkeyhtiöiden lääkäreillä, jotka käyvät valtavan määrän tapauksia läpi. Työeläkeyhtiöiden asiantuntemuksella toteutetuilla kuntoutustoimilla on saatu tosi hyviä tuloksia aikaan. Myös työterveyshuolto pitää paremmin saada mukaan arviointiin. Lisäksi olisi selvitettävä, myönnetäänkö Suomessa esimerkiksi liian pitkiä sairauslomia mielenterveysongelmista kärsiville, jolloin kynnys palata töihin kasvaa. Ratkaisuna voisivat olla lyhyemmät sairauslomat, jolloin olisi mahdollisuus käydä osittain työssä. Kostiainen: Suurimmat työurasyöpöt ovat työkyvyttömyys ja työttömyys. Näihin on kohdistettava toimenpiteet tosissaan. Työkyvyttömyyden vähentämiseksi tarvitaan monia tahoja, yhtä lääkettä ei ole. Työttömyyden vähentäminen taas edellyttää talouskasvua oikotietä ei ole. 7
Laatunen: Kyllä, juuri näin. Koko järjestelmä nojaa työllisyyden hyvään kehitykseen ja kasvuun. Miten ikääntyvät saadaan jatkamaan työelämässä mahdollisimman pitkään? Kostiainen: Resepti on osaamisesta huolehtiminen ja joustot. Myös työuran loppuvuosina on huolehdittava työntekijöiden osaamisen kehittämisestä ja ylläpitämisestä. Lisäksi tarvitaan erilaisia työelämän joustoja, jotka voivat liittyä sekä työnkuvaan että työaikoihin. Laatunen: Työtä tekevän väestön terveydenhoidosta on huolehdittava mahdollisimman hyvin, sillä koko yhteiskunnan kehitys perustuu työntekoon ja työikäiseen väestöön. Olen samaa mieltä ikääntyvien kohtelemisesta työelämässä: jotta vanhempi väestö jaksaa jatkaa töissä, tarvitaan ammattitaitoista johtamista, arvostusta ja motivointia. Ikääntyneille voidaan räätälöidä työkuntoon sopivia työtehtäviä, esimerkiksi suunnittelutöitä fyysistä työtä tehneelle. Kostiainen: Osa-aikaeläkkeestä on tullut hyvää palautetta työpaikoilta; sen avulla jaksetaan olla pidempään töissä. Korotetut eläkekarttumat ovat varmasti hyvä kannustin silloin, kun ihmisellä aito mahdollisuus valita, että jatkanko vielä työelämässä vai en. Yksi hyvä kannustin jatkaa töissä on palkka, joka nyt yleensä on suurempi kuin eläke. Kiander: Uskon, että varsinkin korkeasti koulutetuille superkarttuma toimii hyvänä kannustimena etenkin, jos sitä ruvetaan markkinoimaan heille elinaikakertoimen yhteydessä. Koulutetuillahan on useimmiten paremmat terveydelliset edellytykset työskennellä pidempään kuin fyysistä työtä tekevillä. Mitä konkreettisia kirjauksia toivotte hallitusohjelmaan? Kostiainen: Jäsenliittojemme kyselyjen mukaan työntekijöiden suurimpia huolenaiheita ovat osaamiseen liittyvät kysymykset. Tunne tai pelko oman osaamisen vajavaisuudesta aiheuttaa työpahoinvointia. Työntekijöiden osaamisesta huolehtiminen olisi tärkeä ja melko helposti toteutettava parannus suomalaiseen työelämään. Laatunen: Työmarkkinajärjestöjen olisi löydettävä hallitusneuvotteluihin mennessä riittävän konkreettisella tasolla yhteinen näkemys siitä, mikä on seuraava eläkepoliittinen ratkaisu, jolla vastataan kestävyysvajeen ja työurien pidentämisen asettamiin haasteisiin. Tarvitaan laajempi sosiaalipoliittinen ratkaisu, joka tähtäisi eläkepoliittisten toimien lisäksi nuorten työmarkkinoille tulon varhentamiseen ja työttömyysjaksojen lyhentämiseen. Uskottava ratkaisu tarvitaan heti hallitustaipaleen alkuun. Kostiainen: Myös eläkemaksun suuruus tulevaisuudessa tulee olemaan erittäin iso osa tätä keskustelua. Kiander: Kaikki suuret puolueet ovat yksimielisiä siitä, että talouspolitiikan on tähdättävä työpaikkojen luomiseen. Keinoista on hieman erimielisyyttä, mutta tavoite on yhteinen. Uuden On toki kohtuullista, että 63-vuotias 40 vuoden työuran tehnyt pääsee eläkkeelle. Jaakko Kiander Ilmarinen hallituksen on tähdättävä työttömyyden ja työkyvyttömyyden vähentämiseen ja työkyvyttömyyden syihin on puututtava. Työuria olisi pidennettävä myös alkupäästä, ja tämä edellyttää opintojen ja nuorten työelämään siirtymisen nopeuttamista. Eräs keino lyhentää opintoja olisi luopua maisterintutkinnosta yleisenä tavoitteena ja korvata se kandidaatintutkinnolla. Uuden hallituksen on lisäksi sovittava työmarkkinajärjestöjen kanssa siitä, miten eläkemaksuja ja muita eläkejärjestelmän parametreja kehitetään vuoden 2014 jälkeen. Pohjan tälle työlle antaa arvio siitä, miten hyvin vuoden 2005 eläkeuudistus on onnistunut työurien pidentämisessä. Kostiainen: Myös palkansaajapuolta kiinnostaa, millaisilla taidoilla työelämään tullaan ja miten nopeasti opinnoista siirrytään työelämään. Myös opintojen aloittamista pitää voida nopeuttaa. On poistettava esteet, jotka estävät opiskelujen aloittamista. Esimerkkinä näistä esteistä voi mainita sen, että useimpiin oppilaitoksiin voi hakea vain kerran vuodessa. Laatunen: Huolta aiheuttava ryhmä on peruskoulunsa keskeyttäjät, sillä he ovat syrjäytymisvaarassa. Myös työmarkkinatuella olevien pitkäaikaistyöttömien työllistymiseen olisi keksittävä keinoja. 8
Työn iloa Ajatuksia suomalaisten työhyvinvoinnista Työhyvinvoinnin johtaminen tuo kilpailuetua Julkisuudessa käyty keskustelu työurien pidentämisestä herättää voimakkaita tunteita. Keskustelussa on korostettu työurien jatkamista loppupäästä ja työskentelyä yli oman eläkeiän. Vähintään yhtä tärkeää on kuitenkin ennaltaehkäistä työurien katkeaminen työkyvyttömyyseläkkeeseen. Huoli on yhteinen koko yhteiskunnassa, koska hyvinvointivaltion eläkejärjestelmä ei kestä tulevaisuuden eläkekuluja, jos työssäkäyviä ei ole tarpeeksi tasaamassa kuluja. Miten ehkäistään työuran katkeaminen kesken työelämän ja samalla parannetaan työelämän laatua? Yksinkertaista vastausta ei ole. Joitakin suuntaviivoja voidaan kuitenkin nähdä niin tutkimusten kuin käytännönkin kokemustenkin ansiosta. Työnantajien on huolehdittava, että työkykyä ja hyvinvointia tukevat toimintamallit ovat käytössä ja työyhteisöissä reagoidaan työkyvyn heikkenemiseen jo ensimmäisten merkkien ilmaannuttua. Usein ratkaisuja työssä jatkamiseen löytyy, kun ongelmat tunnistetaan ja niihin tartutaan tarpeeksi varhain. Suomessa on käytössä hyvä työterveyshuoltojärjestelmä, joka on ansiokkaasti huolehtinut terveydestä työpaikoilla. Terveyttä ja hyvinvointia ei voi kuitenkaan hoitaa ilman kontekstia, jossa ihminen elää: työhyvinvoinnin kokemiseen vaikuttavat muun muassa työpaikan esimiestyö, osaamisen ja osallistamisen tunteet sekä työyhteisön toimivuus. Nämä ovat asioita, joita työpaikoilla voidaan aina kehittää. Yrityksiä on ohjattu jo pitkään ottamaan erilaisia varhaisen välittämisen toimintamalleja käyttöönsä. Tavoitteena on hallita systemaattisesti työkykyä, sairauspoissaoloja sekä työhyvinvointia. Ensin päähuomio keskittyi sairauspoissaolojen seurantaan ja niihin puuttumiseen, jolloin työterveyshuolto nähtiin pääasiallisena toimijana. Myöhemmin alettiin korostaa yrityksen omaa vastuuta seurata lyhyitä, 1 3 päivän sairauspoissaoloja, joista tieto eivät aina välity työterveyshuoltoon asti. Lyhyet sairauspoissaolot ovat yrityksen näkökulmasta myös kalleimpia, koska Kela ei maksa niistä sairauspäivärahaa. Työkyvyn hallintamallit ovat esimiehen työvälineitä työhyvinvoinnin seuraamiseksi ja asian puheeksi ottamiseksi, kun ensimmäinen huoli työntekijän tilanteesta nousee esiin. Työkykyä alentaviin tekijöihin halutaan tarttua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta voidaan ehkäistä lyhyitä sairauspoissaoloja ja niiden muuttumista pitemmiksi. Toistuvat lyhyet sairauspoissaolot voivat olla ensimmäinen merkki mahdollisesta tulevasta työkyvyttömyyseläkkeestä. Työkyvyn hallintamalli kannattaa rakentaa yhdessä eri henkilöstöryhmien edustajien kanssa. Lisäksi tarvitaan ylimmän johdon vahva tuki sekä esimiesten valmentaminen, jotta he ottaisivat asian osaksi henkilöstöjohtamista. Toimintamallin seuranta ja jatkuva kehittäminen varmistavat sen, että malli on arjessa aktiivisessa käytössä. Sairausvakuutuslain muutos vuoden 2011 alusta tehosti työkyvyn hallintamallien käyttöönottoa yrityksissä. Kelalta haettavat työterveyshuollon korvaukset ennaltaehkäisevästä eli lakisääteisestä työterveyshuollosta vähenevät, jos yrityksellä ei ole dokumentoitua ja käytössä olevaa varhaisen välittämisen toimintamallia. Kela on myös helpottanut osasairauspäivärahan hakemisen ehtoja, joten osa-aikainen työhönpaluu on helpottunut. Työhyvinvoinnin johtamisen malli lähtee yrityksen liiketoimintastrategiasta ja tukee tavoitteiden saavuttamista. Jokainen yritys luo mallista omiin tarpeisiinsa kehitetyn version. Kopioitu malli ei toimi oman yrityksen organisaatiossa eikä arvomaailmassa. Työhyvinvoinnin oikealla johtamisella voidaan ehkäistä yksilön työuran katkeaminen, motivoida jatkamaan työssä yli oman vanhuuseläkeiän alarajan ja säästää yrityksen kustannuksia. Työhyvinvoinnin johtaminen on yksi tärkeimmistä tekijöistä, joilla tulevaisuuden kilpailuetua yrityksissä rakennetaan. Annamari Nieminen työhyvinvointipäällikkö Ilmarinen 9
Työhyvinvointi Henkilöstöjohtaja Pirjo Hämäläinen, työhyvinvointipäälliikö Pia Rautio, myymäläpäällikkö Kristina Samiselkä ja myyntipäällikkö Kari Pääkkö ovat olleet mukana kehittämässä Rautakirjan työhyvinvoinnin johtamista. Varhainen välittäminen varmistaa työkyvyn Runsaat sairauspoissaolot ovat yrityksille merkittävä kustannuserä sekä myös signaali työkyvyttömyyseläkeriskistä. Varhaisen välittämisen mallilla voidaan havaita työkykyä uhkaavat ongelmat riittävän aikaisessa vaiheessa, vähentää sairauspoissaoloja ja saada tuntuvia kustannussäästöjä. Rautakirja on saavuttanut mallilla hyviä tuloksia. Teksti: Sami Kelhä Kuvat: Esko Tuomisto Rautakirjassa lähdettiin vuonna 2009 järjestelmällisesti kehittämään koko organisaation työhyvinvoinnin johtamista. Tavoitteena oli mm. seurata ja vähentää sairauspoissaoloja ja tuoda lisää tehokkuutta työntekoon. Olimme tiedostaneet, että puutteet työhyvinvoinnissa aiheuttavat kustannuksia esimerkiksi sairauspoissaoloina, sijaisuusjärjestelyinä ja pahimmillaan työkyvyttömyytenä sekä korkeampina työeläkemaksuina, sanoo Rautakirjan henkilöstöjohtaja Pirjo Hämäläinen. Aloitimme kaksi vuotta sitten systemaattisen ja pitkäjänteisen työhyvin- 10
Varhaisen välittämisen mallin avulla ongelmiin voidaan puuttua oikeissa kohdissa. voinnin johtamisen kehittämisen yhdessä Ilmarisen kanssa. Systemaattisuus tarkoittaa kokonaisuuden tarkastelua, toimenpiteiden suunnittelua sekä sopivien mittareiden miettimistä. Varhaisen välittämisen malli on hyvä keino puuttua ongelmiin oikeissa kohdissa ja lisätä avoimuutta koko organisaatioon, kertoo Rautakirjan työhyvinvointipäällikkö Pia Rautio. Varhaisen välittämisen mallissa olennaisten tilanteiden tunnistamiseksi voidaan seurata käytössä olevia kyselyjä, mittareita ja muita tunnuslukuja. Seurattavia asioita voivat olla mm. asiakaspalautteet, aikatauluissa pysyminen, työn laatu, työilmapiiri- ja esimiestyön kartoitukset, sairauspoissaolot ja työterveyshuollon käyttö. Rautakirjan varhaisen välittämisen mallin lähtökohtana oli sairauspoissaolojen seuranta. Jos työntekijän sairauspoissaolot lähestyvät ennalta sovittuja raja-arvoja tai hänen työhyvinvoinnissaan havaitaan muuten heikkenemisen merkkejä, siihen puututaan heti. Kattava valmennus esimiehille Vuonna 2010 Rautakirjassa toteutettiin kattava varhaisen välittämisen mallin valmennusohjelma kaikille yhtymän esimiehille sekä myös työsuojeluorganisaatiolle ja luottamusmiehille yhdessä Ilmarisen ja Humapin kanssa. Valmennuksessa annettiin esimiehille työkaluja varhaisen välittämisen mallin käyttöön ja samalla myös muokattiin mallia nimenomaan Rautakirjalle sopivaksi. Valmennuksissa käsiteltiin myös aiheeseen liittyvää lainsäädäntöä ja työterveyshuollon roolia, Pia Rautio sanoo. Valmennukset olivat myös oivia tilaisuuksia avoimen keskustelukulttuurin edistämiseen esimiesten ja eri yksiköiden välillä. Yhtymän johto oli sitoutunut hankkeeseen ja saimme kaikki esimiehet mukaan valmennukseen, mitä pidimme loistavana tuloksena näin isossa organisaatiossa, Pirjo Hämäläinen jatkaa. Varhaisen välittämisen malli edellyttää yhteisiä sääntöjä, joilla sovitaan käytännön menettelyistä. Organisaation on huolehdittava siitä, että koko henkilöstö tuntee ohjeet ja sovitut raja-arvot. Rautakirjassa viestinnällä on ollut tärkeä rooli mallin lanseerauksessa koko henkilöstölle. Esimiehet ovat kertoneet varhaisesta välittämisestä omille työntekijöilleen. Mallista on kerrottu myös Rautakirjan henkilöstölehdessä ja intranetissä. Olemme halunneet viestiä, että mallin mukainen toimintatapa on sekä työntekijän ja yrityksen etu. Kyseessä ei ole esimiehen tapa vahtia yksittäisten työntekijöiden työtehoa, vaan varmistaa työkyvyn säilyminen jatkossakin, Pirjo Hämäläinen sanoo. Tukea myös esimiehille Varhaisen välittämisen mallin ideana on auttaa työyhteisöä käsittelemään ongelma- ja konfliktitilanteita. Varhainen välittäminen toimii parhaiten keskustelevassa työyhteisössä, jossa esimiesten ja alaisten välillä on riittävä luottamus. Sain valmennuksesta käytännön työkalujen lisäksi myös uutta varmuutta varhaiseen välittämiseen kuuluvien kes- 11
Työhyvinvointi Varhainen välittäminen toimii parhaiten keskustelevassa ja luottamukseen perustuvassa työyhteisössä. kustelujen käyntiin työntekijöiden kanssa. Nyt tiedän paremmin, että minulla on lupa tai paremminkin velvollisuus puuttua alaiseni työskentelyyn havaitessani sinä ongelmia, sanoo Suomalaisessa Kirjakaupassa työskentelevä myymäläpäällikkö Kristina Samiselkä. Ennen valmennusta käymäni keskustelut alaisten kanssa jäivät usein irrallisiksi. Valmennuksen avulla sain systemaattisuutta keskusteluihin sekä hyvän kuvan siitä, mitä eri mahdollisuuksia minulla on esimiehenä auttaa alaistani säilyttämään työkykynsä mahdollisimman hyvänä, kertoo Finnkinon yritysmyynnin myyntipäällikkö Kari Pääkkö. Valmennuksen ansiosta esimiehille on syntynyt myös uusia verkostoja. Minulle oli tärkeää hahmottaa, että en ole esimiehenä yksin ongelmatilanteissa vaan tukenani on muiden esimiesten verkosto ja myös työterveyshuollon asiantuntemus, Kari Pääkkö sanoo. Työterveyshuollon rooli on usein tärkeä henkilön työkyvyn säilymisen turvaamisessa. Meidän työterveyskumppanimme on myös oppinut ja kehittynyt kanssamme, kun olemme toteuttaneet valmennusohjelmaa. Myös ammatillisen kuntoutuksen eri muotojen hyödyntäminen on lisääntynyt, sanoo Pirjo Hämäläinen. Rautakirja Rautakirja-yhtymä työllistää kaikkiaan noin 7 800 henkeä, joista Suomessa on noin 4 500 henkeä. Rautakirja-yhtymään kuuluu mm. R-kioski, Lehtipiste, Suomalainen Kirjakauppa ja Finnkino. Varhaisen välittämisen mallin keskustelujen painopiste on tavoitteissa ja ratkaisumahdollisuuksissa. Esimies ja alainen tekevät yhdessä konkreettisen suunnitelman, joka perustuu käytännön tekoihin ja tavoitteisiin. Työntekijä voi myös itse ottaa häntä vaivaavan asian puheeksi esimiehensä kanssa. Varhaisen välittämisen tuloksena pitäisi aina olla jokin ratkaisu henkilön työkykyyn vaikuttavaan seikkaan: esimerkiksi työtehoa vaivaavan ongelman selviäminen, ammatillisen kuntoutuksen aloittaminen tai vaikkapa henkilön työtehtävien muuttaminen, Pia Rautio miettii. Vuonna 2010 Rautakirjassa käytiin 120 henkilön kanssa varhaisen välittämisen mallin mukaisia keskusteluja. Malli työllistää esimiestä suhteellisen paljon, mutta onnistuneet keskustelut ja alaisen työkyvyn turvaaminen ovat myös erittäin palkitsevia. Erään pitkään meillä työssä olleen työntekijän poissaolot olivat muutaman viime vuoden aikana olleet varsin korkealla tasolla. Asia tiedostettiin ja otettiin puheeksi yhdessä työntekijän ja työterveyshuollon kanssa. Yli vuoden kestäneen prosessin aikana työntekijän poissaolot ovat tipahtaneet radikaalisti entisestä, ja nyt hän on yksi parhaista työntekijöistä, Kari Pääkkö kertoo. Kyseiselle työntekijälle oli tärkeää huomata, että välitämme hänestä ja olimme huolestuneita runsaista sairauspoissoloista. Henkilön uusi motivaatio työntekoon löytyi keskustelujen ja toimenpiteiden ansiosta Myös Kristina Samiselällä on kokemuksia onnistuneista välittämistapauksista. Eräällä työntekijällä oli henkilökohtaisessa elämässä ongelmia, jotka heijastuivat myös hänen työhönsä. Hänen oli vaikeaa ottaa asiaa puheeksi esimiehen kanssa, mutta varhaisen välittämisen mallin mukaisissa luottamuksellisissa keskusteluissa asiasta pystyttiin puhumaan turvallisessa ilmapiirissä, sanoo Kristina Samiselkä ja jatkaa Työntekijän työtehon parantuminen ja alaisilta saatu kiitos antavat aivan uskomattoman paljon virtaa. Kari Pääkkö on miettinyt myös omaa jaksamistaan esimiestyössä. Minun jaksamisvinkkini on, että älä unohda omaa itseäsi. Joskus on pakko priorisoida henkilökohtaiset asiat tärkeysjärjestyksessä ykköseksi, että jaksaa tehdä töitä ja olla täysillä läsnä esimiestyössä. Onnistumiset palkitsevat Varhaisella välittämisellä edullisempaa työterveyshuoltoa Sairausvakuutuslakiin tuli vuoden 2011 alusta muutos, jonka mukaisesti ennalta ehkäisevän työterveyshuollon kustannuksista maksetaan 60 prosentin korvaus niille työnantajille, jotka ovat sopineet yhdessä työterveyshuollon kanssa työkyvyn hallinnan, seurannan ja varhaisen tuen toteuttamisesta työpaikalla. Jos työkyvyn hallinnan toteuttamisesta ei sovita, Kelan maksama korvaus ennalta ehkäisevän työterveyshuollon kustannuksista on 50 prosenttia. Varhaisen välittämisen mallipohjan ja ohjeet saat käyttöösi työhyvinvoinnin verkkopalvelusta. 112
Kolumni Minäkö muka vanhenen? Tämä on se vuodenaika, kun nuoruus kukkii. Jotkut kisailevat Idolsissa, toiset tepastelevat catwalkilla Miss Suomen kruunua havitellen. Yhteishaku taitaa olla juuri suoritettu, ja penkkariautot kuljettavat kirkuvia teinejä kaupunkimme kaduilla. Ihana nuoruus! Eihän siinä ole muuta vikaa kuin se, että nuoruus menee hukkaan nuorissa. Eihän ne mitään ymmärrä. Luulevat vaan. Elämän keväässä ei päätä palella. Osataan kaikki ja neuvotaan niitä, jotka eivät osaa. Huominen on täynnä mahdollisuuksia. Maailma odottaa ehkä juuri minua! Hollywood on vain lentomatkan päässä! On vain ajan kysymys, milloin valloitan maailman. Mutta mitenköhän minun käy vanhana? Ihan sama, eletään tässä ja nyt. Aikuisena tajuntaan hiipii huoli. Pitäisi olla jo saavuttanut vaikka mitä. Hemmetin aviomieskin on jäänyt hankkimatta sivistyneessä ajassa. Sukulaiset pitävät sateenkaarikansalaisena, kun ei ole jälkikasvua. Onko tämä ala edes minulle passeli? Käynkö liian usein baarissa? Pitäisikö hankkia oma asunto? Televisiossa puhutaan nykyajan vallitsevista arvoista. Mitä se tarkoittaa? Pitääkö minun ruveta nyt arvostamaan jotain? Ketä? Jätän äänestämättä, koska en tajua politiikasta mitään, eivätkä poliitikot vaikuta inhimillisiltä. Haluan viihtyä. Onhan kaikilla hyvä meininki? Luen toiveikkaana Kaarina Davisin kirjan Irti oravanpyörästä. Entisen sairaanhoitajan elämäntapa vaikuttaa ihanalta, mutta pirun työläältä. En jaksaisi ruveta kilpailuttamaan sähköä, asuntolainaa, puhelimia, ruokaa, liikkumavälineitä, jne. Mietin, onko Pentti Linkola sittenkään niin hirveän raaka sanoessaan, että maailma karsii heikot. Pidän itseäni huonona ihmisenä, koska en keskity luomutuotteisiin ja heitä televisiota kaatopaikalle. Tuntuu, ettei aika riitä edes kunnon raivareille. Toisaalta, eihän tässä nyt raivoamaankaan jaksa ruveta, kun olisi nuo pyykit tuossa laitettavana. Kaikki edellä mainitut elämänvaiheet olen joko kokenut tai voin kuvitella. Vanha en ole koskaan ollut. Onko joku muu ollut joskus vanha? Eräs nelikymppinen ystäväni kertoi minulle, miltä tuntuu olla vanha. Häneltä leikattiin silmät. Hän ei nähnyt juuri mitään ja liikkuminen oli lähes kokonaan kiellettyä. Aivan yksinkertaiset asiat tuntuivat vaikeilta ja apu oli tarpeen koko ajan. Joskus minustakin saattaa tulla juuri sellainen. Toivottavasti kiireiset aikuiset, eli minä ja kaltaiseni, olemme siihen mennessään luoneet toimivan järjestelmän, joka takaa, että pärjään. Tällä hetkellä hieman hirvittää. Katja Ståhl Keski-iässä huomaan, että pim: minulla on kolme lasta ja mies. Perhe-elämä imee minusta kaikki mehut, mitä työelämä ei ole huomannut imeä. Rakennamme taloa, jonka budjetti on räjähtänyt käsiin jo viime viikolla, vaikka perustukset on vasta luotu. Keskimmäinen ipana tarvitsee silmälasit ja nuorimmaisella on rasitusastma. Miehen suvussa kummittelee verenpainetauti. Syöpä niittää omia sukulaisia. Mihin nämä vuodet ovat oikein hävinneet? Miten minun käy vanhana? Pitävätkö lapseni huolta minusta? Vai yhteiskunta? Jäänköhän tätä menoa ikinä eläkkeelle? Vai kuolenko? Miten lasteni käy jos kuolen? Olen kuolla huoleen. Kuva: Jouni Harala
Työ ja eläke Pitäisikö aiempia eläkeuudistuksia korjailla? Suomalainen työeläketurva on puolen vuosisadan ikäinen. Työeläke on kestänyt, koska se on pystynyt sopeutumaan. Tulevan hallituksen työlistalla eläkekysymykset ovat iso asia. Työeläketurva käynyt läpi erilaisia vaiheita; suuren laman ja finanssikriisin, jonka jälkimainingeissa edelleen ponnistelemme. 1990-luvulle jatkuneen kasvukauden ja sitä seuranneen sopeutumiskauden kuluessa on tehty suuri määrä kauaskantoisia ratkaisuja. Sopeutuminen ei merkitse perusperiaatteiden myymistä vaan mukautumista maailman muuttumiseen. Elinaika kasvaa ripeästi, talous toipuu hitaammin Työeläketurvan taloudellisen kestävyyden varmistaminen on ollut kaikkien eläkeuudistusten taustalla. Kuitenkin vasta vuoden 2005 uudistusta suunniteltaessa elinajan jatkuva kasvu kirjattiin erityistä huomiota vaativaksi ilmiöksi. Ratkaisuksi kehitettiin elinaikakerroin ja kannustinkarttuma. Elinaikakerroin sopeuttaa alkavien eläkkeiden tason elinajan kasvuun. Kannustinkarttuman turvin on mahdollista kompensoida elinaikakertoimen eläkettä pienentävä vaikutus jatkamalla töissä noin puolet keskimääräisen elinajan kasvusta. Ajankohtaisen kipupisteen muodostavat finanssikriisin aiheuttama tuotannon notkahdus ja kriisin jäljiltä matalaksi jäänyt työllisyysaste. Nämä asettavat raamit keskustelulle, jota käydään julkisen talouden kestävyysvajeesta. Hyvinvointi perustuu työntekoon Kehittyneessä yhteiskunnassa useimpien toimeentulo perustuu ansiotyöhön. Väestöryhmien vastakkainasettelu ei ole hedelmällistä, ja keskustelu eläkkeelle siirtyneen väestönosan roolista pelkkänä rasitteena on vailla pohjaa. Kun työeläketurva on asianmukaisella tasolla, eläkkeensaajat ovat huomattava ja koko ajan kasvava kuluttajaryhmä. Totta on, että kokonaan eläkkeelle siirtyneet eivät enää ole kasvattamassa kansantalouden kakkua. Jos eläkkeelle siirryttäisiin tulevinakin vuosina samassa iässä kuin nykyisin, se johtaisi pitkällä aikavälillä luonnottomaan tilanteeseen: yksi sukupolvi olisi eläkkeellä keskimäärin 20 vuotta, jokin myöhempi 30 vuotta, jokin vielä myöhempi 40 vuotta. Tämä ei olisi kansantalouden kannalta tervettä. Ei myöskään yksilön: työnteko antaa elämälle sisältöä ja merkitystä. Miksi työuria täytyy pidentää? Oma kysymyksensä on, missä määrin ja millä keinoin nuorten työelämään osallistumista tulisi edistää. Toinen ongelmapiiri on se, miten voitaisiin vähentää työttömyyttä ja työkyvyttömyyttä. Kolmas haaste on työurien jatkaminen loppupäästä. Tässä on eläkepoliittisilla ratkaisuilla suuri rooli. Vaikka yksimielisyys vallitseekin tarpeesta pidentää työuria, ollaan kovin erimielisiä siitä, missä määrin eläkejärjestelmää tulisi muuttaa. Koko tämän ongelmapiirin hoito viisaalla tavalla on eduskuntavaalien jälkeen muodostettavan hallituksen tärkeimpiä tehtäviä. Työeläketurvan taloudellisen kestävyyden kannalta työurien pidentäminen ei ole olennaista. Sen sijaan se on tärkeää kansantalouden ja työeläkkeiden tason kannalta. Näin siksi, että elinaikakerroin sopeuttaa alkavat eläkkeet elinajan kasvuun; elinaikakertoimen vaikutuksen voi kompensoida työntekoa jatkamalla, ja jos työnteko ei jatku, eläkkeet uhkaavat jäädä riittämättömälle tasolle. Monella mittarilla kehitys on ollut oikean suuntaista ja yllättävän positiivista. Sekä 55 59-vuotiaiden että 60 64- vuotiaiden ikäryhmissä työllisyysaste on kasvanut ripeästi koko 2000-luvun. Eläketurvakeskus seuraa tarkoin sitä, missä iässä eläkkeelle tosiasiassa jäädään, ja tässä tapahtui vuonna 2010 suoranainen hyppäys, kun eläkkeellesiirtymisiän odote kasvoi 0,6 vuodella. Kehitys ylittää vuoden 2005 eläkeuudistuksen tavoitteen. Tahti on toistaiseksi myös ylittänyt työmarkkinajärjestöjen ja hallituksen yhdessä keväällä 2009 asettaman tavoiteuran, joka johtaisi kolmen vuoden lykkääntymiseen vuoteen 2025 mennessä. Indeksin ja elinaikakertoimen muutoksia syytä varoa? Työeläkeindeksin parantamiseen on olemassa pysyvä paine. Tältä osin on kui- 14
tenkin syytä pidättyä muutoksista. Nykyinen indeksi korvaa hintojen nousun ja antaa vielä hieman reaalista kasvua tämän päälle. Vaikka indeksin parantamisen hinta olisi ensimmäisenä vuonna hyvin vaatimaton, se kasvaa korkoa korolle. Paluu niin sanottuun puoliväli-indeksiin merkitsisi pitkän päälle noin kahden prosenttiyksikön tasokorotusta työeläkemaksuun. Hyöty tulisi nykyisille eläkkeensaajille, ja laskun maksaisivat jälkipolvet joko pienennettyjen eläkkeiden tai nousseen työeläkemaksun muodossa. Myös elinaikakerroin askarruttaa julkisessa keskustelussa. Ennuste elinajan kasvusta on muuttunut, ja sen myötä arvio elinaikakertoimen vaikutuksesta. Kerroin siis toimii juuri niin kuin pitääkin; on luonnollista, että jos elinaika kasvaa ennustettua enemmän, myös työurien on syytä pidentyä vastaavasti enemmän. Elinaikakerroin on avainasemassa työeläkejärjestelmän taloudellisen kestävyyden kannalta, ja sen poistaminen merkitsisi työeläkemaksuun noin kuuden prosenttiyksikön lisänousupainetta. Tämä edellyttäisi työeläketurvan leikkauksia, joita ei saataisi yhtä tasapuolisiksi kuin elinaikakerroin. Huomiota pitää kenties kuitenkin kohdistaa niiden henkilöiden työeläketurvan riittävään tasoon, joilla palkkataso on matala ja työssä jatkamiseen ei aukea tilaisuutta. Uudet haasteet liittyvät ikärajoihin Eläkkeelle voi nyt jäädä 63 68 vuoden iässä. Elinajan odote on viime aikoina kasvanut lähes kaksi vuotta kymmenvuotisjaksoa kohden. Jos halutaan, että aktiivivuosien osuus koko elinkaarella suunnilleen säilyy, luonteva eläkkeelle jäänti-ikä yksinkertaisesti karkaa tästä haarukasta parissa vuosikymmenessä. Jos elinajan kasvu jatkuu, jossakin vaiheessa myös vanhuuseläkkeelle siirtymistä rajoittavia Kuva: Tomi Parkkonen Jaakko Tuomikoskesta olisi toivottavaa, että jos muutokset ovat tarpeen, ne toteutettaisiin tutuilla, jo edellisessä eläkeuudistuksessa käytetyillä työkaluilla. muodollisia ikärajoja on syytä kasvattaa. Mutta missä vaiheessa? Sinänsä ei kiirettä olisi, mutta toisaalta eläketurva on osa kunkin pitkäjänteistä elämänsuunnittelua, ja siihen kohdistuvat muutokset on parempi tietää ajoissa, vaikka tulisivatkin voimaan hitaalla aikataululla. Ikärajat ovat myös viesti siitä, miten yhteiskunnassa nähdään työnteon merkitys. Tärkeää on säilyttää riittävästi joustavuutta ja sitoa mahdollinen muutos elinajan toteutuneeseen kasvuun. Eläkkeen karttumaprosentit ovat luonnostaan sidoksissa ikärajoihin. Nykyinen kannustinkarttuma on 4,5 prosenttia vuodessa, ja tämän kaltaiset korkeat prosentit ovat mielekkäitä vain sellaisella ikäalueella, jossa voi aidosti päättää, lähteekö eläkkeelle vai jatkaako töissä. Ikärajat, karttumaprosentit ja elinaikakerroin ovat teknisiä välineitä, jotka soveltuvat vuoden 2005 eläkeuudistuksen raameihin. Jos päätetään tehdä muutoksia, on toivottavaa, että ne toteutettaisiin näillä työkaluilla. Esillä on ollut myös eläkkeellesiirtymisoikeuden sitominen työuran pituuteen. Tämä aloite on kuitenkin erittäin ongelmallinen siksi, että työsuhdeaikojen seurannasta on juuri päästy eroon, ja eläke perustuu vain ansaittuihin euroihin. Päätöksenteko ja muutosten suunnittelu eläkekysymyksissä Lainsäädäntövalta on Suomessa hallituksella ja eduskunnalla. Työeläkkeessä on kyse työstä saatavan korvauksen osasta, ja siinä mielessä on luontevaa, että sitä koskevat ratkaisut pohjautuvat työmarkkinaosapuolten sopimuksiin. Jos päädytään siihen, että linjaukset vanhuuseläkkeelle siirtymisiän muutoksista on syytä tehdä jo nyt, päätöksentekijöillä on edessään mutkikkaat tekniset pohdinnat. Työeläkelaitoksilla on muutosprosessissa toimenpanijan rooli. Niillä on kuitenkin kokemusta siitä, millaiset uudistukset toimivat ja millaiset eivät, ja siksi oma luonteva osuutensa muutosten suunnittelussa. Jaakko Tuomikoski varatoimitusjohtaja 15
Tulos Ilmarisen asiakkaat hyötyvät yhtiön hyvästä tuloksesta. Asiakashyvityksiä pystytään maksamaan edellisvuotta enemmän. Ilmarisella hyvä vuosi Ilmarinen oli vuonna 2010 vahva toimija työeläkemarkkinoilla. Sijoitustuotto oli 10,8 prosenttia, ja yhtiö ylsi tuloksellaan jälleen alan kärkijoukkoon. Myös työeläkevakuutusten myynnissä onnistuttiin. Ilmarisen toimitusjohtaja Harri Sailas on tyytyväinen vuoteen 2010. Kuva: MikkoKäkelä Ilmarisen toiminta vuonna 2010 oli menestyksekästä niin sijoitustoiminnan tuotolla, työeläkevakuutusten myynnillä kuin toiminnan tehokkuudellakin mitattuna. Myös eläkkeiden maksamisen ja eläkepäätösten tekemisen hoidimme jälleen hyvin. Vuosi 2010 oli Ilmariselle kauttaaltaan hyvä vuosi, kiteyttää toimitusjohtaja Harri Sailas. Ilmarinen menestyi viime vuonna erinomaisesti asiakashankinnassa. Asiakassiirroissa muista eläkeyhtiöistä maksutulo kasvoi lähes 76 miljoonaa euroa. Siirtoliikkeen tulos olikin yksi Ilmarisen historian parhaimmista. Myös uusien yritysten vakuuttamisessa saatiin hyviä tuloksia, ja Ilmarisen vakuutuskanta kehittyi myönteisesti. Vuoden lopussa Ilmarisessa oli vakuutettuna yli puoli miljoonaa henkilöä. Sijoitusten tuotto ja vakavaraisuus hyvällä tasolla Ilmarinen pärjäsi vaativassa sijoitusympäristössä hyvin, ja yhtiön sijoitusten tuotto ylsi 10,8 prosenttiin. Ilmarisen sijoitusten arvo oli vuoden 2010 lopussa yhteensä 28,1 miljardia euroa. Etenkin loppuvuonna kehitys oli yllättävänkin suotuisaa. Tällä tuloksella olemme mukana aivan työeläkeyhtiöiden kärkikaartissa, Sailas sanoo. Vakavaraisuus kohentui edelleen. Vakavaraisuutta mittaava toimintapääoma 16
oli vuoden lopussa 6,6 miljardia euroa, mikä oli 29,7 prosenttia vastuuvelasta. Panostus Suomeen vahvaa ja kannattavaa Ilmarinen säilytti sijoitusstrategiassaan vahvan Suomi-painotuksen. Kotimaisten osakkeiden omistusta Ilmarisen noteeratuissa osakesijoituksissa nostettiin 44 prosenttiin. Suomalaisosakkeista saatiin komea 30 prosentin tuotto. Painotus sellaisten suomalaisyhtiöiden osakkeisiin, jotka hyötyvät kehittyvien markkinoiden kasvusta, osoittautui varsin onnistuneeksi strategiaksi. Näin jatkamme myös tänä vuonna, Sailas sanoo. Miten eläkeyhtiön vakavaraisuutta mitataan? Vakavaraisuutta mitataan niillä varoilla, jotka yhtiöllä on yli vastuuvelan. Vakavaraisuutta kuvaavaa varojen osaa sanotaan toimintapääomaksi. Vastuuvelan ydin taas on kyseisen yhtiön vastuulla olevien tulevien eläkkeiden yhteismäärä. Vakavaraisuus voidaan ilmoittaa joko euroina tai prosentteina vastuuvelasta. Vakavaraisuudesta huolehtimalla eläkeyhtiö pitää huolen siitä, että sijoituksilla voidaan hakea korkeaa tuottoa. Samalla tulee huolehdituksi siitä, että yhtiö voi jakaa asiakashyvityksiä ja viime kädessä siitä, että työeläkemaksujen korotuspaine jää pidemmänkin päälle mahdollisimman vähäiseksi. Reijo Vanne, johtaja Työeläkevakuuttajat TELA ry Hyvä tulos ja kustannustehokkuus hyödyttävät asiakkaita Ilmarisen asiakkaat hyötyvät yhtiön hyvästä tuloksesta, sillä asiakashyvityksiä pystytään maksamaan edellisvuotta enemmän. Ilmarinen varaa asiakashyvityksiin 71 miljoonaa euroa. Kustannustehokkuutta mittaava hoitokulusuhde kohentui 74 prosenttiin. Yhä parantunut hoitokulusuhde vaikuttaa osaltaan asiakashyvitysten korotuksiin. Työhyvinvointipalveluissa toimelias vuosi Ilmarisen työhyvinvointipalveluissa vuosi 2010 oli yhtiön historian aktiivisin ja muun muassa työhyvinvointiseminaarit kasvattivat suosiotaan entisestään. Muutaman viime vuoden aikana työnantajat ovat alkaneet entistä paremmin ymmärtää, mitä konkreettista hyötyä yritykselle koituu hyvinvoivasta henkilöstöstä. Suurilla yrityksillä työkyvyttömyysriskin pieneneminen näkyy jo työeläkemaksuissakin, Sailas sanoo. Ammatillisen kuntoutuksen suosio jatkoi viime vuonna nousuaan; Ilmariseen tulleiden hakemusten määrä kasvoi yli 11 prosentilla. Kuntoutuksen vaikuttavuus on säilynyt hyvänä, sillä Ilmarisen kuntoutujista yli 70 prosenttia palaa työmarkkinoille kuntoutusohjelman jälkeen. Onnistuneet kuntoutusohjelmat pidentävät työntekijöiden työuria, mikä on tietenkin koko yhteiskunnan etu, Sailas korostaa. Sijoitusvuosi 2010 oli haastava Kuva: Tomi Parkkonen Vuosi 2010 aiheutti sijoittajalle monenlaista päänvaivaa. Vuoden alussa oli huoli siitä, iskeekö maailmantalouteen jonkinlainen kaksoistaantuma. Keväällä kärjistynyt euroalueen valtionlainakriisi johti suureen epävarmuuteen korkomarkkinoilla. Tämä epävarmuus taas heijastui loppukeväästä myös osakemarkkinoille negatiivisesti. Aivan vuoden lopussa osakemarkkinat kuitenkin kehittyivät yritysten tulosten ja talousnäkymien elpyessä hyvin. Myös velkamarkkinat rauhoittuivat. Ilmarinen jatkoi pitkäjänteistä osakepainotteista sijoituspolitiikkaansa myös vuonna 2010. Onnistuimme kokonaisuudessaan hyvin niin sijoitustoiminnan valinnoissa kuin ajoituksissakin, mikä takasi meille hyvän sijoitustuoton haastavassa toimintaympäristössä. Myös pääomasijoitukset ja kiinteistösijoitukset tuottivat hyvin. Sen sijaan korkosijoitusten tuotto jäi euroalueen valtionlainakriisistä johtuen vaatimattomaksi. Timo Ritakallio varatoimitusjohtaja 17
Sijoitukset Aktiivinen omistaminen tuottaa tulosta Öljy-yhtiö BP sitoutui vastuullisiin toimintatapoihin BP on yksi maailman suurimmista öljy-yhtiöistä ja siten myös sijoittajien kiinnostuksen kohteena. Taannoisten öljykatastrofien johdosta Ilmarinen on aktiivisena sijoittajana yhdessä muiden kanssa vaikuttanut siihen, että BP huolehtisi ympäristöasioista jatkossa paremmin. BP:n omistajien joukossa on ollut suuri määrä eurooppalaisia eläkesijoittajia, sillä yhtiöllä on ollut hyvän osingonmaksajan maine. Pelkkä taloudellinen menestys ei kuitenkaan riitä vastuulliselle sijoittajalle, vaan menestyksen on synnyttävä ihmisoikeuksia ja ympäristöä kunnioittaen. Ilmarinen on allekirjoittanut ensimmäisenä suomalaisena yrityksenä YK:n vastuullisen sijoittamisen periaatteet vuonna 2006. Periaatteiden mukaan sijoittajan on otettava huomioon hallintotapaan, sosiaaliseen vastuuseen ja ympäristövastuuseen liittyviä seikkoja sijoituspäätöksiä tehtäessä. Mahdoton tapahtui Osana Ilmarisen omia vastuullisen sijoittamisen periaatteita BP oli poissa Ilmarisen sijoitussalkusta pari vuotta Alaskan öljyputken vuotojen ja Teksasin öljynjalostamon työturvallisuustekijöiden takia. Ilmarinen oli mukana kansainvälisessä sijoittajaryhmässä, jonka tarkoituksena oli nostaa ympäristöriskejä ja työturvallisuutta koskevia asioita esille. Keskustelut etenivät hyvin ja BP:n katsottiin muuttaneen toimintatapojaan niin, että palautus salkkuun vuonna 2007 oli oikeutettu. Jälkiviisaana voisi sanoa, että BP palasi sijoitussalkkuun liian aikaisin, sillä huhtikuun 20. päivä 2010 Meksikonlahdella syntyi ketjureaktio, jonka piti raporttien mukaan olla mahdotonta. BP:n hallinnoimasta merenpohjassa olevasta öljyesiintymästä nousi kontrolloimattomasti kaasua, öljyä ja mutaa, jotka aiheuttivat räjähdyksiä öljynporauslautalla. Kaikki varotoimenpiteet pettivät, ja tuloksena oli 11 henkilön menehtyminen ja öljyn ja kaasun vapaa virtaus meren pohjasta kohti pintaa. BP:ltä kului kolme kuukautta saada vuodot tukittua erittäin haastavissa olosuhteissa. Arviot mereen päässeen öljyn määrästä vaihtelevat, mutta kyseessä on kaikkien laskujen mukaan suurin ihmisen toiminnasta johtuva ympäristökatastrofi. 18
Meksikonlahden onnettomuuden jälkeen parhaimmaksi vaihtoehdoksi todettiin pysyvän positiivisen muutoksen saaminen BP:n toimintatavoissa yhteistyössä muiden sijoittajien kanssa. Sijoittajalla on vaikutusvaltaa Kuvalähde: U.S. Coast Guard Sijoittajilla on hyvät mahdollisuudet vaikuttaa isojenkin kansainvälisten yritysten toimintatapoihin vastuukysymyksissä. Ongelmatilanteissa osakkeiden myyminen on usein kyseenalainen tapa vaikuttaa sijoituskohteen toimintatapoihin. Paljon viisaampaa on pyrkiä saamaan neuvotteluyhteys yritykseen ja sopia yhdessä asioiden parantamisesta yhtiössä. Tämä on yrityksenkin etu. Vuonna 2010 Ilmarisella oli käynnissä yli 500 yritysvastuun vaikuttamisprosessia Suomessa ja ulkomailla. Vaikuttamisprosessi jatkuu Onnettomuutta seuraavien viikkojen aikana parhaimmaksi vaihtoehdoksi todettiin pysyvän positiivisen muutoksen saaminen yhteistyössä muiden sijoittajien kanssa sen sijaan, että osakkeet olisi myyty ja jätetty muiden vastuulle asian eteenpäin vieminen. Vaikka kaikkia asioita ei voi muuttaa yhtä aikaa eikä kaikkiin ongelmiin voi sijoittajalla olla Lehtikuva ratkaisua, katsottiin, että tässä tapauksessa ovat painavat syyt jatkaa BP:n kanssa keskustelua. Keskustelujen vauhdittamiseksi ryhdyttiin valmistelemaan mahdollista osakkeenomistajien esitystä BP:n yhtiökokoukselle. Suomalaisesta tavasta poiketen yhdellä osakkeella ei vielä Isossa- Britanniassa saada ehdotuksia esityslistalle vaan siihen tarvitaan huomattava määrä sijoittajia. Näin ollen Ilmarinen yhteistyössä muiden sijoittajien kanssa lähti hakemaan tukea muilta sijoittajilta ja pohtimaan sopivia sanamuotoja virallisiin esityslistoihin. Aivan viime metreillä juuri ennen BP:n ilmoittamaa takarajaa, keskustelut BP:n ja muiden sijoittajien kanssa etenivät niin, että osakkeenomistajien esitys yhtiökokoukselle päätettiin jättää tekemättä. Johto sitoutuu vastuullisuuteen Esityksen sijaan BP:n hallituksen puheenjohtajalta Carl-Henric Svanbergilta saatiin tammikuun 20. päivä vakuutus työturvallisuus- ja ympäristöasioiden nostamisesta entistä korkeammalle tasolle. Tätä esitystä tuki myös helmikuun alussa BP:n toimitusjohtaja, joka tulosjulkistuksen yhteydessä nosti työturvallisuusasiat tärkeimpien prioriteettien joukkoon. Samassa yhteydessä myös kerrottiin alihankintaketjun valvontaprosessien kehittämisestä. Puheenjohtajalta saatu kirje osoittaa sen, että BP on valmis keskusteluihin myös työturvallisuudesta ja ympäristövastuusta. Halu käydä dialogia eri sidosryhmien kanssa on ensiarvoisen tärkeää pysyvän muutoksen saamiseksi yrityksen toimintatavoissa. Jos BP ei jatkossa raportoi ympäristöja työturvallisuusriskeistään sovitun mukaisesti, sijoittajaryhmä aikoo valmistella uutta esitystä ensi vuoden yhtiökokoukseen. Anna Hyrske vastuullisen sijoittamisen ja yritysvastuuasioiden päällikkö 19
Yrittäjän elämää Teksti: Helinä Hirvikorpi Kuvat: Paul Palmer Sesonkiaikoinakin lääkäri Katja Kuusimäki ottaa aikaa liikunnalle. Silloin hän käy hiihtämässä ennen töihin menoa aikaisin aamulla. 20