KESKEYTYSTUNNUSLUKUJEN REFERENSSIARVOJEN MÄÄRITTÄMINEN

LAPPEENRANNAN TEKNILLINEN YLIOPISTO RAPORTTI 18.5.2007 KESKEYTYSTUNNUSLUKUJEN REFERENSSIARVOJEN MÄÄRITTÄMINEN PL 20, 53851 LAPPEENRANTA, p. 05 62111, fax. 05 621 6799 http://www.ee.lut.fi/fi/lab/sahkomarkkina/

2 Esipuhe Tässä raportissa esitetään Energiamarkkinaviraston valvontamallissa käytettävien keskeytystunnuslukujen referenssiarvojen määrittäminen selvitystyön tulokset. Selvitystyö on Energiamarkkinaviraston tilaama ja se on toteutettu Lappeenrannan teknillisen yliopiston (LTY) sekä Tampereen teknillisen yliopiston (TTY) yhteistyönä aikavälillä 01/07-04/07. Selvitystyön toteuttamiseen ovat osallistuneet Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta DI Samuli Honkapuro, DI Kaisa Tahvanainen, prof. Satu Viljainen sekä prof. Jarmo Partanen ja Tampereen teknillisestä yliopistosta TkL Antti Mäkinen, prof. Pertti Järventausta sekä prof. Pekka Verho. Lappeenrannassa ja Tampereella 18.05.2007 Samuli Honkapuro Kaisa Tahvanainen Satu Viljainen Jarmo Partanen Antti Mäkinen Pekka Verho Pertti Järventausta

3 SISÄLLYSLUETTELO Esipuhe... 2 SISÄLLYSLUETTELO... 3 1 Johdanto... 4 2 Valvontamalli... 6 2.1 Keskeytyskustannusten vaikutus valvontamallissa... 6 3 Keskeytyskustannuksen referenssitason määritys... 10 3.1 Keskeytystunnuslukuihin perustuva referenssitaso... 10 3.1.1 Kahden vuoden aineistolla määritettyyn referenssitasoon sisältyvä virhe... 10 3.1.2 Referenssitason virheen vaikutukset valvontamallissa... 12 3.1.3 Referenssitason määrittäminen aiemmin kerättyjen keskeytystunnuslukujen perusteella... 14 3.2 Toimintaympäristöä kuvaavat tekijät referenssitason määrityksessä... 15 3.3 Referenssitason määrittäminen valvontajakson lopussa... 19 3.3.1 Tehokkuusmittauksessa käytettävä keskeytyskustannus... 20 3.3.2 Tehokkuusmittaukseen sisällytettävä virhemarginaali... 23 3.4 Referenssitason päivittäminen jatkossa... 26 3.5 Poikkeuksellisten olosuhteiden vaikutukset... 28 4 KAH-arvojen määritys... 29 4.1 Laskentamenetelmän tarkentaminen... 30 4.2 Energiaosuuksilla painotetut KAH-arvot... 31 4.3 Uudet tarkennetut KAH-parametrit... 33 5 Johtopäätökset ja suositukset... 36 6 Lähdeluettelo... 39

4 1 Johdanto Energiamarkkinavirasto kehittää sähkön jakeluverkkotoiminnan hinnoittelun kohtuullisuuden valvontaa vuonna 2008 alkavalle valvontajaksolle. Suurimpia muutoksia nykyiseen valvontamalliin verrattuna ovat sähkön laadun sekä tehokkuusmittauksen sisällyttäminen hinnoittelun valvontaan. Suuntaviivojen mukaisesti sähkön laatu vaikuttaa valvontamallissa kahdella mekanismilla; erillisen laatukannustimen kautta sekä tehokkuusmittauksen lähtötietona. Laatukannustimella verrataan toteutuneita keskeytyskustannuksia verkkoyhtiölle ominaiseen keskeytyskustannusten tasoon ja yhtiön sallittua liikevaihtoa korjataan näiden erotuksella. Tällöin yhtiö saa kasvattaa liikevaihtoaan, mikäli se pystyy pienentämään keskeytyskustannuksiaan ja vastaavasti liikevaihtoa tulee pienentää keskeytyskustannusten kasvaessa. Jotta edellä kuvattu menetelmä saadaan kytkettyä hinnoittelun valvontaan, tulee jokaiselle yhtiölle määrittää keskeytyskustannusten referenssitaso, johon yhtiön suoriutumista verrataan. Referenssitason määrittämisen lähtökohtana voi olla joko verkkoyhtiön pitkän aikavälin keskeytystunnusluvut tai verkkoyhtiön toimintaympäristö. Verkkoyhtiön historiatietoihin perustuva referenssitaso kuvastaa verkkoyhtiölle pitkällä aikavälillä ominaista keskeytyskustannusten tasoa. Tällöin kuitenkin edellytetään riittävän pitkän aikavälin tietoaineiston käyttöä, jotta vuotuinen satunnaisvaihtelu ei vaikuta lopputulokseen. Tämän menettelytavan periaatteellisena ongelmana on lähinnä se, että yhtiöt, jotka ovat ennen laatukannustimen käyttöönottoa pienentäneet keskeytyskustannuksiaan, saavat matalamman tavoitetason kuin yhtiöt, jotka eivät ole panostaneet samassa määrin sähkön laatuun. Toisaalta tätä epäkohtaa tasoittaa sähkön laadun huomioiminen myös tehokkuusmittauksessa, jolloin aiemmin tehty keskeytyskustannusten pienentäminen hyödyttää yhtiöitä paremman tehokkuusluvun muodossa. Käytännön ongelmana historiatietoihin perustuvassa referenssitason määrittelyssä on pitkän aikavälin tietoaineiston puuttuminen; ennen seuraavan valvontajakson alkua yhtiöiltä on käytettävissä keskeytyskustannusten määrittämiseen tarvittavia energiapainotettuja keskeytystunnuslukuja ainoastaan kahdelta vuodelta. Mikäli referenssitason määrittämisen lähtökohdaksi puolestaan otetaan verkkoyhtiön toimintaympäristö, muodostuu ongelmaksi sopivien ja verkkoyhtiöitä tasapuolisesti kohtelevien ympäristötekijöiden määrittely. Tämän selvitystyön tavoitteena oli selvittää, onko yhtiökohtaiselle KAH-luvulle määritettävissä referenssiarvo ja esittää menetelmä referenssiarvon määrittämiseksi. Tehtävänä oli myös selvittää, onko mahdollista määrittää yhtiökohtainen KAH-luvun referenssitaso kahden vuoden keskeytystunnuslukuaineiston perusteella sekä tutkia onko mahdollista käyttää verkkoyhtiön toimintaolosuhteita kuvaavia muuttujia ko. referenssitason määrityksessä. Selvitystyön yhteydessä tarkasteltiin myös oikeaan tasoon nähden liian alhaisen ja liian suuren referenssitason käytöstä aiheutuvat ohjausvaikutukset ja taloudelliset seuraamukset. Selvitystyössä on lisäksi tarkasteltu tulevan valvontamallin suuntaviivoissa (EMV 2007) esitettyjen valtakunnallisten KAH -parametrien korjaamista vastaamaan paremmin asiakasryhmäkohtaisilla KAH -parametreilla saatavia keskeytyskustannuksia. Raportin alussa on esitetty Energiamarkkinaviraston suuntaviivaluonnoksen mukainen valvontamalli vuosille 2008-2011 ja tarkasteltu sähkön laadun roolia kyseisessä mallissa.

5 Raportin kolmannessa luvussa on tarkastelu referenssitason määrittämismetodiikkaa ja referenssitasoon mahdollisesti sisältyvien virheiden taloudellisia vaikutuksia. Neljännessä luvussa puolestaan on tarkastelu KAH-parametrejä ja niiden korjaamistarvetta. Johtopäätöksen ja suositukset on esitetty raportin lopussa.

6 2 Valvontamalli Jakeluverkkotoiminnan hinnoittelun kohtuullisuuden valvontametodiikka on uudistumassa vuoden 2008 alusta. Suurimpia uudistuksia ovat valvontaan sisällytettävä yhtiökohtainen tehostamistavoite sekä laatukannustin. Energiamarkkinaviraston suuntaviivaluonnoksen (EMV 07) mukainen tuleva valvontamalli on pääpiirteissään esitetty kuvassa 2.1. Liikevaihto Ei-kontrolloitu OPEX Toteutuneet keskeytyskustannukset Kontrolloitu OPEX LM-kertymän muutos Investoinnit Komponenttien määrät ja standardihinnat (-) ( ) JHA Tasapoistot Verkon pitoaika Yleinen tehostamistavoite Tehokkuusmittaus Verkon pitoaika ja keski- ikä (-) Yhtiökohtainen tehostamistavoite NKA (x) WACC Liikevaihto (-) Ei-kontrolloitu OPEX (-) Kohtuullinen kontrolloitu OPEX (-) Laskennalliset verot (-) (+) Toteutuneet keskeytyskustannukset (-) Kohtuulliset keskeytyskustannukset (-) Kohtuulliset tasapoistot Toteutunut tuotto (-) Sallittu tuotto Muu pääoma taseesta Mahdolliset eliminoinnit Oikaistu muu pääoma Yli/alituotto Kuva 2.1 Energiamarkkinaviraston suuntaviivojen mukainen valvontamalli vuosille 2008-2011. Valvontamallin periaatteellisena lähtökohtana on tuoton valvonta, kuten tähänkin saakka. Verkkoliiketoimintaan sitoutuneelle pääomalle määritetään suurin sallittu tuotto, jota verrataan verkkoyhtiön toteutuneeseen tuottoon. Toisaalta mallissa on asetettu tavoitetaso myös muille kustannuskomponenteille, kuten operatiivisille kustannuksille sekä tasapoistoille. Siten mallissa käytännössä määritetään yhtiöille sallittu liikevaihto. 2.1 Keskeytyskustannusten vaikutus valvontamallissa Keskeytyskustannukset vaikuttavat tulevassa valvontamallissa kahdella mekanismilla; tehokkuusmittauksen panostekijässä sekä suoraan sallittuun tuottoon vaikuttavana tekijänä. Näistä jälkimmäisessä, nk. laatukannustimessa, vertaillaan toteutuneita keskeytyskustannuksia yhtiön ominaisiin kohtuullisiin keskeytyskustannuksiin. Mikäli toteutuneet keskeytyskustannukset alittavat kohtuulliseksi katsotun tason, yhtiön sallittu tuotto kasvaa. Mikäli toteutuneet keskeytyskustannukset puolestaan ovat kohtuullista tasoa korkeammat, yhtiön sallittu tuotto pienentyy. Tähän mekanismiin on valvontamallin

7 suuntaviivoissa asetettu rajoite siten, että keskeytyskustannukset voivat vaikuttaa sallittuun tuottoon maksimissaan ±20%. Tehokkuusmittauksessa puolestaan panostekijänä on operatiivisten kustannusten, keskeytyskustannusten sekä tasapoistojen summa. Näin ollen yhtiön tehokkuusluku kasvaa ja siten tehostamistavoite pienentyy, mikäli yhtiö pystyy pienentämään kokonaiskustannuksiaan vertailuyhtiöitä enemmän. Keskeytyskustannusten muutoksen vaikutusta sallittuun tuottoon on havainnollistettu kuvassa 2.2. Tehokkuusmittaus Keskeytyskustannusten muutos Laatukannustimen muutos Tehokkuusluvun muutos Sallitun tuoton muutos Kuva 2.2 Keskeytyskustannusten muutoksen vaikutukset. Koska laatukannustimessa sallittua tuottoa korjataan suoraan toteutuneiden ja kohtuulliseksi katsottujen keskeytyskustannusten erotuksella, on kohtuullisten keskeytyskustannusten, nk. referenssitason, määrittelyllä merkittävä vaikutus. Mikäli referenssitaso on asetettu liian matalaksi, pienentää laatukannustin yhtiön sallittua tuottoa, vaikka keskeytyskustannukset säilyisivätkin ennallaan. Toisaalta liian suuri referenssitaso tuo yhtiölle ansiotonta lisätuottoa. Käytännössä referenssitason tulee kuvastaa yhtiölle pitkällä aikavälillä ominaista keskeytyskustannusten tasoa, jolloin soveltuva lähtökohta on määrittää referenssitaso perustuen yhtiön pitkän aikavälin keskeytystunnuslukuihin. Laatukannustimen sisällyttäminen taloudelliseen valvontaan muodostaa askelmaisen muutoksen verkostoinvestointien tuotto-odotuksiin. Keskeytyskustannusten pienentäminen tulevalla valvontajaksolla kasvattaa yhtiön sallittua tuottoa, kun taas ennen valvontajaksoa tehdyt keskeytyskustannuksia pienentäneet investoinnit pienentävät keskeytyskustannusten referenssitasoa. Ideaalisessa tilanteessa laatukannustin ja tehokkuusmittaus tasapainottavat toisiaan siten, että keskeytyskustannusten tavoitetaso on matalampi niillä yhtiöillä, jotka ovat aikaisemmin panostaneet sähkön laadun parantamiseen, mutta toisaalta kyseisillä yhtiöllä tehokkuusluku on myös korkeampi. Edellä mainitut yhtiöt eivät välttämättä pysty kasvattamaan laatukannustintaan helpoilla parannuksilla, mutta toisaalta samat yhtiöt hyötyvät jo tehdyistä investoinneista paremman tehokkuusluvun muodossa. Toisaalta yhtiöt, jotka vasta nyt alkavat kiinnittää huomiota sähkön laatuun saavat heikomman tehokkuusluvun, mutta toisaalta pystyvät helpommin kasvattamaan laatukannustintaan. Tehokkuuslukujen riippuvuutta keskeytyskustannuksista on havainnollistettu kuvassa 2.3, jossa on verrattu yhtiön tehokkuuslukua yhtiön keskeytyskustannusten osuuteen kokonaiskustannuksista, joihin on tässä yhteydessä sisällytetty tehokkuusmittauksen panostekijä, ts. kontrolloitavissa olevat operatiiviset kustannukset, tasapoistot sekä keskeytyskustannukset. Kuvan 2.3 tehokkuusluvut on laskettu ainoastaan DEA-mallilla (Data Envelopment Analysis) ja osin epätäydellisellä tietoaineistolla, johtuen keskeytystunnuslukujen puuttumisesta joiltakin yhtiöltä. Tämän vuoksi yhtiöille valvontapäätöksissä määräytyvät tehokkuusluvut tulevat poikkeamaan kuvassa esitetyistä. Keskeytyskustannusten laskennassa on sovellettu suuntaviivoissa (EMV 07) esitettyjä keskeytyksen haittaa kuvaavia KAH-arvoja. Näiden arvojen tarkistamista käsitellään jatkossa tämän raportin luvussa 4.

8 1 0,9 0,8 0,7 DEA-luku 0,6 0,5 0,4 0,3 0,2 0,1 0 0 % 5 % 10 % 15 % 20 % 25 % 30 % 35 % 40 % 45 % 50 % Keskeytyskustannusten osuus kokonaiskustannuksista Kuva 2.3 Tehokkuusluvun ja keskeytyskustannusten välinen riippuvuus. Kuvasta 2.3 nähdään, että suuremmat suhteelliset keskeytyskustannukset omaavat yhtiöt saavat useimmiten pienemmän tehokkuusluvun verrattuna yhtiöihin, joilla on pienemmät suhteelliset keskeytyskustannukset. Kun otetaan lisäksi huomioon, että tehostamistavoite kohdistuu operatiivisiin kustannuksiin, tasapoistoihin sekä keskeytyskustannusten referenssitasoon, muodostuu korkeat keskeytyskustannukset omaaville yhtiöille suuremmat euromääräiset tehostamistavoitteet verrattuna yhtiöihin, joilla on pienet keskeytyskustannukset. Mikäli oletetaan, että yhtiön keskeytyskustannukset pysyvät ennallaan, pienentää tehostamistavoite suoraan sallittua liikevaihtoa. Kuvassa 2.4 on verrattu yhtiön tehostamistavoitteen osuutta liikevaihdosta yhtiön keskeytyskustannuksen osuuteen kokonaiskustannuksista. Tässä yhteydessä tehostamistavoite on operatiivisiin kustannuksiin, tasapoistoihin sekä keskeytyskustannusten referenssitasoon kohdistuvien tehostamistavoitteiden summa. Lähtöoletuksena on ollut, että tämä tehostamistavoite pienentää kokonaisuudessaan sallittua liikevaihtoa. Vuoden 2008 alusta voimaan tulevan valvontamallin suuntaviivoissa on esitetty, että yhtiökohtaiset tehostamistavoitteet määritetään kahdella rinnakkaisella menetelmällä; DEA-mallilla ja SFA-mallilla (Stochastic Frontier Analysis). Tässä tapauksessa tehostamistavoitteet on laskettu kuitenkin ainoastaan DEA-mallilla. Koska SFA-mallin tehokkuusluvut ovat pääsääntöisesti DEA-mallin lukuja korkeammat, ovat tässä esitetyt tehostamistavoitteet todellista suuremmat. Lisäksi sallitun liikevaihdon määrityksessä on ollut tiettyjä epätarkkuuksia, jonka vuoksi tehostamistavoitteen suhde liikevaihtoon saattaa poiketa todellisesta. Tässä yhteydessä absoluuttisia arvoja oleellisempia ovat kuitenkin erot yhtiöiden välillä ja keskeytyskustannusten vaikutus tehostamistavoitteiden suhteeseen.

9 10 % Tehostamistavoite liikevaihdosta 9 % 8 % 7 % 6 % 5 % 4 % 3 % 2 % 1 % 0 % 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % Keskeytyskustannusten osuus kokonaiskustannuksista Kuva 2.4 Tehostamistavoitteen ja keskeytyskustannusten välinen riippuvuus, mikäli tehostamistavoite pienentää kokonaisuudessaan sallittua liikevaihtoa. Kuvasta 2.4 nähdään, että tehostamistavoite muodostuu pääsääntöisesti korkeammaksi yhtiöillä, joilla on korkeat keskeytyskustannukset verrattuna matalat keskeytyskustannukset omaaviin yhtiöihin. Tosin hajonta yhtiöiden välillä on suuri. Edellä esitetyssä analyysissä oletettiin, että tehostamisvelvoite pienentää kokonaisuudessaan sallittua liikevaihtoa. Käytännössä operatiivisiin kustannuksiin sekä tasapoistoihin kohdistuvat tehostamistavoitteet pienentävät sallittua liikevaihtoa, kun taas keskeytyskustannusten referenssitasoon kohdistuvan tehostamistavoitteen voi täyttää pienentämällä keskeytyskustannuksia. Mikäli oletetaan, että yhtiöt pienentävät keskeytyskustannuksiaan niihin kohdistuvan tehostamistavoitteen verran, on tehostamistavoitteen osuus sallitusta liikevaihdosta kuvan 2.5 mukainen. Tehostamistavoitteen osuus liikevaihdosta 4,5 % 4,0 % 3,5 % 3,0 % 2,5 % 2,0 % 1,5 % 1,0 % 0,5 % 0,0 % 0 % 5 % 10 % 15 % 20 % 25 % 30 % 35 % 40 % 45 % 50 % Keskeytyskustannusten osuus kokonaiskustannuksista Kuva 2.5 Tehostamistavoitteen ja keskeytyskustannusten välinen riippuvuus, mikäli yhtiöiden keskeytyskustannukset pienentyvät tehostamistavoitteen verran. Kuvasta 2.5 nähdään, että tässäkin tapauksessa tehostamistavoitteet ovat pääsääntöisesti korkeammat yhtiöillä, joilla keskeytyskustannukset ovat korkeat. Tässäkin tapauksessa yhtiöiden välillä on kuitenkin paljon hajontaa.

10 3 Keskeytyskustannuksen referenssitason määritys Laatukannustimen toimintaperiaate on, että verkkoyhtiö saa bonusta sähkön laadun parantamisesta ja sanktiota laadun huononemisesta. Mikäli keskeytykset puolestaan pysyvät ennallaan, ei yhtiötä siitä rangaista eikä palkita. Jotta kannustinjärjestelmä toimisi edellä kuvatun metodiikan mukaisesti, tulee käytettävän referenssitason kuvastaa mahdollisimman hyvin yhtiölle pitkällä aikavälillä ominaista sähkön laadun tasoa. Käytännössä tähän päästään joko käyttämällä referenssitason määritykseen verkkoyhtiön keskeytystunnuslukuja riittävän pitkältä aikaväliltä tai määrittämällä referenssitaso verkkoyhtiön toimintaympäristöön perustuen. 3.1 Keskeytystunnuslukuihin perustuva referenssitaso Määritettäessä referenssitaso pitkän aikavälin tunnuslukujen perusteella, muodostuu ongelmaksi tarvittavan tietoaineiston puuttuminen tällä hetkellä. Keskeytyskustannusten laskentaan käytettäviä energiapainotettuja keskeytystunnuslukuja on kerätty vuodesta 2005 alkaen, joten tunnuslukuja on käytettävissä ennen vuoden 2008 alusta alkavaa valvontajaksoa kahdelta vuodelta (2005 ja 2006). Mikäli keskeytyskustannusten referenssitaso määritetään kahden vuoden keskeytystunnuslukujen perusteella, sisältyy siihen merkittävää vuotuista satunnaisvaihtelua. 3.1.1 Kahden vuoden aineistolla määritettyyn referenssitasoon sisältyvä virhe Keskeytystunnuslukuihin sisältyvää satunnaisvaihtelua voidaan arvioida perustuen vuodesta 1997 tilastoituihin tunnuslukuihin Kuluttajan vuotuinen keskeytysaika ja Kaikkien keskeytysten vuotuinen lukumäärä kuluttajalla. Tarkasteluissa on verrattu pienintä ja suurinta kahden vuoden keskiarvoa pidemmän aikavälin keskiarvoon. Tällä tavoin on selvitetty, miten suuri virhe kahden vuoden keskiarvon käyttämisestä voi suurimmillaan aiheutua. Kuvassa 3.1 on verrattu suomalaisten verkonhaltijoiden keskeytysajan kahden vuoden keskiarvoa yhdeksän vuoden keskiarvoon. Vertailussa on tarkasteltu, kuinka paljon suurempi kahden vuoden keskiarvo on suurimmillaan ja kuinka paljon pienempi kyseinen keskiarvo on pienimmillään verrattuna yhdeksän vuoden keskiarvoon. 300 % 2 vuoden keskiarvon ero 9 vuoden keskiarvoon 250 % 200 % 150 % 100 % 50 % 0 % -50 % -100 % -150 % 91 verkkoyhtiötä Kuva 3.1 Keskeytysajan kahden vuoden keskiarvon ero yhdeksän vuoden keskiarvoon. Eroa keskimäärin 55% +79%.

11 Edellä olevasta kuvasta nähdään, että keskiarvojen ero vaihtelee voimakkaasti yhtiöiden välillä. Suurimmillaan kahden vuoden keskiarvo on keskimäärin 79% yhdeksän vuoden keskiarvoa suurempi ja pienimillään 55% pienempi. Tässä yhteydessä on huomattava, että lukujen tilastointiin liittyy epävarmuustekijöitä, jotka todennäköisesti selittävät suurimpia eroja. Etenkin keskeytystilastoinnin alkuvaiheessa kerättyihin lukuihin on sen vuoksi syytä suhtautua varauksella. Seuraavassa on lähtökohdaksi otettu neljän vuoden keskiarvo, johon kahden vuoden keskiarvoa on verrattu. Kuvassa 3.2 on esitetty suurin ja pienin kahden vuoden keskiarvo verrattuna neljän vuoden keskiarvoon. 150 % 2 vuoden keskiarvon ero 4 vuoden keskiarvoon 100 % 50 % 0 % -50 % -100 % -150 % 91 verkkoyhtiötä Kuva 3.2 Keskeytysajan kahden vuoden keskiarvon ero neljän vuoden keskiarvoon. Eroa keskimäärin 32% +30%. Kuvasta nähdään, että kahden vuoden keskiarvo johtaa keskimäärin 30% liian suureen tai 32% liian pieneen arvoon, mikäli vertailuarvona käytetään neljän vuoden keskiarvoa. Mikäli neljän vuoden keskiarvoa verrataan yhdeksän vuoden keskiarvoon, on virhettä keskimäärin 37% +36%, kuvan 3.3 mukaisesti. 150 % 4 vuoden keskiarvon ero 9 vuoden keskiarvoon 100 % 50 % 0 % -50 % -100 % -150 % 91 verkkoyhtiötä Kuva 3.3 Keskeytysajan neljän vuoden keskiarvon ero yhdeksän vuoden keskiarvoon. Eroa keskimäärin 37% +36%.

12 3.1.2 Referenssitason virheen vaikutukset valvontamallissa Keskeytyskustannusten referenssitaso vaikuttaa suoraan yhtiön sallittuun tuottoon siten, että mikäli yhtiön keskeytyskustannusten referenssitaso on siihen liittyvän virheen vuoksi todellisia keskeytyskustannuksia suurempi, kasvaa yhtiön sallittu tuotto ja yhtiö saa siten ansiotonta laatubonusta. Todellista pienempi referenssitaso puolestaan johtaa virheelliseen sanktioon. Toisaalta, mikäli keskeytyskustannusten referenssitasoa käytetään alkuvaiheessa myös tehokkuusmittauksen lähtötietona, tasoittaa tämä edellä esitettyä vaikutusta. Tällöin ideaalisessa tilanteessa tehokkuusmittaus sekä laatukannustin kumoavat muutostilanteessa toistensa vaikutuksen siten, että liian suuren referenssitason omaava yhtiö saa ansiotonta laatubonusta vastaavan tehostamistavoitteen. Tällöin liian suuri referenssitaso kasvattaa sallittua tuottoa laatukannustimen kautta, mutta samanaikaisesti pienentää sallittua tuottoa suuremman tehostamistavoitteen muodossa. Vastaava mekanismi toimii myös toisinpäin referenssitason ollessa liian pieni. Käytännössä edellä esitetty tasapainotus ei kuitenkaan toimi ideaalisesti, koska tehostamistavoitteen määrityksessä tehokkuusluvusta otetaan 12. juuri, kun taas laatukannustin vaikuttaa sallittuun liikevaihtoon suoraan. Periaatteessa tätä ominaisuutta voitaisiin tasapainottaa asettamalla laatukannustimeen korjauskerroin, joka pienentäisi keskeytyskustannusten suoraa vaikutusta Tässä yhteydessä mahdollisen korjauskertoimen käyttöä ei ole kuitenkaan perusteellisemmin tarkasteltu. Seuraavassa on tarkasteltu, minkälainen vuotuinen vaikutus referenssitason +30% virheellä on verkkoyhtiön sallittuun liikevaihtoon. Tarkasteluissa on oletettu, että yhtiön referenssitaso on edellä mainitun 30% toteutuneita keskeytyskustannuksia suurempi koko tarkasteltavan aikajakson ja että samaa keskeytyskustannusten referenssitasoa käytetään myös tehokkuusmittauksen lähtötietona. Lisäksi tarkasteluissa on oletettu, että yhtiö ei pienennä tarkastelujaksolla keskeytyskustannuksiaan ja siten myös keskeytyskustannusten referenssitasoon kohdistuva tehostamistavoite vaikuttaa sallittuun liikevaihtoon. Kuvassa 3.4 on tarkasteltu, miten tehokkuusmittauksen lähtötiedoissa käytettävän keskeytyskustannuksen +30% virhe vaikuttaa verkkoyhtiön sallittuun liikevaihtoon. Tehokkuusmittauksessa on tarkasteltu ainoastaan DEA-mallin mukaisen tehokkuusluvun muutosta. Voidaan kuitenkin olettaa, että SFA-mallin tehokkuusluku riippuu panostekijän muuttamisesta samalla tavoin kuin DEA-luku. Tarkastelu on tehty jokaiselle yhtiölle erikseen, olettaen että muiden yhtiöiden lähtötietoihin ei tule muutoksia. Sallitun liikevaihdon muutos 0,0 % -0,5 % -1,0 % -1,5 % -2,0 % -2,5 % 83 verkkoyhtiötä Kuva 3.4 Verkkoyhtiön sallitun liikevaihdon muutos, kun tehokkuusmittauksessa käytettävässä keskeytyskustannuksessa on +30% virhe, keskiarvo 0,5%

13 Kuvassa 3.5 puolestaan on tarkasteltu, miten 30% todellista suurempi referenssitaso vaikuttaa sallittuun liikevaihtoon laatukannustimen kautta. Sallitun liikevaihdon muutos 30 % 25 % 20 % 15 % 10 % 5 % 0 % 83 verkkoyhtiötä Kuva 3.5 Verkkoyhtiön sallitun liikevaihdon muutos, kun laatukannustimessa käytettävässä keskeytyskustannuksen referenssitasossa on +30% virhe, keskiarvo +4,3% Kuvassa 3.6 on esitetty tehokkuusmittauksen ja laatukannustimen yhteisvaikutus, kun oletetaan että keskeytyskustannusten referenssitaso on 30% toteutuneita keskeytyskustannuksia suurempi ja että kyseistä arvoa käytetään myös tehokkuusmittauksen lähtötietona. Sallitun liikevaihdon muutos 16 % 14 % 12 % 10 % 8 % 6 % 4 % 2 % 0 % 83 verkkoyhtiötä Kuva 3.6 Verkkoyhtiön sallitun liikevaihdon muutos, kun sekä tehokkuusmittauksessa että laatukannustimessa käytettävässä keskeytyskustannusten referenssitasossa on +30% virhe, keskiarvo +3,8%. Kuvasta 3.6 nähdään, että +30% virhe keskeytyskustannusten referenssitasossa johtaa yhtiöstä riippuen 0 15% kasvuun sallitussa liikevaihdossa, keskiarvon ollessa 3,8%. Vastaavasti -30% virhe referenssitasossa johtaa kuvan 3.7 mukaisesti keskimäärin 3,9% pienentymiseen sallitussa liikevaihdossa, vaihteluvälin ollessa 0 15%. Sallitun liikevaihdon muutos 0 % -2 % -4 % -6 % -8 % -10 % -12 % -14 % -16 % 83 verkkoyhtiötä Kuva 3.7 Verkkoyhtiön sallitun liikevaihdon muutos, kun sekä tehokkuusmittauksessa että laatukannustimessa käytettävässä keskeytyskustannusten referenssitasossa on -30% virhe, keskiarvo -3,9%.

14 Käytännössä laatukannustimen vaikutus valvontamallissa on rajoitettu siten, että keskeytyskustannusten vaikutus sallittuun tuottoon on maksimissaan ± 20%. Koska sallittu tuotto on keskimäärin 25% liikevaihdosta, on keskeytyskustannusten vaikutus sallittuun liikevaihtoon suurimmillaan ± 5% ja siten myös referenssitasossa olevan virheen vaikutus rajoittuu tähän suuruusluokkaan. Edellä esitettyjen analyysien perusteella voidaankin todeta, että kahden vuoden tunnuslukujen käyttö voi aiheuttaa merkittävän virhelähteen keskeytyskustannusten referenssitasoon ja toisaalta referenssitason virheellä on selvä vaikutus yhtiön sallittuun liikevaihtoon. Näin ollen kahden vuoden tunnuslukuja ei voida käyttää lähtökohtana keskeytyskustannusten referenssitasoa määritettäessä. 3.1.3 Referenssitason määrittäminen aiemmin kerättyjen keskeytystunnuslukujen perusteella Koska referenssitason määritykseen tulee soveltaa edellä todetun pohjalta keskeytystunnuslukuja kahta vuotta pidemmältä aikajaksolta, on tarkasteltu, voidaanko tässä yhteydessä hyödyntää vuodesta 1997 kerättyjä kuluttajien vuotuista keskeytysaikaa ja keskeytysmääriä kuvaavia tunnuslukuja. Kyseiset tunnusluvut perustuvat muuntopiiritunteihin ja muuntopiirikertoihin, eivätkä sisällä tietoa keskeytysten jakaantumisesta vikakeskeytyksiin, työkeskeytyksiin ja aikajälleenkytkentöihin. Pikajälleenkytkentöjä kyseiset tunnusluvut eivät puolestaan sisällä lainkaan. Tämän vuoksi ne eivät sinällään sovellu kattavampien keskeytyskustannusten määrittämiseen. Tutkimuskysymyksenä tässä yhteydessä onkin ollut, voitaisiinko kyseisiä tunnuslukuja käyttää siten, että niiden perusteella muodostettaisiin energiapainotettujen tunnuslukujen estimaatit vuotta 2005 edeltäville vuosille. Ongelmana on kuitenkin, että muuntopiiritunteihin perustuvan keskeytysajan sekä energiapainotetun keskeytysajan suhde vaihtelee yhtiöittäin sekä vuosittain. Kuvassa 3.8 on esitetty muuntopiirikohtainen keskeytysaika vuosilta 1997-2005 sekä energiapainotettu keskeytysaika vuosilta 2003-2005 yhtiöllä A. Energiapainotettuun keskeytysaikaan on laskettu vikakeskeytykset, työkeskeytykset sekä aikajälleenkytkennät, joiden keskimääräiseksi pituudeksi on oletettu 2 minuuttia. Muuntopiirikohtaiseen keskeytysaikaan sisältyvät tilastointiohjeen mukaan myös edellä mainitut keskeytystyypit. Keskeytysaika [h/a] 0,7 0,6 0,5 0,4 0,3 0,2 0,1 0 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Muuntopiiritunteihin perustuva keskeytysaika En.painotettu kesk.aika Kuva 3.8 Muuntopiiritunteihin perustuva sekä energiapainotettu keskeytysaika yhtiöllä A.

15 Kuvasta nähdään, että muuntopiirikohtainen ja energiapainotettu keskeytysaika korreloivat hyvin vuosittain tarkasteltavalla yhtiöllä. Kuvassa 3.9 on esitetty vastaavanlainen kuvaaja yhtiölle B. Keskeytysaika [h/a] 8 7 6 5 4 3 2 1 0 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Muuntopiiritunteihin perustuva keskeytysaika En.painotettu kesk.aika Kuva 3.9 Muuntopiiritunteihin perustuva sekä energiapainotettu keskeytysaika yhtiöllä B. Kuvasta nähdään, että muuntopiiritunteihin perustuvan ja energiapainotetun keskeytysajan suhde vaihtelee yhtiöllä B vuosittain. Vuonna 2003 energiapainotettu keskeytysaika on ollut noin puolet muuntopiiritunteihin perustuvasta keskeytysajasta, vuonna 2004 tunnusluvut ovat olleet likimain yhtä suuret ja vuonna 2005 energiapainotettu keskeytysaika on ollut lähes kaksinkertainen verrattuna muuntopiiritunteihin perustuvaan keskeytysaikaan. Tämä voi selittyä sillä, että keskeytykset ovat osuneet erilaisiin muuntopiireihin eri vuosina. Vastaavia tarkasteluita tehtiin 24 verkkoyhtiön aineistolla. Tarkastelujen perusteella todettiin, että muuntopiiritunteihin ja kertoihin perustuvia, vanhoja keskeytystunnuslukuja ei voida käyttää järkevästi keskeytyskustannusten referenssitason muodostamisessa, johtuen keskeytystunnuslukujen suhteen vaihtelusta yhtiöiden ja tarkasteluvuosien välillä. 3.2 Toimintaympäristöä kuvaavat tekijät referenssitason määrityksessä Yhtenä tutkimuskysymyksenä selvitystyössä on ollut, voitaisiinko keskeytyskustannusten referenssitaso määrittää verkkoyhtiön toimintaympäristöä kuvaavien tekijöiden avulla. Tällöin oletuksena olisi, että kaikki tietyntyyppisessä ympäristössä toimivat verkkoyhtiöt pystyvät saavuttamaan saman keskeytyskustannustason. Tämän menettelyn hyvänä puolena olisi, että tällöin myös jo ennen valvontajakson alkua keskeytyskustannuksiaan pienentäneet yhtiöt saisivat laatukannustinta. Ongelmana kuitenkin on löytää sellaiset ympäristötekijät, jotka kuvaavat toimintaympäristöä sähkön laadun näkökulmasta mahdollisimman hyvin ja jotka kohtelevat yhtiöitä tasapuolisesti. Erityisen ongelmallisia tältä kannalta ovat verkkoyhtiöt, jotka toimivat laajalla maantieteellisellä alueella sekä yhtiöt, joilla on sekä kaupunki- että maaseutujakelua. Ongelmana näissäkin analyyseissä on pitkän aikavälin tietoaineiston puute, jonka vuoksi keskeytysten ja ympäristötekijöiden välistä riippuvuutta joudutaan analysoimaan yhden vuoden keskeytystilastoihin perustuen. Keskeytystunnusluvuissa olevat vuotuiset satunnaisvaihtelut saattavat vaikuttaa merkittävästi tuloksiin, jonka vuoksi tässä yhteydessä esitetyistä analyyseistä ei voida tehdä lopullisia johtopäätöksiä.

16 Taulukossa 3.1 on esitetty jakeluverkon toimintaympäristöä kuvaavien tekijöiden ja keskeytystunnuslukujen välisiä korrelaatiokertoimia. Energiapainotettujen tunnuslukujen kohdalla lähtötietoina on käytetty vuoden 2005 tunnuslukuja, kun taas muuntopiiritunneilla tai kerroilla painotetuista luvuista on käytetty vuosien 1997-2005 tunnuslukujen keskiarvoja. Taulukko 3.1 Toimintaympäristöä kuvaavien tekijöiden ja keskeytystunnuslukujen väliset korrelaatiokertoimet. KJ-verkon kaapelointiaste [%] Jakeluverkon asiakastiheys [as./km] Muuntopiirin keskimääräinen asiakastiheys [as./mp] Jakeluverkon energiatiheys [MWh/km] Muuntopiirin keskimääräinen energiatiheys [MWh/mp] Energiapainotettu vikakeskeytysaika Energiapainotettu vikakeskeytysmäärä Energiapainotettu AJK määrä Energiapainotettu PJK määrä Muuntopiiritunneilla painotettu keskeytysaika Muuntopiirikerroilla painotettu keskeytysmäärä -0,44-0,48-0,47-0,49-0,51-0,58-0,35-0,40-0,42-0,43-0,44-0,48-0,34-0,38-0,41-0,42-0,42-0,47-0,12-0,14-0,11-0,12-0,08-0,17-0,44-0,49-0,49-0,50-0,51-0,60 Taulukosta 3.1 nähdään, että parhaiten keskeytystunnuslukujen kanssa korreloivat KJ-verkon kaapelointiaste sekä muuntopiirin keskimääräinen energiatiheys. Kuvassa 3.10 on verrattu keskijänniteverkon kaapelointiasteen sekä energiapainotetun vikakeskeytysajan välistä riippuvuutta. Keskeytysajasta on ollut käytettävissä ainoastaan yhden vuoden (2005) arvo, jonka vuoksi vuotuiset satunnaisvaihtelut saattavat vaikuttaa lopputulokseen huomattavasti.

17 10 9 Vuotuinen energiapainotettu vikakeskeytysaika [h/a] 8 7 6 5 4 3 2 1 0 0 20 40 60 80 100 KJ-verkon kaapelointiaste [%] Kuva 3.10 Keskijänniteverkon kaapelointiasteen ja energiapainotetun vikakeskeytysajan välinen korrelaatio. Korrelaatiokerroin 0,44. Edellä olevasta kuvasta nähdään, että kaapelointiasteen ja keskeytysajan välillä on koko yhtiöjoukkoa tarkasteltaessa havaittavissa lievä negatiivinen riippuvuus, kuten oletettavaa on. Yksittäisten yhtiöiden kohdalla riippuvuus voi kuitenkin vaihdella voimakkaasti. Osittain tämä johtuu yhden vuoden tietoaineiston käyttämisestä keskeytystunnuslukujen kohdalla, mutta osittain myös siitä, että kaapelointiaste ei yksistään anna kokonaiskuvaa verkkoyhtiön toimintaympäristöstä. Yhtiöiden välillä on luonnollisesti eroja myös siitä syystä, että osa yhtiöistä on panostanut keskimääräistä enemmän laadun parantamiseen. Käytännössä näiden erojen voisi kuitenkin olettaa olevan pienempiä kuin kuvassa 3.10 esiintyvät suuret vaihtelut. Kuvassa 3.11 on puolestaan esitetty kaapelointiasteen ja muuntopiiritunneilla painotetun, vuosien 1997-2005 keskeytysajan keskiarvon välinen riippuvuus. Vuotuinen muuntipiiritunneilla painotettu keskeytysaika 14 12 10 8 6 4 2 0 0 20 40 60 80 100 Kaapelointiaste [%] Kuva 3.11 Keskijänniteverkon kaapelointiasteen ja vuotuisen muuntopiiritunneilla painotetun kokonaiskeskeytysajan (keskiarvo 1997-2005) välinen korrelaatio. Korrelaatiokerroin 0,51. Kuvasta 3.11 nähdään, että käytettäessä pidemmän aikavälin keskeytystunnuslukuja, vahvistuu ympäristötekijän, tässä tapauksessa kaapelointiasteen ja keskeytysajan välinen riippuvuus. Tässäkin tapauksessa yksittäisten yhtiöiden välillä riippuvuus voi vaihdella huomattavasti.

18 Kuvissa 3.12 ja 3.13 on vastaavalla tavoin verrattu keskeytysajan sekä muuntopiirin keskimääräisen energiatiheyden välistä riippuvuutta. Vuotuinen energiapainotettu vikakeskeytysaika [h/a] 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1 0 0 200 400 600 800 1000 1200 1400 1600 Muuntopiirin keskimääräinen energiatiheys [MWh/mp] Kuva 3.12 Muuntopiirin keskimääräisen energiatiheyden ja energiapainotetun vikakeskeytysajan välinen korrelaatio. Korrelaatiokerroin 0,44. Vuotuinen muuntopiiritunneilla painotettu keskeytysaika 14 12 10 8 6 4 2 0 0 200 400 600 800 1000 1200 1400 1600 Muuntopiirin keskimääräinen energiatiheys [MWh/mp] Kuva 3.13 Muuntopiirin keskimääräisen energiatiheyden ja muuntopiiritunneilla painotetun kokonaiskeskeytysajan välinen korrelaatio. Korrelaatiokerroin 0,51. Edellä olevista kuvista nähdään, että muuntopiirin keskimääräisen energiatiheyden ja keskeytysajan välillä on negatiivinen korrelaatio, mikäli tarkastellaan koko yhtiöjoukkoa. Ongelmana tässäkin tapauksessa on se, että riippuvuus vaihtelee yksittäisen yhtiön kohdalla huomattavasti. Tässä esitettyjen analyysien perusteella voidaan todeta, että vaikka jakeluverkon toimintaympäristöä kuvaavien tekijöiden ja keskeytystunnuslukujen välillä on olemassa korrelaatiota, on korrelaatiossa suuria yhtiökohtaisia eroja. Tämän vuoksi toimintaympäristöä kuvaaviin tunnuslukuihin pohjautuva keskeytyskustannusten referenssitaso voi muodostua hyvinkin epätasa-arvoiseksi yksittäisten yhtiöiden näkökulmasta. On kuitenkin huomattava, että tässä yhteydessä tehdyissä tarkasteluissa oli käytettävissä energiapainotettuja keskeytystunnuslukuja ainoastaan yhden vuoden ajalta, jonka vuoksi keskeytyksissä oleva vuotuinen satunnaisvaihtelu on voinut jossain määrin vaikuttaa tulokseen.

19 3.3 Referenssitason määrittäminen valvontajakson lopussa Edellä esitettyjen tarkasteluiden perusteella voidaan todeta, että referenssitason määrittämiseen tarvitaan energiapainotettuja keskeytystunnuslukuja kahta vuotta pidemmältä aikaväliltä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että keskeytyskustannusten referenssitasoa ei voida määritellä ennen vuotta 2008 alkavaa valvontajaksoa. Mikäli tavoitteena on määritellä keskeytyskustannuksille euromääräinen referenssitaso ennen valvontajakson alkua, joudutaan sähkön laadun sisällyttämistä hinnoittelun valvontaan lykkäämään suunnitellusta. Mikäli tavoitteena on, että referenssitason määrittelyyn käytetään neljän vuoden tietoaineistoa, voidaan keskeytyskustannukset sisällyttää valvontaan aikaisintaan vuoden 2010 alusta, jolloin energiapainotettuja keskeytystunnuslukuja on käytettävissä neljältä vuodelta (2005-2008). Toinen vaihtoehto on sisällyttää keskeytyskustannukset valvontamalliin suunnitellun mukaisesti, mutta määrittää euromääräinen keskeytyskustannusten referenssitaso vasta valvontajakson jälkeen. Tällöin referenssitaso määritettäisiin vuosien 2005-2011 keskeytystunnuslukujen perusteella ja sitä verrattaisiin vuosien 2008-2011 keskeytyskustannuksiin. Tällöin referenssitason perusteena olisi seitsemän vuoden keskeytystunnusluvut, jolloin vuotuisen satunnaisvaihtelun merkitys jää pienemmäksi kuin lyhyemmän aikavälin tietoaineistoa käytettäessä. Tässä menetelmässä keskeytyskustannusten referenssitaso ei olisi yhtiöiden tiedossa ennen valvontajakson alkua, mutta toisaalta tiedossa olisi referenssitason määrittämiseen käytettävä menetelmä. Siten yhtiö pystyy laskemaan keskeytyskustannusten muutosten vaikutukset sallittuun tuottoon valvontajakson aikana. Edellä kuvatussa mallissa vuotuisten keskeytyskustannusten referenssitaso määritettäisiin yhtälön (3.1) mukaisesti. Missä 2011 KAHt = 2005 KAH = t REF (3.1) 7 KAH t = vuoden t keskeytyskustannukset Esitetyssä mallissa voidaan tehdä vuosittain laskelmat yhtiöiden tuoton kohtuullisuudesta ilman laatukannustimen osuutta. Keskeytyskustannusten vaikutukset huomioidaan koko jaksolta valvontajakson päätyttyä tehtävässä päätöksessä. Esitetyssä menetelmässä referenssitaso ja toteutuneet keskeytyskustannukset määritetään osin samojen vuosien perusteella. Tämän vuoksi keskeytyskustannusten muutosten vaikutus sallittuun liikevaihtoon on pienempi verrattuna malliin, jossa referenssitaso olisi määrätty etukäteen. Määritettäessä keskeytyskustannusten referenssitaso jälkikäteisesti, voi ongelmaksi muodostua referenssitasoon kohdistuvan yhtiökohtaisen tehostamistavoitteen asettaminen. Ongelmana on lähinnä se, että verkkoyhtiöillä ei ole ennen valvontajakson loppua tietoa siitä, mikä on tehostamistavoitteen euromääräinen suuruus. Siten suositeltavampi lähestymistapa onkin luopua keskeytyskustannusten referenssitasoon kohdistuvasta tehostamistavoitteesta tilanteessa, jossa referenssitaso määritetään jälkikäteisesti.

20 Referenssitason laskentaan suoraan keskiarvona em. tavalla sisältyy kuitenkin riskejä siitä, että tarkasteltaviin vuosiin sattuu erittäin paljon normaalitasosta poikkeavia vuosia. Tällöin satunnaistekijöiden vaikutusten minimoimiseksi referenssitason laskennassa käytettäviä vuotuisia keskeytystunnuslukuja voitaisiin myös suodattaa tai korjata. Vaihtoehtoina voisi tällöin pitää mm.: 1) Huomioidaan yhtiöiden oma perusteltu näkemys keskeytystunnuslukujen suuruudesta verrattuna keskimääräiseen arvoon 2) Poistetaan poikkeuksellisten pahojen suurhäiriöiden aiheuttamat keskeytyskustannukset aineistosta tapauskohtaisesti 3) Jätetään referenssitason laskennassa suurin ja pienin vuotuinen keskeytyskustannus kaikilta verkkoyhtiöiltä pois. Koska suurimmat arvot poikkeavat keskimäärin enemmän keskiarvosta pienimpiin verrattuna, tämä voi johtaa keskimäärin liian alhaisiin referenssitasoihin. Toisaalta, mikäli seitsemän vuoden keskiarvosta poistetaan suurin ja pienin arvo, jää jäljelle ainoastaan viiden vuoden keskiarvo, jonka seurauksena aineiston merkittävyys vähenee. 4) Käytetään seuraavassa esitettyä systemaattista mallia poikkeuksellisten vuosien liian suuren vaikutuksen eliminoimiseksi: a. Lasketaan keskeytyskustannusten keskiarvo ensimmäisen ja toisen valvontajakson (vuodet 2005-2011) osalta siten, että poistetaan tarkasteltavasta tietoaineistosta suurin ja pienin vuotuinen arvo b. Määritetään vuosittaiset korjatut keskeytyskustannukset siten, että minään vuonna kustannukset eivät saa olla enemmän kuin x % kohdan a mukaisesta keskiarvosta. c. Lasketaan keskeytyskustannusten referenssitaso kohdan b korjattujen vuotuisarvojen keskiarvona seitsemältä vuodelta d. Laatubonusta arvioitaessa käytetään myös kohdan b mukaisesti määritettyjä korjattuja vuotuisarvoja. e. Jotta keskeytyskustannuksilla ei olisi kohtuuttoman suuria vaikutuksia verkkoyhtiön sallittuun tuottoon, voidaan laatukannustimen maksimivaikutus rajoittaa esim. valvontamallin suuntaviivaluonnoksessa (EMV 2007) esitetyllä metodiikalla, jossa keskeytyskustannusten maksimivaikutus on 20% sallitusta tuotosta Koska tämän selvitystyön yhteydessä on koko yhtiöjoukon energiapainotettuja keskeytystunnuslukuja ollut käytettävissä ainoastaan yhdeltä vuodelta, ei esitettyjen suodatusmenetelmien toimivuutta ole voitu todistaa. Lisäksi ongelmana on myös se, että kaikki paitsi ensimmäinen edellä esitetyistä suodatusmenetelmistä heikentävät mallin ennakoitavuutta tilanteessa, jossa keskeytyskustannusten referenssitaso määritellään jälkikäteisesti. Toisaalta suodatusmenetelmä osaltaan monimutkaistaa jo valmiiksi melko kompleksista valvontamallia. 3.3.1 Tehokkuusmittauksessa käytettävä keskeytyskustannus Valvontajakson jälkeen määritettävää keskeytyskustannusten referenssitasoa voidaan käyttää laatukannustimen yhteydessä, mutta tällainen menettely ei poista sitä ongelmaa, että tehokkuusmittauksessa käytettävä keskeytyskustannus tulee määrittää ennen valvontajakson alkua, jolloin käytössä on keskeytystunnuslukuja ainoastaan kahden vuoden ajalta. Kuten

21 edellä on todettu, saattavat kahden vuoden luvut sisältää merkittävää satunnaisvaihtelusta aiheutuvaa virhettä. Vaikkakin tehokkuusmittauksessa käytettävän keskeytyskustannuksen mahdollisen virheen taloudelliset vaikutukset ovat selvästi pienemmät kuin referenssitasossa olevan virheen, voivat vaikutukset voivat olla merkittäviä yksittäisen yhtiön kannalta. Seuraavassa on analysoitu, miten DEA-mallin lähtötiedoissa käytettävässä keskeytyskustannuksessa oleva +30% virhe vaikuttaa kunkin yhtiön tehokkuuslukuun. Kuvassa 3.14 on esitetty yhtiöiden tehokkuusluvut laskettuna alkuperäisillä lähtötiedoilla sekä lähtötiedoilla, joissa keskeytyskustannusta on kasvatettu 30% yhdelle yhtiölle kerrallaan. 1 0,9 0,8 Alkuperäinen DEA-luku DEA-luku, KAH+30% DEA-luku 0,7 0,6 0,5 0,4 0,3 0,2 0,1 0 83 verkkoyhtiötä Kuva 3.14 DEA-luvut alkuperäisellä tietoaineistolla sekä 30% suuremmilla keskeytyskustannuksilla. DEAluvun keskimääräinen muutos 0,04 ja suurin muutos -0,08. Yllä olevan kuvan mukaisilla DEA-luvuilla määritetyt yhtiökohtaiset tehostamistavoitteet on esitetty kuvassa 3.15. 9 % 8 % Tehostamistavoite 7 % 6 % 5 % 4 % 3 % 2 % KAH+30% Alkuperäinen arvo 1 % 0 % 83 verkkoyhtiötä Kuva 3.15 Yhtiökohtaiset tehostamistavoitteet määritettynä sekä alkuperäisillä DEA-luvuilla että DEA-luvuilla, joissa keskeytyskustannusta on kasvatettu +30%. Keskeytyskustannusten kasvaminen kasvattaa vuotuista tehostamistavoitetta keskimäärin 0,4 prosenttiyksikköä, suurimman muutoksen ollessa 1 prosenttiyksikkö.

22 Mikäli keskeytyskustannuksessa oleva virhe olisi puolestaan +100%, muuttuisivat tehokkuusluvut kuvan 3.16 mukaisesti ja yhtiökohtaiset tehostamistavoitteet puolestaan kuvan 3.17 mukaisesti. 1 0,9 0,8 Alkuperäinen DEA-luku DEA-luku, KAH+100% 0,7 DEA-luku 0,6 0,5 0,4 0,3 0,2 0,1 0 83 verkkoyhtiötä Kuva 3.16 DEA-luvut alkuperäisellä tietoaineistolla sekä 100% suuremmilla keskeytyskustannuksilla. DEAluvun keskimääräinen muutos 0,11 ja suurin muutos -0,23. 12 % 10 % KAH+100% Alkuperäinen arvo Tehostamistavoite 8 % 6 % 4 % 2 % 0 % 83 verkkoyhtiötä Kuva 3.17 Yhtiökohtaiset tehostamistavoitteet määritettynä sekä alkuperäisillä DEA-luvuilla että DEA-luvuilla, joissa keskeytyskustannusta on kasvatettu 100%. Keskeytyskustannusten kasvaminen kasvattaa vuotuista tehostamistavoitetta keskimäärin 1,3 prosenttiyksikköä, suurimman muutoksen ollessa 2,9 prosenttiyksikköä. Jotta edellä esitetyn keskeytyskustannuksiin mahdollisesti sisältyvän virheen vaikutus minimoituisi, voitaisiin tehokkuusmittauksessa käytettävien tunnuslukujen osalta pohtia mahdollisuutta huomioida yhtiöiden oma näkemys vuosien 2005 ja 2006 keskeytystunnuslukujen suuruudesta verrattuna keskimääräiseen arvoon. Tällöin valvonnassa käytettäviä keskeytystunnuslukuja voitaisiin perustelluista syistä korjata, mikäli ko. vuodet ovat olleet keskeytysten suhteen normaalista poikkeavia. Verkkoyhtiö luonnollisesti pystyisi kasvattamaan tehokkuuslukuaan korjaamalla keskeytystunnuslukuja alaspäin, mutta koska

23 samoja tunnuslukuja käytettäisiin myös referenssitason muodostamisessa, ei kannusteita tällaiselle toiminnalle olisi. 3.3.2 Tehokkuusmittaukseen sisällytettävä virhemarginaali Tehokkuusmittauksen lähtötietoihin mahdollisesti sisältyvää virhettä voidaan kompensoida myös lisäämällä tehostamistavoitteeseen virhemarginaali. Tällöin myös mahdolliset tehokkuusmittauksen metodiikasta aiheutuvat virheet kompensoituvat. Koska virhemarginaali käytännössä pienentää tehostamistavoitteita, kompensoi se myös osaltaan sitä, että DEAmallin metodologisten muutosten vuoksi tehokkuusluvut ovat pääsääntöisesti pienentyneet aikaisempiin verrattuna. Virhemarginaali voidaan sisällyttää yhtiökohtaiseen tehostamistavoitteeseen TT kertoimen k avulla esimerkiksi yhtälön (3.2) mukaisesti. DEA + SFA TT 1 12 * k 2 = (3.2) Yksi keino sopivan virhemarginaalin suuruuden arvioinnille on tarkastella lähtötietoihin mahdollisesti sisältyvää virhettä ja estimoida virhemarginaali siten, että se kompensoi lähtötietojen virheen vaikutuksen. Ongelma tässä lähestymistavassa on kuitenkin siinä, että lähtötietojen virheen suuruus voidaan ainoastaan estimoida, virheen tarkka suuruus tai suunta on tässä tapauksessa mahdotonta tietää. Lisäksi, kuten kuvista 3.14-3.17 nähdään, vaikuttaa tietyn suuruinen tehokkuusmittauksen lähtötiedossa oleva virhe tehokkuuslukuun ja siten tehostamistavoitteeseen eri tavoin eri yhtiöillä. Tässä yhteydessä on tarkasteltu, minkä suuruinen virhemarginaali tarvittaisiin, jotta se kompensoisi keskeytyskustannuksissa olevan +30% tai +100% virheen. Mikäli tavoitteena on, että keskeytyskustannuksessa olevan +30% virheen vaikutus kompensoituu keskimäärin tarkasteltaessa kaikkia yhtiötä, on sopiva k-kertoimen suuruus 0,84. Tällöin yhtiökohtaiset tehostamistavoitteet muuttuvat ilman virhemarginaalia laskettuihin tehostamistavoitteisiin verrattuna kuvan 3.18 mukaisesti. 0,0 % Tehostamistavoitteen muutos [%-yksikköä] -0,2 % -0,4 % -0,6 % -0,8 % -1,0 % -1,2 % 83 verkkoyhtiötä Kuva 3.18 Yhtiökohtaisten tehostamistavoitteiden muutos (prosenttiyksikköä), mikäli tehostamistavoitteeseen lisätään virhemarginaali k = 0,84. Muutos keskimäärin 0,35 prosenttiyksikköä. Kuvassa 3.19 puolestaan on esitetty, miten tehostamistavoitteet muuttuvat alkuperäisestä, mikäli keskeytyskustannuksiin sisällytetään +30% virhe ja samalla tehostamistavoitteeseen lisätään 0,84 suuruinen virhemarginaali.

24 Tehostamistavoitteen muutos 0,8 % 0,6 % 0,4 % 0,2 % 0,0 % -0,2 % -0,4 % -0,6 % -0,8 % 83 verkkoyhtiötä Kuva 3.19 Yhtiökohtaisten tehostamistavoitteiden muutos (prosenttiyksikköä), mikäli tehostamistavoitteeseen lisätään virhemarginaali k = 0,84 ja keskeytyskustannuksiin sisältyy +30% virhe. Muutos keskimäärin 0, suurimmillaan ± 0,6 prosenttiyksikköä. Edellä kuvatun suuruinen virhemarginaali poistaa keskeytyskustannuksissa olevan virheen vaikutuksen keskimäärin, mutta puolelle yhtiöstä virhe kasvattaa edelleen tehostamistavoitetta. Kuvassa 3.20 on esitetty kuvaaja siitä, kuinka suurella osalla yhtiöistä keskeytyskustannuksiin sisältyvä +30% virhe kasvattaisi tehostamistavoitetta kullakin virhemarginaalin k arvolla. Mikäli tavoitteena on esimerkiksi, että keskeytyskustannusten +30% virhe kasvattaa tehostamistavoitetta maksimissaan 10% yhtiöistä, on k-kertoimeksi valittava 0,55. Osuus yhtiöistä, joilla tehostamistavoite kasvaa 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % 0,0 0,2 0,4 0,6 0,8 1,0 Virhemarginaali k Kuva 3.20 Tehostamistavoitteen virhemarginaalin vaikutus siihen, kuinka monella yhtiöllä keskeytyskustannusten +30% virhe kasvattaa tehostamistavoitetta. Mikäli tavoitteena puolestaan on, että keskeytyskustannuksiin sisältyvä +100% virhe kompensoituu keskimäärin tarkasteltaessa kaikkia yhtiötä, on sopiva virhemarginaalin suuruus 0,63. Tällöin yhtiökohtaiset tehostamistavoitteet muuttuvat ilman virhemarginaalia laskettuihin tehostamistavoitteisiin verrattuna kuvan 3.21 mukaisesti.

25 Tehostamistavoitteen muutos [%-yksikköä] 0,0 % -0,5 % -1,0 % -1,5 % -2,0 % -2,5 % -3,0 % 83 verkkoyhtiötä Kuva 3.21 Yhtiökohtaisten tehostamistavoitteiden muutos (prosenttiyksikköä), mikäli tehostamistavoitteeseen lisätään virhemarginaali k = 0,63. Muutos keskimäärin 0,81 prosenttiyksikköä. Kuvassa 3.22 puolestaan on esitetty, miten tehostamistavoitteet muuttuvat alkuperäisestä, mikäli keskeytyskustannuksiin sisällytetään +100% virhe ja samalla tehostamistavoitteeseen lisätään 0,63 suuruinen virhemarginaali. 1,5 % Tehostamistavoitteen muutos [%-yksikköä] 1,0 % 0,5 % 0,0 % -0,5 % -1,0 % -1,5 % -2,0 % 83 verkkoyhtiötä Kuva 3.22 Yhtiökohtaisten tehostamistavoitteiden muutos, mikäli tehostamistavoitteeseen lisätään virhemarginaali k = 0,63 ja keskeytyskustannuksiin sisältyy +100% virhe. Muutos vaihtelee välillä 1,45 +1,28 %-yksikköä, keskiarvon ollessa 0. Edellä kuvattu, 0,63 suuruinen virhemarginaali poistaa keskeytyskustannuksissa olevan +100% virheen vaikutuksen keskimäärin, mutta puolelle yhtiöstä virhe kasvattaa edelleen tehostamistavoitetta. Kuvassa 3.23 on esitetty kuvaaja siitä, kuinka suurella osalla yhtiöistä keskeytyskustannuksiin sisältyvä +100% virhe kasvattaisi tehostamistavoitetta kullakin virhemarginaalin k arvolla. Mikäli tavoitteena on esimerkiksi, että keskeytyskustannusten +100% virhe kasvattaa tehostamistavoitetta maksimissaan 10% yhtiöistä, on k-kertoimeksi valittava 0,28.

26 Osuus yhtiöistä, joilla tehostamistavoite kasvaa 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % 0,0 0,2 0,4 0,6 0,8 1,0 Virhemarginaali k Kuva 3.23 Tehostamistavoitteen virhemarginaalin vaikutus siihen, kuinka monella yhtiöllä keskeytyskustannusten +100% virhe kasvattaa tehostamistavoitetta. 3.4 Referenssitason päivittäminen jatkossa Edellä esitetyissä analyyseissä on pohdittu ainoastaan referenssitason määrittämistä 2. valvontajaksolle (vuodet 2008-2011). Myöhemmin tulee kuitenkin määritellä myös se, miten referenssitasoa tullaan jatkossa päivittämään. Käytännössä toiselle ja kolmannelle valvontajaksolle (vuodet 2008-2015) voidaan käyttää edellä esitettyä ensimmäisen ja toisen valvontajakson toteutuneita keskeytyskustannuksia. Tällöin kolmannelle valvontajaksolle (vuodet 2012-2015) voidaan määritellä käytettävä referenssitaso etukäteen. Mikäli referenssitaso on tiedossa ennen valvontajakson alkua, voidaan valvontajakson aikana tehdä hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmat vuosittain. Lisäksi verkkoyhtiöt pystyvät määrittämään keskeytyskustannusten muutosten vaikutukset paremmin, mikäli keskeytyskustannusten referenssitaso on tiedossa etukäteen. Tällöin referenssitasoon on myös helpompi asettaa mahdollinen tehostamistavoite. Tämän vuoksi referenssitason päivittäminen onkin ajankohtaista aikaisintaan vuonna 2016. Toisaalta verkkoyhtiöillä tulisi olla tiedossa laatua parantavien investointien pitkän aikavälin taloudelliset vaikutukset, minkä vuoksi referenssitason päivitysmekanismi olisi tarpeen määritellä hyvissä ajoin. Sähkön laadun huomioiminen regulaatiossa kannustaa verkkoyhtiöitä toteuttamaan sellaiset verkostoinvestoinnit, jotka parantavat sähkön laatua, koska kyseisille investoinneille saa laatukannustimen myötä paremman tuoton verrattuna investointeihin, jotka eivät vaikuta sähkön laatuun. Koska investointien pitoaika on yleensä useita kymmeniä vuosia, tulisi verkkoyhtiön pystyä arvioimaan investoinnin taloudelliset vaikutukset pitkälle tulevaisuuteen. Siten myös laatukannustimen kautta laatua parantaville investoinneille saatava lisätuotto tulisi pystyä määrittämään etukäteen. Mikäli referenssitasoa muutetaan tulevaisuudessa toteutuneiden keskeytyskustannusten mukaan, hävittää se ainakin osan laatukannustimen tuomasta investointien lisätuotosta. Vastaavasti, mikäli sähkön toimituksen laatu huononee, häviää mallista myös sanktio, mikäli laadun huonontuminen kasvattaa pitkällä aikavälillä keskeytyskustannusten tavoitetasoa. Toisaalta keskeytyskustannusten huomioiminen tehokkuusmittauksessa ja keskeytyskustannusten referenssitasoon kohdistuva tehostamistavoite huolehtivat osaltaan siitä, että verkkoyhtiö ei pääse hyötymään kasvavista