Vastaanottaja Lahden kaupunki Asiakirjatyyppi Raportti Päivämäärä 31.1.2014 Työnumero 1510008799 MUKKULAN MATKAILUALUEEN MAISEMASELVITYS
Ramboll Niemenkatu 73 15140 LAHTI P +358 20 755 611 www.ramboll.fi
SISÄLTÖ 1. Johdanto 1 2. Lähtökohdat 1 2.1 Alueen yleiskuvaus 1 2.2 Lähtötiedot 2 2.3 Kaavatilanne 2 2.3.1 Yleiskaava 2 2.3.2 Asemakaava 3 3. Viheraluerakenne 4 4. Maisemarakenne 5 4.1 Maiseman yleispiirteet 5 4.2 Topografia 6 4.3 Kallio- ja maaperä 7 4.4 Vesistöt ja vesitalous 8 4.5 Pienilmasto 8 4.6 Kasvillisuus 8 4.6.1 Kasvimaantieteelliset erityispiirteet 8 4.6.2 Selvitysalueen kasvillisuus 8 5. Luonnon monimuotoisuus 9 5.1 LUMO-kohteet 9 5.2 Pesimälinnusto 9 5.3 Liito-oravat 10 5.4 Lepakot 10 6. Kulttuuriympäristö 11 6.1 Maiseman ja maankäytön ja historia 11 6.2 Nykyinen maankäyttö 16 6.3 Kulttuuriympäristön arvot 16 7. Maisema-analyysi 17 7.1 Liittyminen ympäröivään maisemaan 17 7.2 Selvitysalueen maisemakuva-analyysi 19 8. Suositukset maankäytön jatkosuunnitteluun 22 8.1 Miljöötyypit, maisematilat ja näkymät 22 8.2 Hotellin ja hotelliympäristön suunnittelu 22 8.2.1 Toimintojen sijoittuminen 22 8.2.2 Rakentamisen korkeus 22 8.2.3 Arkkitehtuuri 23 8.2.4 Ulkotilat 23 8.2.5 Nykyiset leirintäalueella olevat rakennukset 24 8.2.6 Viheralue- ja ulkoilureittiyhteydet 24 9. Lisäselvitys- ja suunnittelutarpeet 25 Lähteet 26 Liitteet Liite 1 Maankäyttösuositukset kartalla Liite 2 Alueleikkaukset
1 1. JOHDANTO Mukkulan matkailualueelle ollaan laatimassa asemakaavamuutosta, jonka tavoitteena on mahdollistaa Mukkulan leirintäalueen kehittäminen monipuoliseksi matkailupalvelujen korttelialueeksi ottaen huomioon alueen julkinen käyttö sekä kulttuuriympäristö- ja maisema-arvot. Asemakaavan muutoksen yhteydessä tarkastellaan myös kulttuurihistoriallisesti arvokkaan Mukkulan kartanon ympäristön muutostarpeita. Mukkulan kartanon alue on maakunnallisesti arvokasta rakennettua ympäristöä. Alue rajoittuu Ritamäen luonnonsuojelualueeseen. Mukkulan kartanopuisto on arvokas luonnon monimuotoisuuskohde. Tehtävänä oli laatia Mukkulan matkailualueelle asemakaavoituksen lähtötietoaineistoksi maisemaselvitys. Maisemaselvitys sisältää alueen historian ja nykytilan kuvauksen sekä suositukset alueen tulevan maankäytön suunnitteluun. Maisemaselvityksessä annetaan suosituksia ja maisemallisia reunaehtoja, jotka tulisi ottaa huomioon uudisrakennusten sijoittamisen sekä rakennusten suunnittelussa. Pääpaino maisemaselvityksessä on uuden rakentamisen alueella Ritaniemessä. Maisemaselvitys toimii taustatietona matkailualueen hotellisuunnittelulle. Maiseman- ja metsänhoitosuunnitelman on tehnyt Ramboll ja sen tekemiseen ovat osallistuneet maisema-arkkitehti Sonja Semeri, arkkitehti Annu Tulonen, insinööri (AMK) Tiina Heikkilä, FM Timo Laitinen ja tekninen piirtäjä Tero Halmelahti. Lahden kaupungilta työn ohjaukseen ovat osallistuneet arkkitehti Marja Mustakallio ja maisema-arkkitehti Maria Silvast. 2. LÄHTÖKOHDAT 2.1 Alueen yleiskuvaus Mukkulan matkailualueen asemakaavamuutoksen alue sijaitsee Ritaniemessä, Vesijärven rannalla, noin 4 km:n päässä Lahden keskustasta. Selvitysalueen pinta-ala on noin 28,5 ha. Alue rajautuu pohjoisessa Ritaniemen luonnonsuojelualueeseen ja Reppurinpuistoon, idässä Tanssimäenpuistoon, etelässä Niemen satamaan ja Vesijärveen. Selvitysalue on nykyisellään pääosin leirintäaluekäytössä sekä julkisena virkistys- ja ulkoilualueena. Kuva 2-1 Selvitysalueen sijainti ja rajaus.
2 2.2 Lähtötiedot Selvityksen lähtötietoina ja taustamateriaalina on käytetty karttoja, kuvamateriaalia ja muita tietoja, kuten kaavakarttoja, ortoilmakuvia eri vuosilta, valokuvia ja viistokuvia selvitysalueelta, historiallisia karttoja eri vuosilta sekä maaperä- ja kallioperätietoja. Selvitysalueen maisemaan ja luonnonympäristöön liittyviä muita aiemmin tehtyjä selvityksistä ja suunnitelmista on käytetty lähtötietoina esimerkiksi Mukkulan kartanopuiston historiallista selvitystä (Vesihydro Oy 2001), Mukkulan kartanopuiston puistosuunnitelmaa (Sito Oy 2013) sekä luontoselvitysten aineistoja. Suunnittelun taustatietona on käytetty matkailualueen kannattavuustutkimukseen sisältyvää maankäytön kehitysehdotusta (asemapiirustus / Cederqvist & Jäntti Arkkitehdit Oy 2010). Maisemaselvityksen lähtötietoja ja maisema-analyysiä on täydennetty maastokäynneillä vesillä sekä suunnittelualueella. 2.3 Kaavatilanne 2.3.1 Yleiskaava Alueella on voimassa Lahden oikeusvaikutteinen yleiskaava 2025, joka saanut lainvoiman 11.10.2012. Yleiskaavassa suurin osa alueesta on määritelty Mukkulan matkailutoimintojen alueeksi (RM-3). Alue varataan matkailulle ja siihen liittyville toiminnoille. Alueen suunnittelussa ja rakentamisessa tulee vaalia maiseman ominaispiirteitä ja turvata merkittävien luontoarvojen säilyminen. Niemenkadun itäpuoleinen alue on merkitty Mukkulan ja Kilpiäisten lähivirkistysalueeksi (VL-31). Merkinnällä osoitetaan rakennettujen alueiden läheisyydessä sijaitsevat viheralueet ja laajat rakennetut puistot, jotka on tarkoitettu ulkoiluun, virkistykseen ja luonnon kokemiseen. Maiseman ja luonnonympäristön ominaispiirteitä tulee vallia hoidettaessa metsää ja rakennettaessa virkistysalueita ja reittejä. Virkistysreitit tulee liittää toisiinsa ja kevyen liikenteen verkostoon. Alueella on voimassa MRL 128 :n mukainen toimenpiderajoitus ja MRL 43.2 :n mukainen rakentamisrajoite. Niemenkatu on määritelty kokoojakaduksi, jonka yhteydessä kulkee kevyen liikenteen pääväylä. Selvitysalueen halki kulkee etelästä pohjoiseen ulkoilureitistön pääväylä. Alueen eteläosassa sijaitsee luonnonsuojelulain nojalla suojeltu luontotyyppi (sininen neliö). Selvitysalue rajautuu lännessä vesialueeseen (W), pohjoisessa luonnonsuojelualueeseen (SL-2), idässä lähivirkistysalueeseen (VL-31) ja etelässä vesiliikenteen alueeseen (LV-4). Koivusaari ja Harvasaari on määritelty retkeily- ja ulkoilualueiksi (VR-4). Harvasaaressa on pohjavedenottamo (pvo). Kuva 2-2 Selvitysalueen sijainti Lahden yleiskaavakartalla.
3 2.3.2 Asemakaava Selvitysalueella on voimassa asemakaava A-2060, joka on hyväksytty Lahden kaupunginvaltuustossa 20.5.2002. Asemakaavassa Mukkulan leirintäalue on merkitty matkailupalvelujen alueeksi (RM). Kortteliin on merkitty yhteensä viisi rakennusalaa matkailupalvelurakentamista varten (rmr). Korttelin eteläosassa on matkailupalvelujen alueen osa, jonka luonnon erityispiirteet säilytetään (s-2). Mukkulan kartanoympäristö on merkitty puistoksi, jonka kulttuurihistorialliset rakennukset ja erityispiirteet säilytetään (VP/s-1). Korttelin pääkäyttötarkoitus on matkailu-, ulkoilu- ja kulttuuritoiminta. Puistossa ovat sallittuja vain sellaiset toimenpiteet ja toiminnat, jotka sopivat kartanopuiston luonteeseen. Kortteliin on merkitty yhteensä kuusi suojeltavaa rakennusta (sr). Kartanoympäristön puiston ja Niemenkadun väliin sijoittuu Mukkulan kartanoympäristöön kuuluva puisto, jonka erityispiirteet säilytetään (VP/s-2). Niemenkadun ja Ritaniemenkadun kulmauksessa sijaitsee yhdistettyjen liike- ja oppilasasuntokerrostalojen korttelialue, jolla sallitaan viereistä kartanopuistoa ja matkailukäyttöä tukevia toimintoja (ALO-1). Niemenkadun itäpuolella on lähivirkistysalue, maisema-arvoltaan tärkeä metsä, jonka olemassa olevat ympäristöarvot säilytetään (VL/s) sekä yleinen pysäköintialue (LP-2), jolta voidaan osoittaa autopaikkoja korttelin 7409 ja Mukkulan kartanoympäristön puiston tarpeisiin. Leirintäaluetta ympäröivä vesialue on merkitty vesialueeksi, jota ei saa täyttää. Alueella voidaan sallia pienveneilyn tai uimarannan vaatimat vähäiset laiturit tai muut rakenteet (W-2). Kartanon venelaituria ympäröivät vesialueet on määritelty vesiliikennealueiksi (WL). Muut vesialueet on merkitty vesialueiksi, joita ei saa täyttää (W-1). Alueella ja rantaviivalla tehtävät toimenpiteet saavat olla vain aluetta ja rantaviivaa luonnonmukaisesti ja puistomaisesti ennallistavia sekä yleistä virkistyskäyttöä parantavia toimenpiteitä. Joitain osia selvitysalueesta kuuluu muihin asemakaavoihin. Ritaniemenkadun pohjoispuolella on retkeily- ja loma-alue (R) sekä luonnonsuojelualue (EL). Selvitysalue rajautuu pohjoisessa luonnontilassa säilytettävään puistoalueeseen (PL). Kuva 2-3 Selvitysalueen sijainti Lahden ajantasa-asemakaavakartalla.
4 3. VIHERALUERAKENNE Selvitysalue on merkittävä virkistysalue Lahden kaupungin alueella. Kartanopuisto on toiminut julkisena viheralueena vuodesta 1959, jolloin kaupunki osti alueen. Nykyisin alueella on uimaranta, leikkikenttä ja kesäkahvilatoimintaa laituritansseineen rannassa. Kartanon etelärinteessä on suosittu pulkkamäki talvella. Selvitysalueelta on viheralueyhteydet idän suuntaan Merrasjärven ja Pesäkallion laajoille virkistys- ja suojelualueille Ritamäen kautta ja Merrasojan vartta pitkin sekä Tanssimäen etelärinteiden kautta. Kyseiset viheralueyhteydet ovat paikallisesti merkittäviä ekologisia yhteyksiä (Lahden yleiskaava viherrakenteen arvoluokitus ja ekologinen verkosto 2011). Alueelle on hyvät pyöräily- ja kävely-yhteydet keskustasta. Vesijärvi liittää alueen niin kesä- kuin talviaikanakin kaupungin keskustaan sekä järven toisella puolella oleviin Salpausselän virkistysalueisiin. Järvellä lähimmät ulkoilusaaret ovat luoteen ja pohjoisen suunnassa sijaitsevat Enonsaari ja Selkäsaari. Vesireittiä pitkin on yhteys myös Jyväskylän pohjoispuolelle ja Heinolan itäpuolelle. Kuva 3-1 Kaavoitettu viherverkosto suunnittelualueen ympäristössä ajantasa-asemakaavojen (helmikuu 2013) ja yleiskaavan 2025 mukaan. Kartalla on esitetty viherverkoston asemakaavatunnukset mm. virkistysalueet (V, VL, VU), puistot (VP, P, PL), retkeily- ja ulkoilualueet (VR), loma- ja matkailualueet (R, RM) ja suojelualueet (SL, EL). Kuva 3-2 Järvi on merkittävä ulkoilualue kesäisin ja talvisin. Kuva leirintäalueen edustalta talvella 2014.
5 4. MAISEMARAKENNE 4.1 Maiseman yleispiirteet Selvitysalue kuuluu maisemamaakunnallisessa jaossa Hämeen viljely- ja järvimaahan sekä tarkemmin Päijänteen maisemaseutuun (Ympäristöministeriö 1993). Päijät-Hämeen maakunta on edelleen jaettu tarkemmin maisematyyppeihin (Päijät-Hämeen maisemaselvitys 2005), jossa selvitysalue sijoittuu Vesijärven laakson maisematyypin alueelle. Alueelle on tyypillistä rantaalueiden tasaiset peltomaisemat sekä niitä reunustavat selänteet, joissa vuorottelevat sekametsät ja kumpuilevat viljelykset. Selvitysalue sijoittuu ranta-alueelle, joka nousee melko jyrkästi korkeaksi selännealueeksi. Suunnittelualueen pohjoiskärki on matalaa ja tasaista aluetta, joka poikkeaa maastonmuodoiltaan muun selvitysalueen rinteestä. Kuva 4-1 Selvitysalueen sijainti (merkitty sinisellä renkaalla) Lahden maisemarakenteessa ja Päijät- Hämeen maisematyyppijaossa. Kuvalähde: Lahden kaupunki 2013 (maisematyypit: Päijät-Hämeen maisemaselvitys 2006).
6 4.2 Topografia Selvitysalue sijoittuu korkeustasolle 82 100 m mpy. Alueen pohjoispuolella sijaitseva Ritamäki ja Niemenkadun itäpuolella sijaitseva Tanssimäki kohoavat lakialueiltaan yli 120 m mpy tasolle. Vesijärven pinnan taso on noin 81,4 m mpy. Kuva 4-2 Selvitysalueen korkeussuhteet.
7 4.3 Kallio- ja maaperä Kallioperältään selvitysalue on kiillegneissiä (Lahden maisemarakenne ja viheralueet 2010). Selvitysalueen alavimmat alueet ovat hiekka- ja hietamaita ja kumpareet soramoreenia. Leirintäalueen ja kartanopuiston väliin jää avokalliota. (Maataloudelliset maaperäkartat vuosilta 1969, 1970, 1973 ja 1975). Niemen kärki on täytetty 1960 70 -luvulla. Alue on toiminut joskus maankaatopaikkana ja aluetta täytetty ainakin kaupungin rakennustyömaiden ylijäämämassoilla. Rakennettavuusselvityksen mukaan (Ramboll 2013) nykyisen leirintäalueen maaperä on yleispiirteiltään sekalaista täyttömaata. Täyttömaakerros on maanäytteiden silmämääräisten havaintojen perusteella savista silttiä ja hiekkaa, paikoin kiviä sekä moreenia. Maan pinnalla on päällimmäisenä nurmipintaista tai kasvillisuuspeitteistä humusmaata tai paikoin hiekkaista täyttömaata ajoväylien kohdilla. Kuva 4-3 Selvitysalueen maaperä. Kuvalähde: Maataloudellinen maaperäkartta, Maatalouden tutkimuskeskus, Maantutkimuslaitos.
8 4.4 Vesistöt ja vesitalous Selvitysalue sijoittuu Vesijärven lähialueen valuma-alueelle. Valuma-alueen raja eli vedenjakaja kulkee Ritamäen ja Tanssimäen lakialueiden kautta. Selvitysalueella ei ole puroja tai ojia. Selvitysalueen vieressä, Vesijärvellä, on pohjavesialue, jolle sijoittuu vedenottamo Harvasaaressa. Kuva 4-4 Valuma-alueet, vedenjakajat ja pohjavedet selvitysalueella sekä ympäristössä. Kuvalähde: Lahden maisemarakenne ja viheralueet 2010. 4.5 Pienilmasto Selvitysalue on pääosin lounaaseen laskevaa rinnealuetta. Auringon säteilyn kannalta lounaaseen avautuva rinnealue on lämpötaloudellisesti edullinen. Toisaalta Vesijärveltä puhaltavat tuulet voivat viilentää paikallista ilmastoa voimakkaastikin. Selvitysalueella erityisesti pohjoinen osa on altis laajalta Enonselältä puhaltaville länsi- ja pohjoistuulille. 4.6 Kasvillisuus 4.6.1 Kasvimaantieteelliset erityispiirteet Lahden alue kuuluu eteläboreaaliseen kasvillisuusvyöhykkeeseen ja siinä edelleen vuokkovyöhykkeeseen, jolle on ominaista lehtomaisten kankaiden runsaus. Lahti kuuluu suovyöhykejaossa Sisä-Suomen vietto- ja rahkakeitaiden alueeseen. Harjuvyöhykejaossa Lahti kuuluu Salpausselkien reunamuodostuma-alueeseen ja alueen harjumetsät ovat Hämeelle tyypillisesti lehtomaisen, tuoreen ja kuivahkon kankaan männiköitä ja kuusikoita. Lisäksi Lahti kuuluu Etelä-Hämeen lehtokeskuksen alueeseen. Koristekasvien viljelyä koskevan vyöhykejaon mukaan Lahti kuuluu kolmosvyöhykkeeseen. Kasvuolosuhteet voivat olla kolmosvyöhykettä suotuisemmat Salpausselällä ja sen pohjoispuolella, koska järvien vaikutuksesta alue on vähemmän hallanarkaa kuin Salpausselän eteläpuolella. 4.6.2 Selvitysalueen kasvillisuus Kaupungin omistamat, selvitysalueen metsäalueet sekä läheiset metsäalueet on luokiteltu lehdoiksi. Näiden metsien vallitsevan puuston keski-ikä on 81-166 vuotta (Lahden maisemarakenne ja viheralueet 2010). Rakennetuilla alueilla kasvillisuus on kulttuuripainotteista etenkin kartanopuistossa.
9 Kuva 4-5 Kuva kartanopuistosta elokuulta 2012. Kuva: Maria Silvast / Lahden kaupunki. 5. LUONNON MONIMUOTOISUUS Tässä selvityksessä ei ole tehty selvitysalueella luontokartoituksia. Tiedot luonnon monimuotoisuudesta on saatu aiemmin tehdyistä muista selvityksistä. 5.1 LUMO-kohteet Lahden kaupungin alueella on ensimmäisen kerran vuonna 1995 kartoitettu kaupunkiluonnon monimuotoisuutta lisäävät LUMO-kohteet. Selvitysalueen keskikohtaan sijoittuu Mukkulan kartanopuisto, joka on arvokas kulttuuribiotooppi. Kartanopuiston kaakkoispuolelle sijoittuu Mukkulan pähkinälehto, joka on luonnonsuojelulain 29 :n nojalla suojeltu luontotyyppikohde (pähkinäpensaslehto). Pähkinäpensaat, joita on yli 80, keskittyvät rinteen yläosaan, Niemenkadun varteen. Puusto on puistomainen ja koostuu kuusesta ja männystä, seassa on myös tammea. Selvitysalueella on paljon vanhaa puustoa, kuten tammia. Tammi on jalopuista suosituin isäntäpuulaji eri eliöille ja siihen erikoistuneita eliölajeja on satoja, kenties tuhansia. Uhanalaisia tammeen sitoutuneita lajeja tunnetaan Suomesta noin sata. Etenkin perhoset ja kovakuoriaiset suosivat tammea. Koloutuminen, onttoutuminen ja mulmi (lahonnut, pehmeä puuaines) lisäävät vanhan tammen lajistollista monimuotoisuutta. Tammeen sitoutuneita lajeja ovat mm. katkokynsisammal, juurtotatti, tammenkerroskääpä, tammenlaikkajäkälä ja erakkokuoriainen sekä useat sarvijäärät. Selvitysalueen itäosaan sijoittuu osa LUMO-kohteesta Haapalanmäen kuusilehto, joka on arvokas lehtoalue ja ulkoilualue. Selvitysalue rajautuu pohjoisosaltaan Ritamäen luonnonsuojelualueeseen, joka on topografialtaan vaihteleva lehtometsän alue. Alueella on paikoin kuivaa sekapuulehtoa ja paikoin kuusivaltaista tuoretta lehtoa. 5.2 Pesimälinnusto Selvitysalueelle, kartanopuiston länsipuolelle, on rajattu osa Lahden merkittävimpiin pesimälinnustoalueisiin kuuluvasta Ritamäki Kilpiäinen alueesta. Pesimälinnustoalueet on rajattu paikkatiedoksi yleiskaavatarkkuudella ja alemmilla kaavatasoilla rajaukset on syytä tarkistaa. Alueella esiintyy huomionarvoista lajistoa: pikkutikka, käenpiika, harmaapäätikka, kottarainen sekä van-
10 han metsän lajeja: pikkusieppo ja idänuunilintu. Kohteen arvoa nostavat edustava lehtolajisto ja korkea yhteislajimäärä (67). Maankäyttösuosituksena Ritamäki Kilpiäinen - pesimälinnustoalueelle on S/SL. (Metsänen, T. 2012). 5.3 Liito-oravat Lahden kaupungilta saatujen lähtötietojen mukaan leirintäalueella ei ole tehty liitooravaselvitystä eikä muualla selvitysalueella ole tehty liito-oravahavaintoja. Liito-oravahavaintoja on tehty Ritamäen luonnonsuojelualueella useita. 5.4 Lepakot Lahden kaupungin lepakkokartoituksessa yleiskaavaa varten (2009) selvitysalueella tehtiin kaksi havaintoa lepakoista (pohjanlepakko ja tunnistamaton siippalaji). Havaintopisteet on esitetty kartalla (Kuva 5-1). Kaikki Suomessa tavattavat lepakkolajit on rauhoitettu luonnonsuojelulailla, samoin kuin kaikki Euroopan Unionin alueella tavattavat lepakkolajit kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteisiin II ja IV(a). Luonnonsuojelulain 49 :n mukaisesti EU:n luontodirektiivin liitteessä IV(a) mainittujen lajien lisääntymis- ja lepopaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. (Erkinaro 2009). Kuva 5-1 Luonnon monimuotoisuus selvitysalueella.
11 6. KULTTUURIYMPÄRISTÖ 6.1 Maiseman ja maankäytön ja historia Selvitysalue on ollut muinaisten jääjärvien ja meren vedenpinnan alapuolisella tasolla (Baltian jääjärvi ja Yoldianmeri). Tanssimäen länsi- ja etelärinteellä on havaittavissa huuhtoutunutta lohkareikkoa noin 115 m mpy korkeudella. Yoldiameren nuorempi taso, 100 m mpy, ulottuu suurinpiirtein selvitysalueen rajamaille Ritamäen ja Tanssimäen rinteille. Ritamäkeä kiertää Yoldiavaiheeseen ajoittuva, noin 115 m mpy korkeudella sijaitseva lohkareikko ja noin 100 m mpy korkeudella sijaitseva kivikko. Yoldiamerta seurasi Itämeren Ancylusjärvivaihe, jonka arvioidaan alkaneen noin 10 800 vuotta sitten ja päättyneen noin 9000 vuotta sitten. Ancylysjärven aikana selvitysalue on ollut vedenpinnan yläpuolella lukuun ottamatta niemeksi täytettyä aluetta. Muinais-Päijänteen ylimmän rannan tason tiedetään olleen noin 85 m mpy eli muutaman metrin korkeammalla kuin nykyinen Vesijärven pinnan taso. Muinais-Päijänteen eroosiotörmä on havaittavissa suunnittelualueella kivikkoisena vyöhykkeenä. Kuva 6-1 Muinaisrannat selvitysalueella ja sen ympäristössä. Kuva: Lahden kaupunki. Selvitysalue sijaitsee kulttuurihistoriallisesti arvokkaassa ympäristössä. Ensimmäiset maininnat Mukkulan kartanosta ovat 1400-luvun lopulta, jolloin elämä kartanolla oli varsin vaatimatonta. Kartanon kukoituskausi alkoi 1700-luvun lopulla, kun Arndt Johann von Hausen osti kartanon. Hän rakennutti uuden päärakennuksen ilmeisesti 1700 luvun lopulla, jonka jälkeen rakentuivat myös muut alueen rakennukset. 1800-luvun rakennuksista on kartanon lisäksi jäljellä vielä Insinöörskan taloksi kutsuttu asuinrakennus, joka rakennettiin vuoden 1843 tienoilla sekä tiilimestarin talo eli palvelijoiden asuinrakennus, joka valmistui todennäköisesti 1800-luvun lopulla. Myös puutarhan istuttaminen aloitettiin 1800-luvun alussa.
12 Kuva 6-2 Mukkulan kartanon päärakennus, tiilimestarin talo ja porttirakennus syksyllä 2013. Kartano siirtyi Lahden kaupungin omistukseen vuonna 1959. Tällöin kartanopuistosta tuli julkinen viheralue ja se muuttui yleiseen käyttöön. Rantaa alettiin käyttää uimapaikkana ja puistoon rakennettiin muun muassa uimarannan pukusuoja ja tenniskenttä. Uusia rakennuksia ja pysäköintialueita varten vanhoja talousrakennuksia purettiin huoletta. Kartanon päärakennuksessa toimi tilausravintola, tilaushotelli sekä kokouspaikka. Lisäksi Ritaniemeen perustettiin leirintäalue ja Ritaniementien alkupäähän opiskelija-asuntola. Viljelypainotteinen kulttuurimaisema muuttui täydellisesti 1960-luvulta lähtien Mukkulan kaupunginosan rakentamisen myötä. Kuva 6-3 Kuninkaan kartasto 1700-luvun lopulta. Mukkulan kartanon paikka on osoitettu kartalla punaisella värillä. Ritamäki ja Tanssimäki erottuvat kartalla selkeinä muotoina.
13 Kuva 6-4 Ote pitäjänkartasta 1800-luvulta. Mukkulan kartano on esitetty kartalla punaisella pisteellä. Kartanon ympäristön pellot jatkuvat yhtenäisinä pitkälle idän suuntaan. Kuva 6-5 Ortoilmakuva vuodelta 1946. Kuvassa näkyy kartanoympäristössä runsaasti sittemmin poistettuja rakennuksia.
14 Kuva 6-6 Topografikartta vuodelta 1950. Kartanon ympäristö on edelleen melko rakentamatonta maatalous- ja metsämaisemaa. Kuva 6-7 Ortoilmakuva vuodelta 1960. Ritaniemen kärki erottuu kuvassa matalikkona ja ruovikkona.
15 Kuva 6-8 Peruskartta vuodelta 1963. Kartanon vieressä on jo toimiva leirintäalue. Kuva 6-9 Ortoilmakuva vuodelta 1979. Ympäristön kerrostalot (ei kaikkia oppilastaloja) on jo rakennettu ja Ritaniemen kärki täytetty. Niemenkatu on linjattu aiempaa kauemmas kartanosta.
16 Kuva 6-10 Ortoilmakuva vuodelta 2011. 6.2 Nykyinen maankäyttö Kartanon alue on ollut viime vuosina vajaakäytössä, koska päärakennus on ollut ilman vuokralaista useita vuosia. Kartanopuisto on kuitenkin virkistyskäytössä ja kesäisin alueella järjestetään muun muassa laituritansseja ja Summer Up-festivaalit. Kartanon rakennusten peruskorjaukset on aloitettu ja korjauksia on tarkoitus tehdä myös puiston puolella. Aktiivisesti toimivalta leirintäalueella on matkailuvaunupaikkoja, telttapaikkoja sekä lomamökkejä. Leirintäalueen toiminta päättyy syksyn 2015 aikana. Selvitysalueella on pitkät perinteet julkisena lahtelaisten virkistys- ja ulkoilualueena uimarantoineen, pulkkamäkineen sekä talvisin hiihto-, kävely- ja pyöräilykohteena. Se on toiminut myös tukikohtana jääaktiviteeteille mm. leijasurffareille ja avantouimareille. Selvitysalueella olevassa oppilastalojen korttelissa on kaksi asuinkerrostaloa. 6.3 Kulttuuriympäristön arvot Selvitysalueella ei ole valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä (RKY 2009). Mukkulan kartano kartanopuistoineen on maakunnallisesti (MARY) ja paikallisesti (LaRY) kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi luokiteltu kohde. Selvitysalue sivuaa toista maakunnallisesti arvokasta rakennettua ympäristöä: Mukkulan asuinaluetta. Mukkulan kartanon alue on merkitty maakuntakaavaan (2006) kulttuuriympäristön ja maiseman kannalta tärkeäksi alueeksi (ma). Maakuntakaavassa on myös kulttuurihistorian ja maiseman kannalta valtakunnallisesti merkittävän alueen rajaus (kmv). Merkintä perustuu v.1993 selvitykseen (RKY 1993), joka on päivitetty vuonna 2010 (RKY 2009). Uudessa selvityksessä Mukkulan kartanon alue on jätetty pois valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen listalta. Mukkulan asuinalue kuuluu Lahden modernin rakennusperinnön inventointialueisiin (Selvitys Lahden sodanjälkeisestä rakennusperinnöstä 2012). Selvitysalueella ei ole tunnettuja muinaisjäännöksiä (Muinaisjäännösrekisteri). Selvitysalueella voimassa olevassa asemakaavassa on merkinnöillä sr-1 ja sr-2 suojeltuja rakennuksia. Sr-1 -merkinnällä on suojeltu kartanon päärakennus, porttirakennukset ja insinöörskän talo, jotka ovat kulttuurihistoriallisesti ja rakennustaiteellisesti arvokkaita sekä maisemakuvan kannalta tärkeitä rakennuksia. Rakennuksia ei saa purkaa. Rakennuksissa suoritettavien korjaus-
17 ja muutostöiden tulee olla sellaisia, että rakennuksen kulttuurihistorialliset, rakennustaiteelliset ja maisemakuvan arvot säilyvät. Sr-2 -merkinnällä on suojeltu tiilimestarin talo ja sauna, jotka ovat kulttuurihistoriallisesti ja maisemakuvan säilymisen kannalta tärkeitä rakennuksia. Rakennuksia ei saa purkaa. Rakennuksissa suoritettavien korjaus- ja muutostöiden tulee olla sellaisia, että rakennuksen kulttuurihistorialliset ja maisemakuvan arvot säilyvät. Kartalla (Kuva 6-11) on esitetty kulttuuriympäristön arvoalueiden ja kohteiden lisäksi kulttuurihistorian kannalta merkittäviä tietoja (lähteenä Päijät-Hämeen maisemaselvityksen numeerinen aineisto). 1560-luvun asutusluettelon sekä Kuninkaankartaston (1700-luvun loppu) mukaan selvitysalueella on ollut asutusta pienen kylän verran. Kuninkaan kartaston perusteella on kartalla esitetty 1700-luvun lopun aikaiset tiet sekä pellot ja niityt. Kuva 6-11 Kulttuuriympäristön kannalta merkittävät kohteet selvitysalueella. 7. MAISEMA-ANALYYSI 7.1 Liittyminen ympäröivään maisemaan Selvitysalueen liittymistä ympäröivään maisemaan on tutkittu maisemarakenteen ja yhdyskuntarakenteen näkökulmasta. Maisemarakenteen perusta on maastorakenne (kallio- ja maaperä) sekä siinä toimivat luonnonprosessit. Ihmisen vaikutus, kuten maankäyttö, näkyy ja vaikuttaa myös maisemarakenteessa. Selvitysalue sijoittuu Vesijärven ranta-alueelle, jota kehystää kaukomaisemassakin erottuvat melko jyrkkärinteiset Ritamäen ja Tanssimäen selännealueet. Mäkien rinteiden rakennetusta ympäristöstä erottuu lännen luoteen suunnasta järveltä katseltaessa ainoastaan korkeimmalle kohoavat Tanssimäen kerrostalot (Kuva 7-1 ja Kuva 7-2). Mäkien välisen painanteen kautta selvitysalueelta on yhteys Mukkulan keskukseen. Selvitysalue on nykyisellään väljästi rakennettua ympäristöä, jossa sekä luonnonympäristö että historiallinen kulttuuriympäristö ovat vahvasti läsnä.
18 Lahden kaupungin alueella topografia on poikkeuksellisen vaihtelevaa ja selännealueet muodostavat maisemassa hyvin näkyviä elementtejä jyrkkine rinteineen. Selänteiden ja järven liittymäkohdat muodostavat maisemallisesti mielenkiintoisia paikkoja. Selvitysalue poikkeaa selvästi alueen eteläpuolisesta rantamaisemasta, joka on satama- ja teollisuustoimintojen leimaamaa sekä melko tasaista aluetta. Vielä etelämmäs, kaupungin keskustaan päin mentäessä, tiivis asuinrakentaminen leimaa ranta-alueita. Selvitysalueen pohjoispuolella rannat ovat lähes luonnonmukaisia joitakin pientalotontteja lukuun ottamatta. Selvitysalueen pohjoispuolella Kilpiäistenpohjan lahdelman vastarannalle kaartuu pientalovaltainen Karjusaari. Selvitysalueen lännen puoleista vastarannan maisemaa kehystää Salpausselän jylhä selännealue, jonne sijoittuu paikoin tiiviistikin rakennettua ympäristöä. Järven selällä selvitysalueesta luoteeseen on merkittävä maisemallisena kiinnekohtana Enonsaari keskellä laajaa Enonselkää. Selvitysalueen lähellä on kolme pientä ja kapeaa saarta, jotka osaltaan sulkevat ja ohjaavat näkymiä Ritaniemen kärjen läheisyydessä. Kuva 7-1 Näkymä järveltä kohti selvitysaluetta elokuussa 2013. Näkymässä korkeimmalle kohoaa Ritamäen siluetti. Metsänreunan yläpuolella näkyy Tanssimäen kerrostaloja. Mukkulan kartanon päärakennus ei näy luoteen suunnalta katseltaessa. Kuva: Marja Mustakallio, Lahden kaupunki. Kuva 7-2 Näkymä järveltä, Harvasaaren viereltä kohti selvitysaluetta talvella 2014. Näkymässä korkeimmalle kohoaa Ritamäen siluetti. Kauempana metsänreunan yläpuolella näkyy Tanssimäen kerrostaloja.
19 Kuva 7-3 Selvitysalueen liittyminen ympäristön maisemarakenteeseen. 7.2 Selvitysalueen maisemakuva-analyysi Selvitysalueen maisemakuvallisessa analyysissä (Kuva 7-7) on eritelty alueen maisemakuvan erityis- ja ominaispiirteitä sekä ongelmakohtia. Selvitysalueen ja sen ympäröivää maisemaa on tyypitelty maiseman avoimuuden / sulkeutuneisuuden sekä rakennetun ympäristön perusteella. Valtaosa selvitysalueesta muodostuu puoliavoimesta maisematyypistä. Ritaniemen kärki, jossa nykyisin sijaitsee leirintäalue, on puoliavointa, puistomaista ympäristöä. Alue ei ole selkeästi tilallisesti jäsentynyt vaan esimerkiksi puusto sijoittuu alueelle tasaisen harvakseltaan. Niemen kärjen tasaisuus poikkeaa muusta ympäröivän, luonnollisen maiseman rakenteesta. Leirintäalueen ja kartanopuiston välille jää pieni, metsäinen mäki, joka erottaa selkeästi maisematilat toisistaan. Tämän mäen sekä Ritamäen väliseen painanteeseen syntyy luonteva porttikohta alueelta toiselle siirryttäessä.
20 Kuva 7-4 Näkymä Ritaniemen kärjestä leirintäalueelle kohti Ritamäkeä syksyllä 2013. Kartanopuisto on pääasiassa puoliavointa tai avointa puistomaista ympäristöä. Kartanopuisto on arvokas kulttuurimaisemakokonaisuus, johon kuuluvat merkittävät rakennukset: kartanon päärakennus, insinöörskän talo, tiilimestarin talo sekä porttirakennukset. Selvitysalueen itäosissa oppilastalojen ympäristö on puoliavointa ympäristöä sekä osittain avointa niittyä, joka on vanhaa peltoaluetta. Selvitysalueen kaakkoisosiin sijoittuu metsäistä, suljetumpaa ympäristöä, joka rajautuu Haapalanmäen kuusilehtoon. Maisemallisesti tärkeitä reunavyöhykkeitä ovat Ritamäen metsänreuna sekä Tanssimäen rinteessä oleva Niemenkatuun rajoittuva metsänreuna. Kyseiset reunavyöhykkeet ovat selkeitä, kaukomaisemassakin vaikuttavia maisematyyppien rajoja. Ritamäen rinteen alaosassa leirintäalueelle johtava tie kulkee miellyttävästi kaartuen metsän reunassa näkymien vaihdellessa kartanopuistonäkymistä järvinäkymiin. Selvitysalueella kohdistuu tärkeitä näkymiä alueen hierarkkiseen pisteeseen eli kartanon päärakennukseen. Etenkin kesäaikaan näkymät kartanoa kohti ovat rajoittuneita alueella olevan runsaan puuston vuoksi. Kartanon lisäksi tärkeitä näkymäakseleita kohdistuu järvimaisemaan. Etenkin Ritaniemen kärjestä aukeaa näkymiä pitkälle järven selälle. Luoteeseen suuntautuvien näkymien päätteenä on Enonsaari keskellä järven selkää. Kuva 7-5 Näkymä leirintäalueelta kohti koillista marraskuussa 2013. Sorakäytävän päätteenä kaukomaisemassa näkyy Enonsaaren siluetti. Selvitysalueella merkittävin maiseman eheyttä rikkova tekijä on Niemenkadun itäpuolella, Tanssimäen rinteeseen rakennettu pysäköintialue. Avoin sorakenttä rikkoo yhtenäisen metsäalueen luomaa vyöhykettä katumaisemassa. Oppilastalojen alue idässä sekä leirintäalueen rakennukset lännessä poikkeavat merkittävästi kulttuurihistoriallisesta kartanon ympäristöstä. Oppilastalot liittyvät tyylillisesti Mukkulan keskustan ja Tanssimäen rakennettuun ympäristöön. Leirintäalueella olevat mökit ja muut rakennukset ovat tyylillisesti monimuotoisia eivätkä muodosta yhtenäistä kokonaisuutta.
21 Kuva 7-6 Leirintäalueen mökkejä Ritamäen rinteen alaosassa marraskuussa 2013. Kuva 7-7 Selvitysalueen maisemakuva-analyysi.
22 8. SUOSITUKSET MAANKÄYTÖN JATKOSUUNNITTELUUN Maisemaselvityksen perusteella muodostetut maankäyttösuositukset koskevat pääosin selvitysalueen länsiosaa eli nykyistä leirintäalueen aluetta, Ritaniemeä, jonne on suunnitteilla hotellihanke. Muuta selvitysaluetta on käsitelty kevyemmin. Mukkulan kartanopuiston osalta noudatetaan alueelle valmistunutta puistosuunnitelmaa. 8.1 Miljöötyypit, maisematilat ja näkymät Selvitysalueen luonne osana Lahden kaupungin rantamaisemaa on verrattain luonnonmukainen ja väljästi rakennettu. Uusi rakentaminen tulisi sovittaa tähän maisemaan niin, ettei maiseman luonne suuresti muutu tästä. Selvitysalueella erottuu nykytilassa kolme selkeästi erilaista miljöötyyppiä: oppilastalojen kerrostalomiljöö, kartanopuisto ja leirintäalue. Jatkossa miljööjakoa on hyvä edelleen pitää yllä ja korostaa. Kartanopuiston erottuminen omana miljöötyyppinään on eduksi alueen arvojen välittymiseksi käyttäjille. Kartanopuisto rajoittuu paikoin voimakasrajaisiin metsäalueisiin ja näitä reunavyöhykkeitä sekä metsäalueita on hyvä pitää yllä sekä tarvittaessa kehittää. Luontoarvoja sisältävät metsäalueet säilytetään luonnonmukaisina. Oppilastalojen pohjoispuolella metsään rajoittuvat niitty- / nurmialueet on syytä säilyttää avoimina alueina muistumina kartanon vanhoista viljelyalueista. Selvitysalueelle on merkitty viisi keskeistä sisääntulopaikkaa (liite 1). Näistä paikoista kolme liittyy kartanon ympäristöön ja sijoittuvat kartanolle johtavien akseleiden päätyihin. Koko kartanoja hotellialueen yhteinen ja tärkein sisääntulopaikka sijoittuu Niemenkadun ja Ritaniemankadun risteykseen. Tässä paikassa ympäristön ilmeeseen on kiinnitettävä huomiota kasvillisuutta hoitamalla. Luonnollinen sisäänkäyntipaikka tulevalle hotellialueelle muodostuu Ritamäen ja sen eteläpuolella olevan matalamman mäen väliseen solaan. Saavuttaessa hotellialueelle kartanopuiston pohjoisreunassa kulkevan tien kautta, aukeaa näkymät ensimmäistä kertaa kohti niemen kärkeä tästä solasta. Sisäänkäyntipaikan vaikuttavuutta voi korostaa tuomalla Ritamäen metsänreunaa lähemmäs tietä. Nykyisin leirintäalueen miljöössä ei muodostu erityisiä maisematiloja. Uuden rakentamisen myötä voidaan alueen miljöötä kehittää ja jäsennellä selkeämmäksi. Rakennusmassoilla ja kasvillisuudella voidaan muodostaa kiinnostavia tilasarjoja ja ohjata näkymiä. 8.2 Hotellin ja hotelliympäristön suunnittelu 8.2.1 Toimintojen sijoittuminen Hotellirakennuksen sijoittamisen kolmena keskeisenä tavoitteena on uuden rakentamisen sovittaminen ympäröivään maisemaan, vapaiden järvinäkymien säilyminen alueelle saavuttaessa sekä selkeä tilallinen jako Ritaniemen alueella. Kartalla (liite 1) on esitetty hotellirakennuksen, pysäköintialueen ja muiden hotelliin liittyvien toimintojen ohjeellinen sijoittuminen. Hotellirakennus jakaa Ritaniemen kahteen osaan, joista hotellin pohjoispuoli on luonteeltaan puolijulkista aluetta ja eteläpuoli julkisempaa viheraluetta. Hotellirakennus sijoittuu niin, että sen toinen pääty on heti alueen sisäänkäynnin lähietäisyydellä, toinen pääty ulottuu lähemmäs rantaa. Rakennusmassan pohjoispuolelle jää pysäköintialue. Alueelle saavuttaessa pysäköintialue jää rakennuksen taakse vähemmälle huomiolle päänäkymien suuntautuessa järvelle etelän ja lännen suuntaan. Kartalla (liite 1) esitetty hotellin rakennusalue on pinta-alaltaan noin 8000 m 2. Kartalla esitetty alue määrittelee sen alueen, jolle hotellirakennuksen tulee sijoittua. Matalampana rakennus voi sijoittua koko alueelle, mutta mahdollisen korkeamman rakennuksen tai rakennuksen osan painopiste suositellaan sijoitettavaksi rakennusalueella mahdollisimman itään, jotta kokonaisuus massaltaan vertautuu paremmin läheisiin mäkiin. Pysäköinnin sijoittaminen osittain rakennuksen pohjoispuolen pohjakerrokseen vähentää maanpäällisen pysäköintitilan tarvetta. Pysäköintialuetta (alueen pinta-ala 4600 m 2 ) on syytä jäsentää istutusalueilla, joita voidaan hyödyntää myös hulevesien hallinnassa. 8.2.2 Rakentamisen korkeus Hotellirakennuksen ylimmälle korkeudelle voidaan määrittää reunaehtoja liittyen sen haluttuun asemaan maisemassa ja näkymissä. Nykyisin alueen hierarkkinen maamerkki on kartanorakennus, joka ei juurikaan näy välitöntä lähimaisemaa kauemmas. Mikäli kartanon edustalta, järven