RAPORTTI AMOK 40-VUOTISJUHLAN TYÖPAJASTA: Liikettä koulutukseen yrittäjyyskasvatuksella tuottavaa oppimista Oulun ammattikorkeakoulu Ammatillinen opettajakorkeakoulu Yrittäjyyskasvatuksen vapaavalinnaiset opinnot 3 op. 9.9.2014 Pasi Karjalainen
1 Sisältö 1. JOHDANTO... 2 2. TYÖPAJAN KULKU... 3 2.1. Ensimmäinen puheenvuoro... 3 2.2. Ensimmäisen puheenvuoron kommenttipuheenvuoro(t)... 4 2.3. Toinen puheenvuoro... 4 2.4. Toisen puheenvuoron kommenttipuheenvuoro(t)... 5 2.5. Yhteinen keskustelu... 5 2.6. Loppupuheenvuoro... 6 3. OMIA AJATUKSIANI... 7
2 1. JOHDANTO 2.9.2014 Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu juhlisti 40-vuotista taivaltaan. Juhlapäivän aluksi oli järjestetty useita erilaisia työpajoja mielenkiintoisten ja ajankohtaisten opettamiseen liittyvien teemojen ympäriltä. Yksi näistä työpajoista oli nimeltään Liikettä koulutukseen yrittäjyyskasvatuksella tuottavaa oppimista, jossa käsiteltiin yrittäjyyskasvatusta ammatillisessa koulutuksessa. Itse osallistuin juuri edellisenä päivänä opinnot aloittaneena opiskelijana tähän yrittäjyyskasvatusaiheiseen työpajaan opiskelijajäsenenä. Tarkoituksenani on työpajaan osallistumisen ja tämän raportin myötä suorittaa yrittäjyyskasvatuksen vapaavalinnaisia opintoja 3op. Tässä raportissa kerron työpajan kulusta, raportoin lyhyesti omien muistiinpanojeni pohjalta työpajassa pidettyjen puheiden ja kommenttipuheenvuorojen keskeisestä sisällöstä, sekä lopuksi kerron muutamia työpajan tiimoilta heränneitä omia ajatuksiani.
3 2. TYÖPAJAN KULKU Työpaja alkoi Martti Pietilän alustuksella, jatkui sitten aiheeseen liittyvillä asiantuntijapuheenvuoroilla sekä näihin puheenvuoroihin liittyvillä kommenttipuheenvuoroilla, lopussa oli yhteistä keskustelua aiheesta ja työpaja päättyi Martti Pietilän sekä Esa Virkkusen loppupuheenvuoroon. Aivan aluksi työpajan osallistujat esittelivät itsensä. Suuri osa osallistujista oli AMOK opiskelijoita. Muita osallistujia olivat työpajan asiantuntijat ja kommentoijat, AMOK henkilökuntaan kuuluvat osallistujat ja juhlatapahtumasta raportoiva lehtimies. Esittelyn jälkeen saatteeksi puhujille puheenjohtaja Martti Pietilä kertoi alustuksessaan yleisesti yrittäjyyskasvatuksen tavoitteista ja haasteista koulutuksesta, sekä kertasi hieman yrittäjyyskasvatuksen koulutuksen historiaa ja nykytilaa. 2.1. Ensimmäinen puheenvuoro Ensimmäisenä ääneen pääsi Jaana Seikkula-Leino Turun yliopistosta. Hän kävi puheessaan lävitse erilaisten organisaatioiden rakenteita ja toimintaa sekä näiden vaikutusta organisaation ihmisten toimintaan ja tuntemuksiin. Jaana Seikkula-Leino esitti, kuinka tutkitusti yrittäjämäisen organisaation/yhteisön toiminnassa esiintyy yleisesti kolme ominaispiirrettä: A) sinne on jäsenten hyvä tulla, B) sillä on tavoitteita sekä siellä on ihmisille tavoitteita ja mahdollisuuksia joita kohti edetään, C) siellä koetaan mielihyvää ja pätevyyden tunnetta. Jaana Seikkula-Leino myös esitti yhtäläisyyden yrittäjyyden ja yrittäjämäisen toiminnan sekä organisaatiossa koetun työhyvinvoinnin välillä. Jaana Seikkula-Leino kuitenkin myös korosti ihmisten erilaisuutta ja sitä, että erilaisille ihmisille sopivat erilaiset roolit ja toimintatavat. Hän esitti analogiaa villieläinten ja kotieläinten sekä vastaavasti erilaisten ihmisten välillä: villieläimet vertaantuivat tässä koko ajan uutta ja uusia mahdollisuuksia etsiviin yrittäjiin, vastaavasti kotieläimet enemmän turvallisuushakuisiin ja pysyvyyttä hakeviin ihmisiin. Kaikille on kuitenkin siis paikkansa.
4 2.2. Ensimmäisen puheenvuoron kommenttipuheenvuoro(t) Jaana Seikkula-Leinon puheenvuoron jälkeisen kommenttipuheenvuoron esitti Unto Kärki OSAO aikuis- ja työpaikkayksiköstä. Itselleni mieleen jäävintä Unto Kärjen kommenteissa oli hänen kokemuksensa ja näkemyksensä, jonka mukaan opetusorganisaatioissa Jaana Seikkula-Leinon esittämistä kolmesta ominaispiirteestä edellisessä kappaleessa nimetysti A ja B ovat hyvin esillä, mutta C on ongelmallisempi. Käytännön toiminnassa tämä esiintyy esimerkiksi siten, että kouluun on hyvä tulla ja siellä on mukava olla, koulussa tehdään paljon tulevaisuuteen tähtääviä suunnitelmia, mutta suunniteltujen tavoitteiden saavuttamiseen liittyvä mielihyvä jää kuitenkin usein kokematta. Haasteita tuntuisi olevan suunnitelmiin liittyvien tavoitteiden määrityksessä, tavoitteiden kirjaamisessa ylös ja lopulta näiden kirjattujen tavoitteiden täyttymisen seuraamisessa. Muista kommenteista nousi esiin yrittäjyyskasvatuksen haasteena se, että perinteiseen kouluajatteluun kuuluu virheiden välttäminen, kun taas yrittäjyyteen kuuluvat myös väistämättä virheet. Siten yrittäjyyskasvatukseen tulee liittyä virheitä sallivan kulttuurin edistäminen koulussa. 2.3. Toinen puheenvuoro Toisena varsinaisen puheenvuoron pitäjänä oli Anne Liedes Lapin ammattiopiston yrittäjyyskoulusta. Hän kävi läpi miten Lapin ammattiopiston yrittäjyyskouluun valitaan opiskelijoita ja mitä kaikkea yrittäjyyskoulu heillä tarkoittaa. Yrittäjyyskoulu on tarkoitettu opiskelijoille, joiden tarkoituksena on perustaa yritys koulun jälkeen. Yrittäjyysopinnot suoritetaan muiden opintojen rinnalla yhtäaikaisesti. Yrittäjyyskoulussa panostetaan myös uusien yrittäjien verkostoitumiseen ja nuorille yrittäjille koulun jälkeisinä yrittämisen alkuaikoina annettaviin tukipalveluihin. Anne Liedes painotti mm. sitä, että ihmiset ja opiskelijat ovat erilaisia yksilöitä ja kaikille tulisi löytää oma yksilöllisesti sopiva polku. Kaikille yrittäjyys ei vain sovi ja ne kenelle yrittäjyys sopii tarvitsevat kaikki omanlaistaan tukea ja ohjausta. Omaan korvaan pisti eräänä yksityiskohtana Anne Liedeksen puheesta kohta opiskelijoiden valinnasta yrityskouluun: he lähestyvät ammattiopintoja aloittavia opiskelijoita ennen varsinaisten
5 opintojen aloitusta tarkoituksellisesti, koska koululla on tapana tukahduttaa opiskelijoiden halu yrittäjyyteen. 2.4. Toisen puheenvuoron kommenttipuheenvuoro(t) Anne Liedeksen puheenvuoron jälkeen kommenttipuheenvuorossaan Unto Kärki näki samankaltaisuutta niissä prosesseissa, joiden tuloksena yksilöstä tulee hyvä yrittäjä tai hyvä ammattiopettaja. Kaikkeen tähän liittyy myönteisesti ajatteleminen, jonka seurauksena ihminen uskoo omaan onnistumiseensa ja pyrkii aktiivisesti tavoitteisiinsa. Helena Vikstedt Business Kitchenistä korosti yrittäjyyskasvatuksen verkostoitumista eri kouluasteiden yli. Hän mainitsi mm. maakuntaohjelman, jossa mainitaan tavoitteena yrittäjyyskasvatuksen yhtenäistäminen. Oulun kaupungin toimista yrittäjyyskasvatuksen saralla tuli esiin mm. kuinka yrittäjyyskasvatus on kirjattuna kaupungin opetussuunnitelmiin ja kuinka Oulun ja Pohjois-Pohjanmaan yhteishankkeena yrityskyläkoulutus on starttaamassa. Yrityskylässä annetaan yrittäjyyskasvatusta kaikille peruskoulun 6-luokkalaisille. Helena Vikstedtin mukaan myös korkeakoulu on aktivoitumassa yrittäjyyskasvatuksessa. Etukäteen ilmoitetun ohjelman ulkopuolelta, joko kommenttipuheenvuorona tai aivan omana puheenvuoronaan, Kari Heiskari OSAO:n Kaukovainion tekniikan yksiköstä esitteli tutkimuksensa Yrittäjyyskasvatus Oulun seudun ammattiopistossa tuloksia. Tutkimuksessa mm. selvitettiin miten yrittäjyyskasvatus on integroitu opetukseen, vastauksen ollessa heikosti. Tutkimuksen mukaan yrittäjyyskasvatukselle ei ole asetettu selkeitä tavoitteita, jonka seurauksena sitä ei oteta oikein tosissaan. Opettajat kokivat olevansa epävarmoja yrittäjyydestä ja etteivät voi tai osaa jakaa opiskelijoille yrittäjyyttä tukevaa oppia. Tutkimuksen mukaan nuoret usein ajattelevat voivansa ruveta yrittäjiksi, opettajien luullessa ettei yrittäjyys kiinnosta opiskelijoita. 2.5. Yhteinen keskustelu Yhteisessä keskustelussa nousi esiin mm. se, että vaikka kaikista opiskelijoista ei varsinaisia yrittäjiä tulisikaan, niin kuitenkin yrittäjämäisen toiminnan opettaminen kaikille on hyödyllistä. Yrittäjämäisellä toiminnalla käsitettiin, että yksilö ottaa vastuuta
6 omasta toiminnastaan ja toimintansa seurauksista, asetetaan tavoitteita joita kohti pyritään ja ymmärretään se, että virheitä syntyy ja niistä voi oppia. Martti Pietilä kiteytti virheiden sallimista mm. seuraavasti: epäonnistuminen on epäonnistuminen vain jos siitä ei opi. Jaana Seikkula-Leino muistutti nimenomaan yrittäjämäisen toiminnan olevan kirjattuna EU-tason strategioihin. Yhtenä yrittäjyyskasvatuksen edistämisen ongelmana todettiin olevan, että yleisesti ei oikein ymmärretä mitä termillä tarkoitetaan. Monet samaistavat yrittäjyyskasvatuksen ulkoiseen yrittäjyyteen ja siihen liittyvään opetukseen, kun kyse on (myös) sisäisen yrittäjyyden vahvistamisesta. Eli kyseessä on enemmän asennekasvatus kuin vaikkapa kulloinkin voimassa olevien lakipykälien opettaminen. Kari Heiskarin tutkimustulokseen, jonka mukaan opettajat kokivat epävarmuutta yrittäjyyden opettamisessa, liittyen keskusteltiin mm. opettajien työelämäjaksojen tarpeellisuudesta. 2.6. Loppupuheenvuoro Loppupuheessa tilaisuuden vetäjät korostivat työelämässä tapahtunutta ja tapahtuvaa muutosta sekä sen aiheuttamia vaatimuksia edistää yrittäjämäistä toimintaa. Ongelmanratkaisukyky, yhdessä toimiminen ja verkostoituminen ovat nykypäivänä vaadittavia ominaisuuksia, toki substanssiosaamista unohtamatta. Jotta opettaja voisi näitä taitoja välittää opiskelijoille, tulisi hänen säilyttää tuore kosketuksensa työelämän reaalitodellisuuteen. Työelämäjaksojen tärkeyttä työkaluna tämän asian suhteen painotettiin. Yleistä työelämän toimintamallia, jossa asetetaan selkeät tavoitteet ja niitä seurataan aktiivisesti, tulisi edistää myös koulutuksen parissa. Opettajien tulisi ymmärtää laajempia kokonaisuuksia kuin pelkästään oma oppiaineensa ja tehdä opetus- ja kasvatustyötään yhteistyössä oppilaan kokonaisvaltaisen oppimisen edun kannalta.
7 3. OMIA AJATUKSIANI Valitsin yrittäjyyskasvatus-aiheisen työpajan kolmen opintopisteen houkutuksen lisäksi myös silkasta mielenkiinnosta aihetta kohtaan. Hieman mietin etukäteen, että mitähän termillä yrittäjyyskasvatus mahdetaan tarkoittaa? Korostuvatko yrittäjyyden ulkoiset vai sisäiset näkökohdat? Odotin, että paino on sisäisen yrittäjyyden puolella ja ilokseni voin todeta olleeni oikeassa. Olen valmistumisen jälkeen ollut ansiotöissä pelkästään kiivastahtisissa kansainvälisissä tuotekehitysprojekteissa. Näissä projekteissa kaikki perustuu täsmällisten mitattavien tavoitteiden asettamiseen ja päivittäiseen seurantaan tavoitteiden ja toteutuman välillä. Tätä taustaa vasten Jaana Seikkula-Leinon esittämät yrittäjämäisen ja hyvinvoivan organisaation kolme ominaispiirrettä kuulostivat hyvin järkeenkäyviltä. Vastaavasti ajatus, että opetusmaailmassa mielihyvä jää saavuttamatta epämääräisen tavoitteiden asettelun ja puutteellisen seurannan takia, tuntui oudolta. Olen joutunut huomaamaan, että äärimmillään täsmällinen tavoitteiden asettelu ja herkeämätön seurantakin voivat johtaa siihen, ettei onnistumisen mielihyvää aina kunnolla synny. Projektityössä jo projektin lähtökohtana on se, että tavoitteet saavutetaan. Työn etenemistä seurataan millin tarkasti, jos tavoite näyttää karkaavan niin tehdään korjauksia, tai vaikka muutetaan tavoitetta. Tavalla tai toisella tavoitteet kuitenkin saavutetaan. Silloin voi lopulta käydä niin, että kun vaikkapa kaksivuotisen projektin alussa on lähdetty tavoittelemaan uskomattomalta tuntuvaa tavoitetta, sitten projekti on paloiteltu sataan välitavoitteeseen ja näitä nakuteltu kaksi vuotta, niin se lopullisen päänmäärän saavuttaminen ei enää tunnukaan miltään. Projektipäällikkönä joutuu oikein huomauttamaan tekijöille lopussa, että miettikää nyt mitä teitte. Yrityskoulun opiskelijoiden valinnasta pisti korvaani maininta, että he lähestyvät aloittavia opiskelijoita tietoisesti ennen opintojen aloitusta, koska koululla on tapana tukahduttaa opiskelijoiden halu yrittäjyyteen. Tämä on valitettavaa, mutta täysin ilman omakohtaista kokemusta nykykoulusta voin kyllä uskoa, ettei suomalainen koulu yleisellä tasolla edelleenkään ainakaan tue nuoren pyrkimyksiä yrittäjäksi. Muutosta tarvittaisiin kipeästi.
8 Voin myös hyvin uskoa Kari Heiskarin tutkimuksen tuloksen, jonka mukaan opettajat kokevat olevansa epävarmoja yrittäjyyden opettamisessa. Jos miettii stereotyyppistä kuvaa opettajasta, joka on opettanut vaikkapa viimeiset kaksikymmentä vuotta olematta muualla töissä saatikka yrittäjänä, niin epävarmuus on luonnollista. Olen henkilökohtaisesti hieman epäileväinen opettajien työelämäjaksojen toimivuudesta tämän puutteen korjaamisessa. Toimi on varmasti oikean suuntainen ja siten ehdottoman kannatettava, mutta luullakseni kuitenkin riittämätön tilanteen korjaamiseksi oikeasti. Jotain muuta pitäisi keksiä. Yksi keino, eikä varmasti helppo, voisi olla jos yrittäjinä aktiivisesti toimivia saataisiin mukaan opetukseen. Eli pedagogiikka jäisi opettajan vastuulle, opetussisällön tullessa enemmänkin asiantuntijan puolelta. Niin tai näin, tämän ongelman ratkaisu on nähdäkseni koko yrittäjyyskasvatuksen keskeinen haaste. Jos opettaja ei kykene vakuuttavasti auttamaan oppilasta oikeiden asioiden oppimisessa, on koko hommalta pohja pois vaikka muu oppimisympäristö olisi kuinka hieno tahansa. Työpajassa nousi muutamaan kertaan esiin ajatus, jota itse haluaisin erityisesti korostaa. Yrityskasvatuksen tulisi mielestäni tähdätä nimenomaan yrittäjämäisen toiminnan edistämiseen sen sijaan, että ehdottomasti tavoiteltaisiin aina opiskelijan perustettavaan yritykseen. Nykyaikainen yhteiskunta ja työelämä erityisesti edellyttävät yrittäjämäistä, aktiivista, vastuullista ja tiedostavaa asennetta kaikessa toiminnassa ja kaikilla tasoilla, apupojan lomittajasta toimitusjohtajaan. Tällaisen yrittäjyyskasvatuksen tulisi sisältyä kaikkien oppilaiden opetusohjelmaan ja ehkä parhaimmillaan integroituna muuhun opetukseen, aina ja kaikessa. Jotta homma toimisi muutenkin kuin juhlapuheissa, pakollisena ratkaistavana käytännön kysymyksenä on silloin(kin) tavoitteiden määritys ja niiden täyttymisen seuranta. Kaikkien kasvatukseen osallistuvien tulisi sitoutua yrittäjämäisen toiminnan edistämiseen opetuksessa.