PALOTURVALLISUUS Päivitys 23.6.2016 RAKENNUKSEN KORJAUSTYÖN AIKANA Lukijalle, sivu 5. Ensimmäisen kappaleen viimeinen lause kirjoitetaan: Työmaaparakeista on erillinen julkaisu Työmaaparakkien paloturvallisuus /1a/. Kolmannen kappaleen viimeinen lause: Pelastuslaki on tätä kirjoitettaessa uusittavana. poistetaan. Neljännestä kappaleesta poistetaan lause: Oppaan aihepiiriin liittyviä säädöksiä ja ohjeita on käytettävissä osoitteessa www.spek.fi/normikirjasto. Neljännen kappaleen lopussa sulkumerkkien sisällä oleva teksti kirjoitetaan: (ks. kohta Suojeluohjeet ). Vahingontorjunta.fi > Materiaalipankki > Turvallisuusohjeet Sivu 8: Kaikki tämän sivun tekstit korvataan seuraavilla: 1. YLEISTÄ 1.1 Korjausrakentamisen määrä kasvussa Rakentamisen painopiste on jatkuvasti siirtynyt uudisrakentamisesta rakennusten ylläpitoon ja korjausrakentamiseen. Ylläpito- ja korjaustarvetta synnyttävät mm. rakennusten ja niiden laitejärjestelmien tekninen vanheneminen ja kuluminen, laadullinen ja palvelukyvyllinen vanheneminen, tilatarpeiden ja rakennusten käyttötarkoituksen muutokset, virheelliset korjaukset, energiatehokkuuden parantaminen sekä esteettömyyden kehittäminen. Suomen ympäristöministeriössä valmistui v. 2007 ensimmäinen korjausrakentamista koskeva kansallinen ohjelma. Kiinteistö- ja rakennusalan kanssa yhteistyössä laadittu Korjausrakentamisen strategia 2007-2017 /5/ sisältää toimenpiteitä, joiden pohjalta tehtiin myös valtioneuvoston periaatepäätös sekä strategian toimeenpanosuunnitelma. Ohjelman toteutumisen seurannassa on havaittu, että tavoitteet ja monet toimenpiteet ovat pysyneet ajankohtaisina. Aiheeseen liittyvät asiakirjat löytyvät ympäristöministeriön nettisivuilta seuraavista linkeistä: Korjausrakentamisen strategia (ym.fi) /5/ Korjausrakentamisen strategian seuranta: tarvitaan ryhtiliike, jotta rakennuskannan korjausvaje kurotaan umpeen 16.6.2015 /5a/ Korjataan kansallisomaisuus kuntoon! Korjausrakentamisen strategian seuranta ja esitykset jatkotoimenpiteiksi (pdf) /5b/ Kaikki maankäytön ja rakentamisen ohjelmat ja strategiat löytyvät osoitteesta www.ym.fi Maankäyttö ja rakentaminen Ohjelmat ja strategiat.
Korjausrakentamiseen käytetty rahamäärä vuonna 2006 oli noin 7 miljardia euroa, mikä vastasi suunnilleen puolta koko talonrakentamisen arvosta. Asuinrakennusten osuus oli tuolloin yli puolet korjausrakentamisesta. Uudisrakentamisen ja korjausrakentamisen suhdetta asuinrakennuskannassa aikavälillä 1980-2007 on esitetty seuraavassa kuvassa. /5/ Kuva Ympäristöministeriö arvioi vuoden 2007 selvityksessään /5/ asuntokannan korjaustarpeen kasvavan 2006-2025 välisenä aikana lähes 2 miljardiin euroon vuositasolla. Korjaustarpeen suurimman kasvun arvioitiin olevan asuinkerrostaloissa. Ajanjaksolla 2016-2025 omakotitalojen ja rivitalojen korjaustarve kasvaisi edelleen, mutta asuinkerrostalojen korjaustarve pysyisi ennallaan. Näitä arvioita on tarkasteltu uudelleen vuonna 2015 tehdyssä raportissa /5a/, /5b/. Rakennuskannassamme on käynnissä laajamittainen korjausvaihe, joka kohdistuu erityisesti 1960-80-luvun kerrostalojen vesi- ja viemärijärjestelmiin sekä julkisivuihin ja parvekkeisiin. Korjausvaihe kestää aina 2020-luvun lopulle asti. Merkittävää lisäkorjaustarvetta aiheuttavat ilmastotavoitteiden mukainen rakennusten energiatehokkuuden parantaminen ja väestön ikääntymisen edellyttämä hissien rakentaminen. Maamme rakennuskannan vuosittaisen korjaustarpeen on jatkossa arvioitu olevan arvoltaan n. 3,5 miljardia euroa /5a/, /5b/. Korjaustoiminnan lisääntymisestä huolimatta kuilu korjaustarpeen ja toteutuneiden korjausten välillä syvenee. Tekemättä jääneiden korjausten arvoksi asuintalokannassa on arvioitu olevan yhteensä vähintään 15 miljardia euroa 25 vuoden ajalta. On arvioitu, että oikea-aikaisten ylläpito, huolto- ja korjaustoimenpiteiden avulla voitaisiin säästää jopa 30 % koituvista korjauskustannuksista /5a/, /5b/. Rakennusten ylläpito ja korjaaminen on maamme talouden kannalta erittäin merkittävä osa-alue. Kiinteistönpidon arvo on vuositasolla n. 18 miljardia euroa, josta korjaamista on vajaa 70 %. Korjausrakentamisen arvo ohitti v. 2014 pysyväluonteisesti uudisrakentamisen /5a/, /5b/. Korjaamisen määrä ja rakenne ovat kiinteistö- ja asunto-osakeyhtiöissä varsin erilaisia. Vuokraasuntoja sisältävissä kiinteistöosakeyhtiöissä tehdään laajoja kertaluonteisia peruskorjauksia ja parannuksia, asunto-osakeyhtiöissä pienempiä korjauksia. Yleensä ottaen asuntoosakeyhtiötalojen korjaustarpeen arvioidaan olevan suurempi kuin julkisten ja yleishyödyllisten kiinteistönomistajien hallussa olevien vuokratalojen /5/. Sivu 12: Kaikki tällä sivulla olevat kappaleet, jotka koskevat maankäyttö- ja rakennuslakia, uusitaan. Näistä ensimmäinen alkaa sanoilla: Maankäyttö- ja rakennuslaki /2/ velvoittaa ja viimeinen alkaa: MRL 18. luku käsittelee rakentamisen ja muiden toimenpiteiden luvanvaraisuutta. Kyseisten kappaleiden tekstit korvataan seuraavilla:
Rakentamisen yleiset edellytykset on asetettu maankäyttö- ja rakennuslain 17. luvussa (116-124 ) /2/. Näitä ovat rakennuspaikkaa ja rakentamista koskevat vaatimukset, kuten rakenteiden lujuus ja vakaus, paloturvallisuus, terveellisyys, käyttöturvallisuus, esteettömyys ja rakennuksen käyttö- ja huolto-ohje. Vaatimuksia asetetaan myös rakennushankkeeseen ryhtyvälle (huolehtimisvelvollisuus), rakentamista koskevalle suunnitelmalle ja suunnittelijoille (pääsuunnittelija, rakennussuunnittelija, erityissuunnittelija) ja työnjohtajille. Hankkeella on oltava aloituskokous ja viranomaisvalvonta. MRL 117 asettaa mm. seuraavat vaatimukset rakentamiselle: Rakennus on suunniteltava ja rakennettava ja rakennuksen muutos- ja korjaustyöt tehtävä sekä rakennuksen käyttötarkoituksen muutos toteutettava siten, että rakennus täyttää siihen yleisesti ennakoitavissa oleva kuormitus ja rakennuksen käyttötarkoitus huomioon ottaen 117 a 117 g :ssä tarkoitetut olennaiset tekniset vaatimukset. (21.12.2012/958) Korjaus- ja muutostyössä tulee ottaa huomioon rakennuksen ominaisuudet ja erityispiirteet sekä rakennuksen soveltuvuus aiottuun käyttöön. Muutosten johdosta rakennuksen käyttäjien turvallisuus ei saa vaarantua eivätkä heidän terveydelliset olonsa heikentyä. MRL 117 b (21.12.2012/958) määrää paloturvallisuudesta: Rakennushankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava, että rakennus suunnitellaan ja rakennetaan sen käyttötarkoituksen edellyttämällä tavalla paloturvalliseksi. Palon syttymisen vaaraa on rajoitettava. Rakennuksen kantavien rakenteiden on oltava sellaiset, että ne palon sattuessa kestävät vähimmäisajan ottaen huomioon rakennuksen sortuminen, poistumisen turvaaminen, pelastustoiminta ja palon hallintaan saaminen. Palon ja savun kehittymistä ja leviämistä rakennuksessa sekä palon leviämistä lähistöllä oleviin rakennuksiin on pystyttävä rajoittamaan. Rakennuksen rakentamisessa on käytettävä paloturvallisuuden kannalta soveltuvia rakennustuotteita ja teknisiä laitteistoja. Rakennuksen on oltava sellainen, että siinä olevat voivat palon sattuessa pelastautua tai heidät voidaan pelastaa. Pelastushenkilöstön turvallisuus on rakentamisessa otettava huomioon. Lupaviranomainen voi edellyttää laadittavaksi turvallisuusselvityksen poistumisturvallisuuden kannalta erittäin vaativasta kohteesta. MRL 117 i (21.12.2012/958): Rakennuksen käyttö- ja huolto-ohje Rakennushankkeeseen ryhtyvä vastaa siitä, että sellaiselle rakennukselle, jota käytetään pysyvään asumiseen tai työskentelyyn tai rakennusta varten tarvittavan rakennuspaikan tai tontin tekniseen hoitoon tai kunnossapitoon, laaditaan käyttö- ja huolto-ohje. Käyttö- ja huolto-ohje on laadittava myös rakennuksen korjaus- ja muutostyössä tai käyttötarkoituksen muutoksen yhteydessä silloin, kun toimenpide edellyttää rakennuslupaa. Käyttö- ja huolto-ohjetta ei kuitenkaan tarvitse laatia tilapäiselle eikä määräaikaiselle rakennukselle, sellaiselle loma- tai virkistyskäyttöön tarkoitetulle rakennukselle, jota ei käytetä ympärivuotisesti, eikä tuotanto- ja varastorakennukselle, jossa ei pysyvästi työskennellä. Käyttö- ja huolto-ohjeen tulee sisältää rakennuksen käyttötarkoitus ja rakennuksen ominaisuudet sekä rakennuksen ja sen rakennusosien ja laitteiden suunniteltu käyttöikä huomioon ottaen tarvittavat tiedot rakennuksen asianmukaista käyttöä ja kunnossapitovelvollisuudesta huolehtimista varten.
Laajarunkoisten rakennusten rakenteellisen turvallisuuden arvioinnista annetussa laissa (300/2015) säädetään erikseen velvollisuudesta laatia käyttö- ja huolto-ohje eräille laajarunkoisille rakennuksille samoin kuin käyttö- ja huolto-ohjeen erityisistä sisältövaatimuksista kyseisten rakennusten osalta. (20.3.2015/301) MRL 18 luku käsittelee rakentamisen ja muiden toimenpiteiden luvanvaraisuutta (125-129 ): 125 Rakennuslupa Rakennuksen rakentamiseen on oltava rakennuslupa. Rakennuslupa tarvitaan myös sellaiseen korjaus- ja muutostyöhön, joka on verrattavissa rakennuksen rakentamiseen, sekä rakennuksen laajentamiseen tai sen kerrosalaan laskettavan tilan lisäämiseen. Muuta kuin edellä säädettyä rakennuksen korjaus- ja muutostyötä varten tarvitaan rakennuslupa, jos työllä ilmeisesti voi olla vaikutusta rakennuksen käyttäjien turvallisuuteen tai terveydellisiin oloihin. Rakennuslupa tarvitaan myös sellaiseen rakennuksen vaippaan tai teknisiin järjestelmiin kohdistuvaan korjaus- ja muutostyöhön, jolla voidaan vaikuttaa merkittävästi rakennuksen energiatehokkuuteen. Rakennuslupaa ei kuitenkaan tarvita, jos kyseessä on rakennus, jonka energiatehokkuutta ei tarvitse 117 g :n 2 momentin nojalla parantaa. (21.12.2012/958) Rakennuksen tai sen osan käyttötarkoituksen olennaista muuttamista varten tarvitaan rakennuslupa. Luvanvaraisuutta harkittaessa otetaan huomioon käyttötarkoituksen muutoksen vaikutus kaavan toteuttamiseen ja muuhun maankäyttöön sekä rakennukselta vaadittaviin ominaisuuksiin. Lupaa edellyttävänä käyttötarkoituksen muutoksena pidetään muun ohella loma-asunnon käytön muuttamista pysyvään asumiseen. Vähittäiskaupan suuryksikön toteuttamisella on katsottava olevan edellä tarkoitettua vaikutusta maankäyttöön, jollei aluetta ole asemakaavassa erityisesti osoitettu tähän tarkoitukseen. Määräajan paikallaan pysytettävää rakennusta varten rakennuslupaan voidaan asettaa määräaika. Toimenpideluvasta säädetään MRL 126:ssä: Rakennusluvan sijasta rakentamiseen voidaan hakea toimenpidelupa sellaisten rakennelmien ja laitosten, kuten maston, säiliön ja piipun pystyttämiseen, joiden osalta lupa-asian ratkaiseminen ei kaikilta osin edellytä rakentamisessa muutoin tarvittavaa ohjausta. Toimenpidelupa tarvitaan lisäksi sellaisen rakennelman tai laitoksen pystyttämiseen ja sijoittamiseen, jota ei pidetä rakennuksena, jos toimenpiteellä on vaikutusta luonnonoloihin, ympäröivän alueen maankäyttöön taikka kaupunki- tai maisemakuvaan. Toimenpidelupa tarvitaan myös muuhun kuin rakennuslupaa vaativaan rakennuksen ulkoasua muuttavaan toimenpiteeseen sekä asuinrakennuksen huoneistojärjestelyihin. Toimenpidelupa tarvitaan myös rakennuksen julkisivun muuttamiseen sekä rakennusosan tai teknisen järjestelmän vaihtamiseen silloin, kun sillä voidaan vaikuttaa merkittävästi rakennuksen energiatehokkuuteen. Jos kyseessä on rakennus, jonka energiatehokkuutta ei tarvitse 117 g :n 2 momentin nojalla parantaa, toimenpidelupaa ei kuitenkaan tarvita. (21.12.2012/958)
Lupa ei ole tarpeen, jos toimenpide perustuu tämän lain mukaiseen katusuunnitelmaan, maantielain mukaiseen hyväksyttyyn tiesuunnitelmaan tai ratalain (110/2007) mukaiseen hyväksyttyyn ratasuunnitelmaan. (21.12.2012/958) Toimenpideluvanvaraiset toimenpiteet on lueteltu MRL 126 a :ssä (21.12.2012/958). Sivu 21: Kohdan 3.3 loppuun lisätään kirjallisuusviite /14b/. 3.4 Tulityöt Lihavoidun ja kursivoidun tekstin lopussa suluissa oleva huomautus muutetaan seuraavasti: (Huom! Standardi SFS 5900:2001 on uudistettu vuosina 2011 ja 2016, ks. kirjallisuusviite /17/.) Sivun 21 loppuun lisätään: Suomen Standardisoimisliitto on julkaissut lisäksi v. 2016 katto- ja vedeneristysalan tulitöiden paloturvallisuutta koskevan standardin SFS 5991, ks. kirjallisuusviite /17a/. Sivu 22: 3.4.2 Tulityöpaikka, tulityölupa ja tulityökortti Ensimmäisen kappaleen viimeiseen lauseeseen muutetaan vuosiluku: Vakituisen tulityöpaikan vaatimusten mallipohja on FK:n julkaisussa Tulityöt - Suojeluohje 2016 /16/. Toinen kappale, joka jatkuu sivulle 23, kirjoitetaan uudestaan kahdeksi kappaleeksi seuraavasti: Kaikki muut, kuin vakituiset tulityöpaikat, ovat tilapäisiä tulityöpaikkoja. Tilapäinen tulityöpaikka voidaan perustaa silloin, kun tulityötä ei voida tehdä vakituisella tulityöpaikalla. Tällainen tilanne toteutuu usein korjaustyömaalla. Tulityöntekijällä tulee tällöin olla kirjallinen tulityölupa ja voimassa oleva tulityökortti. Tulityökoulutus sekä katto- ja vedeneristysalan tulityökoulutus ovat yhdistyneet 1.1.2016. Ennen vuotta 2016 suoritettu koulutus on voimassa kortissa mainitun ajan ja oikeuttaa tekemään vain kortin mukaisia tulitöitä: katto- ja vedeneristysalan tulitöiden turvallisuustutkinto oikeuttaa tekemään vain katto- ja vedeneristysalan tulitöitä ja tulitöiden turvallisuustutkinto vain muita tulitöitä. Vuonna 2016 tai sen jälkeen suoritettu tutkinto ja siitä myönnetty tulityökortti kattaa kaikki tulityöt mukaan lukien katto- ja vedeneristysalan tulityöt. Erillisiä kattotulityökortteja ei siis enää myönnetä. Tulityöluvan saa myöntää vakuutuksenottajan tai urakoitsijan tulityösuunnitelmassa mainittu henkilö. Luvan myöntämistä tulee edeltää tulitöistä aiheutuvien vaarojen selvitys ja arviointi sekä tarvittavien turvatoimien määrääminen. Näin menetellään myös, jos luvan voimassaolon aikana tulityöpaikan olosuhteet muuttuvat. Luvan myöntäjällä on oltava voimassa oleva tulityökortti vastaavalla tavalla kuin tulityön tekijälläkin. Tulityökortin saaminen edellyttää SPEK ry:n hyväksymän tulitöiden turvallisuustutkinnon suorittamista.
Sivu 23: 3.4.3 Tulityöohjeet Toisen kappaleen ensimmäinen lause muutetaan: Keskeinen tilapäisillä tulityöpaikoilla noudatettavista ohjeista on standardi SFS 5900 Tulitöiden paloturvallisuus /17/. Toisen kappaleen jälkeen uudeksi kappaleeksi kirjoitetaan: Katto- ja vedeneristystöissä keskeinen ohje on standardi SFS 5991: Katto- ja vedeneristysalan tulitöiden paloturvallisuus /17a/. Kolmannessa kappaleessa oleva kirjallisuusviite /18/ muutetaan viitteeksi /15/. Viimeinen kappale muutetaan: Lisätietoja tulitöiden palovaaroista ja niiden turvallisesta tekemisestä, ks. SPEK:in julkaisu Ryhdyttäessä tulitöihin /15/. Sivu 24: 2.5 Itsesyttyminen ja pölyräjähdykset Tähän kohtaan kirjoitetaan: Oppaan kappaletta 3.5 Itsesyttyminen ja pölyräjähdykset ei ole toistaiseksi päivitetty. Sivut 29 ja 30: 3.7 Tulisijat, piiput ja hormit Sivun 29 viimeinen kappale muutetaan: Tehdasvalmisteisten CE-merkittyjen savuhormien (erityisesti metallisten ns. kevythormien ) osalta on kiinnitettävä huomiota läpivientien oikeanlaiseen tekemiseen, suojaetäisyyksiin sekä tulisijan ja piipun lämpötilojen yhteensopivuuteen. Tällöin piipun lämpötilaluokan (T450 tai T600, jossa numerot tarkoittavat lämpötilaa Celsius-asteina) on oltava vähintään sama kuin tulisijan savukaasujen käyttöturvallisuustestissä mitattu korkein lämpötila. Tämä lämpötila tulisi olla mainittuna tulisijan suoritustasoilmoituksessa. Tehdasvalmisteisten tulisijojen kansallinen vaatimustasojen suositus on standardissa SFS 7021 /28a/, metallisavupiippujen vastaavat suositukset ovat standardeissa SFS 7010 ja 7011 /28b/ ja /28c/. Kaikkien muidenkin tehdasvalmisteisten savupiippujen kansalliset vaatimustasojen suositukset löytyvät SFS 7000- sarjasta. CE-merkittyjen tulisijojen ja savupiippujen eurooppalaisesta standardoinnista sekä tähän liittyvistä yhteensopivuusongelmista ja paloriskeistä suomalaisissa olosuhteissa on tietoa osoitteessa www.paloturvallisuus.info Asuminen Tulisijat ja savupiiput. Sivu 30: Kohdan 3.7 Tulisijat, piiput ja hormit viimeinen kappale muutetaan: Savupiippujen viranomaiskäytäntö koskien katselmuksia vaihtelee kunnittain. Hankkeen alkuvaiheessa tulee myös tässä asiassa ottaa kunnan rakennusvalvontaan yhteyttä viranomaisvaatimusten selvittämiseksi.
Savupiipuille määrätyn savuhormikatselmuksen tilaa kohteen vastaava työnjohtaja. Katselmuksen suorittaa rakennusvalvontaviranomainen tai tämän valtuuttama muu taho, esim. pelastusviranomainen. Katselmointi tehdään tyypillisesti tarkastusasiakirjamenettelyn avulla vastaavan työnjohtajan dokumentointiin perustuen. Savuhormeille suositellaan tehtäväksi ensimmäinen nuohous ennen savupiipun ja tulisijan käyttöönottoa. /28/. Sivu 37: 4.2 Palovaroitin Tämän kohdan loppuun lisätään lause: Sähköverkkoon kytketyt palovaroittimet ovat osana rakennuksen kiinteää sähköverkkoa ja niiden toimintakunnosta vastaa rakennuksen omistaja ja haltija (esim. taloyhtiö). Sivut 48-50: VUOTOVAHINKOJEN TORJUNTA Kirjallisuusviitteen /45/ paikalle kirjoitetaan /45/ ja /45a/. Sivu 52: Pitkän luettelomaisen tekstin jälkeen oleva kappale, joka alkaa sanoilla Työmaaparakkien paloturvallisuudesta on SPEK:ssä valmisteilla, korvataan seuraavalla tekstillä: SPEK on julkaissut oppaan Työmaaparakkien paloturvallisuus /46/, joka perustuu eurooppalaisten palontorjuntaliittojen (CFPA-E) vastaavaan englanninkieliseen ohjeeseen Fire Protection of Temporary Buildings on Construction Sites (www.cfpa-e.eu). SPEK on kyseisen järjestön jäsen. KIRJALLISUUS /1/ Korjausrakentamisen turvallisuus. Turvaohje 2008. Finanssialan Keskusliitto. /1a/ Työmaaparakkien paloturvallisuus. SPEK opastaa 27. (CFPA-E No 26:2010 F). Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö. 30 s. Tammerprint Oy, Tampere 2012. /2/ Maankäyttö- ja rakennuslaki 132/1999. /3/ Pelastuslaki 379/2011. Sisäministeriö. /4/ Työturvallisuuslaki (738/2002). /5/ Korjausrakentamisen strategia 2007-2017. Linjauksia olemassa olevan rakennuskannan ylläpitoon ja korjaamiseen. Ympäristöministeriön raportteja 28/2007. /5a/ Korjausrakentamisen strategian seuranta: tarvitaan ryhtiliike, jotta rakennuskannan korjausvaje kurotaan umpeen. Ympäristöministeriö, Kiinteistöliitto, RAKLI ry, Isännöintiliitto, Rakennusteollisuus RT ja Opetushallitus. Helsinki 16.6.2015.
/5b/ Korjausrakentamisen strategian seuranta ja esitykset jatkotoimenpiteiksi. Ympäristöministeriö, Kiinteistöliitto, RAKLI ry, Isännöintiliitto, Rakennusteollisuus RT ja Opetushallitus. Helsinki 16.6.2015. /6/ www.rakennusperinto.fi/muuta_sisaltoa/kasitteisto/fi_fi/kasitteisto/) /7/ Rakennuksen käyttö- ja huolto-ohje. Määräykset ja ohjeet 2000. Suomen Rakentamismääräyskokoelma, osa A4. Ympäristöministeriö, Asunto- ja rakennusosasto. /8/ Rakennusten paloturvallisuus. Määräykset ja ohjeet 2011. Suomen Rakentamismääräyskokoelma, osa E1. Ympäristöministeriö. /9/ Valtioneuvoston asetus rakennustyön turvallisuudesta (205/2009). /10/ Rakennusten paloturvallisuus & Paloturvallisuus korjausrakentamisessa. Ympäristöopas 39. Uusittu painos 2003. Ympäristöministeriö, Asunto- ja rakennusosasto. Edita Prima Oy. Helsinki 2003 (Vanhentunut, uusi opas valmisteilla). /11/ Paloturvallisuus ja kerrostalojen julkisivukorjaukset. Tampereen Teknillinen Yliopisto. Rakentamistalouden laitos. www.tut.fi. /12/ Valtioneuvoston asetus pelastustoimesta 407/2011. /13/ Rontu, Kirsi: Parempaa paloturvallisuutta työmaalle. Rakennustaito 3/2008. /14/ Pihan jäteastiat ja tuhopolttojen torjunta. SPEK opastaa 17. Suomen pelastusalan Keskusjärjestö. Tammerprint Oy. 3.p. 24 s. 2013. /14b/ Tuhopolttojen torjunta. Finanssialan Keskusliitto. 2013. /15/ Ryhdyttäessä tulitöihin Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö, Finanssialan Keskusliitto, Suomen Palopäällystöliitto, Kattoliitto, Rakennusliitto. Savion Kirjapaino Oy, Kerava 2015. 64 s. /16/ Tulityöt suojeluohje 2016. Finanssialan Keskusliitto. /17/ SFS 5900: Tulitöiden paloturvallisuus. Suomen Standardisoimisliitto SFS ry. 3p. 13 s. Helsinki 2016. /17a/ SFS 5991: Katto- ja vedeneristysalan tulitöiden paloturvallisuus. Suomen Standardisoimisliitto SFS ry. 2p. 14 s. Helsinki 2016. /19/ Palo- ja pelastussanasto Sanastokeskus TSK. Savion Kirjapaino Oy. Kerava 2006. /20/ ATEX-Räjähdysvaarallisten tilojen turvallisuus. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto. Multiprint, Tampere 2012. /21/ Valtioneuvoston asetus räjähdyskelpoisten ilmaseosten työntekijöille aiheuttaman vaaran torjunnasta (576/2003). /22/ Asetus räjähdysvaarallisiin ilmaseoksiin tarkoitetuista laitteista ja suojausjärjestelmistä (917/1996). /23/ Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös räjähdysvaarallisiin ilmaseoksiin tarkoitetuista laitteista ja suojausjärjestelmistä (918/1996). /24/ ATEX laitteiden riskin arviointi. Turvatekniikan Keskus. Helsinki 2004. /25/ Sähköpalojen torjunta. Suojeluohje 01/2005. Finanssialan Keskusliitto.
/26/ Ajankohtaista käytön johtajille. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto. Tiedote 1/2014. /27/ Paloturvalaitteet ja järjestelyt. Opas kunnossapitoon ja huoltoon. SPEK opastaa 20. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK ry. 4. uudistettu painos. Tammerprint Oy, Tampere 2013. 75 s. (päivityksessä) /28/ RIL 245-2014 Pienet savupiiput. Suunnittelu-, rakentamis- ja huolto-ohje. Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry. 141 s. Tammerprint Oy, 2014. /28a/ /28b/ /28c/ /28D/ SFS 7021. Kiinteällä polttoaineella lämmitettäville varaaville tulisijoille, kamiinoille, kotitalousliesille, takkasydämille ja jatkuvalämmitteisille saunankiukaille eri käyttökohteissa vaadittavat ominaisuudet ja niille asetetut vaatimustasot. Suomen Standardisoimisliitto. 2p. 11 s. 2014. SFS 7010. Metallijärjestelmäsavupiipuille eri käyttökohteissa vaadittavat ominaisuudet ja niille asetetut vaatimustasot. Suomen Standardisoimisliitto. 2p. 8 s. 2013. SFS 7011. Metallisavuhormiputkille ja yhdysputkille eri käyttökohteissa vaadittavat ominaisuudet ja niille asetetut vaatimustasot. Suomen Standardisoimisliitto. 2p. 10 s. 2013. RIL 251-2015 Tulisijat - Suunnittelu, toteutus, ylläpito ja käyttö. Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry. Tammerprint Oy. 2015. /29/ Alkusammutuskalusto. SPEK opastaa 5. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö. 51 s., 4. p., 2013. /30/ SFS-EN 3-7+A1. Käsisammuttimet. Osa 7: Tunnusmerkit, toimintavaatimukset ja testimenetelmät. 2 p. Suomen Standardisoimisliitto SFS. 21 s + 26 liites. Helsinki 2007. /31/ Sisäasiainministeriön asetus käsisammuttimista 790/2001. /32/ Sisäasiainministeriön asetus käsisammuttimien tarkastuksesta ja huollosta 917/2005. /33/ SFS-EN 671-3 Kiinteät palopostijärjestelmät. Palopostit. Osa 3: Pikapalopostien ja palopostien huolto. Suomen Standardisoimisliitto SFS. 2p. 14 s. Helsinki 2009. /34/ Alkusammutusharjoitus. Opas turvallisen ja tehokkaan alkusammutuksen opettamiseen. Suomen Palopäällystöliitto (SPPL). 32 s. 2009. /35/ Maijala, Juha-Pekka, Paloturvallisuuden kehittäminen julkisivukorjauksessa. Tampereen teknillinen korkeakoulu. Rakennustekniikan osasto/rakentamistalous. TTKK-paino, Tampere 2001. /36/ Kohteen murtoriskien arviointi ja suojaustason valinta. Turvaohje 2008. Finanssialan Keskusliitto. /37/ Murtohälytysjärjestelmät ja palvelut ohje 2008. Finanssialan Keskusliitto. /38/ Rakenteellinen murtosuojeluohje 1, 2011. Finanssialan Keskusliitto. /39/ Rakenteellinen murtosuojeluohje 2, 2011. Finanssialan Keskusliitto. /40/ Rakenteellinen murtosuojeluohje 3, 2011. Finanssialan Keskusliitto. /41/ Avainturvallisuus ohje. Finanssialan Keskusliitto, 2010. /42/ Kameravalvonnan suunnitteluohje. Finanssialan Keskusliitto. Turvaohje 2006.
/42a/ Kameravalvontaopas 2010. Finanssialan Keskusliitto. 83 s. /43/ Ulkona säilytettävä omaisuus. Finanssialan Keskusliitto. Suojeluohje 2010. /44/ Kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistot, määräykset ja ohjeet 2007. Suomen Rakentamismääräyskokoelma, osa D1. Ympäristöministeriö 2007. /45/ Vuotovahinkojen ja kosteusvaurioiden torjunta. Finanssialan Keskusliitto. Ohje 2009. varautumisohje 2012 (Poistettu FK:n luettelosta). /45a/ www.fkl.fi Teemasivut Vahingontorjunta Varautumisohjeita Lue lisää Tarkistuslista: Varaudu vuotovahinkoon. /46/ Työmaaparakkien paloturvallisuus. SPEK opastaa 27. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö. 30 s. Tammerprint Oy, Tampere 2012. Finanssialan keskusliitto (FK) on julkaissut myös muita aiheeseen liittyviä ohjeita, kuten: Rakennusten ja huoneistojen vesivahinkojen tutkiminen-ohje (2007) Rakennustyömaiden omaisuusrikosturvallisuus (2011) Torju tulipalo tarkistuslista (2012) Kotien murtosuojausohje (2015) Kirkkojen paloturvallisuus (2016) Omaisuusrikosturvallisuus rakennustyömailla ( 2011).