Tutkimus 8-10 vuotiaiden lasten korkean intensiteetin fyysisestä aktiivisuudesta ohjatuissa ryhmäharjoituksissa Lahden ja Kaakkois-Suomen alueella

Tutkimus 8-10 vuotiaiden lasten korkean intensiteetin fyysisestä aktiivisuudesta ohjatuissa ryhmäharjoituksissa Lahden ja Kaakkois-Suomen alueella Kai Kepsu Opinnäytetyö Vierumäki Liikunnan ja vapaa-ajan koulutusohjelma 2011

Tiivistelmä Liikunnan ja vapaa-ajan koulutusohjelma 17.11.2011 Tekijä Kai Kepsu Opinnäytetyön nimi 8-10 vuotiaiden lasten korkean intensiteetin fyysinen aktiivisuus ohjatuissa ryhmäharjoituksissa Lahden ja Kaakkois-Suomen alueella Ohjaaja Kirsi Hämäläinen Ryhmätunnus tai aloitusvuosi 2002 Sivu- ja liitesivumäärä 57 + 8 Tämän opinnäytetutkimuksen tarkoituksena on tarkastella terveysliikunnan kannalta erityisesti 8-10-vuotiaiden lasten ohjatuissa harjoituksissa kertyvää korkean intensiteetin fyysistä aktiivisuutta. Lisäksi harjoituksissa tarkkaillaan muita lasten valmennukseen liittyviä tekijöitä, kuten harjoitusten organisointi, monipuolisuus ja kuinka monta lasta on harjoituksissa yhtä ohjaajaa kohden. Korkean intensiteetin fyysinen aktiivisuus on todettu kaikkein tehokkaimmaksi sairauksien riskitekijöiden ehkäisijäksi. Kansallisten liikuntasuositukset suosittelevat kouluikäisille päivittäin tällaisia 10 minuutin reippaita liikunnan jaksoja, jotka nostavat sykettä ja saavat hengästymään. EU:n suosituksissa suositellaan useampana päivänä viikossa 20 minuutin korkean intensiteetin fyysisen aktiivisuuden jaksoja. Näiden suositusten toteutumista havainnoitiin kuuden eri urheilulajin lasten harjoituksissa vuoden 2011 aikana. Tutkimuksessa oli seuraavat urheilulajit edustettuna: jääkiekko, koripallo, uinti, jalkapallo, yleisurheilu ja tennis. Seurattavat ryhmät valittiin Lahti- Kouvola-Kotka-Lappeenranta alueella toimivien, tunnetusti hyvää junioritoimintaa harrastavien seurojen ryhmistä. Lajien seurannat tehtiin pääosin yhteistyössä harjoituksia järjestävien seurojen kanssa ja niistä annettiin palaute harjoitusten ohjaajille. Kaikkiaan harjoitusvierailuja tehtiin 37, joiden seurantojen raporteista 28 analysoitiin. Tutkimusaineistosta laskettu keskimääräinen korkean intensiteetin fyysinen aktiivisuus (VPA) jäi reilun minuutin toivotusta 20 minuutin keskimääräisestä tasosta. VPA:n prosentuaalinen osuus harjoitusajasta oli noin 25 %, harjoitusten kestoksi tuli keskimäärin noin 75 minuuttia ja lasten määrä yhtä ohjaajaa kohden oli keskimäärin kuusi. Havaintojen perusteella suurin osa ohjattujen harjoitusten ajasta kului valmentajan ohjeiden kuuntelemiseen, kävelyyn, kevyeen venyttelyyn, jonotuksiin ja palautumisiin. Terveysvaikutusten kannalta tehokasta korkean intensiteetin fyysistä aktiivisuutta kertyi yleisesti ottaen liian vähän. Asiasanat Fyysinen aktiivisuus, Lasten valmennuksen laatu, Liikuntasuositukset

Abstract Degree programme in sports and leisure management 17 November 2011 Authors Kai Kepsu The title of thesis VIGOROUS PHYSICAL ACTIVITY OF 8 TO 10 YEAR OLD CHILDREN IN ORGANISED GROUP SPORTS IN SOUTHEASTERN FINLAND Supervisor Kirsi Hämäläinen Group or year of entry 2002 Number of pages and appendices 57 + 8 The purpose of this study was to observe different organised sport practices for 8 to 10 year old children and to count time used for vigorous intensity physical activities (VPA). During the observations some quality factors and training arrangements were also evaluated. National guidelines for physical activity recommends ten minutes daily periods of vigorous intensity physical activity. The aim of this type sport training is to increase a person s heart rate and accelerate breathing to gain health profits. VPA is the most efficient way to avoid risk factors of cardiovascular diseases. The EU Physical activity guidelines recommend physical activity at least three times a week for 20 minutes at vigorous intensity level. This study evaluated how the level of VPA in organised sport practises in Southeastern Finland met the recommendations. The selection of different observed sports included soccer, ice hockey, basketball, swimming, athletics and tennis. The groups were chosen from successful clubs operating in the area. Visits to training sessions were arranged in co-operation with coaches and representatives of the clubs. The clubs wanted to have feedback for their practices and the feedback was sent afterwards to the clubs. Total 37 practice sessions were visited and 28 observation reports were analysed. The analysis gave information about the average VPA, which was approximately one minute less than the expected 20 minutes minimum level. The VPA percentage of total practice time was approximately 25 %.The average duration of practice was approximately 75 minutes and the average number of trainers per children was six. The conclusion of this study was that only one quarter of practice time was used for physical activity at vigorous intensity level. The biggest part of the practice time was used for light and moderate intensity PA, queuing and sedentary time. To get more beneficial health effects, more VPA should be done. Key words vigorous intensity physical activity, quality of coaching, physical activity recommendations

Sisällys 1 Johdanto... 1 2 Katsaus eri maiden liikuntasuosituksiin lapsille... 3 2.1 Suomi... 3 2.2 Ruotsi... 4 2.3 Muut Pohjoismaat... 4 2.4 Irlanti... 4 2.5 Australia... 5 2.6 Yhdysvallat ja Kanada... 5 2.7 EU ja WHO... 6 3 8-10-vuotiaiden viikoittaiset harjoitusmäärät... 8 3.1 Kansallinen liikuntatutkimus 2009-2010... 8 3.2 Urheilevien lasten ja nuorten liikuntamääräselvitys 2008... 8 4 Tutkimukset lasten fyysisestä aktiivisuudesta... 10 4.1 Tutkimus Yhdysvalloissa softball/baseball/jalkapallo... 10 4.2 Tutkimus Yhdysvalloissa 9-15-vuotiaiden MVPA-aktiivisuudesta... 11 4.3 Kanadalainen tutkimus fyysisestä aktiivisuudesta 2007... 12 4.4 Ruotsalainen tutkimus 6-10-vuotiaiden fyysisestä aktiivisuudesta... 13 4.5 7-12-vuotiaiden lasten fyysinen aktiivisuus, Iirola 1999... 13 4.6 Katsaus suomalaisten fyysiseen aktiivisuuteen ja kuntoon... 15 4.7 Opinnäytetyö fyysisestä aktiivisuudesta Folkhälsanin iltapäiväkerhoissa... 15 4.8 Opinnäytetyö ala-asteen 6-luokkalaisten liikuntamääristä... 16 4.9 Roger Mackettin tutkimus & Marketta Kytän haastattelu... 17 5 Fyysisen aktiivisuuden tasot... 20 6 Tutkimusongelma... 23 7 Toteutuksen suunnittelu... 24 7.1 Tutkimusmetodin valinta... 24 7.2 Harjoitusvierailujen organisointi... 26 7.3 Fyysisen aktiivisuuden arviointi eri lajeissa... 28 8 Havainnointiprosessin kuvaus... 31 9 Tutkimuksen tulokset... 33

9.1 Suositukset korkean intensiteetin fyysisestä aktiivisuudesta... 33 9.2 Analyysit havainnoista lajeittaien... 34 9.2.1 Uinti... 34 9.2.2 Jääkiekko... 35 9.2.3 Koripallo... 37 9.2.4 Tennis... 38 9.2.5 Jalkapallo... 39 9.2.6 Yleisurheilu... 41 9.2 Analyysi kokonaisuudesta... 42 10 Arvio tutkimuksen luotettavuudesta ja ideoita jatkotutkimuksille... 45 10.1 Tutkimuksen luotettavuus... 45 10.2 Ideoita jatkotutkimuksille... 46 11 Pohdinta... 47 12 Loppusanat... 52 Lähteet... Liitteet... Liite 1. Raportti Jääkiekkoharjoitusten seurannoista... Liite 2. Raportti Koripalloharjoitusten seurannoista... Liite 3. Raportti Uintiharjoitusten seurannoista... Liite 4. Raportti Jalkapalloharjoitusten seurannoista... Liite 5. Raportti Yleisurheiluharjoitusten seurannoista... Liite 6. Raportti Tennisharjoitusten seurannoista... Liite 7. Malli havainnoissa käytetystä tarkkailuraporttilomakkeesta... Liite 8. Palaute valmentajille fyysisen aktiivisuuden seurannoista...

1 Johdanto Jos haluat saada fiksumpia lapsia, lähetä heidät urheilukentälle 1. Näin kiteyttää emeritus professori Matti Bergström urheilun sanomaa Ruotsin Urheiluliiton lasten fyysisen aktiivisuuden positiivisia vaikutuksia esiin tuovan julkaisun johdannossa (Riksidrottsförbundet 2009). Nykyaikana urheilu ja liikunta ovat kuitenkin vain yksi vaihtoehto vapaa-ajan viettämiseen. Huoli lasten fyysisen aktiivisuuden tehosta ja määrästä on tuotu esiin viimeaikaisten tutkimusten yhteydessä: Suurimmat haasteet tämän päivän nuorten urheilussa ovat riittämättömät liikunta- ja urheilumäärät sekä liian yksipuolinen harjoittelu, Teemu Jepisson, pääsihteeri, Nuori Suomi ry. (Hyvä lasten ja nuorten urheilu.) Lasten liikunnan harrastamista on Suomessa kartoitettu kansallisella liikuntatutkimuksella, joka on tehty kyselytutkimuksena noin neljän vuoden välein (1995, 1997-1998, 2001-2002, 2005-2006 ja 2009-2010). Lisäksi 2000-luvun puolivälin jälkeen tutkittiin lasten ja nuorten fyysis-motorisen liikunnan ja harjoittelun määrää ja laatua, jonka selvitysraportti saatiin 2008. Näiden tulosten tulkintana lasten omatoiminen liikunta on viime aikoina vähentynyt. Joka kolmas urheiluseurassa urheileva lapsi ei liiku edes terveytensä kannalta riittävästi. (Hakkarainen ja työryhmä 2008, 34). Peruselämän fyysinen aktiivisuus on vähentynyt, jota tiettyjen urheilulajien harrastamisen yleistyminen ei pysty paikkaamaan (Kansallinen liikuntatutkimus lapset ja nuoret 2009-2010 2010, 6) Myös kansainväliset tutkimukset ovat päätyneet samoihin johtopäätöksiin: Fyysisen aktiivisuus vähenee jo 6-9 ikävuoden välillä. Yhtenä merkittävänä tekijänä on spontaanin liikunnan väheneminen iän myötä. Myös lapsen kasvaessa internetin, TV:n ja viihdemedian käyttö lisääntyy ja se vähentää fyysistä aktiivisuutta. (Nyberg 2009). Omaehtoinen liikunta, kuten leikkiminen ja pelailu kavereiden kanssa, on tehokkaampaa kuin ohjattu liikunta. (Mackett & Paskins 2008.) 1 käännös ruotsalaisesta Riksidrottsförbundetin julkaisusta 1

Lasten liikunnan asiantuntijaryhmä Suomessa on Nuori Suomi ry:n aloitteesta laatinut lasten liikuntasuositukset, jotka pohjautuvat asiantuntijoiden mielipiteisiin sekä tutkimustietoon. Suositusten mukainen liikunta tukee lapsen normaalia kasvua, kehitystä, terveyttä ja hyvinvointia (Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille 2008, 11). Tässä opinnäytetyössä tehdään katsaus sekä suomalaisiin että kansainvälisiin lasten liikuntasuosituksiin. Tämän opinnäytetyön tutkimusosassa selvitetään liikuntasuositusten mukaisten tavoitteiden täyttymistä korkean intensiteetin fyysisen aktiivisuuden osalta 8-10 -vuotiaiden lasten ohjatuissa harjoituksissa Lahden ja Kaakkois-Suomen alueilla sekä pohditaan miten lasten fyysistä aktiivisuutta voitaisiin parantaa. Lisäksi tarkastellaan miten tavoitteet täyttyvät harjoitusten monipuolisuuden osalta ja pohditaan miten lasten fyysistä aktiivisuutta voitaisiin parantaa. Lasten liikunnasta ja sen terveysvaikutuksista ei ole olemassa kovin paljon tutkimustietoa (Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille 2008, 11). Etenkin tietoa tutkimuksista, joissa on objektiivisesti mitattu lasten fyysistä aktiivisuutta, ei ole paljon saatavilla. Tämän opinnäytetyön vertailukohdaksi on hankittu selvitys huhtikuussa 2011 Yhdysvalloissa julkaistusta tutkimuksesta: Physical Activity During Youth Sports Practices. Siinä tutkittiin 7-14 vuotiaiden lasten vähintään kohtalaisen tason fyysisen aktiivisuuden (MVPA 2 ) määrää objektiivisilla mittauksilla ohjatuissa baseball-, softball- ja jalkapalloharjoituksissa. Tutkimuksessa määritettiin myös korkean ja kevyen intensiteetin fyysisen aktiivisuuden osuus sekä aika, joka oltiin paikoillaan. Tutkimuksen tulos osoittaa (Leek ym. 2011, 294-299): Yhdysvaltain kansallisten liikuntasuositusten edellyttämä päivittäinen vähintään 60 minuutin MVPA tason fyysinen aktiivisuus ei toteudu ohjatuissa baseball-, softball- ja jalkapalloharjoituksissa. Esim. vain 2 % tytöistä saavutti softball-harjoituksissa fyysisen aktiivisuuden päivittäisen suosituksen. (Leek ym. 2011, 294-299.) 2 MVPA = moderate-to-vigorous physical activity, käännös: kohtuullisesta korkeaan intensiteettiin fyysistä aktiivisuutta 2

2 Katsaus eri maiden liikuntasuosituksiin lapsille 2.1 Liikuntasuositukset Suomessa 7-12 -vuotiaiden tulisi liikkua vähintään kaksi tuntia päivässä monipuolisesti ja ikään sopivalla tavalla. Yli kahden tunnin pituisia istumisjaksoja tulee välttää. Ruutuaikaa viihdemedian ääressä saa olla korkeintaan kaksi tuntia päivässä (Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille 2008, 18-20). Päivittäisen fyysisen aktiivisuuden tulisi sisältää runsaasti reipasta sykettä kohottavaa liikuntaa päivittäin vähintään 10 minuuttia kestäviä jaksoja. Näistä mainittakoon lyhytkestoisina fyysisesti kohtuullisella teholla tehdyt pihaleikit ja pelit sekä korkealla teholla tehdyt kovemmat pallopelit ja juoksupyrähdykset. Pitkäkestoisia vastaavasti kohtuullisella teholla tehty ripeä kävely kouluun (yli 15 min.), pyöräily, uinti ja hiihto. Korkeatehoiset pitkäkestoiset sykettä nostattavat liikkumistavat ovat mm. kovavauhtinen hiihto ja juoksu. Pitkäkestoisia jatkuvalla kovalla teholla tehtyjä liikuntajaksoja ei lapsilta vaadita. Lihaskunnon eli lihasvoiman ja lihaskestävyyden kehittymiseksi ja ylläpitämiseksi liikunnan tulisi sisältää osioita, jotka kuormittavat lihaksistoa. Vähintään kolme kertaa viikossa tulisi tehdä tällaistä lihaskuntoa, liikkuvuutta ja luiden terveyttä edistävää liikuntaa (Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille 2008, 17-20). Lasten fyysisen aktiivisuuden vähäisyys on suurempi ongelma kuin liian suuri fyysinen aktiivisuus: Lasten fyysistä aktiivisuutta ja luonnollista liikkumista ei tarvitse yleensä rajoittaa.: terve lapsi pysähtyy ja pitää tauon luonnostaan kuormituksen tullessa liian rasittavaksi. Liikunnan suuresta määrästä voi kuitenkin tulla terveysriski lapselle, mikäli liikunta on liian yksipuolista tai se sisältää pitkiä yhtäjaksoisia rasittavan liikunnan jaksoja. Lapsi tarvitsee myös riittävästi palautumisaikaa ja unta. (Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille 2008, 18-19.) Tehokkaan liikunnan jaksot tapahtuvat lapsilla yleensä muutamasta sekunnista muutamaan minuuttiin kestävinä intervalleina (Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille 3

2008, 20). Tällaisia tehokkaan liikunnan intervalleja on tässä tutkimuksessa havainnoitu kuuden eri urheilulajin harjoituksissa 2.2 Liikuntasuositukset Ruotsissa Ruotsin liikuntasuosituksia esitellään mm. julkaisussa Varför idrott och fysisk aktivitet är viktig för barn och ungdom (Riksidrottsförbundet 2009) ja suositukset koskevat kaikenikäisiä. Keskeinen sisältö on suomennettuna näin: Jokaisen tulisi mieluiten joka päivä olla fyysisesti aktiivinen yhteensä vähintään 30 minuuttia. Intensiteetin tulisi olla vähintään kohtuullista esimerkiksi reipas kävelylenkki. Tätä suuremmalla fyysisellä aktiivisuudella on terveyttä edistävä vaikutus. (Svenska Läkaresällskapet 2001.) Tätä suositusta on Ruotsissa käytetty koko 2000-luvun ja se on käytössä edelleen. Riksidrottsförbundetin julkaisussa viitataan myös mm. Pohjoismaiden, Irlannin, Australian, Yhdysvaltojen, Kanadan, EU:n ja WHO:n suosituksiin ja niistä lisää tässä katsauksessa myöhemmin. 2.3 Muut Pohjoismaat Pohjoismaiden neuvoston suositus lapsille ja nuorille on vähintään 60 minuuttia fyysistä aktiivisuutta päivittäin. Liikunnan tulisi sisältää sekä kohtuullista että kovaa fyysistä aktiviteettiä. Liikunnat voi jakaa päivän aikana useampaan eri harjoitukseen. Fyysisen aktiivisuuden täytyisi olla mahdollisimman monipuolista sisältäen kestävyyskunnon, lihasvoiman, liikkuvuuden, nopeuden, reaktionopeuden ja koordinaation harjoittelua. (Varför idrott och fysisk aktivitet är viktigt för barn och ungdom 2009, 8). 2.4 Liikuntasuositukset Irlannissa Irlannin liikuntasuositusten keskeinen sisältö 3-18 -vuotiaille kuuluu näin suomennettuna: Kaikkien lasten ja nuorten pitäisi olla aktiivisia kohtuullisesta tasosta kovaan tehoon, ainakin 60 minuuttia joka päivä. Liikunnan tulisi sisältää lihaksia ja luustoa vahvistavaa lii- 4

kuntaa sekä liikkuvuusharjoituksia kolme kertaa viikossa. (The National Guidelines of Physical Activity for Irelend 2009, 10.) Kohtuullisen fyysisen aktiivisuuden tasoksi määritellään kun lapsen tai nuoren sydän lyö nopeammin ja hengitys on tiheämpää. Vastaavasti korkean intensiteetin fyysinen aktiivinen taso saavutetaan kun sydän lyö paljon nopeammin ja hengitys on paljon tiheämpää kuin normaalisti (The National Guidelines of Physical Activity for Ireland 2009, 10). 2.5 Liikuntasuositukset Australiassa Australian kansallisissa liikuntasuosituksissa mainitaan että lapset tarvitsevat vähintään 60 minuuttia kohtalaista tai korkean intensiteetin fyysistä aktiivisuutta joka päivä. Toinen painotettu ydinasia on että lapset eivät saisi viettää enempää kuin kaksi tuntia päivässä elektronisen viihdemedian (tietokoneet, konsolipelit, TV, internet) parissa erityisesti päiväsaikaan (Australia s Physical Activity recommendations for 5-12 year olds, 1). Tarkemmin määritellyissä fyysisen aktiivisuuden suosituksissa mainitaan että kohtalaisen ja tehokkaan fyysisen aktiivisuuden yhdistelmää suositellaan. Monien muidenkin maiden liikuntasuosituksissa mainitaan monipuolisen liikunnan tärkeys. Kohtalainen fyysinen aktiivisuus saavutetaan Australian suosituksissa myös esim. reippaalla kävelyllä, pyöräilyllä ja erilaisilla peleillä. Tehokkaampi fyysinen aktiivisuus saa lapset huff and puff 3. Tähän tasoon päästään suositusten mukaan mm. ohjatuissa pallopeleissä kuten jalkapallossa sekä yksilölajeissa kuten baletissa ja juoksussa (Australia s Physical Activity recommendations for 5-12 year olds, 1). 2.6 Liikuntasuositukset Yhdysvalloissa ja Kanadassa Yhdysvaltojen suositusten mukaan lasten ja teini-ikäisten fyysinen aktiivisuus pitäisi päivittäin olla vähintään 60 minuutin pituinen. Sen pitäisi olla tasoltaan vähintään kohtalaista ja kolme kertaa viikossa tulisi kertyä korkean intensiteetin fyysistä aktiivisuutta. 3 käännös huohottamaan 5

Lisäksi suositeltuun tuntiin tulisi sisältyä kolme kertaa viikossa lihaksia vahvistavaa voimaharjoittelua sekä luustoa vahvistavaa harjoittelua (Physical Activity Guidelines for Americans 2008, 9). Kanadan suositukset 5-11 -vuotiaille ovat tammikuulta 2011. Ne ovat neljän vuoden tutkimuksen johtopäätös ja mukailevat täysin Yhdysvaltojen liikuntasuosituksia lapsille ja teini-ikäisille (Canadian Physical Activity Guidelines 2011, 1). Yhdysvaltojen liikuntasuosituksiin viitataan myös monen muunkin maan liikuntasuosituksissa. 2.7 EU:n ja WHO:n liikuntasuositukset Euroopan Unionin työryhmä Sport and Health hyväksyi kokouksessaan syyskuussa 2008 Euroopan Union suositukset fyysisestä aktiivisuudesta (Andersen ym. 2008), jotka EU:n jäsenvaltioiden urheiluministerit vahvistivat Biarritzin kokouksessa marraskuussa 2008. EU:n suosituksissa viitataan paljon Maailman Terveysjärjestön (WHO) Euroopan toimiston suosituksiin vuodelta 2007, joiden mukaan Euroopan Unionin lasten ja nuorten tulisi liikkua päivittäin 60 minuuttia kohtalaisella intensiteetillä ja aikuisten sekä ikäihmisten 30 minuuttia kohtalaisella intensiteetillä (Steps to health - A European Framework to promote physical activity for health, 2007, 12). Biarritzin kokouksen vahvistamissa EU:n suosituksissa todetaan myös että harjoittelun tulisi olla sovellettuna lapsen ja nuoren kehityskausiin ja sen pitäisi olla myös iloa tuottavaa (Andersen ym. 2008). WHO:n suosituksissa mainitaan myös että äskettäisen tutkimuksen mukaan lasten tulisi liikkua noin 30 minuuttia enemmän kuin kansainvälinen 60 minuutin liikuntasuositus päivittäin kohtalaisella tasolla. Näin ehkäistäisiin ryhmää sydän- ja verisuonitautiin liittyviltä riskitekijöiltä. Lisäksi lasten fyysisen aktiivisuuden tulisi sisältää kahdesti viikossa lihasvoimaa, luustoa ja liikkuvuutta kehittävää harjoittelua. Lisäyksenä mainitaan vielä että lasten harjoittelun tulisi olla mahdollisimman vaihtelevaa ja inspiroivaa (Steps to health - A European Framework to promote physical activity for health, 2007, 13). Maailman Terveysjärjestön uudet maailmanlaajuiset suositukset suosittavat 5-17-vuotiaille lapsille ja nuorille kohtalaista liikuntaa vähintään 60 minuuttia päivässä. Vähintään kolmesti viikossa tulisi tehdä reippaampaa liikuntaa, jonka yhteydessä olisi hyvä tehdä sellaista liikuntaa joka ylläpitää ja edistää lihasvoimaa, liikkuvuutta ja luuston ter- 6

veyttä. Lisäksi todetaan että suositeltava päivittäinen liikunta-annos voi koostua useammasta liikuntasuorituksesta päivän aikana ja liikunnan tulisi olla mahdollisimman monipuolista ja inspiroivaa (Global recommendations on physical activity for health 2010, 20). 7

3 8-10 -vuotiaitten viikoittaiset harjoitusmäärät urheiluseuroissa 3.1 Kansallinen liikuntatutkimus 2009-2010 SLU:n julkaisusarjan selvitys - Kansallinen liikuntatutkimus 2009-2010 / Lapset ja nuoret - tuo esiin kuinka paljon 7-12 -vuotiaita liikutetaan viikon aikana urheiluseurojen harjoituksissa. Selvityksen mukaan 64 % lapsista ja nuorista harjoittelee viikoittain vähintään kaksi kertaa viikossa urheiluseurojen järjestämissä harjoituksissa. Yli 12- vuotiaista jo yli puolet harjoittelee ainakin kolme kertaa viikossa. Lisäksi lajien välillä on eroja. Joukkuelajeissa harjoitellaan useammin kuin yksilölajeissa. Tosin joissakin yksilölajeissa kuten taitoluistelussa harjoitellaan jo nuorempana useita kertoja viikossa. Useammassa lajissa lapset haluaisivat harjoitella useamman kerran viikossa kuin harjoituskertoja nyt järjestetään (Kansallinen liikuntatutkimus 2009-2010, 19-20). 3.2 Urheilevien lasten ja nuorten liikuntamääräselvitys 2008 Urheilevien lasten ja nuorten liikuntamääräselvitys toteutettiin vuosina 2007-2008 Nuori Suomi ry:n, Suomen Olympiakomitean ja Suomen Valmentajat ry:n yhteistyönä. Selvityksen tavoitteena oli luoda tilannekatsaus nuorten liikunnan laatuun ja määrään myöhempää ohjeistusta varten (Hakkarainen ja työryhmä 2008, 5). Selvityksen pohjana olivat 8-18 -vuotiaiden harjoituspäiväkirjat. Kaikkiaan 2649 päiväkirjasta analysoitiin seuraavia asioita: Viikon kokonaisliikuntamäärä (vähintään 10 minuutin yhtäjaksoiset liikuntasuoritukset), taitoliikunnan osuus, tekniikkaharjoittelun osuus, aerobis- ja anaerobispainotteisen liikunnan osuus, näiden em. yhdistelmäharjoittelun osuus, nopeusharjoittelun osuus, lihaskuntoharjoittelun osuus, lihasvoimaharjoittelun osuus, voimaharjoittelun osuus, liikkuvuusharjoittelun osuus, alkulämmittelyjen määrä ja loppujäähdyttelyiden osuus. Näiden viikoittaiset määrät sekä tyttöjen että poikien osalta keskimäärin on kuvattu seuraavan sivun kuvassa 1. Analyysin perusteella 8-11 -vuotiaiden poikien ohjatut viikoittaiset harjoituskerrat olivat keskimäärin 2,2 ja tyttöjen 3,2. Ajallisesti ohjatut harjoitukset kestivät viikon aikana yhteensä pojilla keskimäärin 2,8 tuntia ja tytöillä 3,9 tuntia (Hakkarainen ja työryhmä 2008, 12-18). 8

Kuva 1. 8-11-vuotiaiden ohjattujen viikoittaisten harjoitusten keskiarvot liikuntamääräselvityksen 2008 mukaan. Selvitysraportin johtopäätöksissä todetaan että kokonaisliikuntamäärät ovat suurimmillaan 8-11 -vuotiailla. Tämän ikäryhmän jälkeen omatoiminen liikunta vähenee selvästi. Yli 11-vuotiailla urheiluseuran organisoimat ohjatut tai ohjelmoidut harjoitukset lisääntyvät, mutta ne eivät riitä kompensoimaan omatoimisen liikunnan selvää pudotusta. Raportissa kommentoidaan myös eri ominaisuusryhmien tilanne ja 8-11-vuotiaiden osalta todetaan, että aerobista liikuntaa tulee liian vähän, jotta voidaan rakentaa harjoituspohjaa kilpa- ja huippu-urheilua varten. Lisäksi monipuolista motorista taitoa sekä hermostoa ärsyttävää harjoittelua tulee olla ohjelmassa päivittäin. Tärkeitä harjoitteita näistä esimerkkeinä ovat koordinatiiviset harjoitteet kuten reaktiolähdöt ja tasapainoharjoittelu sekä perusliikuntamuodot kuten juokseminen, ponnistaminen ja heittäminen. Näitä asioita kannattaa sisällyttää alku- ja loppuverryttelyyn (Hakkarainen ja työryhmä, 2008, 32-35). 9

4 Tutkimukset lasten fyysisestä aktiivisuudesta 4.1 Tutkimus Yhdysvalloissa softball/baseball/jalkapallo Opinnäytetyön tutkimusta varten ostettiin käyttöoikeus raporttiin tutkimuksesta nimeltä - Physical Activity During Youth Sport Practice - joka oli tehty Yhdysvaltojen Kaliforniassa. Tutkimuksessa tutkittiin kahden sadan 7-14-vuotiaan fyysistä aktiivisuutta kiihtyvyysmittarien 4 avulla kolmen eri joukkuelajin harjoituksissa. Tyttöjen aktiivisuutta tutkittiin softballissa ja jalkapallossa, poikien vastaavasti baseballissa ja jalkapallossa. Tutkimusongelma oli se, että saavuttavatko lapset ja nuoret 60 minuutin päivittäistä liikuntasuositusta ohjattujen harjoitusten aikana. (Leek, Carlson, Cain, Henrichson, Rosenberg ym. 2011, 294-299). Edellä mainitussa tutkimusraportissa viitattiin myös mielenkiintoiseen havainnointitutkimukseen jonka mukaan ohjatuissa harjoituksissa passiivista aikaa oli 43 % (Katzmarzyk, Walker & Malina 2001). Toinen mielenkiintoinen viittaus oli lasten koulupäivän jälkeisiä liikunta-aktiviteettejä kartoittavaan tutkimukseen. Siinä mitattiin kiihtyvyysmittareilla kouluikäisten lasten fyysistä aktiivisuutta ohjatuissa harjoituksissa ja omatoimisessa liikunnassa. Sen mukaan fyysinen aktiivisuus oli suurempi omatoimisessa liikunnassa kuin ohjatuissa harjoituksissa (Trost, Rosenkranz & Dzewaltowski 2008). Softball-, baseball- ja jalkapalloharjoituksista tehdyn tutkimuksen tulos oli että harjoitusten aikana tuli keskimäärin 46,1 % fyysistä aktiivisuutta moderate-to-vigorous tasolla (vähintään kohtalaista). Keskivertoa suurempi aktiivisuus oli pojilla, 7-10 - vuotiailla ja jalkapallon pelaajilla. Suositellun päivittäisen fyysisen aktiivisuuden määrän saavutti vain 24 % seuratuista, vain 10 % 11-14 -vuotiaista ja vain 2 % tyttöjen softballharjoituksissa. Seuraavalla sivulla olevissa kuvissa nähdään, miten harjoitusaika jakaantuu fyysisen aktiivisuuden mukaan (liikkumatta, kevyt, kohtalainen, korkea intensiteetti) jalkapallossa (kuva 2) ja poikien baseball- ja tyttöjen softball-harjoituksissa (kuva 3). Huomattakoon että harjoitusten aikana oltiin liikkumatta noin 30 %. Korkean intensiteetin fyysinen aktiivisuus oli 11,10 % baseball- ja softball-harjoituksissa ja 28,29 % 4 ActiGraph GTM1 = yksi malliesimerkki laitteesta, joka mittaa ihmisen liikkeen ominaisuuksia kolmiulotteisesti 10

jalkapalloharjoituksissa. Tutkimuksen johtopäätös oli se, että osallistuminen ohjattuihin harjoituksiin ei takaa päivittäisen liikuntasuosituksen toteutumista (Leek ym. 2011, 294-299). Tutkimustuloksen jakaumat eri tason fyysiseen aktiivisuuteen nähtävissä kuvissa 2 ja 3. Kuva 2. Fyysisen aktiivisuuden jakaantuminen jalkapalloharjoituksissa Leek ym. tutkimuksen mukaan (n=103). Kuva 3. Fyysisen aktiivisuuden jakaantuminen baseballja softball-harjoituksissa Leek ym. tutkimuksen mukaan (n=97). 11

4.2 Tutkimus Yhdysvalloissa 9-15-vuotiaiden MVPA-aktiivisuudesta Toinen amerikkalainen fyysisen aktiivisuuden tutkimus on National Institute of Child Health and Human Developmentin tutkimus Moderate-to-Vigorous activity from age 9 to 15. Tässä tutkimuksessa tutkittiin saman ryhmän (n= 1032) fyysistä aktiivisuutta 9- vuotiaana (vuonna 2000), 11-vuotiaana (vuonna 2002), 12-vuotiaana (vuonna 2003) ja 15-vuotiaana (vuonna 2005). 9-vuotiaana MVPA oli suurimmillaan, keskimäärin 3 tuntia kaikkina päivinä ja pienimmillään 15-vuotiaana, 49 minuuttia arkisin ja 35 minuuttia viikonlopun päivinä. Tutkimuksessa poikien fyysinen aktiivisuus oli tyttöjä suurempi. Arvioitu ikä, jossa tyttöjen fyysinen aktiivisuus laskee alle suositusten, oli arkipäivien osalta 13,1 vuotta ja viikonloppuisin 12,6 vuotta. Pojilla vastaavasti arkipäivien liikunnassa 14,7 vuotta ja viikonloppujen osalta 13,4 vuotta. (Nader, Bradley, Houts, McRitchie & O Brien 2008) 4.3 Kanadalainen tutkimus fyysisestä aktiivisuudesta 2007 Kanadalainen tutkimus - Physical activity and sport: Encouraging children to be active - kertoo nykypäivän tilannekatsauksessa mm. mitä lajeja nuoriso harrastaa ja sen mukaan suosituimmat lajit ovat kuvan 4 mukaiset. Tämä poikkeaa huomattavasti Suomen nuorten vastaavasta suosituimmuusjärjestyksestä. Tutkimus on tehty kyselytutkimuksena lasten vanhemmille ja huoltajille (Camero, Wolf & Craig 2007). Kuva 4. Kanadan suosituimmat urheilulajit nuorten keskuudessa (Camero ym., 15). 12

Sen osatutkimus - Canadian Physical Activity Levels Among Youth - (CANPLAY) kartoitti koko Kanadan laajuisesti 5-19 -vuotiaiden (n=4 921) lasten ja nuorten fyysistä aktiivisuutta askelmittareilla. Tutkimuksen tuloksena oli 11 356 askelta keskimäärin päivässä (Camero ym. 2007, 18). Päivittäiseen askelmäärään on amerikkalaisen tutkimuksen mukaan suositus tytöille 12 000 askelta ja pojille 15 000 askelta (Tudor-Locke ym. 2004). Tätä sovelletaan 6-12 -vuotiaisiin normaalipainoisiin lapsiin. Kanadalaiset liikuntasuositukset suosittelevat kuitenkin 90 minuutin päivittäistä vähintään kohtalaisella tasolla tehtyä liikuntaa lapsille ja nuorille ja sitä vastaavaksi askelmääräksi laskettiin 16 500 askelta. Näin ollen karkeasti 90 % kanadalaisista lapsista ei saavuta päivittäisiä suosituksia. Erityisesti tämä korostuu tutkimuksen mukaan tyttöjen ja vanhempien lasten osalta (Camero ym. 2007, 18-37). 4.4 Ruotsalainen tutkimus 6-10 -vuotiaiden fyysisestä aktiivisuudesta Ruotsalaisessa tutkimuksessa Physical activity in 6 to 10 year old children 5 tutkittiin Tukholman läänin alueella 3135 6-10-vuotiaan lapsen fyysistä aktiivisuutta kiihtyvyysmittareilla. Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia fyysisen aktiivisuuden suhdetta lasten ikään. Tutkimuksen osana suoritettiin myös vertailututkimusta eri koulujen välillä, kun puolella kouluista lisättiin liikunnan määrää ja edistettiin terveellisiä elämäntapoja mm. ruokavalion avulla (Nyberg 2009). Nybergin tutkimuksen tuloksista kiinnosti tämän tutkimuksen kannalta eniten iän ja fyysisen aktiivisuuden riippuvuussuhde. Tutkimuksen tulos noudatti useiden muiden tutkimusten linjaa, joissa todettiin fyysisen aktiivisuuden vähenevän iän myötä (mm. Nader ym. 2008). Nybergin tutkimus osoitti fyysisen aktiivisuuden vähenevän jo 6-9 ikävuoden välillä. Osaa tästä tutkimuksen tulkinnan mukaan selitetään vähemmällä vapaa-ajalla koulunkäynnin ja läksyjen jälkeen iän kasvaessa. Se ei kuitenkaan selitä aktiivisuuden laskua suurelta osalta, koska fyysinen aktiivisuus on laskenut myös viikonlopun päivien osalta. Yhtenä merkittävänä tekijänä on spontaanin liikunnan väheneminen iän 5 käännös: 6-10-vuotiaiden lasten fyysinen aktiivisuus 13

myötä. Myös lapsen kasvaessa internetin, TV:n ja viihdemedian käyttö lisääntyy ja se vähentää fyysistä aktiivisuutta (Nyberg 2009). 4.5 7-12 -vuotiaiden lasten fyysinen aktiivisuus, Iirola 1999 Suomessa on lasten fyysistä aktiivisuutta tutkinut mm. Iirola 90-luvun loppupuolella. Iirolan tutkimuksen johdannossa fyysinen aktiivisuus määritellään liikkeen aikaansaamaksi energiankulutukseksi (Eaton & Yu 1989). Iirola käyttää sanamuotoa kohtalainen ja raskas fyysinen aktiivisuus kuvaamaan kansainvälisen termin MVPA = moderate-to-vigorous physical activity osia moderate ja vigorous (Iirola 1999). Tässä Haaga-Helian opinnäytetyössä käytetään kuitenkin termiä korkea intensiteetti 6 englanninkielisen sanan vigorous käännöksenä. Iirola tutki ala-asteikäisiltä (1.-6. luokkalaiset, n=133) mm. fyysisen aktiivisuuden määrää ja laatua sekä miten se vaihtelee iän ja sukupuolen mukaan. Tutkimusaineisto kerättiin tutkittavien henkilöiden täyttämistä aikapäiväkirjoista. Tutkimustulos kertoo korkean intensiteetin fyysisen aktiivisuuden olleen keskimäärin n. 30 minuuttia (kuva 5). Kuva 5. 1.-6. luokkalaisten raskaan fyysisen aktiivisuuden määrä minuutteina neljänä eri viikonpäivänä (Iirola 1999, 40-41). 6 Korkea intensiteetti = hög intensitet -termiä käytetään Ruotsissa termin VPA käännöksenä 14

Iirolan tutkimuksessa ei merkittäviä eroja havaittu fyysisen aktiivisuuden määrässä eriikäisten eikä tyttöjen ja poikien välillä. Tutkimus kuitenkin kyseenalaistaa tutkimusmenetelmän, jossa käytetään itseraportoitavia kaavakkeita. Niitä käytettäessä tulos saattaa vääristyä, sillä tytöt saattavat tutkimusten mukaan yliarvioida oman fyysisen aktiivisuutensa poikia herkemmin (Sallis ym. 1998). Yksi löydös tutkimuksessa oli, että tyttöoppilas liikkui sitä vähemmän, mitä painavampi hän oli (Iirola 1999, 52-56). 4.6 Katsaus suomalaisten fyysiseen aktiivisuuteen ja kuntoon Opetus- ja kulttuuriministeriön katsauksessa - Suomalaisten fyysinen aktiivisuus ja kunto 2010, Terveyttä edistävän liikunnan nykytila ja muutokset - kiinnitetään huomiota suomalaisten fyysisen aktiivisuuden mittauksiin. Suomessa väestön fyysisen aktiivisuuden kartoitukset on tehty tähän mennessä erilaisilla kyselyillä. Katsauksessa todettiin, että muissa maissa tehdyissä mittauksissa, että usein itse ilmoitettu tieto yliarvioi omaa fyysistä aktiivisuutta. Tehdyissä tutkimuksissa on todettu, että henkilön ikä vaikuttaa koetun kunnon arvioimiseen ja vanhemmilla ihmisillä on taipumusta yliarvioida kuntonsa (Germain & Hausenblas 2006). Myös henkilön fyysinen kunto vaikuttaa koetun kunnon arvioimiseen ja fyysisesti hyvässä kunnossa olevat osaavat arvioida paremmin oman kuntonsa: Apparently, physically active subjects can approximately classify their aerobic capacity, muscle strength, and some types of flexibility 7. (Knapik ym. 1992). Näin ollen katsauksessa tuodaan esiin tarve objektiivisesti mitatulle tiedolle, esimerkiksi kiihtyvyysmittareiden avulla. Näitä objektiivisia fyysisen aktiivisuuden ja kunnon mittauksia tulisi tehdä 4-5 vuoden välein kaikenikäisille (Husu, Paronen, Suni & Vasankari 2011). Alle 11-vuotiaiden fyysistä aktiivisuutta sivuttiin katsauksessa hyvin minimaalisesti. Lasten liikuntasuosituksista tuotiin esiin, että lasten tulisi harrastaa myös 10 minuutin jaksoja, joiden aikana hengästyy ja syke kiihtyy. Yli 11-vuotiaiden osalta katsauksessa todettiin, että fyysinen aktiivisuus vähenee iän myötä jo nuorena ja 12-14 -vuotiaista enää 7 käännös = näyttää siltä, että fyysisesti aktiiviset tutkimushenkilöt osaavat suurin piirtein arvioida heidän aerobisen kapasiteettinsa, lihasvoimansa ja liikkuvuuden tunnusmerkkejä 15