Valtatie 5:ltä, silmätasolta katsottuna, etäisyys lähimpään tuulivoimalaa on 1,3 km, metsä peittää näkyvyyttä.

Kuva 39. Valtatie 5, Mäntyselältä Untamovaaralle. Kuvausetäisyys noin 1,3 km. Valtatie 5:ltä, silmätasolta katsottuna, etäisyys lähimpään tuulivoimalaa on 1,3 km, metsä peittää näkyvyyttä. 91 (241)

Kuva 40. Kuvaussektori Suomun päärinteeltä Untamovaaralle ja Kangaslamminvaaralle. Etäisyys Untamovaaralle noin 15 km ja Kangaslamminvaaralle noin 19km. Untamovaaran tuulivoimalat ovat noin 15 kilometrin etäisyydellä pohjois-luoteeseen Suomun matkailukeskuksesta. Suomutunturin rinteet avautuvat pohjois-koilliseen ja itään, joten tuulivoimalat on mahdollista hyvissä sääolosuhteissa nähdä ainakin osalta Suomun rinteitä. Kuvassa 41 on näkymä Suomun päärinteistä, hissilinjan kohdalta, katsojan suunta on kuusien yli kohti Untamovaaraa. Tämän rinteen juurella sijaitsee hotelli. 92 (241)

93 (241) Kuva 41. Panoramakuva Suomun päärinteeltä Untamovaaralle ja Kangaslamminvaaralle (punaiset nuolet). Etäisyys Untamovaaralle noin 15 km ja Kangaslamminvaaralle noin 19km.

94 (241) Kuva 42. Katsojan katsoessa kiikareilla näkymää Suomun päärinteeltä. Etäisyys lähimpiin tuulivoimaloihin noin 15 km

Kuva 43. Näkymä Suomutunturin huipulta kulkevalta retkeilyreitiltä Untamovaaralle. Yleisömielipiteissä pidettiin tärkeänä saada havainnekuva näkymästä Joutsijärven kylän kaupalta kohti Untamovaaran voimaloita. Nämä kuvat on esitetty seuraavassa. 95 (241)

Kuva 44. Kuvaussektori Sallantieltä Untamovaaralle. Kuvausetäisyys voimalaan 11 noin 4,6 km. 96 (241)

97 (241) Kuva 45. Näkymä Sallantieltä Untamovaaralle. Kuvausetäisyys voimalaan 11 noin 4,6 km.

Kuva 46. Kuvaussektori Joutsijärven kyläkaupalta Untamovaaralle. Etäisyys voimalaan 9 on noin 4,6 km ja voimalaan 11 noin 5 km. 98 (241)

99 (241) Kuva 47. Näkymä Joutsijärven kyläkaupalta Untamovaaralle.

Kuvassa 47 Untamovaara näkyy taustalla, jakeluaseman takana. Kuvaustaso havainnollistaa kasvillisuuden peittävää vaikutusta sekä kaupalla liikkuvien ihmisten näkemää maisemaa Untamovaaralle katsottaessa. Kesällä kasvillisuus peittää tuulivoimaloiden näkyvyyttä Kuvissa 44 ja 46. Talvella tuulivoimaloiden lavat voivat erottua selkeämmin, kun kasvillisuus on harvempaa. Untamovaaran tuulivoimalat on nähtävissä myös Soppelan kylältä ja sen läheisyydestä, tietyiltä alueilta, joilla kasvillisuus tai maaston muodot eivät peitä näkyvyyttä. 100 (241)

Kuva 48. Kuvaussektori Soppelan kylän ja Kotalahden väliseltä pengertieltä. Etäisyys tuulivoimalaan 1 on noin 7,9 km. 101 (241)

102 (241) Kuva 49. Soppelan ja Kotalahden väliseltä pengertieltä näkymä Untamovaaralle, etäisyys noin 7,9 km.

Kuva 50. Kuvaussektori Kaisankankaantieltä Untamovaaralle. Etäisyys voimaloihin 1, 2 ja 3 noin 6,2 km. 103 (241)

104 (241) Kuva 51. Näkymä Kaisankankaantieltä Untamovaaralle. Etäisyys voimaloihin 1, 2 ja 3 noin 6,2 km.

Tuulivoimalat näkyvät metsärajan yläpuolella, mikä saattaa aiheuttaa visuaalista häiriötä maisemaan. Tuulivoimaloiden näkyvyys on lähestulkoon sama kesällä ja talvella, koska peittävä vaikutus on lähes sama. Voimalat sijoittuvat ympäristöä korkeammalle, mikä lisää niiden erottuvuutta maisemasta. Soppelan kylän Seurantalolta sekä Kaisankankaantien ja Kyläntien risteyksestä otetut kuvat kohti Untamovaaraa on esitetty seuraavassa. 105 (241)

Kuva 52. Kuva Soppelan seurantalolta Untamovaaralle. Kuva 53. Näkymä Kaisankankaantien ja Kylätien risteyksestä Untamovaaralle. Silmätasolta otetuissa Kuvissa 52 ja 53 havainnollistuu kasvillisuuden peittävä vaikutus. Untamovaaran tuulivoimalat eivät näy katsojalle. 106 (241)

7.5.4 Kuusivaara Mömmövaara Kuusivaara-Mömmövaaran maisemavaikutusarvioinnin yksi kohde oli Lehtolan kylä. Kylä sijainti estää tuulivoimaloiden näkymisen maisemassa. Lehtola sijaitsee Kemijärven rannalla Maa- Askanvaaran (laki 280 mmpy) peittäessä näkyvyyden hankealueelle. Havainnekuvissa 55, 57 ja 59 näkymät ovat tieltä 945, Ämmänniemeltä Kauhaselän yli ja Ritaniemeltä Askanselän ylitse. 107 (241)

Kuva 54. Kuvaussektori tieltä 945 Kuusivaara-Mömmövaaralle. Etäisyys voimaloihin 4, 5, 6 ja 7 noin 2,6 3,2 km. 108 (241)

Kuva 55. Näkymä tieltä 945 Kuusivaara-Mömmövaaralle. Etäisyys voimaloihin 4, 5, 6 ja 7 noin 2,6 3,2 km. 109 (241)

Kuva 56. Kuvaussektori Ämmänniemeltä Kuusivaara-Mömmövaaralle. Etäisyys Mömmövaaran voimaloihin noin 10 km. 110 (241)

111 (241) Kuva 57. Näkymä Ämmänniemeltä Kuusivaara Mömmövaaralle. Etäisyys lähimpiin voimaloihin Mömmövaaralla on noin 10 km.

Kuva 58. Kuvaussektori Ritaniemeltä Kuusivaara-Mömmövaaralle. Kuvausetäisyys noin 7,3 km. 112 (241)

113 (241) Kuva 59. Ritaniemeltä Kuusivaara Mömmövaaralle. Kuvausetäisyys noin 7,3 km.

Ritaniemellä on loma-asutusta. Osa loma-asunnoista sijoittuu siten, että Askanselän saaret peittävät suoran näkyvyyden Kuusivaara-Mömmövaaralle. Osalle loma-asunnoista taas aukeaa näkymä tuulivoimaloille. Etäisyys Ritaniemestä on noin 7,3 kilometriä lähimpiin tuulivoimaloihin. Yksittäiselle veneilijälle aukeaa esteettömiä näkymiä Kemijärven seliltä Kuusivaara- Mömmövaaran tuulivoimaloihin. Osittain saaret peittävät näkyvyyttä ja yli kymmenen kilometrin etäisyydeltä katsottuna voimalat erottuvat maisemasta heikosti. 7.6 Maisemakuvan muutoksen vertailu ja tuulivoimaloiden vaikutus maisemaan Tuulivoimaloiden koko mahdollistaa niiden näkyvyyden laajalle alueelle. Tuulivoimalat ovat myös uusi elementti maisemassa, ja myös uusi tapa tuottaa energiaa. Suomessa tuulivoimaloita on rakennettu vähän, eikä täällä ole totuttu näkemään voimaloita. Saksassa ja Keski-Euroopassa tuulivoimalat ovat jo osa maisemaa. Uuteen maisemaan tottuminen vie aikaa. Hankkeen toteutuessa tuulivoimalat ovat osa maisemaa ainakin 25 vuotta. Kemijärven maisemakuva muodostuu sitä ympäröivistä vaaroista ja itse Kemijärvestä. Vaaramaisema on kumpuilevaa ja vaarat sijoittuvat maisemaan lomittain. Vaarojen muodostama maisemakuva on ehyt. Näin ne synnyttävät luonnollisia näköesteitä. Niemenkärjet, kuten Ämmänniemi ja Ritaniemi kurkottavat Kemijärven selille, jolloin alueilta aukeaa esteettömiä näkymiä jopa yli 10 kilometrin matkalta. Hankealueiden vaarat ovat monin paikoin avohakattuja, ja yhtenäisiä, luonnontilaisia metsäalueita on vähän. Kuitenkin metsätalouden maisemaa muokkaavia toimenpiteitä ei aina nähdä maisemaa huonontavina elementteinä. Maiseman kokeminen kauniiksi, rumaksi tai yhdentekeväksi on paljolti katsojasta riippuvainen eikä sitä voida aukottomasti arvottaa mitta-asteikolla. Maisemakuvan muutoksen suuruutta sen sijaan on mahdollista pohtia. Tuulivoimalat sijoittuvat valituille vaaroille maksimissaan 9 15 voimalan kokonaisuuksina. Taulukkoon 7 on koottu kylät, joista avautuu näkymiä tuulipuistoalueille, ja joiden maisemakuvaan hankkeilla voidaan katsoa olevan vaikutusta. Maisemamuutoksen suuruutta arvioidaan asteikolla: ei vaikutusta - vähäinen - kohtalainen oleellinen vaikutus. Ei vaikutusta tarkoittaa, ettei kohteesta katsottaessa maisemakuva ei muutu, tuulivoimalat eivät ole katsojan havaittavissa. Vähäinen maisemavaikutus syntyy, kun katsoja voi havaita esimerkiksi tuulivoimalan lavan puiden latvojen lomasta. Kohtalainen vaikutus syntyy, kun tuulivoimalat voidaan havaita maisemassa, mutta ne piirtyvät niin kaukana etteivät ne hallitse maisemakuvaa. Oleellinen maisemavaikutus on silloin, kun tuulivoimalat näkyvät maisemassa ympäri vuoden, aina, niin pilvisellä kuin selkeälläkin säällä, ja pimeällä katsoja näkee voimaloiden lentoestevalot. Myöskään kasvillisuus ei peitä näkymää. Katsojan katse myös hakeutuu tuulivoimaloihin, kun maiseman muut elementit jäävät voimaloiden hallitsevuuden varjoon. Oleellinen vaikutus on niin voimakas, että se vaatii pitkän ajan sopeutumisen maisemakuvan muutokseen. 114 (241)

Taulukko 7. Maisemamuutoksen arviointi kylä- ja hankealuekohtaisesti. Kylä Kangaslamminvaara Untamovaara Kuusivaara- Mömmövaara Joutsijärvi kohtalainen vähäinen ei vaikutusta Puikkola vähäinen vähäinen ei vaikutusta Soppela ei vaikutusta kohtalainen ei vaikutusta Rytilahti ei vaikutusta ei vaikutusta vähäinen Lehtola ei vaikutusta ei vaikutusta ei vaikutusta Askanselkä ei vaikutusta vähäinen kohtalainen Suomutunturi vähäinen vähäinen kohtalainen Joutsijärven kylältä, tietyiltä paikoilta katsottaessa, Kangaslamminvaaran tuulivoimalat näkyvät maisemassa, joka aiemmin on ollut metsän peittämä vaara. Kylän asukkaille maisemakuvan muutosta voidaan arvioida kohtalaiseksi, koska tuulivoimalat eivät hallitse maisemaa, niitä ei myöskään voida havaita kaikkialta. Joutsijärven kylään sijoittuvalta Salpalinjalta Mikonvaaralle katsottaessa, etäisyys on noin 6 kilometriä. Havainnoijan ja tuulivoimaloiden välissä kasvaa metsää ja sijaitsee noin 180 metriä korkea vaara, joka muodostaa osittaisen katvealueen. Nämä maiseman muut elementit ja havainnointimatkan etäisyys estävät tuulivoimaloiden suoran vertautumisen niiden ja kulttuurikohteiden välille. Puikkolan kulttuuriympäristöön kohdistuvan maisemakuvan muutoksen voi kokea katsottaessa Puikkolasta Kangaslamminvaaralle tai Untamovaaralle. Maisemakuvan muutos on kuitenkin vähäinen, sillä Puikkolan taloryhmän ja Kangaslammin ja Untamovaaraan väliin jää korkeaa metsää sekä erillisiä vaaroja, jotka muodostavat näkökentän katvealueita. Puikkolan kylän itäpuolella, kylän ja Kummunvaaran voimaloiden välissä kohoaa 260 metriä korkea Kyrövaara. Puikkolan kylältä Kangaslamminvaaralle sijoitettavaan lähimpään voimalaan kertyy matkaa noin 9,7 kilometriä ja väliin jää 200 metriä korkea Mäntyselkä, joka tosin on 43 metriä matalampi kuin Kangaslamminvaaran rinteet, joihin tuulivoimalat sijoittuvat. Soppelan kylälle Untamovaaran tuulivoimalat voivat muodostaa paikoitellen kohtalaisen maisemavaikutuksen. Etäisyys kylältä hankealueelle on kuitenkin vähintään 7 kilometriä, jolloin tuulivoimalat eivät hallitse maisemakuvaa, vaikka ne ovat nähtävissä. Selkeällä säällä tuulivoimalat erottuvat paremmin, mutta utuisella säällä etäisyys tuulivoimaloihin heikentää niiden näkyvyyttä maisemassa. Rytilahden kylästä ei ole tehty havainnekuvaa. Rytilahden kylän keskustasta (66.57N, 27.72I) on Untamovaaran hankealueelle, Paloselälle sijoitettaviin voimaloihin matkaa 9 kilometriä. Väliin jää Pieni Hirvasvaara, jonka lakialue kohoaa 300 mmpy korkeuteen. Rytilahden kylän länsireunalta, läheltä seututietä 945 katsottaessa kohti Untamovaaraa, Pieni Hirvasvaaran ja Iso Hirvasvaaran välistä, on mahdollista, että katsoja näkee Untamovaaran tuulivoimalat. Rytilahdesta etelään päin katsottaessa on mahdollista, että katsoja näkee Kuusivaaralle sijoitettujen tuulivoimaloiden lavat. Etäisyyttä kylästä Kuusivaaran voimaloille on 8 kilometriä. Lehtolan kylä sijoittuu Kemijärven rantaan siten, että Kuusivaara-Mömmövaaran tuulivoimalat sijoittuvat kylän taakse, jolloin hankealueen ja kylän väliin jäävät vaarat estävät näkyvyyden. Myös kasvillisuuden peittävä vaikutus on Lehtolan kylässä olennainen, silloin kun katsoja on lähellä korkeaa kasvillisuutta, peittää se muun ympäristön näkyvyyttä. 115 (241)

Askanselältä katsottaessa Kuusivaara-Mömmövaaran tuulivoimalat voivat aiheuttaa kohtalaisen ja osittain ehkä oleellisen maisemakuvan muutoksen. Osalle Ritaniemen loma-asutusta aukeaa esteetön näkymä tuulivoimaloille, reilun 7 kilometrin etäisyydelle. Selkeällä säällä, sekä talvella että kesällä, tuulivoimalat voidaan havaita hyvin. Sään ollessa sateinen ja utuinen, voimaloiden havaittavuus maisemassa on vähäisempi. Osalle Ritaniemen loma-asutusta Kuusivaara- Mömmövaaran tuulivoimalat jäävät läheisten saarten muodostaman katvevaikutuksen piiriin. Suomutunturin rinteiltä hankealueille kertyy matkaa 13 19 kilometriä. Suotuisasta paikasta rinteeltä katsottaessa tuulivoimalat voidaan havaita kaukomaisemassa, mutta maisemakuvan muutoksen voidaan arvioida olevan vähäinen, sillä kaukomaisemaan jää alueita, joille ei sijoitu tuulivoimaloita. Suomutunturin laella puusto on sen verran korkeaa, että se peittää näkyvyyttä. Mikäli laella kulkevan retkeilyreitin varrelta aukeaa näkymä tuulivoimaloilla, arvioidaan maisemakuvan muutoksen olevan vähäinen. Etäisyys katsoja ja tuulivoimalan välillä on niin suuri, että heikomman näkyvyyden säällä voimaloita ei voi havaita. Hankkeen vaikutus Kemijärven maisemakuvan muutokseen vaihtoehdoissa VE1 ja VE2 poikkeaa hieman hankealuekohtaisesti. Kangaslamminvaaralla ja Untamovaaralla vaihtoehto VE2 lisää maisemakuvan muutosta, jolloin voimalat ovat maisemassa näkyvämmin esillä. Joskin Kangaslamminvaaran vaihtoehto VE2 ei lisää Joutsijärven kylän maisemakuvan muutosta, koska lisävoimalat sijoittuvat Mikonvaaralle ja Kangaslamminvaaran länsireunaan. Untamovaaralla vaihtoehto VE2 tuo kaksi voimalaa lähemmäksi Mäntyvaaran asuinkiinteistöjä ja tämä vaihtoehto lisää jo ennestään oleellisen maisemamuutoksen vaikuttavuutta. Kuusivaara-Mömmövaaralla vaihtoehto VE2 ei lisää maisemakuvan muutosta, koska lisävoimala sijoittuu vaihtoehdon VE1 voimaloiden taakse, jolloin se ei lisää näkökentässä havaittavien voimaloiden määrää. 7.7 Arvioinnin epävarmuustekijät ja haittojen lieventäminen Maisemamuutoksen tulkinnassa on pyritty näkemykseen, joka perustuu maisemamuutosten kirjallisuusselvityksiin, karttatarkasteluihin, havainnekuvamateriaaliin, kohdekäyntiin sekä pienryhmäkeskusteluissa saatuun palautteeseen. Maisema ja kulttuuriympäristön arvokohteet on kuvattu kirjallisen lähtömateriaalin perusteella. Maisemakuvan muutoksen epävarmuus muodostuu siitä, että ihmisten kokemus maisemakuvan muutoksesta ja heidän kykynsä tottua muuttuvaan maisemaan, ei ole tiedossa. Tuulivoimalat ovat rakenteeltaan niin isoja, ettei niitä voida kätkeä maastoon suunnittelun keinoin. Tuulivoimaloiden sijoittuminen muuta ympäristöä korkeammille vaaroille mahdollistaa niiden näkyvyyden kaukomaisemassa. Sen sijaan aivan voimaloiden lähellä oleskellessa kasvillisuus peittää näkyvyyttä. Alueilla suoritettavat metsähakkuut voivat avata uusia näköyhteyksiä tuulivoimaloihin. Haittavaikutusta voidaan lieventää metsähakkuiden ennakkosuunnittelulla. Näköyhteyksiä tuulivoimaloihin voidaan paikallisesti peittää esimerkiksi istutuksilla. Metsän suojiin jäävillä asuinalueilla ei ole suoraan näköyhteyttä tuulivoimaloihin. Huomioitavaa on myös metsän kasvu. Jo kymmenessä vuodessa metsän kasvu muuttaa näkymiä. Maisemamuutoksen suuruuden arvioinnin epävarmuutta aiheuttaa se, että arvio perustuu havainnekuviin, ei todelliseen kokemukseen. Maisemamuutoksen todellinen suuruus ja miten alueella liikkuvat ja asuvat ihmiset maiseman kokevat, todentuvat vasta hankkeen toteutuessa. Tuulivoimaloiden massiivisuus ja voimalan kokoa vahvistava lapojen pyörimisliike tulevat erottamaan ne maisemasta hyvin. On epävarmaa arvioida kuinka tuulivoimalat tulevat Kemijärven maisemakuvaan mukautumaan ja kuinka ihmiset tulevat ne kokemaan. Pimeänä vuoden aikana 116 (241)

tuulivoimaloista erottuvat lentoestevalot. Valoisan aikana säätila vaikuttaa siihen, kuinka pitkältä tuulivoimalat voidaan havaita. Yksittäisten kiinteistöjen kohdalla maisemakuvan muutosta voidaan lieventää suojaistutuksin. Ihmisen näkökentän ylittävä kasvillisuus tai rakennelmat estävät suoraa näkymää ja tätä voidaan hyödyntää esimerkiksi pihapiirissä. Tällöin häiritsevänä koetut maisemaelementit voidaan häivyttää taustalle. Toki myös tällöin kiinteistöjen asukkaat joutuvat tottumaan uuteen maisemaan, jonka suojaistutukset tai -rakennelmat muodostavat. 7.8 Yhteisvaikutukset muiden tuulipuistohankkeiden kanssa WPD Finland Oy suunnittelee Ailangantunturin ja Askantunturin alueelle 11 yksikön tuulivoimapuistoa. Alue sijaitsee noin 3 5 kilometrin etäisyydellä Kuusivaara-Mömmövaaran hankealueesta. Mikäli molemmat hankkeet toteutuvat, tulee noin 4 km 2 alueelle sijoittumaan yhteensä 19 20 tuulivoimalaa. WPD Finland Oy:n Ailangantunturin hankealue sijoittuu reilun seitsemän kilometrin etäisyydelle Luuksinsalmesta, jonka kautta esimerkiksi Kemijärven kesäristeilyt kulkevat. Ailanganlahden poukamaan sijoittuu leirikeskus, mutta alueen kasvillisuus sekä korkeuserot peittävät tuulivoimaloiden näkyvyyden. Hankealueet on esitetty Kuvassa 60. Kuva 60. WPD Finland Oy:n ja Kuusivaara-Mömmövaaran hankealueiden sijoittuminen toisiinsa nähden. Sekä Kuusivaara-Mömmövaaran että Ailangantunturin tuulipuistot sijoittuvat vaaroille siten, että ne voidaan havaita ainakin osittain kaukomaisemassa Askanselältä ja Ämmänselältä katsottuna. Ailangantunturille ja Kuusivaara-Mömmövaaraan sijoitettavien tuulivoimaloiden lakikorkeudet ovat enimmillään 180 metriä. Vaaroille sijoittuessa tuulivoimalat nousevat ympäristöä korkeammalle. Tällöin ne erottuvat maisemassa hyvin. 117 (241)

8 VAIKUTUKSET KASVILLISUUTEEN, ELÄIMISTÖÖN JA LUONNON MONIMUOTOISUUTEEN 8.1 Arvioinnin kohdentaminen ja arviointimenetelmät Tuulipuistohankkeella voi olla välillisiä tai välittömiä vaikutuksia alueen kasvillisuuteen ja eläimistöön. Kasvillisuuden osalta suurimmat vaikutukset tapahtuvat tuulipuistojen rakentamisen aikana, kun kasvillisuutta poistetaan hankealueilta ja niille johtavilta tieosuuksilta. Tuulipuiston toiminnan aikana kasvillisuusvaikutukset ovat vähäisempiä ja ne liittyvät lähinnä teiden ylläpitoon. Kasvillisuuden osalta arviointi kohdennetaan merkittäviin kasvupaikkoihin kuten vanhoihin metsäalueisiin sekä arvokkaampaan lajistoon. Arvokkaiden luontokohteiden osalta tarkastelun lähtökohtana ovat alueella tehdyt kasvillisuusselvitykset sekä muu olemassa oleva selvitysaineisto. Lajistotasolla tarkastelun painopisteenä ovat erityisesti suojeltavat lajit, valtakunnallisesti uhanalaiset lajit, Suomen vastuulajit, alueellisesti uhanalaiset lajit sekä luontodirektiivin lajit. Linnuston osalta arviointi kohdistuu alueella pesivään lajistoon. Myös linnuston osalta tarkastelun painopisteenä ovat erityisesti suojeltavat lajit, valtakunnallisesti uhanalaiset lajit, Suomen vastuulajit, alueellisesti uhanalaiset lajit sekä lintudirektiivin liitteen I lajit. Luonnonvarojen osalta arvioinnissa tarkastellaan hankkeen vaikutuksia luonnonvaroihin ja niiden hyödyntämiseen. Arvioinnin pohjaksi on Suomen Luontotieto Oy tehnyt kasvillisuus- ja linnustokartoituksia Kangaslamminvaaran, Untamovaaran ja Kuusivaara-Mömmövaaran hankealueilla kesällä 2010. Maastotutkimusten lisäksi arvioinnin tukena on käytetty Suomen lintuatlaksen tietoja, uhanalaisrekisterin tietoja sekä kirjallisuutta ja lehtiartikkeleita. Paikallisilta metsästysseuroilta ja Kemijärven yhteismetsältä on saatu tietoja hirvien liikkumisesta hankealueille sekä metsäkanalintujen pesimäalueista. Suomen Luontotieto Oy selvitti inventointialueelta luonnonsuojelulain 1996/1096 mukaisesti suojeltavat luontotyypit ja vesilain 1961/264 suojelemat kohteet. Suunniteltujen tuulivoimaloiden ympäristöstä 300 500 metrin etäisyydeltä tehtiin kasvillisuusselvitys, jonka yhteydessä etsittiin uhanalaiset ja vaateliaat putkilokasvit sekä uhanalaislajistoa muista eliöryhmistä kuten kääpäsienet, puiden runkojen ja kallioseinämien epifyyttilajit. Tuulipuistojen sijoittuessa metsäisille alueille, kohdennettiin arvio arvokkaisiin metsäisiin luontotyyppeihin ja erityisesti luonnontilaisiin vanhoihin metsäkuvioihin. Sähkönsiirtoreitit olivat kartoitushetkellä alustavia, joten selvitys tehtiin laajalta alueelta kävellen alueet läpi linjassa kahden henkilön voimin. Sähkönsiirtolinjojen osalta kartoitus keskittyi siirtolinjaurien kohdalla uhanalaisten lintulajien selvittämiseen. 8.2 Hankealueiden linnuston-, kasvillisuuden- ja eläimistön nykytila 8.2.1 Nisäkkäät Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tekemän riistakantojen seurannan (riistakolmiolaskennat) mukaan Kemijärvellä tavataan yleisiä nisäkkäitä kuten metsäjäniksiä, oravia, kettuja, näätiä, kärppiä ja saukkoja sekä hirviä, Taulukko 8. Suurpedoista Kemijärvellä tavataan satunnaisesti lähinnä karhuja. Susista, ahmoista ja ilveksistä ei esimerkiksi vuoden 2009 riistakolmiolaskennoissa tehty yhtään havaintoa (RKTL) 118 (241)

Taulukko 8. Vuoden 2010 riistakolmiolaskennoissa tehdyt jälkihavainnot. Karhun jälkihavainnot ovat vuodelta 2009 (RKTL). Eläin Jälkiä/10 km/vrk Eläin Jälkiä/10 km/vrk Metsäjänis 10,1-20,0 Kärppä 0,81-1,60 Orava 2,1-4,0 Saukko 0,11-0,20 Kettu 4,1-6,0 Hirvi 4,1-6,0 Näätä 0,51-1,00 Karhu 4,1-6,0 Hankealueiden kartoituksen perusteella sekä paikallisilta metsästäjiltä ja asukkailta saadun tiedon perusteella juuri hankealueille sijoittuvat suurpetohavainnot ovat harvinaisia. Näille kolmelle hankealueelle ei sijoitu esimerkiksi karhun pesähavaintoja. Hankealueilla liikkuu hirviä ja poroja. Hirviin kohdistuvia vaikutuksia on arvioitu luvussa 10, metsästysvaikutusten arvioinnin yhteydessä. Vaikutukset poroihin on käsitelty luvussa 16 elinkeinovaikutusten arvioinnin yhteydessä. 8.2.2 Linnusto Kangaslamminvaaran, Untamovaaran ja Kuusivaara-Mömmövaaran pesimälinnustoa selvitettiin kesällä 2010. Pesimälinnustosta kartoitettiin EU:n lintudirektiivin liitteen I mukaiset lajit sekä kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi 2001) mainitut lintulajit. Pesimälinnusto selvitettiin sovellettua kartoitusmenetelmää (Koskimies 1988) käyttäen. (Suomen Luontotieto Oy 42/2010) Teoksesta Suomen lajien uhanalaisuus punainen kirja, on ilmestynyt päivitetty painos, toim. Rassi et al. 2010. Alueiden lintuhavainnot on käyty läpi päivitetyn painoksen perusteella ja tarkistettu lajien uhanalaisuusluokitus uudelleen. Kangaslamminvaaran pesimälinnuston todettiin olevan alueelle tyypillistä. Vanhojen metsäkuvioiden tai muiden kohteiden niukkuus heikentää vaateliaan pesimälajiston elinmahdollisuuksia alueella. Untamovaaran pesimälinnustolajistoon kuuluu mm. sinipyrstö ja muita vanhan metsän indikaattorilajeja. Kuusivaara-Mömmövaaran pesimälinnuston todettiin olevan harvaa eikä vaateliaampaa lajistoa esiintynyt. (Suomen Luontotieto Oy 42/2010) Taulukossa 9 on koottuna selvityksessä havaitut pesivät lajit sekä mahdolliset muut lintuhavainnot. Taulukko 9. Kangaslamminvaaran, Untamovaaran ja Kuusivaara Mömmövaaran alueella kesällä 2010 tavatut pesivät ja muut havaitut lintulajit (Suomen Luontotieto Oy, 42/2010) Tuulipuistoalue Pesivä lintulaji Muu havaittu Tuulipuistoalue Pesivä lintulaji Muu havaittu lintulaji lintulaji Kangaslamminvaara kulorastas pyy Untamovaara kulorastas hippiäinen harmaasieppo ampuhaukka kuukkeli punatulkku teeri tilhi pyy kuukkeli leppälintu metso tilhi sinipyrstö palokärki leppälintu uhanalainen laji varpuspöllö järripeippo laulurastas Kuusivaara- urpiainen metso metso Mömmövaara teeri tilhi käpylintu harmaasieppo liro pohjantikka leppälintu taivaanvuohi idänuunilintu metsäkirvinen västäräkki lapintiainen jänkäkurppa mustalintu helmipöllö liro kaakkuri käki valkoviklo kuikka 119 (241)

Uhanalaisista lintulajeista Linnustoselvityksen tulokset on raportoitu Liitteessä 3, mutta lintulajien uhanalaisuutta on selvitetty vielä erikseen. Lajien uhanalaisuus selvitettiin Suomen lajien uhanalaisuus punainen kirja 2010 Rassi et al. (toim.) kirjasta, Suomen vastuulajiluettelosta sekä alueellisten uhanalaisten lajien luettelosta, jotka on julkaistu www.ymparisto.fi sivustolla. Suomen lajien uhanalaisuus punainen kirja esittelee Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) lajien alueellisen uhanalaisuusarvioinnin kriteerit, jotka perustuvat lajien havaittuun, arvioituun, pääteltyyn tai ennustettuun populaation pienenemiseen, lajin levinneisyys- tai esiintymisalueen kokoon, pienenevään ja jatkuvasti taantuvaan tai hyvin pieneen populaatioon tai kvantitatiiviseen analyysiin. Lisäksi Suomessa on dokumentoitu lajien elinympäristöt sekä uhanalaisuuden syyt ja uhkatekijät. (Rassi et al. 2010) Suomella on myös kansainvälinen vastuu tiettyjen lajien säilyttämisestä. Vastuu merkitsee, että lajin seurantaa ja tutkimusta on tehostettava ja että lajin elinympäristö tulee ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa. Suomen vastuulajit ovat lajeja, jotka ovat kotoperäisiä Suomelle tai Pohjois-Euroopalle. Vastuulajeiksi on myös valikoitunut lajeja, joiden kokonaislevinneisyys on suppea ja kanta kaikkialla harva. Lisäksi Suomen vastuulla on lajeja, joiden kokonaislevinneisyys on laaja, mutta ne ovat yleisiä vain pienellä esiintymisalueella, josta merkittävä osa on Suomessa. Vastuulajien valinnassa ohjearvona oli, että Suomessa on 15 20 prosenttia Euroopan kannasta. Suomen vastuulajeja ovat erityisesti karujen vesien, soiden ja boreaalisten havumetsien lajit sekä eräät Itämeren linnut. (Ympäristö 2005) Lintudirektiivin liitteen I -lajit ovat Euroopan yhteisön tärkeinä pitämiä lajeja, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityissuojelualueita (Natura 2000 -verkosto). Vastaava velvoite koskee Suomessa säännöllisesti esiintyviä muuttolintuja erityisesti kosteikkoalueita elinpiirinä käyttävien lajien osalta. (www.ymparisto.fi) Taulukon 9 linnuista seuraavat ovat lintudirektiivin liitteen I -lajeja: helmipöllö, maakotka, pyy, huuhkaja, sinisuohaukka, hiiripöllö ja laulujoutsen, palokärki, ampuhaukka, kuikka, kaakkuri, pohjantikka, metso, teeri ja liro. Lajiston alueellisessa uhanalaisuusarvioinnissa on tarkasteltu valtakunnallisesti silmälläpidettävien (NT) ja elinvoimaisten (LC) lajien uhanalaisuutta metsäkasvillisuusvyöhykkeisiin perustuvilla alueilla. Kemijärven alue kuuluu pohjoisboreaaliseen metsäkasvillisuusvyöhykkeeseen. Tuulipuistojen hankealueet ovat myös tärkeitä suurten petolintujen elämänkierron kannalta, yksityiskohtaisempi raportti asiasta on toimitettu Lapin ELY-keskukselle. Useammalla hankealueella havaitut teeri, kuukkeli, pohjantikka, lapintiainen ja metso ovat huomioitu alueellisesti uhanalaisten lintujen listalla silmälläpidettäviksi (NT) lajeiksi ja, ne on todettu alueella esiintyviksi, mutta ei uhanalaisiksi. 8.2.3 Hankealueiden ja niiden lähiympäristössä havaittujen lintujen elinpiirit Petolinnut Génsbøl ja Koskimies (1995) mukaan Petolinnut saalistavat lentämällä hyvän saalistusmaaston yllä tai väijymällä näköalapaikalta. Maakotka leijailee korkealla, kun taas suohaukat lentävät matalalla vain muutaman metrin korkeudella. Piekana lekuttaa paikallaan avoimessa maastossa. Maassa liikkuvia saaliseläimiä petolinnut väijyvät paikallaan istuen esimerkiksi aidantolpalla, puunoksalla, heinäseipäällä tai sähkötolpan päällä. Petolintujen saalistustapa riippuu saalistettavasta eläimestä. 120 (241)

Petolintujen saalistustarkkailu on hankalaa, koska useimmat lajit saalistavat vain silloin, kun ne tuntevat olonsa turvallisiksi eli silloin kun ihminen ei ole paikalla. Petolintujen muuttotavat ovat yhteydessä niiden asuttamien ilmastovyöhykkeiden olosuhteisiin. Vaikka Suomen Lapissa talvella päivä on lyhyt, ilmasto kylmä ja luminen, jättävät maakotkat reviirinsä vain nälän ajamina. Myös tunturi- ja kanahaukat voivat pitää reviirinsä talven läpi. Sen sijaan varpus- ja ampuhaukka muuttavat etelään, samalla kun niiden pääasiallinen ravintolähde pikkulinnut, muuttavat etelään. Piekanan pääasiallinen ravinto on pienet nisäkkäät, jotka talvella elävät lumen sisällä. Siksi myös piekana muuttaa etelään. Suurikokoiset petolinnut, joilla on vähän luontaisia vihollisia, alkavat pesiä myöhäisemmässä iässä ja tuottavat vähän poikasia. Tämä riittää optimaaliolosuhteissa lajin säilymiseen. Ihmisen toiminnan vaikutukset ympäristöön, ovat muuttaneet suurikokoisten petolintujen elinympäristöjä ja niiden kannat ovat vähentyneet. Suurten petolintujen reviiri on hyvin laaja. Nämä linnut tarvitsevat ravintoa satoja grammoja päivässä, joten niiden täytyy saalistaa laajalla alueella löytääkseen tarpeeksi ravintoa. Esimerkiksi maakotkan saalistusreviiri voi vaihdella heikkojen metsästysmaiden 600 km 2 :sta hyvien metsästysmaiden 20 km 2 :iin. Metsäluonnon muutos on vaikuttanut petolintulajistoon. Lajiston yksipuolistuminen on seurausta vanhojen metsien ja sitä kautta pesäpuiden häviämisestä. Istutustaimikossa ei ole tarpeeksi pesäpaikkoja isoille linnuille. Toinen syy lajiston yksipuolistumiseen on saaliseläinten häviäminen istutustaimikosta, koska se ei elinalueena tue monipuolista piennisäkäskantaa toisin kuin monimuotoinen metsä. Metsäluonnon muutos on aiheuttanut myös rauhallisten pesäpaikkojen häviämisen ja arat lajit eivät tällöin löydä pesäpaikkoja. Suomessa metsätalous on johtanut siihen, että metsistä poistetaan vanhat, mutta vankat puut, joita esimerkiksi sääksi, kotkat ja haukat käyttävät pesäpaikkoina. Metsäalueiden pirstoutuminen ja metsäautoteiden verkosto hävittävät rauhallisia pesäpaikkoja. Vanhojen metsien ja purokorpien hävittäminen on johtanut metso- ja pyykantojen taantumiseen, mikä taas vaikuttaa niitä saalistavien petolintujen kantoihin. Hiiri- ja sinisuohaukka saalistavat avosoilla tai hakkuuaukeilla. Suomessa petolintujen elinympäristön muutoksiin johtavia tekijöitä ovat elinalueiden pirstoutuminen teiden rakentamisen seurauksena, metsähakkuut, asutuksen ja kesämökkien levittäytyminen, moottorikelkkareitit, laskettelukeskukset, voimajohtolinjat ja uusimpana tuulivoimaloiden ilmaantuminen alueille, joita petolinnut aiemmin asuttivat. Metsäkanalinnut Teeri ja metso ovat niin sanottuja paikkalintuja eli ne liikkuvat vuoden aikana hyvin vähän. Teeri liikkuu noin 20 30 kilometriä ja metso yleensä alle 10 kilometriä. Molempia lajeja tavataan ainakin Kangaslamminvaaralla ja Untamovaaralla hankealueilla ja niiden lähettyvillä. Teeri pesii metsä- ja suoalueiden nuorissa havu- ja sekametsissä, taimikoissa sekä soiden ja hakkuuaukeiden reunamilla. Teeri lentää siivet kuperina ja sen siiven iskut ovat voimakkaita. Lentoja liitojaksot vuorottelevat. Metso pesii Peräpohjolan yhtenäisillä metsäalueilla, joilla kallioisia mäkiä, rämeenreunoja ja vanhaa puustoa. Metson lentää raskain siiveniskuin, ja vuorottelee lentämistä ja liitämistä. (Koskimies 2005) Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen vuonna 2010 tekemien riistakolmiolaskentojen mukaan Kemijärvellä on vahvat metsäkanalintukannat (RTKL). Taulukossa 10 on vertailuna myös Rovaniemen ja Sallan metsäkanalintukannat. 121 (241)

Taulukko 10. Kemijärven metsäkanalintukanta vuonna 2010. Riistanhoitoyhdistys Lintuja/km² metsämaata Metso Teeri Pyy Riekko Kemijärven rhy 5,8 6,8 4,4 2,1 Rovaniemen seudun rhy 4,5 4,9 3,1 1,1 Sallan rhy 5,0 6,3 2,7 1,7 Muut linnut Sinisuohaukka Elää avoimilla alueilla kuten avosoiden rämereunuksilla, Lapissa tunturinummilla. Saalistaa pelloilla, niityillä ja kosteikoilla. Ravintona pienet nisäkkäät ja pienet linnut, ruokavalio on rajatumpi kuin muilla haukoilla. Sinisuohaukka lentää matalalla näköön ja kuuloon luottaen eli voi lentää voimajohtoihin. (Génsbøl ja Koskimies 1995) Sinisuohaukka pesii Tynnyriaavan Natura-alueella, noin 4 kilometrin etäisyydellä Kangaslamminvaaran tuulivoimaloista. Piekana Pesii harvakasvuisissa mäntymetsissä, jotka ovat soiden, järvien, jokien ja avohakkuiden pirstomia. Pääasiallinen ravinto on pienet jyrsijät, joiden runsaus säännöstelee myös piekanakantoja. Saalistustapa on lekuttelemalla tunturin, suon, hakkuun tai viljelyksen yläpuolella noin 10 50 metrin korkeudella. Lentokorkeus altistaa voimajohtotörmäyksille. (Génsbøl ja Koskimies 1995) Ampuhaukka Pesii avomailla tai niiden liepeillä, kuten soilla ja metsätundralla, valoisien mäntymetsien reunamilla. Pääasiallinen ravinto on pikkulinnut. Ampuhaukka saalistaa tähystämällä saalista ja huomattuaan saaliin kiihdyttämällä sitä kohti. Ampuhaukka voi seurata saalista tiheässäkin oksistossa. Laji on taitava lentäjä, mutta saalistustapa voi altistaa sen törmäyksille voimajohtoihin. (Génsbøl ja Koskimies 1995) Laulujoutsen Pesii harvalukuisena Peräpohjolassa. Pesiessä suosii matalia suo- ja metsäjärviä, mutta pesii myös avosoiden lammilla. Laulujoutsen lentää hitaasti voimakkain, hitain siiveniskuin. Laulujoutsen on suurikokoinen lintu, siipiväli on 218 243 cm ja paino 8,5 11 kg. (Koskimies 2005) Laulujoutsenia pesii Tynnyriaavan Natura-alueella, noin 4 kilometrin etäisyydellä Kangaslamminvaaran tuulivoimaloista. Kuikka ja kaakkuri Kuikka pesii harvalukuisempana karuilla pienehköillä metsä- ja suojärvillä. Kuikka lentää ripein, jäykin siiveniskuin. Kaakkuri pesii erittäin harvalukuisena koko Suomessa. Sen pesimäalueeseen kuuluu nevareunaiset suo-, metsä- ja tunturilammet. Myös kaakkuri lentää nopein, jäykin siiveniskuin. (Koskimies 2005) Helmipöllö Pesii harvalukuisena Lapissa, suosii suurehkoja, iäkkäitä kuusi- ja sekametsiä korpien, rämeiden ja metsäpeltojen liepeillä. Pesintä riippuvainen myyräkannasta ja huonona myyrävuotena laji voi puuttua laajalta alueelta täysin. Helmipöllö liikkuu vain hämärässä tai öisin. Lentää nopeasti pehmein siivenlyönnein, hetkittäin liitäen. (Koskimies 2005) 122 (241)

Hiiripöllö Hyvinäkin myyrävuosina pesii harvalukuisena Peräpohjolassa. Suosii harvapuisia ja aukkoisia mäntymetsiä, hakkuuaukeita, suoreunoja ja tunturikoivikoita. Liikkuu sekä yöllä että päivällä. Lentää nopeasti, haukkamaisen ripein siivenlyönnein, liitää välillä. Saalistaessa liitää lähellä maanpintaa ja syöksyy myyrän kimppuun. (Koskimies 2005) Hiiripöllöjä pesii Tynnyriaavan Natura-alueella, noin 4 kilometrin etäisyydellä Kangaslamminvaaran tuulivoimaloista. Huuhkaja Huuhkaja on kookas, sen siipiväli on 160 188 cm ja paino 1,8 4,2 kg. Se pesii Etelä Lapissa vain hajanaisesti. Suosii kallioisia ja laajoja metsäalueita rauhallisilla seuduilla. Saalistaa hämärässä ja öisin metsässä ja hakkuuaukeilla. Lentää hitaasti matalin rivakoin siivenlyönnein. (Koskimies 2005) Huuhkajia pesii Ottavaaran Natura-alueella. Ottavaaran Natura-alueen raja sijoittuu lähimmillään noin 150 metrin etäisyydelle Kuusivaara-Mömmövaaran lähimmästä tuulivoimalasta. 8.3 Lintujen törmäysriskit tuulivoimaloihin 8.3.1 Yleistä lintujen törmäysriskistä tuulivoimaloihin Tuulivoimalat muodostavat törmäysriskin linnuille. Lintu voi törmätä tuulivoimalan lapoihin tai torniosaan. Lapojen aiheuttama ilmapyörre voi myös heittää linnun maahan. Yleisen arvion mukaan Suomessa tapahtuu vuosittain yksi lintutörmäys yhtä voimalaa kohden. Kun verrataan lintujen törmäyksiä tuulivoimaloihin ja lintujen törmäyksiä muihin rakenteisiin, kuten korkeisiin rakennuksiin, voimajohtoihin ja ajoneuvoihin, kuolee Suomessa muihin törmäyksiin vuosittain viisi miljoonaa lintua. Myös metsästys aiheuttaa vuosittain tuhansien lintujen kuoleman. (Koistinen 2004) Lintujen törmäysriski on suurin alueilla, joilla tuulivoimalat sijoittuvat lintujen muuttoreitille. Tuulivoimaloiden sijoittaminen uhanalaisten petolintujen muuttoreiteille ja pesintäalueille ovat erittäin kohtalokkaita näille suurille ja leveäsiipisille lajeille. Nämä lajit lisääntyvät verrattain vanhana moniin pienempiin lajeihin nähden ja aikuiskuolleisuudella voi olla hyvin negatiivinen vaikutus populaatioon. Lintujen törmäysriski on muuttoreitin lisäksi riippuvainen sääolosuhteista. Hyvällä näkyvyydellä tuulivoimaloiden koko sekä lapojen pyörimisliike on linnuille helppo erottaa ja ne väistävät voimaloita kiertämällä ne kaukaa. Huonolla näkyvyydellä törmäysriski on suurempi. Tuulivoimaloiden lähellä elävät linnut taas oppivat väistämään voimaloita, aivan kuten muitakin korkeita esteitä. ( Koistinen 2004, Lucas et al. 2007, BirdLife Suomi 2010) Koistinen (2004) on esittänyt arvion, jonka mukaan keskimääräinen törmäysriski voimajohtoon on 0,7 törmäystä/voimajohto km/vuosi. Voimajohtoihin törmäämisen riski on suurin kanalinnuilla, kahlaajilla ja lajeilla, joilla on suuri keskivartalo siipien kokoon verrattuna. Metsäkanalintujen, teeri ja metso, törmäysriskiä suurentaa niiden huono väistökyky, joka johtuu niiden fysiologiasta kuten silmän rakenteesta, ruumiin muodosta, lentotavasta ja lentonopeudesta. (FCG 2009) Isoilla linnuilla, kuten laulujoutsenella, koko ja linnun kömpelyys altistavat voimajohtotörmäyksille, koska niiden keskivartalo suuri verrattuna siipien kokoon. Pöllöjen saalistus hämärässä altistaa ne voimajohtotörmäyksille, vaikka ne ovat hyviä lentäjiä. Kahlaajat ovat lajiryhmänä yksi törmäysalttiimmista. (FCG 2009) 123 (241)

8.3.2 Hankkeen aiheuttaman lintujen törmäysriskin arvioiminen Lintujen törmääminen tuulivoimaloihin ja törmäysriskin arvioiminen on epävarmaa. Törmäysriski on kuitenkin tuulivoimaloiden aiheuttama suora vaikutus lintuihin. Linnut törmäävät korkeisiin rakennuksiin ja voimajohtoihin, mutta ajan saatossa linnut ovat myös sopeutuneet elämään ihmisen rakentamassa ympäristössä. Ihmistoiminnan suurin uhka linnuille on elinympäristöjen muuttuminen. Petolinnuille kohtalokkaita ovat olleet ympäristömyrkyt ja metsästys. (Génsbøl ja Koskimies 1995) Lintujen muuttoreitit eivät kulje valittujen hankealueiden lävitse, mikä laskee lintujen törmäysriskiä tuulivoimaloihin. Hankealueilla elävät lajit todennäköisesti oppivat väistämään voimaloita. Suurempi törmäysriski on lajeilla, jotka saalistavat hankealueilla. Untamovaaran 20 kv keskijänniteilmajohdon ei katsota lisäävän lintujen törmäysriskiä. Ilmajohto sijaitsee metsäautotien reunassa. Vaikka puita harvennetaan johtoaukean kohdalta 10 metrin leveydeltä, kulkee johdin silti metsäisessä maastossa. Metsäosuuksilla linnut lentävät korkeammalla, jolloin niiden törmäysriski johtolinjaan on pieni. Eräät lajit, kuten pöllö, saalistavat metsässä ja ovat taitavia lentäjiä, mutta voivat pimeällä törmätä huonosti havaittavaan johtimeen. Lintujen törmäysriskiä tuulivoimaloihin ei lähdetty arvioimaan törmäysmallinnuksen mukaan, sillä mallin väistökerroin on 95 %, mikä tarkoittaa, että 95 % linnuista väistää törmäykset. Ainakin Desholm ja Kahlert (2005) sekä Fernley (2009) ovat tutkimuksissa todenneet, että suurempi osa kuin 95 % linnuista väistää tuulivoimaloita. Törmäysmallinnuksen käyttö vaatii myös tarkat mitat linnuista ja lentonopeuden. Näitä ei kaikkien alueella pesivien lintujen osalta ollut saatavilla. Yleisesti esitettyihin arvioihin perustuen (1 törm./voimala/vuosi ja 0,7 törmäystä/voimajohto km/vuosi) tuulipuistohankkeiden arvioitu törmäysmäärä vuodessa olisi siten Kangaslamminvaara: 13 15 törmäystä/vuosi Untamovaara: 9 11 törmäystä/vuosi Kuusivaara Mömmövaara: 8 9 törmäystä/vuosi uusi ilmavoimajohto (n. 6 7 km): 4 5 törmäystä/vuosi 8.4 Pesimälinnustoselvitys 2010 Suomen Luontotieto Oy selvitti hankealueiden pesimälinnustoa luontotyyppiselvityksen yhteydessä 26.5 14.9.2010 välisenä aikana. Tarkempi raportti selvityksestä on Liitteenä 2. 8.4.1 Kangaslamminvaaran pesimälinnusto ja lintuhavainnot Teeri (Tetrao tetrix) on luokiteltu NT lajiksi eli silmälläpidettäväksi Suomen lajien uhanalaisuusluettelon mukaan (Rassi et al. 2010). Teeri on myös yksi Suomen vastuulaji. Syy luokitukselle on elinympäristön muuttuminen kuten metsien puulajisuhteiden muutokset, vanhojen metsien ja kookkaiden puiden väheneminen ja pyynti. Muutokset edellä mainituissa tekijöissä muodostavat uhkatekijän teerelle. Kesällä 2010 tehdyn linnustoselvityksen mukaan Kangaslamminvaaralle suunnitellun tuulipuiston alueella, Mikonvaaralla, on tehty teerihavainto, joka koski munapesän päältä karkoitettua naarasta. Joutsijärven metsästäjät r.y:ltä saadun tiedon mukaan teeren soidinalue on myös Vilveikonjängällä, noin 2,5 km etäisyydellä Mikonvaaralle sijoitettavasti tuulivoimalasta. Myös kuukkeli (Perisoreus infaustus) havaittiin Mikonvaaralla. Kuukkelin luokitus Suomen uhanalaisessa lajistossa on NT eli silmälläpidettävä. Kuukkeli on yksi viidestä lajista, jonka uhanalai- 124 (241)

suuden ensimmäiseksi syyksi on katsottu metsäelinympäristöjen muutokset, joiden aiheuttajana on useimmiten metsätalous. (Rassi et al. 2010) Kuukkeli on myös Suomen vastuulaji. Metso (Tetrao urogallus) kuuluu NT luokkaan eli on lajina silmälläpidettävä. Metso on kärsinyt metsien puulajisuhteiden muutoksista ja pyynnistä. Myös metso on Suomen vastuulaji. Kummunvaaran alueella tehtiin metsohavainto. Joutsijärven metsästäjät r.y:n mukaan metson soidinalueita on useampi Kangaslamminvaaran ympäristössä, lähin noin 2,1 km etäisyydellä Mikonvaaralta. Outovaaralle sijoittuvista tuulivoimaloista lähin on noin 1,7 km etäisyydellä Outojärven läheisyydessä olevasta metson soidinalueesta. Kangaslamminvaaran itä- ja pohjoisrinteiden ainoa lintuhavainto oli havainnointiaikana alueen yllä lentänyt ampuhaukka (Falco columbarius). Laji oli vuonna 2000 luokiteltu vaarantuneeksi lajiksi, mutta vuonna 2010 laji todettiin elinvoimaiseksi ja se poistettiin uhanalaisten lajien listalta. Kangaslamminvaaran itärinteellä, tuulivoimala numeron 9, alueella havaittiin pohjantikka (Picoides tridactylus). Laji on Suomen vastuulaji ja sen uhanalaisluokitus on NT eli silmälläpidettävä. Outovaaran alueella havaittiin pesivä helmipöllö (Aegolius funereus). Laji on saanut luokituksen NT eli silmälläpidettävä, mutta syy lajin heikkenemiseen on toistaiseksi luokiteltuihin tekijöihin kuulumaton syy, jota ei Suomen uhanalaisten lajien luettelossa ole eritelty. Helmipöllö on myös Suomen vastuulaji. Outovaaralla havaittiin myös leppälintu (Phoenicurus phoenicurus) ja isokäpylintu (Loxia pytyopsittacus), jotka ovat Suomen vastuulajeja, mutta eivät uhanalaisia. Linnustokartoituksissa tehdyt havainnot on esitetty Kuvassa 61. 125 (241)

Kuva 61. Kangaslamminvaaran lintuhavainnot kesällä 2010. 8.4.2 Untamovaaran lintukartoituksen havainnot Untamovaaran alueella, jolla puustoa ei ole hakattu ja alue on lähes luonnontilainen, havaittiin linnustokartoituksessa kaksi laulavaa sinipyrstöä, joka on tyypillinen vanhan metsän laji. Sinipyrstö on määritelty vaarantuneeksi lajiksi, VU, perustuen lajin yksilömäärään. Uhanalaisuutta aiheuttaa vanhan metsän häviäminen sekä vanhan lehtipuuston ja lahoavan puun määrän vähene- 126 (241)

minen. Alueella havaittiin myös varpuspöllö (Glaucidium passerinum), joka on Suomen vastuulaji. Linnustokartoituksissa tehdyt havainnot on esitetty Kuvassa 62. Kuva 62. Untamovaaran lintuhavainnot kesällä 2010. Sinipyrstön elinpiiri Untamovaaran vanhoissa metsissä Sinipyrstö, (Tarsiger cyanurus) on sieppojen heimoon kuuluva pikkulintu. Se on harvinainen Itä- Lapissa, Kuusamossa ja Kuhmossa. Laji talvehtii Kaakkois-Aasiassa ja esiintyy Suomessa toukokuusta syyskuuhun. Sinipyrstö suosii koskemattomia ja kosteita vaarojen rinteiden kuusikoita. (Luontoportti 2011) Sinipyrstön pesä on kannossa, mättäässä tai puunjuurten onkalossa. Sinipyrstö hyväksyy vain luonnontilaisen ikimetsän, tavallisimmin jyhkeän ja hämärän reheväkasvuisen kuusikon vaaranrinteessä, pääosa lajin havainnoista onkin luonnonsuojelu- tai aarnialueilta. Juuri tällaisessa metsässä tehtiin Untamovaaran sinipyrstöhavainto. 127 (241)

Untamovaaran vanhat metsät tarjoavat sinipyrstölle lajille sopivan elinpiirin. Untamovaaran vanhojen metsien hakkuut tulisivat pirstomaan lajin elinpiiriä ja on mahdollista, että laji häviäisi alueelta. 8.4.3 Kuusivaara-Mömmövaaran linnustokartoituksen havainnot Alueen pesimälinnusto on niukkaa, mutta Mömmövaaran alueella pesii teeri. Tuulipuistoalueelle sijoittuva Askanaapa on ojituksesta huolimatta hyvin kosteapohjainen. Alueella havaittiin keltavästäräkki (Motacilla flava), jonka elinympäristönä ovat avoimet niityt. Keltavästäräkin uhanalaistumiseen vaikuttavat sen elinalueiden häviäminen niin Suomessa kuin lajin talvehtimisalueilla Afrikassa, jossa Saharan aavikon laajentuminen on lisännyt lintujen kuolleisuutta muuttomatkan aikana. Keltavästäräkki on vuonna 2010 saanut luokituksen VU eli vaarantunut laji. (Rassi et al. 2010) Askanaavalla havaittiin myös liro (Tringa glareola), laji ei ole uhanalainen, mutta on Suomen vastuulaji. Suomen kanta kattaa 30 45 % Euroopan kannasta. (Ympäristö 2005) Kuusivaaran länsirinteillä pesii metsäkirvinen (Anthus trivialis). Laji talvehtii Afrikassa ja se kärsii Saharan autiomaan laajentumisesta, joka lisää lintujen kuolleisuutta muuttomatkalla. Lajin on alueellisesti uhanalainen pohjoisboreaalisella vyöhykkeellä. (Rassi et al. 2010) Jänkäkurppa (Lymnocryptes minimus) on Suomen vastuulaji. Jänkäkurppa kuuluu Välivaaran pesimälinnustoon, kuten myös liro ja valkoviklo (Tringa nebularia), jotka myös ovat Suomen vastuulajeja. (Ympäristö 2005) Linnustokartoituksissa tehdyt havainnot on esitetty Kuvassa 63. 128 (241)

Kuva 63. Kuusivaara-Mömmövaaran lintuhavainnot kesällä 2010. 129 (241)

8.4.4 Linnustovaikutukset VE1 ja VE2 Kangaslamminvaara Kangaslamminvaaran tuulivoimaloiden ja uusien teiden rakentaminen sekä nykyisten teiden leventäminen vaikuttavat alueen pesimälinnustoon elinympäristöjen pirstoutumisen ja - heikentymisen myötä. Vaikutus on todennäköisesti suurin alueen paikkauskollisiin metsäkanalintuihin, metsoon ja teereen. Uusien tielinjojen kohdilta havaittiin vain Outovaaralla helmipöllö. Metso, isokäpylintu ja pyy havaittiin nykyisten metsäteiden läheisyydestä. Toisaalta metsäkanalinnut sopeutuvat liikenteeseen ja niiden tiedetään pesivän vain 30 metrin etäisyydellä liikennöidystä tiestä. Elinympäristöjen häviäminen on kuitenkin paikallista. On todennäköistä, että alueen linnut löytävät uusia elinpiirejä tuulivoimaloiden ympärille jäävistä metsistä. Myös vanhan metsän alue, jossa lintuhavaintoja oli runsaasti, jää koskemattomaksi. Untamovaara Untamovaaralla linnustovaikutukset ovat hyvin samanlaisia kuin Kangaslamminvaaralla. Tuulivoimaloiden sekä teiden rakentaminen ja leventäminen pirstovat joidenkin lajien elinympäristöjä, mutta kokonaisuutena vaikutus on paikallinen. Vanhan metsän alue jää koskemattomaksi. Untamovaaran pohjoisosaan, voimalan numero 11, lähistölle sijoittuu kuukkelin, tilhen ja varpuspöllön havainnot. Nämä lajit saattavat siirtyä alueen muihin osiin, ainakin rakentamisen aiheuttaman melun ja ihmistoiminnan aikana. Samoin voimalan 4 lähistöllä havaitut tilhi ja kuukkeli voivat siirtyä toisille alueille. Untamovaaran vanhan metsä jäädessä koskemattomaksi, jäävät myös alueen linnustovaikutukset paikallisiksi ja vähäisiksi. Kuusivaara-Mömmövaara Kuusivaara-Mömmövaaralla pesimälinnusto on niukkaa. Lintuhavainnot sijoittuvat tuulivoimaloiden suunniteltujen sijoituspaikkojen ja uusien tielinjausten ulkopuolelle. Kuvassa 63 rajatulta Askanaavan ojittamattomalta osalta on tehty havainnot lirosta, keltavästäräkistä ja taivaanvuohesta. Uusi tielinjaus kulkee Askanaavan reunaa pitkin. Tienrakentamisen ja tuulivoimaloiden komponenttikuljetusten aiheuttamalla häiriöllä voi olla vaikutusta Askanaavan pesimälinnustoon, mutta vaikutus on lyhytaikainen ja paikallinen. Kokonaisuudessaan alueelle suunniteltujen tuulivoimaloiden ja tielinjausten vaikutus alueen pesimälinnustoon jää vähäiseksi ja paikalliseksi. 8.5 Kasvillisuus ja luontotyypit Kasvimaantieteellisesti Kemijärvi kuuluu pohjoisboreaaliseen vyöhykkeeseen. Variksenmarja puolukka-tyypin mäntyvaltaiset metsät ovat alueella tyypillisiä. Itä- ja pohjoisosissa on yleisesti paksusammaltyypin harvapuisia kuusikoita. Koivumetsiä on vain vähän. Kemijärven nimikkokasveja ovat pulskaneilikka ja maitohorsma. Vieraslajeista mainittakoon tataarikohokki, joka on levinnyt alueelle radan mukana idästä Venäjän puolelta (Lake Lapland 2010, kasvillisuus ja eläimistö) Kesällä 2010 selvitettiin Kangaslamminvaaran, Untamovaaran ja Kuusivaara-Mömmövaaran kasvillisuutta ja luontotyyppejä. Alueilta selvitettiin Luonnonsuojelulain tarkoittamat suojeltavat luontotyypit (Luonnonsuojelulaki 1996/1096, 29 ) ja Vesilain suojelemat kohteet (Vesilaki 1961/264, 15 a ja 17 a ). Inventointi suoritettiin Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventoin- 130 (241)

tiohjeen (Pääkkönen 2000) mukaisesti. Alueilta selvitettiin myös kansallisesti uhanalaiseksi arvioitujen luontotyyppien esiintyminen Raunion ym. (2008) arvioinnin perusteella. (Suomen Luontotieto Oy 42/2010) Suomen Luontotieto Oy:n tarkempi raportti hankealueiden kasvillisuudesta on Liitteenä 2. Untamovaaran alueella on tehty vuonna 1999 metsälain erityisen tärkeiden elinympäristöjen kartoitus (METE). Kartoitus perustuu metsälain 10 :ssä tarkoitettujen erityisen tärkeiden elinympäristöjen kartoittamiseen, jotta mm. tietämättömyydestä johtuvia metsälain rikkomuksia vähennetään ja parannetaan metsänomistajien oikeusturvaa. (Ruokanen 2008) Kangaslamminvaaran alueella ei METE-kartoituksen kohteita ole. Kuusivaara-Mömmövaaran alueen METE-kartoituksen aineistoa ei ole käytössä. Aineisto ei ole julkisesti saatavilla, ja luovuttaminen vaatii maanomistajan luvan. 8.5.1 Hankealuekohtaiset kasvillisuushavainnot Kasvillissuusselvitys on esitetty tarkennetusti Suomen Luontotieto Oy:n raportissa, joka on Liitteenä 2. Selvityksessä kiinnitettiin huomiota erityisesti mahdollisten uhanalaisten putkilokasvien esiintymiin, suoalueisiin, vanhan metsän kohteisiin, jokiin ja puronvarsiin. Kangaslamminvaara Mikonvaaran alueella voimalapaikan ympäristö on keski-ikäistä harvennettua vaaramännikköä, jossa valtapuuna on mänty. Metsätyyppi on pääosin mustikkatyypin kangasta. Lakialueella vallitsee puolukka-kanervatyypin kuiva kangas. Kangaslamminvaaran alueella kasvillisuus on havu- ja sekametsää. Vanhimmilla metsäalueilla metsän korkeus vaihtelee välillä 16 18 metriä, maksimissaan 18 20 metriä. Alue on ollut metsätalouskäytössä ja harvennushakkuiden seurauksena lahopuuta ja keloja on alueella vähän. Joskin Kangaslamminvaaran vanhan metsän alueelle (esitetty Kuvassa 61) puusto on varttunutta ja lahopuuta on runsaasti. Vanhan metsän alue sijoittuu jyrkkään rinteeseen. Outovaara on nuorehkoa tai keski-ikäistä hyvin harvapuustoista männikköä. Kuusi kasvaa harvakseltaan loivilla rinnealueilla. Vallitsevana metsätyyppinä on puolukkatyypin kangas. Untamovaara Untamovaaran hankealueen Paloselkä on harvaksi hakattua männikköä. Laho- ja kolopuut puuttuvat tältä alueelta täysin. Untamovaaran lakialue on osittain paljaaksi hakattua. Lakialueella on säilytetty vanhaa metsää Kemijärven yhteismetsän toimesta. Myös itärinteellä oleva vanhan metsän alue on hakkaamatonta ja siellä tehtiin kaksi sinipyrstöhavaintoa. Vanhan metsän alueella puusto on varttunutta ja alue on lähes luonnontilainen. Kookkaat kuuset, männyt, haavat sekä raudus- ja hieskoivut hallitsevat kasvillisuutta. Lahopuuta on runsaasti ja kääpälajisto on monipuolista. Kuusivaara-Mömmövaara Kuusivaara-Mömmövaaran on osittain keski-ikäistä männikköä, osittain taas harvennettua. Mömmövaaran lakialue on niukkapuustoista, mutta rinteillä on laajoja katajikkoja ja suuria juolukkakasvustoja. Katajikkojen reunoilla kasvaa kultapiiskua ja muutamissa kohdissa siniheinää. Kuusivaaralla kasvillisuus on sekä avohakattua metsää että nuorehkoa mäntyvaltaista kangasmetsää. Vitsavaaralla on hoidettua talousmetsää. Välivaara on hakattua ja sen puusto on hyvin harvaa. Hankealueilla tehdyt kasvillisuushavainnot on koottu Taulukkoon 11. 131 (241)

Taulukko 11. Hankealueiden kasvillisuushavainnot kesällä 2010. Kangaslamminvaara Kuusi Picea abies Kataja Juniperus communis Hieskoivu Betula pubescens Metsäkurjenpolvi Geranium sylvaticum Mustikka Vaccinium myrtillus Rätvänä Potentilla erecta Puolukka Vaccinium vitis-idaea Maariankämmekkä Dactylorhiza maculata Kanerva Calluna vulgaris Vanamo Linnea borealis Metsälauha Deschampsia flexuosa Rauduskoivu Betula pendula Siniheinä Molinia caerulea Mänty Pinus sylvestris Untamovaara Mänty Pinus sylvestris Variksenmarja Empetrum nigrum Puolukka Vaccinium vitis-idaea Rauduskoivu Betula pendula Kanerva Calluna vulgaris Vanamo Linnea borealis Kultapisku Solidago virgaurea Hieskoivu Betula pubescens Haapa Populus tremula Hiirenporras Athyrium filix-femina Raita Salix caprea Maariankämmekkä Dactylorhiza maculata Kuusi Picea abies Kuusivaara - Mömmövaara Mänty Pinus sylvestris Mustikka Vaccinium myrtillus Metsälauha Deschampsia flexuosa Puolukka Vaccinium vitis-idaea Kataja Juniperus communis Juolukka Vaccinium uliginosum Siniheinä Molinia caerulea Kultapisku Solidago virgaurea Kuusi Picea abies Maitohorsma Epilobium angustifolium Kanerva Calluna vulgaris 8.5.2 Untamovaaran METE-alueet Untamovaaran METE-alueet eli erityisen tärkeän elinympäristön alueet on esitetty Kuvassa 64. 132 (241)