SOTE-ENNAKOINTI sosiaali- ja terveysalan tulevaisuuden

SOTE-ENNAKOINTI sosiaali- ja terveysalan tulevaisuuden ennakointi Marja-Liisa Vesterinen ja Maria Lankoski LASTENTARHANOPETTAJAN OSAAMISTARPEET JA KOULUTUKSEN KEHITTÄMINEN TULEVAISUUDESSA Lastentarhanopettajan osaamistarpeet ja koulutuksen kehittämistarpeet on seuraavassa jaoteltu tämän kirjan osassa 1 esitetyn jaottelun mukaisesti siten, että ensin kuvataan tulokset perusteluineen työelämän avaintaitojen kehittämistarpeista, sen jälkeen varhaiskasvatusalan perusosaamisen kehittämistarpeista ja lopuksi oman ammattiryhmän erityisosaamistarpeista. Tulokset on esitetty sekä taulukkona että sitä selittävänä tekstinä. Artikkelimme lopussa on koottu taulukkoon erikseen lastentarhanopettajakoulutuksen ja erikseen sosionomi(amk)-koulutuksen erityisosaamisen kehittämistarpeet sen perusteella, minkälaiseksi tutkimuksessa on ennakoitu lastentarhanopettajakoulutuksen saaneen ja minkälaiseksi sosionomi(amk)-pohjaisen lastentarhanopettajan työ ja työnjako sekä niihin perustuvat osaamistarpeet tulevaisuudessa. Tämän ennakointitutkimuksen perusteella on hyvä huomata, että esitetyt koulutuksen muutostarpeet eivät ole kokonaan uusia asioita opetussuunnitelmassa, vaan niissä on usein kysymys opittavan asian sisällön muutoksista. Täten ne eivät myöskään vie lisätilaa opintopisteissä mitattuna, vaan edellyttävät pikemmin sisältöjen uudistamista tulevaisuuden muutosten mukaisesti tai selkeästi erillistä lisäpätevöitymiseen johtavaa koulutusta. TYÖELÄMÄN AVAINTAITOJEN KEHITTÄMISTARPEET Yleisellä työelämävalmiuksilla tarkoitetaan tietoja ja taitoja, joita tarvitaan yleisesti työelämässä riippumatta siitä, missä tehtävässä toimitaan. Nämä valmiudet kulkevat läpi elämän henkilön mukana ja ne yleensä vahvistuvat kokemuksen myötä. Oheisena kuvataan sellaisia työelämän avaintaitoja, joissa tarvitaan koulutusvaiheessa tehostamista tai jotka ovat uusia avaintaitojen ilmenemiä. Samaa periaatetta on noudatettu myös muissa asiantuntijuuden osa-alueita kuvattaessa. Emme näin ollen puutu emmekä luettele niitä työelämän avaintaitoja, jotka ovat jo pitkään olleet opetussuunnitelmissa tavoitteena ja joiden toteutumiseen on opetussuunnitelmissa panostettu. Sosiaalinen osaaminen sisältyy kontekstilähtöisesti kaikkiin kolmeen osaamisen alueeseen. Taulukoissa 1 esitetyt koulutuksen muutostarpeet eivät juurikaan sisällä kokonaan uusia asioita opetussuunnitelmaan, vaan osaamistarpeissa on varsin usein kysymys opittavan asian sisällön muutoksista. Taulukoissa 1 (Työelämän yleiset avaintaidot) ja 2 (Alan perusosaaminen ja kokonai-

suuden hallinta) ovat koulutuksen kehittämistarpeet samanlaiset sekä lastentarhaopettajakoulutuksessa että sosionomi(amk)-koulutuksessa. Taulukko 1 Lastentarhanopettajan uudet tai vahvistettavat työelämän avaintaidot. YLEISET TYÖELÄMÄVALMIUDET Uudet tai vahvistettavat osaamistarpeet Tiimityö päiväkodin ja palvelualueen sisällä Alaistaidot Muuttuva ja uusiutuva tieto Koulutuksen kehittämistarve Tiimityöskentelytaidot, tiimin johtaminen Oikea asenne joustavaan siirtymiseen palvelualueen ja ryhmien välillä Itsensä johtaminen Alaistaidot ja niiden merkitys työhyvinvointiin ja työn tuloksellisuuteen Tiedonhallinta- ja hankintaosaaminen Kyky soveltaa uutta tietoa Tiimin johtamisen taidot ja moniammatillisen yhteistyön osaaminen ovat jokaisen ammattiryhmän perustaitoja. Varhaiskasvatuksen nykyinen työnjako näkyy itse asiassa liian vähäisenä työnjakona. Tulevaisuutta varten on jokaisen ammattiryhmän vahvinta osaamista osattava käyttää tiimeissä, jolloin toiminta on tehokasta ja asiantuntevaa. Tiimityöhön ja moniammatillisuuteen liittyy myös yhteisöosaaminen, jossa oleellista on työn kielellinen hallinta, kyky kielellisesti kuvata ja perustella omia näkökantoja. Alaistaitoja edellytetään henkilöstöltä aivan yhtä lailla kuin esimiestaitoja johtamisvastuussa olevilta. Jokainen varhaiskasvatuksen henkilöstöön kuuluva johtaa vähintään itseään ja on osa työyhteisöä, jonka ilmapiiri on riippuvainen jokaisesta työyhteisön jäsenestä. OMAN ALAN PERUSOSAAMINEN JA KOKONAISUUDEN HALLINTA Ammatillisella perusosaamisella (yleinen toimialan osaaminen) tarkoitetaan kuhunkin alaan (esim. metsäteollisuuden ala, varhaiskasvatus, terveysala) liittyvää alan perusosaamista ja alan kokonaisuuden tuntemusta, josta syntyy alan perusammattitaito. Taulukkoon 2 on koottu lastentarhanopettajan oman alan perusosaamiseen ja kokonaisuuden hallintaan liittyvät osaamisen kehittämisen painoalueet. Sekä osaamistarpeet että koulutuksen kehittämistarpeet ovat samat lastentarhanopettajakoulutuksessa ja sosionomi(amk)-koulutuksessa. Taulukko 2 Lastentarhanopettajakoulutuksen suorittaneen lastentarhanopettajan uudet tai vahvistettava osaamistarpeet ja koulutuksen kehittämistarpeet. ALAN PERUSOSAAMINEN JA KOKONAISUUDEN HALLINTA Uudet tai vahvistettavat osaamistarpeet Palvelujärjestelmän ja palveluohjaamisen hallinta ja verkosto-osaaminen Koulutuksen kehittämistarve Palvelujärjestelmän kokonaisuuden hallinta, prosessien ja verkosto-osaaminen - palvelujärjestelmän tunteminen - palveluprosessien tunteminen - yhteistyöverkostot

Palveluohjaus ja asiakkaan palveluosaaminen - asiakkaan valinnanvapaus - asiakkaan oikeudet ja velvollisuudet Kyky arvioida vaikuttavuutta Vuorovaikutustaidot, dialogisuus Johtamisosaaminen Kokonaisuuden hallinta Moniammatillinen yhteistyö Monikulttuuristen lasten hoito ja kasvatus Prosessiosaaminen Yhteiskunnan ja toimintaympäristön muutosten vaikutukset varhaiskasvatukseen Talousosaaminen, kustannustehokkuuden vaatimukset ja niiden hallintakeinot Vuorovaikutustaidot / sosiaaliset taidot - perhekeskeinen työote - dialogiset kasvatuskeskustelut - kyky kuvata ja perustella omia näkökantoja kielellisesti Alaisten johtaminen, Hallinnollinen johtaminen Pedagoginen johtaminen Laajentuneet toimenkuvat - työnjako pv-kodin sisällä ja sieltä ulos - kumppanuusosaaminen, kumppanuuden johtaminen ja koordinointi - muiden ammattiryhmien ammatillisen osaamisen tuntemus ja käyttäminen pv-kodissa Varhaiskasvatuksen kokonaisuuden tunteminen ja oman ammattiroolin (vastuiden, erityisvastuiden ja rajojen) sisäistäminen tässä kokonaisuudessa Muiden ammattiryhmien osaamisen ajantasainen tunteminen Neuvolakeskus-/ Hyvinvointineuvolan toimintamallin tai muun alueellisen mallin tunteminen Varhaiskasvatuksen moniammatillisen kokonaisuuden ja verkoston tunteminen yli sektorirajojen Moniammatillisen yhteistyön tiedot ja taidot Moniammatillisen työn ja verkoston johtaminen Monikulttuurisuusosaaminen - suvaitsevaisuus, asenne, ajattelu asiakkaan kannalta, johdon hyvän esimerkin antaminen - kielitaito ja tulkin käyttö - kulttuuritietous, esim. uskonto, ruokavalio, perhekäsitys - kotouttamisprosessi ja maahanmuuttajien oikeudet, ajantasainen lainsäädännön osaaminen - erityisen tuen tarpeessa olevien lasten ja perheiden kanssa tehtävä työ ja ohjaus - maahanmuuttajataustaisten työntekijöiden työpaikkaohjaus - laaja-alainen ja kokonaisuuden muodostava käsittely monikulttuurisuusasioissa Prosessien lukutaito ja hallinta kehittämisen ja yhtenäisen laadun tuottajana Talouden ja yhteiskunnan muutosten vaikutusten ymmärtäminen varhaiskasvatukseen, perheisiin ja lapsiin Taloudellinen ajattelu ja kustannustietoisuus - mitä päivähoito ja sen osatekijät maksavat miten kustannuksiin ja tuloihin voi vaikuttaa - talouden perusosaaminen - kustannustehokkuuden keinot ja perustelut muutoksille palvelujen muutoksissa - kaikille esimiestasoille talousosaaminen, vaikuttavuuden ja tuloksellisuuden arviointi ja ke-

Tietotekniikan käytön laajentuminen moniammatillisuudessa, verkostoissa ja asiakasperheiden kanssa hittäminen tunnuslukujen pohjalta - yritysnäkökulmasta liiketoimintaosaaminen Varhaiskasvatuksen rahoitus - miten palvelut rahoitetaan ja miten yhteiskunnan muutokset vaikuttavat Tietotekniikan käyttö työssä - dokumentointi - viestintä kotiin - sähköinen kasvun kansio - kuvankäsittelytaidot - mediakasvatustaidot Palvelujärjestelmien muutokset edellyttävät osaavalta henkilöstöltä koko ajan päivitettävää tietoa oman alan palvelujärjestelmän kokonaisuudesta ja moniammatillisesta verkostosta. Varhaiskasvatuksessa on henkilöstön tunnettava varhaiskasvatuksen muuttuva lainsäädäntö, mutta se ei riitä, koska päiväkodin henkilöstö tekee yhteistyötä mm. lastensuojeluviranomaisten kanssa. Koko henkilöstön tulee olla ajan tasalla sosiaalipalvelujen uudistuneesta tai uudistuvasta palvelujärjestelmästä, lastensuojelulaista ja myös sen asettamista velvoitteista päiväkodin henkilöstölle. Jokaisen varhaiskasvatuksen henkilöstöön kuuluvan on välttämätöntä ymmärtää päivähoidon moniammatillinen kokonaisuus, mutta yhtä tärkeää on myös ymmärtää ja sisäistää oman ammattirooli ja sen rajat, joiden ylittyessä ei tehdä itse vaan ohjataan asiakas palvelujärjestelmässä oikealle järjestelmän vastuutaholla. Ilman omien vastuurajojen tunnistamista varhaiskasvatushenkilöstö uupuu tehdessään ja huolehtiessaan omasta vastuualueestaan, mutta myös muille viranomaisille kuuluvasta ongelmaratkaisusta. Rajojen epämääräinen tunteminen oli ennakointitutkimuksessa yllättävää. Jokaisen on osattava palveluohjata asiakasta eteenpäin palvelutarpeen pohjalta. Henkilöstöllä on oltava selkeä tieto siitä, missä kulkee oman vastuun ja ammattiroolin raja, jonka jälkeen vastuu annetaan verkoston työnjaon mukaan seuraavalle toimijalla. Rajojen tunnistamisella on suuri vaikutus siihen, ettei henkilöstö uuvu liian suuren vastuun ja työmäärän vuoksi. Asiakaslähtöisyyden trendi korostaa, että henkilöltä edellytetään yhä asiakaslähtöisempää asennetta ja siihen liittyvää asiakasosaamista, joka sisältää asiakkaan kuuntelun, pyrkimyksen ymmärtämiseen ja hyvän palvelun tuottamiseen asiakkaan ehdoilla niin paljon kuin on mahdollista. Varhaiskasvatuksen työntekijöiden tulee tuntea kulttuuri ja yhteiskunnalliset instituutiot sekä tiedostaa kasvatuksen kulttuuriset ja yhteiskunnalliset lähtökohdat. Työntekijöillä tulee olla kulttuurista lukutaitoa eli ymmärrystä lasten ja perheiden erilaisia kulttuurisia taustoja kohtaan. Tuntemusta tulee olla myös lasten ja perheiden arjen kokonaisuudesta. Lisäksi työntekijöiden tulee olla tietoisia varhaiskasvatustyötä ohjaavasta lainsäädännöstä. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2007, 30.) Ekokulttuurinen lähestymistapa korostuu. Lapsen hyvinvoinnin ja kasvatuksen kannalta on olennaista, että yhteistyö lapsen kasvuympäristössä toimii. Ekokulttuurinen ajattelumalli korostaa arkipäivän toimintojen ja tapahtumien merkitystä perheen ja lapsen hyvinvoinnin kannalta. Perhepalveluita tulee kehittää siten, että perheen arkipäivää helpotetaan ja samalla lisätään vanhempien voimavaroja ja jaksamista. Tällä voidaan vaikuttaa ratkaisevasti myös lasten hyvinvointiin (Määttä 2001, 82; Rantala 2002, 78-79).

Terveyden edistäminen Sosiaali- ja terveydenhuollon keskeiset tavoitteet liittyvät terveyden edistämiseen, jossa varhaiskasvatuksen rooli on merkittävä. Opiskelijat tulee sitouttaa terveyttä ja hyvinvointia edistävään työotteeseen ja ennaltaehkäisevän työn kehittämineen. Terveyttä ja hyvinvointia edistävien työmuotojen osaaminen korostuu tulevaisuudessa. Koulutuksessa tulee korostaa terveyden edistämisen merkitystä ja antaa työvälineitä ennalta ehkäisevään työhön ja valmiuksia eri yhteistyömuotoihin eri järjestöjen ja toimintatahojen kanssa. Kaikilla ammattiryhmillä tulee olla yhteiskuntaosaamista, jonka avulla voidaan ymmärtää ja ennakoidakin sitä, miten muutokset toimintaympäristössä ja koko yhteiskunnassa vaikuttavat varhaiskasvatukseen ja sen asiakasperheisiin. Monikulttuurisuusosaaminen on varhaiskasvatushenkilöstöllä alaan liittyvää perusosaamista, jonka pohjalta osataan toteuttaa kotoutumisprosessia ja luoda kasvatuskumppanuutta toisen kulttuurin perheen kanssa. Monikulttuurisuusosaamiseen sisältyy vieraiden pääkulttuurien tunteminen, maahanmuuttajataustaisten työntekijöiden ohjaus työpaikalla ja kyky ajatella varhaiskasvatusta myös maahanmuuttajaperheen ja lapsen näkökulmasta. Tulkkipalveluja on osattava käyttää yleisesti ja erityistilanteissa, kuten kotouttamissuunnitelman tekemisessä ja toimittaessa harvinaisia kieliä puhuvien asiakasperheiden kanssa ja palveluohjausta annettaessa. Lastentarhanopettajien on hallittava ongelmien selvittäminen erityisesti kielitaidottomien vanhempien kanssa. Monikulttuurisuuden kasvua ei ole huomioitu riittävästi henkilöstön täydennyskoulutuksessa, eikä toistaiseksi ammatillisissa perustutkinnoissakaan. Monikulttuurisuusosaaminen tulee olemaan välttämätön osa varhaiskasvatuksen perusosaamista. Kaikilta vaaditaan tulevaisuudessa omaan alaan sovellettua talousosaamista, joka näkyy kustannustehokkaiden ratkaisujen tekemisenä ilman että kyseessä olisi laadun alentaminen. Tällöin on tärkeää osata punnita vaihtoehtoja ja niiden vaikuttavuutta. Talousosaamisessa muodostaa oman lukunsa se, että hallitsee liiketaloudellisen ajattelun siinä määrin, että ymmärtää yksityissektorilla toimiessaan, miten tulokseen vaikutetaan. Samaa osaamista edellytetään tulevaisuudessa yhtä paljon myös julkisella sektorilla toimivalta varhaiskasvatushenkilöstöltä. Henkilöstö osallistuu tuloksellisuuden, laadun ja muiden mitattavien asioiden tavoitteiden asetantaan ja tulosten arviointiin, joten mittareiden asettaminen, arviointi ja käyttö tulee oppia ymmärtämään osana toimintaa ja sen kehittämistä eikä pelottavana uhkakuvana epäonnistumisen löytämiseksi. Peruskoulutuksessa opiskellaan kulloinkin voimassa oleva alan lainsäädäntö. Mutta lainsäädännön muuttuessa jollain alaa sivuavalla lähialueella, moniammatillisen yhteistyön alueella, on tarpeen oppia tuntemaan uudistunut lainsäädäntö ja sen mukaiset uudet toimintamallit myös moniammatillisen yhteistyön alueelta. Viimeaikaisista lainsäädännön muutoksista voidaan ottaa esimerkiksi lastensuojelulaki asetuksineen. Osa tutkimuksemme kohderyhmästä oli saanut joko työpaikallaan tai koulutuksen loppuvaiheessa päivityksen tietoihinsa, mutta osa ei.

OMAN ALAN ERITYISOSAAMINEN Jokaisessa tutkinnossa, koulutusohjelmassa tai sen suuntautumisvaihtoehdossa alkaa erikoistuminen alan syvälliseen osaamiseen. Oman alan syventävistä ammattiopinnoista alkaa kasvaa jo opiskeluaikana orastava asiantuntijuus ja tiettyyn ammattiin liittyvä ammatti-identiteetti. Viime mainittu on edellytyksenä sille, että henkilö pystyy sisäistämään kokemuksellista oppimistaan työpaikalla ja myöhemmin nousemaan asiantuntijan tasolle, jos osaamisessa käytetään asteikkoa noviisi-ekspertti. Erityisosaaminen ja koulutuksen kehittämistarpeet poikkeavat toisistaan kasvatustieteiden kandidaatintutkinnossa, johon sisältyy lastentarhanopettajakoulutus, ja sosionomi(amk)-koulutuksessa. Taulukoissa 3 ja 4 esitetään lastentarhanopettajan alan erityisosaamisen uudet tai vahvistettavat osaaminen ja koulutuksen kehittämistarpeet. Ne eroavat joiltaan osiltaan em. yliopisto- ja ammattikorkeakoulututkinnoissa ja siksi ne on esitetty erillisinä taulukoina. Taulukko 3 Lastentarhanopettajakoulutuksen suorittaneen lastentarhanopettajan uudet osaamistarpeet ja koulutuksen kehittämistarpeet. AMMATILLINEN ERITYISOSAAMINEN Uudet tai vahvistettavat osaamistarpeet Erityispedagoginen osaaminen Ennalta ehkäisevä työ ja varhainen puuttuminen Perheiden, lasten ja nuorten pahoinvoinnin lisääntyminen, erityisen tuen tarve Syrjäytymisen ehkäisy Perhetyön osaaminen Kasvatuskumppanuus ja perheen kanssa tehtävä yhteistyö täydennyskoulutustar- Päivähoitohenkilöstön peet Koulutuksen kehittämistarve Erityistä tukea tarvitsevien lasten ohjaaminen ja kasvattaminen sekä perheiden tukeminen Projektioppimisen ohjaus/ teematyöskentelyn ohjaus ja pedagoginen osaaminen sen yhteydessä varmistettava Ennakointi ja huolen tunnistaminen - ennaltaehkäisevän työotteen hallinta - varhaisen puuttumisen taidot Sosioemotionaalisten häiriöiden ja erilaisten oppimisvaikeuksien tuntemusta vahvistettava Ennaltaehkäisevän työotteen ja varhaisen puuttumisen menetelmien hallinta Ennaltaehkäisevän työn ja varhaisen puuttumisen moniammatillinen vastuu ja työskentely Verkoston ja tukitoimien tunteminen Kasvatuskumppanuusosaaminen, kasvatuskeskustelujen käyminen - sosiaalinen osaaminen/ yhteistyö - kasvatuskumppanuus, kasvatuskeskustelut, vanhemmuuden tukeminen Täydennyskoulutustarpeita - kasvatuskeskusteluiden pitäminen - erityispedagogiikkaa enemmän - työmenetelmiä toimimiseen vanhempien kanssa ongelmatapauksissa - verkosto-osaaminen - uusien lakien tunteminen ja toimintamallien hallinta - palvelujärjestelmän hallinnan päivitys - eri ammateissa toimivien työn ja osaamisen tunteminen

Taulukko 4 Sosionomi(AMK)-tutkinnon suorittaneen lastentarhanopettajan uudet tai vahvistettavat erityisosaamisen tarpeet ja niistä koulutukseen heijastuvat kehittämistarpeet. AMMATILLINEN ERITYISOSAAMINEN Uudet tai vahvistettavat osaamistarpeet Pedagoginen osaaminen Didaktinen osaaminen Kehityspsykologinen tieto ja sen soveltaminen eri-ikäisten lasten hoidossa Opetus- ja ohjaustaitojen teoriapohjan Erityispedagogiikka täydennyskoulutustar- Päivähoitohenkilöstön peet Koulutuksen kehittämistarve Varhaiskasvatuksen pedagogiikka, didaktiikka ja lasten kehityspsykologinen tieto ja sen soveltaminen (vahvistettava) Kehitys- ja oppimisprosessien tunteminen Erityistä tukea tarvitsevien lasten kasvattaminen, ohjaaminen ja perheiden tukeminen Ennaltaehkäisevän työotteen ja varhaisen puuttumisen menetelmien hallinta Verkoston ja tukitoimien tunteminen Sosioemotionaalisten häiriöiden ja erilaisten oppimisvaikeuksien tuntemus Ohjaus- ja opetustaitojen teoriaopintoja - konkreettiset kasvatuskeinot - lapsen kehityksellisen tiedon osuutta vahvistettava - pienten, alle 3-vuotiaiden lasten erityispiirteiden tuntemista vahvistettava Ryhmän hallinnan taidot Projektioppimisen ohjaus/ teematyöskentelyn ohjaus ja pedagoginen osaaminen sen yhteydessä Täydennyskoulutustarpeita - erityispedagogiikkaa enemmän - pedagogiikkaa, kehityspsykologiaa, ryhmän hallintaa - uusien lakien tunteminen ja toimintamallien hallinta - palvelujärjestelmän hallinnan päivitys - eri ammateissa toimivien työn ja osaamisen tunteminen Suositus/ lain muutostarve: Lastentarhaopettajapätevyys 60 op voitava suorittaa myös täydennyskoulutuksena, eikä vain suoraan osana perustutkintoa Esiopetuskelpoisuuden suorittaminen erikoistumisopintoina amk:ssa tai yliopiston järjestämässä koulutuksessa mahdolliseksi lainsäädännön muutoksella Ammattikorkeakouluille suositus: Sosionomikoulutukseen varhaiskasvatuksen sv, jolla varmistetaan substanssiosaaminen Kaikkien varhaiskasvatusalan ammattiryhmien tehtäviin kuuluu lapsiryhmien ohjausta. Ryhmän haltuunoton taidot korostuvat entisestään. Kiinteän lapsiryhmän syntyminen tulee vaikeutumaan, koska lasten hoitoajat pitenevät ja vaihtelevat, ryhmissä tulee ja menee lapsia pitkin päivää. Varhaiskasvatuksen pedagogiikkaan, erityispedagogiikan ja kehityspsykologiaan liittyviä lisäosaamistarpeita tuli esiin kaikkien ammattiryhmien kohdalla kahdella tavalla: teoriaosaamisen lisätarpeena ja käytännön konkreettisten kasvatusmenetelmien osaamistarpeina.

Varhaiskasvatuksen työntekijöillä tulee olla tietoa myös lasten kullekin ikäkaudelle soveltuvista pedagogisista menetelmistä. Myös erityispedagogisella alueella tarvitaan osaamista, sillä yhä useampi lapsi tarvitsee erityistä hoitoa ja ohjausta. Lisäksi lapsen kehityksestä ja oppimisesta lisääntyneen tiedon myötä haasteena on myös kehittää uudenlaisia opetuksellisia ratkaisuja. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2007, 32.) Varhaiskasvatuksen muutostrendinä on jo ollut jo vuodesta 2005 alkaen kasvatuskumppanuus ja siihen perustuva yhteistyö lapsen perheen kanssa. Muutos on jo vakiintunut, mutta varhaiskasvatuksen henkilöstö tarvitsee kasvatuskumppanuudesta lisäkoulutusta, koska se ei ole ollut osa heidän peruskoulutustaan aikaisempina vuosina. Kasvatuskumppanuusosaaminen koskee kaikkia ammattiryhmiä, koska kaikki käyvät perheen kanssa kasvatuskeskusteluja, toimivat lapsen omahoitajina/ vastuuhoitajina ja kohtaavat päivittäin lapsen perheenjäseniä. Koulutuksessa on kiinnitettävä huomiota siihen, miten vasua todennetaan laaja-alaisesti toiminnan suunnittelun, ammattitaidon kehittymisen ja johtamisen työkaluna. Sosiaalipedagogisen opetuksen vahvistaminen lastentarhanopettajakoulutuksessa antaisi lastentarhanopettajakoulutuksen suorittaville lastentarhanopettajille lisävalmiuksia perheiden sosiaalisten ongelmien ehkäisemiseen ja lievittämiseen sekä vanhemmuuden tukemiseen, joka kuuluu tärkeänä osana varhaiskasvatuksen päämääriin. Vanhempien ongelmien ymmärtäminen, vanhempien tukeminen, ohjaaminen ja neuvominen eri palveluntarjoajien piiriin vanhempien yksilöllisten tarpeiden pohjalta sekä yhteistyön tekeminen näiden palveluntarjoajien kanssa voisi helpottua sosiaalipedagogisen opetuksen osuuden lisäämisen myötä. Erityisosaamisen tärkeitä osa-alueita on paitsi vanhempien kanssa tehtävä kasvatuskumppanuus niin myös vanhempien tukeminen. Kasvatuskumppanuuden syntyminen ja ylläpitäminen on haasteellista monikulttuuristen perheiden kanssa jo pelkästään kieliongelmien ja kulttuurierojen vuoksi. Kaakkois-Suomen alueella on havaittu, että vanhempainiltoja on hyvä pitää erikseen esim. venäläisille perheille. Osallistuminen mainittuihin vanhempainiltoihin on ollut hyvää ja isätkin ovat osallistuneet niihin. Näissä vanhempainilloissa on keskustelu ollut vapaampaa ja siinä on päästy syventymään erityiskysymyksiin paremmin kuin kaikille yhteisissä vanhempainilloissa. Tämä toimintatapa on vahvistanut tuloksellisuutta kotoutumisessa ja lapsen omassa ryhmäytymisessä. On suositeltavaa, että päiväkodissa olisi ainakin yksi vierasta kieltä hyvin hallitseva lastentarhanopettaja monikulttuurisia lapsia varten. Päiväkodin henkilöstön suhtautuminen monikulttuurisuuteen on sidoksissa varhaiskasvatusjohdon ja päiväkodin johdon asenteeseen monikulttuurisia perheitä ja lapsia kohtaan. Monikulttuurisuusosaamista tulee olla koulutuksessa siten, että se muodostaa kokonaisuuden eikä vain eri puolille opinjaksoja sijoiteltuna. Lasten erityisen tuen tarpeen kasvu edellyttää, että päiväkodissa on saatavilla riittävästi erityispedagogiikan asiantuntijoita. Erityispedagogiikan osaamista vaaditaan lisää kaikilta ammattiryhmiltä, mutta avainasemassa ovat erityislastentarhanopettajat ja lastentarhanopettajat. Viimemainittujen vahvuusalueisiin ei kuulu vielä tällä hetkellä erityispedagogiikka muuten kuin mahdollisen lisäkoulutuksen kautta.

Päiväkodin projekti- ja teematyöskentely lasten kanssa edellyttää pedagogista osaamista, jotta projekteista aina saadaan esiin oppimisen paikat ja sisällöt, joilla johdatellaan lapset onnistumisen kokemuksiin. Tutkimuksessamme ennakoitiin kasvatuskumppanuuden, kodin kanssa tapahtuvan vuorovaikutuksen ja moniammatillisen yhteistyön viranomaisten kanssa lisääntyvän tulevaisuudessa. Tämä johtuu siitä, että vaikka päivähoidon keskiössä ovat hoidettavana olevat lapset, niin he eivät ole päiväkodissa irrallaan muusta elinympäristöstään ja sen tapahtumista ja tilanteista (ekokulttuurinen ajattelu). Päiväkodin johtajien mukaan lapsen toimintaympäristö ja sen mahdolliset häiriöt on otettava huomioon yhä useammin päiväkodin työssä ja henkilöresursseissa sekä erityisesti työnjaon selkiyttämisestä ammattiryhmien osaamisprofiilien perusteella. Päivähoidossa lapsen hoiva, kasvatus ja opetus tulee integroida luontevasti yhteen. Tähän tarvitaan eri ammattiryhmien moniammatillista tiimityötä, johon jokainen ammattiryhmä tuo omaa asiantuntemustaan ja osaamistaan. Oikeanlainen henkilöstörakenne ja tehtävärakenne turvaavat kattavan moniammatillisuuden. (Hämäläinen 2008.) Oikein toteutettuna tiimityössä hyödynnetään myös tiimin jäsenten erityisosaamista, jolloin kaikkien ei tarvitse osata samoja asioita. Tämä on otettava esiin erityisesti lastentarhanopettajien työnkuvissa siten, että sosionomit käyttävät osaamistaan perheisiin suuntautuvassa työssä enemmän kuin yliopistokoulutuksen saaneet lastentarhanopettajat. Varhaiskasvatuksen henkilöstöpulan ennakoidaan pahenevan lastentarhanopettajakoulutuksen saaneiden hakeutuessa luokanopettajakoulutukseen ja sitä kautta perusopetustehtäviin. Varhaiskasvatuksen hallinnon muuttuessa kohti palvelualuemallia lisääntyy henkilöstön työnkierto eri yksiköissä. Tämäkin kasvattaa tarvetta saada myös sosionomi(amk)-tutkinnon suorittaneille lastentarhanopettajille pätevöitymismahdollisuus toimia esiopetuksesta vastaavina lastentarhanopettajina. Samanaikaisesti erityisen tuen tarve kasvaa, jolloin tarvitaan lisää erityislastentarhanopettajia. On selvää, että lakimuutoksia tulee tehdä rivakasti, jotta sosionomi(amk))-tutkinnon suorittaneet voivat hankkia itselleen esiopetuskelpoisuuden ja erityislastentarhanopettajan kelpoisuuden. Kyetäkseen rakentamaan lapselle laadukkaan kasvu- ja oppimisympäristön on henkilöstön tunnettava lapsen kehitystä ja sen ympäristölle asettamia vaatimuksia. Lisääntynyt tieto lapsen kehityksestä ja oppimisesta edellyttää, että henkilöstö kehittää myös uudenlaisia opetuksellisia ratkaisuja. Henkilöstön on tunnettava hyvin ikäkaudelle soveltuvia pedagogisia menetelmiä. Sosionomit toivovat opintoihinsa lisää pedagogiikkaa ja didaktiikka. Samaa ehdottavat heille myös päiväkotien johtajat. Sosionomit(AMK) lisäisivät omaan koulutukseensa opetus- ja ohjaustaitojen teoriaopintoja ja erityispedagogiikkaa. Kärkkäisen tutkimuksessa (2009) sosionomit kaipaavat lisää opetus- ja ohjaustaitojen teoriaopintoja sekä lisää kasvatustieteiden ja varhaiskasvatuksen opintoja, jotka antavat heille monipuolisesti lisää lasten kasvattamiseen liittyvää tietämystä ja parantavat heidän opetus- ja ohjausosaamistaan. Sosionomikoulutukseen tarvitaan myös opintoja, jotka antavat valmiuksia varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa määriteltyjen sisällöllisten orientaatioiden mukaiseen kasvattamiseen. Lastentarhanopettajat tunnistavat puutteita omassa kasvatuskumppanuusosaamisessaan. He katsovat tarvitsevansa koulutukseen enemmän erityispedagogiikan opintoja erityistä tukea ja hoitoa tarvitsevien lasten hoitoon ja tukemiseen sekä perheiden tukemiseen. Lisäksi koulutukselta toivotaan tietoja ja taitoja uudenlaisista opetuksellisista ratkaisuista.

Lastentarhanopettajakoulutuksen ja sosionomi(amk)-koulutuksen erot on perusteltua säilyttää erityisesti siltä osin kuin ne mahdollistavat sosionomi(amk)-tutkinnon suorittaneiden profiloitumisen työnjaossa perhetyöhön ja yhteistyöhön muiden viranomaisten ja verkoston kanssa lasten ja perheen sosiaalityössä. Sosionomi(AMK)-koulutuksen ylemmässä ammattikorkeakoulututkinnossa ja varhaiskasvatuksen maisterin tutkinnossa on pääpaino kohdistettava johtamiseen, hallinnolliseen osaamiseen ja talouden johtamiseen. Lähteet Hämäläinen, J. 2008. Eri koulutustaustaisten lastentarhanopettajien osaaminen ja sen hyödyntäminen: päiväkodin johtajien näkemyksiä. Metropolia ammattikorkeakoulu. Sosiaalialan koulutusohjelma. Opinnäytetyö. PDF-dokumentti. https://publications.theseus.fi. Päivitetty 23.2.2009. Kärkkäinen, A. 2005. Sosionomi päiväkotiyhteisössä. Laurea-ammattikorkeakoulu. Sosiaalialan koulutusohjelma. Tiivistelmä opinnäytetyöstä. WWW-julkaisu. http://abstracts.laurea.fi/tyot/5707.html. Päivitetty 25.8.2005. Määttä, P. Perhe Asiantuntijana Erityiskasvatuksen ja kuntoutuksen käytännöt. Atena Kustannus 2001. Rantala, A. 2002. Perhekeskeisyys- puhetta vai todellisuutta? Työntekijöiden käsitykset yhteistyöstä erityistä tukea tarvitsevan lapsen perheen kanssa. Jyväskylä studies in education, psychology and social research,198. Jyväskylän yliopisto. Väitöskirja. Sosiaali- ja terveysministeriö 2007. Varhaiskasvatuksen henkilöstön koulutus ja osaaminen. 22.2.2007. Nykytila ja kehittämistarpeet. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2007:7.