IHMISYYS KÄYTÄNTÖINÄ Pierre Bourdieun tieteenteoreettisen ajattelun suhde Martin Heideggerin varhaisfilosofiaan Veikka Lahtinen Helsingin yliopisto Valtiotieteellinen tiedekunta Käytännöllinen filosofia Tutkimussuunnitelma pro gradu -tutkielmaa varten Marraskuu 2012
1. TUTKIMUSKYSYMYS JA SEN RELEVANSSI Tarkastelen pro gradu -työssäni ranskalaisen sosiologin ja teoreetikon Pierre Bourdieun sosiaalista antropologiaa Martin Heideggerin varhaisfilosofian valossa. Bourdieu näkee meille näyttäytyvien ilmiöiden ja merkityksen kokemuksen tulevan mahdolliseksi yhteisön jäsenyyden ja sosiaalistumisen kautta. Hän samalla korostaa toimintamme käytäntösidonnaisuutta tietoisuuden roolin kustannuksella. Osoitan, että tältä osalta ajatteluaan Bourdieu on läheistä sukua Heideggerin ajattelulle erityisesti siinä muodossa, jonka se saa hänen varhaisessa pääteoksessaan Oleminen ja aika. Tutkimukseni keskeinen lähtökohta ovat UC Berkeleyn filosofian professori Hubert Dreyfusin Heidegger-tulkinnat ja hänen tapansa etsiä samankaltaisuuksia Heideggerin filosofian ja muiden eri aloja edustavien ajattelijoiden välillä. Dreyfus viittaa Bourdieuhun useasti Oleminen ja aika - kommentaarissaan Being-in-the-World. Dreyfusin mukaan Bourdieun sosiaalinen kenttä (champ sociale) on samankaltainen ihmisen toimintaa mahdollistava ja ehdollistava taustakonteksti kuin varhaisen Heideggerin maailma. Dreyfus kuvailee omaa Heidegger-luentaansa pragmatistiseksi, mikä tekee Heideggerin yhdistämisen käytäntöjen merkitystä painottavaan Bourdieuhun luontevaksi. Kuljen tutkielmassani Dreyfusin viitoittamaa tietä ja hahmotan Heideggerin ja Bourdieun yhteyksiä. Dreyfusin tarkastelu jää kuitenkin yksittäisten viittauksien ja yhden artikkelin tasolle eikä Bourdieun ja Heideggerin suhdetta ei ole tietääkseni muuallakaan tarkasteltu laajasti filosofisesta perspektiivistä. Tarkastelemalla Bourdieun teoreettisen ja filosofisen kirjallisuuden suhdetta varhaisen Heideggerin töihin osoitan, että Heidegger on filosofiselta lähestymistavaltaan Bourdieulle tärkeä ajattelija. Bourdieu suhtautuu kirjoituksissaan varsin kriittisesti Heideggerin filosofian tiettyihin piirteisiin, mutta ei kiistä tämän Olemisessa ja ajassa tekemän fenomenologisen analyysin merkityksellisyyttä. Bourdieun filosofisesta taustakontekstista muistetaan usein mainita Maurice Merleau-Ponty, joka oli Bourdieun opettaja. Hän on epäilemättä merkittävä Bourdieun ruumiillisuutta painottavan ajattelun kehityksen kannalta, mutta jättää epäoikeutetusti varjoonsa Heideggerin merkityksen. Bourdieu luki Heideggeria omien sanojensa mukaan jo nuorena eikä ole tarpeen olettaa, että Bourdieun fenomenologinen lähestymistapa olisi yksin Merleau-Pontyn heideggerilaisen ajattelun vaikutusta. 1
En pyri pelkästään ajattelijoiden välisten vaikutussuhteiden määrittämiseen työlläni. Katson, että Heideggerin avulla on mahdollista valottaa Bourdieun ajattelun eri piirteitä: antaa niille johdonmukainen ilmiasu, liittää ne traditioon ja esittää niitä kohtaan kritiikkiä. Asettamalla nämä ajattelijat rinnakkain on mahdollista tavoittaa keskeisiä piirteitä molempien ajattelussa ja arvioida eri tarkastelutapojen filosofista kestävyyttä. Bourdieun ja Heideggerin yhteyden tarkastelulla on filosofista merkitystä, sillä se lisää ymmärrystämme yhteiskuntatieteiden tieteenfilosofiasta. Työni onkin kosketuksissa yleisemmän kysymyksen kanssa: se koskee humanistisen tutkimuksen suhdetta objektiivisuuteen ja tieteellisyyteen. 2. BOURDIEUN JA HEIDEGGERIN SUHDE Bourdieu sanoo eräässä haastattelussa Heideggerin olleen hänen ensimmäinen rakkautensa filosofiassa ja on myös tunnustanut keskeisten käsitteidensä yhteyden Heideggerin ajatteluun. Bourdieu on alkuperäiseltä koulutukseltaan filosofi ja viittaa kirjoituksissaan tiheästi sosiaaliteorian lisäksi eri filosofisiin suuntauksiin. Ajattelijoiden välillä on myös epäsuora vaikutussuhde Maurice Merleau-Pontyn kautta, joka oli Bourdieulle tärkeä ajattelija ja joka rakensi fenomenologista lähestymistapaansa paljolti Heideggerin ajattelun pohjalta. Bourdieun ajattelussa on keskeisessä asemassa käytäntöjen rooli siinä, miten sosiaalinen todellisuus meille näyttäytyy. Bourdieun kehittämä habituksen käsite viittaa yhteiskunnallisesti määrittyneeseen ruumilliseen dispositioon, joka ehdollistaa ja mahdollistaa toimintamme, asioiden mielekkääksi kokemisen ja niiden näyttäytymisen meille ylipäänsä. Habituksella on Bourdieun ajattelussa huomattavasti keskeisempi rooli kuin rationaalisella valinnalla tai kognitiolla ja habituksen käsitteen voikin ajatella olevan näiden korvaaja. Bourdieun toinen keskeinen käsite, sosiaalinen kenttä, taas kuvaa yhteiskunnan jakautumista alueisiin, joilla ihmiset ja ryhmät kilpailevat toisiaan vastaan eri symbolisen pääoman muotojen hallinnasta (kulttuurinen, sosiaalinen ja taloudellinen). Näitä alueita ovat vastaavasti taide, seurapiirit, tiede, talous ja niin edelleen. Bourdieu väittää, että on mahdollista tuottaa objektiivinen kuvaus yksilön sosiaalisesta asemasta tarkastelemalla hänen pääomansa rakennetta. Martin Heidegger esittää varhaisessa pääteoksessan Oleminen ja aika hermeneuttisen analyysin olemisen käsitteestä ja sen kytkeytymisestä aikaan. Oleminen ja aika ottaa tarkastelunsa 2
lähtökohdaksi ihmisen ja hänelle näyttäytyvän olemisen, joka saa eksistenssin, käsilläolevan ja esilläolevan muodot. Eksistenssi on ihmisen olemisen tapa, käsilläoleva taas välineiden, joiden kanssa olemme tekemisissä ja esilläoleva tarkkailun alaisena olevien ilmiöiden tapa olla objekteina. Habituksella on Heideggerin ajattelussa vastinparinsa Daseinin käsitteessä. Heidegger käyttää Daseinin käsitettä käsitettä ihmisen sijaan, ja se tarkoittaa suoraan käännettynä olemassaoloa ja sanan osat da ja sein siinä/tässä olemista. 1 Se viittaa ihmisen tapaan olla aina jossakin paikassa, siten että todellisuus näyttäytyy tähän paikkaan ja ihmisen kulttuuriseen positioon nähden, ei objektiivisesti ei-mistään ja kaikkialta käsin. Täälläolo on yksilöihin kiinnittynyt käyttäytymisen muoto eikä siis ole samanmerkityksinen ihmisorganismin kanssa. Se viittaa ihmisen kontekstisidonnaiseen, läsnäolevaan ja maailman kanssa toimivaan tapaan olla ja on vastakäsite näkemykselle, jossa ihmistä pidetään maailmasta irrallisena tietoisuutena, joka ottaa kohteita tarkastelunsa alaisiksi. Täälläolo saadaan sosialisaatiossa ja täten yhteisö on valmiuksiemme ja toimintamme ontologinen lähtökohta. Heidegger ei kiistä myös ihmisen ja kohteen välisen subjekti-objekti -suhteen mahdollisuutta, mutta katsoo sen olevan riippuvainen asioiden meille näyttäytymisestä käytännöllisen tekemisisissäolemisen kautta. Jotta voimme tarkastella asioita meistä riippumattomina entiteetteinä, on meillä aina jo valmiiksi oltava niihin käytännöllinen suhde toimintaympäristönämme. Heidegger kutsuu maailmaksi (Welt) taustakontekstia, joka tekee asioiden näyttäytymisen mahdolliseksi ja jonka perusteella ne ovat aina jo valmiiksi jollakin tavalla ymmärryksemme piirissä. Maailman käsite on melko samamerkityksinen kuin Bourdieun sosiaalinen kenttä, tosin Bourdieu näkee kentän olevan ensi sijassa sosiaalisten kamppailujen areena kun taas Heidegger ei pyri antamaan maailmalle lopullista olemuksellista tulkintaa. Heideggerin mukaan olemisen tutkimus, fundamentaaliontologia, on mahdollinen vain tulkinnallisena tarkasteluna, joka parantaa meillä jo olevaa ymmärrystä ilmiöstä. Hän ei siis pyri saavuttamaan objektiivisia tuloksia, vaan katsoo, että asioiden meille näyttäytymisen ehtojen tarkastelu edellyttää, että ne jo näyttäytyvät meille ja näin ollen ehtojen kuvaus voidaan tuottaa vain kulttuurin sisältä käsin, hermeneuttisesti. Emme voi myöskään saattaa tätä kuvausta valmiiksi vaan pyrkiä vain aina selkiyttämään ymmärrystämme lisää. 1 Tästä eteenpäin täälläolo Reijo Kupiaisen suomennoskäytäntöä noudattaen. 3
Bourdieun ja Heideggerin yksi merkittävä eroavaisuus on tieteenfilosofinen, Bourdieu nimittäin katsoo olevan mahdollista tutkia käytäntöjä ja asioiden näyttäytymistä objektiivisesti, kun taas Heidegger katsoi tällaisen tarkastelun olevan mahdollinen vain hermeneuttisena, tulkinnallisena toimintana, joka ei koskaan saavuta tyhjentävää lopputulosta. Bourdieun tutkimuksella on toisaalta emansipatorinen tiedonintressi, siinä missä Heidegger pyrkii vain tuottamaan parhaan mahdollisen kuvaksen tutkimistaan ilmiöistä. Hubert Dreyfus ja antropologi Paul Rabinow käsittelevät kysymystä Bourdieun objektiivisuutta korostavan tieteenteoreettisen ajattelun ongelmallisuudesta ovat Hubert Dreyfus ja antropologi Paul Rabinow artikkelissaan Can there be a Science of Existential Structure and Meaning?. Artikkelissa esitetään, että Bourdieun harjoittama analyysi perustuu kyseenalaiselle oletukselle, että ihmisenä olemisen merkitys voidaan esittää tieteellisesti ja kulttuurit ylittävästi yksiselitteisellä tavalla, joka siis Bourdieun tapauksessa on eri pääomalajien tavoittelu sosiaalisilla kentillä. Heideggerilaisesta lähtökohdasta käsin Dreyfus ja Rabinow esittävät, että ihmisen olemusta on mahdotonta eksplikoida tyhjentävästi ja objektiviisesti, sillä olemuksemme perustuu esikielellisille käytännöille, joita ei voi täysin tuoda tieteellisen kielen piiriin. Pyrin tutkielmassani Dreyfusin ja Rabinowin muotoilemasta lähtökohdasta käsin tarkentamaan Bourdieun ajattelun suhdetta hermeneutiikkaan ja tarkastelemaan heidän Bourdieuta kohtaan osoittamaansa arvostelua myös kriittisesti. Tuon Bourdieun tieteenteoreettisten ja -filosofisten tekstien lähiluvun kautta esiin, millaisista lähtökohdista hän työtään loppujen lopuksi teki, mitä hän on velkaa saksalaiselle fenomenologiselle hermeneutiikalle ja mitä hän olisi voinut vielä siltä oppia. Toisaalta pyrin näyttämään millaisia etuja Bourdieun ajatuksella fenomenologisesta sosiologiasta kriittisenä tieteenä voidaan saavuttaa. Bourdieu teki työtään erityisesti purkaakseen valta-asetelmia ja tämä on lähtökohta, jonka erityisesti Heideggerin varhainen ajattelu ohittaa. Esitän tutkielmassani, että Bourdieun ja Heideggerin lähestymistavoilla on annettavaa toisilleen: Bourdieun sosiologia olisi tieteenfilosofisesti kestävämpää, mikäli hän myöntäisi sen perustuvan hermeneuttiselle tarkastelulle ja luopuisi objektiivisuuden ihanteesta. Toisaalta Heideggerin filosofiaa olisi Bourdieun kriittisestä lähestymistavasta ammentamalla mahdollista kehittää kriittiseksi ajatteluksi, joka kyseenalaistaisi yhteiskunnallisia valtarakenteita. 4
3. TYÖN KULKU Aloitan tutkielmani käsittelemällä Heideggerin filosofiaa kaudelta ennen hänen ammatillisella urallaan tapahtunutta käännettä ( kehre,heideggerin oma termi). Esittelen siis hänen filosofiaansa siinä muodossa, jonka se saa Oleminen ja aika teoksessa, sekä teoksen julkaisua edeltäneessä samoja teemoja käsittelevässä luentosarjassa Prolegomena zur Geschichte des Zeitbegriffs. Asetan Heideggerin filosofian myös sen aatehistorialliseen kontekstiin. Kiinnitän huomiota Heideggerin ihmiskäsitykseen ja kritiikkiin, jota Heidegger esittää filosofista traditiota kohtaan. Painotan erityisesti Olemisen ja ajan transsendentalistisen, dualistisen ja kognitivistisen ihmiskäsityksen kritiikkiä ja nostan esiin teoksen tavan nähdä käytännöllinen asioiden kanssa tekemisissä oleminen ensisijaisena tietoisuuteen nähden. Seuraavaksi esittelen Pierre Bourdieun ihmiskäsitystä hänen teoreettisten kirjoitustensa kautta. Päälähteinäni käytän Esquisse d une théorie de la pratiquea, Meditations pascaliennesia sekä Refleksiiviseen sosiologiaan teosta. Pyrin muodostamaan yhtenäisen kuvan Bourdieun metodiikasta ja sen filosofisista taustaoletuksista siinä muodossa kuin hän sen näissä teoksissaan esittää. Viittaan myös muihin Bourdieun teoksiin, mutta jätän hänen empiiriset tutkimuksensa suurelta osin huomiotta. Erityisesti kiinnitän huomiota hänen ihmisyyttä, sosiaalisuutta, ruumiillisuutta ja tietoa koskeviin ajatuksiinsa. Aatehistoriallisen kontekstin avaamiseksi suhteutan Bourdieun ajattelua lyhyesti strukturalismiin, sosiologiseen toimintateoriaan sekä Maurice Merleau- Pontyn fenomenologiaan. Esiteltyäni Bourdieun ja Heideggerin tutkielmani kannalta keskeisiä piirteitä ryhdyn vertailemaan niitä keskenään. Tällöin tarkastelen Bourdieun habituksen ja sosiaalisen kentän sekä Heideggerin täälläolon ja maailman suhdetta. Osoitan näiden käsitteiden läheisen yhteyden ja keskeisen aseman molempien ajattelijoiden työssä. Bourdieun ja Heideggerin lähestymistapojen erojen esiintuomiseksi kiinnitän huomioni seuraavaksi heidän tieto- ja tiedekäsityksiinsä. Tässä yhteydessä operoin fenomenologian, prakseologian 2, sosiologian ja objektiivisuuden käsitteillä ja tarkastelen, mikä Bourdieun ja Heideggerin suhde näihin on. Keskeiseksi eroksi ajattelijoiden välille muodostuu Heideggerin fenomenologialle antama matalampi tietostatus. Hän näkee inhimillisten käytäntöjen merkityksen olevan lopulta objektiivisen 2 Prakseologia on Bourdieun nimeämä tieteenala, joka tutkii sosiaalisia käytäntöjä. Tätä ei tule sekoittaa Ludwig von Misesin taloustieteelliseen prakseologiaan. 5
tieteen ulottumattomissa, sillä inhimillinen merkityksellisyys katoaa kun siirrytään tarkastelemaan ilmiöitä välittömän käytännön ulkopuolelta. Bourdieu taas haluaa pitää kiinni sosiaalisen pääoman tavoittelusta ihmiselämän objektiivisena ja ylihistoriallisena piirteenä. Täten Bourdieu katsoo, että inhimillisten käytäntöjen merkitys voidaan lopulta paljastaa. Tutkielmani lopuksi vedän aiemmin käsitellyt kysymykset yhteen ja esittelen johtopäätökseni: Bourdieu on lainannut Heideggerin fundamentaaliontologialta sen tavan nähdä ihminen käytännöllisesti ohjautuvana, kontekstiin ja näkökulmaan sidottuna olentona. Bourdieu ei kuitenkaan hyväksy heideggerilaista immanentin ymmärryksen rajallisuuden ajatusta, vaan katsoo, että rajallisuus voidaan ylittää ja olemassaolollemme voidaan antaa tieteellisesti pätevästi merkitys. Täten Bourdieu ei tee fundamentaaliontologiaa heideggerilaisessa mielessä, vaan edustaa tieteenteoreettisesti eräänlaista fenomenologian ja objektivismin hybridiä. 4. ALUSTAVA SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 10 sivua 1.1. TUTKIMUSKYSYMYS JA SEN RELEVANSSI 1.2. BOURDIEU JA HEIDEGGER: AJATTELU JA URA 2. MARTIN HEIDEGGERIN VARHAISFILOSOFIA 20 sivua 2.1. FILOSOFINEN TRADITIO: TRANSSENDENTALISMI, TIETOISUUS, REALISMI 2.2. LÄHESTYMISTAPA: FENOMENOLOGIA, FUNDAMENTAALIONTOLOGIA 2.3. IHMINEN LÄHTÖKOHTANA: OLEMASSAOLON MUODOT JA NIIDEN KYTKEMINEN IHMISENÄ OLEMISEEN 6
3. PIERRE BOURDIEU: FILOSOFINEN SOSIOLOGI 20 sivua 3.1. SOSIOLOGIA KÄYTÄNTÖJEN TUTKIMUKSENA 3.2. HABITUS, KENTTÄ JA SOSIAALINEN PÄÄOMA 3.3. OBJEKTIIVINEN FENOMENOLOGIA 4. MAHDOLLISTAVA TAUSTAKONTEKSTI: 30 sivua HEIDEGGER BOURDIEUN TAUSTALLA 4.1. MAAILMA JA TÄÄLLÄOLO = KENTTÄ JA HABITUS? 4.2. FUNDAMENTAALIONTOLOGIA, FENOMENOLOGIA JA PRAKSEOLOGIA 4.3. IHMISLUONTO, ONKO SITÄ? KYSYMYS OBJEKTIIVISUUDESTA 4.4. KRIITTISYYS JA YHTEISKUNNALLISUUS 5. PÄÄTELMÄT 10 sivua 5.1. EROT JA YHTÄLÄISYYDET 5.2. FENOMENOLOGISEN YHTEISKUNTATIETEEN MAHDOLLISUUS 7
KIRJALLISUUS JA KESKEISTEN TEOSTEN ROOLI TUTKIELMASSA: Heidegger, Martin: Sein und Zeit,Oleminen ja aika - Tutkimuksen yksi päälähde, jossa Heidegger esittää systemaattisessa muodossa käsityksensä ihmisenä olemisesta. Taideteoksen alkuperä Silleen jättäminen Kirje humanismista sekä Maailmankuvan aika Tekniikka ja käänne Esitelmiä ja kirjoituksia: Osa II. Johdatus metafysiikkaan. -Heideggerin tuotannossaan hahmottaman käänteen yksi ilmaisu. Mitä on metafysiikka? Prolegomena zur Geschichte des Zeitbegriffs - Heideggerin Olemisen ja ajan julkaisua edeltänyt luentosarja. Teoksessa Heidegger suhteuttaa itseään filosofiseen traditioon systemaattisesti ja käsittelee fundamentaaliontologian suhdetta tieteeseen. Bourdieu, Pierre: Sosiologian kysymyksiä Refleksiiviseen sosiologiaan L ontologie politique du Martin Heidegger - Bourdieun kirja Heideggerista, jossa otetaan etäisyyttä tämän poliittiseen filosofiaan. 8
aisons pratiques sur la théorie de l a tion -Sisältää paljon metodologisia pohdintoja ja viittauksia Heideggeriin, muun muassa haastattelun, jossa Bourdieu sanoo sosiaalisen kentän ja habituksen vastaavan Heideggerin Weltin ja Daseinin käsitteitä. Esquisse pour une auto-analyse Le Sens Pratique - Bourdieun toimintateorian toinen keskeinen peruskivi. La Distinction: critique sociale du jugement Choses dites Esquisse d une théorie de la pratique - Ensimmäinen systemaattinen esitys, jossa Bourdieu esittelee keskeiset toimintateoreettiset käsitteensä Meditations pascaliennes -Bourdieu käsittelee filosofisia kysymyksiä ja suhdettaan filosofiaan Adorno & Marcuse: Valistuksen dialektiikka - Kriittisen teorian peruskiviä, jota käytän Bourdieun asemoimiseen yhteiskuntakriittisenä ajattelijana. Bohman, James: Practical Reason and Cultural Constraint: Agency in Bourdieu s Theory of Practice -Artikkeli käsittelee Bourdieun ja Heideggerin suhdetta laajasti. : World Disclosure and Radical Criticism Brubaker, Rogers: Social Theory as Habitus Carr, David: The Question of the Subject: Heidegger and the Transcendental Tradition - Heideggerin suhde transsendentalismiin. 9
Cerbone, David R: World, World-entry and Realism in Heidegger - Heideggerin suhde realismiin sekä mailman käsitteen avaamista. : Heidegger and Dasein s Bodily Nature: What is the Hidden Problematic? Dreyfus, Hubert: Coping With Things-In-Themselves: A Practice-Based Phenomenological Basis of Realism : Being-In-The-World -Dreyfusin kommentaari Olemisesta ja ajasta, jossa on tiivistettynä hänen tapansa lukea teosta. Sisältää paljon viitteitä Bourdieuhun. Dreyfus & Rabinow: Michel Foucault. Beyond structuralism and Hermeneutics : Can There Be a Science of Existential Structure and Meaning? - Työni kannalta hyvin keskeinen artikkeli, jossa pohditaan Bourdieun ja Heideggerin lähestymistapojen eroja ja yhtäläisyyksiä. Gadamer, Hans-Georg: Hermeneutiikka - Gadamer avaa heideggerilaista ajatusta ymmärryksestä ontologisena perusperiaatteena eli hermeneutiikan ontologista käännettä Gethmann-Siefert & Pöggeler: Heidegger und die praktische Philosophie Gronow, Antti: Bourdieu ja pragmatismi: toimintatavat, habitus ja sosiaalisuuden luonne - Tämä sekä edellinen teos auttavat hahmottamaan Bourdieuta ja Heideggeria yhdistävää pragmatistista linkkiä. Habermas, Jürgen: Erknenntnis und Intresse - Teos, jossa Habermas esittää teoriansa tiedonintresseistä. Käytän tätä pohtiakseni Bourdieun ja Heideggerin suhdetta tietoon ja sen käyttötapoihin sekä tieteen pätevyysalueeseen. Harvey, L.: Critical Social Research -Teos avaa kriittisen sosiaalitutkimuksen tieteenteoriaa ja auttaa minua pohtimaan Bourdieun kriittistä lähestymistapaa 10
Immanen, Mikko: Nuori Herbert Marcuse ja historiallisuuden ratkaistu arvoitus: heideggerilainen marxismi -Immanen yhdistää artikkelissaan Heideggerin yhteiskunnalliseen kriittisyyteen ja täten mahdollistaa Heideggerin ja Bourdieun lähentämisen. Joas & Knöbl: Social Theory - Sisältää hyvän luvun Bourdieun metodologiasta filosofisesta perspektiivistä. Kusch, Martin: Ymmärtämisen haste - Hyvä suomenkielinen esitys fenomenologis-hermeneuttisen ajattelun historiasta. Kögler, Hans-Herbert: The Power of Dialogue: Critical Hermeneutics after Gadamer and Foucault - Teos avaa kriittisen hermeneutiikan käsitettä, jota ehdotan Bourdieun ja Heideggerin lähestymistapojen yhdistelmäksi. Merleau-Ponty, Maurice: Phénoménologie de la perception - Merleau-Pontyn filosofinen pääteos on tärkeä Bourdieun habituksen teorian kannalta ja auttaa myös suhteuttamaan Bourdieuta ja Heideggeria. Philipse, Herman: Questions of Method: Heidegger and Bourdieu Pihlström, Sami & Kristina Rolin & Floora Ruokonen (toim.): Käytäntö. Suomen filosofisen yhdistyksen tutkijakollokvio Helsingissä 10. 11.1.2002. -Käytännön käsitteen avaamiseksi. Purhonen, Semi & Roos, J.P. (toim.): Bourdieu ja minä. Näkökulmia Pierre Bourdieun sosiologiaan. - Sisältää hyviä muun muassa Bourdieun tieteenteoriaa sekä suhdetta pragmatismiin käsitteleviä suomenkielisiä artikkeleja. Taylor, Charles: To Follow a Rule - Käsittelee Bourdieun kognitivismin kritiikkiä, joka on lähellä Heideggeria sekä Heideggerin ja Bourdieun suhdetta. Tontti, Jarkko (toim.): Tulkinnasta toiseen. Esseitä hermeneutiikasta. 11
- Sisältää esseen Heideggerista sekä kriittisestä hermeneutiikasta. 12