Kaavan ehdotusvaiheen kuulemisesta saadut lausunnot ja muistutukset

Salon kaupunki Näsen kartanon tuulipuiston osayleiskaava 82129132-03 Kaavan ehdotusvaiheen kuulemisesta saadut lausunnot ja muistutukset Näsen kartanon tuulipuiston osayleiskaavan ehdotusvaiheen kuulemisen aineisto (kaavaehdotus) oli yleisesti nähtävillä 17.1. - 18.2.2013. Ehdotuksesta saatiin 11 lausuntoa ja 11 muistutusta. Seuraavassa on yhteenveto lausunnoista ja muistutuksista sekä kaavoittajan vastineet. Sisällys 1. Yleisvastine 3 1.1 Melu 3 1.2 Välke 5 1.3 Maisema 6 1.4 Metsot 7 1.5 Sijainnin edullisuuteen liittyvät vaikutukset 8 1.6 Muutokset tuulivoimaloiden lukumäärään 9 2. Lausunnot 9 2.1 Varsinais-Suomen liikenne-, elinkeino- ja ympäristökeskus 9 2.1.1 Kaavoittajan vastine 11 2.2 Finavia 11 2.2.1 Kaavoittajan vastine 11 2.3 Fingrid Oyj 11 2.3.1 Kaavoittajan vastine 11 2.4 Länsi-Uudenmaan maakuntamuseo 12 2.4.1 Kaavoittajan vastine 12 2.5 Liikenneturvallisuusvirasto Trafi 13 2.5.1 Kaavoittajan vastine 13 2.6 Rakennus- ja ympäristölautakunta, Salon kaupunki 13 2.6.1 Kaavoittajan vastine 13 2.7 Raaseporin kaupunki 13 2.7.1 Kaavoittajan vastine 14 2.8 Puolustusvoimat, Pääesikunta 15 2.8.1 Kaavoittajan vastine 15 2.9 Varsinais-Suomen liitto 15 2.9.1 Kaavoittajan vastine 15 2.10 Varsinais-Suomen maakuntamuseo 16 2.10.1 Kaavoittajan vastine 16 2.11 Varsinais-Suomen Pelastuslaitos 16 2.11.1 Kaavoittajan vastine 16 3. Muistutukset 16 3.1 Airisto Kari-Matti 16 3.1.1 Kaavoittajan vastine 18 3.2 Huttunen Jarkko ja 10 allekirjoittanutta 20 3.2.1 Kaavoittajan vastine 22 3.3 Huttunen Jarkko 23 3.3.1 Kaavoittajan vastine 23 3.4 Huttunen Jarkko 23 3.4.1 Kaavoittajan vastine 23 1

3.5 Nore Kari 23 3.5.1 Kaavoittajan vastine 26 3.6 Nyberg Wilhelm, Wallenius Thomas, Kipinoinen Matti 26 3.6.1 Kaavoittajan vastine 27 3.7 Nykopp Maija, Nykopp Markku, Jarho Kaija 28 3.7.1 Kaavoittajan vastine 29 3.8 Salon luonnonmetsäsäätiö 30 3.8.1 Kaavoittajan vastine 32 3.9 Sirkiä Timo ja Jaana 32 3.9.1 Kaavoittajan vastine 34 3.10 Turun lintutieteellinen yhdistys r.y. 34 3.10.1 Kaavoittajan vastine 35 3.11 Örnmark Anders 36 3.11.1 Kaavoittajan vastine 39 2

1. Yleisvastine 1.1 Melu Raportissa "Ympäristöhallinnon ohjeita 4/2012 Tuulivoimarakentamisen suunnittelu" on todettu melun osalta, etteivät Valtioneuvoston päätöksen 993/1992 mukaiset melutason yleiset ohjearvot sovellu tuulivoimamelun haittojen arviointiin ja ohjeessa annetaan suunnitteluohjearvot tuulivoimamelulle. Ympäristöministeriö on kuitenkin useaan otteeseen (mm. Ympäristöministeriön sähköpostiviesti ELYihin tuulivoimamelun ohjearvojen soveltamisesta, Nunu Pesu 24.9.2012) korostanut tuulivoimamelun suunnitteluohjearvojen olevan ensisijaisesti suunnittelun ja riskienhallinnan apuväline. Ympäristöministeriön viestissä 24.9.2012 todetaan myös, että "Tuulivoimarakentamisen kaavoituksen ja lupamenettelyjen ollessa kesken tulee tapauskohtaisesti arvioida tuulivoimamelun suunnitteluohjearvojen soveltamisen tarve ja tarkoituksenmukaisuus kussakin tilanteessa." Kaavaehdotusta varten melumallinnukset on päivitetty vastaamaan tarkentunutta voimaloiden sijoittelua. Mikäli jatkosuunnitelmissa harkittavat tuulivoimalaitokset eroavat kaavavaiheen selvityksistä merkittävästi, tulee melun vaikutusarviot tarkistaa vastaamaan uusia suunnitelmia. Useammassa muistutuksessa oli moitittu A-painotuksen käyttämistä melutarkasteluissa ja edellytetty tuulivoimalaitosten melun taajuusjakauman huomioimista melutarkasteluissa. A-painotuksen on todettu vastaavan hyvin ihmisen kuulovastetta ja A-painotuksella laskettujen melun tunnuslukujen on puolestaan todettu korreloivan hyvin häiritsevyyden kanssa. Suomessa ympäristömeluun liittyvät ohje- ja raja-arvot on pääsääntöisesti annettu A- painotuksella, joten sen käyttäminen on moneltakin suunnalta perusteltua. Mitä tulee tuulivoimalamelun taajuusjakauman huomioimiseen melumallinnuksessa, näin on toimittukin kaikissa suunnittelun vaiheissa. Mallinnus huomioi myös tuulivoimaloiden melun yhteisvaikutuksen. Melumallinnukset on tehty SoundPlan 7.1 melulaskentaohjelmalla ja siihen sisältyvää Nord2000-melulaskentamallia käyttäen. SoundPlan melulaskentaohjelmistosta saa lisätietoa www.soundplan.eu internetsivustolta. Malli huomioi 3-ulotteisessa laskennassa mm. maastonmuodot sekä etäisyysvaimentumisen, ilman ääniabsorption, esteet, heijastukset ja maanpinnan absorptio-ominaisuudet sekä säätiedot. Nord2000-laskentamallin on todettu soveltuvan aiemmin käytettyjä laskentamalleja (esim. Pohjoismainen yleinen melulaskentamalli vuodelta 1982 sekä ISO 9613 teollisuusmelun laskentamalli vuodelta 1993) paremmin tuulivoimalaitosten melun mallintamiseen erilaisissa sääolosuhteissa merialueella sekä maa-alueilla (Di Napoli 2007). Nord2000 laskentamallissa äänenpainetaso tiettyyn laskentapisteeseen lasketaan 1/3 oktaavikaistoittain välillä 25 Hz ja 10 khz. Nord2000 laskentamalliin liittyvät laskentamallin kuvaukset on löydettävissä DELTA:n www-sivuilta osoitteesta: http://www.madebydelta.com/delta/business_units/tc/services+by+technol ogy/acoustics/low+frequency+noise/nord2000+reports+from+delta.page? Nord2000 -laskentamallin yleiskuvaus on esitetty raportissa 1719/01 (Nordic Environmental Noise Prediction Methods, Nord 2000, Summary Raport; DELTA 31.12.2001, revised 31.5.2002). 3

Tarkempaa tietoa laskentamallista saa projektiraporteista AV 1849/00 (Nord2000. Comprehensive Outdoor Sound Propagation Model. Part 1: Propagation in an Atmosphere without Significant Refraction; 31.12.2000, revised 31.3.2006) ja AV 1851/00 (Nord2000. Comprehensive Outdoor Sound Propagation Model. Part 2: Propagation in an Atmosphere with Refraction; 31.12.2000, revised 31.3.2006). Laskentamallin täydellinen kuvaus esitetään raportissa AV 1106/07 (Proposal for Nordtest Method: Nord2000 Prediction of Outdoor Sound Propagation; 27.3.2007, revised 10.1.2010). Melumallinnuksen mukaan tuulivoimalaitosten aiheuttamalle yli LAeq 40 db meluvyöhykkeelle sijoittuu yksi vakituinen asuintalo ja yksi loma-asunto, lisäksi LAeq 40 db meluvyöhykkeen rajalla on kaksi vakituista ja kolme loma-asuntoa. LAeq 35-40 db meluvyöhykkeelle sijoittuu noin parikymmentä vakituista ja kolmisenkymmentä loma-asuntoa. Mallinnuksen tuloskarttoja tutkittaessa tulee kuitenkin muistaa, etteivät melutasot alueella ole jatkuvasti mallinnuksen mukaiset, vaan tuulivoimamelu riippuu voimakkaasti tuulennopeudesta. Tuuliatlaksen mallinnusten mukaan keskituulennopeus 100-200 m korkeudella, eli tuulivoimalaitosten roottorien pyörimiskorkeudella, on 6,2-8,4 m/s. Melutasot on mallinnettu tuulennopeudella 8 m/s 10 m korkeudella maanpinnasta, mikä vastaa noin 12-13 m/s tuulennopeutta laitosten napakorkeudella 140 m maanpinnasta. Tuulennopeus laitosten toimintakorkeudella on siis suurimman osan ajasta pienempi kuin se tuulennopeus, jolla laitokset tuottavat valmistajan ilmoituksen mukaan eniten melua ja jolla melutasot on mallinnettu. Yhteisvaikutuksia mahdollisten lähialueiden tuulivoimahankkeiden kanssa ei ole arvioitu, koska niiden suunnittelu on niin varhaisessa vaiheessa, ettei niistä ole olemassa tarvittavia päätöksiä tai selvityksiä. Muistutuksessa esitetyn Näse II tuulivoimahankkeen osalta Raaseporin kaupunki päätti, ettei hankkeen tuulivoimaloita sijoiteta Raaseporin puolelle. Melun osalta muut hankkeet sijoittuvat niin etäälle, ettei merkittäviä yhteisvaikutuksia muodostu. Kaavoituksen tässä vaiheessa ei ole edellytyksiä tai perusteita arvioida melutasoja asuntojen sisätiloissa asunto- tai loma-asuntokohtaisesti, sillä lopullista päätöstä valittavasta tuulivoimalaitosmallista ei ole vielä tehty ja voimalaitokset eroavat toisistaan jonkin verran meluominaisuuksiltaan. Tehtyjen melutarkasteluiden perusteella voidaan kuitenkin arvioida, että ympäristön asuinrakennusten kohdalla normaalia rakentamistapaa vastaava ilmaääneneristävyys pääsääntöisesti riittää vaimentamaan tuulivoimalaitosten melun asumisterveysohjeen mukaisten sisätilojen meluohjearvojen alapuolelle myös pienillä taajuuksilla. Ympäristöministeriön tuulivoimarakentamisen oppaassa mainituista häiritsevyyskorjauksista on todettava, että niitä ei lisätä automaattisesti tuulivoimalaitosten meluun, sillä häiritsevimpien ominaisuuksien (amplitudimodulaatio) esiintyminen on voimakkaasti sääriippuvaista. Lisäksi melutason alhaisemmat suunnitteluohjearvot huomioivat jo tuulivoimalaitosten melun muuta melua häiritsevämmän luonteen. Ympäristöministeriön asettama tuulivoimaloiden melun mallinnus- ja mittausohjeistusta valmisteleva työryhmä on todennut mm. 17.5. järjestetyssä tilaisuudessa, ettei häiritsevyyskorjausten soveltamiselle ole suunnitteluvaiheessa perusteita. Suunnittelun lähtökohtana on se, että kohtuuttomat meluhaitat pyritään välttämään voimalaitosten sijoittelun ja laitevalintojen avulla. Mikäli haittoja kuitenkin ilmenee, on kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen virkansa nojalla mahdollista tehdä tai teettää tarvittavat selvitykset ja mittaukset ja arvioida niiden tulosten perusteella tarvetta rajoittaa voimalaitosten toimintaa. Tämä on aivan normaali menettelytapa millä tahansa muullakin teollisuudenalalla tai energiantuotannossa. 4

1.2 Välke Suomessa ei ole annettu varsinaisia ohjearvoja tuulivoimaloiden aiheuttamalle välkkeelle eli vilkkuvalle varjostukselle, joka vaikeuttaa hyväksyttävän tason määrittelyä. Yleisesti käytetään vuositasolla välkevaikutuksien rajana 8 tuntia tai 10 tuntia, kuten Tuulivoimarakentamisen suunnittelu (4/2012) ohjeessa on suositeltu. Esimerkiksi Saksassa on välkevaikutusten määrästä Worst Case tilanteessa määritetty raja-arvoksi 30 h/v ja 30 min/pv sekä ns. todellisessa tilanteessa (Real Case) kahdeksan tuntia vuodessa. Tanskassa todellisen tilanteen raja-arvona yleensä käytetään kymmenen tuntia vuodessa ja Ruotsissa kahdeksan tuntia vuodessa ja 30 minuuttia päivässä. Mallinnus on tehty WindPro ohjelmiston Shadow- moduulilla, joka on yleisesti käytetty välkelaskentamalli. Välkkeen todellista vuotuista määrää on vaikea arvioida, koska välkevaikutusten esiintyminen on hyvin riippuvainen sääolosuhteista. Mallinnuksella haetaankin todennäköistä vaikutustilannetta. Arvio tehdään käyttämällä 30 vuoden keskiarvoisia auringonpaisteisuus- ja tuulensuuntatietoja lähimmältä sääasemalta, josta kyseiset tiedot on saatavilla ja 80 % vuotuisella käyttöasteella. Kaavaehdotusta varten välkemallinnukset on päivitetty vastaamaan tarkentunutta voimaloiden sijoittelua ja voimalaitosten todennäköistä kokoa. Jos jatkosuunnitelmissa harkittavat tuulivoimalaitokset eroavat kaavavaiheen selvityksistä, tulee välkkeen vaikutusarviot tarkistaa vastaamaan uusia suunnitelmia. Välkemallinnuksen mukaan vähintään kahdeksan tunnin välkevaikutusalueella sijaitsee 1-3 vakituista ja 3-4 vapaa-ajan rakennusta riippuen tuulivoimaloiden napakorkeudesta. Välkealueelle, jossa välkkeen määrä ylittää 10 tuntia vuodessa jää napakorkeudesta riippuen 1-2 asuinrakennusta. Mallinnus ei huomioi puuston peittävää vaikutusta ja todellinen välkevaikutus riippuukin pääosin rakennuksia ympäröivästä puustosta ja metsän peitteisyydestä. Jos tuulivoimalat eivät näy suunnittelualueen läheisyydessä oleviin pihapiireihin, eivät ne myöskään aiheuta varjostusvaikutuksia. Yleensä välkevaikutuksia esiintyy tuulivoimalaitosten ympäristön asutuksilla auringon noustessa tai laskiessa ja joskus myös talvella päiväaikaan, riippuen häiriintyvän kohteen sijoittumisesta suhteessa tuulivoimaloihin. Tuulivoimaloiden pohjoispuolella mahdollisten välkevaikutusten esiintyminen ajoittuu syksystä kevääseen. Laitosten kaakkoispuolella välkevaikutukset ajoittuvat ilta-aikaan ja lounaispuolella aamuun. Jos todellinen välkevaikutusmäärä tulkitaan liian suureksi, voi tulla kyseeseen välkkeen rajoittaminen. Välkevaikutuksien rajoittaminen on suhteellisen yksinkertaista, joka voidaan toteuttaa liittämällä tarvittaviin voimaloihin välkkeen rajoitusjärjestelmät. Maailmalla rajoitusjärjestelmiä on käytössä useissa tuulivoimapuistoissa, ja asennus tapahtuu rakentamisen yhteydessä tai jälkikäteen. Rajoitusjärjestelmä käytännössä pysäyttää tietyn voimalaitoksen/voimalaitosten ajankohta, jolloin häiriintyvässä kohteessa esiintyy välkeilmiötä. Tiettyyn kohteeseen voidaan varsin luotettavasti ennustaa mallinnuksella milloin välkkeen esiintyminen on teoreettisesti mahdollista, kun tiedetään tuulivoimaloiden sijoittuminen ja dimensiot, koska teoreettinen mahdollisuus määräytyy auringon liikkeen mukaan. Rajoitusjärjestelmä tarkkailee, onko ympäristöolosuhteet ja tuulivoimalaitoksen toiminta sellaista, että välkettä voi esiintyä ja tiettyjen ehtojen täyttyessä tietty voimalaitos voidaan pysäyttää. Järjestelmään voidaan asettaa ennalta määritetty välkemäärän raja, joka sallitaan häiriintyvissä kohteissa. Yhteisvaikutuksia mahdollisten lähialueiden tuulivoimahankkeiden kanssa ei ole arvioitu, koska niiden suunnittelu on niin varhaisessa vaiheessa, ettei niistä ole olemassa tarvittavia päätöksiä tai selvityksiä. Muistutuksessa esitetyn Näse II tuulivoimahankkeen osalta Raaseporin kaupunki päätti, ettei hankkeen tuulivoimaloita sijoiteta Raaseporin puolelle. Välkkeen osalta muut hankkeet sijoittuvat niin etäälle, ettei yhteisvaikutuksia muodostu. Yleensä välkevaikutukset ulottuvat noin 10 kertaa roottorin halkaisijan matkalle. 5

Kokonaiskorkeuden laskeminen esim. 150 metriin ei välttämättä vaikuta merkittävästi välkehaittaan, vaan vaikutus riippuu enemmän roottorin halkaisijan koosta. 1.3 Maisema Näsenkartanon tuulivoimahankkeen maisemavaikutukset on arvioitu YVA - menettelyn yhteydessä. Arvioinnin alussa esitettiin lyhyesti maiseman ja kulttuuriympäristön suojelua koskevat tavoitteet, jotka osaltaan toimivat arvioinnin kriteerien lähtökohtina. Arvioinnissa on laadittu maisema-analyysi sekä käytetty suuntaa antavasti visuaalisten vaikutusten vyöhykkeitä. Näkyvyysanalyysikartan avulla on tunnistettu keskeiset maisematilat, joihin tuulivoimalat voivat näkyä. Neljä havainnekuvaa on laadittu esittämään tuulivoimaloiden näkyvyyttä ja kokoa suhteessa maisemaan 1-7 km etäisyydeltä hankealueesta. Havainnekuvapaikat on valittu sellaisista merkityksellisistä maisema-tiloista, jotka liittyvät erityiseen kulttuurimaisemaan, rakennettuun kulttuuriympäristöön tai virkistyksen kaukomaisemaan. Kuvat on valittu siten, että ne esittävät tuulivoimalat näkymään kaikkein selvimmin ko. alueilta eivätkä ne esitä tyypillistä tuulivoimaloiden näkymistä alueilla liikuttaessa tai oleiltaessa. Tuulivoimaloiden maisemavaikutusta on arvioitu maisema-analyysin, näkyvyysanalyysin, havainnekuvien sekä paikan päällä liikuttaessa tehtyjen havaintojen perusteella. Arvioinnissa on tulkittu tuulivoimaloiden näkymistä, vaikutusta maisemaan ja maiseman kokemiseen eri näkökulmista, kuten kulttuurimaiseman kerroksellisuus ja historiallisuus, asuminen, lomaasuminen, vesistön virkistyskäyttö sekä hankealueella jokamiehen oikeuteen perustuva virkistyskäyttö ja ulkoilu sekä tiellä liikkujan maisema. Maisemavaikutusten arvioinnissa on käytetty apuna YVA -selostuksessa esitettyä maisemallista vaikutuskarttaa (kuva 18-12). Asuin- ja loma-asuntojen kohdalla on alueella liikuttaessa tarkkailtu ja otettu arvioinnissa huomioon myös asumisen ja loma-asumisen lähiympäristö, oleskelualueiden suuntautuminen sekä lähiympäristössä voimaloiden näkyvyyteen vaikututtavat tekijät. Arvioinnissa havaintojen perusteella on laadittu kutakin etäisyysvyöhykettä koskevat synteesit. Erikseen on arvioitu vaikutuksia suojelullisesti merkittäviin maisema- ja kulttuuriympäristökohteisiin ja -alueisiin. Hankealueen kulttuurisesti merkittävimmät kohteet on kaavan laadinnassa otettu huomioon niiden säilyttämistä koskevilla merkinnöillä eikä tuulivoimaloita ole osoitettu näiden alueiden välittömään lähiympäristöön. Arvioinnin perusteella on todettu havaittavan ja koettavan maisemamuutoksen kulttuurisesti ja muute merkittävimmillä alueilla olevan voimakkaasti sidoksissa tarkastelijan sijaintipaikasta ja havaintosuunnasta. Latokartanon maisema-alueella ei ole hallitsevaa näkymäsuuntaa ja Perniönjokilaakson pohjoisosa sijaitsee voimaloiden näkymisen kannalta kaukana. Lomaasutuksen pihapiireistä näkyvyys tuulivoimaloihin on erityisesti puustosta johtuen erittäin rajoittunut. Havainnekuvat on laadittu kaavaehdotukseen sisältyvien tuulivoimaloiden mittojen mukaisesti. Taustakuvien kuvauksissa on käytetty SONY DSLR- A300 kameraa ja 35mm objektiivia, jonka vastaa valmistajan tietojen mukaan kinofilmikameran 52mm ns. normaaliobjektiivia. Tällöin kuvan syvyyssuhteet ja mittakaavat vastaavat ihmisen havaitsemaa. Taustakuvista on muodostettu yhdistämällä panoraama, mikä ylittää ihmisen näkemissektorin ja tuo siten esille katsetta siirtämällä havaittavan maisemanäkymän. Käytetyn etäisyysvyöhykeluokittelun osalta on tarpeen huomata, että vaikka luokittelussa on käytetty Näsenkartanoon suunniteltua pienempiä voimaloita, on luokittelun pohjana avoimempi ja tasaisempi maisemaympäristö kuin Näsenkartanon tuulivoimapuiston alueella eikä luokittelu ole siten suoraan sovellettavissa ao. kohteeseen. Arvioinnissa on siksi pyritty ottamaan huomioon ympäristöministeriön tuulivoimaloiden maisemavaikutusten arviointia koskevassa oppaassa esitettyjä arviointeja laajentavia kriteerejä. 6

Tuulivoimalan rakentamisen ja kokoamis-pystyttämisalueen pinta-ala on noin 0,5 ha, mikä vastaa enintään noin 0,5 % yleiskaava-alueen pinta-alasta tai tuulivoimalan ympärille muodostetun noin 0,5 km säteisen ympyrän pinta-alasta. Tuulivoimalat sijoittuvat tyypillisesti noin 0,5 km etäisyydelle toisistaan, minkä johdosta voimaloiden väliin jää metsäaluetta latvustoineen rajoittamaan useamman tuulivoimalan näkymistä. Yleiskaava-alueen tiestö sijoittuu pääosin alueen laaksomuodostumiin, joissa maisemassa voimakkaammin muutoin näkyviä louhintaa tai pengerryksiä ei merkittävässä määrin ole tarpeen tehdä. Tuulivoimaloiden rakentamispaikoilla tehdään maisemointeja. Tuulivoimahankkeen rakentaminen ei edellytä uuden sähkönsiirtolinja rakentamista eikä siltä osin vaikuta maisemaan. Sähköaseman vaikutus maisemaan on metsämaaston ympäröivän sähkölinjan varrella paikallinen. Raaseporin puolelta mainituista tuulivoimahankkeista ei ole viranomaispäätöksiä, joten niiden toteutumisesta, laajuudesta, voimaloiden koosta yms. ei ole varmuutta. Edellisen perusteella maisemavaikutusten arviointi on tehty huolella eri näkökulmia ja maiseman ominaisuuksia tarkastellen. 1.4 Metsot Metso on ympäristöministeriön laatimassa vuoden 2010 uhanalaisuusluokituksessa valtakunnallisesti silmällä pidettävä (NT) laji. Bird Life Suomi on luokitellut metson alueellisesti uhanalaiseksi. Metso sisältyy lintudirektii in I- liitteen lajiluetteloon sekä on Suomen vastuulaji. Metsästyslaissa metso on luokiteltu riistaeläimeksi. Metsojen soidin ajoittuu aamuun. Tuulisella säällä soidin lakkaa muun muassa soidinäänien kuulumisen estymisestä. Tuulivoimaloista lähtevä ääni on tuolloin voimakkaimmillaan. Metson soidinäänen kantamiselle parhaat olosuhteet ovat kuulaat kevätaamut, jolloin yleensä ei juuri tuule, eivätkä tuulivoimalat aiheuta silloin melua. Metsokannan voimakas vähentyminen 1960-luvulta lähtien johtuu pääosin tuolloisista voimakkaista laajoista avohakkuista. Keski-Suomen Metsoparlamentti on todennut, että nämä monesti männylle uudistetut aukot ovat ensiharvennusiässä. Monin paikoin metsot ovat ensiharvennuksen jälkeen palanneet vanhoille elinalueilleen. Viimeisimpien tutkimusten mukaan käsitys metsosta yksinomaan vanhojen ja syrjäisten metsien lajina ei vastaa nykykäsitystä. Metsoilla tapahtuu soidinpaikkojen kiertoa myös nuoriin metsiin, mikä mahdollistaa metsojen soitimien jatkumisen ja uusien soidinalueidenkin muodostumisen. Samoin kuin metsätalous on heikentänyt metsokantaa, on metsänhoitotoimilla mahdollisuus luoda uusia metsoille sopivia elinympäristöjä. Metsoparlamentti on muun muassa julkaissut ohjeet hakkuiden ja hoitotoimien suorittamisesta metsometsissä. Storhuvudbergenin soidinalueen lisäksi Perniön metsäylängöllä on yleisesti metsojen kannan kehityksen kannalta myönteistä potentiaalia etenkin, kun noudatetaan metsojen elinympäristövaatimukset huomioon ottavia metsänhoitosuosituksia. YVA -menettelyn aikana käynnistettiin Näsenkartanon tuulivoimapuiston aluetta koskeva metsojen soidinpaikkaselvitys. Tällöin havaittiin ennakkotietojen mukainen Storhuvudbergenin soidinpaikka. YVA-selostuksesta annettujen mielipiteiden perusteella soidinpaikkaselvitys uusittiin keväällä 2012, jolloin soidinpaikan sijainti ja painopiste poikkesi aiemman selvityksen tuloksesta ja vastaa paremmin paikallisten lintuharrastajien näkemystä soidinkeskuksen ja alueen sijainnista. Mahdollisia syitä eroavaisuuteen ovat todennäköisimmin soitimen ja selvityksen ajankohtaan liittyviä. Molemmat selvitykset tehtiin Keski-Suomen metsoparlamentin ohjeen periaatteiden mukaan. Kummankin selvityksen tavoitteena oli löytää ja merkitä 7

suunnittelukarttoihin soidinalueet, jotta ne voitaisiin ottaa huomioon voimaloiden sijoituspaikkojen suunnittelussa. Kaavaehdotuksen laatimisen yhtenä lähtökohtana oli metsojen soidinpaikan huomioiminen. Vuoden 2012 selvityksen mukaan soidinpaikan keskus sijaitsee metsätien molemmin puolin. Kaavaehdotuksesta saadun palautteen mukaan soidinpaikan rajaus painopiste vaihtelevat jossain määrin vuosittain. Storhuvudbergenin soidinpaikka muodostuu soidinkeskuksen lisäksi vanhempien metsokukkojen soidin/päiväreviireistä sekä mahdollisista nuorempien etäämpänä keskuksesta pysyvien metsokukkojen reviireistä (selvityksessä todennäköiseksi soidinreviiriksi määritellyt alueet). Soidinpaikkaan liittyvät sen lounais- ja kaakkoispuolella sijaitsevat päiväreviirialueet. Nähtävillä olleessa kaavaehdotuksessa voimaloita ei ollut sijoitettu soidinkeskuksen alueelle. Kaavaehdotuksesta esitetään poistettavaksi kaksi tuulivoimaloiden paikkaa. Voimala nro 2 sijoittui metson mahdollisten soidinreviiviirien tuntumaan. Voimala nro 1 sijoittui metsojen päiväreviiriksi soveltuvalle alueelle. Havaitut soidinreviirit on otettu kaavaehdotuksessa huomioon alueet säästävällä luo-1-merkinnällä, mikä mahdollistaa usean metsokukon soitimen alueella. Kahden tuulivoimalan poistaminen turvaa myös soidinkeskuksesta etäämmällä sijaitsevien soidin- ja päiväreviirien säilymisen ja siten turvaa edellytykset soidinpaikan säilymiselle. Soidinkeskusta lähinnä on voimala numero 3, joka sijaitsee havaitulla metsojen päiväreviirialueella. Alue säilyy pääosaltaan rakentamattomana, mikä mahdollistaa metsojen ruokailun ja lepäilyn alueella edelleenkin, eikä siten vaaranna soidinpaikan jatkuvuutta. Tuulivoimaloiden toiminnan lähelle kuuluva ääni on jatkuvaa eikä sisällä äkillisiä piirteitä. Voimaloiden näkyminen rajoittuu puuston latvustokerroksen vuoksi, mikä peittää visuaaliselta häiriöltä. Edellisen perusteella ei voida tunnistaa päiväreviirialueelle kohdistuvia merkittäviä häiriövaikutuksia. Tuulivoimarakentaminen alueella voidaan ajoittaa siten, että häiriö ei kohdistu soitimella tai pesimässä oleviin metsoihin ja huoltokäynneissä voidaan ottaa huomioon metsojen soitimen vuorokautinen ajoittuminen varhaiseen aamuun. Häiriöiden aiheutuminen alueella liikkumisesta jää siten vähäiseksi. Toisaalta Nybyn-Olhavan tuulipuiston rakentamisen aikana havaittiin toimiva metson soidin noin puolen kilometrin etäisyydellä rakennuspaikasta. Lähin voimala Näsenkartanon tuulivoima-alueella soidinkeskuksesta sijaitsee yli 400 m etäisyydellä. Kahden tuulivoimalan poistamisen jälkeen suunnittelualueen länsiosassa häiriöiden aiheutuminen alueella liikkumisesta jää siten vähäiseksi. Liikennöinti alueella moottorikäyttöisillä laitteilla on jo nyt rajoitettu lukitulla puomilla. Kaavaehdotuksen laatimisessa metsojen elinympäristö ja soidinpaikka on otettu huomioon siten, että metsojen lisääntymismahdollisuudet alueella säilyisivät edelleen. 1.5 Sijainnin edullisuuteen liittyvät vaikutukset Näsenkartanon tuulivoima-alue sijaitsee infrastruktuurin rakentamisen ja siitä seuraavien ympäristövaikutusten kannalta edullisella paikalla. Kantatie 52 muodostaa seudullisen liikenneväylän, mikä mahdollistaa hyvät yhteydet valtatieverkkoon ja siten tuulivoimakomponenttien sujuvan kuljettamisen. Yleiskaava-alueen tiestö voidaan liittää suoraan kantatiehen ilman uusien tieurien avaamista. Alueen nykyinen tiestö muodostaa lähtökohdan tuulivoimahankkeen tiestön kehittämiselle tuulivoimaloiden komponenttien kuljettamiseksi. Kokonaan uudet tai parannettavat tiet liittyvät pääosin tuulivoimaloille johtavista pistoteistä. 8

Kaava-alueen läpi johtaa 110 kv sähkölinja, johon tuulivoima-alue voidaan liittää suoraan linjan yhteyteen rakennettavan sähköaseman välityksellä. Täten sähkönsiirtoa varten ei tarvitse rakentaa uutta sähkönsiirtolinjaa ja siten vältetään uuden sähkönsiirtolinjan rakentamisen aiheuttamilta maankäyttö- ja ympäristövaikutuksilta. Kunkin tuulivoimalan yhteydessä tarvittavien kenttäalueiden pinta-ala on noin 0,5 ha. Kaikkien tuulivoimaloiden kenttäalueiden yhteenlaskettu pintaala on hieman alle 1 % kaava-alueen kokonaispinta-alasta. 1.6 Muutokset tuulivoimaloiden lukumäärään Mahdollisesti metsojen soidinreviirin tuntumaan sijoittuva tuulivoimala nro 2 ja sille johtava huoltotie esitetään poistettavaksi. Metsojen päiväreviiriksi soveltuvalle alueelle sijoittuva voimala nro 1 esitetään poistettavaksi. Mikäli tuulivoimala nro 2 poistetaan, niin infran rakentaminen suunnittelualueen lounaiskulmauksen tuulivoimalalle nro 1 ei ole teknistaloudellisin perustein järkevää. Lisäksi esitetään poistettavaksi tuulivoimala nro 5 perusteluina Frankböleträsketin asutukselle mahdollisesti aiheutuva häiriö (maisema, melu). Maiseman suuntautuneisuuden vuoksi maisemavaikutuksia kohdistuu Frankböleträsketin järvelle ja osalle rannan loma-asuntoja. Tarkemmin maisema- ja meluvaikutuksia on perusteltu em. yleisvastineissa. 2. Lausunnot 2.1 Varsinais-Suomen liikenne-, elinkeino- ja ympäristökeskus Lausunto 7.3.2013 Alueidenkäytön näkökulma ELY -keskus katsoo, että suunnitelmaa on kehitetty niiden suuntaviivojen mukaisesti, joita luonnosvaiheessa annetussa lausunnossa esitettiin. Eri seikkoihin kohdistuneiden huomautusten takia on voimaloiden 2, 6, 7, 10, 11 ja 12 sijaintia jonkin verran siirretty verrattuna luonnokseen ja kaavamääräyksiä täydennetty. Luonnonolosuhteista, etenkin metson soidinkäyttäytymisestä, on vuoden 2012 aikana saatu uutta merkittävää tutkimustietoa, joka tulee ottaa huomioon tuulivoimalalle ajatellun alueen käytössä. ELY -keskus on korostanut metsojen soidinpaikkojen säilyttämisen merkitystä myös Varsinais-Suomen liitolle antamassaan lausunnossa tuulivoiman vaihemaakuntakaavan ehdotuksesta. Luonnonsuojelun näkökulma Näsenkartanon tuulipuistolle esitetty alue on olemassa olevien selvitysten perusteella (liite 2; Nore) eräs eteläisen Suomen (Varsinais-Suomi ja Uusimaa) tärkeimmistä ja harvoista jäljellä olevista laajoista alueellisesti uhanalaisen metson soidinkeskuksista. Alue liittyy laajempaan Pohjan metsäylänköjen aluekokonaisuuteen, mikä on kokonaisuudessaan Kiskosta ja Raaseporista Fiskarsista Puontpyöliin saakka erittäin tärkeä rakentamaton metsäkokonaisuus ajatellen rannikkoseutumme hyvin pirstoutunutta metsämaisemaa. Soidinpaikan alueella on myös kalasääsken pesäpuumerkintä. Suomen ympäristökeskuksen asiantuntija Saija Sirkiän (liite 1) mukaan soidinkeskuksen ympärille tulisi jättää rakentamatta vähintään noin kilometrin säteinen alue, jotta soidinpaikka säilyisi lintujen käytössä, eikä alueen läpi tulisi rakentaa teitä tai muita rakenteita, jotka lisäävät häiriötä soidinalueella. Toimivan soitimen tilavaatimus on arvion mukaan minimissään 300 ha 9

yhtenäistä metsää. Tuulivoimaloiden siirtäminen muutama sata metriä ei pelasta soidinpaikkaa. Turun lintutieteellisen yhdistykseen suorittamissa metson soidinkartoituksissa 2000 luvulla koirasmediaani oli Varsinais-Suomen ja Rauman seudulla kaksi, ja yli viiden kukon soitimet todettiin harvinaisiksi. Hankealueelta varmennettu Storhuvudbergenin soidinpaikka on yksi eteläisen Suomen merkittävimmistä metson soitimista. Lajin alueellinen uhanalaisuus huomioon ottaen tämä elinvoimainen soidin on ehdottoman tärkeää säilyttää toimivana, jotta varmistetaan riittävä poikastuotto ja lajin suotuisa kannankehitys. YVA:n erillisessä metsoselvityksessä kartoitettiin soidintavien metsokukkojen lukumäärää sekä niiden soidinreviirejä Storhuvudbergenin alueen soidinkeskuksessa ja lähiympäristössä. Soidinpaikan koko laajuutta ei voida yhden kevään ja parin havaintoaamun perusteella kattavasti todentaa, mikä todetaan myös selvityksessä. Kokonaiskuvan saamiseksi tulee selvittää lisää metson soidinpaikan kokonaislaajuus, koska todellista laajaa kuvaa Näsen metsäalueiden metsojen elinympäristöstä ei aiemmalla kartoituksella ole voitu antaa. Tällä soidinpaikalla on varmuudella seurattu metson soidinta yli 30 vuotta sitten. Lausunnossa todetaan luontaisesti, hitaasti muuttuvissa olosuhteissa metson soitimet todetuksi varsin pysyviksi, laji paikkauskolliseksi perinteisille soidinpaikoille ja tämä toimiva soidin poikkeuksellisen elinvoimaiseksi. Soitimella on ollut vuosina 2007 2012 noin 10 metsokukkoa ja naarasmetsoja käy säännöllisesti parittelemassa ns. koppeloviikon aikana, jopa 10 koppelon parvissa parhaimpina aamuina sekä lähes joka kevät nuoria poikakukkoja koppeloparvissa. Soidinhavaintojen paras ajankohta oli menetetty soitimen varmentamiseksi, kun sääolosuhteet olivat muuttuneet. Metson osalta törmäysriskin lisäksi tulee arvioida myös muita haittavaikutustekijöitä (liite2; Nore), kuten voimaloiden pystytys- ja kokoamisalueita sekä huoltotieverkostoa. Metsojen on todettu olevan herkkiä lisääntymis- ja elinympäristön muutoksille. Huoltotiet voivat lisätä merkittävästi ihmisvaikutusta ja häirintää, jota metso ei siedä. Etenkin soidinpaikan häirintä on kohtalokasta lajin lisääntymisen onnistumisen kannalta. Osayleiskaavaehdotuksen mukaisella rakentamisella olisi Varsinais-Suomen ELY-keskuksen arvion mukaan merkittävästi heikentävä vaikutus Pohjankiskon-Perniön metsäylänköjen metsopopulaatioon. V-S ELY-keskus on esittänyt lausunnossaan 19.2.2013 tuulivoiman vaihemaakuntakaavasta, että Näsen tuulivoima-alueen läntinen osuus tulee poistaa merkittävien linnustovaikutusten vuoksi. Tuulivoiman vaihemaakuntakaavan mukaiset rakentamistoimenpiteet ja niiden vaikutus metson varmennetulle lisääntymisalueelle (soidinpaikka) sekä kartoitetuille päiväreviireille aiheuttaisivat juuri samankaltaisia elinympäristömuutoksia ja pysyviä haittoja, jotka ovat johtaneet metsokannan romahdukseen sekä lajin alueelliseen uhanalaisuuteen Etelä- Suomessa ja Lounais-Suomessa. V-S ELY-keskus esittää, että osayleiskaavassa esitettyjä läntisimpiä voimaloita 1-4 ei toteuteta ja että muun alueen osalta vaaditaan lisäselvityksiä metson todellisen soidinpaikkatilanteen selvittämiseksi. Lausunnon liitteet: liite 1 Metson soidinpaikkojen huomioimisesta tuulivoimarakentamisen yhteydessä (Saija Sirkiä, Suomen ympäristökeskus) ja liite2 Näsenkartanon tuulivoimapuisto metson soidinpaikka/päiväreviirit (Kari Nore 23.2.2013) Liikenteen näkökulma Kaava-alueen kohdalla kantatiellä Tammisaari-Jokioinen (Perniöntie) on nopeusrajoitus 100 km/h. Liikenneviraston nykyisen ohjeen (8/2012) mukaan suositellaan tuulivoimalan etäisyydeksi maantien keskilinjasta vähintään 300 metriä. Voimala 11 on merkitty 250 metrin päähän kantatiestä. Minimietäisyytenä voidaan Liikenneviraston ohjeen mukaan pitää seuraavaa: tuulivoimalan kokonaiskorkeus (torni+lapa) + maantien suoja-alueen leveys. 10