OTA HUOLESI PUHEEKSI Opas Orimattilan seurakunnan lastenohjaajille varhaisesta puuttumisesta Johanna Huttunen Kehittämistehtävä; kevät 2008 Diakonia ammattikorkeakoulu DIAK Etelä, Järvenpää Kristillisen varhaiskasvatuksen erikoistumisopinnot
2 TIIVISTELMÄ Huttunen, Johanna Maria: Ota huolesi puheeksi. Opas Orimattilan seurakunnan lastenohjaajille varhaisesta puuttumisesta. Järvenpää, kevät 2008, 21 s, 1 liite. Diakoni ammattikorkeakoulu, Diak Etelä, Järvenpää. Kristillisen varhaiskasvatuksen erikoistumisopinnot. Kehittämishankkeen tavoitteena oli luoda Orimattilan seurakunnan lastenohjaajien käyttöön opas, joka auttaa varhaisen puuttumisen sekä huolen puheeksi ottamisen arvioinnissa. Huolen puheeksi ottamisen arviointia tarvitaan, kun lastenohjaaja kohtaa työssään erityistä tukea tarvitsevan lapsen. Lapsen erityisen tuen tarve voi näkyä esimerkiksi lapsen kielellisessä kehityksessä, sosiaalisissa taidoissa tai tuen tarve saattaa johtua vanhempien tilanteesta. Kehittämishankkeen teoriaosuus rakentui varhaisen puuttumisen sekä huolen puheeksi ottamisen ympärille lisättynä muutamalla päiväkerhoikäisen lapsen kehitykseen liittyvällä asialla. Teoria muodostui samanaikaisesti oppaan tekemisen kanssa. Oppaan tarkoitus on toimia työvälineenä Orimattilan seurakunnan lastenohjaajilla sekä lapsityönohjaajalla, kun huoli lapsen asioissa herää. Lastenohjaajat antoivat oppaasta palautetta, jonka pohjalta opas sai nykyisen muotonsa ja aiheensa. Asiasanat: varhainen puuttuminen, huolen puheeksi ottaminen, erityistä tukea tarvitseva lapsi
3 TIIVISTELMÄ SISÄLTÖ 1 JOHDANTO 4 2 VARHAINEN PUUTTUMINEN... 6 3 PUHEEKSI OTTAMINEN. 8 3.1 Puheeksi ottamisen menetelmä 8 3.2 Huolen vyöhykkeet..9 3.3 Keskeistä puheeksi ottamisessa.11 4 PÄIVÄKERHOIKÄISEN LAPSEN KEHITYKSESTÄ...13 4.1 Päiväkerhoikäisen lapsen kielelliset taidot 14 4.2 Päiväkerhoikäisen sosiaaliset taidot..15 5 ORIMATTTILAN SEURAKUNNAN LAPSI- JA PERHETYÖ.16 6 KEHITTÄMISHANKE PROSESSINA 17 7 POHDINTA...19 LÄHTEET.. 21 LIITE...22
4 1 JOHDANTO Aloitin työskentelyn Orimattilan seurakunnan lastenohjaajana syksyllä 2006. Kristillisen varhaiskasvatuksen erikoistumisopinnot aloitettuani mietimme työyhteisössä aihetta kehittämishankkeelleni. Aihe löytyi lopulta helposti suhteutettuna työkokemukseeni lastenkodeissa. Ajattelin, että ennen kuin lähden kehittämään oman seurakuntani lapsi- ja perhetyön sisältöjä, minun tulee tuntea se työ paremmin kuin vain puolen vuoden työkokemuksen perusteella. Seurakuntatyön olen kokenut erilaiseksi ja eri tavalla haasteelliseksi, kuin työn huostaan otettujen lasten ohjaajana. Mielestäni seurakuntatyössä monia asioita katsellaan hyvinkin ruusunpunaisten lasien läpi, mikä ei kuitenkaan ole huono asia. Ohjasin neljää eri lapsiryhmää sekä kolmea perhekerhoryhmää vuoden aikana ja kuten muussakin sosiaalialan työssä, erilaisten ihmisten ja perheiden kirjo oli suuri. Mikäli eteeni olisi tullut tilanne, jossa lapsi tai perhe olisi tarvinnut välitöntä apua, en olisi tiennyt miten siinä hetkessä toimia. Tämän vuoksi tartuin huolen puheeksi ottamisen menetelmiin ja varhaisen puuttumisen aiheisiin Orimattilan seurakunnan lapsi- ja perhetyössä.
5 Varhainen puuttuminen sekä huolen puheeksi ottaminen lapsen vanhemman kanssa voi olla vaikeaa. Mielessä pyörii paljon erilaisia kysymyksiä; mitä sanoa, miten ottaa esille huolta herättävä asia vanhempien kanssa, onko huoleni todellista ja miten lapsen vanhemmat asiaan suhtautuvat, jos otan huoleni esille. Vastauksia näihin kysymyksiin emme saa itseksemme tai esimiehen kanssa pohdiskellessa. Syy sille, että huoli lapsen asioissa on herännyt, löytyy jostain. Päiväkerhoissa ja perhekerhoissa seurakunnan lastenohjaajat tapaavat viikoittain satoja lapsia. Lastenohjaajan rooli perheen ulkopuolisena aikuisena saattaa olla merkittävä kun lapsen tilannetta arvioidaan. Orimattilan seurakunnan lastenohjaajille varhaisen puuttumisen ja huolen puheeksi oton menetelmät ovat hyvä kohde kehittämishankkeen toteuttamiseen, koska lastenohjaajat tarvitsevat työvälineitä ja käytännön ohjeita huolen puheeksi ottamiseen vanhempien kanssa. Lastenohjaajat tarvitsevat myös tukea siihen, milloin on tarve puuttua lapsen tai perheen tilanteeseen. Kehittämishankkeenani on luoda Orimattilan seurakunnan lastenohjaajien käyttöön varhaista puuttumista tukevat lomakkeet, joiden avulla varhaisen puuttumisen tarvetta lapsen ja/tai perheen kohdalla voidaan arvioida ja samalla helpottaa huolen puheeksi ottamista lapsen vanhempien kanssa. Seurakuntani lastenohjaajat ovat koulutettuja henkilöitä, jonka vuoksi rajasin erityistä tukea tarvitsevien lasten ongelmat lomakkeessa puheen- ja kielenkehityksen, sosiaalisten taitojen, omatoimisuuden sekä muuhun huolenpitoon liittyviin asioihin. Edellä mainittujen tietojen ja taitojen tarkkailu on mahdollista vertaisryhmissä, kerhotilanteessa. Tuntemalla lapsen normaalin kehityksen lastenohjaaja saa tukea varhaisen puuttumisen tilanteissa. Näkökulmani työhön pyrkii olemaan lasta suojeleva. Tämä ajatus pitää sisällään lapsen itsensä toimijana päiväkerhossa sekä tilanteet kun kohtaamme vanhempia lapsen tuonti- ja hakutilanteissa.
6 2 VARHAINEN PUUTTUMINEN Varhaisella puuttumisella tarkoitetaan lapsen erityistä hoitoa tai kasvatusta tarvitsevien oireiden huomaamista ja niihin puuttumista mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Lapsen tuen tarve saattaa liittyä hänen kehitykseensä, kasvuunsa, käyttäytymiseensä tai ongelmat voivat olla lähtöisin vanhempien tilanteesta. Huomatessaan lapsen tai perheen tilanteessa huolenaiheen joka liittyy lapsen hyvinvointiin, olosuhteisiin tai elämäntilanteeseen, tulisi siihen puuttua mahdollisimman pian. Perheiden moniongelmaisuus on lisääntynyt ja ongelmat ovat kovin erilaisia. Jotta lapsen ja perheen hyvinvointi tulisi turvatuksi, tarvitaan siihen erityisiä puuttumisen keinoja vaikkakin tuen tarpeen tunnistaminen ajoissa voi olla hankalaa. Mikäli ongelmiin jätetään puuttumatta, myöhemmin ihmetellään, miksei asiaan olla aiemmin puututtu. (Huhtanen 2004, 7, 9-10.) Yksi perheen tärkeistä tehtävistä on vanhemmuus. Lapsen kasvatus, opetus, hoito, huolenpito ja rakkaus ovat kaikki vanhempien vastuulla. Vanhemmuudessa tarvitaan joustoa, koska kehittyessään lapsi muuttuu. Aikuinenkin siis kasvaa ja kehittyy yhdessä lapsen kanssa. Vanhempien ja
7 lasten yhteinen aika voi olla vähäistä työelämän paineiden ja kiireiden keskellä. On myös mahdollista etteivät vanhemmat pysy lapsensa nopean kehityksen tasolla. Hyvä vanhemmuus syntyy yhteiskuntapolitiikan, ympäristön sekä vallitsevan yleisen mielipiteen pohjalta. Kasvatusohjeet ovat aikojen saatossa muuttuneet eivätkä omien vanhempien tai isovanhempien aikojen kasvatusohjeet enää päde. Tämä saattaa aiheuttaa vanhemmille epäonnistumisen tunteen lisäksi ahdistusta sekä epävarmuutta, miten olla sekä tulla toimeen oman lapsen kanssa. Vanhemman ja kasvattajan tulee luottaa omaan tunteeseen lapsen avun tarpeen kohdatessaan. Tärkeintä ei ole ongelman määritteleminen vaan, että siihen puututaan jo varhaisessa vaiheessa ja siten ryhdytään mahdollista ongelmaa selvittämään. (Peltonen 2004, 7-9). Seurakunnat ovat heränneet varhaisen puuttumisen käytäntöjen tarpeeseen myös omassa työkentässään. Stakesin kehittämän huolen vyöhykkeistön käyttöönotto seurakunnissa lasten- ja perheiden kanssa työtä tekevien lastenohjaajien, diakonien ja nuorisotyöntekijöiden kohdalla on nähty tarpeelliseksi. Lapsen kokonaisvaltaisen tilanteen huomioiminen on aiempaa vakavampaa ja nyt on jo reilun kahden vuoden ajan varhaisen puuttumisen käytäntöihin opastettu kirkon edustajia. (Kristillinen kasvatus, 2/ 2006, 14.) Orimattilan seurakunnan päivä- ja perhekerhoissa kohdataan vuosittain satoja lapsia. Vaikka lapsia sekä heidän perheitä kohdataan välillä satunnaisesti, voi lastenohjaajan huoli jossain kohtaa herätä lyhyenkin tapaamisen jälkeen. Päiväkerhossa varhainen puuttuminen voi olla monitasoista. Puuttuminen voi tarkoittaa käytännössä lapsen käytökseen puuttumista kerhotilanteessa tai se voi olla osa laajempana kokonaisuutta, kuten osa ennaltaehkäisevää toimintaa joka tukee koko perhettä. Varhaisella puuttumisella voidaan siis pyrkiä joko ennalta ehkäisemään tai korjaamaan jo syntyneitä ongelmia lapsen tai perheen tilanteessa.
8 3 PUHEEKSI OTTAMINEN 3.1 Puheeksi ottamisen menetelmä Yhteiskunnassamme viime vuosikymmenien aikana tapahtuneet nopeat muutokset ovat vaikeuttaneet ihmisten kykyyn pysyä muutoksissa mukana sekä sopeutua niihin. Elämän muuttuminen yksilökeskeisemmäksi on vaikuttanut perheisiin niin, ettei entisaikaisen yhteisön tukea tai vanhemmuuden mallia ole saatavilla. Taloudellisten huolten paineessa ei lasten ongelmista enää jakseta puhua tai niitä selvittää. (Peltonen 2004, 7.) Huolen puheeksi ottamisen menetelmä on kehitetty osaksi perhettä kunnioittavaa varhaista puuttumista jolloin samalla voidaan perheen tilanteeseen tarjota omaa tukeamme. Huoli lapsesta tai perheestä ennakoi, että heidän tilanteensa voi mennä huonoon suuntaan ilman muutosta tai asiaan puuttumista. Huolen puheeksi ottaminen voi nostattaa perheessä pintaan monenlaisia tunteita, yllättyneitä, torjuvia sekä mahdollisesti myös helpottuneita. Puheeksi ottamisen yhteydessä molemminpuolinen ajatusten vaihto täytyy saada mahdollisimman avoimeksi, huomioiden päätarkoituksen, joka on lasta koskevan huolen poistaminen. (Eriksson ym. 2005, 12.)
9 Puheeksi ottamisessa on huomioitava myös se, kuinka huolensa vanhemmille ilmaisee. On tärkeää, että puhuu huolesta, jonka lähtökohtana on lapsen tai perheen jokin pulma, ei ongelmasta. Myös sen ennakointi, kuinka vanhemmat kyseisen huolen puheeksi ottoon reagoivat, on syytä huomioida. Huoli koskee aina tulevaisuutta, ei jo tapahtuneita asioita. Puheeksi ottamisen tavoite on saada huoleen ratkaisu joko omilla toimintamahdollisuuksilla tai käyttämällä apuna yhteistyöverkostoa. (Eriksson ym. 2005, 21.) 3.2 Huolen vyöhykkeet Huoli voidaan jakaa vyöhykkeisiin, joiden avulla lastenohjaaja määrittää oman huolensa asteen. Vyöhykkeistön avulla lastenohjaaja voi eritellä omia tuntemuksia lapsen ja/tai perheen tilannetta kohtaan, esimerkiksi sen tunteeko hän tarvitsevansa lisäapua vai riittävätkö hänen omat auttamismahdollisuutensa ja -kykynsä. Tätä arvioidakseen hän voi käyttää apuna huolen vyöhykkeistöä, joka on jaettu neljään osa-alueeseen; ei huolta, pieni huoli, huolen harmaa vyöhyke ja suuri huoli. Mikäli lastenohjaaja kokee huoli kartoituksen tehtyään, ettei hänen apunsa lapsen ja/tai perheen tilanteen ratkaisemiseksi ole riittävää tulee hänen ottaa yhteys esimerkiksi neuvolaan, lastensuojelun työntekijään tai seurakunnan diakoniin. (Eriksson ym. 2005, 25.) Orimattilan seurakunnassa lastenohjaaja, mikäli on kyse huolesta, joka ei vaadi välitöntä puuttumista, voi ottaa lasta tai perhettä koskevan huolen ensin puheeksi lapsityönohjaajan kanssa. Yhteistyöllä he voivat arvioida puheeksi ottamisen tarvetta sekä suuren huolen herättyä tahoa, joka tilanteessa parhaiten osaa auttaa. Orimattilan seurakunnan lapsityössä on käytäntö, että vanhemmille kerrotaan aina, mikäli lapsen asioista keskustellaan jonkun ulkopuolisen, kuten esimerkiksi neuvolan terveydenhoitajan kanssa.
10 EI HUOLTA -vyöhykkeellä työntekijän kokemus lapsen tilanteesta on hyvä ja että lapsen asiat ovat hyvin. Lapsen kasvuolosuhteet ovat hyvät ja hän kasvaa, kehittyy ja oppii normaalisti. Asiat sujuvat hyvin sekä tuottavat toivottuja tuloksia. Lapsen oma toiminta on myös niin kuin pitää. (Eriksson ym. 2005, 26.) PIENEN HUOLEN -vyöhykkeellä työntekijällä käy pieni huoli tai ihmettely mielessä, jopa toistuvasti. Omiin auttamismahdollisuuksiinsa hänellä on kuitenkin luottamusta. Näissä tilanteissa huolen puheeksi ottaminen koetaan vielä kuitenkin suhteellisen helpoksi, koska työntekijä pystyy tarjoamaan tukeaan ja omaa ammattitaitoaan lapsen tai perheen käyttöön. Useimmiten tuesta on hyötyä ja se tuottaa toivottua myönteistä kehitystä tilanteessa. Varhaiseen puuttumiseen on pienen huolen vyöhykkeellä hyvät mahdollisuudet. (Eriksson ym. 2005, 26.) HUOLEN HARMAALLA vyöhykkeellä työntekijän huoli on huomattavaa ja kasvaa edelleen. Omat auttamiskeinot ja -mahdollisuudet ovat vähissä, ne on käytetty tai niihin ei ole enää kovin vahva usko. Tällä alueella esiintyvää huolta on usein ilmennyt jo pitkään ja huoli lapsen ja/tai perheen tilanteesta kasvaa edelleen. Työntekijä kaipaa lisävoimavaroja avuksi tilanteessa, mutta on samanaikaisesti epävarma omista havainnoistaan ja pelkää ylireagoivansa. Näissä tilanteissa lastensuojelulain ilmoitusvelvollisuus antaa mahdollisuuden tukeen ja asiantuntija-apuun lastensuojelun ammattilaisilta. Samanaikaisesti työntekijä kuitenkin miettii sitooko häntä vaitiolovelvollisuus perheen asioissa. Jos perheen tilanteesta joudutaan tekemään lastensuojeluilmoitus, perheelle kerrotaan aina kuka ilmoituksen tekee. Tämä saattaa osaltaan vaikuttaa ilmoituksen tekemättä jättämiseen ja näin tilanne muuttuu vielä huonommaksi ennen kuin siihen on lopulta pakko puuttua. (Eriksson ym. 2005, 26.) Lastensuojelulain 25 :n ilmoitusvelvollisuus kuuluu näin:
11 Sosiaali- ja terveydenhuollon, opetustoimen, nuorisotoimen, poliisitoimen ja seurakunnan tai muun uskonnollisen yhdyskunnan palveluksessa tai luottamustoimessa olevat henkilöt sekä muun sosiaalipalvelujen tai terveydenhuollon palvelujen tuottajan, opetuksen tai koulutuksenjärjestäjän tai turvapaikan hakijoiden vastaanottotoimintaa tai hätäkeskustoimintaa taikka koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaa harjoittavan yksikön palveluksessa olevat henkilöt ja terveydenhuollon ammattihenkilöt ovat velvollisia viipymättä ilmoittamaan salassapitosäännösten estämättä kunnan sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle, jos he tehtävässään ovat saaneet tietää lapsesta, jonka hoidon ja huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai oma käyttäytyminen edellyttää lastensuojelun tarpeen selvittämistä (Lastensuojelulaki). Lastensuojelulaki kehottaa siis viipymättä ilmoittamaan lastensuojelun tarpeessa olevasta lapsesta. Käytännössä huolen suuruuden arvioinnissa sekä puheeksi ottamisen suunnittelussa saattaa mennä aikaa niin, että lapsen tilanne huononee niin, että hän on jo vaarassa. SUUREN HUOLEN vyöhykkeellä lapsen arvioidaan olevan vaarassa. Omat keinot on käytetty ja huoli on jo tuntuvaa. Vyöhykkeelle sijoittuvat huolet eivät anna työntekijöille enää mahdollisuutta asioiden suhteen miettimiseen vaan on toimittava heti, sillä lapselle tai nuorelle käy todella huonosti, ellei tilanteeseen saada muutosta viipymättä. Tällöin yhteydenoton kohteena on sosiaalityöntekijä, psykiatri tai poliisi. (Eriksson ym. 2005, 26.) 3.3 Keskeistä puheeksi ottamisessa
12 Puheeksi ottamisessa tärkeintä on, että työntekijällä on konkreettinen, aito huoli lapsen tilanteesta. Vanhemman on helpompi ymmärtää, mitä työntekijällä on mielessään, mikäli tällä on jokin todenmukainen esimerkki lapsen toiminnasta päiväkerhotilanteessa tai vanhemman toiminnasta, joka huolta aiheuttaa. Tässä tulee huomioida myös, ettei työntekijän tarkoituksena ole puhua lapsen tai perheen henkilökohtaisista ominaisuuksista vaan nimenomaan lapsen tai vanhemman toiminnasta tai käytöksestä eri tilanteissa. Mikäli lapsen tai perheen tilanteessa on paljon huolestuttavia elementtejä, joutuu työntekijä pohtimaan, mihin on tärkeintä puuttua ensimmäiseksi. Työntekijän saattaa olla vaikea puhua asioista, joiden hän olettaa vanhemmuuden perusteella toteutuvan lapsen kasvatuksessa, mutta eivät toteudu. Tällöin puhutaan niin sanotusta rajattomasta vanhemmuudesta. (Eriksson ym. 2005, 22-24.) Seurakuntatyössä teemme samojen ihmisten kanssa töitä hyvin eri tavoin, omilla persoonillamme. Samankin lapsen tai perheen tilanne saattaa eri lastenohjaajille näyttäytyä kovin eri tavoin ja jokaisella on tilanteeseen oma näkökulmansa. Tämän vuoksi asioiden kirjaaminen ja lapsen sekä perheen tarkkaileminen erilaisissa toiminnoissa on tärkeää kaiken mahdollisen tiedon kokoamiseksi ennen puheeksi ottoa.
13 4 PÄIVÄKERHOIKÄISEN LAPSEN KEHITYKSESTÄ Erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevalla lapsella tarkoitetaan lapsia, jotka tarvitsevat erityisiä hoidollisia, kasvatuksellisia tai opetuksellisia toimenpiteitä fyysisen, psyykkisen tai sosiaalisen kehityksensä tueksi. Tuen tarve näkyy lapsen jokapäiväisissä toiminnoissa. (Huhtanen 2004, 13.) Erityisen tuen tarpeessa olevat lapset ovat hyvin erilainen ryhmä lapsia joiden tuen tarpeeseen vaikuttaa myös kasvatushenkilökunnan eli tässä tapauksessa lastenohjaajien asenteet. Tuen tarpeen arviointiin vaikuttaa myös nähdäänkö ongelmat lapsen henkilökohtaisena ominaisuutena, johtuvatko lapsen ongelmat hänen ja ympäristön vuorovaikutuksesta vai onko ongelma osa sen hetkistä vallitsevaa kulttuuria. Erityisen tuen tarpeen huomaaminen päivä- tai perhekerhossa voi olla hankalaa kerhojen luonteen vuoksi. Kerhot kokoontuvat kerran tai kahdesti viikon aikana ja täten lastenohjaajakin tapaa lapsia sekä heidän perheitään muutaman kerran viikon aikana sekä korkeintaan kolmen tunnin ajan yhtäjaksoisesti. Tämä saattaa olla lapselle sekä perheelle ainoa kodin ulkopuolinen suhde, jolloin lastenohjaajien merkitys varhaisen puuttumisen osalta korostuu. Kehittämishankkeessani olevat erityisen tuen tarpeen eri osa-alueet ovat valikoituneet sen mukaan, mitä lastenohjaaja voi kerhotilanteessa tai eteiskeskusteluissa havainnoida.
14 Lapsen tukeminen päiväkerhotilanteessa voi esimerkiksi tarkoittaa avustamista pukemisessa, syömisessä tai wc-käynneillä. Tukemista voi olla myös oikean kynäotteen opettaminen, oikeiden sanojen löytäminen puheessa tai jonkin sellaisen asian yhdessä tekeminen, joka on lapselle erityisen vaikeaa. 4.1 Päiväkerhoikäisen kielelliset taidot Pieni lapsi kommunikoi pyrkien vaikuttamaan toisen ihmisen käyttäytymiseen, ollakseen vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa tai kiinnittääkseen toisen ihmisen huomion johonkin. Hyvinkin pienellä lapsella on jo käytössään monenlaisia kommunikoinnin keinoja omien päämääriensä saavuttamiseen. Kaikille lapsille puhumaan oppiminen ei ole yhtä helppoa ja se onko puhumaan oppimisen kehitys poikkeavaa vai hidasta voi olla hankalaa arvioida, koska kaikki kielen kehityksen eri piirteet eivät välttämättä tule esiin arkielämässä. 3-6 -vuotiailla lapsilla puheen- ja kielenkehityksen vaikeudet ovat erityisen tuen tarpeen osa-alue. Usein nämä ongelmat huomataan ensimmäiseksi päivähoidossa tai muussa sosiaalisessa ryhmätoiminnassa kuten päiväkerhossa, jollei lähipiirissä ole vertailukohtaa tai ongelmat ovat hyvin lieviä. (Siiskonen ym. 2003, 31-32 ja 80, 85, 87,306.) Neljävuotiaan puhe on sujuvaa ja käytössä voi olla jopa parituhatta sanaa. Äännevirheitä puheessa voi olla edelleen ja monimutkaisten ohjeiden ymmärtäminen vaikeaa. Viisivuotias puolestaan tarvitsee keskustelua aikuisen kanssa, jotta ajatukset, havainnot ja tunteiden havainnointi kehittyy. Viisivuotiaan ääntäminen mukailee äidinkieltä ja lauseet ovat pitkiä, kieliopillisesti oikeita. Kysely kuuluu viisivuotiaan kielenkehityksen piirteisiin ja kysymykset liittyvät usein abstrakteista asioista syy-yhteyksiin ja ihmisten
15 toimiin. Kuusivuotias esikoululainen ilmaisee itseään ja tunnetilojaan selkeästi puheellaan. Kirjaimet ja numerot alkavat kiinnostaa ja hän osaa omin sanoin kertoa kuulemansa tarinan. Kuusivuotiasta kiinnostavat myös kirjaimet, numerot, sanaleikit ja erilaiset arvuuttelut. Lapset, joille on puhuttu tai luettu paljon erottuvat tässä iässä. He ovat sekä muun muassa kielellisesti, että tiedolliselta tasoltaan ikätovereitaan edellä. (Alijoki 1998, 68-70.) Kaikki kommunikointihäiriöiset lapset eivät kuitenkaan ole päivähoidossa vaan osa heistä on kotihoidossa, jolloin lapsi käy mahdollisesti seurakunnan päiväkerhoa. Lastenohjaajalla voi olla tällöin merkittävä rooli huomata lapsen kielen- tai puheen kehityksen häiriö. Eri-ikäisten lasten kommunikointitaitoja arvioidaan eri tavoin, koska he ovat hyvin eri tasolla näissä taidoissa. Lastenohjaaja tarvitsee omassa peruskoulutuksessaan oppimaansa tietoa arvioidessaan lasta ja hänen kehityksensä tasoa. Tällöin hän voi riittävän varhaisessa vaiheessa huomioida lapsen tilanteen ja omalla toiminnallaan puuttua lapsen kielen tai puheen kehityksen ongelmiin. 4.2 Päiväkerhoikäisen sosiaaliset taidot Lapsen lähestyessä kolmatta ikävuottaan alkaa uhmaikä olla takana ja lapsi kiinnostuu enemmän aikuisten tekemisistä, kuten kotitöistä. Lapsen leikit ovat yhä enemmän yhteisleikkiä toisten lasten kanssa vaikkakin riitatilanteita syntyy. Neljävuotias on vauhdikas, hyvin vahvasti tunteva lapsi. Mielikuvitus on voimakkaasti läsnä sekä puheessa että leikissä. Hän pystyy sanallisesti kuvaamaan omia tunteitaan ja osaa toimia ryhmässä. Sääntöjen noudattaminen ja toisten kuunteleminen onnistuvat myös neljävuotiaalta. Viisivuotiaalle kaverit ja asema kavereiden kesken merkitsee yhä enemmän. Leikeissä yhteistoiminta sujuu ja niissä laaditaan yhteisiä sääntöjä. Viisivuotias haluaa kokeilla omia rajojaan ilman aikuista, mutta aikuisen tulee olla kuitenkin tarvittaessa saatavilla. Jotta viisivuotiaasta ei tule aikuisten helmoissa nurisijaa, tarvitsee
16 hän kontaktia toisiin oman ikäluokan lapsiin. Kuusivuotiaan kohdalla voidaan puhua toisesta uhmaiästä, sillä niin voimakasta on hänen raivostumisensa, itkunsa ja riitelynsä. Kiinnostus kuolemaa, elämän syntyä sekä sukupuolisuutta kohtaan on herännyt kuusivuotiailla. Tyttöjen ja poikien roolit leikeissä eriytyvät ja tuhmatkin leikit kuuluvat asiaan. (Alijoki 1998. 66-70.) 5 ORIMATTILAN SEURAKUNNAN LAPSI- JA PERHETYÖ Orimattilan seurakunnassa päiväkerho on 4-6-vuotiaiden säännöllistä ryhmätoimintaa, joka tukee lapsen kokonaisvaltaista kehitystä. Koulutetut lastenohjaajat, joita on yhdeksän, toteuttavat kasvatustehtävää yhdessä vanhempien kanssa lapsen parhaaksi. Päiväkerhot kokoontuvat 1-2 kertaa viikossa 3 tunnin ajaksi. Päiväkerhoja järjestetään kahdeksassa (8) eri toimipisteessä kunnan alueella. Seurakunnan perhekerhot ovat tarkoitettu kaiken ikäisille lapsille ja aikuisille. Perhekerhoihin ei ole ikärajaa tai ilmoittautumista, mutta lapset voivat osallistua kerhoon vain aikuisten (vanhemman, isovanhemman, hoitajan, kummin yms.) seurassa. Kerhossa on mahdollisuus tutustua toisiin aikuisiin ja lapsiin. Pienetkin lapset voivat opetella yhdessäoloa, leikkejä ja lauluja. Perhekerhoja kokoontuu keskustan lisäksi viidellä kyläkoululla. (Orimattilan seurakunta i.a. 14.6.2007.) Orimattilan seurakunnan lapsityössä puhutaan kasvatuskumppanuudesta, joka tarkoittaa toimivaa yhteistyötä lasten vanhempien ja muiden läheisten kanssa. Lastenohjaajat tapaavat syksyisin kerhojen alettua vanhemmat niin sanotussa vanhempien varteissa, jossa keskustellaan sekä lapsen että vanhempien toiveista seurakunnan päiväkerhotoimintaa ja lapsen kerhohetkeä kohtaan. Tällöin vanhemmilla on mahdollisuus kahdenkeskiseen tapaamiseen ja tutustumishetkeen lapsen oman kerhon lastenohjaajan kanssa. Yhteistyö jatkuu vuoden aikana lasta tuodessa ja hakiessa tapahtuvissa eteiskeskusteluissa,
17 vanhempien illoissa sekä muissa yhteisissä tapahtumissa. Lisäksi lastenohjaajille voi soittaa tai lähettää sähköpostia mieltä vaivaavissa tai ilmoitusluontoisissa asioissa. Eteiskeskustelut suovat lastenohjaajalle mahdollisuuden nähdä lapset yhdessä vanhempiensa kanssa. 6 KEHITTÄMISHANKE PROSESSINA Kehittämishankkeen alkuperäinen suunnitelma oli järjestää Orimattilan seurakunnan lastenohjaajille koulutus varhaisesta puuttumisesta. Työelämän sekä kehittämishankkeen valmistumisen aikataulujen yhteen sopimattomuus muutti suunnitelmaani. Varhaisen puuttumisen ja huolen puheeksi ottamisen aihe seurakunnan lapsi- ja perhetyössä kiinnosti kuitenkin edelleen. Päädyin tekemään jotain, mikä auttaa lastenohjaajia arvioimaan huolen herätessä sen astetta sekä tarvetta puuttua lapsen/ perheen tilanteeseen. Alkuperäisen suunnitelman muututtua aloin innokkaasti luomaan lastenohjaajien käyttöön sopivaa mallia, jota käyttää kun huoli lapsen kohdalla herää. Näin syntyi Ota huolesi puheeksi opas. Ajattelin, että opas muistuttaa meitä arkisen työn keskellä huomioimaan lapsen, hänen tarpeensa sekä mahdolliset huolta herättävät asiat. Tarkoituksena kehittää työelämää vastaamaan nykyajan haasteisiin. Ennen kuin aloin kirjoittaa kehittämishankkeeseeni liittyvää teoriaa tein oppaan, joka kysymyksineen ja aiheineen, syntyi käyttäen apuna Esa Erikssonin ja Tom Erik Arnkillin kirjaa puheeksi ottamisesta sekä Kristiina Huhtasen kirjaa varhaisesta puuttumisesta. Muutama seurakunnan lastenohjaaja tutustui heti alkuun oppaan kysymyksiin antaen palautetta sekä muutosehdotuksia. Näin
18 oppaan tekstit elivät koko ajan, jonka vuoksi varsinaiseen työelämän koekäyttöön opas ei ehtinyt ennen työn varsinaista julkaisua. Lastenohjaajien palautteen pohjalta jatkoin oppaan kehittämistä. Kuukausi ennen lopullista palautuspäivää seurakunnan lastenohjaajat sekä lapsityönohjaaja yhteistuumin arvioivat opasta antaen jälleen palautetta. Palautteen pohjalta tiivistin oppaan lomakkeiden kysymyksiä sekä tekstiä muuttamatta kuitenkaan asiasisältöjä. Siten oppaan lomakkeet saivat lopullisen muotonsa. Tarkoitukseni myös on, että opas tulee lastenohjaajien käyttöön sekä paperilla, että sähköisesti. Sähköinen muoto mahdollistaa sen, että opasta voi muokata ajankohtaisilla asioilla. Teoriaosuutta rakentaessa samat Erikssonin & Arnkillin sekä Huhtasen teokset olivat keskeisiä. Teoria rakentuikin pitkälti sen mukaan, mitä asioita oppaaseen oli tullut. Huolen puheeksi ottaminen sekä varhainen puuttuminen loivat mielestäni hyvän teoriapohjan lisättynä muutamalla päiväkerhoikäisen lapsen kehitykseen liittyvällä osiolla. Keskityin päiväkerhoikäisen lapsen kehityksen kohdalla sosiaalisiin taitoihin sekä lapsen kielellisiin taitoihin, koska kerhotilanteessa niiden havainnoiminen onnistuu luontevasti. Luotan myös seurakunnan lastenohjaajien ammattitaitoon, olemassa olevaan tietoon sekä kykyyn hakea tarvittaessa lisätietoa lapsen kehityksestä. Vanhemmista johtuvia ongelmia en käsitellyt teoriaosuudessa ollenkaan. Vanhempien päihde-, mielenterveys-, työttömyys- ja taloudelliset ongelmat olisivat laajentaneet teoriaosuutta liikaa ja mielestäni olennainen olisi unohtunut eli lapsi. Seurakunnan lapsi- ja perhetyössä meidän tehtävämme ei ole diagnosoida vanhempien ongelmia vaan huomata lapsen pahoinvointi, joka mahdollisesti johtuu vanhempien ongelmista. Lapsen avun tarpeen huomattuamme myös vanhemmalla on mahdollisuus saada apua.
19 7 POHDINTA Käsittelin työssäni varhaista puuttumista sekä huolen puheeksi ottamista Orimattilan seurakunnan lapsi- ja perhetyössä. Työn alkuvaiheessa kuulin kysymyksen, mitä uutta voin tehdä tälle aiheelle, josta jo nyt on materiaalia saatavana. Tarkoitukseni ei ollutkaan varsinaisesta aiheesta tuottaa mitään uutta, vaan tuoda aihe helpommin saavutettavaksi työvälineeksi oman seurakunnan lastenohjaajille. Parhaiten tällainen opas palvelee muunneltuna omaa työtä vastaavaksi. Koko ajan työtä tehdessäni ajattelin seurakunnan lapsi- ja perhetyötä ja niitä ongelmia sekä haasteita, mitä siellä on mahdollista kohdata työn luonteen huomioon ottaen. Oppaan lomakkeista löytyviä asioita olisi mahdollisuus laajentaa koskemaan vaikka koko seurakunnan toimintaa, erityisesti varhaisnuoriso- ja nuorisotyötä. Kehittämishankkeeni perusteema pyrki olemaan lasta suojeleva. Huomioiden sekä lapsen omat henkilökohtaiset ominaisuudet, että myös ongelmat jotka johtuvat vanhempien käytöksestä tai ongelmista. Lapsi- ja perhetyössä tärkeimmän eli lapsen muistaminen ja huomioiminen arjen kiireen keskellä on tärkeää. Lastenohjaaja on työssään lasta varten, jolloin hänen merkityksensä perheen kasvatuskumppanina korostuu. Hänen tulee huomata lapsen huonot ja hyvät hetket, kuunnella lasta sekä puhua asioista lapsen vanhemman kanssa myös silloin kun lapsen asiat ovat kunnossa. Myös vanhemmat voivat esittää
20 jonkin omaa lastaan kohtaan tuntemansa huolen lastenohjaajalle, jolloin kuuntelemisen taito sekä ammatillinen osaaminen työssä saa merkityksen. Lastenohjaajan luotetaan ja hänellä on mahdollisuus auttaa lasta ja tämän vanhempia omalta osaltaan. Opintoja aloittaessani en tiennyt, että olisin kehittämishanketta työstäessäni äitiyslomalla. Aiheen olin kuitenkin valikoinut niin, että sen työstäminen yksin, ilman työyhteisön jatkuvaa asiaan paneutumista onnistui. Työkaverini muutamilla osuvilla kommenteillaan sekä yhteisellä lomakkeisiin tutustumisella auttoivat saamaan oppaan sekä teoriaosuuden valmiiksi. Oppaan lopputulos on mielestäni hyvä. Oppaasta löytyy lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyviä asioita, on tilaa vapaalle ajattelulle ja olen huomioinut myös, että ongelmat lapsen tilanteessa voivat olla lähtöisin vanhemmista. Mielestäni on erittäin tärkeää, että myös seurakunnat ovat heränneet varhaisen puuttumisen mallien luomiseen omassa työkentässään. Kehittämishankkeeni tekemistä olisi helpottanut, mikäli joku seurakunta olisi aiemmin ottanut asiaan kantaa. Ymmärtääkseni kuitenkin seurakunnat ovat asiassa vielä alkutekijöissä, joten työni voi toimia alkuinnostajana kunkin seurakunnan omille oppaille. Missään tapauksessa opas ei ole kaikenkattava, eikä valmiita vastauksia antava. Enemminkin ajatusten alkuun saattaja sekä huolen puheeksi ottamista tukeva. Puheeksi ottaminen lapsen asioissa vanhemman kanssa, olipa huolen herättäjänä lapsen tilanne tai vanhemmasta johtuvat seikat, ei koskaan ole helppoa. Lastenohjaajan luottamus omaan sekä lapsityönohjaajan ammattitaitoon korostuu vaikeissa tilanteissa, koska päätökset varhaisesta puuttumisesta tehdään yhdessä. Uuden lastensuojelulain myötä lapsityönohjaaja on se taho, joka ottaa suuren huolen herätessä yhteyden sosiaalitoimeen tai poliisiin. Näin päätösvalta suurissa asioissa on aina
21 esimiehellä. Minulle henkilökohtaisesti työ antoi lisävalmiuksia perheiden kohtaamiseen sekä sen, että ruusunpunaisten lasien läpi näkee hyvin sekä silmillään että sydämellään. LÄHTEET Alijoki, Eila 1998. Pesästä pieni ponnistaa. Lasten varhaisten vuorovaikutustaitojen tukeminen. Rauma: Kirjayhtymä Oy. Eriksson, Esa ja Arnkill, Tom Erik 2005. Huoli puheeksi. Opas varhaisista dialogeista. Stakes. Oppaita. Saarijärvi: Gummerus kirjapaino Oy. Huhtanen, Kristiina 2004. Varhainen puuttuminen. Erityisen tuen tarpeen kohtaaminen päivähoidossa. Tampere: Tammer -paino Oy. Hujala, Eeva; Puroila Anna-Maija; Parrila-Haapakoski, Sanna; Nivala, Veijo 1998: Päivähoidosta varhaiskasvatukseen. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy. Kristillinen kasvatus 2 / 2006. Peltonen, Anne. 2004. Apua ajoissa - tunnista lapsen hätä. Helsinki: Kirjapaja Oy. Siiskonen, Tiina; Aro, Tuija & Ahonen, Timo 2003 (toim.). Joko se puhuu? Kielenkehityksen vaikeudet varhaislapsuudessa. Juva: Bookwell Oy. Tilus, Pirjo 2000. Pelistä pois? Huolehtivan koulun haaste. Juva: WS Bookwell Oy. Finlex. Lastensuojelulaki. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2007/20070417. Viitattu 5.1.2008. http://info.stakes.fi/verkostomenetelmat/fi/vyohykkeisto/index.htm.
22 Viitattu 15.7.2007. Orimattilan seurakunta i.a. Viitattu 14.6.2007. http://www.orimattilanseurakunta.fi.
23 LIITE OTA HUOLESI PUHEEKSI Opas Orimattilan seurakunnan lastenohjaajille varhaisesta puuttumisesta
24 HUOLEN PUHEEKSIOTON ENNAKOINTILOMAKE ORIMATTILAN SEURAKUNNAN LAPSI- JA PERHETYÖSSÄ Tueksi silloin, kun lastenohjaaja arvioi varhaisen puuttumisen tarvetta lapsen tai perheen kohdalla. Tutustu huolen vyöhykkeistöön ja arvioi sen pohjalta omaa huoltasi lapsen / perheen kohdalla. Huolen kartoittamisen avulla lastenohjaajan on tarkoitus jäsentää lapsen ja perheen tilannetta, helpottaa puuttumaan huoleensa varhain sekä auttaa tunnistamaan omia toimintamahdollisuuksia näissä tilanteissa. HUOLEN VYÖHYKKEISTÖ EI HUOLTA VYÖHYKE Työntekijä kokee, että lapsen asiat ovat hyvin. Lapsi kasvaa, kehittyy tai oppii normaalisti ja hänellä on hyvät kasvuolosuhteet. Työntekijä kokee asioiden ja oman toiminnan sujuvan niin kuin pitääkin ja tuottavan toivottuja tuloksia. PIENEN HUOLEN VYÖHYKE Työntekijällä käy pieni huoli tai ihmettely mielessä, jopa toistuvasti. Hänellä on kuitenkin vahva luottamus omiin auttamismahdollisuuksiinsa. Näissä tilanteissa huolen puheeksi ottaminen koetaan suhteellisen helpoksi, koska työntekijä pystyy tarjoamaan tukeaan. Useimmiten tuki myös menee tueksi ja tuottaa toivottua myönteistä kehitystä. Pienen huolen vyöhykkeellä on hyvät mahdollisuudet varhaiseen puuttumiseen.
25 HUOLEN HARMAA VYÖHYKE Työntekijän huoli on tuntuvaa ja kasvaa edelleen. Omat auttamiskeinot on käytetty tai ne ovat vähissä. Usko omiin auttamismahdollisuuksiin on ehtymässä. Usein tällä alueella esiintyvää huolta on ilmennyt jo pitkään. Tilanteet ja asiakkuudet ovat kuormittavia, tilanteeseen liittyvien tahojen työnjako on usein epäselvä tai muiden tahojen mukanaolosta ei ole tietoa. Työntekijä kokee kasvavaa huolta, kaipaa lisävoimavaroja ja kontrollia, mutta on samanaikaisesti epävarma "riittävästä näytöstä" ja voi pelätä liioittelevansa. Työntekijä joutuu pohtimaan myös velvollisuuksiaan. Sitooko häntä vaitiolovelvollisuus vai lastensuojelulain 40 ilmoitusvelvollisuus, joka antaa mahdollisuuden hakea tukea ja asiantuntija-apua lastensuojelun työntekijöiltä. SUUREN HUOLEN VYÖHYKE Työntekijä arvioi lapsen tai nuoren olevan vaarassa. Huoli on tuntuvaa ja omat keinot ovat lopussa. Vyöhykkeelle sijoittuvat huolet eivät anna työntekijöille enää mahdollisuutta asiassa empimiseen. Työntekijä ennakoi, että lapselle tai nuorelle käy todella huonosti, ellei tilanteeseen saada muutosta heti. (www.stakes.fi) Mille vyöhykkeelle huolesi sijoittuu, millä perusteella?
26 Uusi lastensuojelulaki on asettanut tavoitteekseen turvata lapsen ja perheen tarvitsemat tukitoimet, palvelut sekä parantaa viranomaisten välistä yhteistyötä sekä mahdollistaa entistä varhaisempi ongelmiin puuttuminen. Seurakunnan työntekijät ovat ilmoitusvelvollisia silloin kun lapsen lastensuojelun tarve on syytä selvittää. Salassapitovelvollisuus ei estä ilmoituksen tekemistä. Mikäli huolesi sijoittuu pienen huolen vyöhykkeelle, arvioi seuraavien kysymysten avulla, missä asioissa lapsi / perhe apua tarvitsee ja pystytkö sitä itse antamaan. Jos huolesi sijoittuu huolen harmaalle vyöhykkeelle ja olet jo koettanut lasta/ perhettä auttaa, tulee sinun ottaa yhteys sellaiseen tahoon, joka tässä lapsen / perheen tilanteessa voi auttaa. Mikäli huolesi sijoittuu suuren huolen vyöhykkeelle, asioilla on jo kiire. Mikäli lapsi on vaarassa, arvioi mikä taho häntä parhaiten auttaa tilanteen laukaisemiseksi ja ota yhteyttä. Mikäli työskentelette työparina ja huolenne herää, olisi tärkeää, että molemmat täyttäisivät lomakkeen itsenäisesti. Tällöin saadaan laaja näkemys huolen asteesta sekä kaikki henkilökohtaiset ajatukset tilanteesta esiin. Tämän jälkeen voitte yhteistyössä lapsityönohjaajan kanssa pohtia lapsen/ perheen tilannetta, puheeksi ottamisen ja varhaisen puuttumisen tarvetta.
27 1. Tietoja lapsesta (perustiedot lapsesta ja perheestä löytyy lapsen henkilökohtaisesta kasvunkansiosta kerhopisteestä) 2. Keitä perheenjäseniä tapaat, mistä heidän kanssaan keskustelet 3. Mistä olet huolissasi lapsen / perheen tilanteessa 4. Mitä oletat, että tapahtuu, jos et puhu huolestasi
28 5. Missä asioissa sinä tai työyhteisösi voitte tukea lasta / perhettä? 6. Missä asioissa oma tai työyhteisön ammattitaito ei riitä lapsen / perheen tilanteen tukemiseen? 7. Mistä saat apua lapsen / perheen tukemiseen? (neuvola, sosiaalitoimisto, mielenterveystoimisto, perhetyöntekijä, diakoni, poliisi)
29 TÄYTETTÄVÄKSI ENNEN VANHEMPIEN TAPAAMISTA Erityisiä pohdittavia asioita lapsen tilannetta arvioidessa. Voit täyttää vain kohdan, joka koskee kyseessä olevaa lasta ja jättää muut osiot huomiotta. KOMMUNIKOINTITAIDOT Lapsen kommunikointitaitojen arviointi on suhteutettava lapsen ikään Kuinka lapsi puhuu kerhotilanteessa ja onko lapsella sanoja, joita et ymmärrä (vain vanhemmat ymmärtävät)? Änkyttääkö lapsi puhuessaan? Onko lapsi aktiivinen ryhmässä? Esittääkö lapsi kysymyksiä? (kuvaile lapsen toimintaa) Millaista on kontaktin saaminen lapseen ollut (kuvaile, miten kontaktin saaminen onnistui)
30 ITSEILMAISU Onko lapsella vaikeuksia sanoa sanoja selvästi, löytää sanoja puhuessaan tai muodostaa lauseet oikein? Miten lapsi ilmaisee kerhotilanteessa tarpeensa, tunteensa ja/ tai ajatuksesa? OMATOIMISUUS Tarvitseeko lapsi apua/ tukea ja kuinka paljon pukemisessa, ruokailutilanteissa tai henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtiminen (wckäynnit, nenän pyyhkiminen, käsien pesu jne.)
31 Muuta huomioitavaa lapsen omatoimisuudessa SOSIAALISET TAIDOT Miten lapsi toimii ryhmässä, toisen lapsen kanssa kahden ja ohjaajan kanssa kahden? Onko lapsen käytöksessä jotain erityispiirteitä? Esim. toisten nimittely, lyöminen, riehaantuminen, vetäytyminen (kuvaile jokin erityinen tilanne)
32 Onko lapsella kerhossa kavereita vai leikkiikö lapsi pääsääntöisesti yksin, miksi luulet näin olevan? Onko lapsen käytöksessä tai kommunikoinnissa tapahtunut muutosta lähiaikoina? (esimerkiksi: vilkas lapsi sulkeutunut tai hiljainen lapsi alkanut käyttäytyä riehakkaasti) MUU HUOLENPITO Yleinen siisteys, vaatteiden asianmukaisuus/riittävyys?
33 Onko lapsen käytöksessä jotain erityispiirteitä jonkin tietyn henkilön kohdalla erityisesti? Millaiselta lapsen suhde omiin vanhempiin vaikuttaa kyseisen ongelman kohdalla Tuodaanko / haetaanko lapsi toistuvasti myöhässä kerhoon / kerhosta? Oletko huomannut lapsen tuojan / hakijan olleen päihteiden vaikutuksen alaisena? Miten olet tilanteessa toiminut?