METALLIMIES JA -NAINEN

METALLIMIES JA -NAINEN SAK:n järjestötutkimus Veli-Matti Kauppinen

METALLIMIES JA -NAINEN SAK:n järjestötutkimus VELI-MATTI KAUPPINEN Metallityöväen Liiton tutkimustoiminnan julkaisuja

ISBN 951-9470-79-4 Kehitys Oy, Pori 2006 Taitto: Sari Korte 2 METALLIMIES JA -NAINEN

Lukijalle Talouden ja yhteiskunnan muutokset ovat olleet nopeita viime aikoina. Tästä syystä toimintaympäristömme havainnointi ja analysointi nousevat entistä merkittävämpään asemaan. Metallityöväen Liitto on tehnyt laajoja jäsenkyselyitä vuosina 1979, 1985, 1990, 1997 ja 2002. Lisäksi liitto on osallistunut Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön SAK:n teettämiin järjestötutkimuksiin. Tämä raportti perustuu SAK:n vuonna teettämään järjestötutkimukseen, jonka Tilastokeskuksen Haastattelu- ja tutkimuspalvelut -yksikkö toteutti 17.1. 8.4.. Kyselyn tavoitteena oli mm. koota ajan tasalla olevaa tietoa SAK:laisten ammattiliittojen jäsenistön taloudellisen ja sosiaalisen aseman muutoksista. Lisäksi kyselyssä keskityttiin selvittämään jäsenistön näkemyksiä työelämästä sekä suhdetta ammattiyhdistysliikkeeseen. Tässä raportissa käytetään vuoden vastausten vertailutietoina pääasiassa vuosien 1995 ja SAK:n jäsenkyselyaineistoa sekä SAK:n vuoden koko aineiston suoria jakaumia. Kiitän esimiestäni, tutkimuspäällikkö Eero Hovia kirjoitustyön ohjaamisesta sekä kollegoitani Antti Jokista ja Kari Sairoa ja muita raportin näkökulmia pohtineita henkilöitä ansiokkaista kommenteista ja huomioista. Erityiskiitokset ansaitsee tilastosihteeri Sari Korte, joka on ammattitaidolla ja tarkkuudella auttanut aineistokäsittelyssä. Kaikista raportin tulkinnoista vastaa luonnollisesti kirjoittaja itse. Helsingissä 28.4.2006 Veli-Matti Kauppinen tutkija SAK:n järjestötutkimus 3

4 METALLIMIES JA -NAINEN

SISÄLTÖ 1. Tutkimusmenetelmä... 7 2. Keskeiset tutkimuskohteet... 7 3. Jäsenistön rakenne... 7 3.1 Enemmistö miehiä, vastaajien keski-ikä noussut...7 3.2 Kohonnut koulutustaso...8 3.3 Sosiaalinen tausta melko yhtenäinen...8 3.4 Taloudellinen tilanne hieman kohentunut...10 4. Vastaajat ja työelämä... 10 4.1 Työpaikkojen koot pienentyneet...11 4.2 Valtaosa vakituisessa työsuhteessa...11 4.3 Vuorotyön osuus kasvanut...11 4.4 Työttömyyskokemukset kasautuvat...12 4.5 Tietotekniikan käyttö lisääntynyt...13 4.6 Työn kuormittavuus kohtuullisen korkealla...14 4.7 Vaikutusmahdollisuudet työssä vaihtelevat...14 4.8 Työelämän tehokkuusvaatimukset lisääntyneet...16 4.9 Työpaikan pysyvyys ja varmuus tärkeää...18 4.10 Kansainvälistyminen arveluttaa...20 5. Vastaajien suhdeammattiyhdistysliikkeeseen... 21 5.1 Järjestäytymisessä luottamusmiehellä tärkeä rooli... 21 5.2 Tiedonjano toiminnan käynnistäjänä...23 5.3 Kasautunut ay-koulutus...24 5.4 Ammattiosaston roolina yhteisöllisyyden rakentaminen...25 5.5 Työttömyyttä vastaan taisteltava...25 5.6 Luottamushenkilöiden keski-ikä laskenut...26 5.7 Tyytyväisyys liittoon korkealla tasolla...27 6. Yhteenveto... 31 Kyselylomake SAK:n järjestötutkimus 5

6 METALLIMIES JA -NAINEN

1. TUTKIMUSMENETELMÄ Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena postitse. Metallityöväen Liitosta valittiin satunnaisotannalla 1747 jäsentä, joille kyselylomakkeet lähetettiin. Vastaajien yläikärajana pidettiin 60 vuotta ja oppilasjäsenet rajattiin tutkimuksen ulkopuolelle. Vastauslähetyksinä saatiin takaisin 908 lomaketta ja vastausprosentiksi muodostui 52 prosenttia, jota voidaan pitää luotettavana ja riittävänä. Kyselyaineistoa painotettiin kertoimella, minkä tarkoituksena oli korjata joitakin vinoutumia, jotka aiheutuvat siitä, että jotkut vastaajaryhmät olivat aliedustettuja. Varsinkin nuorten vastaajien kohdalla kato oli merkittävä. Kyselylomakkeessa oli oma osionsa myös luottamusmiehinä ja työsuojeluvaltuutettuina toimiville, mutta vastauksia ei tässä raportissa käsitellä, koska heidän osuutensa kaikista vastaajista jäi niin pieneksi. Tässä raportissa vastauksia esitetään pääasiassa suorien jakaumien sekä ristiintaulukoinnin avulla. Järjestötutkimuksen kyselylomake on liitteenä raportin lopussa. 2. KESKEISET TUTKIMUSKOHTEET Raportissa keskitytään tarkemmin kolmeen alueeseen. Ensin tarkastellaan Metallin jäsenten sosiaalista, koulutuksellista ja maantieteellistä taustaa. Lisäksi käsitellään jäsenten taloudellista tilannetta. Tarkoituksena on luoda metallimiehen ja -naisen kokovartalokuva. Toinen osa-alue selvittää työelämään liittyviä kysymyksiä. Osiossa tarkastellaan muun muassa työpaikkakokojen kehitystä viime vuosien aikana. Perusolettamuksena on, että työelämässä on meneillään melko voimakas rakennemuutos. Viime aikoina on julkisuudessa paljon keskusteltu työelämän laadun huononemisesta. Usein puhutaan myös siitä, miten toisilla on työtä liikaa ja toisilla liian vähän. Mikäli työelämän laadun huononeminen on totta, miltä se näyttää Metallin jäsenten näkökulmasta? Millaisina jäsenet kokevat vaikutusmahdollisuutensa työelämässä ja työpaikallaan? Miten työelämä on muuttunut viimeisten vuosien aikana? Tutkimuksessa tarkastellaan myös sitä, miten Metallin jäsenet kokevat työmarkkinaasemansa nykyisin ja tulevaisuudessa. Kolmannessa osassa keskitytään jäsensuhteeseen. Onko osallistuminen ammattiyhdistystoimintaan vilkasta? Käyvätkö Metallin jäsenet ay-koulutuksessa? Mitkä ovat syyt kuulua ammattiliittoon ja minkälainen jäsenen näkökulmasta on ammattiosaston rooli? Raportissa valotetaan myös sitä, miten liitto on jäsenten näkökulmasta onnistunut tehtävässään. Lisäksi selvitetään, mitkä ovat jäsenille tärkeimmät liiton tuottamat palvelut. 3. JÄSENISTÖN RAKENNE Tässä luvussa käsitellään kyselyyn osallistuneiden sukupuoli- ja ikäjakaumaa. Lisäksi tarkastellaan vastaajien perus- ja ammattikoulutustasoa sekä niiden muutosta tarkastelujaksolla. Luvussa kuvataan myös vastaajien perhesuhteita, asumismuotoja sekä käsityksiä vapaa-ajasta. Lisäksi käydään läpi vastaajien luokkasamaistumista sekä tarkastellaan vastanneiden taloudellista tilannetta ja siinä tapahtuneita muutoksia. 3.1 Enemmistö miehiä, vastaajien keski-ikä noussut Kyselyyn vastanneista 908 Metalliliiton jäsenestä miehiä oli 753 ja naisia 175. Metallityöväen Liitto on miesvaltainen, vaikka esimerkiksi elektroniikka-alalla työskentelee paljon naisia. Metallin jäsenrekisterin mukaan (30.6.) jäsenistöstä oli naisia noin 20 prosenttia. Tähän kyselyyn vastanneista naisia oli 19,3 ja miehiä 80,7 prosenttia. Naisten osuus vastasi siis suhteessa hyvin Metalliliiton jäsenistön naisten määrää. Miesten keski-ikä oli 42 ja naisten 45 vuotta (Taulukko 1). Metallimiesten keski-ikä on noussut 10 vuodessa lähes kaksi vuotta ja TAULUKKO 1. Vastanneiden keski-ikä miehet naiset vuonna 42,4 45,3 vuonna 41,7 42,0 vuonna 1995 40,5 42,4 SAK:n järjestötutkimus 7

naisten kolme vuotta. Ikäryhmittäin jaoteltu kuvio kertoo, että alle 35-vuotiaiden osuus on pienentynyt edellisestä tutkimuskerrasta. Vastaavasti vähintään 50-vuotiaiden osuus on kasvanut merkittävästi (Kuvio 1). Tulevaisuuden haasteeksi nousseekin, mistä löytyy tarpeeksi osaajia metallialalle eläköitymisen lisääntyessä. Yksi keskeinen tehtävä on alan houkuttelevuuden lisääminen. 3.2 Kohonnut koulutustaso Metallin jäsenten peruskoulutustaso on kyselyn mukaan noussut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tähän on erityisesti vaikuttanut vanhempien ikäluokkien siirtyminen pois työelämästä. Kansa- tai kansalaiskoulun käyneiden osuus on pienentynyt keski- tai peruskoulun suorittaneisiin verrattuna. Ylioppilastutkinnon suorittaneiden osuudessa tapahtui vuodesta 1995 vuoteen lievää nousua, mutta viimeisen viiden vuoden aikana se on hieman laskenut. Täysin ilman koulutusta olevien osuus on vähentynyt alle puoleen prosenttiin. Miesten koulutus pohjautuu pitkälti perus- tai keskikouluun, kun taas naiset ovat jatkaneet useammin ylioppilastutkintoon asti (Kuvio 2). Enemmistöllä vastanneista, 85 prosentilla, oli suoritettuna joko ammatillinen perustutkinto tai vähintään ammattikurssi (Kuvio 3). Miehistä vähintään kurssitasoinen ammatillinen koulutustausta oli yhdeksällä kymmenestä, naisista noin seitsemällä kymmenestä. Ammatillisten perustutkintojen osuus on kasvanut vuosien 1995 ja välisenä aikana selvästi. Alle 35-vuotiaista ammatillinen perustutkinto oli kahdeksalla kymmenestä, kun taas 50- vuotiaista tai sitä vanhemmista vain vähän yli kolmanneksella. Tämä on selvä tulos Suomen koulutuspolitiikan linjauksista, jossa kaikille pyritään takaaman peruskoulun jälkeen jatkokoulutusmahdollisuus. Myös työnantajat arvostavat koulutettua työvoimaa. 3.3 Sosiaalinen tausta melko yhtenäinen KUVIO 1. Kyselyyn vastanneet ikäluokittain, % 50 40 30 20 10 0 KUVIO 2. Peruskoulutus, % Väh. 50 v. 35 49 v. Alle 35 v. Miehet Naiset vuosi vuosi vuosi 1995 Kansakoulu tai vähemmän KUVIO 3. Ammattikoulutus, % Ei ammatillista koulutusta Ammatillinen perustutkinto Muu Alle 35 v. 1995 Väh. 50 v. 35 49 v. Alle 35 v. Miehet Naiset vuosi vuosi vuosi 1995 35 49 v. 0 20 40 60 80 10 Keskikoulu/ peruskoulu Ammattikurssi Opistotason tutkinto 50 v. tai yli Yo-tutkinto 0 20 40 60 80 100 Eniten vastanneita asui Varsinais-Suomen ja Satakunnan toiminta-alueella. Vähiten puoles- Oppisopimuskoulutus Yliopisto- tai korkeakoulututkinto 8 METALLIMIES JA -NAINEN

taan asui Helsinki-Uudenmaan alueella. Kun vastaajien alueellista jakautumista verrataan Metalliliiton vuoden kesäkuun jäsentilastoon, havaitaan, että jakauma vastaa verrattain hyvin jäsentilastoa. Ainoastaan Helsingistä ja Uudeltamaalta on saatu jäsenmäärään verrattuna liian vähän vastauksia. Muiden alueiden osalta kyselyyn vastanneiden määrä ja jäsentilastot vastaavat hyvin toisiaan (Kuvio 4). Kyselyyn vastanneista yli 93 prosenttia puhuu äidinkielenään suomea, ruotsia viisi prosenttia ja jotakin muuta kieltä noin prosentti. Vastaajista puolitoista prosenttia oli syntyisin muualta kuin Suomesta. Kyselyyn vastanneista 76 prosenttia ilmoitti olevansa naimisissa tai avoliitossa. Kotona asuvia alle 17-vuotiaita lapsia oli 39 prosentilla vastanneista. Iältään 18-vuotiaita tai vanhempia kotona asuvia lapsia oli 14 prosentilla. Alaikäisten lasten yksinhuoltajia oli noin 9 prosenttia vastanneista. Kyselyhetkellä vastaajien puolisoista 64 prosenttia oli palkkatyössä. Lomautettuja tai työttömiä oli hieman alle 10 prosenttia ja opiskelijana oli lähes viisi prosenttia. Kotona esimerkiksi pitkän sairausloman, hoitovapaan tai eläkkeellä olemisen vuoksi oli hieman alle 20 prosenttia vastaajien puolisoista. SAK:laisten ammattiliittojen jäseniä oli lähes puolet puolisoista. STTK:laisten liittojen jäseniä heistä oli hieman alle kymmenen prosenttia ja Akavalaisten ammattiliittojen jäsenien osuus oli noin viisi prosenttia. Myös yrittäjiä löytyi vastanneiden puolisoista, heidän osuutensa oli noin viisi prosenttia. Vastaajista lähes 70 prosenttia ilmoitti asuvansa omassa tai perheen omistamassa asunnossa, yleisintä se oli Häme-Pirkanmaalla. Vähiten omistusasunnossa asuvia oli pääkaupunkiseudulla, tähän vaikuttaa varmasti seudun asuntojen korkea hintataso. Päävuokralaisena asui viidennes kaikista kyselyyn vastanneista ja alivuokralaisena hieman alle kaksi prosenttia. Yleisintä vuokralla asuminen oli pääkaupunkiseudulla ja harvinaisinta Oulun ja Lapin toiminta-alueella. Vanhempien tai sukulaisten luona asui kyselyhetkellä kolme prosenttia vastanneista, luonnollisesti he olivat vastaajista nuorimpia. Asumisoikeusasunnossa tai osaomistusasunnossa ilmoitti asuvansa hieman yli neljä prosenttia. Sen sijaan työnantajan omistamassa asunnossa asui ainoastaan prosentti vastanneista. Vastaajia pyydettiin määrittelemään, mihin yhteiskuntaluokkaan he arvioivat ensisijaisesti kuuluvansa. Heistä 71 prosenttia ilmoitti kuuluvansa työväenluokkaan. Keskiluokkaan kuuluvaksi itsensä määritteli lähes 11 prosenttia ja yläluokkaan alle puoli prosenttia vastaajista. Niiden osuus, jotka eivät katsoneet kuuluvansa mihinkään luokkaan oli noin kymmenen prosenttia. Iältään vanhemmissa oli eniten työväenluokkaan kuuluviksi itsensä arvioivia. Naisten ja miesten välillä ei ollut merkittäviä eroja luokkasamaistumisessa. Koulutustaso näyttää vaikuttavan asiaan, mitä korkeampi oli ammatillinen koulutus, sitä yleisemmin vastaaja arvioi kuuluvansa johonkin muuhun kuin työväenluokkaan. Vastaajista yli 90 prosenttia piti tärkeänä vapaa-ajan harrastuksia. Näihin lasketaan kuuluviksi esim. urheilu, lukeminen, ystävien kanssa oleskelu ja kalastus. Naiset pitivät miehiä useammin vapaa-aikaa erittäin tärkeänä asiana elämässään. Ikäryhmittäin tarkasteltuna suuria eroja ei löytynyt. Alle prosentti vastaajista oli sitä mieltä, että harrastukset eivät ole tärkeitä. Kotielämä koettiin myös tärkeäksi asiaksi. Vastanneista naisista kotielämää piti erittäin tärkeänä 90 ja miehistä 67 prosenttia. Vaikka harrastukset ja vapaa-aika ovat merkittäviä asioita jäsenistölle, myös työ koetaan hyvin KUVIO 4. Vastaajat alueittain, % 25 20 15 10 5 0 Hki Uusimaa V-Suomi Satakunta Metallin jäsentilasto 30.6. Häme Pirkanmaa Kymi S-Karjala K-Suomi Vaasa Oulu Lappi Kysely SAK:n järjestötutkimus 9

tärkeäksi. Tätä piti tärkeänä tai melko tärkeänä asiana kahdeksan vastaajaa kymmenestä. 3.4 Taloudellinen tilanne hieman kohentunut Tähän kyselyyn vastanneiden kokopäiväisessä työsuhteessa olevien bruttokeskikuukausiansiot olivat n. 2 100 euroa kuukaudessa. Kolmella neljästä on kyselyn mukaan ollut lainoja tai velkoja yksin tai yhdessä puolison 40 35 30 25 20 15 10 KUVIO 5. Velat ja lainat, % 5 0 Ei velkaa Enintään 15 000 15 001 30 000 30 001 45 000 KUVIO 6. Elämisen lisärahoittaminen viimeisen 12 kuukauden aikana, % Joutunut huomattavasti karsimaan menoja Käyttänyt säästöjä Ottanut lisälainaa Tehnyt lisätyötä Saanut lykkäystä lainojen maksuun tai pidennystä laina-aikoihin Saanut muuta rahallista apua, jota ei tarvitse maksaa takaisin Saanut yleistä asumistukea Myynyt omaisuutta Saanut toimeentulotukea 45 001 60 000 60 001 75 001 75 000 tai yli 0 10 20 30 40 50 60 1995 kanssa. Keskimääräinen lainan suuruus näillä vastaajilla oli kyselyn mukaan noin 39 000 euroa. Suurten yli 60 000 euron lainojen määrä on kasvanut tarkastelujaksolla (Kuvio 5). Tähän on syynä omistusasumisen yleistyminen, jota on tukenut viime vuosien alhainen korkotaso, joka puolestaan on houkutellut ottamaan lainaa. Luonnollista kyllä 50-vuotiailla tai vanhemmilla oli vähemmän lainaa kuin nuoremmilla. Useimmiten suuria lainoja oli vastaajilla, joilla oli kyselyhetkellä alaikäisiä lapsia ja jotka asuivat omistusasunnossa. Yleisimmät lisätoimenpiteet toimeentulon kattamiseksi olivat menojen karsiminen, johon oli joutunut turvautumaan 30 prosenttia vastanneista. Lähes yhtä paljon turvauduttiin säästöjen käyttämiseen. Erilaisia kunnan sosiaalitoimen tuottamia tukimuotoja sai varsin pieni joukko, alle neljä prosenttia vastanneista. Joukossa oli luonnollisesti myös niitä, jotka olivat saaneet useita tukimuotoja. Verrattaessa vuosien 1995 ja vastauksia keskenään havaitaan, että vastaajien taloudellinen tilanne on hieman kohentunut, vaikka lisälainan ottaminen onkin jonkin verran noussut kymmenessä vuodessa. Menojen karsiminen ja esimerkiksi omaisuuden myyminen on vähentynyt kymmenen vuoden aikana, myös yleistä asumistukea on haettu ja saatu harvemmin. Lisätöiden tekemisessä ei ole tarkastelujaksolla tapahtunut juurikaan muutosta (Kuvio 6). Mielenkiintoista on, että nykyään turvaudutaan helpommin lisälainan ottamiseen ennen muiden menojen karsimista. Merkittävimpänä osatekijänä lienee viime vuosien alhainen korkotaso, joka on rohkaissut lainan ottamiseen. 4. VASTAAJAT JA TYÖELÄMÄ Tässä luvussa käydään läpi vastanneiden työpaikkakokoja sekä niiden muutoksia kymmenessä vuodessa. Samoin esitellään tuloksia vastaajien työsuhteista, työaikamuodoista sekä verrataan vuorotyötä tekevien osuuksia sukupuolien ja ikäryhmien välillä. Tämän jälkeen esitellään vastaajien työmarkkina-asemaa. Lisäksi luvussa käydään läpi vastanneiden suhdetta työhönsä mm. atk-pohjaisten laitteiden 10 METALLIMIES JA -NAINEN

käytön, työn kuormittavuuden ja omien vaikutusmahdollisuuksiensa kautta. Myös työnantajan suhtautumista työntekijään käsitellään tässä luvussa. Tämän jälkeen kuvataan, mitä vastaajat pitivät tavoiteltavimpina asioina työelämässä sekä miten he arvioivat kansainvälistymisen vaikuttavan omaan tulevaisuuteensa. 4.1 Työpaikkojen koot pienentyneet Työpaikkakoot ovat vuosien saatossa pienentyneet ulkoistamisten ja yritysten pilkkomisen seurauksena. Tämä kehitys alkoi voimistua 1980-luvun lopulla jatkuen edelleen. Tällä hetkellä hieman yli puolet jäsenistä työskentelee alle 100 henkilön työpaikalla (Kuvio 7). Pienimmät ja kaikkein suurimmat työpaikat olivat miesvaltaisia. Naisia työskenteli suhteessa eniten 200 499 hengen työpaikoilla. 4.2 Valtaosa vakituisessa työsuhteessa Vastanneista noin 15 prosenttia oli tullut nykyiseen työsuhteeseensa kyselyä edeltäneen vuoden aikana. Keskimäärin vastaajien työsuhde oli kestänyt 14 vuotta, joten työsuhteet olivat melko pitkiä. Jäsenkyselyyn vastanneista valtaosa, 87 prosenttia, ilmoitti työskentelevänsä vakituisessa työsuhteessa (Kuvio 8). Vastaava luku koko SAK:laisessa kentässä on noin 80 prosenttia. Metallimiehistä vakituisessa työsuhteessa oli 89 prosenttia, naisista lähes 80 prosenttia. Määräaikaisessa työsuhteessa työskenteli vastaushetkellä n. 13 prosenttia, miehistä joka kymmenes ja naisista viidennes. Alle 35-vuotiaat työskentelivät muita useammin määräaikaisissa työsuhteissa. Kymmenessä vuodessa määräaikaisten työsuhteiden osuus on kasvanut lähes viidellä prosenttiyksiköllä. 4.3 Vuorotyön osuus kasvanut Vuosien 1995 ja välillä vuorotyön osuus on kasvanut Metallin kentässä, joten säännöllistä päivätyötä tekevien osuus on laskenut 67 prosentista 60 prosenttiin (Kuvio 9). Vuorotyöaikamuodoista kaikkein yleisin on kaksivuorotyö, jota ilmoitti tekevänsä liki viidennes 50 40 30 20 10 KUVIO 7. Vastanneet työpaikan koon mukaan, % 0 alle 10 henkilöä KUVIO 8.Vastanneiden työsuhteet, % Väh. 50 v. 35 49 v. Alle 35 v. Miehet Naiset vuosi vuosi vuosi 1995 10 99 1995 0 20 40 60 80 100 Vakituinen 100 199 KUVIO 9.Vastanneiden työaikamuodot, % Väh. 50 v. 35 49 v. Alle 35 v. Miehet Naiset vuosi vuosi vuosi 1995 Säänn. päivätyö 3-vuorotyö/ 4 5-vuorotyö Muu työaika 200 499 Säänn. ilta-/yö-/ aamutyö Määräaikainen väh. 500 henkilöä 0 20 40 60 80 100 2-vuorotyö SAK:n järjestötutkimus 11

vastanneista. Sukupuolten välillä erot ovat selkeitä, naiset tekivät miehiä useammin kaksi-, kolme-, neljä- tai viisivuorotyötä. Myös muita työaikamuotoja, kuten perioditöitä naiset tekivät yleisemmin kuin miehet. Metallialan naisista valtaosa työskentelee elektroniikka-alalla, jossa vuorotyö on yleistä. Säännöllisen ilta-, yö- tai aamutyön osuus on jonkin verran noussut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Iällä ja säännöllisellä päivätyön tekemisellä näyttää olevan yhteys toisiinsa. Säännöllinen päivätyö on yleisintä 50-vuotiailla ja tätä vanhemmilla. Päätyönsä ohella muuta työtä teki viitisen prosenttia vastaajista, heistä 69 prosenttia työskenteli toisen työnantajan palveluksessa. Saman työnantajan palveluksessa työskenteli kolme prosenttia, heitä olivat esimerkiksi ne, jotka päivätyönsä lisäksi tekivät omalle työnantajalleen alihankintatöitä. Eniten heitä oli 50-vuotiaissa ja tätä vanhemmissa. Kyselyn perusteella heille myöskään oman yrityksen perustaminen ei ollut vieras ajatus. Maatalousyrittäjänä lisätyötä tekeviä oli 14 prosenttia ja heitä oli eniten ikäryhmässä 35 49-vuotiaat. Myös muuna yrittäjänä toimivia oli noin 14 prosenttia. Lisätöitä tekivät eniten alle 35-vuotiaat. Vakituisessa työsuhteessa työskennelleet tekivät hieman yleisemmin lisätöitä, kuin määräaikaisessa työsuhteessa olleet. Viime aikoina paljon esillä ollut harmaa talous ei tämän tutkimuksen valossa nouse kovin suureksi tekijäksi metallialalla. Vain neljä prosenttia vastaajista ilmoitti saaneensa joltakin yritykseltä tarjouksen tehdä työtä ilman verokorttia. Myöskään tarjous tehdä työtä itsenäisenä ammatinharjoittajana ei metallin aloilla ole ainakaan vielä kovin yleistä, koska vastaajista vain kolmelle prosentille oli työn tekemisen ehdoksi esitetty sen suorittamista itsenäisenä ammatinharjoittajana. Työvoimaa vuokraavien yritysten palveluksessa työskenteli vastaushetkellä alle prosentti vastanneista Metalliliiton jäsenistä. 4.4 Työttömyyskokemukset kasautuvat Vastaushetkellä työssä oli 77 prosenttia vastanneista, työttömänä tai lomautettuna 14 prosenttia (Kuvio 10). Äitiyslomalla, sairauslomalla tai hoitovapaalla oli lähes kolme prosenttia. Eläkkeellä vastaajista oli neljä prosenttia ja opiskelemassa noin prosentti. Työttömistä lähes 65 prosenttia oli ollut työtön aikaisemmin viimeisten viiden vuoden aikana. Tämä puolestaan vahvistaa käsitystä siitä, että työttömyyskokemukset kasautuvat usein samoille ihmisille. Vähintään 50-vuotiailla työttömyyden kesto oli useimmin pidempi kuin muissa ikäluokissa. Tilastoissa pitkäaikaistyöttömiksi lasketaan ne, joiden työttömyys on kestänyt yli 12 kuukautta. Tähän kyselyyn vastanneista työttömistä sellaisia oli 45 prosenttia. Koulutuksella, iällä ja työttömyyskokemuksilla näyttäisi olevan yhteys toisiinsa. Vähemmän kuin kansakoulun suorittaneista oli puolet työttömänä, tukityöllistettynä tai työvoimapoliittisessa koulutuksessa kyselyhetkellä. Kansakoulun tai kansalaiskoulun suorittaneista heitä oli lähes 15 prosenttia. Peruskoulun suorittaneista vastaava osuus oli 7 prosenttia. On huomioitava, että 1970-luvulla tehdyssä koulu-uudistuksessa kansakoulut muuttuivat peruskouluiksi, joten peruskoulun suorittaneet ovat iältään nuorempia kuin kansakoulun suorittaneet. Alle 35-vuotiaista noin 7 ja vähintään 50- vuotiaista noin 15 prosenttia oli vastaushetkellä työttömänä. Alueittain tarkasteltuna yleisintä työttömyys oli vastaushetkellä Oulun ja Lapin KUVIO 10.Vastanneiden työmarkkina-asema, % Työssä Työtön/työllist.tuki/ työvoimakoulutus Eläkkeellä Lomautettuna toistaiseksi Äitiys- tai sairasloma, hoitovapaa Opiskelemassa Lomautettu osa-/ määräaikaisesti Muu palkaton vapaa 0 20 40 60 80 100 Miehet Naiset 12 METALLIMIES JA -NAINEN

toiminta-alueella, mikä johtunee osittain kyselyhetkellä meneillään olleesta rakennemuutoksesta alueen elektroniikkateollisuudessa. Naisvaltaisen elektroniikkateollisuuden kriisi kyselyaikana näkyy myös naisten ja miesten työttömyyden erona. Naisten keskuudessa lomautukset ja työttömyys ovat yleisempiä kuin miehillä. Naisista lähes viidennes oli kyselyhetkellä työttömänä, työllistämistuella tai työvoimapoliittisessa koulutuksessa, miehistä vain joka kymmenes. Kyselyyn vastanneista työttömistä lähes 66 prosenttia sai kyselyhetkellä ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa eli työttömyys oli kestänyt alle 500 päivää. Soviteltua päivärahaa sai 6 prosenttia ja työmarkkinatukea 20 prosenttia vastanneista työttömistä. Ilman mitään tukea oli 8 prosenttia. Vastanneista työttömistä joka kymmenes oli parhaillaan työllistettynä työllistämistuella. Työvoimapoliittisessa koulutuksessa oli kyselyhetkellä 10 prosenttia ja omaehtoisessa koulutuksessa noin neljä prosenttia. Vastanneista hieman yli kolmasosa ilmoitti, ettei ole koskaan saanut ansiosidonnaista päivärahaa, enemmistö heistä oli miehiä. Heistä merkittävällä osalla oli hyvä ammattikoulutus, lähes seitsemällä kymmenestä oli ammatillinen perustutkinto. Näiden joukosta löytyivät myös ne, joilla oli kaikkein pisimmät työnantajan järjestämät ammatillisen lisäkoulutuksen jaksot. Niillä vastaajilla, jotka olivat paremmin ansaitsevia, näytti olevan vähiten kokemuksia työttömyydestä. Työssä olevien naisten osuus on laskenut viidessä vuodessa merkittävästi. Naisten työllisyystilanne onkin vajonnut lähes kymmenen vuotta sitten vallinneelle tasolle, syynä siihen ovat erityisesti elektroniikka-alalla tapahtuneet muutokset. Vastaavasti myös eläkkeellä olevien naisten määrä on noussut jonkin verran kymmenessä vuodessa. Samoin lomautettujen osuudessa on tapahtunut lievää kasvua tarkastelujaksolla. Vastanneista äitiyslomalla, pitkällä sairauslomalla tai hoitovapaalla olevien naisten osuus on kasvanut hieman kymmenessä vuodessa. Verrattaessa miesten työmarkkina-asemaa aiempiin kyselyihin, työssä olevien osuus on kasvanut kyselystä toiseen. Miesten parantuneeseen työllisyystilanteeseen vaikuttaa luonnollisesti se, että miesvaltaisille aloille, kuten telakoille, on tullut uusia tilauksia. Lisäksi elektroniikka-alan rakennemuutos ei ehkä näy miesten työllisyydessä yhtä dramaattisesti kuin naisten. Toistaiseksi lomautettujen osuudessa on tapahtunut lievää nousua tarkastelujaksolla, kuten myös eläkkeelle siirtyneiden määrässä. Myös miesten sairauslomat ja hoitovapaat ovat yleistyneet. Vastanneilla työttömillä keskimääräinen työttömyyden kesto oli ollut 16 kuukautta. Vanhemmilla myös työttömyyskokemukset olivat pidempiä kuin nuorilla. Kyselyyn vastanneiden työttömien käsitys omasta työmarkkinakelpoisuudestaan vaihteli voimakkaasti. Kyselyhetkeä seuraavan vuoden aikana työllistymismahdollisuutensa arvioi hyväksi liki 14 prosenttia, kohtalaiseksi kolmannes ja heikoksi puolet vastanneista. Työttömillä miehillä näytti olevan vankempi usko työmarkkinakelpoisuuteensa kuin naisilla. Hyviksi mahdollisuutensa työllistyä seuraavan vuoden aikana arvioi lähes 20 prosenttia työttömistä miehistä, mutta vain 6 prosenttia työttömistä naisista. Iältään vanhemmilla vastaajilla oli pessimistisempiä näkemyksiä työllistymisensä suhteen kuin nuoremmilla. Tämä on ymmärrettävää, sillä työelämä näyttää suosivan nuorempia työnhakijoita. 4.5 Tietotekniikan käyttö lisääntynyt Teknologian kehitys näkyy metallityöntekijänkin arjessa. Esimerkiksi viimeisen kymmenen vuoden aikana tietotekniikkaan perustuvien laitteiden käyttö on lisääntynyt merkittävästi. Vastausten mukaan kaikista vastaajista liki kuusi kymmenestä käyttää työssään atk-tekniikkaan perustuvia laitteita (Kuvio 11). KUVIO 11. ATK-laitteiden laitteiden käyttö työssä, % 1995 0 20 40 60 80 100 Käyttää Ei käytä SAK:n järjestötutkimus 13

Alle 35-vuotiaista atk-pohjaisia laitteita käyttää työssään 68 prosenttia ja 35 49-vuotiaista 64 prosenttia. Vastaavasti 50-vuotiaista tai tätä vanhemmista niitä käyttää 42 prosenttia. Voidaan olettaa, että nuoret hakeutuvat vanhempia useammin tietotekniikkaa vaativiin töihin tai heille annetaan useammin sellaisia töitä. He ovat vanhempaa polvea harjaantuneempia ja koulutetumpia käyttämään atklaitteita. Tietotekniikkaan perustuvia laitteita käytetään vähiten aivan pienillä sekä erittäin suurilla työpaikoilla. Eniten niitä käytetään 30 99 henkilön työpaikoilla. 4.6 Työn kuormittavuus kohtuullisen korkealla KUVIO 12. Toistotyön osuus, % (joutuu työssään toistamaan yhtä ja samaa työvaihetta) KUVIO 13. Miten paljon voi vaikuttaa työtä koskeviin järjestelyihin ja päätöksiin?, % 1995 0 20 40 60 80 100 Lähes koko ajan Noin 1/2 työajasta Vähemmän Ei osa sanoa Noin 3/4 työajasta Noin 1/4 työajasta Ei lainkaan 0 20 40 60 80 100 Erittäin paljon Melko vähän Melko paljon Ei lainkaan Metallialan työtehtävissä ollaan usein tekemisissä muiden työntekijöiden tai asiakkaiden kanssa. Lähes 57 prosenttia vastanneista ilmoitti tekevänsä sellaista työtä, jossa ollaan tekemisissä muiden ihmisten kanssa lähes koko ajan, ainoastaan yksi prosentti teki työnsä yksin. Työn kuormittavuus näyttäisi olevan kohtuullisen korkealla tasolla. Lähes viidennes vastanneista ilmoitti työskentelevänsä suurimman osan työajastaan niin suuren paineen alaisena, ettei ehdi puhua tai ajatella mitään muuta kuin työtänsä. Naisilla tällainen työ on yleisempää, heistä tällaista työtä ilmoitti tekevänsä lähes viidennes. Noin viidennes kaikista vastaajista ilmoitti toistavansa lähes koko ajan samaa työvaihetta ja 12 prosenttia toistaa samaa työvaihetta vähintään 3/4 työajastaan (Kuvio 12). Noin 17 prosenttia teki puolet työajastaan toistotyötä. Toistotyö on naisilla yleisempää kuin miehillä. Lähes koko ajan toistotyötä tekeviä oli 32 prosenttia vastanneista naisista ja 17 prosenttia miehistä. Näyttäisi olevan niin, että iällä ja toistotyöllä on suhde toisiinsa. Mitä enemmän ikää työntekijällä on, sitä harvemmin hän joutuu toistamaan samaa työvaihetta työssään. Samoin koulutus vaikuttaa toistotyön määrään myönteisesti. Mitä parempi on ammattikoulutus, sitä harvemmin työntekijä toimii samaa työvaihetta toistavassa työssä. Verrattaessa vuoden ja kyselyjä näyttää siltä, että toistotyö on hieman lisääntynyt Metallin jäsenten keskuudessa. 4.7 Vaikutusmahdollisuudet työssä vaihtelevat Vastanneista noin puolet voi vaikuttaa erittäin tai melko paljon omaa työtään koskeviin järjestelyihin ja päätöksiin työpaikallaan (Kuvio 13). Miehet olivat naisia yleisemmin sellaisissa työtehtävissä, joissa pystyy vaikuttamaan omaan työhönsä koskeviin järjestelyihin ja päätöksiin. Vaikutusmahdollisuudet olivat 50-vuotiailla ja tätä vanhemmilla paremmat kuin nuoremmilla. Parhaimmat vaikutusmahdollisuuden näyttäisivät olevan niillä vastaajilla, jotka työskentelivät 10 99 hengen työpaikalla. Työsuhteen muodolla ja vaikutusmahdollisuuksilla on yhteys toisiinsa. Ne jotka työskentelivät vakituisessa työsuhteessa arvioivat vaikutusmahdollisuutensa paremmiksi kuin epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevät. 14 METALLIMIES JA -NAINEN

Työelämä näyttää kehittyvän vastaajien mielestä huonoon suuntaan. Tämä näkyy muun muassa siinä, että mahdollisuudet vaikuttaa omaan työhönsä ovat vastaajien kokemusten mukaan hieman vähentyneet. Kuitenkin yli puolet ilmoitti voivansa vaikuttaa työmenetelmiinsä (Kuivo 14). Edelleen ne, joilla oli korkeampi ammatillinen koulutus, saattoivat vaikuttaa enemmän työmenetelmiinsä kuin muut. On todennäköistä, että ammatillisesti kouluttautuneet henkilöt työskentelevät muita monipuolisemmissa ja sisällöltään rikkaimmissa töissä. Työtahtiinsa pystyi suuri osa vastaajista vaikuttamaan ainakin kohtuullisen hyvin. Puolet työntekijöistä pystyi vaikuttamaan työtahtiinsa paljon tai melko paljon. Toisaalta niiden osuus, jotka eivät olleenkaan pysty siihen vaikuttamaan, oli hieman yli 10 prosenttia eli pakkotahtista työtäkin tehdään jonkin verran Metallin sopimusaloilla. Jälleen heikomman ammattikoulutuksen omaavien vaikutusmahdollisuudet olivat vähäisemmät kuin korkeammin koulutetuilla. Naiset tekivät miehiä yleisemmin työtä, jossa työtahtiin ei pysty juurikaan vaikuttamaan. Itsensä kehittäminen työssä oli asia, joka jakoi työntekijöiden mahdollisuudet varsin selkeästi. Lähes 60 prosenttia voi vaikuttaa itsensä kehittämiseen työssään. Vastaavasti kolmasosa ei voinut vaikuttaa lainkaan asiaan. Miesten vaikutusmahdollisuudet näyttäisivät olevan paremmat. Vastausten perusteella voidaan päätellä myös, että nuoret pystyvät muita enemmän vaikuttamaan työssään itsensä kehittämiseen, ja heikointa se näyttäisi olevan vanhimpaan ikäluokkaan kuuluvilla. Siihen, miten työt jaetaan ihmisten kesken, pystyi hieman yli viidennes vaikuttamaan vähintään melko paljon. Jonkin verran ilmoitti vastaajista voivansa vaikuttaa hieman yli 40 prosenttia. Niiden osuus, jotka eivät lainkaan voineet vaikuttaa asiaan oli kolmannes. Miesten ja naisten vaikutusmahdollisuuksissa ei ollut merkittäviä eroja. Ainoastaan kolme prosenttia vastasi voivansa vaikuttaa paljon siihen millaista työtä tekee. Noin puolet vastasi voivansa vaikuttaa jonkin verran. Naiset toimivat useammin sellaisissa töissä, joissa ei voi lainkaan vaikuttaa omaan työhönsä, tässä kyselyssä heidän osuutensa oli 43 prosenttia. Ammatillisella koulutustasolla ja vaikutusmahdollisuuksilla näyttäisi olevan yhteys toisiinsa. Ne, joilla ei ole ammatillista koulutusta, voivat harvemmin vaikuttaa siihen, millaista työtä tekevät. Työpisteensä suunnitteluun pystyi vaikuttamaan yli 70 prosenttia. Niiden osuus, jotka KUVIO 14. Vaikutusmahdollisuudet työssä, % (Miten paljon voi vakuttaa seuraaviin asioihin?) Työmenetelmiin 1995 Työtahtiin 1995 Siihen, miten työt jaetaan ihmisten kesken Siihen, miten voi kehittää itseään työssä, esim. mahdollisuus päästä koulutukseen (ei kysytty vuonna 1995) 1995 0 20 40 60 80 100 Paljon Melko paljon Jonkin verran Ei lainkaan Ei osaa sanoa SAK:n järjestötutkimus 15

eivät lainkaan pystyneet vaikuttamaan työpisteensä suunnitteluun, oli myös merkittävä, lähes viidennes. Miehet työskentelivät naisia yleisemmin tehtävissä, joissa voivat vaikuttaa asiaan. Myös henkilöt, joilla oli ammattitutkinto, ilmoittivat muita hieman useammin voivansa vaikuttaa työpisteensä suunnitteluun. Tuotteen tai palvelun suunnitteluun ei mielestään pystynyt lainkaan vaikuttamaan noin puolet vastanneista, naiset vielä vähemmän kuin miehet. Jälleen näyttäisi siltä, että korkeamman ammatillisen koulutustason omaavat voivat vaikuttaa muita enemmän myös tuotteen tai palvelun suunnitteluun. Ehkä siksi, että nuorilla ammatillinen koulutus on muita parempi, heissä oli eniten niitä, jotka ilmoittivat voivansa vaikuttaa asiaan. Vähiten vaikutusmahdollisuuksia oli 50-vuotiailla ja tätä vanhemmilla. Laitehankinnat on se työn osa-alue, johon KUVIO 15. Vastaajien kiinnostus työpaikan asioihin, % 1995 0 20 40 60 80 100 Erittäin kiinnostunut Jonkin verran kiinnostunut Ei osaa sanoa KUVIO 16. Vastaajien arviot työnantajan suhtatutumisesta työntekijään, % Asettaa tehokkuuden kaiken muun edelle Luottaa alaisiinsa Arvostaa työntekijöitä ja osoittaa henkilökohtaista huomiota Pitää työpaikan viihtyvyyttä tärkeänä Pitää koulutus- ja henkilöstösuunnittelua tärkeänä Melko kiinnostunut Ei lainkaan kiinnostunut Huolehtii, että kullakin työntekijöllä on hyvät kehittymismahdollisuudet 0 20 40 60 80 100 Paljon Ei lainkaan Melko paljon Ei osaa sanoa Jonkin verran vastaajat voivat vain kohtuullisen vähän vaikuttaa. Lähes puolet vastaajista ilmoitti, ettei voi lainkaan vaikuttaa asiaan. Tämä on osaalue, jossa vastaajien koulutus ei vaikuttanut heidän näkemykseensä vaikutusmahdollisuuksistaan. Ammatillisen tutkinnon suorittaneet ja ilman tutkintoa olevat vastasivat suunnilleen samoin. Kysyttäessä miten paljon vastaajat voivat vaikuttaa muihin investointipäätöksiin, peräti 80 prosenttia vastanneista ei kokenut voivansa vaikuttaa niihin lainkaan. Samoin kuten laitehankinnoissa, myöskään muissa investointipäätöksissä työntekijän korkeampi koulutustaso ei parantanut vaikutusmahdollisuuksia. Tarkasteltaessa vastanneiden kokemia vaikutusmahdollisuuksia työpaikallaan vuosien 1995, ja kyselyiden valossa nähdään, että vaikuttamismahdollisuudet myös työmenetelmiin ovat heikentyneet tarkastelujaksolla. Samoin myös mahdollisuus vaikuttaa työtahtiin on vaikeutunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Sen sijaan lievää vaikutusmahdollisuuksien paranemista voidaan havaita siinä, miten työt jaetaan työpaikan ihmisten kesken. Tämä saattaa osaltaan johtua erilaisten ryhmä- ja tiimitöiden yleistymisestä. Viiden vuoden aikana mahdollisuuden kehittää itseään esimerkiksi koulutuksen avulla koettiin jonkin verran huonontuneen. Merkittävä osa vastaajista oli vähintään jonkin verran kiinnostunut sen yrityksen asioista, jonka palveluksessa on. Vastanneista ainoastaan kuusi prosenttia ilmoitti, että ei ole lainkaan kiinnostunut työpaikkansa asioista. Työntekijän kiinnostuksessa työpaikkansa asioihin on nähtävissä pientä laskua vuodesta 1995 vuoteen (Kuvio 15). Syynä lievään laskuun voisi ajatella olevan kokemuksen siitä, että myös vaikutusmahdollisuuksien työelämässä koetaan laskeneen. 4.8 Työelämän tehokkuusvaatimukset lisääntyneet Puheet lisääntyneistä työelämän tehokkuusvaatimuksista saavat tukea kyselyn vastauksista. Vastaajista lähes 70 prosenttia oli sitä mieltä, että työpaikan johto asettaa tehokkuuden kaiken muun edelle (Kuvio 16). Eniten tätä mieltä 16 METALLIMIES JA -NAINEN

olivat ne, jotka työskentelivät 200 499 hengen työpaikoilla. Miesten ja naisten välillä ei vastauksissa ollut merkittäviä eroja. Vastaajista neljännes arveli, että työpaikan johto arvostaa työntekijöitä ja osoittaa heille henkilökohtaista huomiota ainakin melko paljon, ja lähes puolet arvioi saavan huomiota ja arvostusta ainakin jonkin verran. Huomattavan suuri osuus, lähes neljännes, on niitä, joiden mukaan arvostuksen ja henkilökohtaisen huomion osoittamista ei tapahdu lainkaan. Näyttäisi siltä, että mitä suurempi työpaikka, sitä vähemmän arvostusta ja huomiota yksittäinen työntekijä kokee saavansa. Niitä työpaikkoja, joissa työntekijät arvioivat johdon luottavan alaisiinsa ainakin melko paljon, oli noin puolet vastaajien työpaikoista. Kahdeksan prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että luottamusta ei esiintynyt ollenkaan. Työpaikan koko ja arvostuksen kokeminen liittyvät toisiinsa. Mitä pienempi työpaikka, sitä suurempi oli niiden vastaajien osuus, joiden mukaan työpaikan johto luottaa paljon alaisiinsa. Tähän ainakin osasyynä lienee, että pienellä työpaikalla johto tuntee alaisensa henkilökohtaisesti. Vastanneista 17 prosenttia oli sitä mieltä, että oman työpaikan johto huolehtii vähintään melko paljon siitä, että kullakin työntekijällä on hyvät kehittymismahdollisuudet. Toisaalta lähes kolmannes vastaajista työskenteli sellaisella työpaikalla, jossa työnantaja ei lainkaan huolehdi työntekijöiden kehittymismahdollisuuksista. Mitä suuremmalla työpaikalla työskentelee, sitä paremmin johto näyttäisi huolehtivan henkilöstön kehittämisestä. Suurilla työpaikoilla tähän todennäköisesti onkin enemmän resursseja. Kysyttäessä työnantajan suhtautumista koulutus- ja henkilöstösuunnitteluun vastaukset jakautuvat merkittävästi. Viidennes vastaajista ilmoitti, että heidän työpaikkansa johto pitää koulutus- ja henkilöstösuunnittelua vähintään melko tärkeänä. Peräti neljännes kyselyyn vastanneista näyttäisi työskentelevän työpaikalla, jossa työpaikan johto ei pidä tätä tärkeänä. Verrattaessa vuosien 1995, ja kyselyjen tuloksia, yrityksen johdon arvostus ja luottamus alaisiaan kohtaan on vastaajien mielestä tasaisesti laskenut koko kymmenvuotisjaksolla (Kuvio 17). Samoin johdon KUVIO 17. Vastaajien arviot työnantajan suhtatutumisesta työntekijään, % Asettaa tehokkuuden kaiken muun edelle 1995 Luottaa alaisiinsa 1995 Arvostaa työntekijöitä ja osoittaa henkilökohtaista huomiota 1995 Pitää koulutus- ja henkilöstösuunnittelua tärkeänä 1995 0 20 40 60 80 100 Paljon Melko paljon Jonkin verran Ei lainkaan Ei osaa sanoa SAK:n järjestötutkimus 17

suhtautuminen henkilöstön koulutus- ja kehityssuunnitteluun on muuttunut tarkastelujaksona merkittävästi. Vuonna työpaikan johto piti sitä jäsenistön mukaan selkeästi vähempiarvoisena asiana kuin vielä vuosina ja 1995. Niiden osuus vastaajista on hieman lisääntynyt, joiden mielestä tehokkuuden korostaminen on kasvanut paljon 1995 lähtien. Kovin suurta muutosta ei tarkastelujaksolla ole kuitenkaan tapahtunut. Viimeisen vuoden aikana työnantajan järjestämään ammatilliseen lisäkoulutukseen osallistui vastanneista varsin pieni osuus, 23 prosenttia (Kuvio 18). Keskimääräinen lisäkoulutuspäivien määrä osallistujilla oli 1,8 päivää KUVIO 18. Työnantajan järjestemään ammatilliseen koulutukseen osallistuminen, % 100 80 60 40 20 0 Ei yhtään päivää 1 2 3 5 KUVIO 19. Tärkein tavoite työssä, % Työpaikan pysyvyys ja varmuus Hyvä palkka- ja ansiotaso Työn mielenkiintoisuus/ vaihtelevuus Hyvät työtoverit/ suhteet työpaikalla Jokin muu 6 10 0 10 20 30 40 50 60 yli 10 päivää 1995 vuodessa. Niiden osuus, jotka eivät olleet viimeisen vuoden aikana olleet päivääkään työnantajan tarjoamassa ammatillisessa lisäkoulutuksessa, on kuitenkin hätkähdyttävä, lähes 77 prosenttia. Vastaajien koulutustasolla ja työnantajan järjestämällä ammatillisella lisäkoulutuksella on yhteys keskenään. Työnantajan järjestämään lisäkoulutukseen ovat osallistuneet useammin perus- ja ammattikoulutukseltaan korkeammalle koulutetut jäsenet kuin muut. Ammatillista lisäkoulutusta annetaan kyselyn mukaan eniten niille työntekijöille, jotka tekevät työpaikalla vaativimpia töitä. Lisäksi työpaikan koolla ja ammatillisella lisäkoulutuksella näyttäisi olevan yhteys. Pienemmillä työpaikoilla työskentelevät osallistuivat harvemmin lisäkoulutukseen kuin suuremmilla työskentelevät. Tähän osasyynä on se, että suurilla yrityksillä on paremmat taloudelliset resurssit järjestää koulutusta kuin pienillä. Pienillä työpaikoilla saattaa lisäksi olla vaikeaa saada sijaista koulutuksessa olevan tilalle. Huolestuttavaa on, että työnantajan kustantamaa ammatillista lisäkoulutusta saaneiden osuus on laskenut viidessä vuodessa noin viidellä prosentilla. Samaa viestiä ovat jo kertoneet liiton omatkin jäsentutkimukset. 4.9 Työpaikan pysyvyys ja varmuus tärkeää Metallin jäsenet ovat hyvin turvallisuushakuisia. Kysyttäessä, mitä jäsenistö eniten tavoittelee työssään, selkeästi tärkeimmäksi koettiin työpaikan pysyvyys ja varmuus (Kuvio 19). Naisista tätä mieltä oli lähes seitsemän kymmenestä ja miehistä lähes joka toinen. Kaikista 50-vuotiaista ja tätä vanhemmista työpaikan pysyvyyden ja varmuuden asetti etusijalle 55 prosenttia ja alle 35-vuotiaista lähes puolet. Eroa selittää varmasti se, että yli 50-vuotiaiden työllistymisnäkymät työttömyyden kohdatessa ovat yleensä muita heikommat. Toiseksi tavoiteltavampana asiana työelämässä jäsenistö pitää hyvää palkka- ja ansiotasoa. Miehille se näyttäisi olevan vielä tärkeämpi asia kuin naisille. Samoin nuorille hyvä palkka- ja ansiotaso ovat usein tärkeämpiä kuin muille vastaajille. Työelämässä tavoitelta- 18 METALLIMIES JA -NAINEN

villa asioilla ja koulutuksella näyttäisi olevan yhteys keskenään. Vastaajat, joilla ei ole lainkaan ammatillista koulutusta, nimesivät yleisimmin kahdeksi tärkeimmäksi tavoitteekseen työmarkkinoilla juuri työpaikan pysyvyyden ja varmuuden. Sen sijaan ne, joilla on esimerkiksi ammatillinen perus- tai opistotason tutkinto, pitivät myös muita tavoitteita, kuten työn mielenkiintoisuutta ja vaihtelevuutta, tärkeinä. Huomioida kannattaa vuosien 1995, ja kyselyitä verrattaessa, että työn mielenkiintoisuus ja vaihtelevuus tavoiteltavana asiana on laskenut. Samoin on käynyt lähes kaikkien muidenkin laadullisten tavoitteiden osalta. Tärkeintä tuntuu olevan ylipäätään varmuus työpaikasta sekä hyvä palkka- ja ansiotaso. Mielipiteet tulevaisuudesta työmarkkinoilla vaihtelivat paljon (Kuvio 20). Lähes kolmannes vastaajista pelkäsi jäävänsä työttömäksi. Vakituisessa työsuhteessa työskentelevät olivat vähiten huolissaan tulevaisuudestaan, heistä vain noin viidennes pelkäsi menettävänsä työpaikkansa. Määräaikaisessa työsuhteessa työskentelevistä työpaikan menettämistä pelkäsi hieman yli puolet, joista enemmistö oli naisia. Ikäryhmittäin vertailtuna pelko oli suurempi vähintään 50-vuotiaiden vastaajien keskuudessa, vastaavasti vähiten huolissaan työttömäksi joutumisesta olivat alle 35-vuotiaat. Varsinais-Suomen ja Satakunnan toiminta-alueella oltiin eniten huolissaan työttömäksi joutumisesta. Tähän selittävänä tekijänä on ainakin se, että alueella on paljon työllistäviä, suhdannevaihteluille herkkiä aloja ja kyselyhetkellä työpaikoilla oli merkittäviä lomautuksia. Ansiotasoon suhteutettuna pelko työttömyydestä vaihteli merkittävästi. Esimerkiksi niistä, jotka ansaitsivat alle 1 300 euroa kuukaudessa, 39 prosenttia pelkäsi jäävänsä työttömäksi. Tämä näkyi erityisesti epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevien keskuudessa. Vastaavasti mitä korkeampi ansiotaso oli, sitä vähemmän pelättiin työttömäksi joutumista, yli 2 200 euroa kuukaudessa ansaitsevista ainoastaan vain joka kymmenes pelkäsi työpaikkansa menettämistä. Syynä tähän saattaa olla se, että paremmin ansaitsevat ovat yleensä myös korkeammin koulutettuja ja näin ollen ainakin pitkäaikaisen työttömyyden pelko on pienempi. Samoin korkeamman ansiotason omaavilla on parempi taloudellinen turva tiedossa, vaikka jäisikin työttömäksi. Toisen ammatin hankkimista ilmoitti voivansa harkita peräti 40 prosenttia vastanneista. Enemmistö heistä oli alle 35-vuotiaita ja hyvän ammatillisen koulutuksen omaavia. Heissä oli luonnollisesti suuri osuus myös niitä, jotka ilmoittivat voivansa ajatella oman yrityksen perustamista. Näyttäisikin siltä, että hyvä ammatillinen koulutus antaisi luottamusta uudelleen kouluttautumiseen ja jopa yrittäjyyteen. KUVIO 20. Vastaajien arviot tulevaisuudestaan työmarkkinoilla, % En ole huolissani tulevaisuudesta työmarkkinoilla Voisin hyvinkin ajatella toista koulutusta itselleni Pelkään terveyteni heikkenemistä ja etten siitä johtuen pärjää nykyisessä työssäni Pelkään jääväni työttömäksi Voisin hyvinkin ajatella lopettavani työnteon Koen tarvitsevani lisäkoulutusta nykyisessä työssäni Pelkään, että en ole tarpeeksi kyvykäs tulevaisuuden työmarkkinoille Voisin hyvinkin ajatella omaa yritysta 0 20 40 60 80 100 Täysin samaa mieltä Jokseenkin samaa mieltä Vaikea sanoa Jokseenkin eri mieltä Täysin eri mieltä SAK:n järjestötutkimus 19

Metallin jäsenistö on kohtalaisen luottavainen osaamiseensa. Miehillä oli suurempi usko osaamiseensa kuin naisilla. Vähiten huolissaan kyvykkyydestään työmarkkinoilla olivat alle 35-vuotiaat ja vastaavasti eniten huolissaan olivat vähintään 50-vuotiaat vastaajat. Edelleen havaitaan suhde vastaajien ansiotasossa ja käsityksessä kyvykkyydestä työmarkkinoilla. Vähemmän ansaitsevat olivat muita enemmän huolissaan ammattitaitonsa riittävyydestä. Myös koulutustaso vaikutti vastaajan käsitykseen pärjäämisestään työmarkkinoilla. Ne, joilla oli vankempi ammatillinen koulutus ja vakituinen työsuhde, olivat selvästi muita luottavaisempia osaamisensa ja työmarkkinakelpoisuutensa suhteen. Vastaajilta kysyttiin myös pelkäävätkö he terveytensä heikkenevän niin paljon, etteivät pärjää työssään. Eniten tätä pelkäsivät ymmärrettävästi vähintään 50-vuotiaat, nuoremmissa ikäluokissa pelko terveytensä heikkenemisestä oli pienempää. Naisten ja miesten välillä ei vastauksissa ollut merkittäviä eroja. Kyselyyn vastanneiden lievä enemmistö, ehkä hieman yllättäen, ei mielestään tarvitse lisäkoulutusta työssään. Mielenkiintoista on, että henkilöt, jotka olivat suorittaneet ammatillisen perustutkinnon, kokivat tarvitsevansa myös lisäkoulutusta. Selittävänä tekijänä voidaan ajatella, että useimmiten vaativampia töitä tekevät ne, joilla on korkeampi koulutustaso. On myös mahdollista, että he ovat muita koulutusmyönteisimpiä. Lisäkoulutusta ilmoittivat tarvitsevansa useammin nuoret kuin vanhemmat. Vastaajista viidesosa ilmoitti voivansa ajatella yrittäjäksi ryhtymistä. Miehet suhtautuivat ajatukseen naisia myönteisemmin, samoin alle 35-vuotiaat. Maantieteellisesti katsottuna Vaasan ja Keski-Suomen toiminta-alueilla peräti neljännes suhtautui myönteisesti asiaan. Tähän selittävänä tekijänä saattaa olla alueella perinteisesti korkealla tasolla oleva yrittäjähenkisyys. Vastaajista löytyi myös niitä, jotka olisivat voineet ajatella hyvinkin lopettavansa työnteon kyselyhetkellä. Vähintään 50-vuotiaissa heitä oli eniten, hieman yli 20 prosenttia. Myös nuoremmissa ikäluokissa oli näin ajattelevia, alle 35-vuotiaissa heidän osuutensa oli 8 prosenttia. KUVIO 21. Arviot kansainvälistymisen ja taloudellisen yhdentymisen vaikutuksista, % Asema kuluttajana Työllisyys Ansiotaso Sosiaaliturva Mahdollisuus vaikuttaa asioihin 0 20 40 60 80 100 Myönteinen Ei osaa sanoa Kielteinen KUVIO 22. Arviot kansainvälistymisen ja taloudellisen yhdentymisen vaikutuksista ikäluokittain, % (myönteisesti suhtautuvien osuudet) 40 35 30 25 20 15 10 5 0 Työllisyys alle 35 v. Ansiotaso 4.10 Kansainvälistyminen arveluttaa Kyselyyn vastanneiden arviot kansainvälistymisen vaikutuksista omaan tulevaisuuteensa olivat melko kriittisiä. Mitä iäkkäämpi vastaaja oli, sitä vähemmän hän uskoi kansainvälistymisellä olevan myönteisiä vaikutuksia omaan tulevaisuuteensa. Vastaajilta kysyttiin lisäksi, miten he arvelevat taloudellisen yhdentymisen ja kansainvälistymisen vaikuttavan työllisyyteensä. On hyvin ymmärrettävää, että enemmistö vastaajista pelkäsi työllisyysvaikutusten olevan kielteisiä, onhan meiltäkin siirtynyt työpaikkoja halvemman työvoiman maihin rakennemuutoksen myötä. Mielenkiintoista silti oli, että alle 35-vuotiaista noin kolmannes arvioi vaikutuksen olevan myönteinen ja viidennes kielteinen (Kuvio 21). Myönteisimmin taloudellisen yhdentymisen ja kansainvälistymisen vaikutuk- Sosiaaliturva 35 49 v. Asema Mahdollisuus kuluttajana vaikuttaa asioihin 50 v. tai yli 20 METALLIMIES JA -NAINEN

sista työllisyyteen suhtauduttiin Helsinki-Uudellamaalla ja Kymi-Savo-Karjalassa. Varsinais- Suomessa ja Satakunnassa sekä Häme-Pirkanmaalla suhtauduttiin kaikkein kriittisimmin asiaan. Vastaajista selkeä enemmistö arvioi taloudellisen yhdentymisen ja kansainvälistymisen vaikutusten ansiotasoon olevan kielteisiä. Miehistä tätä mieltä oli 43 ja naisista 37 prosenttia. Alle 35-vuotiaissa oli enemmän myönteisiin vaikutuksiin uskovia kuin muissa ikäryhmissä. Lähes puolet vastaajista ei osannut arvioida vaikutuksia ansiotasoonsa. Saattaa olla niin, että vastaajat arvelivat kovan kansainvälisen kilpailun vaikuttavan heidän ansiotasonsa kehitykseen kielteisesti. Mahdollista on, että he pelkäsivät ilmiön seurauksena tulevan myös työttömyyttä, joka sekin pienentäisi toimeentuloa. Harva vastaajista uskoi taloudellisen yhdentymisen ja kansainvälistymisen tuovan mukanaan myönteisiä vaikutuksia sosiaaliturvaansa. Neljä kymmenestä arveli sen vaikuttavan jopa kielteisesti. Eniten kielteisiä vaikutuksia pelkääviä oli vähintään 50-vuotiaissa miehissä. Ehkä tässä vastaajien käsityksiin vaikutti julkisuudessa käyty keskustelu suomalaisen sosiaaliturvan tason harmonisoimisesta yleiseurooppalaiselle tasolle. Vastaajilla oli myös pelko siitä, että taloudellisen yhdentymisen ja kansainvälistymisen myötä heidän mahdollisuutensa vaikuttaa omiin asioihinsa heikkenee. Toisaalta asiaa on vaikea ennustaa ja ehkä juuri tästä syystä puolet vastanneista ei osannut sanoa kantaansa. Sen sijaan kysyttäessä taloudellisen yhdentymisen ja kansainvälistymisen vaikutuksia vastaajan asemaan kuluttajana, myönteiseen vaikutukseen uskoi 30 prosenttia, ja kielteiseen vaikutukseen neljäsosa vastanneista. Miesten ja naisten välillä kannoissa ei ollut merkittäviä eroja. Tässä selittävänä tekijänä vastaajien myönteiseen näkemykseen saattaa olla ajatus siitä, että taloudellinen yhdentyminen lisää kilpailua markkinoilla laskien tuotteiden hintaa. Myös tämän kysymyksen vastauksissa alle 35-vuotiailla oli muita myönteisempi käsitys, heistä 37 prosenttia uskoi vaikutusten olevan myönteisiä. Kuviossa 22 esitetään myönteisesti suhtautuvien vastaajien osuutta ikäryhmittäin kansainvälistymisen ja taloudellisen yhdistymisen vaikutuksista omaan työhön ja asemaan. Kaikki vastaajat uskoivat taloudellisen yhdentymisen ja kansainvälistymisen vaikuttavan myönteisimmin asemaansa kuluttajana ja kielteisimmin mahdollisuuksiin itse vaikuttaa asioihin. Mielenkiintoista on huomata, että vaikka suhtautumiserot ovat suuret eri ikäisillä, kuitenkin eri kysymyksissä vastausten keskinäinen suhde oli sama kaikissa ikäluokissa. 5. VASTAAJIEN SUHDE AMMATTIYHDISTYSLIIKKEESEEN Tässä luvussa esitellään vastaajien suhdetta ammattiyhdistysliikkeeseen. Aluksi kuvataan jäsenyyksien kestoa ja sen jälkeen sitä, miten ammattiliittoon on liitytty, luvussa myös selvitetään jäsenyyden perusteita. Tämän lisäksi esitellään ammattiyhdistystoimintaan osallistumista ja perusteita sille sekä ay-koulutukseen osallistumista. Samoin luvussa kuvataan vastaajien ajatuksia ammattiosaston roolista sekä vastaajien arvioita SAK:laisen ammattiyhdistysliikkeen keskeisistä tehtävistä. Näiden jälkeen esitellään luottamushenkilöiden osuutta, ikärakennetta ja luottamusmiesten saamaa tukea. Luvun loppupuolella käydään läpi sitä, miten liitto on vastaajien mielestä onnistunut tehtävissään sekä missä asioissa vastaajien mielestä ay-liike ja -henkilöt näkyivät työpaikoilla. Lopuksi tarkastellaan sitä, mistä vastaajat ovat saaneet tietoa ay- ja työmarkkina-asioista sekä mitkä olivat heille tärkeimmät jäsenpalvelut ja mitkä eniten kehittämistä vaativia palveluita. 5.1 Järjestäytymisessä luottamusmiehellä tärkeä rooli Lähes puolet vastaajista oli kuulunut ammattiliittoon yli 20 vuotta. Vastaavasti alle vuoden ammattiliittoon kuuluneita oli noin prosentti. Tarkasteltaessa ammattiliittoon kuulumista kymmenen vuoden jaksolla voidaan havaita, että vuonna yli 20 vuotta kuuluneiden osuus on selvästi korkeampi kuin vuosien 1995 ja kyselyissä (Kuvio 23). SAK:n järjestötutkimus 21