GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Länsi-Suomen yksikkö Kokkola 3.10.2012 77/2012 UTFÄRDSGUIDE MAASTORETKIOPAS

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Länsi-Suomen yksikkö Kokkola 3.10.2012 77/2012 UTFÄRDSGUIDE MAASTORETKIOPAS Geologins dag 2012 - Geologian päivä 2012 Världsarvet Kvarkens Skärgård Merenkurkun Saariston maailmanperintöalue Olli Breilin, Peter Edén, Jukka Ojalainen, Pekka Sipilä and Petri Virransalo Tuija Warén, Susanna Lindeman, Jaakko Auri, Niko Putkinen Exempel på Lantmäteriverkets laserskanningmaterial Svedjehamn Björkö Börsskäret Olli Breilin, Jaakko Auri och Peter Edén 6.5.2011 7 Geologian päivän 2012 maastoretki-opas on laadittu EU:n Interreg IIIA Kvarken Mitt-Skandia ohjelman Geonat - projektissa v. 2005 laaditun ekskursio-oppaan pohjalta. Guiden har uppgjorts utgående från en exkursionsguide som gjordes 2005 i Geonat-projektet inom EU:s program Interreg IIIA Kvarken Mitt-Skandia

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 3.10.2012 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS KUVAILULEHTI Päivämäärä / Dnro Tekijät Olli Breilin, Peter Edén, Jukka Ojalainen, Pekka Sipilä, Petri Virransalo, Tuija Warén, Susanna Lindeman, Jaakko Auri, Niko Putkinen Raportin laji Arkistoraportti Toimeksiantaja Raportin nimi Geologins dag 2012 - Geologian päivä 2012 Världsarvet Kvarkens Skärgård Merenkurkun Saariston maailmanperintöalue Tiivistelmä Geologian päivän 2012 maastoretkiopas Merenkurkun saariston maailmanperintöalueesta. Asiasanat (kohde, menetelmät jne.) maaperä, kallioperä, jääkausi, mannerjäätikkö, deglasiaatio Maantieteellinen alue (maa, lääni, kunta, kylä, esiintymä) Vaasa, Mustasaari, Merenkurkku Karttalehdet Muut tiedot Arkistosarjan nimi Arkistotunnus 77/2012 Kokonaissivumäärä 35 Kieli suomi, ruotsi Hinta Julkisuus julkinen Yksikkö ja vastuualue Länsi-Suomen yksikkö, 322 Länsi-Suomen maaperätiedonkeruu ja sovellukset Allekirjoitus/nimen selvennys Hanketunnus 2533008 Allekirjoitus/nimen selvennys

1 Oppaan sisältö on päivän ohjelmaa selvästi laajempi ja se antaa mahdollisuuden tutustua laajemmin Merenkurkun Saariston ympäristön geologisiin luontokohteisiin. Oppaaseen on lisätty myös Björkö- Panike vaellusreitin ja Bodvattnetin kierron varrella esiintyvää kasvi- ja eläinlajistoa. Merenkurkun virtuaaliset geologiset luontopolut löytyvät sivulta: http://www.merenkurkku.fi/koe-merenkurkku/vaellusreitit/tule-tutkimaan-vaellusreittien-jaluontopolkujen-geologiaa/. Merenkurkun saariston noustessa meren syleilystä alkoi myös ihminen vierailla alueella. Ensimmäisenä saapuivat kalastajat ja metsästäjät, myöhemmin saariston maapinta-alan kasvaessa myös asutus vakiintui. Parhaiten luonnon ja ihmisen vuorovaikutukseen voi tutustua Terranovan luontokeskuksessa (www.luontoon.fi/terranova, www.utinaturen.fi/terranova). Björköbyn kotiseutumuseo on myös oivallinen käyntikohde paikallisen kulttuurin ja elämänmenon historiaan http://bjorkomuseum.hembygd.fi/mortes_gardsmuseum/. Guidens innehåll är betydligt mera omfattande än dagens program och ger möjligheter att bekanta sig mera med Kvarkens skärgårds geologiska naturobjekt. En lista över växt- och djurarter, som förekommer längs vandringsleden Björkö-Panike och Bodvattnet runt, har också bifogats. Virtuella geologiska naturstigar finns på internetadressen: http://www.kvarken.fi/upptack-kvarken/vandringsleder/naturstigar// Vartefter Kvarkens skärgård steg upp ur havets grepp började också människan visa sig i området. Först anlände fiskare och jägare, senare när landområdet växte blev bosättningen fast. I naturcentret Terranova kan man bäst bekanta sig med samspelet mellan natur och människa (www.luontoon.fi/terranova, www.utinaturen.fi/terranova). Björköby hembygdsmuseum är också ett utmärkt besöksmål med tanke på den lokala kulturen och levnadsgången http://bjorkomuseum.hembygd.fi/mortes_gardsmuseum/. Omslagsbild: Geomorfologisk karta över Björkö, Lantmäteriverkets laserskanningmaterial (prosessat av GTK). Kansikuva: Björkön geomorfologinen kartta, Maanmittauslaitoksen laserkeilausaineisto (prosessointi GTK). Geologian tutkimuskeskus / Geologiska forskningscentralen 2012 (www.gtk.fi) Metsähallitus / Forststyrelsen 2012 (www.metsa.fi, www.kvarken.fi) Pohjakartat, ilmakuvat ja laserkeilausaineisto / Kartbotten, flygbilder och laserskanningmaterial Maanmittauslaitos (13/MYY/2012)

2 INNEHÅLL - SISÄLTÖ MAASTORETKI SVEDJEHAMNIIN, BJÖRKÖBY 3 FÄLTEXKURSION TILL SVEDJEHAMN, BJÖRKÖBY 3 EXKURSIONSKARTA - EKSKURSIOKARTTA 4 De Geer-moräner 5 De Geer - moreenit 5 Gamla gyttjesediment i Svedjehamn 11 Svedjehamnin vanha liejukerrostuma 11 Flada Glosjöar 14 Flada-Kluv järvet 14 2. GEOLOGI ÄR EN DEL AV LIVET - GEOLOGIA ON OSA ELÄMÄ 15 Björkö kyrkas stenfot 15 Björkön kirkon kivijalka 15 Svartskiffrar i Replot 15 Mustaliusketta Raippaluodossa 15 3. SOMMARÖ 16 Jättegryta 17 Hiidenkirnu 17 Fornstränder och klapperfält 18 Muinaisrannat ja rantakivikot 18 Isräfflor på blankhällar 19 Silokallioiden uurteet 19 Stenbrott, Vasagranit 21 Kivilouhos, Vaasan graniitti 21 4. REPLOT BRO - RAIPPALUODON SILTA 22 5. KÖKLOT, KAUKALUOTO 22 Moränrygg av Rogen-typ 23 Rogen moreeni tyyppinen selänne 23 6. SÖDERFJÄRDEN 25 Söderfjärdens meteoritkrater 26 Öjbergets naturstig 26 Söderfjärdenin meteoriittikraatteri 26 Öjbergetin luontopolku 27 NATURA 2000-NATURTYPER I SVEDJEHAMN 28 SVEDJEHAMNIN NATURA 2000-LUONTOTYYPIT 31 VÄXTARTER I KVARKENS SKÄRGÅRD 33 MERENKURKUN SAARISTON KASVEJA 33

3 FÅGLAR I KVARKENS SKÄRGÅRD, MERENKURKUN SAARISTON LINTUJA, 33 1 MAASTORETKI SVEDJEHAMNIIN, BJÖRKÖBY Aika 13.00 Vaasa-Björkö. Linja-autokuljetus, lähtöpaikka Åbo Academill Opastus bussissa: Maastoretken ohjelma, luonto ja kulttuuri, alueen geologian esittely 13.50 Bodvattnet, Opastus alueen biologista ja kulttuurista 14.25 Kävely näkö-ala torniin Saltkaret, n. 800 metriä 14.45 Ryhmä I: Maastokahvit tornin vieressä ja käynti purolla (ajan salliessa) 14.45 Ryhmä II: Opastus alueen geologista tornissa 15.20 Ryhmä I: Opastus alueen geologista tornissa 15.20 Ryhmä II: Maastokahvit tornin vieressä ja käynti purolla (ajan salliessa) 16.00 Kävely tornista Svedjehamniin, n.600 metriä 16.20 Svedjehamn-Vaasa linja-autokuljetus Opastus bussissa: Maailmanperintösopimus ja geologiset maailmanperintökohteet, luonnonsuojeluliiton tervehdys 17.00 Saapuminen Vaasaan, Åbo Acdemill 17.00 Opastus Terranovan luontokeskuksessa 2 FÄLTEXKURSION TILL SVEDJEHAMN, BJÖRKÖBY Tid 13.00 Vasa-Björkö. Buss fråna Åbo Academill Guidning i bussen: exkursionens program, natur, kultur och områdets geologi 13.50 Bodvattnet, Guidning om områdets natur- och kulturvärden. 14.25 Promenad till utsiktstornet Saltkaret, n. 800 meter 14.45 Grupp I: Fältkaffe bredvid tornet och besök vid bäcken (ifall det finns tid) 14.45 Grupp II: Guidning om områdets geologi i tornet 15.20 Grupp I: Guidning om områdets geologi i tornet 15.20 Grupp II: Fältkaffe bredvid tornet och besök vid bäcken (ifall det finns tid) 16.00 Promenad från tornet till Svedjehamn, ca 600 meter 16.20 Svedjehamn-Vasa med buss Guidning i bussen: Världsarvskonvnetionen och geologiska världsarvsområden, naturskyddsförbundets hälsning 17.00 Ankomst till Vasa, Åbo Acdemill 17.00 Guidning i Terranovas naturcentrum

3 EXKURSIONSKARTA - EKSKURSIOKARTTA 4

5 1. Svedjehamn Landhöjningen är snabb i Vasaområdet, 8-8,5 mm per år. Nya stenblock och moränvallar stiger hela tiden upp och gamla vattenområden grundas småningom ut som en följd av landhöjningen. Sunden sluter sig och gamla hamnar blir isolerade. Maankohomainen on Vaasan seudulla nopeaa, 8-8,5 mm vuodessa. Meren pohjasta kohoaa koko ajan uusia kiviä ja moreenivalleja ja vanhat vesialueet maatuvat pikkuhiljaa maan kohoamisen seurauksena. Salmet umpeutuvat ja vanhat satamapaikat jäävät saarroksiin. 3.1 De Geer-moräner De för öarna Replot och Björkö typiska De Geer-moränerna ses särskilt väl i Svedjehamns fiskehamn (Bild 1). Allra bäst syns de på flygfoton (Bild 2-3). Numera anser man att De Geer-moränerna bildats vid inlandsisens kanter. De enskilda moränerna verkar inte ha något samband med årsrytmen i isens tillbakadragande, vilket man tidigare trodde. I Replotområdet har vattendjupet varit ca. 200 m när formationerna bildades (Bild 4). De Geer-moränerna höjer sig typiskt 2-5 m över omgivningen och längden är flera hundra meter. De ligger på ett avstånd av 50 200 m från varandra. Det finns tusentals De Geer-moränvallar i Replotområdet. När landet stiger sköljs moränvallarna av vågorna så att block och stenar blottas på ytan och det bortsköljda fina materialet avlagras mellan moränryggarna (Bild 3). I sänkorna mellan moränryggarna finns oftast dåligt sorterad sand eller mo ovanpå moränen och allra överst kan ännu finnas lera eller silt eller även torv. Ibland kan under sanden finnas lera och inte morän. 3.2 De Geer - moreenit Raippaluodon ja Björkön saarille tyypilliset De Geer moreenit ovat erityisen hyvin näkyvissä Svedjehamnin kalasatamassa (Kuva 1). Parhaiten ne voidaan havaita ilmakuvasta (Kuva 2 ja 3). De Geer moreenivallien katsotaan nykykäsityksen mukaan syntyneen mannerjään reunavyöhykkeessä. Yksittäisillä valleilla ei näyttäisi olevan yhteyttä jään perääntymisen vuosirytmiin, kuten aikaisemmin ajateltiin. Raippaluodon alueella veden syvyys on ollut n. 200 metriä muodostumien syntyaikana (Kuva 4). De Geer-moreenit kohoavat ympäristöstään tyypillisesti 2 5 metriä, niiden etäisyys on keskimäärin 50 200 metriä ja pituus useita satoja metrejä. De Geer - moreenivalleja on Raippaluodon alueella tuhansia. Moreenivallit huuhtoutuvat maan kohotessa rantavoimien vaikutuksesta siten, että lohkareet ja kivet paljastuvat esiin pintaosissa ja huuhtoutunut hienompi aines kerrostuu moreeniselänteiden väliin (Kuva 3). Moreeniselänteiden välisissä pai-

8 naumissa on useimmiten huonosti lajittunutta hiekkaa tai hietaa kallioperää peittävän moreenin päällä. Päällimmäisenä, maan pintaosassa voi esiintyä myös savea, hiesua tai turvetta. Joskus hiekan alla onkin syvään veteen kerrostunutta savea eikä moreenia. Bild 1a. Kvarkenområdets mest representativa svärm av De Geer-moräner finns i Svedjehamn, Björkö. Kartan, i skala ca 1:20 000, är kombinerad från ett flygfoto och grundkartan (Jukka Ojalainen). Kuva 1a. Björkön Svedjehamnin alueeella on Merenkurkun alueen edustavin De Geer moreenien keskittymä. Kartan mittakaava on noin 1:20 000. Kartta on ilmakuvan ja peruskartan yhdistelmäkuva (prosessointi Jukka Ojalainen).

9 Bild 1b. Exempel på moränformationer avsatta av inlandsisen i Replotområdet. Reliefbilderna har prosessats fram från laserskanningmaterial, höjdsklan är överdriven ( lantmäteriverket) Kuva 1b. Esimerkkejä jäätikön kerrostamista moreenimuodostumista Raippaluodon alueella. Korkokuvat on prosessoitu laser-keiluasaineistosta, korkeusvaikutusta on kuvissa korostettu ( maanmittauslaitos) Bild 2. De Geer-moräner i Svedjehamnsområdet (foto Arto Hämäläinen, Korsholms kommun). Kuva 2. De Geer-moreeneja Svedjehamnin sataman alueella (kuva Arto Hämäläinen, Korsholms kommun).

10 Bild 3. De Geer-moräner väster om Björkö (foto Arto Hämäläinen 1996, Korsholms kommun) Kuva 3. De Geer-moreenialue Björkön saaren länsipuolella (kuva Arto Hämäläinen 1996, Korsholms kommun). 3.3 3.4 3.5 Bild 4. De Geer-moränernas uppkomst och genes (teckning av Harri Kutvonen, Gunvor Ekström, Jaakko Auri, Peter Edén,) Kuva 4. De Geer -moreenien synty (piirrokset Harri Kutvonen, Gunvor Ekström, Jaakko Auri, Peter Edén).

11 3.6 Gamla gyttjesediment i Svedjehamn Under fältsäsongen 2004 hittade man i grävningar som Åbo Universitet gjorde i De Geer-moräner tidigare okända organiska avlagringar under moränen längs Västerö skogsväg (Bild 5). Lagren har uppkommit under en varm period i den senaste istidens tidiga eller mellersta skede, under en interstadial (100 000 40 000 år sedan). Dateringen baserar sig på de träddelar (C14), makrofossil, pollen och diatomer man hittat i gyttjelagren. 3.7 Svedjehamnin vanha liejukerrostuma Kenttäkaudella 2004 Turun yliopiston De Geer-moreeneihin tekemissä kaivauksissa löytyi aiemmin tuntematon orgaaninen kerrostuma moreenin alta Västerön metsätien varrelta Svedjehamnissa (Kuva 5). Kerrostuma on syntynyt viimeisen jääkauden alku- tai keskivaiheen lämpimämmän jakson, eli interstadiaalin, aikana (100 000 40 000 vuotta sitten). Kerrostuman iän määritys perustuu liejukerrostumasta löytyneiden puunkappaleiden C14-ajoituksiin, makrofossiileihin, siitepölyihin ja piileviin.

12 Bild 5. Gyttjelagren i Svedjehamn (foto Jukka Ojalainen). Kuva 5. Svedjehamnin liejukerrostuma (kuva Jukka Ojalainen).

13 Bild 6. Utveckling av en Flada Glosjö och en myr. Schematisk bild av landhöjdningsprocesser i Kvarken. Förklaring: 1) morän, 2) silt och lera, 3) gyttja, 4) starrtorv, 5) vitmosstorv (teckning av Harri Kutvonen 2003 och Carl-Göran Stén). Kuva 6. Flada Kluv järven ja suon kehitysvaiheet. Kaaviollinen esitys maanousun aiheuttamista prosesseista Merenkurkun alueella. Selite: 1) moreeni, 2) siltti ja savi, 3) lieju, 4) saraturve, 5) rahkaturve (piirrokset Harri Kutvonen ja Carl- Göran Stén).

14 Bild 7. Sandö sund en uttorkad vattenled (foto Jukka Ojalainen). Kuva 7. Sandö Sund maatunut vesireitti (kuva Jukka Ojalainen). 3.8 Flada Glosjöar Som en följd av landhöjningen avsnörs vattenområden från havet, vilka småningom ombildas delvis eller helt till fladaglosjöar med sött vatten (Bild 6). Sjöarna kan sedan ännu beroende på vattentillgången torka ut helt eller försumpas (Bild 7). Även människans verksamhet har inverkat på de inre vattnen i Replot-Björkö, bl.a. när man försökt torrlägga dem för att få odlingsjord. 3.9 Flada-Kluv järvet Maankohoamisen seurauksena merestä kuroutuu vesialueita, jotka vähitellen muuttuvat osittain tai kokonaan makeavetisiksi flada-kluv-järviksi (Kuva 6). Järvet voivat edelleen vesitaloudesta riippuen maatua kokonaan ja soistua (Kuva 7). Myös ihmistoiminnalla on ollut vaikutuksensa Raippaluodon - Björkön sisävesistöihin kun niitä on yritetty kuivattaa viljelysmaaksi yms.

15 4 5 2. GEOLOGI ÄR EN DEL AV LIVET - GEOLOGIA ON OSA ELÄMÄ 5.1 5.2 Björkö kyrkas stenfot Öster om Replot på Rödgrynnorna finns en röd porfyritisk och grovkornig granit, som har brutits i början av 1900-talet till byggnader i Vasaområdet. Också Björkö kyrkas stenfot är bygd av samma granit (Bild 8). Enligt preliminära åldersbestämningar i laboratoriet är bergarten nästan 2 miljarder år gammal (U-Pb, 1934 miljoner år). 5.3 Björkön kirkon kivijalka Raippaluodon itäpuolella Punakarien saarissa on punaista porfyriittistä ja karkearakeista graniittia, jota on louhittu 1900- luvun alussa Vaasan alueen rakennuksiin. Sitä on käytetty myös Björkön kirkon kivijalan rakentamisessa (Kuva 8). Laboratoriossa tehdyn ikämäärityksen mukaan kivellä on ikää lähes 2 miljardia vuotta (U-Pb, 1934 miljoonaa vuotta). 5.4 Svartskiffrar i Replot I Kvarkenområdet finns rikligt av aeromagnetiska anomalier på geofysiska kartor, vilka förorsakas av grafit- och magnetkisförande glimmergnejs eller svartskiffrar. De kommer i allmänhet inte upp över markytan. En dylik anomali finns norr om Replots centrum under lerlagren. Bergartens existens konstaterades i borrningar gjorda 1974 (Rautaruukki Oy). Svartskiffer innehåller tungmetaller och kan därför försämra grundvattnets kvalitet. 5.5 Mustaliusketta Raippaluodossa Merenkurkun alueella on runsaasti aeromagneettisia anomalioita geofysikaalisilla kartoilla, jotka aiheutuvat grafiitti- ja magneettikiisupitoisista kiillegneissihorisonteista, mustaliuskeista, jotka eivät yleensä ole paljastuneita. Yksi tällainen on Raippaluodon keskustan pohjoispuolella savikoiden alla. Kivilaji on varmistettu vuonna 1974 tehdyn kairauksen perusteella (Rautaruukki Oy). Mustaliuske voi sisältää raskasmetalleja ja voi vaikuttaa heikentävästi pohjaveden laatuun.

16 Bild 8. Björkö kyrka, kyrkans stenfot och stenbrottet på Rödgrynnorna 10 km öster om Björkö (foto Antero Lindberg) Kuva 8. Björkön kirkko, kirkon kivijalka ja kivien louhintapaikka Punakareilla (kuva Antero Lindberg). 6 3. SOMMARÖ

17 Bild 9. Sommaröområdet kombinerat från en flygbild och grundkartan (Jukka Ojalainen) Kuva 9. Sommarön alue ilmakuvan ja peruskartan yhdistelmäkuvassa (Jukka Ojalainen). 6.1 Jättegryta Jättegrytor har uppkommit när forsande vatten snurrar stenar på sammas ställe och nöter gropar i berget och slutligen djupa grytor. Vanligtvis förekommer jättegrytorna i samband med åsar, vilka bildats i isälvar. Jättegrytan i Sommarö är troligen äldre än senaste istids slutskeden. På jättegrytans botten fann man inte typiskt runda stenar utan moränstenar med vassa kanter. Håligheten har alltså fyllts under senaste istid. Grytans väggar är dessutom skrovliga och tydligt vittrade. Grundformen är grytlik, djupet 1.8 m och diametern ca en meter (Bild 10). Ett alternativt uppkomstsätt är genom vittring, som kan ha börjat i en spricka eller ett mjukare fragment. I Vasaområdet finns några sådana tafonis (Bild 10). 6.2 6.3 Hiidenkirnu

Hiidenkirnut ovat syntyneet virtaavan veden pyörittäessä kiviä samalla paikalla kuluttaen kallion kuopaksi ja lopulta syväksi kirnuksi. Tavallisesti hiidenkirnut liittyvät harjuihin, jotka ovat muodostuneet jäätikköjokien paikalle. Sommarön hiidenkirnu on todennäköisesti viime jääkauden loppuvaiheita vanhempi. Hiidenkirnun pohjalta ei löytynyt tyypillisiä kirnukiviä vaan pikemminkin kulmikkaita teräväsärmäisiä moreenikiviä. Onkalo on siis täyttynyt aineksella viime jääkauden aikana. Kirnun seinämät ovat lisäksi rosoiset ja rapautuneet merkittävästi. Onkalon perusmuoto sinänsä on kirnumainen, syvyys on 1,8 m ja halkaisija noin metrin (kuva 10). Toinen syntyvaihtoehto onkalon synnylle on rapautuminen. Rapautuminen on voinut alkaa kallioperän halkeamasta tai muusta heikommasta kivilajisulkeumasta. Vaasan alueen kivistä löytyy paikoin myös ns. tafonirapautumia (Kuva 10). 18 Bild 10. Jättegrytan i Sommarö och en tafoni i Sundom (foto Jukka Ojalainen). Kuva 10. Sommarön hiidenkirnu ja tafonirapautuma Sundomissä (kuva Jukka Ojalainen). 6.4 Fornstränder och klapperfält Nära jättegrytan finns flera fornstränder, tidigare havsskedens klapperstenar eller djävulsåkrar (Bild 11). Fornstränder är allmänna på Replot och även på andra ställen i Vasa skärgård. Fornstränderna uppträder vanligtvis på höjdernas högsta punkter eller på platser som annars varit utsatta för strandvågornas krafter. På Replot ligger klapperstenarna vanligen på en höjd av 10-12 m över havet. Fornstranden i bild 11 är inte speciellt välutbildade, stenarna är stora och endast måttligt rundade. 6.5 Muinaisrannat ja rantakivikot Hiidenkirnun lähistöllä on useita muinaisrantoja, muinaisten merivaiheiden rantakivikoita eli pirunpeltoja (Kuva 11). Muinaisrannat ovat yleisiä Raippaluodossa ja muuallakin Vaasan saaristossa. Rantakivikot ovat yleensä kohomuotojen kor-

keimmilla paikoilla tai muuten rantavoimien vaikutukselle alttiissa kohdissa. Raippaluodossa rantakivikot ovat yleensä noin 10-12 m mpy tasolla. Kuvan 11 muinaisranta ei ole erityisen hyvin kehittyneitä, kivet ovat isohkoja ja vain kohtalaisesti pyöristyneitä. 19 Bild 11. Ett typiskt klapperfält på Replot, Sommarö (foto Jukka Ojalainen). Kuva 11. Tyypillinen rantakivikko Raippaluodon alueelta, Sommarö (kuva Jukka Ojalainen). 6.6 Isräfflor på blankhällar Räfflor på bergets yta visar isens riktning i området (Bild 12). I samband med karteringsarbetet i Kvarkens skärgård har man registrerat hundratals observationer av isräfflor (Bild 13). De visar främst att isens äldre rörelseriktning var från nordost mot sydväst och den yngre från nordväst mot sydost. Det är dock värt att märka, att ställvis är åldersförhållandet det omvända. Vid det gamla fortet ser man isriktningar från fyra olika skeden: 40, 355, 320 och 280 grader. 6.7 Silokallioiden uurteet Kallionpinnan uurteet kuvaavat mannerjään liikkeen suuntaa alueella (Kuva 12). Merenkurkun saariston kartoituksen yhteydessä on kerätty satoja uurrehavaintoja (Kuva 13). Havainnot viittaavat pääosin siihen, että vanhempi jäätikön virtaussuunta on koillisesta lounaaseen ja nuorempi luoteesta kaakkoon. Huomionarvoista on se, että paikoin ikäsuhteet ovatkin päinvastoin. Vanhalla linnoitusalueella on nähtävissä neljä eri-ikäistä uurresuuntaa: 40, 355, 320 ja 280 astetta.

20 Bild 12. Observationer av isens rörelseriktningar från isräfflor i Replotområdet (Jukka Ojalainen). Kuva 12. Havainnot mannerjäätikön liikesuunnista Raippaluodon alueen uurresuuntien perusteella (Jukka Ojalainen). Bild 13. Isräfflor på Storskärets norra udde. Den yngsta riktningen är 65º (foto Olli Breilin)

21 Kuva 13. Uurresuuntia Storskäretin pohjoiskärjessä. Nuorin suunta on 65º (kuva Olli Breilin). 6.8 Stenbrott, Vasagranit Ett gammalt, övergivet stenbrott (Bild 9). Bergarten är typisk vasagranit (Bild 14). Den har stora fältspatströkorn och även en del granater. Delvis uppsmälta fragment av glimmergnejs förekommer också, en del är bättre bevarade. Här finns också några smala och raka granitgångar. 6.9 Kivilouhos, Vaasan graniitti Vanha käytöstä poistettu louhos (Kuva 9). Kivi on tyypillistä Vaasan graniittia (Kuva 14). Se sisältää suuria maasälpähajarakeita ja harvakseltaan myös granaatteja. Kivessä on myös osittain sulaneita kiillegneissijäänteitä, joista osa on paremmin säilynyt. Paikalla on myös muutamia kapeita ja suoria graniittijuonia. Bild 14. Typisk vasagranit. De stora kristallerna är fältspat (foto Antero Lindberg 2003). Kuva 14. Tyypillistä Vaasan graniittia. Suuret vaaleat kiteet ovat maasälpää (kuva Antero Lindberg 2003).

22 7 4. REPLOT BRO - RAIPPALUODON SILTA Glaciala isräfflor på häll, äldre riktningen 40 och yngre 335 grader Bergarten är en heterogen ådergnejs, en migmatit (Bild 15). Uurteita voidaan myös havaita paikalla, vanhempi virtaussuunta 40 ja nuorempi 335 astetta. Kalliopaljastuman kivilaji on heterogeeninen suonigneissi, migmatiitti (Kuva 15). Bild 15. Öppet veck i ådrig glimmergnejs, Molpehällorna (foto Petri Virransalo 2003). Kuva 15. Poimurakenne migmatiittisessa kiillegneississä, Molpehällorna (kuva Petri Virransalo 2003). 8 5. KÖKLOT, KAUKALUOTO

23 Bild 16. Köklotområdet kombinerat från en flygbild och grundkartan (Jukka Ojalainen). Kuva 16. Köklotin alue ilmakuvan ja peruskartan yhdistelmäkuvassa (Jukka Ojalainen). 8.1 Moränrygg av Rogen-typ Furuskäret på Köklot utgörs av en moränformation av Rogen-typ (Bild 16). Rogen-moränernas typområde är Rogensjön i Sverige. Rogen-typens moräner är trasiga, slingrande och obestämda moränryggar och kullar på rad. De tros ha uppkommit under den aktiva inlandsisens flytrörelser, vilka inte var särskilt kraftig utan skedde knyckvis (Bild 17). På Köklot, speciellt i de västra delarna, finns flera moränformationer av Rogen-typ (Bild 18). Dessutom finns i området De Geerryggar i nordväst-sydostlig riktning. 8.2 Rogen moreeni tyyppinen selänne Furuskäret Köklotissa edustaa juomumoreenien ryhmään kuuluvaa Rogen-tyyppistä moreenimuodostumaa (Kuva 16). Rogen-moreenien tyyppialue on Rogen-järvi Ruotsissa. Rogen-tyyppiset moreenit ovat riekaleisia, kiemurtelevia ja epämääräisiä moreeniselänteitä ja moreenikumpujen muodostamia jonoja. Rogen-moreenit ovat syntyneet aktiivisen mannerjäätikön virtauksen aikana (Kuva 17). Virtaus ei ole ollut kovinkaan voimakasta vaan nykäyksenomaista. Köklotissa, varsinkin sen länsireunalla on useampiakin Rogen-tyyppisiä moreenimuodostumia (Kuva 18). Sen lisäksi alueella on luode-kaakko suuntaisia De Geer selänteitä.

24 Bild 17. Schematisk bild av moränformationerna i Kvarkenområdet. 1. Drumliner, 2. Flutings, 3. Stora tvärställda moräner (Rogen-typ), 4. De Geer-moräner, 5. Kullmoräner, 6. Blockrik yta, 7. Ändmoräner, 8. Senaste isriktning. (Ritat av Harri Kutvonen) Kuva 17. Kaaviollinen kuva eri moreenimuodostumatyypeistä Merenkurkun alueella. 1. Drumliini, 2. Fluting, 3 Poikittainen Rogen-moreeni tyyppinen moreeni, 4. De Geer moreeni, 5. Kumpumoreeni, 6. Lohkarekenttä, 7. Päätemoreeni, 8. Viimeisin jäätikön virtaussuunta (piirros Harri Kutvonen).

25 Bild 17. En rogen-moräns stenrika sluttning i Köklotområde (Foto Olli Breilin). Kuva 17. Kivinen Rogen-moreeni tyyppisen mäen rinne Köklotin alueella (Kuva Olli Breilin). 9 6. SÖDERFJÄRDEN 9.1 Vasa 10 km Öjberget Söderfjärden

26 9.2 9.3 Söderfjärdens meteoritkrater Söderfjärden ligger till hälften inom Vasa stad och till hälften inom Korsholms kommun. Söderfjärden är en av de bäst bevarade meteoritkratrarna i världen och unik på många sätt: # 520 Ma (miljoner år) # 5-6 km diameter, > 300 m djup # (mikro)fossil # Fylld med Kambriska sediment (Finlands yngsta bergarter) # Avlagringar från åtminstone två istider och ovanpå dem tjocka postglaciala lager # Isostatisk landhöjning ~800 m efter senaste nedisning (idag 80 cm/100 år) # Det största torrlagda området utanför Holland består idag av 2 300 ha åker # En gammal och en ny pumpstation med museum och konst # Reglerad täckdikning # Tusentals tranor (max 8 000) Natura 2000 # Nationellt värdefullt landskapsvårdsområde # Fynd från Stenåldern # Natur- och kulturstigar, Stundars friluftsmuseum/kulturcenter, uteundervisning # Meteoria utställning, film, observatorium och fågeltorn (www.meteoria.fi) 9.4 Öjbergets naturstig - Djävulsåker (fornstrand) 48 m ö.h., bildad av vågor och bränningar när havsytan låg på denna nivå för över 4 000 år sedan. - Jättegryta bildad under inlandsisens smältningsskede för över 10 000 år sedan. En kraftig vattenström satte stenar i rotation under isen. Med tiden urholkade de ett djupt hål i berget = en jättegryta. En av väggarna slets i något skede bort av vatten eller is. - Söderfjärdens meteoritkrater. Se ovan. - Ås (grustag). Där det idag har en rad av grustag, fanns tidigare en ås bildad av grus och sand i en isälv i nord-sydlig riktning. Åsar är utmärkta grundvattenreservoarer och det här är en reserv för kristider. - Berggrunden. Bergarterna här bildades för ca 1 800 miljoner år sedan av sand och lera, vilka pressades 15 km ner i jordskorpan under processer av bergskedjebildning i regionen. En tunn, mörk gång, troligen pseudotakylit, uppkom vid blockrörelser i samband med meteoritnedslaget. - Lera-silt och torv. I grustagets östra kant finns lager av lera-silt, vilka avsattes på havsbotten efter istiden. Överst ligger lager av torv, som bildats i en igenväxande glosjö och som hållits fuktiga mellan åsen och Öjbergets hällar. 9.5 Söderfjärdenin meteoriittikraatteri Söderfjärden sijaitsee puoliksi Vaasan kaupungin ja puoliksi Mustasaaren kunnan alueella 10 km Vaasan keskustasta etelään. Söderfjärden on maailman parhaiten säilyneitä meteoriittikraattereita ja on monella tavalla ainutlaatuinen: # 520 Ma (miljoonaa vuotta) # 5-6 km halkaisijaltaan, > 300 m syvä # (mikro)fossiileja

27 # Täyttynyt Kambriajan sedimenteilla (Suomen nuorimmat kivilajit) # Vähintään kahden jääkauden kerrostumat ja ylimpänä paksut postglasiaaliset kerrokset # Isostaattinen maankohoaminen ~800 m viimeisen jäätiköitymisen jälkeen (nyt 8 mm/v) # Hollannin ulkopuolella suurin kuivatettu alue käsittää tänään 2 300 ha peltoa # Vanha ja uusi pumppuasema, joissa museo ja taidetta # Säätösalaojitus # Tuhannet kurjet (max 6 000) Natura 2000 # Kansallisesti arvokas maisemanhoitoalue # Kivikauden löytöjä # Luonto- ja kulttuuripolut, Stundarsin ulkomuseo ja kulttuurikeskus, ulko-opetusta # Meteoriihi (www.meteoria.fi) 9.6 Öjbergetin luontopolku - Pirunpelto (muinaisranta) 48 m mpy, syntynyt kun aaltojen ja tyrskyjen vaikutuksesta kun merenpinta oli tällä tasolla yli 4 000 vuotta sitten. - Hiidenkirnu joka syntyi mannerjään sulamisvaiheessa yli10 000 vuotta sitten. Ne syntyivät, kun voimakas vesivirta pyöritti kiviä jään alla. Aijan kuluessa ne kaiversivat kallioon syvän reiän muodostaen hiidenkirnu. Yksi seinämä on myöhemmin irronnut jään tai veden toimesta. - Söderfjärdenin meteoriittikraatteri. Katso yllä. - Harju (soramonttu). Missä meillä tänään on soramonttuja jonossa, sijaitsi ennen harju joka syntyi pohjois-eteläsuuntaisen jäätikköjoen lajittelemasta ja kerrostamasta sorasta ja hiekasta. Harjut ovat hyviä pohjavesialueita - Kallioperä. Nämä kivilajit syntyivät n. 1 800 miljoonaa vuotta sitten hiekasta ja savesta, niiden painuessa 15 km maankuoren sisään vuorijonopoimutuksen yhteydessä. Kapea, tumma juoni, luultavasti pseudotakyliitti - syntyi meteoriittitörmäyksen aiheuttamissa lohkoliikunnoissa. - Savi-siltti ja turve. Soramontun itäreunassa on savi-silttikerroksia, jotka kerrostuivat merenpohjaan jääkauden jälkeisellä ajalla. Niiden päällä esiintyy myös turvekerros, joka syntyi kluvjärven kasvaessa umpeen. Alue on pysynyt kosteana harjun ja Öjbergetin kallioiden välissä. - Lue lisää: http://www.vaasa.fi/suomeksi/vapaa-aika/liikunta/luontoliikuntaa/luontoliikuntareitteja 10

28 11 NATURA 2000-NATURTYPER I SVEDJEHAMN Stränder Det låglänta landskapet resulterar i geografiskt vidsträckta stränder. Den vanligaste strandtypen är steniga och blockrika moränstränder. Sand-, grus- och klippstränder är ovanligare i Kvarken. Växtligheten bildar tydliga zoner från stränderna in mot öarnas centrala delar. Landhöjningsstränderna koloniseras vanligtvis först av gräs och örter. Högre upp på stranden finns ibland havtornsbuskage innan det frodiga gråalsbältet tar över längre upp mot land. Skogar Det är typiskt för Kvarkens skärgård att öarna kantas av ett gråalsbälte, som ofta börjar 3 10 meter från strandlinjen (cirka 0,5 meter över normal havsvattennivå). Ovanför gråalsbältet fortsätter skogens utveckling ibland mot en björkdominerad skog, men till sist tar alltid granskog och ris- och enrishedar över på de större öarnas centrala delar. Skogarna är dominerade av gråal, glas- och vårtbjörk och gran, men även klibbal, rönn, asp, hägg och tall förekommer. Landhöjningsskogar är vanliga och en del av dem uppfyller kriterierna för Natura 2000-naturtypen primära skogar på landhöjningskust. På många platser har växtlighetens och trädbeståndets sammansättning och utveckling påverkats av skogsbruk, fårbete och slåtter. Trots det finns det en del nästan orörda skogar, som har utvecklat gammelskogens karakteristiska struktur med grova stammar, död ved, vindfällen och träd av olika ålder. Våtmarker Landskapets flacka profil i kombination med landhöjningen erbjuder utmärkta förhållanden för utveckling av våtmarker. Grunda vikar och låglänta stränder utvecklas ibland till myrar. Vanligast är frodiga lövträdsdominerade skogskärr. Våtmarkerna blir mindre näringsrika med ökande ålder och höjd över havet. På grund av skärgårdens korta geologiska och ekologiska historia har karga mossar utvecklats bara på ett fåtal

platser. De flesta våtmarkerna i området är i naturtillstånd och representerar Natura 2000-naturtyperna intermediära mossar och kärr eller skogbevuxna myrar. 29

Flador och glosjöar I områden med De Geer-moräner bildas långa kedjor av havsvikar, flador, glon och glosjöar. Alla dessa utvecklings-stadier från havsvik till glosjö är väl representerade i Kvarkens skärgård, men de hotas av muddring. Särskilt uppkomsten av nya flador hotas av att havsvikarnas mynningar muddras för båttrafik till sommarstugorna, vilket resulterar i att utvecklingen från havsvik till flada avstannar. Flador och glon ingår i Natura 2000-naturtypen laguner och är naturtyper som har hög prioritet i det nationella och regionala naturskyddsarbetet. Mindre flador dvs. mindre än 10 ha är automatiskt skyddade från alla ingrepp enligt Finlands vattenlagstiftning. 30 Maankohoamismaisema Björköbyssä. Landhöjningslandskap i Björköby. Kuva: Arto Hämäläinen, Mustasaaren kunta.

31 12 SVEDJEHAMNIN NATURA 2000-LUONTOTYYPIT Rannat Loiva maisema merkitsee, että ranta-alueet ovat laajoja. Yleisin rantatyyppi on kivikkoinen ja lohkareinen moreeniranta. Hiekka-, sora- ja kalliorannat ovat huomattavasti harvinaisempia Merenkurkussa. Kasvillisuus muodostaa selkeitä vyöhykkeitä rannasta saarten sisäosiin mentäessä. Maankohoamisrannoille ilmestyy yleensä ensin ruohoja ja ruohokasveja. Ylempänä rannalla on joskus tyrnipensaikkoja, ennen kuin rehevät harmaalepikot ottavat vallan kauempana rannasta. Metsät Merenkurkun saaristolle tyypillinen piirre on se, että saaria reunustaa harmaaleppävyöhyke, joka alkaa usein 3 10 metrin päästä rantaviivasta (noin 0,5 metriä normaalin merenpinnan yläpuolelta) (kuva 16). Harmaaleppävyöhykkeen jälkeen metsät kehittyvät joskus koivuvaltaisiksi, mutta lopulta kuusikot ja varpu- ja katajanummet aina valtaavat suurempien saarten keskiosat. Metsissä hallitsevina lajeina ovat harmaaleppä ja hies- ja rauduskoivu, mutta myös tervaleppää, pihlajaa, haapaa, tuomea ja mäntyä tavataan. Maankohoamismetsät ovat yleisiä, ja osa niistä täyttää Natura 2000 -luontotyypin maankohoamisrannikon primaarisukkessiometsät kriteerit. Metsätalous, niitto ja lampaiden laiduntaminen ovat monin paikoin vaikuttaneet kasvillisuuden ja puuston koostumukseen ja kehitykseen. Siitä huolimatta alueella on jäljellä lähes koskemattomia metsiä, joihin on muodostunut vanhoille metsille tyypillisiä piirteitä: järeitä runkoja, kuollutta puuta, tuulen kaatamia puita ja eri-ikäistä puustoa. Kosteikot ja suot Seudun tasaisuus ja maankohoaminen tarjoavat erinomaiset olot kosteikkojen kehittymiselle. Matalat lahdet ja alavat rannat voivat joskus kehittyä suoksi. Tavallisimpia ovat rehevät lehtipuuvaltaiset, metsäiset

vaihettumissuot. Kosteikot muuttuvat vähemmän ravinnepitoisiksi mitä vanhemmiksi ne tulevat ja mitä ylempänä merenpinnasta ne sijaitsevat. Karuja soita ei ole ehtinyt juuri muodostua eivätkä luonnonolotkaan ole ehtineet niitä vielä muovata. Useimmat alueen kosteikoista ovat luonnontilaisia ja edustavat Natura 2000 -luontotyyppejä vaihettumissuot ja rantasuot tai puustoiset suot. 32 Flada-,glosjö- sjösereier i ett De Geermoränfält i Björkö. Bild: Seppo Lammi. Fladat ja kluuvijärvet Pyykkilautamoreenikenttien (De Geer -moreenien) alueille muodostuu pitkiä merenlahtien, fladojen, kluuvien ja kluuvijärvien ketjuja. Kaikki nämä kehitysvaiheet merenlahdesta kluuvijärveksi ovat hyvin edustettuina Merenkurkun saaristossa, mutta niiden uhkana on ruoppaus. Etenkin uusien fladojen syntymiselle merenlahtien suuaukkojen ruoppaus kesämökkien veneliikennettä varten on uhka, sillä se pysäyttää merenlahden kehityksen fladaksi. Fladat ja kluuvit sisältyvät Natura 2000 -luontotyyppiin laguunit. Nämä luontotyypit ovat erittäin tärkeitä sekä kansallisessa että alueellisessa luonnonsuojelutyössä. Pienet, alle 10 hehtaarin fladat on automaattisesti suojeltu kaikilta toimenpiteiltä Suomen vesilainsäädännön nojalla. Flada-, kluuvijärvi- ja järvisarja De Geer - moreenikentän keskellä Björköbyssä. Kuva: Seppo Lammi.

33 14 VÄXTARTER I KVARKENS SKÄRGÅRD 15 MERENKURKUN SAARISTON KASVEJA MERENENRANTANII- TYT JA PENSAISTOT, HAVSSTRANDÄNGAR OCH BUSKAGE Harmaaleppä Gråal Alnus incana Tyrni Havtorn Hippophae rhamnoides Mesiangervo Älggräs Filipendula ulmaria Merivirmajuuri Strandvänderot Valeriana sambucifolia ssp. Salina Vilukko Slåtterblokmma Parnassia palustris Lillukka Stenbär Rubus saxatilis Rantanätkelmä Kärrvial Lathyrus palustris Pietaryrtti Renfana Tanacetum vulgare Maitohorsma Duntrav Epilobium angustifolium Punakoiso Besksöta Solanum dulcamara L. RANNIKON PRIMÄÄRISUK- KESSIO-METSÄT, PRIMÄR- SKOGAR I LANDHÖJNINGS- KUST Harmaaleppä Gråal Alnus incana Pihlaja Rönn Sorbus aucuparia Tuomi Hägg Prunus padus Puna-ailakki Rödblära Silene dioica Hieskoivu Glasbjörk Betula pubescens Rauduskoivu Vårtbjörk Betula pendula Metsätähti Skogsstjärna Trientalis europaea Oravanmarja Ekorrbär Maianthemum bifolium Taikinamarja Måbär Ribes alpinum Puolukka Lingon Vaccinium vitis-idaea Mustikka Blåbär Vaccinium myrtillus Käenkaali/Ketunleipä Harsyra Oxalis acetosella LEHDOT, LUNDAR Hiirenporras Majbräken Athyrium filix-femina Vadelma Hallon Rubus idaeus Sudenmarja Ormbär Paris quadrifolia Kielo Liljekonvalj Convallaria majalis Heinätähtimö Grässtjärnblomma Stellaria graminea Nokkonen Brännässla Urtica dioica Ojakellukka Humleblomster Geum rivale Tesma Hässlebrodd Milium effusum Tuomi Hägg Prunus padus

34 Koiranputki Hundfloka Anthriscus sylvestris KUIVAT JA TUOREET NIITYT, TORRA OCH FRISKA ÄNGAR Ahomansikka Smultron Fragaria vesca L. Kissankello Blåklocka Campanula rotundifolia Nurmitädyke Teveronica Veronica chamaedrys Isomaksaruoho Kärleksört Sedum telephium Niittyleinikki Smörblomma/Solöga Rananculus acris Niittysuolaheinä Ängssyra Rumex acetosa L. Vehka Missne Calla palustris L. Rentukka Kabbleka Caltha palustris Suo-orvokki Kärrviol Viola palustris Luhtalitukka Ängsbräsma Cardamine pratensis (Pikku)limaska Andmat Lemna (minor) Järvikorte Sjöfräken Equisetum fluviatile Metsäkorte Skogsfräken Equisetum sylvaticum Paju Vide Salix sp. Kevätpiippo Vårfryle Luzula pilosa - RANTASUOT, STRANDMYRAR Kurjenjalka Kråkklöver Potentilla palustris Terttualppi Topplösa Lysimachia thyrsiflora

35

1. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS [Ylätunnisteen lisäteksti] 3.10.2012 16 FÅGLAR I KVARKENS SKÄRGÅRD, MERENKURKUN SAARISTON LINTUJA, som påträffas längs Björkö-Panike vandingsleden och Bodvattnet runt. joita esiintyy Björkö-Panike vaellusreitin ja Bodvattnetin luontopolun varrellla. MERENRANTA, HAVSTRAND Laulujoutsen Sångsvan Cygnus cygnus Kyhmyjoutsen Knölsvan Cygnus olor Merihanhi Grågås Anser anser Tukkasotka Vigg Aythya fuligula Pilkkasiipi Svärta Melanitta fusca Telkkä Knipa Bucephala clangula Tukkakoskelo Småskrake Mergus serrator Isokoskelo Storskrake Mergus merganser Merikotka Havsörn Haliaeetus albicilla Kurki Trana Grus grus Meriharakka Strandskata Haematopus ostralegus Kuovi Storspov Numenius arquata Punajalkaviklo Rödbena Tringa totanus Rantasipi Drillsnäppa Actitis hypoleucos Kalalokki Fiskmås Larus canus Selkälokki Silltrut Larus fuscus Harmaalokki Gråtrut Larus argentatus Merilokki Havstrut Larus marinus Kalatiira Fisktärna Sterna hirundo Lapintiira Silvertärna Sterna paradisaea Niittykirvinen Ängspiplärka Anthus pratensis Västäräkki Sädesärla Motacilla alba Kivitasku Stenskvätta Oenanthe oenanthe BODVATTNET Haapana Bläsand Anas penelope Harmaasorsa Snatterand Anas strepera Tavi Kricka Anas crecca Sinisorsa Gräsand Anas platyrhynchos Jouhisorsa Stjärtand Anas acuta Lapasorsa Skedand Anas clypeata Punasotka Brunand Aythya ferina Silkkiuikku Skäggdopping Podiceps cristatus Mustakurkku-uikku Svarthakedopping Podiceps auritus Harmaahaikara Grå häger Ardea cinerea

1. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS [Ylätunnisteen lisäteksti] 3.10.2012 Ruskosuohaukka Brun kärrhök Circus aeruginosus Nuolihaukka Lärkfalk Falco subbuteo Nokikana Sothöna Fulica atra Naurulokki Skrattmås Larus ridibundus Törmäpääsky Backsvala Riparia riparia Haarapääsky Ladusvala Hirundo rustica Räystäspääsky Hussvala Delichon urbicum Västäräkki Sädesärla Motacilla alba Ruokokerttunen Sävsångare Acrocephalus schoenobaenus Rytikerttunen Rörsångare Acrocephalus scirpaceus Keltasirkku Gulsparv Emberiza citrinella Pajusirkku Sävsparv Emberiza schoeniclus RANNIKON PRIMÄÄRISUKKESSIOMETSÄT PRIMÄRSKOGAR I LANDHÖJNINGSKUST Pyy Järpe Bonasa bonasia Teeri Orre Tetrao tetrix Kanahaukka Duvhök Accipiter gentilis Varpushaukka Sparvhök Accipiter nisus Lehtokurppa Morkulla Scolopax rusticola Metsäviklo Skogssnäppa Tringa ochropus Sepelkyyhky Ringduva Columba palumbus Käki Gök Cuculus canorus Varpuspöllö Sparvuggla Glaucidium passerinum Helmipöllö Pärluggla Aegolius funereus Käenpiika Göktyta Jynx torquilla Palokärki Spillkråka Dryocopus martius Käpytikka Större hackspett Dendrocopos major Valkoselkätikka Vitryggig hackspett Dendrocopos leucotos Pikkutikka Mindre hackspett Dendrocopos minor Metsäkirvinen Trädpiplärka Anthus trivialis Tilhi Sidensvans Bombycilla garrulus Peukaloinen Gärdsmyg Troglodytes troglodytes Rautiainen Järnsparv Prunella modularis Punarinta Rödhake Erithacus rubecula Satakieli Näktergal Luscinia luscinia Leppälintu Rödstjärt Phoenicurus phoenicurus Mustarastas Koltrast Turdus merula Räkättirastas Björktrast Turdus pilaris Laulurastas Taltrast Turdus philomelos Punakylkirastas Rödvingetrast Turdus iliacus

1. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS [Ylätunnisteen lisäteksti] 3.10.2012 Kultarinta Härmsångare Hippolais icterina Hernekerttu Ärtsångare Sylvia curruca Pensaskerttu Törnsångare Sylvia communis Lehtokerttu Trädgårdssångare Sylvia borin Mustapääkerttu Svarthätta Sylvia atricapilla Idänuunilintu Lundsångare Phylloscopus trochiloides Sirittäjä Grönsångare Phylloscopus sibilatrix Tiltaltti Gransångare Phylloscopus collybita Pajulintu Lövsångare Phylloscopus trochilus Hippiäinen Kungsfågel Regulus regulus Kirjosieppo Svartvit flugsnappare Ficedula hypoleuca Hömötiainen Talltita Parus montanus Sinitiainen Blåmes Parus caeruleus Puukiipijä Trädkrypare Certhia familiaris Peippo Bofink Fringilla coelebs Järripeippo Bergfink Fringilla montifringilla Viherpeippo Grönfink Carduelis chloris Vihervarpunen Grönsiska Carduelis spinus Urpiainen Gråsiska Carduelis flammea Pikkukäpylintu Mindre korsnäbb Loxia curvirostra Punavarpunen Rosenfink Carpodacus erythrinus Punatulkku Domherre Pyrrhula pyrrhula 17 Leipäteksti Formatted: Bullets and Numbering