Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 1104/2001 vp Kunnan oikeus ilman perillisiä kuolleen henkilön kiinteistöön Eduskunnan puhemiehelle Perintökaaren mukaan ilman perillisiä kuolleen henkilön omaisuuden perii valtio. Omaisuus voidaan myös luovuttaa sille kunnalle, jossa perittävä oli viimeksi asunut. Kunnan on tällöin tehtävä hakemus Valtiokonttorille vuoden kuluessa perittävän kuolemasta. Lain mukaan omaisuutta ei voida luovuttaa, jos sen pysyttämiseen valtion omistuksessa tai sen käyttämiseen muulla tavoin on erityistä syytä. Nyt on käynyt ilmi, että valtio pitää hyvinkin järjestelmällisesti perimänsä maa-alueet ja rakennukset itsellään. Useissa tapauksissa valtio on lyhyen ajan sisällä luovuttanut kunnalle puolet perimästään omaisuudesta, mutta pitänyt perintöön kuuluvan asuinkiinteistön käytettäväksi suojeluohjelmien vaihto-omaisuudeksi. Kuitenkin valtio on pidättänyt itsellään näillä perusteilla hyvinkin pieniä, jopa alle 500 neliömetrin omakotitalotontteja rakennuksineen. Rakennukset ovat jääneet toistaiseksi tyhjilleen, eikä niitä ole yritetty myydä tai vuokrata asuinkäyttöön. Kuntien ja kuntalaisten kannalta olisi mielekästä pitää talot asuttuina. Yhteiskunnan kannalta olisi tarkoituksenmukaisempaa luovuttaa perintönä saadut käyttökelpoiset asuinkiinteistöt ja maa-alueet kunnille, jotka voisivat myydä tai vuokrata ne asuinkäyttöön. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallituksen mielestä tarkoituksenmukaista, että valtio pidättää pääsääntöisesti itsellään kaikki perimänsä kiinteistöt, onko yleensä tarkoituksenmukaista varata käyttökelpoisia asuinkiinteistöjä suojeluohjelmien vaihto-omaisuudeksi ja onko hallituksella suunnitelmia esittää lainmuutosta, jonka mukaan ilman perillistä kuolleen henkilön perii pääsääntöisesti asuinkunta? Helsingissä 4 päivänä lokakuuta 2001 Aulis Ranta-Muotio /kesk Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Aulis Ranta-Muotion /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1104/2001 vp: Onko hallituksen mielestä tarkoituksenmukaista, että valtio pidättää pääsääntöisesti itsellään kaikki perimänsä kiinteistöt, onko yleensä tarkoituksenmukaista varata käyttökelpoisia asuinkiinteistöjä suojeluohjelmien vaihto-omaisuudeksi ja onko hallituksella suunnitelmia esittää lainmuutosta, jonka mukaan ilman perillistä kuolleen henkilön perii pääsääntöisesti asuinkunta? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Kun henkilö kuolee vailla perimään oikeutettua sukulaista, puolisoa tai aiemmin kuolleen puolison toissijaisia perillisiä, perintö menee perintökaaren 5 luvun 1 :n nojalla valtiolle. Omaisuus, joka on perittävän jälkeen tullut valtiolle, voidaan perintökaaren mukaan luovuttaa osittain tai kokonaan perittävän läheiselle, jos se havaitaan olosuhteisiin nähden kohtuulliseksi. Omaisuus voidaan luovuttaa myös sille kunnalle, jossa perittävä oli viimeksi asunut, ja kiinteä omaisuus voidaan luovuttaa sille kunnalle, jossa omaisuus sijaitsee. Omaisuutta ei kuitenkaan voida luovuttaa kotikunnalle tai kiinteistön sijaintikunnalle, jos omaisuuden pysyttämiseen valtion omistuksessa tai sen käyttämiseen muulla tavoin on erityistä syytä. Erityisenä syynä voidaan pitää sitä, että kiinteistövarallisuutta tarvitaan muun muassa maanpuolustuksen, rajavalvonnan, vankeinhoidon, opetuksen tai tutkimuksen tarpeisiin taikka luonnon- tai rakennustensuojeluun liittyvien tavoitteiden toteuttamiseen. Vuonna 2000 kiinteää omaisuutta oli 48 kuolinpesässä. Kiinteistöjä pysytettiin valtiolla 32. Näistä 21 kiinteistöä luovutettiin ympäristöministeriön hallintaan käytettäväksi joko suoraan luonnonsuojeluun tai luonnonsuojelun vaihtomaaksi. Kiinteistöistä kahdeksan luovutettiin Metsähallitukselle, joka käyttää varat luonnonsuojeluun. Yksi kiinteistö luovutettiin Metsäntutkimuslaitokselle. Maa- ja metsätalousministeriölle luovutettiin kaksi kiinteistöä käytettäväksi lisäalueeksi maanviljelijöille. Valtiolla pysytettyjen kiinteistöjen perunkirjoitusarvo oli vähän yli 14 miljoonaa markkaa. Vuonna 2000 kunnille luovutettiin omaisuutta vähän yli 28 miljoonan markan edestä. Luovutettuun omaisuuteen kuului kiinteistö 11 tapauksessa ja asunto kahdeksassa tapauksessa. Vuonna 2000 perittävän läheiselle luovutettiin omaisuutta 7,3 miljoonan markan edestä 43 tapauksessa. Yksityiselle luovutettiin kiinteistö viidessä tapauksessa ja asunto-osake kahdessa tapauksessa. Läheiselle omaisuutta voidaan luovuttaa, vaikka omaisuudella olisi käyttöä valtion omistuksessa, jos voidaan perustellusti otaksua, että omaisuuden luovuttaminen vastaisi perittävän viimeistä tahtoa. Valtio on viime vuonna pysyttänyt vajaa kaksi kolmannesta perintönä tulleista kiinteistöistä itsellään. Jatkossakin on yleisen edun kannalta tarkoituksenmukaista, mitä myös voimassa oleva laki edellyttää, että valtiolla säilytetään ne kiinteistöt, joilla on perusteltua käyttöä valtion virastoina tai laitoksina taikka joiden pysyttämi- 2

3 Ministerin vastaus KK 1104/2001 vp Aulis Ranta-Muotio /kesk seen valtiolla on muuta erityistä syytä. Luonnonsuojeluohjelma jatkuu, ja on edelleen perusteltua tietyissä tapauksissa pitää asuinkiinteistöjä valtiolla suojeluohjelmien vaihtomaina. Jos omaisuus perillisittä kuolleen henkilön jälkeen siirtyisi pääsääntöisesti asuinkunnalle, ongelma olisi, että omaisuus jakaantuisi epätasaisesti kuntien kesken. Pitkäaikainen seuranta osoittaa, että henkilöitä kuolee ilman perillisiä suhteessa eniten suurissa Etelä-Suomen kaupungeissa. Hallituksella ei ole suunnitelmia lainsäädännön muuttamiseksi siten, että ilman perillisiä kuolleen henkilön perisi pääsääntöisesti asuinkunta. Helsingissä 1 päivänä marraskuuta 2001 Ministeri Suvi-Anne Siimes 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Aulis Ranta-Muotio /cent undertecknade skriftliga spörsmål SS 1104/2001 rd: Anser regeringen det vara ändamålsenligt att staten i regel behåller alla fastigheter som den ärver, är det i allmänhet ändamålsenligt att reservera användbara bostadsfastigheter som anläggningstillgångar inom skyddsprogrammen och har regeringen planer på att föreslå en lagändring, enligt vilken arvet efter en avliden person som inte har några arvingar i regel skall tillfalla den kommun där personen har bott? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Då en person som inte har släktingar, make eller tidigare avliden makes efterarvingar med arvsrätt dör, tillfaller arvet staten med stöd av 5 kap. 1 ärvdabalken. Egendom som tillfallit staten efter en arvlåtare kan enligt ärvdabalken helt eller delvis överlåtas till en person som har stått arvlåtaren nära, om detta med hänsyn till omständigheterna anses vara skäligt. Egendomen kan också överlåtas till den kommun där arvlåtaren sist var bosatt och fast egendom kan även överlåtas till den kommun där egendomen finns. Egendomen kan dock inte överlåtas till hemkommunen eller den kommun där fastigheten finns, om det finns skäl att behålla den i statens ägo eller att använda den på något annat sätt. Som ett sådant skäl kan anses att fastighetsegendomen behövs bl.a. för försvarets, gränsbevakningens, fångvårdens, undervisningens eller forskningens behov eller för att mål som hänför sig till naturskyddet eller byggnadsskyddet skall kunna uppnås. År 2000 omfattade 48 dödsbon fast egendom. Staten behöll 32 fastigheter. Av dessa överläts 21 fastigheter i miljöministeriets besittning för att användas direkt för naturskyddet eller som bytesmark inom naturskyddet. Åtta fastigheter överläts till Forststyrelsen, som använder tillgångarna för naturskyddet. En fastighet överläts till Skogsforskningsinstitutet. Två fastigheter överläts till jord- och skogsbruksministeriet för att användas som tillskottsområde som ges till lantbrukare. Bouppteckningsvärdet för de fastigheter som staten behöll uppgick till något över 14 milj. mk. Till kommunerna överläts egendom för något över 28 milj. mk år I 11 fall omfattade den överlåtna egendomen en fastighet och i åtta fall en bostad. Till en person som stått arvlåtaren nära överläts egendom för 7,3 milj. mk i 43 fall år I fem fall överläts en fastighet och i två fall en bostadsaktie till en enskild. Egendom kan överlåtas till någon som stått arvlåtaren nära även om det skulle finnas användning för den i statens ägo, om det med fog kan antas att överlåtelsen skulle motsvara arvlåtarens yttersta vilja. År 2000 behöll staten lite mindre än två tredjedelar av de fastigheter som tillföll den som arv. Med tanke på allmänt intresse är det också i fortsättningen ändamålsenligt, och det förutsätts också i gällande lag, att staten behåller de fastigheter som statens ämbetsverk eller inrättningar har motiverad användning för eller som det finnas annat skäl för att behålla i statens ägo. Naturskyddsprogrammet fortgår och det är fortfarande 4

5 Ministerns svar KK 1104/2001 vp Aulis Ranta-Muotio /kesk motiverat att staten i vissa fall behåller bostadsfastigheter som bytesmark inom skyddsprogrammen. Om egendomen efter en avliden person utan arvingar i regel skulle övergå i boningskommunens ägo, skulle problemet vara att egendomen skulle fördelas ojämnt mellan kommunerna. En långvarig uppföljning visar att antalet personer som dör utan att ha några arvingar är störst i de stora städerna i södra Finland. Regeringen har inga planer på att ändra lagstiftningen så att arvet efter en person som dött utan att ha några arvingar i regel skulle tillfalla den kommun där personen har bott. Helsingfors den 1 november 2001 Minister Suvi-Anne Siimes 5