Syömishäiriöt urheilijoilla Tietoa urheilijoille Pia Charpentier
TIETOA URHEILIJOILLE SYÖMISHÄIRIÖISTÄ... 3 MIKSI URHEILIJAN ON HYVÄ TIETÄÄ SYÖMISHÄIRIÖISTÄ?... 3 MITÄ SYÖMISHÄIRIÖT OVAT?... 3 Laihuushäiriö... 3 Ahmimishäiriö... 4 MIKSI SYÖMISHÄIRIÖT OVAT TERVEYDELLE HAITALLISIA TAI JOPA VAARALLISIA?... 5 Kuukautisten poisjääminen ja luuston vauriot (Hannelella on tästä varmasti parhaiten tietoa)... 5 Sidekudos- ja lihasvauriot... 5 Sydämen vauriot... 5 Nälkiintymisen vaikutus aivoihin... 6 Muita ongelmia... 6 MITEN SYÖMISHÄIRIÖIHIN SAIRASTUMISEN VOISI VÄLTTÄÄ?... 6 Laihduttaminen altistaa syömishäiriöille... 6 Järkevä suhtautuminen ruokaan ja syömiseen... 7 MITEN SYÖMISHÄIRIÖIHIN SAIRASTUTAAN?... 8 MIKSI SYÖMISHÄIRIÖIHIN SAIRASTUTAAN?... 8 KUKA SAIRASTUU SYÖMISHÄIRIÖIHIN?... 9 MISTÄ SAA APUA, JOS SAIRASTUU SYÖMISHÄIRIÖIHIN?... 9 MITEN SYÖMISHÄIRIÖISTÄ PARANNUTAAN?... 10 Normaalin syömisen opetteleminen... 10 Painon normalisoiminen... 10 Harjoittelu paranemisen aikana... 11 MITEN ESTETÄÄN UUDELLEENSAIRASTUMINEN?... 11 2
Tietoa urheilijoille syömishäiriöistä Pia Charpentier Miksi urheilijan on hyvä tietää syömishäiriöistä? Urheilijan arkeen kuuluu paljon asioita, jotka altistavat hänet syömishäiriöille muita enemmän. Painoluokkalajeissa urheilijat joutuvat manipuloimaan painoaan soveltuakseen kilpailemaan tietyssä painoluokassa ja estetiikkalajeissa urheilijat joutuvat kiinnittämään jatkuvasti huomiota kehonsa muotoon ja sitä kautta painoonsa. Terveellisen ravinnon nauttiminen on yksi tärkeimpiä keinoja kehon hyvässä kunnossa pitämiseksi, joten ruokaan liittyvät asiat voivat alkaa helposti hallita urheilijan elämää ja ajattelua. Vaatiikin taitoa tasapainoilla tarkan terveellisen ruokavalion ja syömisen häiriintymisen välillä. Urheilijan syömishäiriöön sairastumisen riskiä lisäävät lajiominaisten piirteiden lisäksi joukkueiden sisäinen kehokulttuuri. Toisissa joukkueissa on toisia enemmän kehokeskeinen ilmapiiri. Pukuhuonejutusteluissa ja valmentajan kanssa keskustellessa saattavat huolet kiloista ja syödyistä herkuista hyvinkin olla pääasiallisina keskustelun aiheina. Urheilijoiden avoin tai salaa mielessä tehty kehojen vertailu voi muodostua suoranaiseksi keskinäiseksi kilpailuksi ja yllyttää urheilijan pätemään muiden silmissä esimerkiksi liiallisella laihuudella. Tällaiset seikat pitävät urheilijan huomion tiukasti ruokaan ja kehon muotoon liittyvissä asioissa, ja altistavat hänet syömishäiriöihin sairastumiselle. Urheilijan on siis tärkeää tietää mitä syömishäiriöt ovat, jotta hän voi parhaansa mukaan pyrkiä välttämään niihin sairastumisen. Mitä syömishäiriöt ovat? Syömishäiriöistä esiintyy useita eri muunnelmia, joista tunnetuimmat ovat anorexia nervosa eli laihuushäiriö ja bulimia nervosa eli ahmimishäiriö. Nämä sairaudet esiintyvät usein myös erilaisina sekamuotoina, joissa on piirteitä molemmista sairauksista. Laihuushäiriö Laihuushäiriölle on tyypillistä, että henkilö laihtuu rajusti suhteellisen lyhyessä ajassa. Tämä on seurausta siitä, että hän on vähentänyt syömänsä ruokamäärän niin vähäiseksi ettei se riitä ylläpitämään hänen painoaan. Usein hän ei itse huomaa tilassaan mitään outoa ja kokee muiden huolen turhana puuttumisena hänen yksityisasioihinsa. Hänen urheilusuorituksensa alkavat heiketä ja hän tuntee olonsa usein väsyneeksi, vaikka alkuvaiheissa näennäistä piristymistä voikin tapahtua. Sairauden edetessä yhä vähäisempi fyysinen rasitus alkaa tuntua suurelta ponnistukselta. 3
Samalla kun muut ovat huolissaan hänen laihuudestaan, näkee hän itsensä normaalipainoisena tai jopa lihavana. Sairastunut tavallisesti pelkää painon nousua kuollakseen, sillä hän uskoo olevansa välittömässä lihavaksi tulemisen vaarassa. Myös ruoka alkaa tuntua pelottavalta, sillä se edustaa hänelle lihavaksi muuttumista. Hän menettää suhteellisuuden tajun siihen, mitä voi syödä lihomatta ja pyrkii syömään äärimmäisen vähän välttääkseen lihomisen. Jos hän syystä tai toisesta syö enemmän kuin itselleen sallisi, valtaavat hänen mielensä sietämättömät syyllisyyden tunteet. Anoreksiaan liittyy usein riippuvuus tyhjyyden tunteesta vatsassa ja kylläisen olon pelko. Tyhjä vatsa merkitsee sairastuneelle virheellisesti laihuutta ja täysi vatsa lihavuutta. Laihuushäiriöinen urheilija tavallisesti ajattelee, että hänen ihmisarvonsa sekä menestymisensä urheilulajissaan on riippuvainen hänen painostaan ja kehonsa muodosta. Tämän vuoksi lihominen merkitsee hänelle samaa kuin ihmisenä epäonnistuminen. Sairastunut uskoo muiden halveksivan häntä jos hän ei ole riittävän hoikka ja jättävän hänet ystäväpiirin ulkopuolelle. Näin ollen painonnousu alkaa symboloida hänen mielessään yksinäisyyttä, hylätyksi tulemista ja harrastuksista ulkopuolelle jäämistä. Naispuolisilta anoreksiaan sairastuvilta jäävät kuukautiset pois, koska hormonitoiminta muuttuu alisyömisen ja runsaan liikunnan seurauksena. Tästä seuraa myös osteoporoosi eli luukato, joka puolestaan altistaa rasitusmurtumille. Rasitusmurtumat paranevat kolme kertaa muita hitaammin niillä naisurheilijoilla, joilla ei ole kuukautisia. Ahmimishäiriö Ahmimishäiriön keskeisenä oireena on kohtauksenomaisesti lyhyessä ajassa syödyt suuret ruokamäärät. Ahmimiskohtauksen aikana sairastunut syö suuremman määrän ruokaa kuin terve ihminen missään olosuhteissa edes joulupöydässä. Ahmiminen tuntuu hallitsemattomalta ja sairastunut kokee ettei voi itselleen mitään. Toiset menettävät kontrollin syömiseensä heti kun mieleen nousee ajatus ahmimisen mahdollisuudesta. He tietävät tulevansa ahmimaan heti ensimmäisen sopivan hetken osuessa kohdalle. Toisilla puolestaan hallinta menee herkkuja pursuavassa ruokakaupassa ja toisilla vasta ruokapöydässä, silloin kun on sattunut syömään enemmän kuin itselleen sallisi. Sairastunut pyrkii tavallisesti salaamaan ahmimisensa muilta, sillä hän häpeää oireitaan voimakkaasti. Ahmimiseen liittyy lisäksi yleensä voimakkaita epäonnistumisen ja itseinhon tunteita. Toinen ahmimishäiriöön keskeisesti liittyvä oire on pyrkimys tehdä tyhjäksi ahmimisen lihottava vaikutus. Näitä keinoja useita, mutta yleisimmät ovat oksentaminen ja ylenpalttinen liikunta. Yhteistä näille kompensaatiokeinoille on se, että ne ovat äärimmäisen vahingollisia keholle ja että ne käynnistävät itseään vahvistavia oirekierteitä, joiden vaikutuksesta sairaudesta on vaikeaa päästä eroon. Ahmimishäiriöistä kärsivän urheilijan suhde laihuuteen on tavallisesti hyvin saman kaltainen kuin laihuushäiriöistä kärsivän. Painonnouseminen koetaan epäonnistumisena sekä oman heikkouden ja tahdonvoiman puutteen näkymisenä 4
päällepäin. Se tuottaa häpeää ja tarvetta piilotella oireitaan sekä toisinaan jopa estää hakemasta apua. Miksi syömishäiriöt ovat terveydelle haitallisia tai jopa vaarallisia? Syömishäiriöt aiheuttavat keholle monenlaisia vaurioita, joista osa näkyy hyvin pian sairastumisen alettua ja osa tulee esiin vasta sairauden jatkuttua pidempään. Suurin osa vaurioista onneksi korjaantuu syömishäiriön parannuttua. Lisääntynyt sairastumisriski Mekin voimme kirjoittaa tästä jotain.[pb] Kuukautisten poisjääminen ja luuston vauriot (Hannelella on tästä varmasti parhaiten tietoa) Alisyöminen aiheuttaa kuukautisten poisjäämisen, josta lyhyessä ajassa seuraa luukato eli osteoporoosi. Kuukautisten poisjäännin haitoista jotain (Hannele?) Luukato haurastuttaa luuston, minkä seurauksena tulee helposti murtumia. Vakavasta luukadosta kärsivä henkilö saattaa saada murtumia pienistä arkipäiväisistä kolhaisuista, joita terve henkilö ei juuri edes huomaa. Urheilijoilla tyypillisin luuston heikkenemisen ilmenemismuoto ovat rasitusmurtumat. Myös vaikea kaatuminen tai muu onnettomuus voi aiheuttaa erittäin vakavat vahingot iskun saaneisiin hauraisiin luuston kohtiin. Urheilussa paljon fyysistä kontaktia sisältävissä lajeissa akuutin murtuman riski on suuri. Lisäksi luuston paraneminen vahinkojen jälkeen on haurasluisilla merkittävästi hitaampaa kuin normaaliluisilla. Sidekudos- ja lihasvauriot Me voimme vaikka lisätä tämän osan joka urheilussa korostuu myös. Tieteellinen näyttö ei ole vahvaa aiheesta, mutta ei ole perusteetonta sanoa tästä jotakin.[pb] Sydämen vauriot Liiallinen, nopeasti tapahtuva laihtuminen pienentää lihaksia, joten myös sydänlihas pienenee. Tästä seuraa se, että sydän kestää yhä heikommin voimakasta rasitusta vaurioitumatta. Myös oksentaminen aiheuttaa ylimääräistä rasitusta sydämelle, koska oksennuksen mukana kehosta lähtee elintärkeitä suoloja. Suolojen epätasapaino aiheuttaa sydämen rytmihäiriöitä, jotka puolestaan altistavat sydänkohtaukselle. 5
Nälkiintymisen vaikutus aivoihin Liiallisen laihtumisen myötä kaikki elimet kehossa menettävät kudosta, niin myös aivot. Aivojen kuvantamismenetelmien avulla on voitu todeta, että aivoaine vähenee laihuushäiriöisillä. Aivotkin siis laihtuvat. Jos vakava alipaino jatkuu pitkään, alkaa aivojen pieneneminen näkyä myös älyllisten toimintojen erityisesti ns. abstraktin ajattelukyvyn heikkenemisenä. Arkielämässä tämä näkyy esimerkiksi päättely- ja keskittymiskyvyn alenemisena. Muita ongelmia Syömishäiriöt aiheuttavat lisäksi jatkuvaa väsymystä, masennusta ja ahdistunutta oloa. Kehon heikkenemisestä seuraa väistämättä myös urheilusuoritusten huononeminen. Monilla sairastuneilla tulee tarve vetäytyä eroon ystävistä. Itseinhon ja huonommuuden tunteet sekä oireiden aiheuttama häpeä voivat saada olon tuntumaan tukalalta muiden seurassa. Jos sairaus jatkuu pitkään, tulevat mukaan tavallisesti epäonnistumisen ja toivottomuuden tunteet. Mitä kauemmin sairaus kestää, sen negatiivisemmiksi sairastuneen ajatukset tavallisesti muuttuvat. Tästä johtuen hänen on vaikeaa nähdä ulospääsyä sairaudestaan tai elämällä mitään merkitystä, sillä kaikki tapahtumat yhtäkkiä tuntuvat todistavan hänen huonoudestaan. Näin sairaus muodostaa itseään vahvistavia kierteitä ja vaikeuttaa paranemista. Syömishäiriöt ja fyysinen suorituskyky Voisi hieman aukaista lisää tätä osiota omassa kappaleessa [PB] Miten syömishäiriöihin sairastumisen voisi välttää? Laihduttaminen altistaa syömishäiriöille Syömishäiriöt alkavat tavallisimmin laihduttamisesta. Normaalisti ihminen syö nälän ilmaannuttua sellaista ruokaa, jota hänen tekee mieli tai jota on esimerkiksi opiskelu- tai työpaikan ruokalassa saatavilla. Syödyn annoksen koko määräytyy nälän asteen mukaan. Tyypillisesti kovassa nälässä ihminen syö runsaammin kuin pienessä nälässä. Kun ihminen alkaa laihduttaa tai terveyden edistämisen toivossa syödä jonkin dieettiohjeen mukaan, lakkaa hän kuuntelemasta kehoaan ja alkaa kuunnella ohjetta. Dieettien myötä kehon luonnolliset viestit, kuten nälkä ja kylläisyys, alkavat saada ihmisen mielessä uusia, negatiivisia merkityksiä. Jos nälkä tulee silloin, kun ateriaan dieetin mukaan on vielä tunnin verran aikaa, tuntuu nälkä kiusalliselta, sillä se vaikeuttaa dieetin noudattamista. Dieettien aikana usein opitaan myös ajattelemaan, että nälkäinen olo merkitsee laihtumista. Tästä seuraa se, että kylläistä oloa aletaan pitää esteenä laihtumiselle, eli sitä aletaan pitää merkkinä 6
epäonnistumisesta. Näin dieetillä olija oppii harmittelemaan kehonsa viestejä ja erilaisilla keinolla huijaamaan ja hallitsemaan sitä. Esimerkiksi nälän tullessa väärään aikaan sitä siedetään siirtämällä ajatukset muualle tai keksimällä tekemistä. Kylläisyyttä vältellään alisyömällä. Kun kehon viestejä lakataan kuuntelemasta tai annetaan niille negatiivisia merkityksiä, kadotetaan kosketus siihen mitä keho todellisuudessa tarvitsee - ja tämä aiheuttaa pitkällä tähtäimellä todellista kyvyttömyyttä hallita painoa. Ihminen tulee riippuvaiseksi ulkoisista syömisohjeista ja jos ne eivät toimi odotetulla tavalla, ei henkilöllä ole aavistustakaan miten hänen sitten pitäisi syödä. Todellisuudessa kehon tarpeet vaihtelevat eri tilanteissa ja eri päivinä, ja vain keho tietää mitä se milloinkin tarvitsee. Tämän vuoksi on tärkeää opetella kuuntelemaan kehon viestejä. Mitä taitavammaksi oppii kehon viestien kuuntelemisessa ja niiden noudattamisessa, sitä helpompi on aina tarjota keholle sitä mitä se tarvitsee niin paljon kuin on tarpeen. Oli se sitten ruokaa, nestettä tai lepoa. Järkevän syömisen periaatteena on, että syödään aina nälän tullessa ja lopetetaan syöminen aina silloin, kun vatsa tuntuu mukavasti täydeltä. Jos halutaan alentaa painoa, ei vähennetä syödyn ruoan määrää, vaan säädellään sen laatua. Järkevä suhtautuminen ruokaan ja syömiseen Paras tapa välttää syömishäiriöt on opetella suhtautumaan ruokaan ja syömiseen rennon järkevästi. Oleellista on se, miten tavallisesti eli suurimman osan ajasta, syödään. Tämän vuoksi silloin tällöin tapahtuvista herkutteluista ei ole mitään haittaa painon tai terveyden kannalta. Jos noudattaa esimerkiksi valmentajan tai ravitsemusasiantuntijan suosittelemaa ruokavaliota, ei siitä pidä tehdä itselleen pakkomiellettä, josta poikkeaminen aiheuttaa syyllisyyden tunteita tai huonon omatunnon. Ihminen ei ole huono tai syntinen jos hän ei aina ja kaikissa olosuhteissa noudata hänelle suositeltua ruokavaliota. Jos tietyssä ruokavaliossa pysyminen tuottaa erityisiä vaikeuksia, tarkoittaa se, ettei dieetti ole sopiva ei että sen noudattaja olisi epäonnistunut. Terveellisen ja järkevän aterian jälkeen on hyvä olo ja mukava kylläisyys. Jos olo tuntuu edelleen aterian jälkeen nälkäiseltä, on ateria ollut liian pieni ja on tärkeää syödä lisää, jotta vatsa saavuttaa mukavan kylläisyyden. Vasta silloin se on saanut tarpeeksi ruokaa. Vastaavasti jos aterian jälkeen huomaa olevansa liian täynnä, on ruokamäärä ollut liian suuri. Seuraavalla kerralla voi kokeilla hieman pienempää määrää. Kummempia suuria tunteita ei syömiseen tarvitse liittää. Jos huomaa, että ruokailemiseen alkaa liittyä syyllisyyden tai pelon tunteita tai vaihtoehtoisesti paremmuudentunteita, on se merkkinä siitä, että ruoka on saanut henkilön mielessä merkityksiä, jotka eivät kuulu syömiseen. Ihminen ei tule paremmaksi tai huonommaksi syömällä tai olemalla syömättä. Syömällä ihminen hankkii keholleen energiaa voidakseen suorittaa päivän aikana kaikki haluamansa toiminnot. Lisäksi se kuuluu useimpiin sosiaalisiin tilanteisiin ohjelmannumerona. Sen kummempia merkityksiä ei ruoalle ja syömiselle kannata antaa, jottei se ala haitallisella tavalla hallita elämää. 7
Miten syömishäiriöihin sairastutaan? Urheilijan syömishäiriöt alkavat yleensä viattomasti siitä, että hän pyrkii parantamaan elintapojaan tai urheilusuorituksiaan muuttamalla syömistään kevyemmäksi ja niukemmaksi. Alkuvaiheessa nämä muutokset saavatkin aikaan hyvän ja kevyen usein energisenkin olon. Tästä seuraa tunne, että niukempi syöminen auttaa voimaan paremmin. Henkilö tulee kuitenkin vähitellen riippuvaiseksi nälkäisestä olosta tai vaihtoehtoisesti hänen kehonsa alkaa vaatia ruokaa niin raivokkaasti, että syöminen alkaa muuttua kontrolloimattomaksi ahmimiseksi. Kummassakin tapauksessa normaaliin syömiseen palaaminen voi tuntua mahdottomalta. Syömishäiriöön sairastuneet ovat tavallisesti hyvin ihmeissään ja ymmällään siitä, että heille pääsi käymään näin. Kun he muistelevat taaksepäin sairastumisen alkuvaiheita, on hyvin vaikeaa osoittaa missä kohdassa terveellinen syöminen muuttui sairaaksi. Sairastunut voi kokea vain noudattaneensa tunnontarkasti valmentajan tai ravitsemusneuvojan ohjetta, eikä ymmärrä missä meni pieleen. Usein ongelmat syntyvät siinä kohdassa, kun ohjeen tai dieetin noudattamisesta alkaa tulla pakonomaista ja ahdistuksen sekä syyllisyydentunteiden sävyttämää. Myös silloin ollaan ylitetty ongelmallisen syömisen raja, kun urheilijan itsetunto alkaa riippua siitä miten hyvin hän on onnistunut syömään. Tällöin sortuminen herkkuihin tai muihin kiellettyihin ruokiin tuntuu suurelta rikokselta. Pakonomaista syömisestä tulee esimerkiksi silloin, kun dieettiä tuntuu vaikealta noudattaa, mutta henkilö pakottaa itsensä siihen uskoen ohjeen antajan tietävän hänen kehoaan paremmin millainen syöminen on juuri hänelle hyväksi. Syömishäiriöihin sairastuminen tapahtuu siis tavallisesti hyvin salakavalasti ja vähitellen. Usein sairastuneella kestää pitkän aikaa ennen kuin hän huomaa, että hänen syömiskäyttäytymisensä on muuttunut sairaaksi. Ympäristö huomaa tämän tavallisesti paljon ennen sairastunutta itseään. Tämän vuoksi onkin arvokasta jos pystyy ottamaan vakavasti muiden huolestuneet kommentit ja kysymykset, vaikka ne tuntuisivatkin tungettelevilta ja asiattomilta. Jos uskaltaa pysähtyä pohtimaan niiden aiheellisuutta riittävän ajoissa ja rehellisesti, voi pelastaa itsensä syömishäiriöltä. Miksi syömishäiriöihin sairastutaan? Urheilijoiden syömishäiriöt ovat usein onneksi lievempiä kuin ei-urheilijoiden, sillä urheilijoiden sairastuminen on usein vahingossa tapahtunut lipsahdus, kun hän on pyrkinyt järkevöittämään tai vähentämään syömistään urheilusuorituksensa parantamisen toivossa tai valmentajan ehdotuksesta. Tällöin parantaminen on vahingossa mennyt liian pitkälle ja lipsahtanut syömishäiriön puolelle. Lievissä tapauksissa ei kysymyksessä yleensä ole erityisen vakavat mielenterveyden ongelmat, jolloin syömishäiriökin usein korjaantuu melko nopeasti urheilijan saadessa asiantuntevaa apua itselleen. 8
Toisinaan kuitenkin syömishäiriö tarjoaa näennäisen keinon selviytyä vaikeista tunteista (esim. pettymyksen ja huonommuuden tunteet) tai elämässä eteen tulevista kriiseistä (läheisen menettäminen, epäonnistuminen tärkeässä kilpailussa, muutto toiselle paikkakunnalle tms.). Se voi myös olla apukeino pyrkimyksessä itsenäistyä vanhemmista tai aikuiseksi kasvamisessa. Joskus se voi olla keino siirtää aikuistumista tuonnemmaksi ja ikään kuin palata lapsuuden kaltaiseen avuttomaan tilaan, jossa muut ottavat täyden vastuun elämän suuntaa ohjaavista päätöksistä ja arkisista toimista. Joskus syömishäiriöiden taustalla on voimakas uskomus siitä, että muiden hyväksyntä on riippuvainen siitä, että henkilö ei ole lihava ja sitä kautta vastenmielinen muille. Toisille syömishäiriö on keino tuntea itsensä erityiseksi ja muita paremmaksi ihmiseksi syömisen kontrolloimisen tai syömishäiriöisten kastiin kuulumisen kautta. Monet vain kokevat maailman pelottavana paikkana ja tuntevat, että syömishäiriö tarjoaa turvapaikan maailman vaatimuksilta ja uhkilta. Kaikissa näissä tapauksissa syöminen tai syömättömyys on muodostunut keinoksi kohentaa itsetuntoa tai paeta pelottavalta tuntuvia asioita ja tunteita. Niinpä syöminen on alkanut palvella henkisen tasapainon säilymistä, mikä merkitsee vakavamman mielenterveysongelman olemista syömishäiriön taustalla. Tällöin häiriön korjaantuminen kestää keskimäärin noin 2-6 vuotta ja siitä paraneminen edellyttää psykoterapiaa tai muuta mielenterveyden hoitoa. Kuka sairastuu syömishäiriöihin? Syömishäiriöihin sairastuneiden joukko on taustaltaan ja elämäntilanteeltaan hyvin kirjava. Yleisesti voisi sanoa, että syömishäiriöön voi sairastua kuka tahansa. Useimmilla syömishäiriöisillä on kuitenkin tiettyjä yhtäläisyyksiä. Syömishäiriöön sairastuva henkilö on usein tunnollinen ja kunnianhimoinen. Hän haluaa suoriutua tekemistään asioista hyvin ja on valmis panostamaan menestymiseensä paljon. Hän on valmis laittamaan omat tarpeensa syrjään tehdäkseen kaiken mitä hyvä suoriutuminen vaatii (esim. rankka harjoittelu väsymyksestä huolimatta). Tavallisesti hänellä on myös voimakas tarve miellyttää muita ja hän kokee tarvitsevansa muiden hyväksyntää voidakseen tuntea olevansa arvokas. Muiden mielipiteet ovat hänelle äärimmäisen tärkeitä ja hän pyrkii toimimaan tavalla, jonka uskoo muiden hyväksyvän tai odottavan häneltä. Usein hänellä on perusturvaton olo, jonka kestääkseen hän haluaa kontrolloida tarkasti elämässään tapahtuvia asioita. Kontrollin tunne tulee esimerkiksi tehtävien, menojen ja syömisten tarkasta suunnittelusta. Mistä saa apua, jos sairastuu syömishäiriöihin? Jos huomaa itsessään syömishäiriöiden oireita, kannattaa asiasta puhua läheisimmältä tuntuvalle aikuiselle. Hän voi olla vanhempi, muu sukulainen, valmentaja, opettaja, kouluterveydenhoitaja tms. Tämän jälkeen on tärkeää hakeutua hoitoon. Opiskelupaikan terveydenhuolto on useimmille lähin apua tarjoava paikka. Myös oman asuinalueen terveyskeskus tai mielenterveystoimisto ovat hyviä ensimmäisiä kontaktipaikkoja terveydenhuoltohenkilöihin. Valitettavasti kaikki terveydenhuollon ammattilaiset, esim. lääkärit, sairaanhoitajat, psykologit, 9
ravitsemusterapeutit yms. eivät tunne syömishäiriöitä kovin hyvin, joten asiantuntevaa henkilöä voi joutua joskus etsimään. Syömishäiriöiden hoitoon erikoistuneet yksiköt tarjoavat varmimmin asiantuntevaa apua. Kunnallisia hoitopaikkoja Helsingissä ovat alle 18-vuotiaille Lasten ja nuorten sairaalan syömishäiriöyksikkö sekä 18-vuotiaille ja sitä vanhemmille Lapinlahden sairaalan syömishäiriöyksikkö. Yksityisellä puolella asiantuntevaa hoitoa tarjoaa Syömishäiriökeskus. Lasten- ja nuorten sairaalaan sekä Lapinlahden sairaalaan tarvitaan lääkärin lähete, jonka voi pyytää esimerkiksi terveyskeskuksesta tai joukkueen lääkäriltä. Syömishäiriökeskukseen ei tarvita lähetettä, vaan ajan voi varata suoraan terapeutille, lääkärille tai ravitsemusasiantuntijalle. Miten syömishäiriöistä parannutaan? Normaalin syömisen opetteleminen Syömishäiriöistä paranemisen väistämättömänä osana on normaalin syömisen uudelleen opetteleminen. Sairastuneelle annetaan tietoa siitä, mitä normaali syöminen on, miten usein pitää syödä ja minkä kokoisia normaalit annokset ovat. Osa sairastuneista pääsee oikeille raiteille hahmotettuaan uudelleen miten syöminen tapahtuu. Toisille tämä on vasta ensimmäinen vaihe, sillä tiedosta huolimatta syöminen saattaa tuntua pelottavalta ja vaikealta. Heillä onkin edessään ahdistuksen hallinnan harjoittelu ja pelkojen voittaminen. Tähän tarvitaan tavallisesti psykoterapeutin apua, joka opettaa kuinka voi oppia syömään pelosta ja ahdistuksesta huolimatta. Painon normalisoiminen Toinen väistämätön paranemisen osa on painon normalisointi silloin, kun kyseessä on laihuushäiriö. Painoon ei tarvitse erikseen kiinnittää kummempaa huomiota, sillä syömisen normalisoituessa myös paino normalisoituu. Painoa tärkeämpää on keskittyä saamaan ruokamäärät normaaleiksi ja riittävän monipuolisiksi sekä opetella uudelleen rento suhtautuminen syömiseen. Jos painoa kovasti tarkkaillaan, tukee se helposti laihuushäiriölle ominaista painopakkomiellettä. Ihanteellisinta on, että hoitava henkilö tai tukihenkilö suorittaa punnitsemisen niin, että sairastunut ei näe itse painolukemaa. Näin sairastunut voi rauhassa opetella eroon painopakkomielteestään ja keskittyä ruokavalion ja ruokamäärän laajentamiseen. Samalla kuitenkin painoa seurataan ja ruokavalioon voidaan tehdä muutoksia jos paino uhkaa laskea tai ei lähde nousuun. 10
Harjoittelu paranemisen aikana Harjoittelua voi jatkaa normaalisti niin kauan kuin syömishäiriöoireet ovat vain lieviä. On tärkeää olla lääkärin seurannassa, jotta kehon kuntoa voidaan jatkuvasti seurata. Jos paino laskee merkittävästi tai bulimisten oireiden seurauksena alkaa tulla sydänoireita, on syytä vähentää harjoituksen rasittavuutta. Harjoittelu lopetetaan kokonaan siinä tapauksessa, että lääkäri arvioi kehon olevan liian heiveröinen harjoittelun jatkumiseen esimerkiksi vakavan alipainoisuuden vuoksi. Toinen tärkeä syy harjoittelun keskeyttämiseen on se, että urheilun aiheuttamat paineet ja stressi estävät sairauden paranemisen. Tällöin on tärkeää, että urheilija keskittää voimansa itsensä parantamiseen ja pitää tauko urheilusta. Miten estetään uudelleensairastuminen? Paras tapa estää uudelleen sairastuminen on opetella tunnistamaan itsessään merkit, jotka kertovat tilanteen olevan luisumassa käsistä. Tällaisia merkkejä voivat olla esimerkiksi ajatusten askarteleminen häiritsevän paljon ruoassa ja painossa, kiukkuisuuden lisääntyminen, masentuneen mielialan jatkuva esiintyminen, kärsivällisyyden ja keskittymiskyvyn heikkeneminen, syömisen tai harjoittelun muuttuminen pakonomaiseksi tms. Kun havaitsee nämä merkit itsessään on hyvä heti varmistaa ettei syöminen vähene tai muutu hallitsemattomaksi. Tässä voi käyttää apuna esimerkiksi paranemisen aikana opittua täsmäsyömistä. Merkkien ilmaannuttua kannattaa myöskin tutkia onko elämässä tapahtunut jotakin sellaista, mikä olisi syytä käsitellä perinpohjaisesti. Tällaisia asioita voivat olla ihmissuhdevaikeudet, parisuhteen päättyminen, epäonnistuminen itselle tärkeässä asiassa tai pelko epäonnistumisesta vaativan asian äärellä. Tavallisesti paranemisen aikana opitaan keinoja, joilla syömishäiriötä kohti vetävät ajatukset (esimerkiksi "kukaan ei pidä minusta jos en ole laiha", "en ole kenellekään tärkeä jos en menesty") saadaan korvattua terveyttä tukevilla ajatuksilla ("ihmisarvoni ei ole kiinni kehoni muodosta"). Nämä keinot muodostavat "työkalupakin", josta voi ottaa keinoja käyttöönsä jos tilanne uhkaa luisua käsistä. Eräs tärkeä seikka uudelleen sairastumisen estämisessä on kääntyä niiden ihmisten puoleen, jotka alunperin auttoivat paranemisessa. Tällaisessa tilanteessa riittää usein lyhytkin kontakti hoitaviin henkilöihin. Tärkeä ennaltaehkäisevä seikka myös on pitää itsestään hyvää huolta ja pyrkiä välttämään laihduttamista ja ylenpalttista huomion kiinnittämistä kehon muotoon. 11