ASIA Päätös maa-aineslain 4 :n mukaisesta lupahakemuksesta, joka koskee kalliokiviaineksen ottamista tilalla Näppilän takamaa (418-405-1-23), Hemminkilän kylässä. HAKIJA Rudus Oy PL 49 (käyntiosoite: Pronssitie 1) 00441 Helsinki Yhteyshenkilö Simo Viita-aho, puh. 040 549 3187 OTTAMISALUEEN SIJAINTI Suunniteltu toimintapaikka sijaitsee Lempäälän kunnassa, Hemminkilän kylässä, tilan Näppilän takamaa (418-405-1-23) itäosassa. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Maa-aineslain 4 1 mom. LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Maa-aineslain 7 1 mom. ASIAN VIREILLETULO Maa-aineslupahakemus on tullut vireille Lempäälän kunnassa 10.1.2014. KAAVOITUSTILANNE, LUVAT JA SOPIMUKSET Toiminnalle ei ole myönnetty aiempia maa-aineslain tai ympäristönsuojelulain mukaisia lupia. Hakijalla on vireillä Lempäälän kunnassa samanaikaisesti ympäristönsuojelulain mukainen lupahakemus kallion louhintaan ja murskaukseen sekä ylijäämälouheen murskaukseen. Hankkeesta käynnistettiin YVA-menettely vuonna 2010. Menettelyssä tarkistettiin hankkeen toteuttamatta jättämisen (ns. 0-vaihtoehto) lisäksi neljää toteutusvaihtoehtoa (VE 1, VE 2, VE 3 ja VE 4). Kaikissa vaihtoehdoissa suunniteltu ottotoiminta kohdistui kuudelle kiinteistölle ja ottoalueen pinta-alaksi muodostui noin 70 ha. Ottomäärä vaihteli riippuen ottotasosta vaihtoehdon 2 noin 5-6 milj. m3ktr:stä vaihtoehdon 1 noin 14 m3ktr:iin. Vaihtoehdoissa 3 ja 4 suunniteltiin ottotoiminnan lisäksi kierrätysmateriaalin käsittelyä alueella. Yhteysviranomaisena toiminut Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY) antoi YVA-selostuksesta lausuntonsa 25.3.2011 (PIRELY/6/07.04/2010). YVA-selostus on huomioitu hankkeeseen soveltuvin osin kertoelmaosassa. Rudus Oy:llä on esisopimukset kahdesta kiinteistöstä YVA-alueella, joista hakemuksen mukainen kiinteistö on toinen. Pirkanmaan ELY-keskuksen 26.3.2012 päivätyn kirjeen PIRELY/711/07.00/2010 mukaan, 1
koska kalliokiviaineksen louhinta- ja murskaustoiminnasta aiheutuu toiminta-alueelta poisjohdettavien kuivatusvesien pilaantumista ja tämän johdosta luonnontila vaarantuu alapuolisessa norossa sekä Ammejärvessä. Pirkanmaan ELY-keskus katsoo, että poikkeamislupaa vesilain (587/2011) 2 luvun 11 :n 1 momentin kiellosta tulee hakea. Lisäksi kirjeessä todetaan, että vesilain (587/2011) 11 luvun 12 :n (lupahakemusten yhteiskäsittely) mukaan vesilain mukainen lupahakemus ja samaa toimintaa tarkoittava ympäristönsuojelulain mukainen vesien pilaantumista koskeva hakemus on käsiteltävä yhdessä ja ratkaistava samalla päätöksellä, jollei siitä ole erityisestä syystä pidettävä tarpeettomana ja vesilain 1 luvun 7 :n (viranomaiset) mukaan aluehallintovirasto toimii tässä laissa tarkoitettuna viranomaisena, joten koko hanketta koskeva lupahakemus tulee toimittaa Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastolle. Ympäristölupahakemus on toimitettu Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastolle 26.11.2013. Aluehallintovirasto on tutkinut asian ja todennut, että toimivalta hankkeen käsittelyssä on kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella ja siirtänyt hakemuksen käsittelyn Lempäälän kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle 13.11.2014. Rudus Oy on hakenut erikseen vesilain (587/2011) 2 luvun 11 :n 1 momentin mukaista poikkeamislupaa Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastosta. Aluehallintovirasto on jättänyt asian käsittelyn sikseen päätöksellään 7.12.2015 ja todennut, että koska hankkeessa ei fyysisesti kajota vesilain mukaiseen luonnontilaiseen uomaan ei hanke ole vesilain mukaisen poikkeamisen tarpeessa. Päätös on lainvoimainen. Suunnittelualue ei sijaitse asemakaava-alueella. Lähin asemakaavoitettu alue (asuttamaton, luontokohde) sijaitsee ottoalueen rajalta noin 500 m etäisyydellä koilliseen. Muihin asemakaavoitettuihin alueisiin on etäisyyttä yli kilometri. Sääksjärven-Kuljun yleiskaavassa (vahvistettu 13.12.1995) suunnittelualue on esitetty maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi (M-1). Aivan alueen itäosassa on maa- ja metsätalousvaltaista aluetta, jolla on ulkoilun ohjaamistarvetta tai ympäristöarvoja (MU-2). Osayleiskaavan MU-2 -alueeseen sisältyvän suojelumääräyksen mukaan alue on maankamaran kaivun, louhinnan ja täytön, puiden kaatamisen ja muunkin luonnontilaa muuttavien toimenpiteiden osalta RakL 124 a 1 mom:ssa tarkoitetussa kiellossa. Kauempana suunnittelualueesta on merkitty erityyppistä palvelujen ja hallinnon aluetta ja sen reservialuetta (P, Pres, ja PK res) suunnitellun moottoritien ja Ruskontien jatkon väliin, lähivirkistysaluetta sekä pientalovaltaista asuntoaluetta. Pirkanmaan vahvistetussa maakuntakaavassa (Pirkanmaan 1. maakuntakaava, ympäristöministeriön hyväksymä 29.3.2007 ja korkeimman hallinto-oikeuden vahvistama 20.3.2008) hankealueelle ja sen liepeille on osoitettu maa- ja metsätalousaluetta (MU 008), jolla on erityistä ulkoilunohjaamistarvetta. Suunnittelualueen koillispuolelle on osoitettu ohjeellinen moottoritien tielinjaus. Tämä on valtatien 3 suunniteltu uusi Marjamäki Kulju Pirkkala-tieyhteys. Suunnittelualueen itäpuolella, lähimmillään noin 300 m etäisyydellä, kulkee ulkoilureitti "Birgitan polku", joka on merkitty maakuntakaavaan seudullisesti merkittäväksi ohjeelliseksi reitiksi. Alueella on voimassa myös 25.11.2013 vahvistettu ja 28.12.2013 lainvoiman saanut Pirkanmaan 2. vaihemaakuntakaava (liikenne ja logistiikka), jossa suunnittelualueen koillispuolelle on osoitettu ohjeellinen moottoritien oikaisu. Oikaisu kytkeytyy vahvasti kaupunkikehittämisen kohdealueelle (kaavamerkintä kk3), joka sivuaa hankealuetta luoteispuolelta. Merkinnällä osoitetaan Pirkkalan lentokenttäalueen, Tampereen läntisen 2
ohitustien (Marjamäki Kulju Pirkkala-tieyhteys), tulevan kehä II:n ja Tampereen läntisen oikoradan yhteystarpeen muodostama logistisesti ja liikenteellisesti vetovoimainen alue. Hankealueen eteläpuolella on myös merkitty kehitettävä liikenteellinen ja logistinen solmukohta (ls2). Läntisiin hankkeisiin liittyvän Marjamäki Kulju Pirkkala-tieyhteys valtatie 3 uuden yhteyden aluevaraussuunnitelman luonnos on valmistunut (SITO Oy- 2014). Valmisteilla olevassa Pirkanmaan maakuntakaava 2040 luonnoksessa hankealue sijoittuu osittain kalliokiviainesten ottoalueelle nimeltä "Perimmäinen" nro 169. Osa hankealueesta sijaitsee maakuntakaavaluonnoksen kalliokiviainesten ottoon soveltuvan aluevarauksen ulkopuolella, eteläpohjoissuuntaisella viherkäytävällä, ekosysteemipalvelujen kannalta merkittävän maa- ja metsätalousvaltaisella alueella (MK). Hankealue sijaitsee maakuntakaavaluonnoksessa työpaikkojen reservialueella (TPr). Vt3 uuden moottoritien linjaus Lempäälä-Pirkkala sijoittuu ottoalueen päälle. Suunnittelualue on yksityishenkilöiden omistuksessa. Rudus Oy on 12.6.2013 laatinut kiinteistökaupan esisopimuksen 23 ha:n määräalasta kiinteistöstä RN:o 1:23. Kaikki maa-ainesten ottamiseen liittyvät toiminnot sijoittuvat ko. määräalalle. Laadittuun esisopimukseen liittyy 8 m leveä tieoikeus kiinteistöllä Näppilän takamaa I RN:o 418-405-1-25. Rakennettava tie yhtyy Rajajärventielle. Tieoikeuden perustaminen tehdään viimeistään määräalan lohkomistoimituksessa. Suunnittelualueen välittömässä läheisyydessä ei ole muita toimintoja eikä toiminta suoraan liity muihin Pirkanmaan alueella samanaikaisesti suunnitteilla oleviin hankkeisiin. NYKYTILANNE ALUEELLA Yleiskuvaus Suunnittelukohde sijaitsee Hemminkilän kylässä Lempäälässä. Valtatie 3 kulkee suunnittelualueen itäpuolella noin 1,7 kilometrin etäisyydellä ja Helsinki-Tampere junarata noin kilometrin etäisyydellä. Suunnittelukohteeseen kuljetaan moottoritieltä (vt 3) Ruskontietä, Sääksjärventietä, Kannistontietä ja Rajajärventietä pitkin. Alue sijaitsee Lempäälän kuntataajamasta noin 10,5 km pohjoiseen Sääksjärven alueella. Tampereen keskustaan on etäisyyttä noin 10 km pohjoiseen. Lempäälän ja Pirkkalan välinen kuntaraja kulkee noin 1,4 km toiminta-alueesta länteen. Suunnittelualue sijaitsee metsäisellä selännealueella, jossa kalliota peittää enimmäkseen ohut moreenikerros. Alueen kalliomäkien välissä on soistuneita painanteita ja notkelmia. Luonnontilainen maanpinta vaihtelee tasovälillä +125 +168 siten, että korkeimmillaan maasto on suunnittelualueen länsiosan mäkiselänteellä ja alavimmillaan suunnittelualueen itäosassa ottotoiminnan aloituskohdalla. Pääosin maanpinta vaihtelee tasovälillä +140 +150. Alueen keskiosassa maastonmuodot ovat verrattain tasaiset, enemmän vaihtelua on länsiosan mäkialueella. Suunnittelu-alueen ulkopuolella luonnontilainen maanpinta pysyy likimain samalla tasolla kuin suunnitellulla kallioainesten ottoalueella, paitsi pohjoispuolella, jossa maanpinta laskee nopeasti tason +130 alapuolelle. Koillispuolen painanteessa maanpinta laskee alimmillaan tasolle +120. Lähialueen korkein kohta Multivuori (+174) sijaitsee noin kilometrin etäisyydellä länsipuolella. 3
Suunnittelualueella, lähinnä sen keskiosassa, on tehty laajoja hakkuita. Muutoin alueen metsät ovat enimmäkseen havupuuvaltaisia tuoreita kankaita ja ne ovat pääosin talousmetsinä hoidettu-ja. Eteläpuolella, noin 700 m etäisyydellä, kulkee itä länsi -suuntainen voimajohto. Maakaasulinja sijaitsee alueen länsipuolella noin 390 metrin etäisyydellä ja Rajajärventien siirtovesijohto alueen pohjoispuolella noin 180 metrin etäisyydellä. Kuljetusliikenne hankealueelle kulkee siirtovesijohdon ylitse. Asutus Suunnittelualueelta on etäisyyttä lähimpään asutukseen noin 1,2 km (Sipilän alue koillisessa ja Sääksjärven keskusta idässä). Kyseiset alueet ovat taajamia, joissa on yhteensä noin 1600 asukasta. Kaakossa olevaan asutukseen (Asemakylä ja Ahoperä) on etäisyyttä yli 1,5 km. Länsipuolella asutukseen on etäisyyttä yli 2,5 km, eteläpuolella ei ole asutusta hankkeen vaikutusalueella. Hankkeen vaikutusalueella, lähimmillään noin 250 metrin etäisyydellä kulkee seudullinen Birgitan polku, joka on noin 50 kilometriä pitkä virkistysreitti Lempäälässä. Birgitan polku yhdistyy naapurikuntien retkeilyverkostoihin. Suunnittelualueen läheisyydessä virkistysreitti yhdistyy Pirkkalan polkuverkostoon. Birgitan polku kulkee Sääksjärven keskustan läpi ja kiertää hankealueen itäpuolella kartalta mitattuna lähimmillään noin 250 metrin, pohjoispuolella 350 metrin ja luoteispuolella noin 480 metrin etäisyydellä. Alueelta tehdyn YVA-selostuksen mukaan Birgitan polku on alueen asukkaiden aktiivisessa virkistyskäytössä. Hankealueen lähiympäristö toimii tärkeänä virkistysalueena myös Pirkkalan kunnan asukkaille. Alue sijaitsee hyvien kulkuyhteyksien varrella ja on helposti saavutettavissa. Alueella marjastetaan, sienestetään, retkeillään ja pyöräillään. Lisäksi alueella metsästetään pien- ja suurriistaa. Metsästysalue sijoittuu Pirkkalan rajasta Kuljuun. Alueella on Tarpian Suunnan suunnistusreitti ja kiintorastit, joita käyttää mm. koululaiset suunnistukseen. Alueella järjestetään myös iltarasteja. Myös partiolaiset liikkuvat alueen luonnossa aktiivisesti. Virkistysreitin varrella, Ammejärven kohdalla, noin 600 m suunnittelualueen pohjoispuolella, on laavu ja nuotio-paikka. Laavu on aktiivisessa käytössä ympäri vuoden ja laavulla myös yövytään. Laavua käyttävät partiolaiset ja koululaiset sekä ympäristön asukkaat. Ammejärven ympäristössä liikkuu päivittäin paljon ulkoilijoita sekä koiranulkoiluttajia. Kesällä Ammejärvellä myös uidaan. Hanke-alueesta luoteeseen Birgitan polun varrella noin 1,3 km:n etäisyydellä sijaitsee Kaitajärvi, jonka rannalla on kota ja 2 nuotiopaikkaa. Myös Kaitajärven levähdyspaikalla on suuri käyttäjämäärä ja erityisesti Pirkkalan suunnalta tulevat ulkoilijat pysähtyvät Kaitajärvellä. Kaitajärvellä on laituri ja kesäisin järvelle tullaan uimaan. Koululaisia varten Sääksjärven keskustan suunnalta kulkee Ammejärven laavulle noin kilometrin pituinen metsäopetuspolku, jolla esitellään metsäluontoa ja metsän eri käyttömuotoja. Birgitan polun lisäksi hankealueen länsipuolella, n. 400 metrin päässä alueesta kulkeva maakaasulinja toimii alueen tärkeimpänä hiihtoreittinä. Latu yhdistää Lempäälän ja Pirkkalan latuverkot toisiinsa. Kesäisin linjaa käytetään epävirallisesti ratsastusreittinä. Kallioperä ja arseeni Avokalliota esiintyy suunnittelualueen kohdalla lähinnä sen länsiosassa (mäkialue) sekä itäosassa. Suunnittelualueen keskiosassa kalliota peittää moreenikerros, joka tehtyjen porakonekairausten (neljä tutkimuspistettä) perusteella peitteisilläkin alueilla on 4
paksuudeltaan vain 0,5-1,8 metriä. Pintaosaltaan moreenikerros on paikoin varsin lohkareinen. Alavimmilla mailla suunnittelu-alueen ulkopuolella esiintyy paikoin turvetta. Alueella ei ole harjuja tai muita sora- ja hiekkakerrostumia eikä myöskään hienorakeisten maalajien alueita (savi, siltti, liejut). Suunnittelualue sijaitsee Pirkanmaan migmatiittivyöhykkeellä. Kalliopaljastumakartoituksen mukaan hankealueen migmatiitti koostuu pääasiassa kiillegneissistä, jonka seassa on juonina ja suonimaisina kuvioina graniittia. Nämä kivilajit ovat Tampereen seudulla ja myös muualla Suomessa hyvin yleisiä. Kivilajit ovat lujuusominaisuuksiltaan keskinkertaisia ja soveltuvat normaalia lujuutta vaativiin kohteisiin. Kivilajit eivät sisällä radioaktiivisia mineraaleja. Niissä ei myöskään havaittu silmin nähden kiisuja. Geologian tutkimuskeskuksen laatiman kallioperän heikkousvyöhykekartan mukaan alueen sisällä ei ole tulkittuja seudullisia, alueellisia tai paikallisia heikkousvyöhykkeitä, ainoastaan pienialaisia paikallisia rakovyöhykkeitä. Koko YVA-menettelyn mukaisen hankealueen kallio on tulkittu kuuluvan samaan yhtenäiseen kalliolohkoon, minkä sisällä kallioperän rikkonaisuus on vähäistä. Tehtyjen analyysitutkimusten (vuonna 2009 sekä YVA-menettelyn aikana) perusteella hanke-alueen arseenipitoisuudet ovat alhaisia, joten lähtökohtaisesti suunniteltu kallion louhinta ei aiheuta arseenista johtuvia haittoja ympäristölle. Arseenimäärityksen yhteydessä analysoitiin myös 23 muuta alkuainetta. Myös muiden alkuaineiden pitoisuudet alittavat selkeästi ns. MARA -asetuksen pitoisuusraja-arvot ja ovat niin alhaisia, ettei pitoisuuksista ole haittaa kiviainestoiminnalle tai ympäristölle. Kiviaineksen rikkipitoisuudet ovat tutkimuksen mukaan alhaiset, 0,005 0,05 %. Ennalta arvioiden alueen kiviaineksen hapontuottopotentiaali on pieni. Luonto Hankealue sijoittuu metsäalueen keskelle. Alueella ei ole luonnonsuojelulain mukaisia suojelualueita, Natura 2000-alueita tai luonnonsuojeluohjelmiin kuuluvia alueita. Pulkajärven Natura 2000 -alue (FI0337002) sijaitsee noin 1,4 km suunnittelualueen länsirajalta. Ko. alue kuuluu myös valtakunnallisiin vanhojen metsien suojelualueisiin. Pulkajärven alueen suot eivät sijaitse samalla valuma-alueella kuin ottoalue. Hankkeen toteuttamisesta ei tehdyn Natura tarveharkinnan perusteella aiheudu luonnonsuojelulain 65 :n mukaisia merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Alueelta on tehty hanketta varten luontoselvitys ennen YVA-menettelyä (Pöyry 2008). Lisäksi YVA-menettelyn aikana on YVA-alueelle tehty neljä maastokäyntiä. Alueelta tehtyjen selvitysten mukaan suunnittelualueen länsiosassa on laaja avohakkuualue sekä eri-ikäisiä taimikkoalueita, metsätalousmetsänä hoidettuja harvennettuja kuusikoita ja nuorta mäntysekametsää. Suunnittelualueen länsiosassa olevan mäen rinteillä on tuoretta kangasta ja päällä mäntyvaltaista sekapuustoista puolukkakangasta. Etelärinteellä on varttunutta järeää lehtomaista kangasta. Itäpuolella (aloituskohdan läheisyydessä) on kallion jyrkänne, joka muodostuu noin 5 10 metrin korkuisesta osin jyrkästi kaltevasta silokalliosta ja osin louhikkoisesta reunasta. Kallion päällä kasvaa mäntyä ja avokalliolla eri jäkälälajeja laajoina kasvustoina. Luontoselvityksen mukaan hankealueella on mahdollisia metsälain 10 :n mukaisia arvokkaita elinympäristöjä kaksi heinäkorpea alueen pohjois- ja 5
etelärajalla. YVA-selostuksessa on lisäksi tuotu esiin hankealueen itäosan jyrkänne ja sen alusmetsä metsälain 10 :n mukaisena arvokkaana elinympäristönä. Ekologisessa verkostossa alue muodostaa YVA-selostuksen mukaan luonnon ydinalueen, joka on luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävä. Alue on vesistöjen, asutuksen, rauta- ja valtatien eristämä sekä alueen läheisyydessä on Pirkkalan lentokenttä. Tästä huolimatta se on laajuutensa puolesta maakuntatasollakin laaja, yhtenäinen metsäalue, jossa yhdistyvät luontoarvot sekä Tampereen seudun virkistysaluetarpeet. Pirkanmaan POSKI-hankkeessa selvitettiin Pirkanmaan maa-ainesten ja kalliokiviaineksen ottoon soveltuvia alueita. POSKI-hankkeeseen liittyvässä 10.6.2014 valmistuneessa luonto- ja maisemakartoituksessa alustavilla kiviaineksen ottoalueilla hankealueen itäosassa ja sen läheisyydessä on kartoituksessa havaittu liito-oravalle soveltuva elinympäristö, tervaleppäkorpi sekä jyrkänteenaluslehto ja -puro. Suunnittelualueen itäosan jyrkänne ja sen aluslehto kuuluu Lempäälän kunnan arvokkaisiin luontokohteisiin (Perimmäinen, monibiotoopit ja vanhat metsät). Lempäälän kunnan kesällä 2014 luontokohteiden päivittämistä varten tehdyssä luontokartoituksessa jyrkänteen alla havaittiin silmälläpidettävät lajit (NT) raidankeuhkojäkälä (Lobaria pulmonaria) ja hentosara (Carex disperma) (maastokäynti 2014, Laamanen). Suunnittelualueen itäosan kallioalueen ja ns. Perimmäisen kallion välisessä solassa on luonnontilainen, kausivetinen uoma, jossa vesi virtaa pohjoisen suuntaan noin metrin syvyydessä louhikon väleissä ja alla. Purolaakson yläjuoksulla Perimmäisen kallion alla on hiirenporras- vehkavaltainen tervaleppäkorpi samalla alueella sijaitsevat myös hankealueen itäreunaan rajoittuva kalliojyrkänne, Perimmäisen kalliomäki ja liito-oravalle soveltuva alue, jotka muodostavat YVA-selostuksen mukaan yhtenäisen Perimmäisen purolaakson luontokokonaisuuden. Kalliojyrkännettä ja sen aluslehtoa lukuun ottamatta muut mainitut alueet jäävät hankealueen ulkopuolelle. Tieyhteys rakennetaan siten, ettei purouomaan aiheudu siitä muutoksia tai vaikutuksia. YVA-menettelyn yhteydessä 2010 tehdyssä liito-oravakartoituksessa liito-oravia tai niille soveltuvia kolopuita ei suunnittelualueelta ja sen läheisyydessä olevalta liito-oravalle soveltuvalta alueelta löytynyt. Alueen rajasta (vaihe 2) länteen on kalasääsken pesäpuu, joka sijaitsee ottoalueen rajasta noin 220 m etäisyydellä. Vaiheen 1 länsirajalta etäisyyttä 650 m ja vaiheen 1 itäosasta (aloituskohdasta) etäisyyttä kalasääsken pesäpuuhun on noin kilometri. Pöyryn tekemän luontoselvityksen (2008) mukaan laji on pesinyt alueella yhtäjaksoisesti 1970-luvulta (Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys 2008). Pesäpuu sijaitsee mäkialueen länsipuolisessa varttuneessa kuusikossa. Suunnittelualueen itäpuolella noin 350 metrin päässä sijaitsee maakuntakaavassa merkitty Perimmäisen luonnonsuojelualue SL052. Maakuntakaavan suunnittelumääräyksen mukaan alueella ei saa ryhtyä sellaisiin toimenpiteisiin, jotka saattavat vaarantaa alueen suojeluarvoja. Määräys on voimassa kunnes alue on muodostettu luonnonsuojelulain mukaiseksi luonnonsuojelualueeksi. Suojelualueella on vanhaa metsää ja liito-oravalle soveltuvaa aluetta. Kohde sijoittuu ottoalueen itäpuolella olevan mäkialueen toiselle puolelle, eikä ottotoiminta ulotu alueelle. 6
Lintudirektiivin liitteen lajeista on havaittu YVA-hankealueella harvakseltaan eri puolilla aluetta: Pikkulepinkäinen (Lanius collurio) (NT), pensastasku (Saxicola rubetra)( NT), palokärki (Dryocopteris martius), käki (Cuculus canorus), pyy (Bonasia bonasia) sekä tiltaltti (Phylloscopos collybita) (VU). YVA-alueella, hankealueen ulkopuolella kuultiin metson soidinääntelyä maastokartoituksella 2010. Hankealueen hulevedet laskevat Ammejärveen (pinta-ala 0,2 ha). Ammejärvellä ja sen lähiympäristössä on tehty kattava luontoselvitys (Luontopeili, 2012). Selvityksen perusteella Ammejärvi on luonnontilaisen kaltainen lampi. Selvityksen mukaan Ammejärven lähiympäristö on melko kostea ja siellä esiintyy kasvillisuustyypeistä mustikkakorpi (VU), luhtainen ruoho- ja heinäkorpi (VU), tuoretta lehtoaluetta (OMat-tyyppi, VU) ja isovarpu-, korpi- ja rahkarämettä (korpiräme VU) sekä luhtanevaa ja avoluhtaa. Selvitysalueella ei esiinny luonnonsuojelulain mukaisia luontotyyppejä sen sijaan alueella on runsaasti metsälain 10 :n mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä sekä uhanalaiseksi luokiteltuja luontotyyppejä (vaarantuneet merkitty luontotyypin perään VU-lyhenteellä). Ammejärven vesikasvillisuus on niukkaa. Selvitysalueella kasvaa silmälläpidettäväksi luokiteltua hentosaraa (Carex disprema). Ammejärven linnusto on elinympäristölle tavanomaista ja uhanalaisia lintulajeja ei havaittu. Ammejärvellä esiintyy selvityksen mukaan tiukasti suojeltavista lajeista täplälampikorentoa (Leucorrhinia pectoralis) ja lummelampikorentoa (Leucorrhinia caudalis). Lepakkolajeista pohjanlepakko, vesisiippa, viiksisiippa ja korvayökkö on mahdollista tavata selvitysalueella luontoselvityksen mukaan. Maisema YVA-selostuksen mukaan hankealueen välittömässä läheisyydessä ei ole arvokkaiksi luokiteltuja maisema-alueita tai kulttuuriympäristöjä. Lähimmät ovat Sääksjärven rautatieasema, johon on matkaa hankealueelta linnuntietä n. 1,5 km (valtakunnallisesti arvokas kulttuuriympäristökohde) sekä Sorkkalan kylä ja kulttuurimaisema, johon on matkaa hankealueelta linnuntietä n. 5 km (maakunnallisesti arvokas kulttuuriympäristö). Hankealueella tai sen läheisyydessä ei ole tunnettuja muinaismuistoja. Tarkasteltava kallioalue ei ole luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokas kohde. Lähialueen korkein kohta Multivuori +174 m sijaitsee noin kilometrin hankealueen länsipuolella. Metsät ovat enimmäkseen havupuuvaltaisia tuoreita kankaita ja ne ovat pääosin talousmetsinä hoidettuja. Hankealueen luoteisosassa on varttuneempaa kuusivaltaista metsää. Osassa hankealuetta metsä on hakattu. Maisemakuva hankealueella on suljettu metsämaisema. Lakiosasta aukeaa pidempiä näkymiä ympäristöön hakkuiden seurauksena. Hankealueen itäosassa ja alueen itäpuolella on lohkarikkoja, jotka antavat alueelle erityispiirteen ja omanlaisensa luonteen. Vesistöt ja pohjavesi Suunnittelualue ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Lähimpiin pohjavesialueisiin on etäisyyttä yli 8 km. Kallioalueella ei ole yhtenäistä pohjavesivyöhykettä. Vesi kerääntyy pienialaisiin maaston painanteisiin ja kallion rakoihin, jotka eivät välttämättä ole hydraulisessa yhteydessä toisiinsa tai yhteys näiden välillä on heikko. Tästä syystä pohjaveden pinnan tasoissa voi olla suuria eroja pienellä alalla, ja toisaalta kalliopohjavettä ei ehjärakenteisissa kalliolohkoissa ole lainkaan. Epäedullisista pohjaveden muodostumisolosuhteista johtuen alue ei sovellu pohjaveden ottoon. Otto-alueen 7
läheisyydessä tai ottotoiminnan vaikutusalueella ei ole yksityisiä talousvesikaivoja. Myöskään lähteitä tai muita selkeitä pohjaveden purkautumisalueita ei ole maastossa havaittavissa. Varsinaista maaperän pohjavettä ei ottoalueella juuri esiinny, sillä maapeitteet ovat ohuet tai puuttuvat. Kalliopohjavettä sen sijaan saattaa esiintyä kallion rakosysteemeissä, mutta alueen topografia huomioiden kalliopohjavesi on pääosin ottotason alapuolella. Pohjaveden päävirtaussuunta on topografian perusteella pääosin koilliseen, itään, kaakkoon ja suunnittelualueen länsipuolella mahdollisesti enemmän lännen ja luoteen suuntaan. Kalliopohjaveden virtaussuunta on kuitenkin myös riippuvainen kalliorakosysteemien suuntauksista, ja vaihtelua virtaussuunnissa voi olla paljon. Suunnittelualueelle porattiin porakaivo ja asennettiin pohjavesiputki joulukuussa 2012. Kalliota porattiin 120 m syvyyteen asti. Porauksessa todettiin, että kivilaatu ei ole rikkonaista. Vesisuoni tuli vastaan 120 m syvyydessä. Sinänsä kalliopohjaveden pinnanmittaukset eivät aina ole luotettavia, sillä vesi nousee usein ajan myötä kallioreiässä korkealle kalliossa olevien rakojen takia. Kallioreikään tuleva vesi voi olla sadevesiä, jotka kulkevat kallionpinnassa olevia rakoja pitkin reikään, eivätkä mittaustulokset siten välttämättä kerro mitään varsinaisen kalliopohjaveden tasosta. Pohjavedenpinnan taso alueen ympäristössä on suunnilleen ympäröivien soiden pintojen tasolla, minkä perusteella pohjaveden voidaan arvioida olevan tasolla +120 +125 suunnittelualueen pohjoispuolella ja lännessä sekä etelässä (noin 300 500 m ottoalueesta, kallioalueen viereiset suoalueet) tasolla +130 +140. Pohjaveden pinnanvaihtelut ovat voimakkaita vaihtelevan topografian takia. Soiden maapohjavesi voi olla orsivesityyppistä, eikä siitä suoraan voida vetää johtopäätöksiä kalliopohjaveden tasosta. Myös lähialueen järvien vedenpinnan taso vaihtelee huomattavasti (eroa on enimmillään noin 30 m). Pääosa ottoalueesta sijoittuu Härmälänojan valuma-alueelle (35.216). Ottoalueen länsiosa sijoittuu Sikojoen valuma-alueelle (35.217). Louhosalue ei rajaudu järviin, lampiin tai jokiin. Kaivettuja suo- ja metsäojia on harvakseltaan hankealueen ympärillä. Alueelta on suora ojayhteys vain Ammejärveen ja Kaitajärveen. Veden virtaus Kortejärveen, Sääksjärveen ja Ylinenjärveen tapahtuu toisen järven kautta. Alueen järvet Sääksjärveä lukuun ottamatta ovat pieniä, humuspitoisia ja rannoiltaan paljolti soisia. Hankealue sijaitsee kahdella valuma-alueella. Valtaosa ottoalueesta, noin 17,4 ha sijaitsee ns. pohjoisella osavaluma-alueella, josta vedet ohjautuvat suoran ojayhteyden kautta Ammejärveen, siitä edelleen Kortejärveen ja Kortejärvenojan kautta Sääksjärveen (noin 2,5 km ottoalueesta). Noin 2 ha ottoalueesta sijoittuu ns. läntiselle osavaluma-alueelle, josta vedet ohjautuvat länteen Kaitajärveen (> 1 km) ja Kaitajärvenojaa pitkin edelleen Ylinenjärveen. Pääosa hankealueen hulevesistä nykytilanteessa ohjautuu noroa ja myöhemmin ojaa pitkin Ammejärveen. Ramboll on laatinut 14.8.2014 selvityksen tuosta vesien kulkeutumisesta alueella. Selvityksen mukaan ojittamattomalta suolta alkunsa saava noro on vajaan kilometrin pituinen. Ensimmäinen noin 180 metriä on luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen noro. Noro virtaa tällä matkalla lähes kokonaisuudessaan maan alla ja louhikossa. Louhikko päättyy loivaan rinteeseen, jonka soistuneessa notkelmassa noro nousee pintaan ja on alueella selvityksen mukaan korkeintaan luonnontilaisen kaltainen noro. Lähempänä Ammejärveä uomaa on perattu ja suoristettu ojaksi. Ojaan kohdistuva 8
keskimääräinen virtaama on nykytilanteessa 115 m3/vrk (1,3 l /s). Ojan valuma-alueen pinta-ala on noin 50 ha. Hankealueelta tulevien vesien osuus nykytilanteessa vastaa noin 13 % Ammejärveen kohdistuvasta tulovirtaamasta. Ammejärvellä on tehty perustilaselvitys (Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry, 7.6.2012). Selvityksen mukaan Ammejärvi on rehevä ja lievästi hapan pieni järvi, jossa on voimakas humusleima. Alkaliniteetti eli puskurikyky on hapanta valumaa ja laskeumaa vastaan tyydyttävän ja hyvän rajalla. Talvikaudella alusveden happi voi kulua lähes loppuun kohonneen rehevyystason ja vaillinaisten täyskiertojen vuoksi. Vedenlaatuluokaltaan se on tyydyttävä. Kadmiumpitoisuus ylitti raja-arvon. Ramboll on lisäksi syksyllä 2013 tehnyt alueelle maastoselvityksen, jossa on tutkittu alueen ja erityisesti Ammejärven ojia ja valuma-aluetta. Lausunnon mukaan Ammejärven luonnontila on ojitusten seurauksena muuttunut niin paljon, ettei sitä voida pitää vesilain 2. luvun 11 :n tarkoittamana luonnontilaisena pienvetenä ja siten vesilain mukaisen poikkeamisluvan hakemisen edellytykset eivät täyty. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on kuitenkin päätöksessään 7.12.2015 todennut, että lampi ja siihen laskeva noro ovat luonnontilaisen kaltaisia. LUPAHAKEMUS JA OTTAMISSUUNNITELMA Tiedot ottamisalueesta Suunnittelualueen pinta-ala: 23,1 ha Ottamisalueen pinta-ala: 19,4 ha Pohjaveden arvioitu ylin korkeusasema: +120-125.00 Ottamissyvyys: Idässä ottotaso on +125 ja lännessä +128 Viimeistellyn luiskan kaltevuus: vähintään 1:2 Ottamismäärä ja aika Kokonaisottomäärä: 2 600 000 k-m 3 Vuotuinen otto: noin 300 000 k-m 3 Ottamisaika: 15 vuotta Yleiskuvaus toiminnasta Kiviaineksen ottolupaa haetaan seuraavaksi 15 vuodeksi. Ennen oton aloittamista rakennetaan alueelle työmaatie Rajajärventieltä. Tukitoiminta-alue rakennetaan ottamisalueen itäosaan. Pintamaat (arviolta yhteensä noin 140 000 m3ktr) läjitetään ottoalueen reunoille. Ottotoiminta on jaettu kahteen vaiheeseen. Vaiheessa 1 toiminta aloitetaan alueen itäosasta, josta se etenee länteen. Ennen oton siirtymistä vaiheeseen 2, aloitetaan vaiheen reunaluiskien rakentaminen ja maisemointi. Vaiheessa 2 otto etenee edelleen länteen. Alueella oleva metsätie siirretään ennen toiminnan aloittamista vaiheessa 2. Reuna-alueilla louhinta tehdään porrastetusti, jotta luiskien rakentamiseen ei tarvita suuria määriä maa-aineksia. Suunniteltu ottomäärä on noin 2 600 000 m3ktr. Maksimissaan ottoa on noin 300 000 m3ktr vuodessa. Suunniteltu ottotaso on +125 +128, kallistus itään, jossa ottotaso yhtyy ympäröivään maastoon. Hulevedet ohjataan selkeytysaltaan kautta itäpuoleiseen ojaan. Ottotoiminnan jälkeen alue palautuu metsätalouskäyttöön, eli alue verhoillaan pintamailla ja metsitetään. 9
Toiminta-ajat Maa-ainesten ottotoiminta alueella on ympärivuotista. Hakemuksen mukaisella alueella on kallion porausta arkisin klo 7 21, louheen rikotusta klo 8-18 ja murskausta klo 7 22 välisenä aikana. Valmistuotteiden myyntikuljetuksia on arkipäivisin (ma-pe) klo 6 22 välisenä aikana. Pääosin kuljetukset kuitenkin sijoittuvat klo 6-16 väliselle ajalle. Satunnaisia kuljetuksia saattaa olla lauantaisin. Toiminta-aikoja käsitellään tarkemmin ympäristölupahakemuksessa. Vaiheen 1 mukaisella alueella tullaan toimimaan ympäri vuoden. Vaiheen 1 mukaisen alueen ja kalasääsken pesäpuun välinen etäisyys on miltei 650 metriä. Kalasääskelle tullaan tekemään korvaavia elinympäristöjä lähiympäristöön tekopesien muodossa. Mikäli kalasääksi tulee muuttamaan nykyisestä pesäpuustaan johonkin rakennettavista tekopesistä, tullaan myös vaiheen 2 mukaisella alueella toimimaan ympärivuotisesti. Mikäli kalasääksi tekopesistä huolimatta pesii nykyisellä pesäpuussaan toiminnan edetessä vaiheen 2 mukaiselle alueelle, tullaan kesäaikaista toimintaa rajoittamaan louhinnan ja murskauksen osalta pesimisajan ulkopuolelle. Ottamiseen liittyvät valmistelevat järjestelyt Puusto on hakattu ottoalueen keskiosassa (noin puolet ottoalueesta), muualla puuston poistoa tullaan tekemään ennen toiminnan aloittamista. Pintamaat kuoritaan vaiheistetusti siten, että paljastettua kalliota on ainakin muutaman vuoden louhintatarpeita varten. Pintamaat vaiheen 2 mukaisella alueella kuoritaan vasta sitten, kun ottotoiminta siirtyy ko. vaiheelle. Ottoalueella olevat pintamaat ovat humusta ja moreenia, savea ei alueella esiinny. Suunnittelualueelle rakennetaan tukitoiminta-alue, jossa varastoidaan poltto- ja voiteluaineita ja jossa työkoneiden tankkaukset tapahtuvat. Tukitoiminta-alue perustetaan lähelle toiminnan aloituskohtaa, eli ottoalueen itäosaan. Kun ottotoiminta on edennyt, saatetaan tukitoiminta-alue siirtää tarpeen mukaan lännemmäksi louhitun alueen sisälle. Tukitoiminta-alue rakennetaan asianmukaisesti. Pohjamaa tasoitetaan ja sen päälle levitetään hiekka-/murskekerros, jonka päälle asennetaan tiivis HDPE-kalvo. Kalvon päälle levitetään vähintään noin 30 cm:n vahvuinen kerros hiekkaa kalvon rikkoutumisen ehkäisemiseksi. Suojatun alueen reunat korotetaan, jotta mahdolliset haitta-ainevuodot eivät kulkeudu tukitoiminta-alueen ulkopuolelle maaperään tai läheiseen ojaan. Tukitoiminta-alueelle varataan turvetta tai muuta öljynimeytysainetta öljyvahingon varalta. Alueella säilytetään polttoaineita ja öljytuotteita vain toiminnassa käytettäviä työkoneita ja laitteita varten, korkeintaan 9000 l kerralla. Polttoaineet säilytetään lukittavassa kaksoisvaippasäiliössä, jossa on ylitäytön estimet. Tukitoiminta-alueella ei pääsääntöisesti tehdä laajamittaisia työkoneiden huoltoja. Alueella varaudutaan kuitenkin ongelmajätteiden käsittelyyn ja säilytykseen, esimerkiksi siltä varalta, että työkoneet vaativat kiireellistä huoltoa. Ongelmajätteitä varten (akut, trasselit ym.) tukitoiminta-alueella on tarkoituksenmukainen suojattu ja lukittu jätesäiliö/kontti. Ottoalueen itäosaan rakennetaan selkeytysallas, jossa ottoalueelta peräisin oleva hienoaines laskeutuu altaan pohjalle, ja ojaan poistuva vesi siten on puhtaampaa. Ennalta 10
laskettujen mitoitusarvojen perusteella rakennettava selkeytysallas tulee olla minimitilavuudeltaan 1900 m 3 ja mitat voi olla esimerkiksi 60 x 16 x 2 m (pituus x leveys x keskisyvyys). Ottotoiminnan siirtyessä vaiheeseen 2 laajennetaan selkeytysallas, mikäli se katsotaan tarpeelliseksi. Altaasta rakennetaan noin 50 m pitkä oja, joka yhtyy olemassa olevaan ojaan ottoalueen itäpuolella. Näin louhoksen vesiä ei ohjata suoraan Perimmäisten purolaakson arvokkaimpaan osaan. Ennen louhinnan aloittamista merkitään ottoalue maastoon paalukepeillä ja esim. lippusiimalla. Louhintatason määrittämiseksi asennetaan alueelle kiintopiste, jonka korkeus on tiedossa. Louhinta-alueen ympärille rakennetaan tarvittaessa työnaikaiset aidat putoamisvaaran estämiseksi. Lisäksi putoamisvaarasta varoitetaan varoituskylteillä. Liikennöintijärjestelyt Kiviainestuotteet kuljetetaan varastokasoista kuorma-autoilla ja ajoneuvoyhdistelmillä pääasiassa 40 tonnin kuormissa maanrakennuskohteisiin eri puolille Tampereen seutua. Kuljetusreitti ottoalueelle kulkee Helsinki Tampere moottoritien (valtatie 3) eritasoliittymästä länteen Ruskontietä/Sääksjärventietä Kannistontielle. Kannistontietä reitti kulkee noin kilometrin etelään, josta se kääntyy länteen Rajajärventielle. Rajajärven tieltä rakennetaan uusi noin 400 m:n pituinen tie ottoalueelle. Tie rakennetaan siten, että se kulkee alueella olevan ojan länsipuolella. Arvioitu liikennöinti on vuotuisella enimmäisotolla keskimäärin noin 80 (edestakaisin 160 ajoneuvoa) raskaan ajoneuvon (ajoneuvoyhdistelmä, 40 t) käyntiä kohteessa päivässä (arkipäiviä 250/v) maa-ainesten ottotoimintaan liittyen. Käytännössä kuljetuksissa kuitenkin on suuria kausittaisia vaihteluja. Kuljetusten määrä vaihtelee myös markkinatilanteesta ja kiviaineksen kysynnästä riippuen. Mahdollisen kiviaineksen kierrätyksen aiheuttama liikenne käsitellään ympäristölupahakemuksessa. Ottamistoiminta, eteneminen ja vaiheistus Ottotoiminta tullaan käynnistämään heti luvan myöntämisen jälkeen. Toiminta jaetaan kahteen vaiheeseen siten, että ensimmäisessä vaiheessa otto etenee aloituskohdasta ottoalueen itäosasta länteen. Kun otto on päättymäisillään vaiheessa 1, aloitetaan reunaluiskien rakentaminen siirtämällä välivarastoituja maita louhoksen reunoille. Samalla otto etenee vaiheessa 2 edelleen länteen. Vaiheen 2 ottoalueen läpi kulkevalle metsätielle suunnitellaan uusi linjaus ennen ottotoiminnan siirtymistä vaiheeseen 2. Esitetty vaiheistus on ohjeellinen ja sitä voidaan tarvittaessa muuttaa esim. tuotantoteknisistä syistä. Louhintaa tehdään siten, että työnaikaiset reuna-alueet ovat miltei pystysuoria kallio-leikkauksia (7:1). Louhinta tehdään normaalia pengerlouhintakalustoa käyttäen, jolloin räjäytetään paksuudeltaan noin 5 15 m olevia kenttiä kerrallaan. Kerralla räjäytetään keskimäärin noin 5000 m 3 :n kalliomassa. Korkeuseroa louhospohjan ja yläreunan välissä on enimmillään noin 34 m. Tämä tarkoittaa, että rakennettava reunaluiska muodostuu kaltevuudessa 1:2 noin 70 m pitkäksi. Louhintaa tehdään reuna-alueilla porrastetusti, jotta luiskien rakentamiseen ei tarvita suuria määriä ylijäämämaita. Jos myöhemmin ottotoimintaa laajennetaan rajanaapurikiinteistöille eri 11
luvalla, reunaluiskia ei muodostu tämän ottosuunnitelman mukaisella alueella kuin itä- ja länsiosassa. Ottotasot Ottotaso on suunniteltu siten, että se nousee idästä länteen noin 0,7 % kaltevuudella. Idässä ottotaso on +125 ja lännessä +128. Ottotaso yhtyy ympäröivään maanpintaan alueen itäosassa, muualla muodostuu korkeuseroa ottotason ja ympäröivän maanpinnan välillä. Koska ottotaso on alimmillaan aloituskohdassa, pumppausta ei tarvitse tehdä, vaan hulevedet ohjautuvat painovoimaisesti koko toiminnan aikana alueen itäosaan rakennettavaan selkeytysaltaaseen. Jalostustoiminnat ja varastointi Louhittu kiviaines murskataan alueelle pystytettävässä murskauslaitoksessa. Laitos sijoitetaan alkuvaiheessa aloituskohdan läheisyyteen. Myöhemmin ottotoiminnan edettyä laitos siirtyy lännemmäksi (viimeistään vaiheessa 2). Murskaukseen liittyvät asiat käsitellään yksityiskohtaisemmin erillisessä ympäristölupahakemuksessa. Kiviaineksen varastointitarpeita varten perustetaan varastokenttä (laajuudeltaan noin 1 ha) aloituskohdan lounaispuolelle kallion päälle. Myöhemmin varastoalue siirtyy alas louhospohjalle kun tilaa on muodostunut. Varastoalueet sijoittuvat mahdollisimman lähelle sen hetkistä toiminta-aluetta. Kasojen korkeus vaihtelee pääosin 5 10 m välillä. Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma Ottamisalueella syntyy valtioneuvoston asetuksen (379/2008) mukaisia kaivannaisjätteitä alueelta kuorittavista pintamaista arviolta n.140 000 m3. Vaiheessa 1 (n. 9,1 ha) arvioidaan poistettavia pintamaita olevan noin 100 000 m3 ja vaiheessa 2 (n. 10,3 ha) noin 40 000 m3. Pintamaat ovat humuspitoisia moreenimaita. Pintamaat varastoidaan ottoalueen reunamilla vaiheen 1 itäreunaa lukuun ottamatta sekä vaiheen 2 alueen itäreunalla. Pintamaat ovat puhtaita eikä niitä siirretä ottamisalueen ulkopuolelle. Kasojen pinnat tiivistetään pölyämisen estämiseksi esimerkiksi kaivinkoneen kauhalla. Pintamaat käytetään pääsääntöisesti alueen maisemointiin sekä alueen melu- ja pölysuojauksiin. Pintamaiden varastoinnille varatut alueet ovat vaiheessa 1 noin 2,5 ha, joten jos kasat muodostuvat noin 5-6 m korkeiksi, saadaan pintamaat esitetyille alueille mahtumaan. Vaiheessa 2 pintamaiden varastointitilaa tarvitaan vähemmän. Esitetyt alueet ovat noin 1,5 ha, mikä on riittävä pintamaiden määrien ollessa pienempiä vaiheen 2 alueella. Pintamaakerroksen seassa esiintyvät kivet murskataan ja jalostetaan mahdollisesti muun aineksen tapaan valmistuotteiksi. Alueen kannot toimitetaan muualle hyödynnettäväksi. Kantoja ei välivarastoida pidemmiksi ajoiksi alueella. Jälkihoito Jälkihoidon tavoitteet ja vaiheistus Rudus Oy kehittää parhaillaan osana ympäristövastuullista toimintaa luonnon monimuotoisuuden lisäämisohjelmaa (Lumo), jossa pyritään hakemaan yleisemminkin ratkaisuja toiminta-alueiden toiminnanaikaiseen ja lopputilanteeseen liittyvään luonnon 12
monimuotoisuuden huomioimiseen ja lisäämiseen. Ohjelman periaatteina on, että Rudus Oy:n toiminta-alueilla luonnon monimuotoisuus alueella on suurempi toiminnan jälkeen kuin sitä ennen. Lumo-ohjelma on alkuvaiheessa ja siihen liittyvät toimintamallit ovat kehittelyn alla. Rudus Oy:llä on lumoon liittyvissä hankkeissa apuna asiantuntijaryhmä, jolla on kokemusta ja soveltuva koulutus (mm. FM biologi) kyseiseen tehtävään. Pintamaat levitetään takaisin pohjatasolle ja reunaluiskiin. Muotoiluun käytettävissä maissa on itsessään mukana alueelle luonnollinen siemenpankki. Reunaluiskien muotoilun jälkeen seurataan noin 1-2 vuoden ajan mitä kasveja pintamaakerroksesta lähtee kasvamaan. Tämän lisäksi alueelle tullaan mahdollisesti istuttamaan, kylvämään tai siirtämään seudulla esiintyviä kasvilajeja. Näin toimittaessa maa-ainesten ottoalueen kasvillisuuden kehitys toiminnan jälkeen tulee olemaan mahdollisimman monipuolinen. Monipuolinen kukkiva kasvillisuus houkuttaa alueelle hyönteisiä sekä puoliavoimilla paikoilla viihtyviä lintuja. Jälkihoitotoimenpiteet tehdään vaiheittain. Ennen otto-toiminnan siirtymistä vaiheeseen 2 aloitetaan vaiheen 1 mukaisen alueen reunaluiskien rakentaminen ja metsittäminen. Koko ottoalueen pohjataso tarvitaan liikennöinti- sekä varastoalueeksi, eikä pohjatason osittainenkaan jälkihoito vaiheen 1 mukaisella alueella ole mahdollista alueen kapean muodon takia ottotoiminnan vielä jatkuessa vaiheessa 2. Tarkkaa aikataulua maisemointitoimenpiteille ei voida ennalta suunnitella. Jos toiminta hakemuksen mukaisella alueella saataisiin loppuunsaatetuksi nopeimmillaan kymmenessä vuodessa, voisivat maisemointitoimenpiteet vaiheen 1 mukaisella alueella (reuna-alueiden maisemointi) käynnistyä nopeimmillaan viiden vuoden päästä toiminnan aloittamisesta ja koko alueen viimeistelevät maisemointitoimenpiteet tehtäisiin noin 10 vuoden päästä ottotoiminnan aloittamisesta. Todennäköisesti ottoa ja maisemointia ei kuitenkaan saada loppuunsaatetuksi kymmenessä vuodessa toiminnan aloittamisesta. Louhinta- ja murskaustoiminnan loputtua kokonaan suunnittelualueella tehdään viimeistelevät maisemointitoimenpiteet, jolloin myös koko alueen pohjataso metsitetään. Tukitoiminta-alue puretaan ja muut ottotoimintaan liittyvät laitteet poistetaan. Jälkihoidettava alue on pinta-alaltaan noin 20 ha, eli koko ottoalue maisemoidaan. Jälkihoidon arvioidut kustannukset ovat arviolta noin 10 000 euroa/ha, eli koko ottoalueen osalta noin 200 000 euroa. Maisemoinnin kustannusarvio tarkentuu myöhemmin. Mikäli ottotoiminnalle haetaan myöhemmin lupia laajemmalle alueelle (YVA-menettelyssä tarkastetulle alueelle tai osalle siitä), reunaluiskia ei muodostu tämän suunnitelman mukaisen ottoalueen pohjois- ja/tai eteläreunoille (jos otto etenee naapurikiinteistöille). Siinä tapauksessa maisemointisuunnitelmaa tarkennetaan ko. myöhempien suunnitelmien yhteydessä. Luiskien rakentaminen ja suojaverhoilu Ottoalueen reuna-alueet louhitaan siten, että ne voidaan lopputilanteessa muotoilla kaltevuuteen vähintään 1:2. Reuna-alueilla louhinta tehdään porrastetusti, jos luiskien rakentamiseen tarvittavat maa-ainekset eivät riitä. Luiskat rakennetaan täyttämällä louhitut porrastukset kiviaineksella tai maa-aineksella. Louhoksen lopullinen pohjataso tulee 13
sijaitsemaan enimmillään noin 34 metriä ympäröivää maastoa alempana. Näin ollen luiskan pituudeksi muodostuu enimmillään noin 70 m (eteläosa). Tulevat luiskat on esitetty suunnitelmapiirustuksessa S2. Luiskien ja pohjatason rakentamiselle tarvitaan maa-aineksia. Mikäli alueelta poistetut pinta-/irtomaat eivät siihen riitä, tuodaan maa-ainesta muualta tarvittavassa laajuudessa reuna-alueiden rakennusmateriaaliksi sekä pohjatason verhoilulle. Ko. toiminnalle haetaan vaadittavat luvat erikseen myöhemmin. Ennen istutuksia levitetään pohjatasolle pintamaakerros, joka on paksuudeltaan vähintään 50 cm. Murskauksessa syntynyt, hyödyntämättä jäänyt hieno kiviaines sopii hyvin kasvualustaksi alueelle. Pintamateriaalin valinnassa otetaan huomioon, ettei maa-aines ole liian hienorakeista ja että se sisältää tarpeeksi orgaanista ainesta toimiakseen riittävän hyvin kasvualustana. Pintamaan sekaan voidaan myös sekoittaa hiekkaa tai muuta sopivaa ainesta. Mahdollista ylijäämäkiviainesta voidaan käyttää alueen pohjatason muotoilussa rakentamalla maisemaa elävöittäviä kumpareita. Ympäristövaikutukset ja niiden rajoittaminen Melu ja tärinä Ottamistoiminnan merkittävimmät melulähteet ovat poraus, lohkareiden rikotus sekä murskaus. Melua syntyy myös liikennöinnistä. Hankealueen itäpuolella noin 1,5 km:n etäisyydellä sijaitsevan moottoritien (Vt 3) melu ulottuu vain hyvin vaimeana hankealueelle. Mikäli tarkastellaan laskennallista 35 db melualueita, valtatien 3 melu leviää kuitenkin yli 4 km etäisyydelle tiestä. Tällä perusteella voidaan sanoa, että ottoalue ei ole nykytilanteessa hiljainen. YVA-selostuksessa on tehty melumallinnuksia useissa eri tilanteissa. Lasketuissa vaihtoehdoissa yhdessäkään louhintavaiheessa ei ylittynyt asuinalueella päiväajan keskiäänitason ohjearvo 55 db. Vaikka melu tulkittaisiin kokonaisuudessaan impulssimaiseksi, jolloin sille tulisi tehdä impulssimaisuuskorjaus + 5 db, ei asuinalueella olla lähellä ohjearvon mukaisia rajoja. Sipilän asuinalueen kannalta huonoin tilanne on, kun toiminta aloitetaan, eikä melulähteiden ympärillä ole vielä suojaavia maaston muotoja. Tällöin keskiäänitaso on yli 45 db. Tilanne kuitenkin paranee nopeasti, kun louhostoiminta etenee. Lupaa haetaan pienemmälle ja kauempana asutuksesta olevalle alueelle kuin YVA-selostuksen mukainen hankealue. YVA-n meluselvityksen aloitusvaihe, on kuitenkin yhtä kaukana asutuksesta kuin varsinaisessa hankkeessa. Varsinaisesta hankealueesta on tehty ympäristölupahakemusta varten melumallinnus 27.6.2014 (Promethor). Suurimmillaan meluvaikutukset ovat ottotoiminnan alkupuolella. Selvitysalueen lähistöllä olevalla Birgitan polulla ja läheisellä Ammejärven laavulla kaikissa vaihtoehdoissa tietyissä vaiheissa on yli 45 55 db melutaso (YVA-selostus). Ammejärven laavulla pahin tilanne kaikissa vaihtoehdoissa on toiminnan aloitustilanne, jolloin keskiäänitaso kaikissa vaihtoehdoissa on noin 56 db (ohjearvo 45 db). Pelkkää hankealuetta koskevan meluselvityksen mukaan Ammejärvellä melutason ohjearvot ylittyvät aloitusvaiheessa. 14
Promethorin laatimassa meluselvityksessä on arvioitu toiminnan meluvaikutuksia kalasääsken pesäpuun läheisyyteen. Vaiheen 1 länsirajalta etäisyyttä on noin 650 metriä ja vaiheen 1 aloituskohdasta noin kilometri. Pesäpuun alueella keskiäänitaso on noin 48 db vaiheen 1 alussa. Vaiheen 1 puolivälissä ja lopussa keskiäänitaso on noin 40 db. Vaiheen kaksi puolivälissä äänitaso on noin 45 50 db ja lopussa noin 60 db. Nykytilanteeseen verrattuna Pulkajärven Natura 2000-alueella ei tapahdu merkittäviä muutoksia keskiäänitasossa, koska lentomelu on edelleen merkittävin melulähde. Louhostoiminnan melu on kuitenkin selvästi kuultavissa lentokoneiden lentojen välissä, kun louhokselta on äänen leviämisen kannalta suotuisat sääolosuhteet. YVA-selostuksen mukaan valtatie 3:n ja louhosmelun 55 db melualueiden välillä on etäisyyttä vähintään 900 metriä, joten ohjearvot ylittävää yhteismeluvaikutusta ei synny. Mikäli hanke toteutetaan, on valtatien melu edelleen merkittävin melunlähde Sipilän asuinalueella. Louhoksen toiminta nostaa melutasoja merkitsevästi (3 5 db) alueilla, joille valtatien melu ei juuri kuulu eli Sipilän länsipuolella ei kuitenkaan yli ohjearvojen. Sääksjärven rannassa olevien kesäasuntojen kohdalla ohjearvot ylittyvät nykytilanteessa moottoritien melusta johtuen. Melupäästöjä vähennetään käyttämällä nykyaikaista murskauslaitosta sekä työkoneita. Meluvaikutuksia lievennetään mm. sijoittamalla murskauslaitos varastokasojen ja kallioseinämien suojaan (sisään louhokseen, jolloin seinämät ovat jopa yli 30 m korkeat). Alueen ympärille läjitettävät pintamaat muodostavat myös melun leviämisesteitä. Toimittaessa ylhäällä kallion päällä (ensimmäinen louhintakerros) leviää porauksen melu pidemmälle kuin porauksen tapahduttua alemmalla louhoksen sisällä kallioseinämien suojassa. Pöly Pölyämistä syntyy porauksesta, räjäytyksistä, murskauksesta, kuormauksesta, työmaaliikenteestä ja kuljetuksista. Tuulisella säällä pölyä syntyy myös varastokasoista. Hieno leijuva pöly leviää lyhyitä matkoja tuulen mukana. Merkittävin pölylaskeuma kohdistuu yleensä ottoalueelle tai sen välittömään läheisyyteen. Sateisina vuodenaikoina pölyn leviäminen on ilman kosteudesta johtuen vähäi stä. YVA-selostuksessa tehtyjen laskelmien mukaisesti murskaustoiminnan hiukkaspäästöistä suurin osa on halkaisijaltaan yli 10 μm hiukkasia (PM10), jotka laskeutuvat lähelle päästölähdettä. Ne eivät ole yhtä haitallisia terveydelle kuin niin sanotut hengitettävät hiukkaset (PM2,5). Murskauslaitoksen PM10 päiväkohtaiseksi hiukkaspäästöksi on arvioitu noin 45 kg ja liikenteen aiheuttaman pölyn päästöksi noin 44 kg/ajokilometri. Murskatun kiviaineksen käsittely kuormaajilla yms. tuottaa PM10 päästöjä päivässä noin 12 kg. Ilmanlaadun raja-arvot eivät ylity hankealueella tai sen ympäristössä. Yli 500 metrin päässä toiminnasta ohjearvojen ylittyminen pelkästään tavanomaisen murskaustoiminnan vuoksi on hyvin epätodennäköistä. Yli 700 metrin etäisyydellä murskausalueesta vaikutuksia on hyvin vaikea havaita taustapitoisuudesta eli pölytasosta, joka ilmassa olisi ilman hankettakin. Pölyn ei arvioida aiheuttavan yhteisvaikutuksia tieliikenteen kanssa, koska hiukkasten pitoisuudet tulevat olemaan taustapitoisuuksien tasolla 500 m etäisyydellä hankealueesta. Lähin asutus on yli kilometrin etäisyydellä, joten ottotoiminta ei tule aiheuttamaan asutukselle terveysriskejä pölyämisen seurauksena. Birgitan polun käyttö on 15
lyhytaikaista, joten pölyämisen ei arvioida aiheuttavan terveyshaittaa alueen käyttäjille. Pölyämisen ei arvioida aiheuttavan haittaa myöskään alueen luonnolle ja kasvillisuudelle. Merkittävimmät liikenteeseen liittyvät pölyhaitat syntyvät kuorma-autojen ilmavirtojen aiheuttamasta hiekkatien pölyämisestä ja pölylaskeumista tien lähialueelle erityisesti kuivana kesäkautena. Pölylaskeumat ovat YVA-selostuksen mukaan viihtyisyyshaitta. Kiviaineksen jalostuksessa, käsittelyssä ja kuljetuksessa syntyviä pölyhaittoja vähennetään kastelulla. Vettä tuodaan alueelle tankkiautossa, tai kasteluun käytetään esim. selkeytysaltaisiin kerääntyvää vettä tai alueen porakaivon vettä. Kun louhinta on edennyt ja murskauslaitos sijoittuu kallioseinämien suojaan, vähentävät ympärillä olevat seinämät omalta osaltaan pölyn kantautumista louhoksen ulkopuolelle. Tarvittaessa murskauslaitoksen pölyämistä vähennetään koteloinneilla. Porauslaitteisto on varustettu pölynkeräyslaitteistolla, mikä vähentää toiminnasta aiheutuvaa pölyämistä tehokkaasti. Pölynkeräyslaitteesta pöly kerätään imuilman avulla porausrei'istä suodatinjärjestelmän kautta pölynkeräyssäiliöön. Pölynkeräyslaite koostuu suodatinjärjestelmästä sekä siihen puhaltimen ja imuletkun avulla kytketystä huuvasta, joka kerää pölyn porausreiän suulta. Pölyämistä voidaan vähentää myös kesäaikaisella murskauksella, jolloin voidaan kastella eikä ilma ole niin kuivaa. Työmaateiden pölyämistä torjutaan kastelun lisäksi myös teiden säännöllisellä kunnostuksella. Varastokasat pyritään sijoittamaan siten, että tuulen aiheuttama pölyäminen on mahdollisimman vähäistä. Pohjavesi, pintavedet ja maaperä Ottamistoiminnasta ei normaalitilanteessa aiheudu päästöjä maaperään tai pohjavesiin. Hankkeesta ei siten ole ennalta arvioiden haitallisia vaikutuksia pohjavesiin tai maaperään. Alueen kallioperä on selvityksissä todettu olevan ehjää, eikä louhittavalla alueella ole merkittäviä heikkousvyöhykkeitä, joihin pohjavettä voisi kerääntyä merkittävissä määrin. Näin ollen mahdolliset pohjavesivaikutukset (esim. muutokset pohjaveden korkeudessa) jäävät vain paikallisiksi, eivätkä ulotu kuin korkeintaan 100 m louhosalueelta. Lähialueella ei ole talousvesikaivoja, vedenottamoita tai lähteitä. Pohjaveden laadun heikkeneminen tai päästöt maaperään ovat mahdollista ainoastaan häiriö- tai onnettomuustilanteissa (esim. öljyvahingot), joissa silloinkin haittavaikutukset rajautuvat vain louhinta-alueelle. Onnettomuuksien riskit minimoidaan soveltamalla asianomaisia työmenetelmiä ja -käytäntöjä. Koska louhinta-alueen vedet ohjataan pohjoisen suuntaan, päätyy louhinnasta ja kiven käsittelystä syntyvä kiintoainekuorma pohjoispuolen ojaan ja sitä pitkin osittain mahdollisesti Ammejärveen asti. Veden viipymä selkeytysaltaassa, alapuolisissa ojissa ja Ammejärvessä katsotaan olevan niin pitkä, että kiintoainesta ei päädy Kortejärveen eikä Sääksjärveen. Louhinta-alueen hulevesien ohjaaminen pohjoiseen Ammejärven suuntaan on ainoa mahdollisuus lähialueen maastomuotojen takia. Tällä aiheutetaan myös kokonaisuuteen katsottuna vähiten muutoksia lähiympäristön valuma-alueiden vesitasapainoon, sillä valtaosa ottamisalueesta sijaitsee Ammejärven valuma-alueella. Ottotoiminnan aiheuttamat muutokset valuma-alueiden vesimäärissä ovat suhteellisen vähäiset. Ottotoiminta on suunniteltu siten, että louhoksen vedet ohjautuvat alueen 16
itäosaan ja rakennettavan selkeytysaltaan ja rakennettavan ojan kautta olemassa olevaan ojaan. Suunnitelman mukaisella ottoalueella muodostuu nykytilassa teoreettisesti noin 47 m3/vrk valumavesiä, kun käytetään samoja valumakertoimia kuin YVA-selostuksessa koko alueen osalta on käytetty (valumakertoimena nykyinen maankäyttö huomioiden keskimäärin 0,13 ja sademäärä 650 mm/v). Valtaosa (n. 90 %) ottoalueen pintavalunnasta ohjautuu nykytilassa pohjoiselle valuma-alueelle (eli 42,3 m3/d). Ottotoiminnan jälkeen, kun oletetaan että ottoalue on paljas kallioinen kenttä, muodostuu siinä valumavesiä 146 m3/vrk (valumakerroin 0,4). Siten pohjoisen valuma-alueen valumavesimäärä kasvaa noin 104 m3/vrk. Sillä ei ole merkittävää vaikutusta Ammejärven tasapainoon, koska lisäys tulevien vesien määrässä on vähäinen Ammejärven koko valuma-alueen vesimäärään verrattuna. Hankealueelta tulevan hulevesimäärän osuus Ammejärven tulovesivirtaamasta olisi noin 45 % (Ramboll 2014). Käytännössä ottamisalueelta lähtevät valumavesimäärät ovat edellä esitettyjä laskelmia pienempiä, koska ottoalueella on vettä sitovia varastokasoja. Toiminnan jälkeen alue maisemoidaan ja valumavesimäärät palautuvat hyvin lähelle nykytilan tasoa. Valunta hankealueelta siirtyy vähitellen kokonaan Ammejärven suuntaan. Sillä ole YVA-selostuksen mukaan merkittävää vaikutusta Ammejärven tasapainoon, koska lisäys tulevien vesien määrässä on vähäinen Ammejärven koko valuma-alueen vesimäärään verrattuna. Koska läntinen valuma-alue pienenee vain noin 2 ha, louhintatoiminnan myötä ei myöskään aiheudu haitallisia vaikutuksia Kaitajärven vesitasapainolle. Eniten pintavesivaikutuksia kohdistuu Ammejärveen johtavaan ojaan ja Ammejärveen. Rambollin 14.8.2014 tekemän selvityksen mukaan vesimäärän kasvun lisäksi hankkeesta aiheutuva hulevesikuormitus liittyy ennen kaikkea typpi- ja kiintoainekuormitukseen. Louhosalueelta pois johdettaviin vesiin päätyy räjähtämättömistä räjähdysaineista peräisin olevia typpiyhdisteitä, lähinnä nitraatteina. Koska vuotuinen kalliokiviaineksen otto hankkeessa vastaa YVA-selostuksessa esitettyä enimmäismäärää, ovat YVA-selostuksessa esitetyt arvot typpikuormitukselle vertailukelpoisia. Typpipitoisuuden (nitraatti) osalta nousu on YVA-selostuksen mukaan alkuvaiheessa noin 10-20 mg/litrassa. YVA-selostuksen mukaan ruskeat humuspitoiset vedet sisältävät luonnostaan typpeä. Ammejärvi on karu, hapan järvi, jossa fosforipitoisuus on todennäköisesti alhainen. Fosfori on vesien rehevöitymisessä voimakkaampi säätelijä kuin typpi. Louhinnassa ei kuitenkaan vapaudu huomioitavissa määrin fosforia. Lisääntyvät typpipitoisuudet kuitenkin todennäköisesti lisäävät kasvillisuutta ojien pohjilla. Ammejärveen asti päätyvien typpiyhdisteiden määrä on vähäinen. Järveen laskevan ojan kohdalla vesikasvillisuus saattaa kuitenkin lisääntyä. Oikealla ja ammattitaitoisella panostuksella ympäristöön vapautuvat räjähdysaineperäiset nitraattiyhdisteiden pitoisuudet ovat yleensä varsin pieniä. Rambollin selvityksen mukaan maa-aineksen ottosuunnitelmassa on esitetty, että kiintoainepitoisuus olisi suuruusluokkaa 50 mg/l ja kuormitus luokkaa 2600 kg/vuosi (7 kg/vrk). Sen perusteella pitoisuusero ojassa purkupaikan alapuolella olisi keskimäärin vallitsevaan tilanteeseen (noin 5 mg/l) verrattuna kymmenkertainen. Alavirtaa kohden lisävalumavedet laimentavat kiintoainepitoisuutta. Selvityksessä arvioidun mukaan hienojakoisinta kiintoainetta saattaa kulkeutua Ammejärveen asti. Vaikutus on arvioidun mukaan kuitenkin lyhytaikainen ja pieni. YVA-selostuksen mukaan suurin osa ojiin päätyvästä kiintoaineksesta laskeutuu ojien pohjille alle 300 metrin etäisyydellä päästölähteestä. Kiintoainesta ei todennäköisimmin tule havaittavissa määrin erottumaan 17
Ammejärvessä eikä varsinkaan sen alapuolisissa järvissä. Veden viipymän selkeytysaltaassa, altaan alapuolisissa ojissa ja Ammejärvessä katsotaan olevan niin pitkä, että kiintoainesta ei päädy Kortejärveen eikä Sääksjärveen. Kiintoaineen ei arvioida vaikuttavan Ammejärven luonnontilaan. Rambollin selvityksen mukaan kallioperän laadun perusteella happamoittavia vaikutuksia ei ole odotettavissa. Siten vedessä olevien ja siihen hulevesien mukana kulkeutuvien metallien käyttäytymisessä (biokonsentraatio) ei arvioida tapahtuvan muutoksia nykyiseen verrattuna. Kallioperän arseenipitoisuuden on todettu olevan alhainen verrattuna alueella yleisesti esiintyviin pitoisuuksiin. Toiminnasta mahdollisesti vapautuvan arseenin ei voida todeta kasvattavan ympäristönsä arseenipitoisuuksia tausta-arvoja korkeammiksi. Siten hankealueen ympäristössä ei ole odotettavissa suunnitellusta toiminnasta aiheutuvia arseenihaittoja. Louhinta-alueen ulkopuolelta tulevien valumavesiä voidaan tarvittaessa estää mm. kaivamalla niskaojia ja rakentamalla vettä läpäisemättömiä valleja ja penkereitä siten, että muilla alueilla syntyvät valumavedet ohittavat louhinta-alueen. Rambollin selvitykseen pohjautuvan arvion mukaan hankkeesta aiheutuvien hulevesien ei pidemmällä aikavälillä arvioida aiheutuvan merkittävää muutosta lammen nykytilaan. Tämä edellyttää ottotoiminnassa BAT- ja BEP-käytäntöjen noudattamista sekä seurannan järjestämistä. Selkeytysaltaan kunnossapidosta ja toimivuudesta tulee huolehtia. Vesistövaikutusten vähentämiseksi louhinta-alueen itäosaan rakennetaan selkeytysallas, jossa ottoalueelta peräisin oleva hienoaines laskeutuu altaan pohjalle, ja ojaan poistuva vesi siten on puhtaampaa. Altaasta rakennetaan noin 50 m pitkä oja, joka yhtyy olemassa olevaan ojaan ottoalueen itäpuolella. Näin louhoksen vesiä ei ohjata suoraan Perimmäisten purolaakson arvokkaimpaan osaan. Selkeytysaltaan mitoituksessa on käytetty seuraavia mitoitusarvoja: Valuma-alueen pinta-ala 9,1 ha (Vaihe 1) Valumakerroin 0,4 Viipymä minimi 2 h Laskeutettava minimipartikkeli 0,02 mm Mitoitussade 70 l s-1 ha-1 Sateen kesto 60 min Altaan mittasuhteet pituus: leveys on 1:3...1:7 Keskisyvyys 2 m Partikkelin laskeutuminen on laskettu pyöreille partikkeleille, joiden tiheys on 2,65 kg dm-3 Edellä mainittujen mitoitusarvojen (YVA:n mukaiset) perusteella rakennettava selkeytysallas tulee olla minimitilavuudeltaan 1900 m3 ja mitat voi olla esimerkiksi 60 x 16 x 2 m (pituus x leveys x keskisyvyys). Ottotoiminnan siirtyessä vaiheeseen 2 laajennetaan selkeytysallas, mikäli se katsotaan tarpeelliseksi (saatu kokemusperäistä tietoa alueelta). Vaikutukset luontoon ja luonnonsuojeluarvoihin sekä asutukseen 18
Louhintatoiminta muuttaa alueen luontoa merkittävästi. Haitalliset vaikutukset kuitenkin kohdistuvat hakemuksen mukaan vain toiminta-alueelle ja sen välittömään läheisyyteen. Toiminta-alueella ei ole tavattu suojeltavia tai uhanalaisia kasveja, luontotyyppejä tai eläimiä. YVA-selostuksessa ja Pirkanmaan POSKI-selvityksessä mainittuun arvokkaaseen Perimmäisen purolaaksoon kuuluva jyrkänne ja sen alusmetsä sijaitsevat ottoalueella. Tieyhteys ja hulevesiallas on suunniteltu kulkevan tällä alueella. POSKI-selvityksessä jyrkänne alusmetsineen on rajattu Perimmäisen kalliokiviaineksen ottoon soveltuvasta alueesta pois ja alue on merkitty soveltumattomaksi kalliokiviaineksen ottoon. Ottoalueella ei ole havaittu liito-oravia. YVA-selostuksessa mainittu soveltuva alue jää tämän alueen vaikutusalueen ulkopuolelle Perimmäisen purolaaksoon. Länsipuolella olevaan kalasääsken pesään jää lyhimmillään noin 230 m levyinen suojavyöhyke, jossa ei ole louhintaa. YVA-selostuksen mukaan louhinnan aiheuttama ja tuulen nostama pöly saattaa levitä pesän alueelle. Myös meluvaikutus on melko suuri. Hankealueelta Pöyryn 19.11.2008 tekemän luontoselvityksen mukaan kalasääsken pesintä on herkimmillään pesinnän valmistautumisjaksolla, haudonta-aikana ja pesäpoikasajan alkuvaiheessa noin huhtikuun alusta elokuun puoliväliin. Luontoselvityksessä esitetyn suosituksen mukaan toimintaa ei tulisi sijoittaa lainkaan 200 metriä lähemmäksi pesää. Toiminnasta aiheutuvia haitallisia vaikutuksia olisi mahdollista vähentää noudattamalla seuraavia suojaetäisyyksiä: 200-600 metrin etäisyydellä pesästä ei tulisi kalliokiviaineksen louhintaa ja murskausta tehdä huhtikuun alun ja syyskuun lopun välisenä aikana ja kiviaineksen kuljetusta ei tulisi tehdä huhtikuun alun ja elokuun lopun välisenä aikana 200-350 metrin etäisyydellä (Pirkanmaan ELY-keskus 2008). BirdLife Suomi ry:n mukaan puskurivyöhyke (ei toimenpiteitä pesimäaikana) kalasääsken pesän läheisyydessä olisi noin 500 metriä metsäisessä ja 800 metriä avoimessa maastossa. Haitallisia vaikutuksia voisi myös ehkäistä sijoittamalla tekopesiä soveltuviin kohteisiin lähialueille. Hakemuksen mukaan kalasääskelle tullaan tekemään tekopesiä alueen ympäristöön (korvaava elinympäristö). Koska vaiheen 1 mukaiselta alueelta on miltei 650 m etäisyys pesään (murskauslaitoksesta noin 900 m), toiminnalla ei arvioida olevan haitallisia vaikutuksia kalasääskelle vaiheen 1 toiminta-aikana. Tekopesiä rakennetaan lähinnä vaiheen 2 toimintaa ajatellen. YVA-selostuksen mukaan alueelta ei havaittu asuttuja liito-oravan elinalueita. Hankkeella ei ole vaikutuksia liito-oraviin. Hankkeella ei ole vaikutuksia hajuheinään, sillä lajia ei havaittu alueella. Hakemuksen mukaan Perimmäisen purolaakson eteläosassa, louhosalueen kaakkoispuolella noin 150 m etäisyydellä on hiirenporras-vehkavaltainen tervaleppäkorpi. Tämän vesitasapainoon toiminnalla ei ole vaikutusta, sillä siihen ei nykytilassa ohjaudu valumavesiä ottamisalueelta, eikä sen valuma-alue siten muutu ottotoiminnan myötä. Perimmäisen kallion välisessä solassa on luonnontilainen, kausivetinen uoma, jossa vesi virtaa pohjoisen suuntaan noin metrin syvyydessä louhikon väleissä ja alla. Tähän ei hakemuksen mukaan kohdistu ottotoiminnan myötä vaikutuksia, alue jää ottamisalueen ulkopuolelle. Ottamisalueelta johdettavat hulevedet ohjautuvat ojaan arvokkaiden luontokohteiden pohjoispuolella, jossa vesi virtaa edelleen pohjoiseen. 19
Ramboll on lausunnossaan 8.11.2013 hankkeen vaikutuksesta Ammejärven ja siihen laskevan ojan luonnontilaan arvioinut hankkeen vaikutuksia Ammejärvessä tavattuihin (Luontopeili 2012) luontodirektiivin IV (a) lajeihin täplälampikorento ja lummelampikorento. Rambollin arvion mukaan lisääntyvä valumavesien määrä ei vaikuta merkittävästi Ammejärven vedenpinnan korkeuteen tai järven kasvillisuuteen, joten vaikutus tiukasti suojeltujen korentolajien aikuisten yksilöiden elinympäristöihin jää vähäiseksi. Virtaamien lisääntymisen aiheuttama vähäinen veden lämpötilan lasku saattaa teoriassa viivyttää kuoriutumista. Tällä ei kuitenkaan arvioida olevan vaikutusta lumme- ja täpläkorentojen elinmahdollisuuksiin. Rambollin selvityksessä todetaan, että veden happamoituminen voi olla lummelampikorennon toukkavaiheille uhkatekijä. Ammejärvi on nykytilassa lievästi hapan ja puskurikyvyn on todettu olevan tyydyttävän ja hyvän rajalla. Luontopeilin (2012) selvityksen mukaan monissa muissa Pirkanmaalaisissa lummelampikorentovesistöissä ph on Ammejärveä korkeampi. Näin ollen lummelampikorento elää Ammejärvessä todennäköisesti ph:n sietokykynsä äärirajoilla ja pienikin ph:n lasku voisi olla lajille haitallinen. Järven puskurikyvyn perusteella järvi sietää vähäistä hapanta kuormitusta. Kivilajiin perustuvien tutkimusten perusteella hankealueelta valuvien vesien ei odoteta olevan happamia, joten happamoitumisesta aiheutuvat haitat arvioidaan vähäisiksi. Veden ph:ta on kuitenkin syytä seurata, jotta lajin elinmahdollisuuksien säilymisen edellytykset taataan. Lumme- ja täplälampikorentojen ei arvioida olevan kovin herkkiä sameudelle tai kiintoainepitoisuudelle. Luontopeili (2012) mukaan sameudet ja kiintoainepitoisuudet ovat monissa muissa sudenkorentovesistöissä vähintään samaa luokkaa. Ravinnekuormituksen ei arvioida vaikuttavan lajien elinoloihin vaikka kasvillisuus vähän lisääntyisikin. Ilmaversoiskasvillisuuden raju lisääntyminen voisi heikentää lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Vaikutus on kuitenkin epätodennäköinen. Polttoaineiden pääsy maaperään ja vesiin estetään mm. asianmukaisten tukitoiminta-alueiden rakentamisella, joten hankkeen ei arvioida aiheuttavan veden pilaantumista ja sitä kautta vaikutuksia lumme- ja täpläkorentojen lisääntymis- tai levähdyspaikkoihin. Hankkeesta aiheutuvia mahdollisia vaikutuksia Ammejärven lajistoon vähennetään hankealueelta lähtevän veden laatua parantavilla pintavesien hallintaratkaisuilla (ks. edellinen kappale, vaikutukset pintavesiin). Tarvittaessa lähtevän veden ph:ta voidaan säätää, mikäli valumavedet voisivat vaikuttaa Ammejärven ph-tasapainoon. YVA-selostuksen mukaan vaikutukset lintudirektiivin ja luontodirektiivin mukaisiin lajeihin vaikuttavat itse hankealueella esiintyviin lajeihin siten, että elinympäristöjen hävitessä alueelta lajit siirtyvät muualle. Ekologisen verkostoon kuluva luonnon ydinalue pienenee ja pirstoutuu kalliokiviaineksen oton sekä toiminnan aiheuttaman liikenteen vuoksi. Kiviaineksen oton ja murskauksen aiheuttama toiminta heikentää eläinten ja lintujen elinalueita ja vaikeuttaa liikkumista. Alueen merkitys laajana, yhtenäisenä metsäalueena heikkenee. Hakemuksen mukaan alueen maisemoinnissa tullaan huomioimaan luonnon monimuotoisuuden turvaaminen ja lisääminen. Rudus Oy:n käsityksen mukaan luonnon monimuotoisuus ottoalueella tulee olemaan suurempi toiminnan loputtua kuin se on toiminnan aloitusvaiheessa. 20