KAUPUNGINOSAVERKKOSIVUT LISÄARVOA ALUEELLISEEN VIESTINTÄÄN? Jussi Arvio Opinnäytetyö, syksy 2002 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Turun yksikkö Viestinnän koulutusohjelma Medianomi (AMK)
TIIVISTELMÄ Arvio, Jussi. Kaupunginosaverkkosivut: Tuoko sähköinen muoto lisäarvoa kaupunginosaviestintään? Turku 2002, 30 sivua, 1 liite. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Turun yksikkö, viestinnän koulutusohjelma, medianomi (AMK). Tämän työn tarkoituksena on selvittää kaupunginosien viestintäkulttuurin sähköistymistä. Työssä haetaan vastauksia siihen, tuoko internet lisäarvoa alueelliseen viestintäkulttuuriin. Lisäksi tutkitaan perinteisten alueviestintämenetelmien ja internetin keskinäistä suhdetta. Tutkimus perustuu kvantitatiiviseen kyselytutkimukseen ja empiiriseen, tutkijan omakohtaiseen kokemukseen kaupunginosaverkkosivujen ylläpitäjänä. Kyselylomakkeen kohderyhmä koostui suomalaisten kaupunginosayhdistysten internet -osuuksista vastaavista henkilöistä. Työssä käy ilmi, että sähköinen viestintä tuo huomattavaa lisäarvoa viestintään. Sen lisäksi havaitaan perinteisten ja uusien menetelmien täydentävän toisiaan. Asiasanat: Kaupunginosa, kaupunginosaviestintä, kaupunginosayhdistys, internetsivusto Säilytyspaikka: Diak, Turun yksikkö
ABSTRACT Arvio, Jussi. Web Pages for the Quarter of a Town: Does the Electrical Form Add Value to the Quarter of a Town Communication? Turku 2002, 30 pages, 1 appendix. Diaconia Polytechnic, Turku Unit, Degree Programme in Communications and Media, Media Artist. This study treats the relation between electrically and traditionally produced communication methods at the quarter of a town level. The focus is between HTML based web pages and locally published printed publications. The question is whether the Internet will bring extra value over the traditional way of communication. The main structure of this study is based on the quantitative results from a questionnaire. The other part is formed by empirical study. This study involves the mastering of a web site for a certain quarter of a town. The results can be divided into two groups: results that indicate the level and quality of the advantages and values, and results that compare traditional and Internet based communication. As a conclusion, the electrical, web based communication will bring many advantages. However, the old and new way seem to integrate and form a very effective tool for communication usage. The two ways seem to complete rather than compete with each other. Keywords: Quarter of a town, quarter of a town communication, neighbourhood association, web site Stored at: Diaconia Polytechnic, Turku unit
SISÄLLYS 1. JOHDANTO 4 2. KAUPUNGINOSISTA JA VIESTINNÄSTÄ 6 3. AIKAISEMPI TUTKIMUS 7 4. KESKEISET KÄSITTEET 10 5. TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA KESKEISET KYSYMYKSET 11 6. TUTKIMUSMENETELMÄT JA AINEISTO 12 6.1. Kvantitatiivinen tutkimus verkkokyselylomake 12 6.2. Empiirinen tutkimus Portsa ry:n verkkosivut 13 6.3. Tutkimusryhmän valinta ja aineiston keruu 15 6.4. Aineiston analysointi 15 6.5. Tutkimuksen luotettavuus 16 7. VERKKOSIVUJEN LISÄARVO KAUPUNGINOSAVIESTINNÄSSÄ 18 8. VERKKOSIVUT SUHTEESSA PERINTEISIIN VIESTIMIIN 23 9. SWOT ANALYYSI: VERKKOSIVUT JA PERINTEINEN JULKAISU 26 10. JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA 28 LÄHTEET LIITTEET Liite 1: Kyselylomake
1. JOHDANTO Tämä työ sai alkunsa kiinnostuksesta kaupunginosayhdistystoimintaan. Turun sataman ja Kakolana tunnetun vankilan vieressä sijaitseva, vuosisadan alkupuolen työläisasunnoista koostuva Port Arthurin puutaloalue on osoitus siitä, miten historia, menneisyys ja nykypäivä kohtaavat. Port Arthur sai vuonna 2001 ensimmäisenä suomalaisena kaupunginosana vuoden kaupunginosan arvonimen. Vaikka Portsana tunnettu alue on kulttuurillisestikin arvioituna arvokas osa Turun ja koko Suomen historiaa, liittyy arvomainintaan paljon muutakin. Avainasemassa alueen kehityksen kannalta on jo 30 vuotta täyttänyt aktiivinen kaupunginosayhdistys. Vuosien aikana yhdistys on osoittanut tehokkuutensa monin eri tavoin: se on osallistunut kaavoituskeskusteluun, estänyt puutaloalueen kannalta tuhoisat kerrostalorakennusaikeet, aktivoinut asukkaita erilaisin tapahtumin, neuvotellut alueelle edullisempia sähkösopimuksia ja niin edelleen. Kaiken kaikkiaan alueen elinvoimaisuus ja yhdistystoiminta kulkevat käsi kädessä. Portsa ry:n voima on ollut aktiivisten jäsenten hyvin hoitamassa tiedotustoiminnassa. Paperinen paikallisjulkaisu, Portsan Sanomat, on ilmestynyt vuosien ajan kotiin jaettuna. Lehdestä on muodostunut tärkeä osa alueen kulttuuria. Sen tehtävä ei ole ollut ainoastaan tiedottava, vaan myös asukkaita aktivoiva ja yhteen ohjaava. Nämä tavoitteet ovat ilmenneet muun muassa erilaisina artikkeleina, joissa on opastettu uutisjulkaisuja viihteellisemmin esimerkiksi puutaloasumisen saloihin ja moniin muihin, käytännönläheisiin aiheisiin. Lisäksi kirjoituksia on otettu vastaan kaikilta halukkailta.
5 Vaikka Portsan Sanomat onkin palvellut alueen asukkaita hyvin, on tekniikka tuonut mukananaan uusia mahdollisuuksia tehostaa jo olemassa olevaa viestintää. Itse kiinnostuin Portsa ry:n ja koko alueen viestinnän tehostamisesta tammikuussa 2002. Yhdistys haki Port Arthurin kaupunginosan ja sen alueyhdistyksen internet -osuudesta vastaavaa henkilöä. Otin yhteyttä yhdistyksen sihteeriin ja ehdotin yhteistyötä. Ehdotukseni otettiin ilolla vastaan, ja kevään 2002 aikana Port Arthur sai uudistetut ja entistä informatiivisemmat internet -sivut (www.kolumbus.fi/portsa. Lokakuu 2002). Portsan internet -sivuista muodostui samalla opinnäytetyöni tuoteosa. Sivuja myös kehitetään koko ajan. Lähtökohtana kaikelle on kuitenkin sisällön, ei tekniikan painottaminen. Tämä tutkimus yrittää osaltaan pureutua kaupunginosien internetiin vietyyn, sähköistettyyn viestintään. Tuoko se lisäarvoa? Onko kyseessä oikea ja toimiva viestintäkanava? Joko verkko syrjäyttää paperin? Vaikka kaikkiin edellä esitettyihin kysymyksiin ei suoraa vastausta olisikaan, on hyvä herätellä keskustelua viestinnän ulottuvuuksista yleiselläkin tasolla. Vai onko media jo muuttunut viestiksi?
6 2. KAUPUNGINOSISTA JA VIESTINNÄSTÄ Kaupunki koostuu alueista eli kaupunginosista, jotka infrastruktuuriltaan ovat kaupunkeja kaupungissa. Osilla on kuitenkin tärkeä merkitys kokonaisuutta ajatellen. Niistä löytyy palveluita, rakennuksia ja asukkaita. Kiinnostavia kaupunginosista tekevät niiden erilaiset syntyhistoriat ja ajankohdat. Kaupunginosa onkin viestinnällisesti mielenkiintoinen ympäristö, jossa viestintää tapahtuu sekä sisällä, sisään- että ulospäin. Kaupunginosaviestintä on sisällöltään kohdistetumpaa kuin koko kaupungin sisäinen viestintä. Erityisesti alueen asukkaille suunnattu tiedottaminen hyötyy paikallisuudesta. Viestintästrategia ja paikallistiedotus ovat huomattavasti helpommin ja kevyemmällä organisaatiolla toteutettavissa kuin kokonaisen kaupungin tiedotus. Lisäksi pienempi yksikkö reagoi nopeammin kuin suuri. Esimerkiksi kaupunginosan viestinnästä vastaava organisaatio on usein paikallisyhdistys, jossa aktiivinen ja alueen asioista aidosti kiinnostunut pieni joukko vastaa koko tiedotus- ja viestintästrategiasta alueen sisällä. Konkreettisena tuotoksena saattaa syntyä säännöllisesti ilmestyviä aluejulkaisuja, esimerkiksi paikallislehtiä. Niiden sisältö saattaa käsitellä paikallistason asioita huomattavasti kriittisemmin kuin esimerkiksi sanomalehdet tai eri medioiden alueuutisoinnit. Alueellisen viestinnän vahvuudeksi voi myös laskea sen paikallisesti kansalaisia aktivoivan vaikutuksen. Vaikka kaupunginosat, toisin sanoen niiden aktiiviset asukasyhdistykset, eivät virallisesti tunnustaisikaan puoluepolitiikkaa, on niiden poliittinen merkitys todellinen. Ottamalla aktiivisesti kantaa esimerkiksi kaupungin sisällä tapahtuviin muutoksiin, kuten katuremontteihin tai alueen linja-autoreittimuutoksiin, voi yhdistys tuoda alueella asuvien yleisen mielipiteen julki. Tiedottamalla vaikkapa kaavamuutoshankkeista ja edellä mainituista
7 esimerkkitapauksista paikallisjulkaisussa, saadaan viesti kaupunginosan asukasenemmistön tiedoksi hyvissä ajoin ennen lopullista käsittelyä. Tietoverkkojen aikakautena edellä kuvailtua vaikuttamista on mahdollisuus tehostaa huomattavasti. Tulevaisuudessa puhummekin verkkokansalaisuudesta, jossa yksilön vaikutusmahdollisuudet tietoverkkojen kautta eivät rajoitu aikaan tai paikkaan siten, miten perinteisesti on ajateltu. Sitä vaihetta odotellessa kaupunginosaviestintää voi tehostaa sekä sähköisin että perinteisin menetelmin. Suomi on yksi maailman tietokoneistuneimmista maista. Alkuvuodesta 1999 42 prosenttia kotitalouksista omisti tietokoneen (Tilastokeskus 1999, 178). Tietotekniikka ja tietoverkot tarjoavat kansalaisille uusia mahdollisuuksia keskinäiseen kanssakäymiseen ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Tietoverkkojen avulla voidaan toteuttaa pientenkin harrastepiirien valtakunnallista tai kansainvälistä toimintaa tehokkaasti. Pitemmälle kehittyessään tietoverkot tarjoavat mahdollisuuksia myös erilaisiin suoran vaikuttamisen muotoihin esimerkiksi asuinalue- ja kuntatasolla (VVM loppuraportti, 1995). 3. AIKAISEMPI TUTKIMUS Sähköistä kaupunginosaviestintää on aikaisemmin tutkinut Ilari Säkkinen lopputyössään Kaupunginosaviestinnän rakentaminen (Säkkinen, 2000). Työssään Säkkinen pohti reaaliaikaisen sähköisen ilmoitustaulun rakentamisen mahdollisuutta Helsingin Kallion kaupunginosaan. Tällaisen ilmoitustaulun tarkoitus on toimia alueen talouksien, aluekulttuurin ja tiedon kanavana. Säkkisen yhdessä Helsingin kaupungin ja Sonera Oyj:n kanssa toteuttama projekti edustaa tulevaisuutta siitä, mitä esimerkiksi kaupunginosaviestintä
8 voi tekniikan mahdollistamana parhaimmillaan olla. Siinä viestit kulkevat vaakatasossa kaupunginosan väestön kesken, eivät ohjatusti ylhäältä alas. Samasta asiasta puhuu Helsingin yliopiston käytännöllisen filosofian dosentti Sirkku Hellsten: Demokratian ajatellaan olevan rationaalisten ja autonomisten yksilöiden itsehallintoa. Valtio ei silloin ole kansalaistensa yläpuolella oleva auktoriteetti, vaan pikemminkin yksittäisten kansalaisten keskenään muodostama reilua yhteistyötä ylläpitävä sovittuihin sääntöihin perustuva institutionalisoitu prosessi. (Hellsten 1998, 35.) Samaan ajatukseen viittaa myös Eero Pantzar kirjoittaessaan yksilön ja demokratian ideaalista: Tietoyhteiskunnasta puhutaan entistä demokraattisempana yhteiskuntana, jossa kaikilla on mahdollisuus osallistua yhteiseen päätöksentekoon. (Pantzar 1997, 53). Onkin huomioitava, että kaupunginosa ja sen viestintä edustavat sekä symbolisesti että monin paikoin toiminnallisesti kokonaisuutta, joka voidaan rinnastaa esimerkiksi valtion toimintaan. Samat viestinnän lainalaisuudet ja muuttujat vaikuttavat riippumatta käsitellyn yksikön koosta. Sekä Säkkinen että Pantzar lähestyvät ajatuksissaan teledemokratian olemusta. Teledemokratialla tarkoitetaan tietoliikenteen ja tietotekniikan hyväksikäyttöä kansalaisten osallistumismahdollisuuksien lisäämiseksi ja demokratian toteuttamiseksi (Becker 1995). Vaikka ajatus tuntuukin houkuttelevalta, on mallissa riski. Tärkeintä ei ole väline, vaan sisältö. Onkin tärkeää huomata, että uuden tekniikan teoreettiset mahdollisuudet eivät useinkaan ole käytössä heti tekniikan ilmestyessä markkinoille. Tästä esimerkkinä on Suomessa käyty keskustelu television digitalisoitumisesta. Vaikka ohjelmatarjontaa on jo jonkin verran olemassa, on digitaalisten lähetysten vastaanottamiseen vaadittavien laitteiden myynti ollut toistaiseksi erittäin vähäistä puuttuvan sisällöllisen lisäarvon takia. Toistaiseksi digitaalisuus ei siis tarjoa mitään sellaista lisäarvoa, joka olisi suhteessa kuluttajalle aiheutuviin
9 kustannuksiin. Kuten tietoverkkojen ja internetinkin suhteen, kypsyy digitaalitelevisiokin varmasti ajallaan valmiiksi tuotteeksi. Uuden tekniikan ja siten myös välineen käyttö on usein alkuvaiheessa kalliimpaa kuin perinteisiksi miellettyjen välineiden. Esimerkiksi sähkeuutisen lukeminen matkapuhelimella maksaa enemmän kuin saman tiedon katsominen televisiosta. Tämä asettaa yksilöt demokratian kannalta eriarvoiseen asemaan. Joillekin tekniikan tuoma hintalisä estää siirtymisen esimerkiksi viestin läpimenoajassa tehokkaampaan viestimeen, joillekin jo uuden omaksuminen on vaikeampaa kuin toisille. Tällöin demokratia ei ole yhteiskunnan kokonaisuutta ajatellen toteutunut. Tekniikan haltuunotto ja sen käyttäminen sisällön laatua tehostavasti vie oman aikansa. Siksi Säkkisen (Säkkinen 2000) tutkimus edustaa monelle parempaa huomista tämän päivän todellisuuden sijaan. Tämän hän onkin huomioinut tutkimuksessaan miettimällä, kenelle ja mihin tarkoitukseen tekniikkaa aiotaan todellisuudessa käyttää. Säkkisen tutkimus osoittaa, että ilman visioita ei tapahdu kehitystä. Sen sijaan tutkimus ei vastaa todelliseen kysymykseen tekniikan lisäarvosta kaupunginosaviestinnässä tai kansalaisvaikuttamisessa yleensä. Säkkisen työ herätti kuitenkin jatkokysymyksen kaupunginosien sähköisen viestinnän tämän hetken tilanteesta. Kuinka kaupunginosat ovat ottaneet internetin tekniikan omakseen? Joko sähköinen paikallisviestintä on muutakin kuin tekniikan mahdollistama kokeilu? Ja ennen kaikkea, mitä tekniikalla on saavutettu? Jos tarkastellaan internetin käyttöä Suomessa vuosina 1996-1999, voidaan todeta suomalaisten omaksuvan uuden tekniikan nopeasti. Kun internetiä joskus käyttäneitä oli vuonna 1996 maassamme 485 000, niin vuona 1999 vastaava luku oli jo 1 964 000. Muutosta oli tapahtunut kolmessa vuodessa 305 %. (Taloustutkimus Oy 1996, 1998a, 1999a ja 1999b.)
10 Koska tekniikka on kehittynyt ja samalla laitteiden ja verkkopalveluiden hinnat laskeneet merkittävästi, on yhä useammalla yhdistyksellä mahdollisuus siirtää viestintäänsä internetiin. Internet on myös vakiinnuttanut paikkansa osana maailmanlaajuista viestintäympäristöä, joten viestinnän siirtäminen verkkoon on taloudellisesti lähes riskitöntä. Tämä on tärkeää huomata, koska kaupunginosayhdistyksen toiminta ja siihen liittyvä alueviestintä perustuu usein rajallisin resurssein toteutettavaan vapaaehtoistoimintaan. Tämän todistaa se, että kyselytutkimukseen vastanneista vapaaehtoisvoimin toimi 91 % (Arvio 2002, haastattelututkimus). 4. KESKEISET KÄSITTEET Tutkimuksen kannalta keskeisiä käsitteitä ovat verkkosivut tai -sivusto, alueviestintä ja lisäarvo. Verkkosivuilla tai -sivustolla tarkoitetaan palvelimella sijaitsevaa, digitaalisessa muodossa olevaa kokonaisuutta, jonka tarkoitus on toimia tiedon välittäjänä, joko yksi- tai kaksisuuntaisesti, ja joka koostuu useammasta kuin yhdestä sivusta. Kokonaisuus voi sisältää vaihtoehtoisesti kuvia, tekstiä, ääntä, videokuvaa tai edellisten yhdistelmiä ja on vastaanottajan kannalta tulkittavissa internet verkkoon kytketyn tietokoneen ja selainohjelman avulla. Verkko itsessään on organisoitunut toimijoiden systeemi, jonka tarkoitus on tietojen käsittely (Keskinen 1995, 63). Alueviestinnällä tarkoitetaan tässä tutkimuksessa kaupunginosan sisältä lähtöisin olevaa kaikkinaista viestintää. Sen toimeenpanevana voimana on kaupunginosayhdistys. Alueviestintä muistuttaa pääpiirteissään yhteisöviestintää. Suomen Tiedottajien Liiton (STiL, 1997) periaateohjelmassa nimitetään yhteisöviestinnäksi työyhteisön,
11 organisaation tai muun järjestäytyneen yhteisön yhteistyö- ja kohderyhmilleen suuntaamien viestintätoimenpiteiden kokonaisuutta, joka tukee yhteisön tavoitteiden saavuttamista (Ollitervo 2000). Viestintä sen sijaan voidaan määritellä erityiseksi sosiaaliseksi aktiviteetiksi, joka käsittää viestin tuottamisen, välittämisen ja vastaanottamisen ja johon kuuluu erilaisten resurssien hyväksikäyttö (Thompson 1995, 18). Lisäarvo viittaa tässä tutkimuksessa kaikkeen välineen tuomaan, viestijän ja vastaanottajan kannalta oleelliseen asiaan tai ominaisuuteen, joka parantaa viestinnän laatua, edesauttaa tai lyhentää viestin läpimenoaikaa tai tarjoaa jonkin muun edun perinteisiin menetelmiin nähden. 5. TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA KESKEISET KYSYMYKSET Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää kaupunginosien viestinnän sähköisen muodon merkitystä perinteisiin viestintäkanaviin verrattuna ja sitä, tuoko sähköisyys lisäarvoa viestintään. Tarkoituksenani on myös löytää uuden tekniikan synnyttämiä ongelmia ja etuisuuksia sekä tulevaisuuden kehityssuuntauksia. Tutkimuksen ensisijainen tarkoitus ei ole tutkia demokratian toteutumista verkkotekniikan kautta. Sen sijaan ajatus on herättää keskustelua siitä, mihin suuntaan tulevaisuudessa demokratian osalta kuljetaan. Tutkimuksen keskeiset kysymykset ovat: Tuovatko verkkosivut lisäarvoa kaupunginosaviestintään? Missä määrin verkkosivut ovat sivuuttaneet perinteiset menetelmät?
12 6. TUTKIMUSMENETELMÄT JA AINEISTO 6.1 Kvantitatiivinen tutkimus verkkokyselylomake Tutkimuksessa on käytetty kvantitatiivista tutkimusmenetelmää. Kvantitatiivisessa tutkimuksessa edellytetään menetelmiä, joiden kautta saatu tieto on kvantifioitavissa eli määrällistettävissä. Kvantifioituja muuttujia voidaan sitten käsitellä erilaisin tilastomatemaattisin menetelmin. Kvantitatiivinen tutkimus pyrkii objektiivisuuteen. Siihen liitetään myös luotettavuuden voimakas korostaminen. (Soininen 1995, 34.) Käytännössä tutkimus toteutettiin internetissä HTML -pohjaisella kyselylomakkeella, joka sijoitettiin Diakonia-ammattikorkeakoulun Turun yksikön palvelimelle. Lomakkeesta kerrottiin sähköpostilla vain niille tahoille, joiden haluttiin vastaavan. Näin vältyttiin turhilta ja tutkimuksen kannalta vääristäviltä vastauksilta. Tutkimuksen palautteiden vastaanottoon varattiin yksi kalenterikuukausi. Kahden viikon kuluttua koeryhmään valituille lähetettiin ilmoitus, jossa kehotettiin vielä vastaamaan kyselyyn. Määräajan päätyttymisen jälkeen saapuneita vastauksia ei enää huomioitu tutkimuksessa. Lomake koostui monivalinta- ja vapaakenttäosuuksista. HTML -kielen mukaisesti monivalintakysymykset olivat niin sanottuja radio buttonkenttiä. Teknisesti tämä mahdollisti sen, että vastaaja ei voi valita kuin yhden kohdan vaihtoehdoista. Monivalintakysymyksiä oli 15 kappaletta. Niillä kerättiin sellaista tietoa, joka oli mitattavissa ja siten vertailtavissa muiden vastaajien kesken. Yhdeksän vapaakenttäosuuden tehtävänä oli
13 toimia tarkentavina ja perustelevina lisäkysymyksinä edellä mainituille osuuksille. HTML -kielitermein ne toteutettiin text field -valinnalla. Vaikka vapaan tekstin tulkinta on aina osittain subjektiivista, antaa se tarvittavaa lisätietoa vastaajan näkemyksistä ja vastausmotiiveista. Siten se toimii vertailukohtana tutkijan subjektiiviselle, omakohtaiselle kokemukselle verkkosivujen ylläpidosta. Tutkimuksen osa-alueet ovat tukeneet toisiaan. 6.2. Empiirinen tutkimus Portsa ry:n verkkosivut Tutkimuksen tekijän ylläpitämä, Turussa sijaitsevan Port Arthurin kaupunginosan sivusto toimii subjektiivisen kokemuksen pohjana. Vaikka tutkimuksen pääpaino onkin vastauslomakkeen mitattavissa suureissa, tuo laadullinen osuus tutkimukseen lisäarvoa. Tämä ilmenee parantuneena kykynä ymmärtää kaupunginosasivujen ylläpitoa ja siten tulkita vastaajien vastauksia. Empiirinen osuus ei näy lomakkeen numeraalisia eli kvantifioitavia tietoja tulkittaessa, joten siltä osin tutkimus on objektiivinen. Port Arthurin verkkosivut ovat olleet toiminnassa vuodesta 1999 alkaen. Kesäkuusta 2002 sivuston rakenne ja muoto sekä ylläpito on ollut tutkielman tekijän vastuulla. Sivuston rooli on ollut tarkoituksellisesti kaksijakoinen. Ensinnäkin sen tehtävä on ollut parantaa kaupunginosan näkyvyyttä ja tiedottamista ja olla siten toiminnallinen tuote. Toiseksi se on toiminut tutkimusalustana tälle tutkimukselle. Port Arthurin verkkosivut perustuvat internetissä yleisesti käytettyyn HTML- eli hypertext markup language -kieleen. Tutkimuksen kannalta tämä takaa teknisen yhdenmukaisuuden ja siten vertailukelpoisuuden useimpien kaupunginosayhdistysten sivujen tekniikkaan. Visuaalisesti rakenne noudattaa perinteiseksi miellettyä verkkosivumallia, jossa navigaatiopainikkeet ovat sivun vasemmassa laidassa ja muu sisältö asetettuna painikkeiden viereen oikealle.
14 Sisältö on jakautunut pääsivuun, uutisiin, Port Arthurin paikallisyhdistyksen osuuteen, paikallisjulkaisu Portsan Sanomien sähköiseen versioon, paikallisia kuva-aiheita esittelevään valokuvagalleriaan, taloyhtiöiden historiikkeihin, englanninkieliseen johdanto-osuuteen, linkkisivuun ja palautelomakkeeseen. Sivustoon on liitetty toiminto, joka seuraa aktiivisesti useita muuttujia vierailevista kävijöistä ja kerää tiedot helposti luettavaan muotoon. Tältä osin mitattavat asiat, kuten kävijämäärät, ovat suoraan vertailukelpoisia kyselytutkimuksessa ilmenneisiin tuloksiin. Lisäksi toiminto seuraa vierailujen määriä tuntien tarkkuudella, kävijöiden käyttöjärjestelmiä, tietokoneen ominaisuuksia ja verkko-osoitteita, joista sivuille tullaan. Kaikki tiedot auttavat edelleen ymmärtämään sivustoilla vierailleiden toimintatottumuksia. Saatu tieto auttaa suunnittelemaan ja kohdistamaan verkkosivuston sisältöä ja toimintoja mahdollisimman monia palvelevaan suuntaan. Toinen tärkeä väline kaupunginosayhdistyksen verkkosivujen kautta tapahtuvaan seurantaan on sivujen yhteydessä oleva palautelomake. Sen avulla verkko-osuutta tai vaikkapa kaupunginosayhdistystä koskevan palautteen antaminen on tehty erittäin helpoksi. Palaute kirjataan vapaatekstikenttään ja lopuksi kuitataan lähetä -painiketta. Lähettäjältä ei vaadita henkilökohtaisia tietoja, jolloin myös negatiivisen palautteen antaminen on helppoa. Samalla toteutuu anonyymiteettisuoja. Teknisesti lomakkeen etu on, ettei palautteen antaja tarvitse sähköpostiohjelmaa viestin lähetykseen. Tämä tapa turvaa lähettäjän sähköpostin yksityisyyden. Lisäksi on huomattava, että suuri osa internetissä tapahtuvasta sähköpostiliikenteestä ohjataan niin sanottujen webmailpalveluiden kautta, jotka eivät toimisi verkkosivuilla olevaa sähköpostilomaketta käytettäessä. Käytännössä webmail -palvelu saattaisi siis estää joissakin tapauksissa palautteen antamisen kokonaan. Port Arthurin sivut toimivat tutkimuksellisena seurantavälineenä kesäkuun 2002 alusta syyskuun 2002 loppuun. Neljän kuukauden aikana kertynyt
15 omakohtainen kokemus toi esille samansuuntaisia huomioita kuin tutkimuskin. Tutkimuksen lopputuloksia ajatellen voidaankin todeta, että Port Arthurin verkkosivusto on vertailukelpoinen kotimaisten kaupunginosayhdistysten kanssa. 6.3. Tutkimusryhmän valinta ja aineiston keruu Tutkimusryhmäksi valittiin satunnaisotannalla 45 henkilöä, joista 23 osallistui kyselyyn. Vastanneita oli 51 % otoksesta. Vastaajista 64 % oli miehiä ja 39 % naisia. He edustivat suomalaisten kaupunkien eri kaupunginosien verkkosivujen ylläpitäjiä ja vastuuhenkilöitä. Yhteiseksi tekijäksi määräytyi se, että henkilö oli kaupunginosan sivujen kautta saatavan palautteen vastaanottaja. Näin varmistettiin, että lomakkeeseen vastaava henkilö oli myös tutkimuksen kannalta oikea valinta vastaajaksi. Tätä seikkaa korostettiin kyselylomakkeessakin. Vastauspyyntö lähetettiin jokaiselle sähköpostitse siihen osoitteeseen, joka yhdistyksen sivustolta löytyi. 6.4. Aineiston analysointi Kvantitatiivisesta osuudesta kertynyt materiaali kerättiin taulukkolaskentaohjelmaan. Analysoinnissa jokaisen monivalintakysymyksen vastauksista laskettiin prosenttiosuudet. Tämän jälkeen jokaiseen kysymykseen saatiin tulkinta, joka voitiin pukea muotoon: Vastaajista X % on sitä mieltä, että.... Tutkimuksen kannalta oleellisimpien monivalintakysymysten yhteydessä oli käytössä vapaatekstiosuus. Näissä osuuksissa etsittiin yhteisiä ja erottavia tekijöitä vastauksille, henkilökohtaisia mielipiteitä sekä perusteluja monivalintakysymysten vastausvalinnoille. Kertyneitä vastauksia käsiteltiin laadullisin menetelmin. Laadullisessa tutkimuksessa tulisi aineistoa kerätä ja analysoida samanaikaisesti. Tällöin on
16 mahdollista tiedon keruun aikana täsmentää tutkimusongelmia ja kerätä puutteellisen tiedon tilalle uutta tietoa. (Grönfors 1982, 145; Hirsjärvi 1998, 53-56.) Vaikka Grönfors ja Hirsjärvi (Grönfors 1982; Hirsjärvi 1998) suosittelevatkin aineiston analysointiin edellä mainittua toimintatapaa, sen noudattaminen oli tässä tutkimuksessa mahdotonta. Vaikka vapaat tekstiosuudet vastaavatkin osin teemahaastattelun vapaamuotoisuutta, ei tutkija voinut ohjata keskustelua millään muulla tavalla kuin kysymyksen asettelumuodolla. Tutkielman tekijän ylläpitämän verkkosivuston kautta tulleen subjektiivisen kokemuksen analysointi osoittautui haastavaksi tehtäväksi. Vastaajien ja tutkijan mielipiteet olivat monesti samansuuntaisia tai siten tulkittavissa. Riski sekoittaa oma ja toisten kokemus yhdeksi kollektiiviseksi totuudeksi, jonka voisi yleistää koskemaan kaikkia tapauksia, oli suuri. Tämä kuitenkin vältettiin rinnastamalla oma kokemus kvantitatiivisen tutkimuksen ristiriidattomiin tuloksiin. 6.5. Tutkimuksen luotettavuus Kaikessa tutkimustyössä on tuloksen kannalta ratkaisevan tärkeää, että tutkija pystyy osoittamaan reliabiliteetin ja validiteetin. Tutkimustavasta kuitenkin riippuu millä kriteereillä reliabiliteetti ja validiteetti ilmaistaan. Kvalitatiivisia menetelmiä kritisoidaan usein siitä, että niissä ei käsitellä riittävästi tutkimuksen luotettavuuskysymyksiä ja perustella selkeästi tapoja, tuloksia ja johtopäätöksiä. Kvalitatiivisessa tutkimuksessa oletetaan, että totuuksia voi olla useampia ja että tutkimus tuottaa vain tietyn näkökulman ilmiöstä - ei objektiivista totuutta. Tämän vuoksi perinteiset luotettavuuskäsitteet, joiden mukaan on vain yksi konkreettinen totuus, eivät sovellu kvalitatiivisen tutkimuksen arviointikriteereiksi. (Grönfors 1982, 173-178; Tynjälä 1991, 387-390)
17 Validiteetilla tarkoitetaan sitä, kuinka hyvin tutkimustulos vastaa todellisuutta ja kuinka hyvin tutkimustulokset on siirrettävissä toiseen ympäristöön (Grönfors 1982, 173-174). Validiteetti määritellään todellisen ja havaitun arvon väliseksi yhtäpitävyydeksi (Venkula 1998, 33). Tämän tutkimuksen kannalta oli ensiarvoisen tärkeää, että havaitut ilmiöt ovat yleistettävissä ja todennettavissa. Tämä siksi, että tutkimus voidaan tarvittaessa uusia tulevaisuudessa kohtuullisen helposti vertailuseurantana samoin menetelmin. Siksi metodina käytettiin kvantitatiivisten menetelmien mukaista kyselylomaketta kvalitatiivisten menetelmien, kuten teemahaastattelun, sijaan. Teemahaastattelussa seurantatutkimuksen pitäisi validiteetin osalta perustua samojen henkilöiden näkemyksiin. Mikäli uusintatutkimus suoritettasi esimerkiksi kahden vuoden kuluttua, ei olisi takeita siitä, että alkuperäiseen tutkimukseen valitut henkilöt toimisivat edelleen samassa työssä. Kyselylomakkeen kysymysten asettelulla ei haluttu vaikuttaa vastaajan ennakkoasenteisiin tai mielipiteisiin. Objektiivisuuteen pyrittiin siinä määrin kun se oli mahdollista. Henkilöille jätettiin kuitenkin mahdollisuus perustella tai selvittää näkemyksiään vapaakenttäosuuksien avulla. Validiteetin osalta ehdot täyttyvät siis hyvin. Tutkimusaineisto on reliaabelia silloin, kun siinä ei ole ristiriitaisuuksia. Kvantitatiivisessa tutkimuksessa reliabiliteettia voidaan mitata muun muassa vaihtamalla indikaattoreita, havainnoimalla mittarin tarkkuutta ja vaihtamalla mittaajaa. Kvalitatiivinen tutkimus ei ole sellaisenaan toistettavissa, koska tutkijan osuus on siinä keskeinen. Tutkija tarkastelee tutkimusaineistoa sekä objektiivisesti että subjektiivisesti. (Grönfors 1982, 175-177). Reliabiliteetilla tarkoitetaan mittausten luotettavuutta, toistettavuutta ja sisäistä yhtenäisyyttä eli tutkijan pohdintaa ja aktiivista analysointia (Venkula 1988, 32). Tutkimuslomakkeessa kysyttiin samansuuntaisia asioita useammalla kuin yhdellä kysymyksellä. Näin ollen indikaattoreita oli useita. Vertailemalla
18 kysymyksiin saatuja vastauksia oli mahdollista selvittää ristiriitaisuuksia. Näin varmistuttiin, että vastaaja oli myös ymmärtänyt kysymysten sisällön ja luonteen. 7. VERKKOSIVUJEN LISÄARVO KAUPUNGINOSAVIESTINNÄSSÄ Suuri osa kysymyksistä oli suunnattu siten, että niistä saatu aineisto liittyi joko suorasti tai epäsuorasti kaupunginosan verkkosivujen kautta mahdollisesti saavutettavaan lisäarvoon. Näillä kysymyksillä kartoitettiin muun muassa, millaista sisältöä sivuilla on, kuinka aktiivisesti asukkaat osallistuvat sivujen ylläpitoon ja kehittämiseen ja kuinka paljon asukkaiden antama palaute yhdistykselle on lisääntynyt. Ensimmäinen huomio kiinnittyi kaupunginosaverkkosivujen sisältöjen laajuuteen. Kaikkien vastanneiden osalta voitiin puhua aidosti sivustoista eli kokonaisuuksista, joiden toiminnallisuus ei rajoitu yhteen ominaisuuteen tai toimintoon. Kuviosta 1. näkyy, millaista sisältöä sivuilta konkreettisesti löytyi. % vastanneista 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 65 61 57 22 26 0 ominaisuudet 83 87 48 artikkeleita uutisia ilmoituksia kirpputori mainoksia pelejä palautelomake valokuvagalleria keskustelufoorumi Kuvio 1. Verkkosivujen ominaisuudet
19 Kuten kuviosta ilmenee, tarjotuista vaihtoehdoista pelit osoittautuivat sisällön kannalta toisarvoisiksi. Niitä ei ollut yhdelläkään sivustolla. Yhdessä kuvion muiden tulosten kanssa voidaan päätellä, että kaupunginosasivustojen sisältö painottuu selkeästi informaation välitykseen, tiedotukseen ja uutisointiin viihteen sijaan. Lukuina se tarkoittaa, että 65 % sivuista sisälsi artikkeleita, 61 % alueuutisia ja 57 % ilmoituksia. Artikkeleille ja uutisille ei vaadittu tarkkaa sisällöllistä tai journalistista rajaamista. Peräti 52 % ilmoitti, että sivustoa päivitetään vain kerran kuukaudessa. Sen perusteella esimerkiksi uutisointi ei perustu aktiiviseen seurantaan tai asioiden raportointiin reaaliajassa. Sen sijaan 35 %:ssa tapauksista päivitys tehtiin kerran viikossa. Tällöin paikallisuutisetkin pysyvät kiitettävästi ajan tasalla. 4 % ilmoitti päivittävänsä sivujaan kerran päivässä. Tämä on mainitsemisen arvoinen asia, koska kyseessä on vapaaehtoisvoimin tapahtuva työ. Tällaisen sivuston informatiivisuus on omaa luokkaansa. Toinen mielenkiintoinen huomio on mainosten vähäisyys. Paikallistasolla kaupunginosan asukkaat tuntevat alueensa palvelutarjonnan ilmeisesti hyvin, koska tarvetta erityiselle paikallisesti suunnatulle mainonnalle ei ilmene. Lisäksi voidaan olettaa, etteivät paikalliset tahot ole valmiita maksamaan verkossa tapahtuvasta mainonnasta. Saattaa myös olla, että mainonnan ja kaupunginosaviestinnän välillä koetaan olevan eturistiriitoja tai että mainonta heikentää muun viestinnän uskottavuutta. Empiirisen tutkimuksen perusteella havaittiin, että edelliset päätelmät ovat kaikki tosia. Lisäksi voidaan mainita, että alueen elinkeinojen kartoittaminen on paikoin hankalaa. Lisäksi kertyneen tiedon säännöllinen ylläpito ja valvonta vievät aikaa. Myöskin muutokset ja erikoistilanteet hankaloittavat työtä. Esimerkiksi yrityksen lopettaessa toimintansa tai muuttaessa tieto ei välttämätä kantaudu pitkään aikaan sivuston pitäjälle. Valokuvagallerioiden suuri osuus kertoo alueellisesta markkinoinnista. Kuten eräs vastaajista perusteli gallerian osuutta: Sivut tarjoavat myös erinomaisen kanavan esittää ihmisille valokuvia kaupunginosayhdistyksen