PÄÄTÖS Nro 32/2011/2 Dnro ISAVI/4/04.09/2010 Annettu julkipanon jälkeen 31.5.2011

Itä-Suomi Ympäristölupavastuualue PÄÄTÖS Nro 32/2011/2 Dnro ISAVI/4/04.09/2010 Annettu julkipanon jälkeen 31.5.2011 Itä-Suomen ympäristölupaviraston toimintaa jatkaa 1.1.2010 lukien Itä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualue. HAKIJA Uuraisten kunta ASIA Kiinteän padon rakentaminen Isojokeen Kyynämöisen, Tehlon ja Sääkspään järvien keskivedenkorkeuden nostamiseksi sekä pysyvä käyttöoikeus hanketta varten tarvittaviin alueisiin, Uurainen HAKEMUS Hakija on ympäristölupavirastoon 3.12.2008 toimittamallaan hakemuksella pyytänyt lupaa asiakohdassa sanottuun rakentamiseen järvien kunnostamista varten. Hakemusta on täydennetty 21.1.2009, 31.7.2009, 26.11.2009, 21.1.2010 ja 5.8.2010. Samalla hakija on pyytänyt pysyvää käyttöoikeutta maa- ja vesialueisiin, jotka jäävät pohjapadon alle, sekä maa-alueisiin, jotka muuttuvat vesialueeksi keskivedenpinnan nousun vuoksi. Järvet sijaitsevat Kymijoen vesistön Saarijärven reitillä. Ylin järvistä on Kyynämöinen, josta vedet virtaavat Virtasalmen kautta Sääkspäähän. Sääkspäähän laskee lyhyen salmen kautta myös Tehlo, joka on kapea ja pitkänmuotoinen järvi. Sääkspäästä vedet virtaavat Isojokena Lanneveteen ja sieltä edelleen Summasjärveen Saarijärven reitin pääreitille. Isojoen varrella on kaksi pientä järveä Kukkaroinen ja Pieni- Kukkaroinen, jotka sijaitsevat noin 2 km alavirtaan päin Sääkspäästä. Järvien hydrologiaa kuvaavia tietoja on seuraavassa taulukossa. Pinta-ala km 2 Tilavuus milj. m 3 Keskisyvyys m Suurin syvyys m Rantaviivaa km Kyynämöinen 5,15 20,55 4,0 13,4 21,8 Tehlo 0,61 1,87 2,9 12,3 12,8 Sääkspää 1,60 3,34 2,0 5,7 14,2

Sääkspään luusuassa järviryhmän valuma-alueen suuruus on 154 km 2 ja järvisyys 8,3 % sekä ylin virtaama (HQ 1/20 ) 13,0 m 3 /s, keskiylivirtaama (MHQ) 8,1 m 3 /s, keskivirtaama (MQ) 1,4 m 3 /s ja alin virtaama (NQ) 0,2 m 3 /s. Järvien vedelle on ominaista korkeahko humuspitoisuus ja melko tumma väri. Veden laatu on paras suurimmassa järvessä Kyynämöisessä, jossa fosforipitoisuus on keskimäärin hieman yli 20 µg/l. Alusveden happipitoisuus on melko hyvä kesällä, mutta kevättalvella alusvedessä on selvä hapenvajaus. Tehlo on Kyynämöistä rehevämpi järvi, jossa päällysveden fosforipitoisuus on 30 40 µg/l. Alusvedessä esiintyy hapettomuutta loppukesäisin ja kevättalvisin. Hapettomissa olosuhteissa järven pohjasedimenttiin sitoutunutta fosforia liukenee takaisin veteen. Siten sisäinen kuormitus on merkittävä osa järven kokonaiskuormitusta. Veden laatu Sääkspäässä on heikompi kuin Kyynämöisessä, mutta parempi kuin Tehlossa. Pintavesien yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan Kyynämöinen kuuluu luokkaan hyvä sekä Tehlo ja Sääkspää luokkaan tyydyttävä. Järvien virkistyskäyttö on vilkasta varsinkin Kyynämöisellä, jonka länsirannalla on suosittu, myös karavaanareille tarkoitettu leirintäalue. Sen yhteydessä on uimaranta, ja lisäksi järven pohjoisosassa on kaksi muuta yleistä uimarantaa. Uuraisten kunnan vuonna 2000 hyväksytyn rantayleiskaavan mukaan Kyynämöisen, Tehlon ja Sääkspään rannoilla on yhteensä noin 260 rakennuspaikkaa, joista puolet sijaitsee Kyynämöisen rannalla. Vesiliikenne järvillä on pienveneilyä. Järveltä toiselle voidaan kulkea veneellä, koska ne ovat lähes samassa tasossa. Matalilla vedenkorkeuksilla Kyynämöisen ja Sääkspään välinen Virtasalmi on vaikeasti kuljettavissa. Sääkspäästä pääsee veneellä myös alaspäin Isojokea pitkin. Rannoista suuri osa, etenkin Kyynämöisellä, on loma-asutuksen käytössä. Muu osa rannoista on pääosin metsää. Rannan tuntumassa olevia peltoja on Kyynämöisen pohjoisosassa, Sääkspään koillis- ja lounaisosassa sekä paikoin Tehlon rannoilla. Saarijärven kalastusalueella vuonna 1996 tehdyn kalastustiedustelun mukaan Kyynämöisellä yleisimmät saalislajit olivat särki, ahven, ja hauki. Muita merkittäviä saalislajeja olivat made, siika, muikku ja lahna. Vuosina 1995 2007 Kyynämöiseen on istutettu pääasiassa kuhaa, mutta myös siikaa ja järvitaimenta. Sääkspään istutuslajit ovat olleet kuha ja planktonsiika. Tehloon on istutettu vuosina 2001 ja 2006 kuhaa. Järvien vedenkorkeuden suuri vaihtelu ja varsinkin kuivien kausien alhaiset vedenkorkeudet on koettu haitallisiksi vesistön käyttäjien keskuudessa. Lisäksi monilla matalikkoalueilla on tiheää vesikasvillisuutta, joka haittaa virkistyskäyttöä. Vedenpinnan nostolla parannetaan veneilyn, kalastuksen ja vesistön muun virkistyskäytön olosuhteita näillä Uuraisten kunnan tärkeimmillä järvillä. Syvyyden kasvu järvien matalissa osissa rajoittaa tehokkaasti vesikasvillisuuden leviämistä ja saattaa jopa pienentää kasvillisuuden valtaamia alueita. Veneilyä helpottaa lisäksi se, että vesi ulottuu entistä paremmin rantatörmään myös kuivina kesinä. Vedenpinnan nosto vähentää rantojen ja jokisuiden ruoppaustarvetta. Hakija katsoo, että Kyynämöisen, Tehlon ja Sääkspään vedenpinnan nosto on yleisen tarpeen vaatima, joten käyttöoikeus tarvittaviin alueisiin voidaan myöntää vesilain 2 luvun 8 :n perusteella. Hakija on tehnyt sopimuksia vedenpinnan nostosta rantaan 2

rajoittuvien kiinteistöjen omistajien kanssa niin, että sopimukset kattavat noin 80 % kaikista kiinteistöistä. Sopimusten mukaan hakija saa veden alle jäävään maaalueeseen korvauksetta pysyvän käyttöoikeuden. Niiden kiinteistöjen omistajille, jotka eivät ole tehneet sopimusta hakijan kanssa, on esitetty maksettavaksi korvaukset vettyvistä ja veden alle jäävistä maa-alueista. Lisäksi sopimukset vedenpinnan nostosta ja pohjapadon rakentamisesta on tehty vesialueiden omistajien Kyynämöisten, Uuraisten ja Kuukkajärven osakaskuntien kanssa sekä niiden maanomistajien kanssa, joiden omistamaan rantaan pato kiinnittyy. Sopimukset ovat hakemuksen liitteessä 15. Koska järvien vedenpinnat ovat lähes samassa tasossa, vedenkorkeuden nosto voidaan toteuttaa yhdellä pohjapadolla, joka rakennetaan Isojokeen Sääkspään luusuasta noin 200 m alavirtaan. Maarakenteisen, vanerisella tiivisteseinällä varustetun padon harjan korkeudeksi tulee N 60 +163,00 m. Harjan leveys on 3 m ja padon pituus 29 m. Pohjapadon ylävirran puoleisen luiskan kaltevuus on 1:2. Alavirran puoleinen loiva, kaltevuuteen 1:10 tehtävä luiska kivetään luonnonkosken kaltaiseksi vaihtelevan kokoisella kiveyksellä. Padon poikki tehdään kaksi uomaa, kivetty uoma kalan kulkua varten sekä kiveämätön väylä veneen siirtoa varten. Padolla nostetaan Kyynämöisen keskivedenpintaa 18 cm sekä Sääkspään ja Tehlon keskivedenpintaa 20 cm. Ylimpiin tulvakorkeuksiin pohjapato aiheuttaa vain pienen nousun. Nykyiset ja tulevat vedenkorkeudet (N 60 -korkeusjärjestelmässä) sekä niiden muutokset on esitetty seuraavassa taulukossa. nykyinen vedenkork. N 60 +m tuleva vedenkork. N 60 +m muutos cm Kyynämöinen ylin vesi HW 1/20 163,83 163,85 +2 keskivesi MW 162,94 163,12 +18 alin vesi NW 162,60 162,90 +30 Sääkspää ja Tehlo ylin vesi HW 1/20 163,80 163,83 +3 keskivesi MW 162,90 163,10 +20 alin vesi NW 162,55 162,88 +33 Pohjapadon vaikutus Isojoen virtaamiin on vähäinen, koska vedenpinnan nosto ei ole kovin suuri. Virtaamat hieman pienenevät kuivien jaksojen vallitessa, mutta pienimmät virtaamat eivät kuitenkaan muutu, koska tuolloin järvien varastokapasiteetti on käytetty loppuun sekä nykyisessä että tulevassa tilanteessa. Vedenpinnan nostolla ei ole suurta vaikutusta järvien veden laatuun, koska sen kannalta merkittävään valumavesien laatuun ei tällä hankkeella vaikuteta. Vesitilavuuden kasvu lisää kuitenkin järven happivarastoja ja siten parantaa jonkin verran veden happipitoisuutta. Ranta-alueiden kasvillisuuteen vedenpinnan nousu vaikuttaa siten, että kasvillisuusvyöhykkeet tulevat siirtymään ylöspäin rannoilla. Tulvaniittyalueet kapenevat jonkin verran, koska alimpien vedenkorkeuksien noustessa tulvakorkeudet säilyvät kuitenkin lähes ennallaan. Isojoen yläosassa patopaikan ympäristössä vuonna 2005 tehdyssä 3

kasvillisuuden ja muiden luontoarvojen inventoinnissa ei löytynyt sellaisia lajeja, jotka olisivat esteenä padon rakentamiselle. Kalastoon vedenpinnan nostolla ei ole merkittävää vaikutusta. Veden happipitoisuuden lisääntyminen parantaa kalojen elinolosuhteita. Sen sijaan kutuun sopivien tulvaniittyalueiden pieneneminen saattaa lievästi haitata kevätkutuisten kalojen, lähinnä hauen, lisääntymistä. Pohjapadon rakentaminen ei estä kalan kulkua Isojoen ja Sääkspään välillä, sillä pato tehdään luonnonkosken kaltaiseksi vaihtelevan kokoista kiveystä käyttäen ja alavirran puoleinen luiska muotoillaan loivaksi. Lisäksi padon kalatieuoma turvaa kalan kulun vähävetisinä aikoina. Kyynämöisen pohjoisosassa olevaan Kuoliosaarten yksityiseen luonnonsuojelualueeseen, josta on Keski-Suomen lääninhallituksen päätös vanhojen hautapaikkojen rauhoittamista varten, ei vedenpinnan nostolla ole vaikutusta. Pohjapadon rakennustyöt tehdään vähävetisenä vuodenaikana, jolloin kiintoainehuuhtoumat jäävät vähäisiksi. Niiden minimointiin vaikutetaan myös käytettävillä työmenetelmillä ja patomateriaalien valinnalla. 4 Hyödyt Vesistön ja rantojen käytölle hankkeesta on hyötyä, kun vedenpinnan noston seurauksena oleva syvyyden kasvu järvien matalissa osissa rajoittaa tehokkaasti vesikasvillisuuden leviämistä ja saattaa jopa pienentää kasvillisuuden valtaamia alueita. Tämä on eduksi järvien virkistyskäytölle, kuten veneilylie ja uinnille. Veneilyä helpottaa myös se, että vesi ulottuu entistä paremmin rantatörmään kuivinakin kesinä. Vesillä liikkumisen helpottuminen on myös kalastajien etu. Vedenpinnan nosto vähentää rantojen ja jokisuiden ruoppaustarvetta. Rantakiinteistöjen arvo nousee, kun järvien ja rantojen virkistyskäyttömahdollisuudet paranevat. Hankkeesta saatavan hyödyn arvoa on vaikea arvioida rahassa. Loma-asuntojen osalta virkistyskäyttöhyödyksi voidaan kuitenkin arvioida keskimäärin vähintään 1 000 euroa asuntoa kohti. Loma-asuntojen määrä huomioon ottaen tämä tarkoittaa yhteensä vähintään 250 000 euron hyötyä. Vahingot Haittoja ja vahinkoja tulee siitä, että keskivedenpinnan nousun johdosta maa-aluetta muuttuu vesialueeksi. Tämä pienentää jonkin verran kiinteistöjen maapinta-alaa. Lisäksi alaville ranta-alueille aiheutuu maan vettymistä. Vahinkoaluekartat ovat hakemussuunnitelman liitteinä 12.2 12.8. Vesialueeksi muuttuvien maa-alueiden pinta-ala on arvioitu järvittäin rannan keskimääräisen kaltevuuden perusteella. Kaltevuudet on määritetty mittaamalla rantavyöhykkeellä korkeuspistelinjoja noin 1 000 metrin välein. Veden alle jäävien maaalueiden yhteispinta-ala on 6,4 ha, ja niiden kiinteistökohtaiset vahinkoarviot on esitetty hakemussuunnitelman liitteen 11 taulukossa. Sen mukaan veden alle jäävien maiden arvo on yhteensä 4 423 euroa.

Niiden kiinteistöjen osalta, joiden omistajat eivät ole suostuneet vedenpinnan nostoon, veden alle jäävät maa-alueet on määritetty maastomittausten perusteella. Rantakaistale, joka jää veden alle, voidaan luokitella lähinnä jouto- tai kitumaaksi. Tällaisen maan arvoksi on arvioitu 200 euroa/ha. Tonttimaan rantakaistale on huomioitu kuitenkin erikseen, jolloin maan arvona on käytetty 2 000 euroa/ha. Tonttimaaksi on arvioitu yleensä kiinteistön koko ranta-alue, mutta joidenkin suurempien kiinteistöjen kohdalla vain osan katsottiin olevan tonttimaata. Vettymishaitta on laskettu maa- tai metsätalouskäytössä olevalle maalle. Tonttimaalle ei ole arvioitu aiheutuvan haittaa. Vettyvät alueet on esitetty hakemussuunnitelman liitteinä 12.2 12.8 olevilla kartoilla (1:5000). Alueet on määritetty maanmittauslaitoksen korkeuskäyräaineiston perusteella. Vettymishaitta on laskettu maanpinnan korkeusvyöhykkeittäin käyttäen maanarvokäyriä, jotka osoittavat vedenpinnan nostosta aiheutuvan maan suhteellisen arvon muutoksen prosentteina. Peltomaan arvo on 0 kasvukauden keskiveden korkeudella MW veg ja täysimääräinen korkeudella HW tuleva +20 cm. Maan arvo on 35 % täydestä peltoviljelyn alarajalla, joksi vedenpinnan suurehkojen vaihtelujen vuoksi on arvioitu MW veg +50 cm. Vahinkolaskelmassa pellon täysimääräisenä arvona (suhteellinen arvo 100 %) on käytetty kauppa-arvoa eli 3 900 euroa/ha. Vastaavalla tavalla määritetyissä metsän vettymisvahingoissa on metsämaan suhteellinen arvo ollut 0 MW-tasolla ja 100 % eli 500 euroa/ha korkeudella MW+80 cm. Ranta-alueiden metsämaan arvoon vaikuttaa myös veroluokitus ja se, että vettyvä metsäalue voi olla pääosin jo nyt vettyneessä tilassa, jolloin siitä voidaan vain osan katsoa olevan varsinaista talousmetsää. Vettymisvahingot, jotka on esitetty kiinteistökohtaisesti hakemuksen liitteessä 13.3, ovat yhteensä 8 415 euroa. Korvattavat vahingot ja haitat Veden alle jäävät maa-alueet Hakijalla ei ole sopimuksia veden alle jäävistä maa-alueista maanomistajien kanssa yhteensä 1,27 ha:n alalta. Näiden alueiden pinta-alat on määritetty kiinteistökohtaisesti maastomittauksiin perustuen. Veden alle jäävät alueet ja niiden pinta-alat on esitetty hakemuksen liitteiden 14.2 14.11 (päivätty 15.10.2008) ja 14.11b (päivätty 22.7.2010) kartoilla (1:2000). Näiden alueiden omistajille hakija on esittänyt maksettavaksi korvaukset maa-alueen menetyksistä vesilain 11 luvun 6 :n mukaisesti puolitoistakertaisina. Hakija on esittänyt, että loma-asuntokiinteistöille vedenpinnan nostosta aiheutuva hyöty, joka vesilain 11 luvun 5 :n 2 momentin perusteella on kohtuuden mukaan otettava huomioon korvausta määrättäessä, määritellään tässä tapauksessa siten, että jokaista tonttimaata sisältävää kiinteistöä kohti arvioidusta korvaussummasta vähennetään 300 euroa. Kiinteistökohtaisten korvausesitysten yhteissumma on 455 euroa (hakemuksen liitteen 14.12 taulukko, mukana myös tila Valkama RN:o 1:303, täydennys 5.8.2010). 5

6 Intressivertailu Vettyvät maa-alueet Hakija on esittänyt vettymishaittojen korvaamista niille metsä- ja peltoalueiden omistajille, jotka eivät ole suostuneet vedenpinnan nostoon. Vettyvien alueiden vahinkoarviot perustuvat maastomittauksiin, ja vahinkoalueet on esitetty liitteiden 14.2 14.11b kartoilla. Kiinteistökohtaisten korvausesitysten yhteissumma on 2 872 euroa (hakemuksen liitteen 14.13 taulukko, mukana myös tila Valkama RN:o 1:303, täydennys 5.8.2010). Järvien rannoilla olevien loma-asuntokiinteistöjen arvon nousuksi hakija on arvioinut yhteensä vähintään 250 000 euroa. Haittojen ja vahinkojen kokonaissummaksi hakija on arvioinut yhteensä noin 13 000 euroa. Niille tiloille, joiden omistajat ovat pitäneet vedenpinnan noston haittoja suurempina kuin hyötyjä, eivätkä näin ollen ole tehneet sopimusta hakijan kanssa, on esitetty maksettavaksi korvaukset haitoista. Korvausten kokonaissumma on 3 327 euroa. Muiden kuin loma-asuntokiinteistöjen hyötyjen rahallista arvoa on hyvin vaikea määritellä. Näin ollen luvan edellytyksiä harkittaessa on verrattava hyötyjä ja haittoja myös yleiseltä kannalta katsottuna, kuten vesilain 2 luvun 11 :n 3 momentissa on mainittu. Hankkeen kokonaiskustannukset ovat kustannusarvion mukaan 47 000 euroa, joka sisältää myös korvaukset maanomistajille. Hakija on arvioinut, että hankkeen hyödyt ovat huomattavat verrattuna haittoihin. Hanke on näin ollen toteuttamiskelpoinen vesilain 2 luvun 3 6 :ien mukaan tarkasteltuna. HAKEMUKSEN TIEDOKSIANTO MUISTUTUKSET Hakemus on vesilain 16 luvun 6, 7 ja 8 :n mukaisesti annettu tiedoksi kuuluttamalla ja erityistiedoksiantona asianosaisille. Muistutukset ja vaatimukset tuli toimittaa ympäristölupavirastoon viimeistään 9.4.2009. 1. Keski-Suomen TE-keskus on puoltanut luvan myöntämistä hankkeelle hakemussuunnitelman mukaisesti. Isojokeen rakennettavaan patoon tehdään kivetty uoma kalan kulkua varten. Pohjapadon rakennustyöt tehdään vähävetisenä vuodenaikana. Pohjapadon vaikutus Isojoen virtaamiin on vähäinen. Vaikutusalueen kalaston elinolosuhteet saattavat jossain määrin parantua, jos vesitilavuuden lisääntyminen kohottaa veden happipitoisuutta.

Tulvaniittyjen pieneneminen puolestaan vähentää hauen kutualueiden pinta-alaa. Kalataloudelle ei aiheudu ennalta arvioiden kompensoitavaa vahinkoa ja haittaa. 2. AA (Pikkuhiekka 892-403-5-141) on lausunut, että ylimmän vedenkorkeuden +163,83 m nosto Kyynämöisessä saattaa aiheuttaa hänen kiinteistölleen vesivahinkoja veden liiallisen nousun seurauksena. Muistuttaja on pyytänyt, että hänen kiinteistönsä otetaan erityistarkkailuun patohanketta valmisteltaessa ja sen valmistuttua. Tämä helpottanee mahdollisten vesivahinkojen arviointia, vastuukysymyksiä ja vahingonkorvausten maksajan nimeämistä. Muistutuksen liitteenä on kopio AA:n ja Uuraisten kunnan välisestä hankkeen toteuttamista koskevasta sopimuksesta, johon AA on kirjannut edellä olevan lausuman. 3. BB:t (Kaukoranta 892-403-17-31) ovat vaatineet, että luvan saaja velvoitetaan korvaamaan mahdollisesta tulvakorkeuden nousemisesta aiheutuvat vahingot heidän kiinteistönsä rakennuksille. Patoa suunniteltaessa ei ole otettu huomioon metsäyhtiöiden toimia riittävässä määrin. Tällä hetkellä käynnissä oleva sadan kilometrin ojitushanke tuhansien hehtaarien valuma-alueineen saattaa johtaa kiinteän patorakenteen vuoksi tulvakorkeuden nousemiseen. Lyhyellä aikavälillä toteutettuina ja nykyajan kalustolla kaivettuina ojaverkostot aiheuttavat erilaisen vedenpinnan vaihtelun suhteellisen pieneen vesistöpintaalaan kuin alkuperäiset vuosikymmenten saatossa osin lapiokaivuna tehdyt naverot. Metsänomistajien jo käynnissä olevien sekä mahdollisten tulevien ojitushankkeiden vaikutukset on selvitettävä. Patoaminen on tehtävä säädettävällä laitteella, jota luvan saaja on velvoitettava asianmukaisesti hoitamaan. Muistutuksen liitteenä on kopio Paikallisuutiset -lehden artikkelista18.3.2009, joka koskee metsien ojitusta Kyynämöisen seudulla. 4. CC (Upujainen 892-405-3-57) on vastustanut luvan myöntämistä hankkeelle. Perusteluna vaatimukselle on esitetty seuraavaa: Patoasia on saanut alkunsa 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa olleen, yhteensä vain muutaman poikkeuksellisen kuivan kesän johdosta. Samoin on ollut poikkeuksellisen sateisia vuosia, esimerkiksi vuodet 2007 ja 2008. Näin Iyhytjänteisesti ja kärsimättömästi luonnon kanssa ei pidä toimia. Sääkspään vedenkorkeuden vaihtelut ovat sukupolvien takaisen perimätiedon mukaan olleet aina suuria. Kyseessä on järven luontainen, arvokas ja mielenkiintoinen ominaisuus, jota ei pidä pyrkiä muuttamaan. Rantapuusto on sopeutunut siihen, että nopeasti noussut tulvavesi myös nopeasti laskee. Jos vedenpintaa nostetaan ja tulvaveden poistumista hidastetaan, alinna rannassa oleva puusto vähitellen kuolee ja kaatuu veteen. Kunnostamisen nimissä tuhottaisiin sitä suojapuustoa, jota rantayleiskaavassa, rakennusjärjestyksessä sekä maa- ja metsätaloutta koskevissa säädöksissä maanomistajilta edellytetään. Veden viipymä ei tässä tapauksessa paranna veden laatua. 7

Vedenkorkeuden nostamisella ei pystytä rajoittamaan vesikasvillisuuden leviämistä matalissa osissa eikä rantojen ruoppaustarvetta, vaan ongelmat siirretään ylemmäs rannoille, uusiin mataliin osiin. Sääkspään rannoilla on matalia erityisalueita kuten muistuttajan muistutuksensa karttaliitteeseen merkitsemät Pääsaari (rantayleiskaavan merkintä MY/L9), Heinäsaari ja Vaarinniitun hetto (MY-alueen rannanpuoleinen osa), jotka vedenpinnan nostamisella tuhoutuvat tai ainakin radikaalisti muuttuvat (hetolla muistuttaja tarkoittaa veden pinnalla kelluvaa, reunoista turpeella ympäröivään suohon kiinnittynyttä turvelauttaa, joka kasvaa sammalta ja mm. vaiveroa). Vaarinniitun hetto oli lähes koko kesän 2008 veden ympäröimä, ja jos näin jatkuisi, hetto tai osa siitä saattaisi irrota ja lähteä ajelehtimaan. Em. alueet ovat vesilintujen pesimispaikkoja ja vain pieni osa rantojen herkistä rantayleiskaavan MY-alueista. Moottoriveneily tulisi vedenkorkeuden nostamisen vuoksi ilmeisesti vilkastumaan, veneet ja nopeudet kasvamaan sekä lisäämään melu- ja allokkohaittaa varsinkin Sääkspään kapeimmalla osalla. Haitan ja häiriön tuottamismahdollisuuksia ei pidä lisätä. Sateiden, myrskyjen ja niiden myötä myös rajujen tulvien arvellaan meilläkin lisääntyvän. Vedenkorkeuden nosto ja tulvavesien virtaamisen hidastaminen ei ole enää ajankohtaista, vaan pitäisi ennemminkin varautua siihen, miten liika vesi saadaan tarvittaessa tehokkaimmin juoksutetuksi pois. Muistuttaja on todennut yksityisen haitan ja menetyksen osalta, että hänen omistamalleen vapaa-ajan kiinteistölle on arvioitu käsittämätön 300 euron hyöty vedenkorkeuden nostamisesta ja 19,10 euron menetys veden alle jäävästä maasta. Ranta on suurimmalta osalta melko korkea, mutta maalaji on hietamoreenia, jota pohjoistuulella aallokko rapauttaa jo nyt. Vesi huuhtelee rantapuiden juuristoa, puut kallistuvat vähitellen järvelle ja kaatuvat tai on kaadettava. Viimeisen noin 10 vuoden aikana menetys on ollut kolme runkoa ja lisäksi kaksi runkoa on kallistumassa järvelle. Jos vedenkorkeutta nostetaan, eroosio lisääntyy entisestään. Alimpana vaaravyöhykkeellä on 10 puuta. Nämä ovat rakennusjärjestyksen määräyksen mukaisesti rannan ja rakennuksen väliin jätettyä suojapuustoa. Kiinteistölle aiheutuisi vedenkorkeuden nostamisesta pelkkää haittaa. Veden alle jäävän maan lisäksi kiihtyvä eroosio pienentäisi maa-alaa entisestään. Maisema-arvon menetystä on vaikea muuttaa rahaksi, mutta arviolta se on vähintään 1500 euroa. 5. DD (Pitkäniemi 892-405-1-325) on lausunut, että Pitkäniemen tilalla veden nosto aiheuttaa 3 ha:n alueen vettymisen sekä rantojen soistumisen vaikeakulkuisiksi ja alueen puuston kuolemisen. Keväällä, syksyllä ja sateisina kesinä Pajujoki padottaa Tehlon pintaa. Vedenpinnan noston seurauksena vesi nousisi tilalla laajalle alueelle eikä laskisi viikkokausiin tai kuukausiin, jos on sateista. Jos keskiveden pinnan nosto rajoitettaisiin 10 cm:iin, vesi ei pilaisi rantoja, mutta alueen vettyminen jatkuisi. Samalla veden noston kanssa pitää Pajujoki avartaa tai tehdä lisäväylä Pajujoen alusta Pieneen Sääkspäähän. Näin padotusvaikutus saataisiin minimoitua. 8

Muistutuksen liitteinä ovat hakijan tekemä vahinkolaskelma Pitkäniemi -tilan osalta veden alle jäävistä ja vettyvistä maa-alueista sekä kopio hankesuunnitelmaa koskevasta artikkelista Paikallisuutiset -lehdessä 26.11.2008. 6. EE:t (Tervamäki 892-403-5-77 ja Käpälämäki 892-403-5-76) ovat lausuneet olevansa huolissaan vedenkorkeuden noususta, koska heitä pitempään Kyynämöisen rannoilla asuneet ovat kertoneet vedenpinnan olleen joinakin vuosina vain 1 2 cm:n päässä lattiapinnoista. Lisäksi heitä huolestuttaa se, miten vedenkorkeuden nosto vaikuttaa imeytyskaivojen ja salaojien toimivuuteen alavilla alueilla. He eivät halua olla maksumiehinä kesäasunnolleen koituvissa vaurioissa. 7. FF (Hietasaari 892-403-9-117) on vastustanut luvan myöntämistä. Perusteluna vaatimukselle on esitetty seuraavaa: Kulkeminen tilalle, jolla muistuttaja asuu, tapahtuu tilan Hietametsä (892-403-9-116) alueella olevaa hiekkasärkkää käyttäen. Kevättulvien aikana hiekkasärkkä on veden peitossa. Hiekkasärkästä otetuista muistutuksen kahdesta liitevalokuvasta ylempi on otettu kesällä kuivaan aikaan. Hietasaari -tila käsittää kuvan oikeassa laidassa olevan alueen. Kesäisin Kyynämöisen vedenpinnan ollessa alhaalla kulkeminen kaikilla ajoneuvoilla tapahtuu vaikeuksitta hiekkasärkkää käyttäen tilalle. Alempi kuva on otettu samasta paikasta kevättulvan aikaan, jolloin ajoneuvoilla kulkeminen tilalle on mahdotonta, koska hiekkasärkkä on veden peittämä. Uuraisten kunta hakee lupaa saada nostaa keskivedenkorkeutta 18 cm, mutta käytännössä haetaan kesäisin olevan vedenpinnan nostamista yli 30 cm:llä. Mikäli kesävedenpintaa korotetaan hakemuksen mukaisesti, se lopettaa hiekkasärkän kautta tapahtuvan kulkemisen tilalle. Kuten liitteenä olevasta kartasta (hakemuksen piirustus nro 14.4 Korvattavat vahingot ja haitat: veden alle jäävät maa-alueet ja vettyvät maa-alueet ) käy ilmi, huomattava osa tilan maasta jää pysyvästi kesäisin vedenpinnan alle ja tilan todellinen pinta-ala pienenee. Rantarakentamispaikkojen keskihinta Kyynämöisen rannalla on ollut viimeksi tehdyissä kaupoissa noin 10 euroa/m 2. Hakemusasiakirjoissa esitetty korvaus tilan menettämistä maa-alueista on olematon käypään arvoon verrattuna. Se ei vastaa millään tavoin ranta-alueen markkina-arvoa. Rantaviivan muuttuminen luonnonmukaisesta rantaviivasta uuteen paikkaan heikentää myös tilan markkina-arvoa. Vedenpinnan nostaminen tappaa rantapuut, jotka kuollessaan keloutuvat. Ranta-alue, jonka maisema muodostuu kuolleista ja kituvista rantapuista, on lähes arvoton. Kestää vuosikymmeniä ennen kuin ranta-alue sopeutuu puuston ja kasvillisuuden osalta haettuun uuteen tilanteeseen. Hietasaari -tilan asuinrakennuksen alla on kaksi maakellaria, joiden käyttö loppuu niiden sijainnista johtuen vedenpinnan nostamisen jälkeen. Hakemuksen korvausperusteissa ei ole mitään mainintaa tällaisesta haitasta. Sellaiselle hankkeelle ei voida myöntää lupaa, joka aiheuttaa maakellareiden käytön loppumisen korvauksetta. 9

8. GG (Hietametsä 892-403-9-116) on vastustanut luvan myöntämistä. Perusteluna vaatimukselle on esitetty seuraavaa: Kyynämöisen länsirannalla sijaitsevan kiinteistön ranta-alue on luonnollisessa tilassa poikkeuksellisen kaunis, kuten liitevalokuvasta voi päätellä (sama valokuvaliite kuin edellisessä muistutuksessa). Kesäisin vedenpinta on järvessä luonnonmukaisesti alhaalla, jolloin poikkeuksellisen kauniit hiekkarannat ovat käytettävissä. Vedenpinnan nostamisella luonnon muovaama kaunis ranta-alue puustoineen tuhoutuu. Jos vedenpintaa nostetaan, tilan arvo pienenee huomattavasti, mikä merkitsee varallisuustappioita. Tilan ranta-alue on vuokrattu matkailukäyttöön SF-Karavaanareille. Laajat ja vedestä vapaana olevat hiekkarannat sekä hiekkasärkkä ovat olleet perusta vuokrasopimuksen syntymiselle. Kyynämöisen vedenpinnan nostaminen ja varsinkin kesäaikana olevan keskivedenpinnan nostaminen yli 30 cm:llä pienentää tilan arvoa matkailukäytössä ja vaarantaa vuokrasuhteen jatkumisen. Tilan ranta-alueen on luonto muovannut varsin kauniiksi. Hiekkarannan muuttuessa mäntykankaaksi on rantapuustona satoja vuosia vanhoja komeita mäntyjä, jotka tulevat kesävedenpinnan nostamisen jälkeen kuolemaan ja keloutumaan. Kuolevan puuston poistaminen ranta-alueelta aiheuttaa ylimääräisiä kuluja. Tieyhteys Matti Järvisen omistamalle Hietasaari -tilalle kulkee Hietametsä -tilan maiden kautta ja tilalla olevaa hiekkasärkkää käyttäen. Hakemuksen mukainen vedenpinnan nostaminen kesäajaksi estää hiekkasärkän kautta tapahtuvan kulkemisen niin, että mm. hälytysajoneuvojen, kuten raskaiden paloautojen, pääsy Hietasaareen estyy. 10 HAKIJAN SELITYS Hakija on ympäristölupavirastoon 29.5.2009 saapuneessa selityksessä todennut muistutuksista seuraavaa. 1) Keski-Suomen TE-keskus Ei huomauttamista. 2) AA Ylimmän vedenkorkeuden HW 1/20 nousu 2 cm:llä korkeudesta N 60 +163,83 m ei aiheuttane oleellisia vahinkoja muistuttajan kiinteistöllä. Uuraisten kunta mittaa rakennusten perustusten korkeusaseman kiinteistöllä, jotta voidaan arvioida vedenpinnan pienestä noususta mahdollisesti aiheutuvat vahingot. Mittauksen jälkeen esitetään arvio vahingoista, jos vahinkoa syntyy korkeuden HW 1/20 noususta. 3) BB:t Ylimmän vedenkorkeuden HW 1/20 nousu 2 cm:llä korkeudesta N 60 +163,83 m ei aiheuttane oleellisia vahinkoja muistuttajan kiinteistöllä. Uuraisten kunta mittaa rakennusten perustusten korkeusaseman kiinteistöllä, jotta voidaan arvioida vedenpinnan pie-

nestä noususta mahdollisesti aiheutuvat vahingot. Mittauksen jälkeen esitetään arvio vahingoista, jos vahinkoa syntyy korkeuden HW 1/20 noususta. Lehtosten mukaan Kyynämöisen valuma-alueella käynnissä oleva metsäojitushanke voi nostaa Kyynämöisen tulvia. Ojituksen yhteydessä tehtävät vesiensuojelutoimet (pintavalutuskentät, laskeutusaltaat, kaivukatkot jne.) vaikuttavat myös tulviin niitä alentaen, joten oleellinen kasvu ei ole todennäköistä. Joka tapauksessa ojitus tapahtuu vain melko pienellä osalla (alle 4 km 2 ) Kyynämöisen koko valuma-alueesta (noin 90 km 2 ) eikä sillä ole merkittäviä muutosvaikutuksia tulviin. 4) CC Vedenpinnan nostoa suunniteltaessa on otettu huomioon sekä märät että kuivat olosuhteet. Tarkoituksena on nostaa nimenomaan kuivan ajan vedenkorkeuksia, mutta tulvakorkeudet voidaan kuitenkin pitää käytännöllisesti katsoen ennallaan. Patohankkeella pienennetään Sääkspään suurta vedenkorkeusvaihteluväliä jonkin verran. Järven vedenpinta tulisi vaihtelemaan vielä noin metrin verran hankkeen toteutuksen jälkeenkin, mikä takaa monimuotoisen rantaluonnon säilymisen. Vedenpinnan nousun vaikutus rantapuustolle jäänee vähäiseksi, koska sateisten aikojen vedenkorkeudet nousevat vain vähän ylemmäksi kuin mikä on tilanne nykyisin. Vedenpinnan vaihteluvälin pienentyessä jonkin verran myös kasvillisuusvyöhykkeet rannoilla kaventuvat. Näin ollen vedenpinnan nosto ehkäisee liiallisen vesikasvillisuuden syntymistä. Moottoriveneily tuskin lisääntyy merkittävästi vedenpinnan noston kohteena olevissa järvissä, vaikka matalikot vähenevät. Toisaalta veneellä liikkuminen Sääkspään ja Isojoen välillä tulee vaikeutumaan, vaikka veneliikenne on otettu huomioon padon rakenteessa. Muistuttajan mukaan hänen omistamansa kiinteistön rantapuut ovat vaarassa ja muutoinkin aiheutuu maisemahaittaa, mikäli Kyynämöisen vedenpintaa nostetaan. Vedenpinnan nosto on kuitenkin melko lievää, joten siitä ei aiheudu merkittävää haittaa. Suunnitelmassa esitetty 300 euron hyöty lomakiinteistölle on arvioitu rannan käytettävyyden parantumisena, kun vedenpinnan vaihtelu vähenee (viittaus suunnitelman kohtiin 7.1 ja 9.1). 5) DD Vedenpinnan nosto aiheuttaa DD:n omistamalla tilalla noin 3 hehtaarin alueen vettymisen. Vettymisvahingot on esitetty korvattavaksi. Muistutuksen liitteenä olleet arviot vahingoista ovat alustavia vahinkoarvioita, jotka olivat esillä kunnan ja DD:n välisissä neuvotteluissa talvella 2007 2008. Muistuttaja esittää, että Tehlon ja Sääkspään välinen Pajujoki perataan tulvahaittojen vähentämiseksi. Tehlon ja Sääkspään välinen vedenpintojen ero mitattiin kevättulvan aikana 11.5.2009 ja eroksi saatiin yksi senttimetri. Tämän perusteella voidaan arvioida, ettei perkauksella saavutettaisi varsinaisia hyötyjä tulvan torjunnassa. 6) EE:t Ylimmän vedenkorkeuden HW 1/20 nousu 2 cm:llä korkeudesta N 60 +163,83 m ei aiheuttane oleellisia vahinkoja muistuttajan kiinteistöllä. Uuraisten kunta mittaa rakennusten perustusten korkeusaseman kiinteistöllä, jotta voidaan arvioida vedenpinnan pie- 11

nestä noususta mahdollisesti aiheutuvat vahingot. Mittauksen jälkeen esitetään arvio vahingoista, jos vahinkoa syntyy korkeuden HW 1/20 noususta. 7) FF Nykyisessä tilanteessakaan kulku kiinteistölle Hietasaari ei ole helppoa luontaisen hiekkakannaksen yli. Hakija esittää tähän ja tulevaan tilanteeseen ratkaisuna esim. nostaa maakannaksen pinnan korkeutta kulkutien kohdalla, mikäli kiinteistön Hietametsä omistaja siihen suostuu. Muistuttaja ei halunnut neuvotella hakijan kanssa jättämänsä muistutuksen johdosta, vaan ilmoitti, että ovat kiinteistön Hietametsä omistajan kanssa tulleet siihen tulokseen, että haluavat säilyttää hiekkakannaksen luonnontilaisena. Keskivedenpinnan noususta johtuen Hietasaaren tilasta jäisi veden alle suunnitelman mukaan 0,15 hehtaaria. Koska rantaviivan pituus on noin 1000 m, se tarkoittaa rantaviivan siirtymistä maalle päin keskimäärin noin 1,5 metrillä. Näin ollen muutokset rantaolosuhteissa jäävät melko vähäisiksi. Tilan markkina-arvon ei voida katsoa heikentyvän, koska hankkeen tuomat hyödyt rannan virkistyskäyttömahdollisuuksille koskevat myös Hietasaari -tilaa. Kiinteistön asuinrakennuksen alla sijaitseville maakellareille ei aiheutune vahinkoja järven vedenpinnan nostosta, koska peruskartan mukaan maanpinnan korkeus asuinrakennuksen vieressä on noin N 60 +167,5 m. 8) GG Vedenpinnan nosto on melko lievää, joka ei tule muuttamaan paljoakaan maisemaa. Hietasaaren ja mantereen välinen hiekkakannaskaan ei paljon kapene, koska keskivedenkorkeuden mukaisen rantaviivan paikka muuttuu vain noin 2 m. Myös vaikutukset rantapuustoon jäävät vähäisiksi. Kulkemisen helpottamisesta kiinteistölle Hietasaari on kerrottu edellä. 12 HAKEMUKSEN TÄYDENNYS 31.7.2009 Täydennys koskee kulkuyhteyden parantamista Kyynämöisen Hietasaareen. Kulku moottoriajoneuvolla kiinteistölle Hietasaari (RN:o 9:117) tapahtuu kiinteistön Hietametsä (RN:o 9:116) alueella sijaitsevan hiekkasärkän kautta. Kulkutie sijaitsee särkän itärannalla. Särkän mataluudesta johtuen kulku kiinteistölle ei onnistu tulvien aikana. Isojokeen suunniteltu pato tulee nostamaan Kyynämöisen keskivedenkorkeutta 18 cm korkeudesta N 60 +162,94 m korkeuteen N 60 +163,12 m. Tästä johtuen hakija esittää korotettavaksi hiekkasärkän korkeutta kulkutien kohdalla 15 cm:llä noin 230 m:n pituudelta. Korottaminen tehdään siten, että ensin kuoritaan kulkutien kohdalta hiekkaa 3 m:n leveydeltä ja 40 cm:n syvyydeltä ja siirretään sivuun. Tilalle levitetään karkeaa soraa 25 cm paksu kerros, Lopuksi sora peitetään sivuun siirretyllä hiekalla 30 cm:n vahvuudelta. Loput hiekat käytetään hiekkasärkän pinnan viimeistelyyn. Maanpintaa korotetaan hieman myös kulkutien vierestä molemmin puolin, jotta hiekkasärkän pinta saadaan tasoitettua mahdollisimman luonnonmukaiseksi. Hakijan mukaan hiekkasärkän korotus turvaa kulkumahdollisuuden säilymisen Kyynämöisen vedenpinnan nostosta huolimatta. Kulkutien korkeus ei nouse aivan yhtä paljon kuin keskivedenpinnan korkeus, mutta tiepohjan kantavuus paranee levitetyn

DD:n kirjelmä 11.9.2009 soran ansiosta. Tulvien aikana kulkuyhteys jopa paranee nykytilaan verrattuna, koska Isojoen padon rakentamisesta huolimatta tulvakorkeudet säilyvät lähes ennallaan. Täydennys sisältää myös tämän työn kustannusarvion, ja täydennyksen liitteenä on karttapiirros parannettavasta kulkuyhteydestä Hietasaareen. Maanomistajien kuuleminen täydennyksestä Ympäristölupavirasto on kirjeellään 4.8.2009 varannut kiinteistön Hietasaari omistajalle FF:lle ja kiinteistön Hietametsä omistajalle GG:lle tilaisuuden lausua edellä mainitusta Hietasaaren kulkuyhteyden parantamissuunnitelmasta. FF jätti GG:n valtuuttamana ympäristölupaviraston 8.9.2009 järjestämässä tarkastuksessa seuraavansisältöisen kannanoton asiasta: Hietasaaren mantereeseen yhdistävän hiekkasärkän korottamissuunnitelma voidaan hyväksyä, mikäli kunta ottaa huolekseen korottamiseen ja kunnossapitoon liittyvät kustannukset ja toimenpiteet, eikä korotuksella aiheuteta maisemallista vahinkoa. Särkän on pysyttävä korottamisen ja padon rakentamisen jälkeen käyttökunnossa kuten tähänkin asti sekä uima- ja hiekkarantana että ajoväylänä Hietasaareen. Tilan Pitkäniemi RN:o 1:325 omistaja DD toimitti ympäristölupavirastoon seuraavansisältöisen kirjelmän: Kävin 9.9.2009 mittaamassa Pajujoen leveyttä, koska kartta antaa leveydestä väärän tuloksen. Leveydeksi sain joen keskivaiheelta 6,40 m, joen leveys vaihtelee 6 7 m välillä. Reunojen korkeus vaihteli 10 70 cm. Tehlon puoleisessa päässä joki on noin 8 m leveä, reunat ovat korkeammat noin 50 70 cm, ja sitten joki levenee järveä kohti. Sääkspään puolella joki levenee myös järveä kohti mataline rantoineen. Rauhalan puolella joen penkka kasvaa pajukkoa ja Ohra-ahon puolella sekametsää. Pajujoessa oli myös veden virtaus selvästi havaittavissa. Jos joen leventämisellä voidaan estää tulvaveden nousu maallemme, olisin sitä mieltä, että toimenpide kannattaa tehdä. Jos tulvimista ei saada estettyä, on mielestäni parempi, että ei toteuteta koko vedenpinnan nostoa, koska jo nosto aiheuttaa tilallemme suunnattomat vauriot alueen ränsistymisen vuoksi. Joen leventäminen 14 metriin olisi mielestäni helpohko toimenpide kaivinkoneelle. 13 SELITYKSEN TÄYDENNYS Hakija on ympäristölupavirastoon 25.9.2009 saapuneessa selityksen täydennyksessä ilmoittanut korkeusmittausten tulokset niistä kiinteistöistä, joista hakija selityksessään lupasi ne tehdä (muistutuksista 2, 3 ja 6).

Tulokset mittauksista 21.8.2009 (korkeusjärjestelmä N 60, kiintopisteen korkeus +166,17 m, Kyynämöisen vedenkorkeus +162,66 m): Muistutus 2, AA (hän ja vaimo paikalla) terassin puulattia 164,40 portaan pinta 164,21 laattalattia 164,47 alapohjaeristeiden alapinta 164,44 (kriittinen korkeus kosteushaitoille) järvessä olevan metalliputken yläpää 164,56 Muistutus 3, BB:t (BB paikalla) asuinrakennuksen ulkovuorauksen alapää 164,79 Muistutus 6, EE:t (eivät paikalla) verannan lattia 164,28 alapohjan alapinta (rossipohja) 164,03 14 Hakija kertoo lähettäneensä mittaustulokset kyseessä olevien kiinteistöjen omistajille. Tämän jälkeen BB on toimittanut hakijalle selityksen täydennyksen liitteenä olevan muistion omista mittaustuloksistaan heidän kiinteistöllään. Hän on katsonut, että korkeusasematietojen perusteella tulee perusvesipumppaamon rakentaminen kiinteistölle välttämättömäksi. Muistiossa perustusten, salaojien ja sadevesiviemäreiden sijaintia on verrattu mahdollisen padon rakentamisen jälkeen vallitsevaan laskennalliseen tulvahuippukorkeuteen, joka nousee noin 2 cm, mutta ei vaikuta käytännössä rakennusvahinkoja lisäävästi. Muistion mukaan sadevesien ja salaojien purkuputken juoksupinta jäisi 7 cm tulevan keskivedenkorkeuden alapuolelle. Purkuputken pään korottaminen, mikäli se osoittautuisi tarpeelliseksi, on todennäköisesti helposti tehtävissä, koska salaojien juoksupinnat ym. näyttävät olevan yli puoli metriä keskivedenkorkeuden yläpuolella. Mittaustuloksiin perustuen hakija on tullut siihen tulokseen, ettei se esitä näille kolmelle kiinteistölle vahinkoarviota. HAKEMUKSEN TÄYDENNYS 26.11.2009 Ympäristölupaviraston 8.9.2009 järjestämän tarkastuksen johdosta hakija on täydentänyt hakemusta seuraavasti. Kulkuyhteyden parantamista Hietasaareen koskevaa aiempaa suunnitelmaansa hakija on muuttanut ja tarkentanut. Hiekkasärkän itärannan tuntumaan rakennetaan kulkutie tekemällä matala tiepenger alueelle sorasta. Rakennettavan tieosuuden pituus on 230 m ja sen sijainti on merkitty liitteen asemapiirrokseen. Piirrokseen merkityt puut jäävät noin 5 m:n etäisyydelle tiestä. Tie rakennetaan siten, että ensin kuoritaan tien kohdalta hiekkaa 3 m:n leveydeltä ja noin 20 cm:n syvyydeltä ja siirretään sivuun työalueen viimeistelytöitä odottamaan. Tilalle levitetään karkeaa soraa noin 30 cm paksu kerros siten, että sorapenkereen pinta on alimmillaan vähintään korkeu-

della N 60 +163,40 m. Sorapenkereen rakentamisen jälkeen alue maisemoidaan ympäristöön sopivaksi työn ensimmäisessä vaiheessa sivuun siirretyllä hiekalla. Myös tiepenkereen päälle laitetaan ohut, noin 10 cm:n hiekkakerros. Suunnitelma sisältää myös työn kustannusarvion, ja liitteenä on asemapiirroksen lisäksi tiepenkereen tyyppipoikkileikkaus. Sääkspään vedenkorkeuksien pysyvyydestä ja sen muutoksesta hakija on todennut, että vuosien 2000, 2001 ja 2003 vedenkorkeushavaintojen perusteella on laadittu Sääkspäälle vedenkorkeuksien pysyvyyskäyrä. Vedenkorkeuslaskelmien perusteella vastaava käyrä on laadittu pohjapadon rakentamisen jälkeiselle tulevalle tilanteelle. Liitteenä olevien pysyvyyskäyrien mukaan erot vedenkorkeuden pysyvyydessä ovat melko vähäisiä korkeuden N 60 +163,2 m yläpuolella, mutta sen alapuolella pohjapadon vaikutus pysyvyyksiin on merkittävä. Tehlon tulvien suuruudesta ja tulvaherkkyydestä hakija on kertonut, että Tehlon ja Sääkspään välinen vedenpintojen ero mitattiin kevättulvan aikana 11.5.2009 ja eroksi saatiin 1 cm. Tästä voidaan päätellä, että järvien välisen jokiuoman vesipoikkileikkauksen pinta-ala on niin suuri, että uoma ei padota merkittävästi missään tilanteessa. Näin ollen tulvakorkeudet ovat käytännöllisesti katsoen samat kummassakin järvessä, ja vedenkorkeuksien pysyvyys muuttuu samalla tavalla näissä järvissä. Veden alle jäävien maa-alueiden osalta hakija on maininnut, että keskivedenpinnan nousun johdosta maa-aluetta muuttuu vesialueeksi Kyynämöisen, Tehlon ja Sääkspään rannoilla yhteensä 6,38 ha. Tästä pinta-alasta 5,11 ha:lle on hakijan ja maanomistajien väliset sopimukset maa-alueiden muuttamisesta vesialueeksi. Sopimusta vaille jäävien kokonaispinta-alaltaan 1,27 ha:n maa-alueiden omistajille on esitetty maksettavaksi korvaukset. Yhteenvetona hankkeen kokonaishyödyistä ja -haitoista hakija on todennut seuraavaa. Hyödyt: 1) Rahassa mitattavat hyödyt Virkistyskäyttöhyöty loma-asuntokiinteistöjen arvon noususta vähintään 250 000 euroa. 2) Muut hyödyt Rannan käyttömahdollisuuksien paraneminen kuivina kausina Liiallisen vesikasvillisuuden leviämisen väheneminen Vesillä liikkumisen helpottuminen Haitat 1) Veden alle jäävien maa-alueiden kokonaishaittojen suuruus on 4 423 euroa (suunnitelman liite 11). 2) Maa-alueiden vettymisen kokonaishaittojen suuruus on 8 415 euroa (suunnitelman liite 13.3). 15

Rakennusten korkeusmittauksista hakija on ilmoittanut 28.10.2009 tilalla Pikkuhiekka RN:o 5:141 tehdyn tarkistusmittauksen perusteella seuraavan aiempaan ilmoitukseen nähden korjatun tuloksen: 16 AA terassin puulattia 164,40 portaan pinta 164,21 laattalattia 164,31 alapohjaeristeiden alapinta 164,27 (kriittinen korkeus kosteushaitoille) järvessä olevan metalliputken yläpää 164,56 Maanomistajien kuuleminen Hietasaaren kulkuyhteyden muutetusta suunnitelmasta Itä-Suomen ympäristölupavirasto on kirjeellään 8.12.2009 varannut tilan Hietasaari omistajalle FF:lle ja tilan Hietametsä omistajalle GG:lle tilaisuuden lausua edellä mainitusta Hietasaaren kulkuyhteyden muutetusta suunnitelmasta 15.1.2010 mennessä. Tilojen omistajat eivät ole lausuneet asiasta ympäristölupavirastolle eivätkä sen toimintaa 1.1.2010 lukien jatkavalle Itä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualueelle. HAKEMUKSEN TÄYDENNYS 21.1.2010 Hakija on täydentänyt edellistä täydennystään seuraavasti. Hietasaaren kiinteistöllä (RN:o 9:117) sijaitsevan asuinrakennuksen kellarin pohjan korkeuden arvioitiin ympäristölupaviraston 8.9.2009 tekemässä tarkastuksessa olevan noin 1,5 m alempana kuin maanpinta talon idän puoleisen nurkan vieressä. Maanpinnan korkeus tällä kohdalla vaaittiin 25.9.2009, ja tulokseksi saatiin N 60 +168,24 m. Näin ollen kellarin pohjan korkeustaso on noin N 60 +166,7 m. Sääkspään vedenkorkeuksien pysyvyydestä ja sen muutoksesta on toimitettu korjatut pysyvyyskäyräpiirrokset. Pohjapadon vaikutusta Tehlon varastotilavuuteen ja lähtövirtaamien muutoksiin kesäaikaisten tulvien kannalta voidaan hakijan mukaan arvioida vain melko karkeasti vedenkorkeushavaintojen vähäisyyden vuoksi. Havaintoja on vain vuosilta 2000 2003 (suunnitelman liite 3). Arvion lähtökohta on se, että kesätulvat jäävät korkeimmillaankin Keski-Suomen olosuhteissa matalammiksi kuin vuotuinen keskiylivesi. Tehlon keskiylivedenkorkeuden voidaan arvioida olevan noin tasolla N 60 +163,5 m. Vedenkorkeushavaintojen perusteella arvioidaan, että kesätulva nousee harvoin yli korkeuden N 60 +163,30 m, jota käytetään tässä esimerkkitulvana. Pysyvyyskäyrän mukaan (liite 3) tämän korkeuden pysyvyys on 8 %. Pohjapadon aiheuttama padotus nostaa tällä pysyvyydellä vedenpinnan korkeuden tasolle N 60 +163,37 m (liite 4). Oletetaan, että kesäaikainen keskivedenkorkeus on sama kuin koko vuoden keskiveden-

korkeus. Tässä ei tehdä merkittävää virhettä. Tällöin kesätulvakorkeuden ja keskivedenkorkeuden välinen ero on nykytilassa 40 cm (163,30 162,90) ja pohjapadon rakentamisen jälkeisessä tilassa 27 cm (163,37 163,10). Padon rakentamisen aiheuttama muutos tässä erossa on näin ollen 13 cm. Tulvavesien varastotilavuuden muutokseksi saadaan 79 300 m 3, kun edellä saatu luku 13 cm kerrotaan Tehlon pintaalalla 61 ha. Sääkspään nykyisen purkautumiskäyrän mukaan vedenpinnan korkeudella N 60 +163,30 m virtaama on 4,6 m 3 /s. Kun vedenpinta on pohjapadon rakentamisen jälkeen vastaavassa tulvatilanteessa korkeudella N 60 +163,37 m, virtaama on padon purkautumiskäyrän mukaan 4,9 m 3 /s (liite 5). Pohjapato nostaisi virtaamaa näin ollen noin 7 %. Valuma-alueen pinta-alojen suhteessa arvioiden Tehlon lasku-uomassa Pajujoessa esimerkkitulvan virtaama nousisi arvosta 1,22 m 3 /s arvoon 1,30 m 3 /s. Täydennyksen liitteinä ovat Sääkspään purkautumiskäyrät (liite 5) ja korjatut pysyvyyskäyrät (liitteet 3 ja 4). 17 HAKEMUKSEN TÄYDENNYS 5.8.2010 Hakija on tehtyään kesällä 2010 maastoselvityksiä ja uusia sopimuksia rannan omistajien kanssa täydentänyt hakemustaan niitä koskevilla asiakirjoilla sekä uusitulla liitteellä 11 (selvitys veden alle jäävistä maa-alueista). TARKASTUS Ympäristölupavirasto on 8.9.2009 suorittanut asiassa tarkastuksen. Tarkastuskertomus on liitetty asiakirjoihin. MERKINTÄ Asiaa ratkaistaessa aluehallintovirastossa ovat olleet esillä valtioneuvoston 10.12.2009 hyväksymä Kymijoen Suomenlahden vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuoteen 2015 ja Keski-Suomen pintavesien toimenpideohjelma vuoteen 2015. Lisäksi esillä ovat olleet ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmään sisältyvät vesimuodostumatiedot Kyynämöisestä ja Sääkspäästä niiden tilaa koskevine asiantuntija-arvioineen. ALUEHALLINTOVIRASTON RATKAISU Aluehallintovirasto myöntää Uuraisten kunnalle luvan kiinteän padon rakentamiseen Isojokeen Kyynämöisen, Tehlon ja Sääkspään järvien keskivedenkorkeuden nostamiseksi kunnostamistarkoituksessa hakemukseen liitetyn 15.10.2008 päivätyn suunnitelman mukaisesti Uuraisten kunnassa.

Lupamääräykset Pato rakennetaan tehtyjen sopimusten mukaisesti Kyynämöisten osakaskunnan vesialueelle (892-403-876-3) sekä tilojen Uusi-Taimela (892-403-9-115) ja Heinäranta (892-403-7-184) maa-alueelle hakemussuunnitelman liitekartan 7 (1:10 000) osoittamaan paikkaan. Aluehallintovirasto myöntää luvan saajalle pysyvän käyttöoikeuden pohjapadon alle jääviin alueisiin, jotka ovat vesialueella noin 600 m 2 ja kummallakin rannalla noin 30 m 2. Kyynämöisen keskivedenkorkeus ja samalla vesilain 1 luvun 6 :n mukainen vesialueen raja maata vastaan, joka nyt on N 60 +162,94 m, tulee padon rakentamisen jälkeen olemaan N 60 +163,12 m. Vastaavasti Sääkspään ja Tehlon keskivedenkorkeus, joka nyt on N 60 +162,90 m, tulee padon rakentamisen jälkeen olemaan N 60 +163,10 m. Aluehallintovirasto myöntää luvan saajalle pysyvän käyttöoikeuden vedenpinnan noston vuoksi vesialueeksi muuttuviin, tämän päätöksen liitteestä 1 ilmeneviin yhteensä 6,5 ha:n maa-alueisiin. Aluehallintovirasto määrää maksettavaksi korvaukset niistä veden alle jäävistä ja vettyvistä maa-alueista, joiden osalta asiasta ei ole sovittu, jäljempänä lupamääräyksessä 7. Veden alle jäävien maa-alueiden korvauksissa on otettu huomioon vesilain 11 luvun 6 :n mukainen puolitoistakertaisuus. Hankkeesta ei ennalta arvioiden aiheudu muuta vahinkoa, haittaa tai edunmenetystä. Ennalta arvaamattomien edunmenetysten varalta annetaan määräys 8. Luvan saajan on noudatettava vesilain säännöksiä ja jäljempänä olevia lupamääräyksiä. 1) Sääkspään luusuan alapuolelle Isojokeen tehtävän padon rakenne on hakemussuunnitelman liitteissä 8.1, 8.2 ja 8.3 olevien 14.12.2007 päivättyjen piirustusten mukainen. Maarakenteiseen, vanerisella tiivistysseinämällä varustettuun patoon tulee veneaukko ja kalatieaukko. Padon harjan pituus on 29 m, leveys 3 m ja korkeus pääosin N 60 +163,00 m. Korkeus on aukkojen alareunassa N 60 +162,65 m ja aukkojen välisellä osuudella N 60 +162,90 m. Alavirran puoleinen, kaltevuuteen 1:10 tehtävä luiska kivetään veneväylää lukuun ottamatta luonnonkosken kaltaiseksi. Ylävirran puoleisen luiskan kaltevuus on 1:2. 2) Työt on tehtävä siten ja sellaisena aikana, että niistä aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa vesistölle ja sen käytölle sekä niin, ettei vettä tarpeettomasti padota. 3) Töiden päätyttyä rakennustöiden jäljet on siistittävä ja työalueet maisemoitava ympäristöön sopivalla tavalla. 4) Luvan saajan on pidettävä pato suunnitelman mukaisessa kunnossa. 5) Luvan saajan on sovittava yksityisteiden käytöstä padon rakentamista ja kunnossapitoa varten maanomistajien kanssa. 18

6) Hietasaaren mantereeseen yhdistävän hiekkasärkän korottaminen ja vahvistaminen kulkuyhteyden varmistamiseksi on luvan saajan tehtävä, mikäli ei toisin sovita, hakemuksen 30.7.2009 päivätyn täydennyksen suunnitelmassa esitetyllä tavalla. Luvan saajan on kustannuksellaan pidettävä kulkuyhteys suunnitelman mukaisessa kunnossa. 19 7) Luvan saajan on, mikäli ei toisin sovita, maksettava pysyvästä käyttöoikeudesta veden alle jääviin alueisiin ja alueiden vettymisestä johtuvista haitoista (T= tontti, P = pelto, M = metsämaa, JM = joutomaa) liitteestä 2 ilmenevät kertakaikkiset korvaukset, joihin veden alle jäävien alueiden osalta sisältyy vesilain 11 luvun 6 :n edellyttämä 50 prosentin korotus. Korvaukset on maksettava ennen töihin ryhtymistä, kuitenkin viimeistään vuoden kuluttua tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta. Maksun viivästyessä on eräpäivän jälkeiseltä ajalta maksettava viivästyskorkoa korkolain mukaisesti. 8) Mikäli tässä päätöksessä tarkoitetuista toimenpiteistä aiheutuu vahingollinen seuraus, jota nyt ei ole edellytetty, voi edunmenetyksen kärsinyt tai yleisen edun vaatiessa asianomainen viranomainen saattaa asian vesilain 2 luvun 27 :n 2 momentissa säädetyssä ajassa lupapäätöksen lainvoiman estämättä aluehallintoviraston käsiteltäväksi siinä järjestyksessä kuin hakemusasioista on vesilaissa säädetty. 9) Kyynämöisen ja Sääkspään rantaan yleisölle helposti päästävään paikkaan on tehtävä vedenkorkeusasteikko. 10) Luvan saajan on tarkkailtava rakennustöiden työnaikaisia vesistövaikutuksia sekä hankkeen vaikutuksia vesistön vedenkorkeuksiin ja virtaamiin Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. Ehdotukset tarkkailuohjelmiksi on toimitettava tälle viranomaiselle kahden kuukauden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulosta. Tarkkailut on aloitettava hyvissä ajoin ennen rakentamisen aloittamista. Tarkkailujen tulokset on toimitettava tarkkailuohjelmassa sanotuin määräajoin Keski- Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja Uuraisten kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Tiedot on pyydettäessä esitettävä myös niille, joiden oikeus tai etu voi olla tiedoista riippuvainen. 11) Suunnitelman mukaisten vedenkorkeuksien toteutumisen seuraamiseksi tarkkailua on jatkettava padon rakentamisen jälkeen niin kauan, että myös tulvatilanteista saadaan luotettava kuva, mutta kuitenkin vähintään seitsemän vuotta. Mikäli tarkkailutulokset osoittavat, että suunnitelman mukaiset vedenkorkeudet eivät toteudu, patoa on muutettava Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. 12) Luvan saajan on hyvissä ajoin tarkoitustaan vastaavalla tavalla ilmoitettava töiden aloittamisesta asianomaisille maanomistajille, Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja Uuraisten kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle.

13) Tämän päätöksen tarkoittamat työt on aloitettava kolmen vuoden ja saatettava loppuun viiden vuoden kuluessa päätöksen lainvoimaiseksi tulosta uhalla, että lupa ja myönnetyt käyttöoikeudet raukeavat. 14) Töiden valmistumisesta on 60 päivän kuluessa ilmoitettava kirjallisesti aluehallintovirastolle, Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja Uuraisten kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. 20 Perustelut Luvan myöntäminen Kyynämöinen, Tehlo ja Sääkspää ovat virkistyskäytön kannalta tärkeimpiä järviä Uuraisten kunnassa. Järvien vedenkorkeuden suuri vaihtelu ja varsinkin kuivien kausien alhaiset vedenkorkeudet on koettu haitallisiksi vesistön käyttäjien keskuudessa. Monilla matalikkoalueilla on tiheää vesikasvillisuutta, joka haittaa virkistyskäyttöä. Vedenpinnan nostolla parannetaan veneilyn, kalastuksen ja vesistön muun virkistyskäytön olosuhteita. Syvyyden kasvu järvien matalissa osissa rajoittaa vesikasvillisuuden leviämistä ja saattaa pienentää kasvillisuuden valtaamia alueita. Veneily helpottuu, kun vesi ulottuu entistä paremmin rantatörmään myös kuivina kesinä. Vedenpinnan nosto vähentää rantojen ja jokisuiden ruoppaustarvetta. Hankkeella on edullisia vaikutuksia myös veden laatuun ja vesimaisemaan. Järvien tulvakorkeuksiin hankkeella ei käytännöllisesti katsoen ole vaikutusta. Vesitilavuuden lievä kasvu lisää järven happivarastoja ja siten parantaa jonkin verran veden happipitoisuutta. Kalastoon hankkeella ei ole merkittävää vaikutusta. Luonnonkosken kaltainen pohjapatorakenne ja sen kalatieuoma säilyttää kalan kulkumahdollisuuden Isojoen ja Sääkspään välillä. Veneen siirto padon yli on mahdollista sitä varten patoon tehtävän uoman kohdalla. Järvien ranta-alueilla on 280 tilaa, joiden omistajista 87 prosenttia on tehnyt hakijan kanssa sopimuksen vedenpinnan nostosta. Rannoilla on yhteensä noin 260 rakennuspaikkaa, joista suurin osa on loma-asutuksen käytössä varsinkin Kyynämöisellä. Muu osa rannoista on pääosin metsää, mutta myös peltoja on jonkin verran kaikkien järvien rannoilla. Sopimusten mukaan rantakiinteistöjen omistajat ovat antaneet hakijalle korvauksetta pysyvän käyttöoikeuden keskivedenkorkeuden nousun seurauksena veden alle jäävään kapeaan maa-alueeseen. Sopimukset on tehty myös padon rakentamispaikasta. Hankkeesta koituu hyötyä järvien ympäristössä asuville ja loma-asuntojen omistajille. Yleisessä käytössä on muun muassa kaksi kunnan omistamaa uimarantaa. Järvien virkistyskäyttöolosuhteiden parantuessa loma-asuntokiinteistöjen arvo nousee. Niiden keskimääräisenä arvonnousuna kiinteistöä kohti voidaan pitää vähintään 1 000 euroa. Muilta osin hyötyjä ei ole tarpeen pyrkiä arvioimaan euromääräisesti. Hankkeesta saatavana hyötynä voidaan edellä olevan mukaan pitää noin 250 000 euroa.