RAUTARUUKKI OY MOREENIGEOKEMIALLISET TUTKIMUKSET YLI - KIRVESMAAN N:o JA REUTUOJAN ALUEELLA Tervol assa 1980 RO 14/81 Tut kimu sa lue Laatija Jakelu Yli- Kirvesmaa Reutuoj a E. Korvuo OU mal RO ma l Kunta La at. pvm. Hyv. TERVOLA 29. 10. 1981 Ka rttalehti Liitekartat ja s elosteet 2544 03 2544 09 Kts. l iiteluettel o Koordinaatit P( Ar kisto Vertaa OU mal RO ma l Raportti RO 2/80 Tiivistel mä Yli- Kirvesmaan ja Reutuojan a l uei l la 1980 tehty moreeninäytteenotto oli jatkoa a l ueilla 1979 aerosäteil yanomalioi den selvittämiseksi tehdyil l e humusgeokemiallisille tutkimuksille. Uraanimiel essä moreenigeokemiasta saadut tulokset olivat mo l emmissa kohteissa täysin negatiivis i a, j oten jatkotutkimuksiin ei ole aihetta. Yl i - Kirvesmaal la moreeninäytteissä ei esiinny myöskään merkittäviä kirjavien metal lien anomal ioita. Reutuojalla todetut suhteellisen heikot kirjavien metallien ( = Cu, Co, Ni) anomaliat l iittyvät aluee l la olevi in magneettisiin anomalioihin j a ovat l uonteel taan täysin samanlaisia Vähäjoen alueen E- osassa todettuj en moreenigeokemiallisten Cu - Co- Ni- anomalioiden kanssa. Jos Vähäjoel la moreenigeokemian pohjal ta suunniteltu kairaus tuo malmimie l essä positiivisia tul oksia on Reutuojan moreenigeokemiallisia Cu - Co - Ni- anomal ioita syytä tarkastella perusteellisemmin. Reutuojan kohteessa a l ustavasti iskuporauksell a tutkittu magnetiittimineral isaatio o l i si syytä selvittää perusteellisemmin esim. yhdellä timanttikairausreiäll ä Vähäjoen kairausten yhteydessä. r- o...
RAUTARUUKKI OY SISÄLLYS s. 1. Johdanto... 1 2. Tulokset... 1 2.1. Yli-Kirvesmaa... 1 2.2 Reutuoja... 2 LIITTEET 1. Frekvenssijakautumakäyrät (U, Cu, Co, Zn, Ni) 2.1. Indeksikartta / Yli-Kirvesmaa 1 : 20 000 2.2. Indeksikartta / Reutuoja 1: 20 000 3.1. Näytteenottopisteet / Yli-Kirvesmaa 1 10 000 3.2. U-kartta / Yli-Kirvesmaa 1: 10 000 3.3. Cu-kartta / II 3.4. Co-kartta / 3.5. Zn-kartta / 3.6. Ni-kartta / II 4.lo Näytteenottopisteet / Reutuoja 1 4.2. U-kartta / Reutuoja 4.3. Cu-kartta / II 4.4. Co-kartta / II 4.5. Zn-kartta / II 4.6. Ni-kartta / II II II 10 000
RAUTARUUKKI OY RAPORTTI RO mal E. Korvuo/ERK 29.10.1981 1 ( 3 ) 1. Johdanto Petäjäskosken lentomittauksessa 1978 esille tulleiden U-säteilyanomalioiden selvittämiseksi suoritettiin lentoalueella vuoden 1979 aikana lähinnä tunnusteluluonteista humusnäytteenottoa useassa eri kohteessa (raportti RO 2/80). Näistä Yli-Kirvesmaan ja Reutuojan kohteissa humuksessa todetut heikot U-anomaliat (Yli-Kirvesmaa maks. 8.1 ppm U, Reutuoja maks. 5.2 ppm U, tausta molemmissa kohteissa ( 1.0 ppm U) päätettiin tarkistaa pohjamoreeninäytteenotolla. Ko. kohteisiin suunnitellun moreeninäytteenotto-ohjelman toteutti kaksi-miehinen näytteenottoryhmä Partner-käsiporakalustolla kevättalvella 1980. Moreeninäytteet (810 0001-0198 / Yli Kirvesmaa, 810 0201-0604 / Reutuoja) on kuivattu ja seulottu Rovaniemellä. Hienofraktiosta ( 0.06 mm) on analysoitu Raahessa AAS:llä Cu, Co, Zn ja Ni sekä VTT:llä U. Näytteenoton yhteydessä saadut rapakallionäytteet on analysoitu Raahessa lp-ohjelman mukaan. Uraani on analysoitu kuten moreeninäytteistäkin VTT:llä. Tulokset on piirretty symbolikartoiksi Oulussa mittakaavaan 1 : 10 000. 2. Tulokset ATK-käsittelyssä Yli-Kirvesmaan ja Reutuojan aineisto on käsitelty yhtenä kokonaisuutena. Liitteenä 1 olevista frekvenssijakautumakäyristä käy ilmi, että moreeni-, hiekka- ja savinäytteissä U, Cu, Co, Zn ja Ni ovat lähes normaalisti jakautuneita. Näinollen todella merkittävän anomaalisten pisteiden esiintyminen tutkitussa aineistossa lienee varsin vähäinen. Seuraavassa muutamia kommentteja liitteinä 3.2-3.6 (Yli-Kirvesmaa) ja 4.2-4.6 olevista symbolikartoista. U (maks. 15 ppm) Alueen E-osassa (liite 3.2) uraanin taso on hieman korkeampi kuin alueen W-osassa. Tällä on ilmeinen yhteys näytteenottopisteiden sijaintiin: E-osan näytteet ovat suoalueelta, W-osan
RAUTARUUKKI OY 2 pääasiassa kuivalta maalta. Co (maks. 83 ppm), Ni (maks. 112 ppm), Zn (maks. 265 ppm) Co-, Ni- ja Zn-pitoisuuksilla (liitteet 3.4-3.6) on selvä positiivinen korrelaatio keskenään. Korkeimmat pitoisuudet emo metallien suhteen sattuvat valtaosin samoihin pisteisiin ja ne sijoittuvat pääasiassa dolomiittimuodostuman alueelle. Cu (maks. 212 ppm) Korkeimmat Cu-pitoisuudet (liite 3.3) sijoittuvat pääasiassa emäksisen tuffiitin alueelle ja ne ovat ilmeisiä kivilajista aiheutuvia anomalioita. Yli-Kirvesmaan alueelta saadut rapakallionäytteet ovat dolomiittia, kloriittiliusketta, emäksistä tuffiittia ja mustaliusketta, joihin ei liity merkittäviä uraani- eikä kirjavien metallien pitoisuuksia. U (maks. 5.5 ppm) Todella anomaalisia pisteitä el esiinny (liite 4.2). Zn (maks. 364 ppm) Yhtenäistä Zn-anomaliaa (liite 4.5) tutkitulla alueella ei esiinny. Maksimipitoisuudetkin ovat siinä määrin vaatimattomia, etteivät ne aiheuta jatkotoimenpiteitä. Cu (maks. 325 ppm), Co (maks. 85 ppm), Ni (maks. 169 ppm) Kuparilla (liite 4.3), koboltilla (liite 4.4) ja nikkelillä (liite 4.6) on selvä positiivinen korrelaatio keskenään. Maksimipitoisuudet sijoittuvat poikkeuksetta alueella olevien magneettisten anomalioiden kohdalle. Esim. linjan 8 N-osassa olevan yhtenäisen Cu-Co-Ni-anomalian alue on hyvin paljastunut. Paljastumissa tavataan vuorokerroksina FEM-pirotteista kiilleliusketta ja pieniä dolomiittilinssejä ja -silmäkkeitä sisältäviä emäksisiä AKT-KLO- ja TRE-AKT-BIT-liuskeita. Merkittävää kiisupirotetta paljstumanäytteissä ei ole todettu. Anomalia on täysin samankaltainen kuin Vähäjoen alueen E-osassa todetut moreeni-
RAUTARUUKKI OY 3 geokemialliset Cu-Co-Ni-anomaliat, joista osa suunniteltu (v. 1981) kairauksella selvitettäviksi. Linjalla 4 oleva Ni-Cuanomalia liittyy moreeninäytteenoton yhteydessä todetun magneettisen anomalian (maks. 32 000 nt) S-reunaan. Magneettisen anomalian kohdalta otettiin kesällä 1980 kalliomurskenäytteitä traktori-iskuporalla. Magn. anomalia aiheutuu dolomiitissa välikerroksena olevaan kloriittiliuskeeseen liittyvästä magnetiittimineralisaatiosta. Mineralisaation pintaosasta saadussa kahdessa malminäytteessä ei esiinny merkittäviä kirjavien metallien pitoisuuksia. Tämä ei kuitenkaan Vähäjoen alueelta saatujen kokemusten perusteella kokonaan pois sulje malmin Cu- ja kenties Co-kriittisyyttä. Perusteellisemmin ko. kohde olisi selvitettävissä alueelle kesällä 1980 mitattujen slingram-magnetometrausprofiilien perusteella yhdellä lyhyellä timanttikairausreiällä. Reutuojan alueelta moreeninäytteenoton yhteydessä saadut rapakallionäytteet ovat dolomiittia, kiilleliusketta, kloriittiliusketta ja mustaliusketta, joihin ei liity merkittäviä uraani- eikä kirjavien metallien pitoisuuksia.