TT Panu Pihkala, 4.6.2019
1. Laajempi: Ilmastoahdistus ja sen kanssa eläminen https://mieli.fi/fi/raportit/ilmastoahdistus-ja-senkanssa-el%c3%a4minen 2. Suppeampi: Keskusteluryhmiä ympäristöahdistuksesta https://mieli.fi/sites/default/files/materials_files/k eskusteluryhmia_ymparistoahdistuksesta_raportt i-web.pdf
1. Johdanto: mitä on ilmastoahdistus? 2. Terveysvaikutukset 3. Psykologiset haasteet ilmastonmuutoksen kohtaamisessa 4. Ilmastoahdistuksen oireet 5. Altistavat tekijät ja sosiaalisen kontekstin vaikutus 6. Toiminta, tunteet ja merkityksellisyys 7. Erilaisten tunteiden arvostaminen ja kohtaaminen 8. Kolmannen sektorin toimintamalleja maailmalta
Suorat / välilliset Kätevä kaavio (Clayton et al. 2017, Mental Health and Our Changing Climate)
Kaksi keskeistä psykologista tehtävää ilmastonmuutoksen suhteen: 1) sopeutuminen muuttuviin olosuhteisiin eli toimintakyvyn ylläpito 2) oman eettisen vastuun hyväksyminen ja samalla suhteellisuudentaju, eli kyky elää ambivalenssin kanssa
Vakavat huomattavat psykosomaattiset oireet: vakavat unihäiriöt, masennustilat, kliiniset kriteerit täyttävät ahdistuneisuustilat ( ilmastoahdistuneisuushäiriöt ) vaikeus ylläpitää toimintakykyä etenkin silloin, kun kohtaa ilmastonmuutokseen liittyviä uutisia, vaikutuksia ja uhkakuvia pakko-oireinen käyttäytyminen; tähän liittyy käyttäytymistapoja, joita on joskus kutsuttu ilmastoanoreksiaksi tai ilmasto-ortoreksiaksi pahimmillaan itsetuhoinen käyttäytyminen, esimerkiksi liiallinen päihteiden käyttö tai itsensä vahingoittaminen
Lievät ajoittaiset unihäiriöt alakuloisuus, levottomuus (lievemmät ahdistusoireet) ajoittainen toimintakyvyn lasku, hetkellisempi lamaantuminen esimerkiksi moraalisten valintojen edessä mielialaoireet lievempi oireellinen käyttäytyminen, esimerkiksi yksittäisen toimen harha (single action bias) (esimerkiksi: henkilö kokee korostunutta tarvetta suorittaa kierrätys mahdollisimman tehokkaasti ja tämän perusteella odottaa ilmastoasioiden kääntyvän parhain päin)
Yhteiskunnallisesti heikommassa asemassa olevat ihmisryhmät kärsivät suhteessa enemmän erilaisista mielenterveydellisistä vaikutuksista, ja tämä on totta myös ilmastoahdistuksen kohdalla. Yleiset tunteiden ja mahdollisen ahdistuksen käsittelyyn liittyvät taidot sekä kulttuurilliset piirteet vaikuttavat myös ilmastoahdistuksen käsittelyyn.
On selvää, että toimintamahdollisuudet auttavat psyykkisessä jaksamisessa, mutta toiminnan (yli)korostamisessa on helppo nähdä myös piirteitä, jotka kumpuavat yleisestä tunteiden väistelyn tai jopa vähättelyn kulttuurista. Toiminnan lisäksi tarvitaan riittävästi resursseja erilaisten tunteiden kohtaamiseen. Tämän vuoksi ilmastoahdistuksen kanssa elämistä voidaan kuvata myös mielenterveystaitojen viitekehyksen kautta.
Tuore tutkimus ilmastoviestinnästä ja ilmastopsykologiasta onkin alkanut ottaa aiempaa enemmän huomioon negatiivisten tunteiden keskeisen merkityksen. On havaittu, että esimerkiksi suuttumus ja suru voivat johtaa kasvaneeseen toimintaan ja motivaatioon.
välttelystä kohtaamiseen ja torjunnasta hyväksymiseen ahdistuksesta pelkoon (eli pelon terveeseen tuntemiseen ja toimintaan) suruun uskaltautuminen ja voimavarojen vapautuminen traumasta tai suuresta järkytyksestä posttraumaattiseen kasvuun riittämättömyydestä keskeneräisyyden hyväksymiseen
lamauttavasta syyllisyydestä liikkeelle saavaan syyllisyyteen lannistavasta häpeästä kelvollisuuden kokemukseen vihasta ja turhautumisesta toimintaan oikeudenmukaisuuden puolesta avuttomuudesta voimaantumiseen tarkoituksettomuuden tunteesta merkityksellisyyden kokemiseen
Toiminnan erilaiset perusmuodot ovat: oma-apu ja sen tueksi luodut materiaalit ryhmätoiminta tapahtumat vertaistuki (ja mahdollisuus tarjota sitä itse, mikä helpottaa myös omia tunteita)
Oli ihanaa tietää alitajuntaisesti, että on paikka, jossa voi käsitellä ympäristöahdistusta ja -tunteita. Olen utelias ja oli myös kiinnostavaa oppia aiheesta lisää ja kuulla neljän muun näkökulmia asiaan. Vertaistuki on mielettömän arvokasta. Tämä on ollut ehdottomasti yksi tämän kevään positiivisimpia asioita. - Palaute Helsingin ryhmästä, vastauksena kysymykseen Millaisia vaikutuksia ryhmään osallistumisella oli sinuun
Keväällä 2019 järjestettiin kaksi pilottiluonteista keskusteluryhmää ympäristöahdistuksesta (ja ilmastoahdistuksesta) Ryhmä 1: Helsinki, Lapinlahti, ohjaajina TT Panu Pihkala ja sosiaalipsykologi Kati Kärkkäinen Ryhmä 2: Tampere, yliopisto, ohjaajina TT Panu Pihkala ja psykologi, traumapsykoterapeutti Riitta Ylikomi Osallistujamäärä: aktiivisesti 5-6 ryhmäläistä. Ilmoittautuneita tuli yllättävän vähän verrattuna siihen, miten paljon ympäristöahdistusta on ihmisten keskuudessa.
Ryhmät kokoontuivat 4-5 kertaa, tapaamisten kesto 2h (Helsinki) tai 1,5 h (Tampere) Ryhmistä kerätty palaute ja ohjaajien arviot ovat yhtenevät: ryhmätoiminnalla oli vahvoja positiivisia vaikutuksia osallistujien hyvinvointiin ja toimintakykyyn. Vaikuttaa siltä, että henkilöitä, jotka hyötyisivät tällaisesta ryhmätoiminnasta, on paljon. On kuitenkin mietittävä keinoja, joilla voidaan madaltaa osallistumiskynnystä tällaiseen ryhmätoimintaan.
Sosiaalisissa suhteissa koetaan suuria haasteita ympäristöahdistuksen suhteen: melkein kaikilla osallistujilla oli voimakas kokemus siitä, että omat vanhemmat tai isovanhemmat eivät ymmärrä heidän ympäristöahdistustaan, vaikka erilaista kommunikaatiota oli yritetty. Lähes kaikki kertoivat myös siitä, että heidän kokemustaan vähätellään: siihen suhtaudutaan huvittuneesti, torjuvasti tai jopa pilkallisesti.
panu.pihkala@helsinki.fi Teologinen tiedekunta & HELSUS, Helsingin yliopisto Katso myös artikkelit: Kuinka käsitellä maailman ongelmia?, Ainedidaktiikka 1, 2017 Miksi ilmastonmuutoksesta on niin vaikea puhua?, Tieteessä tapahtuu 2017 Environmental Education After Sustainability, Global Discourse 2017 Twitter: @panupihkala Blogi: www.ekoahdistus.blogspot.fi